Perkeleen naapurit.

[bunville]

Talo on kaksikerroksinen ja olen tässä todennut että ei tätä kyllä saa tarpeeksi mitenkään eristettyä koska äänet tuntuu kulkevan vähän milloin mitenkin ja tilanteesta riippuen, tietyt tulee suoraan seinän läpi, osa kulkee ulkorakenteiden kautta, osan laittian ja katon kautta. Eli kovinkaan kattavasti ei tätä pysty vuoraamaan ja jostain ne äänet kuitenkin tulee. Alakerta on ehdottomasti pahin, keittiöt vastakkain, eli sellainen perus keittiö-olohuone combo, ja eristämään ei pysty lainkaan. Tuon seinän takana eniten sitä aikaa viettävät muutenkin, ja rouva kyllä tykkää kolistella ja paiskoa keittiössä.

Käsittämätöntä vaan toi ihmisten välinpitämättömyys. Sanoin naapurille että meillä käy vauva yöunille 20 aikaan (heidän lapset herää silloin päiväunilta) ja jos millään jotenkin saisivat rajoitettua meteliä. No nythän se rouva sitten monesti aloittaa imuroinnin silloin, eli tunnin kolistelee kämppää läpi ja taatusti paukuttaa kaikki jalkalistat ja huonekalut läpi oikein huolella.

Syvä huokaus...

Niin, eli ovat kokeneet sen mitä te nyt, vuosi sitten ja kolme vuotta sitten. Lienee ollut, ja on, tuskaa myös heille.

 

[Ponsu]

Ei kai kukaan 2 tai 4-vuotias nuku päiväunia niin, että herää klo 20?? Vaikuttaa kyllä vähintäänkin ketjuun kuuluvalta. Eihän se varsinainen uni tule vielä pitkään aikaan tuosta.

Jos on päätyasunto ja kaksi kerrosta, niin eikö muka mahdollista saada sitä omaa vauvaa nukkumaan niin kauas, ettei äänet kuulu?

 

[Kvarkki]

Kuulostaa kyllä vähän siltä, että helvetin naapuri löytyy, mutta se ei taida asua naapurissa... Jos se kolina olisi oikeasti häiritsevää, niin aivan varmasti kuuluisi myös sinne toiselle naapurille. Oli sitten missä päin asuntoa tahansa. Vaihtoehtoisesti luulis teiltäkin sitten löytyvän sama hiljainen nurkka? Isännöitsijän kanssa on varmaan käyty läpi, että siellä ei ole mitään ilmastointikanavaa tms. perseelleen toteutettuna? Hyvin näkyy naapurin halveksunta ja kuvittelu tahallisesta toiminnasta alkaneen syöpyä jo päähän, onhan se nyt törkeää kun eivät teidän lasta huomioi Lapsi tottuu nukkumaan ja hysteriakin yleensä tuoreista vanhemmista rapisee jossain kohtaa pois. Parisuhdekin eheytyy, kun ei turhia pingota. Vuoden päästä teiltäkin lähtee ääntä (ja nykyäänkin varmaan lasten itkua, joka kantaa hyvin).

 

[Nomber]

Nyt tarvitsisi vähän apuja sekä mielipiteitä

Viime keväänä kävi vihdoinkin niin että päästiin pois kerrostalosta ja ostettiin rivitalosta päätyasunto jota tietysti myytiin hiljaisena ja rauhallisena. No aika nopeasti kävikin selville että seinän takana asustelee pariskunta jolla käsittääkseni 2 ja 4 vuotiaat lapset. Meteli joka sieltä tulee, on aivan käsittämätöntä. Aina kun ovat kotona ja hereillä, jatkuva nonstop ryske, kolina, pauke, kamojen pudottelua, viskelyä, raahaamista, kaapin ovien ja laatikoiden paukuttamista, sisällä juoksemista ja hyppimistä. Talo on puurakenteinen, joten meteli kuuluu meille todella, todella kovaa. Tilanne on nyt siinäkin mielessä todella paha koska meillä on kohta 8kk ikäinen vauveli joka ei pysty nukkumaan tässä metelissä. Säpsähtelee hereille kesken unien koska aina joku jysähtää ja pamahtaa. Naapurin lapsetkin elävät täysin eri rytmissä, tai oikeastaan niillä ei ole rytmiä lainkaan. Saavat valvoa myöhään ja mitä enemmän kello on, sitä pahempi meteli. Tosin kaikki meteli ei voi olla lapsista lähtöisin. Mainitaan nyt tähän että pääsääntöisesti meteli tapahtuu hiljaisuus ajan ulkopuolella, välillä lipsahtaa yli satunnaisien pamausten muodossa. Parisuhdekin alkaa olemaan tiukilla koska yritetään elää omaa vauva-arkea jatkuvan metelin keskellä ja kaikkien pinnaa kiristää. Olen käynyt ystävällisesti naapurille asiasta juttelemassa, tuloksetta. Vetoaa normaalin elämisen tuottamiin ääniin. Olen jutellut isännöitsijälle, tuloksetta, koska on 1 vastaan 1 tilanne jolle ei käytännössä voi mitään ellei kolmantena asuva naapuri valita. Kävin myös tälle juttelemassa, mutta häntä ei meteli juurikaan häiritse koska viettää aikaansa eniten asuntonsa kauimmaisella laidalla, ja metelöivät naapurit eniten juuri meidän seinän takana. Oma lapsi kärsii silmin nähden tilanteesta koska ei saa juuri koskaan nukkua, ja muutenkin säikkyy kovia ja yllättäviä pamauksia ja ryskyjä.

Mikä neuvoksi? Vasta ostettu ja pintaremontoitu asunto myyntiin ja vuokralle kokeilemaan onneaan?
Onhan nyt pakko olla joku konsti miten asian saa selvitettyä. Käsittämätöntä jotenkin että ollaan jääty tähän tilanteeseen täysin yksin ja kaikki muut levittelee vaan käsiään.

Kiitos

Lapsista tulee ääntä. Meillä reilun vuoden ikäinen. Aika mahdotonta on kokoajan estää että ei heittelisi tavaroita ja lelujaan lattialle tai paukuttelisi laatikoita.

Eipä tähän nyt oikein voi muuta sanoa kun että se että asuntoa myydään rauhallisena ja hiljaisena ei yleensä pidä paikkansa/siihen ei ainakaan kannata uskoa. Kannattaisi selvittää ensin millaista porukkaa naapurissa asuu ennenkuin laittaa nimeään paperiin/muuttaa isolla tontilla olevaan omakotitaloon niin saa olla rauhassa. Toki mikään ei takaa että kun olet ostanut asunnon ettei naapuriin muuta joku häirikkö.

Varmaan kun oma lapsenne tuosta kasvaa niin huomaatte että asetelma kääntyy päälaelleen ja tuo naapuri tulee teille valittamaan melusta.

Lisäksi voi ola että naapuri ei juurikaan melua, mutta rakennus vaan on niin surkeasti tehty että kaikki kuuluu.

Ja lähtökohtaisesti ainoa keino saada olla rauhassa on omakotitalo.

 

[JeppeJKL]

Nyt tarvitsisi vähän apuja sekä mielipiteitä

Viime keväänä kävi vihdoinkin niin että päästiin pois kerrostalosta ja ostettiin rivitalosta päätyasunto jota tietysti myytiin hiljaisena ja rauhallisena. No aika nopeasti kävikin selville että seinän takana asustelee pariskunta jolla käsittääkseni 2 ja 4 vuotiaat lapset. Meteli joka sieltä tulee, on aivan käsittämätöntä. Aina kun ovat kotona ja hereillä, jatkuva nonstop ryske, kolina, pauke, kamojen pudottelua, viskelyä, raahaamista, kaapin ovien ja laatikoiden paukuttamista, sisällä juoksemista ja hyppimistä. Talo on puurakenteinen, joten meteli kuuluu meille todella, todella kovaa. Tilanne on nyt siinäkin mielessä todella paha koska meillä on kohta 8kk ikäinen vauveli joka ei pysty nukkumaan tässä metelissä. Säpsähtelee hereille kesken unien koska aina joku jysähtää ja pamahtaa. Naapurin lapsetkin elävät täysin eri rytmissä, tai oikeastaan niillä ei ole rytmiä lainkaan. Saavat valvoa myöhään ja mitä enemmän kello on, sitä pahempi meteli. Tosin kaikki meteli ei voi olla lapsista lähtöisin. Mainitaan nyt tähän että pääsääntöisesti meteli tapahtuu hiljaisuus ajan ulkopuolella, välillä lipsahtaa yli satunnaisien pamausten muodossa. Parisuhdekin alkaa olemaan tiukilla koska yritetään elää omaa vauva-arkea jatkuvan metelin keskellä ja kaikkien pinnaa kiristää. Olen käynyt ystävällisesti naapurille asiasta juttelemassa, tuloksetta. Vetoaa normaalin elämisen tuottamiin ääniin. Olen jutellut isännöitsijälle, tuloksetta, koska on 1 vastaan 1 tilanne jolle ei käytännössä voi mitään ellei kolmantena asuva naapuri valita. Kävin myös tälle juttelemassa, mutta häntä ei meteli juurikaan häiritse koska viettää aikaansa eniten asuntonsa kauimmaisella laidalla, ja metelöivät naapurit eniten juuri meidän seinän takana. Oma lapsi kärsii silmin nähden tilanteesta koska ei saa juuri koskaan nukkua, ja muutenkin säikkyy kovia ja yllättäviä pamauksia ja ryskyjä.

Mikä neuvoksi? Vasta ostettu ja pintaremontoitu asunto myyntiin ja vuokralle kokeilemaan onneaan?
Onhan nyt pakko olla joku konsti miten asian saa selvitettyä. Käsittämätöntä jotenkin että ollaan jääty tähän tilanteeseen täysin yksin ja kaikki muut levittelee vaan käsiään.

Kiitos

Suosittelen vahvasti ottamaan omat, puolison ja vauvan tuntemukset/fiilikset tosissaan ja tekemään johtopäätökset sen mukaan. Itsellä (kuten varmasti monilla meillä) on kokemusta kaikenlaisista naapureista ja mikäli ei aivan hällävälityyppiä ole, niin asumisrauhan merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Tilanteesi vaikuttaa hankalalta. Naapureiltasi kantautuva mekkala ja meluaminen tulee tuskin vähenemään vuosikausiin, kun mainitsit että tenavat ovat 2v ja 4v. Riemua taatusti riittää pitkälle tulevaisuuteen.

Summa summarum: jos tilanne on jo nyt kriittinen perheesi sisällä, ei kannata odotella ja seurata vierestä sen pahenemista. Eli, suosittelisin/harkitsisin vakavasti vuokra-asunnon hankkimista tilapäisratkaisuksi ja nykyisen myymistä. Kun löydät sen aidosti rauhallisen (tai ainakin rauhallisemman) kodin perheellesi, et katso hetkeäkään taaksepäin. Kannattaa toimia nyt. Voimia.

 

[Dr. Who]

Nyt tarvitsisi vähän apuja sekä mielipiteitä

Viime keväänä kävi vihdoinkin niin että päästiin pois kerrostalosta ja ostettiin rivitalosta päätyasunto jota tietysti myytiin hiljaisena ja rauhallisena. No aika nopeasti kävikin selville että seinän takana asustelee pariskunta jolla käsittääkseni 2 ja 4 vuotiaat lapset. Meteli joka sieltä tulee, on aivan käsittämätöntä. Aina kun ovat kotona ja hereillä, jatkuva nonstop ryske, kolina, pauke, kamojen pudottelua, viskelyä, raahaamista, kaapin ovien ja laatikoiden paukuttamista, sisällä juoksemista ja hyppimistä. Talo on puurakenteinen, joten meteli kuuluu meille todella, todella kovaa. Tilanne on nyt siinäkin mielessä todella paha koska meillä on kohta 8kk ikäinen vauveli joka ei pysty nukkumaan tässä metelissä. Säpsähtelee hereille kesken unien koska aina joku jysähtää ja pamahtaa. Naapurin lapsetkin elävät täysin eri rytmissä, tai oikeastaan niillä ei ole rytmiä lainkaan. Saavat valvoa myöhään ja mitä enemmän kello on, sitä pahempi meteli. Tosin kaikki meteli ei voi olla lapsista lähtöisin. Mainitaan nyt tähän että pääsääntöisesti meteli tapahtuu hiljaisuus ajan ulkopuolella, välillä lipsahtaa yli satunnaisien pamausten muodossa. Parisuhdekin alkaa olemaan tiukilla koska yritetään elää omaa vauva-arkea jatkuvan metelin keskellä ja kaikkien pinnaa kiristää. Olen käynyt ystävällisesti naapurille asiasta juttelemassa, tuloksetta. Vetoaa normaalin elämisen tuottamiin ääniin. Olen jutellut isännöitsijälle, tuloksetta, koska on 1 vastaan 1 tilanne jolle ei käytännössä voi mitään ellei kolmantena asuva naapuri valita. Kävin myös tälle juttelemassa, mutta häntä ei meteli juurikaan häiritse koska viettää aikaansa eniten asuntonsa kauimmaisella laidalla, ja metelöivät naapurit eniten juuri meidän seinän takana. Oma lapsi kärsii silmin nähden tilanteesta koska ei saa juuri koskaan nukkua, ja muutenkin säikkyy kovia ja yllättäviä pamauksia ja ryskyjä.

Mikä neuvoksi? Vasta ostettu ja pintaremontoitu asunto myyntiin ja vuokralle kokeilemaan onneaan?
Onhan nyt pakko olla joku konsti miten asian saa selvitettyä. Käsittämätöntä jotenkin että ollaan jääty tähän tilanteeseen täysin yksin ja kaikki muut levittelee vaan käsiään.

Kiitos

Kyllä mulla kakara nukkui makuuhuoneessa kun imuroin olohuoneessa? Lapsista lähtee ääntä ja kun se tapahtuu päivällä niin voi voi. Katsoisin nyt peiliin jos naapurin kolina saa parisuhteen tiukalle...

Meilläkin kuuluu naapurista välillä kolinaa ja rapuissa teinien juoksemista (kaksikerroksinen paritalo) mutta ei se kyllä mua haittaa kun tapahtuu päivällä.

 

[?..]

Jep eipä tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa. Mitään huomautusta tai häätöä ei naapuri voi lasten tiehumisen tai imuroinnin takia saada. Tottakai asiallinen naapuri ottaisi muiden mielipiteet huomioon mutta jos ei niin ei voi mitään.

 

[Tech_ananas]

En osaa sanoa mitään ratkaisua tohon @Mustakaapu tapaukseen mutta sen voin sanoa että valtavasti on eroa miten naapurit ääntä tuottaa.

Itse ollaan lapseton ~40v pariskunta ja ääntä ei päivisin hirveästi tule, mutta naapureista tulee/on tullut satunnaisesti aika paljonkin.. Ja tietysti kaikista jotain ääntä kuuluu mutta itse nyt vaan elää aika hiljaisuudessa ja omat melskaaminen taitaa olla pe & la kun usein 18-22 välillä tulee vähän kovemmin kuunneltua musiikkia tai katsottua leffaa mutta siinä kaikki. Tässä kun on ehtinyt jo muutaman vuoden asua niin kokemusta on kolmista naapureista ja osasta vaan lähtee ääntä. Huuto, ovien paiskomiset, portaissa hyppiminen, kalusteiden/pattereiden hakkaaminen jne. Toisesta naapurista kuuluu koko ajan ihmeellisen kovaa ääntä ja saa ihmetellä vaikka että miten oven kiinni laittamisesta saa aikaiseksi joka kerta sellaisen paukauksen joka kuuluu meidän kämppään reilusti kovempaa kuin jos itse laitan ovea kiinni?

Eipä tuo itseä niin valtavasti ole kuitenkaan häirinnyt ja nykyinen naapuri on taas ihan normaali mutta pointti siis että se on omituista miten paljon normaalista elämisestä tulee joltain ääntä. Taitaa olla turhaa edes naapurille valittaa koska lapsiperheissä se meininki varmaan on aika vilkasta ja jotain ihmisiä se mesoaminen ei häiritse tippaakaan.

 

[Dr. Who]

En osaa sanoa mitään ratkaisua tohon @Mustakaapu tapaukseen mutta sen voin sanoa että valtavasti on eroa miten naapurit ääntä tuottaa.

Itse ollaan lapseton ~40v pariskunta ja ääntä ei päivisin hirveästi tule, mutta naapureista tulee/on tullut satunnaisesti aika paljonkin.. Ja tietysti kaikista jotain ääntä kuuluu mutta itse nyt vaan elää aika hiljaisuudessa ja omat melskaaminen taitaa olla pe & la kun usein 18-22 välillä tulee vähän kovemmin kuunneltua musiikkia tai katsottua leffaa mutta siinä kaikki. Tässä kun on ehtinyt jo muutaman vuoden asua niin kokemusta on kolmista naapureista ja osasta vaan lähtee ääntä. Huuto, ovien paiskomiset, portaissa hyppiminen, kalusteiden/pattereiden hakkaaminen jne. Toisesta naapurista kuuluu koko ajan ihmeellisen kovaa ääntä ja saa ihmetellä vaikka että miten oven kiinni laittamisesta saa aikaiseksi joka kerta sellaisen paukauksen joka kuuluu meidän kämppään reilusti kovempaa kuin jos itse laitan ovea kiinni?

Eipä tuo itseä niin valtavasti ole kuitenkaan häirinnyt ja nykyinen naapuri on taas ihan normaali mutta pointti siis että se on omituista miten paljon normaalista elämisestä tulee joltain ääntä. Taitaa olla turhaa edes naapurille valittaa koska lapsiperheissä se meininki varmaan on aika vilkasta ja jotain ihmisiä se mesoaminen ei häiritse tippaakaan.

ja kun sieltä ei mitään puhetta tule läpi vaan kolinaa kun lattiaa tai patteria kolistellaan, runkoääniä vastaan on mahdoton taistella, tai on, omakotitalo. Meillä tuo naapuri on juuri se pahin, neljä poikaa, 8, 10, 12 ja 14vuotiaat, voitte kuvitella paljon sitä meteliä välillä lähtee. Silti se ei mua haittaa kun tapahtuu päivällä.

 

[Nomber]

Jokainen voi myös miettiä omaa lapsuuttaan, kuinka moni teistä istui koko ajan kädet ristissä pyhäpuku päällä sängyssa villasukat jalassa ettei vaan mitään ääniä kuulu? Tuskin kukaan, eli kaikki ovat varmasti paiskoneet tavaroita, huutaneet, itkeneet ja kolistelleet ties mitä lapsena ja ainakin osa naapureista ollut varmasti raivoissaan. Se nyt vaan kuuluu elämään ja jos ei sitä kestä niin pitää muuttaa omakotitaloon kauas muista.

 

[kjns]

Kyllä mulla kakara nukkui makuuhuoneessa kun imuroin olohuoneessa?

Ja mun kakara heräs ku parketti narahti yläkerrassa, lapsia on monenlaisia.

Nyt tarvitsisi vähän apuja sekä mielipiteitä

Kuten kaikki muutkin on sanoneet niin hankala tilanne. Lapsiperheessä meteliä syntyy väkisinkin, jos talo on sellainen että "kaikki" kuuluu viereisistä kämpistä niin ei sille paljoa mahda vaikka haluisikin. Itsekin asuttiin aikanaan tällaisessa rivarissa ja naapurissa oli meidän muksua vuoden vanhempi vilkas sälli, niin sitä meteliä ja pauketta riitti ihan tarpeeksi. Nää sitten herätteli toisiaan kilpaa päivin ja öin kun metelöivät kumpi milloinkin. Toinen kun heräs yöllä niin samaan syssyyn toisellakin puolella herättiin, ja päivällä herättelivät toisiaan päikkäreiltä leikeillään. Meillä muuttu yö- ja päiväunet ihan totaalisesti kun muutettiin omakotitaloon muksun ollessa noin vuoden ikäinen. Päiväunet piteni 15-30 minuutista pariin tuntiin ja yöllä herättiin 6-7 kerran sijasta vain 2-3 kertaa (juu oli muksulla muitakin vaivoja kuin pelkästään naapurin poika mitkä herätteli).

Mitään muuta et oikeastaan tuossa tilanteessa voi kuin yrittää puhua sen naapurin kanssa, mutta jos sitä ei kiinnosta tai se ei pysty asianlaitaa muuttamaan niin pelimerkit on aikalailla pelattu. Ihmisillä on eri rytmit elämisessään, kuulostaa todella oudolta että jonku lapset heräis kahdeksan aikaan illalla päikkäreiltä, mutta jos näin on niin siellä voi koko perhe elää ihan totaalisen eri rytmissä kuin tavanomainen palkansaaja. Voihan siellä olla vaikka vuorotyölälisiä jotka käy epätyypilliseen aikaan töissä niin sitten päivärytmi onkin muutaman tunnin perässä siitä mitä teillä.

 

[Mustakaapu]

Hejsan ja kiitos vastauksista

Tässä nyt pitkin yötä aamua tilannetta miettiny ja kyllä tässä nyt taidetaan siihen kääntyä että laitetaan asunto myyntiin ja toivotaan että maksaja löytyy.

Ymmärrän kyllä monien mielipiteet siitä että elämisestä lähtee ääntä ja se tulee kestää. Eihän siinä mitään ongelmaa ole jos se elämä on normaalia. Yhtiömuotoisesti kuitenkin aina asunu ja eihän taloa voi koskaan hiljaiseksi saada, eikä tarvitsekkaan. Nykyiset naapurit on kyllä kaukana normaalista ja näinhän tämä ikävästi vaan näyttää menevän että heillä on siihen oikeus. Harmi että olivat hiljaa silloin kun käytiin asuntoa kaksi kertaa katsomassa...

 

[Kaapula]

En osaa antaa ratkaisua, mutta voin ymmärtää hyvin tuon ongelman. Itse asun tekstiesi perusteella samanlaisessa asunnossa ja onneksi seinänaapurit ovat huippuluokkaa. Meillä ongelma on enemmänkin se, että välillä joudun pihalla leikkiviä lapsia huomauttamaan, koska leikit venyvät meidän pihalle. Keskiviikko-iltanakin oli jotkut lapset meidän terassilla makuuhuoneen ikkunan alla leikkimässä. Sitä en todellakaan katso hyvällä. Meidän talon päässä on rinne missä varsinkin talvella lapset laskevat mäkeä ja olen sille touhulle näyttänyt vihreää valoa, vaikka varsinkin alakertaan tuo meteli on kova. Sitä on hankala uskoa, miten kova meteli pulkastakin voi tulla, kun ääni kantaa maata pitkin talon alakertaan, joka on puoliksi maan alla.

Asuin kerran yhdessä kerrostalossa, missä asui myös etelä-euroopasta tullut perhe. Eivät onneksi asuneet minun seinänaapureinani, mutta heidän ympäriltään kyllä asukkaat vaihtui todella tiuhaan. Heillä vain oli niin erilainen rytmi. Harmittavaa, mutta eipä sille tosiaan mitään voinut. Kun muu talo rauhoittui jo iltaan, niin heillä alkoi se tavallisen arjen meteli.

Jotenkin tuntuu, että täälläkin tuo lapsista aiheutuva haitta on todella punainen vaate, mistä ei saa puhua. "Antaa lasten leikkiä" ja sitten vedetään jotain todella karrikoituja esimerkkejä, siitä oletteko oman lapsuuden viettäneet pyhäpuku päällä sängyssä sormet ristissä. Olen lapseton, ja tuntuu, että yleinen mielipide on se, että lapseton ei tiedä lapsista yhtään mitään ja on suorastaan lastenvihaaja. Minulla on yksi rakas kummilapsi ja monta mahtavaa sukulaislasta joiden kanssa tulen ihan loistavasti toimeen ja hekin tuntuvat minusta pitävän. Omaa jälkikasvua ei tosiaan vielä ole, mutta näillä näkymin sitäkin saattaa tulla. Muuttuuko kantani? Tuskin.

 

[Tach]

Hejsan ja kiitos vastauksista

Tässä nyt pitkin yötä aamua tilannetta miettiny ja kyllä tässä nyt taidetaan siihen kääntyä että laitetaan asunto myyntiin ja toivotaan että maksaja löytyy.

Ymmärrän kyllä monien mielipiteet siitä että elämisestä lähtee ääntä ja se tulee kestää. Eihän siinä mitään ongelmaa ole jos se elämä on normaalia. Yhtiömuotoisesti kuitenkin aina asunu ja eihän taloa voi koskaan hiljaiseksi saada, eikä tarvitsekkaan. Nykyiset naapurit on kyllä kaukana normaalista ja näinhän tämä ikävästi vaan näyttää menevän että heillä on siihen oikeus. Harmi että olivat hiljaa silloin kun käytiin asuntoa kaksi kertaa katsomassa...

Me laitettiin lähes vastaavassa tilanteessa asunto vuokralle ja muutettiin itse pienempään, jolloin kulut pysyy melko samana, mutta asuntolaina lyhenee. Kannattaa se kortti miettiä vielä, muutaman vuoden päästä ne naapurinkin mukulat on kasvaneet sen verran, että vastaavaa mekkalaa sieltä tuskin lähtee. Tsemppiä.

 

[Mustakaapu]

No itseasiassa tämän asunnon olikin tarkoitus olla vaan väliaikainen ratkaisu jossa asutaan muutama vuosi ja sitten ostetaan se pysyvä omakotitalo. Vuokraamistakin hetken mietin, mutta on vähän se kutina että naapurit tekee damagee sille bisnekselle ja sit saa omien vuokralaisten kanssa vääntää samasta asiasta kun on meteliä ja kaikki tahtoo viikossa muuttaa pois.

 

[Kvarkki]

En osaa antaa ratkaisua, mutta voin ymmärtää hyvin tuon ongelman. Itse asun tekstiesi perusteella samanlaisessa asunnossa ja onneksi seinänaapurit ovat huippuluokkaa. Meillä ongelma on enemmänkin se, että välillä joudun pihalla leikkiviä lapsia huomauttamaan, koska leikit venyvät meidän pihalle. Keskiviikko-iltanakin oli jotkut lapset meidän terassilla makuuhuoneen ikkunan alla leikkimässä. Sitä en todellakaan katso hyvällä. Meidän talon päässä on rinne missä varsinkin talvella lapset laskevat mäkeä ja olen sille touhulle näyttänyt vihreää valoa, vaikka varsinkin alakertaan tuo meteli on kova. Sitä on hankala uskoa, miten kova meteli pulkastakin voi tulla, kun ääni kantaa maata pitkin talon alakertaan, joka on puoliksi maan alla.

Asuin kerran yhdessä kerrostalossa, missä asui myös etelä-euroopasta tullut perhe. Eivät onneksi asuneet minun seinänaapureinani, mutta heidän ympäriltään kyllä asukkaat vaihtui todella tiuhaan. Heillä vain oli niin erilainen rytmi. Harmittavaa, mutta eipä sille tosiaan mitään voinut. Kun muu talo rauhoittui jo iltaan, niin heillä alkoi se tavallisen arjen meteli.

Jotenkin tuntuu, että täälläkin tuo lapsista aiheutuva haitta on todella punainen vaate, mistä ei saa puhua. "Antaa lasten leikkiä" ja sitten vedetään jotain todella karrikoituja esimerkkejä, siitä oletteko oman lapsuuden viettäneet pyhäpuku päällä sängyssä sormet ristissä. Olen lapseton, ja tuntuu, että yleinen mielipide on se, että lapseton ei tiedä lapsista yhtään mitään ja on suorastaan lastenvihaaja. Minulla on yksi rakas kummilapsi ja monta mahtavaa sukulaislasta joiden kanssa tulen ihan loistavasti toimeen ja hekin tuntuvat minusta pitävän. Omaa jälkikasvua ei tosiaan vielä ole, mutta näillä näkymin sitäkin saattaa tulla. Muuttuuko kantani? Tuskin.

Saahan lapsista puhua, mutta asteikko täytyy olla kohdallaan. Ei lapselta voi vaatia aikuisen käytöstä. Esim. juuri joku leikin eksyminen rivarialueella satunnaisesti väärään paikkaan. Terassi toki alkaa olla vähän wtf-aluetta. Veikkaan, että tuo lapsiviha-käsitys johtuu ihan siitä, että perisuomalaiseen tyyliin on kaunoja kerätty ja palaute ryöpsähtää sitten kerralla epäasiallisesti. Harvemmin leikki-ikäiset lapset häiriötä ilkeyttään aiheuttavat.

Mustakaapu, ei kaikki ole samalla tavalla herkkiä melulle. Talon äänieristyksessä on kyllä vakavasti jotain vikaa, jos oikeasti päätyasunnossa melu on viikossa sietämätön.

 

[Mustakaapu]

Todellakin on vikaa, harmi ettei tullu ajallaan ilmi. Toki olisi pitäny itselläkin kellot soida ennen ostoa kun oli kuitenkin tiedossa ettei ole mikään kivitalo, siitä saan itseäni syyttää.

 

[alakääntö]

Tuossahan on helppo lähteä kostolinjalle. Seinä auki ja äänieristeremonttia tekemään. Heti kun naapurista ei kuulu ääniä ja tiedät että ovat kotona, niin pora seinää kohti ja vasara laulamaan. Ohimennen vielä potkii levyjä ja pelaa betangia lastulevyjen päällä. Lastulevy seinään kiinni ja siihen puukolla piirtely kuuluu varmasti kans hyvin sinne toiselle puolelle. Samalla tietenkin jatkat huomauttelua että lasten kolinat kuuluu. Pelin nimi on: heikompi muuttaa ensin pois.

Totuushan on että hiljainen ei sanana tarkoita yhtään mitään kun katselee asuntoilmoituksia, oli sitten vuokra tai myynti. Jonkinlainen koeasuminen taitaa olla ainoa keino päästä kiinni noihin totuuksiin, tiedä sitten suostuuko sellaiseen monikaan myyjä tai vuokraaja.

 

[tietokonerikki]

Nyt tarvitsisi vähän apuja sekä mielipiteitä

Viime keväänä kävi vihdoinkin niin että päästiin pois kerrostalosta ja ostettiin rivitalosta päätyasunto jota tietysti myytiin hiljaisena ja rauhallisena. No aika nopeasti kävikin selville että seinän takana asustelee pariskunta jolla käsittääkseni 2 ja 4 vuotiaat lapset. Meteli joka sieltä tulee, on aivan käsittämätöntä. Aina kun ovat kotona ja hereillä, jatkuva nonstop ryske, kolina, pauke, kamojen pudottelua, viskelyä, raahaamista, kaapin ovien ja laatikoiden paukuttamista, sisällä juoksemista ja hyppimistä. Talo on puurakenteinen, joten meteli kuuluu meille todella, todella kovaa. Tilanne on nyt siinäkin mielessä todella paha koska meillä on kohta 8kk ikäinen vauveli joka ei pysty nukkumaan tässä metelissä. Säpsähtelee hereille kesken unien koska aina joku jysähtää ja pamahtaa. Naapurin lapsetkin elävät täysin eri rytmissä, tai oikeastaan niillä ei ole rytmiä lainkaan. Saavat valvoa myöhään ja mitä enemmän kello on, sitä pahempi meteli. Tosin kaikki meteli ei voi olla lapsista lähtöisin. Mainitaan nyt tähän että pääsääntöisesti meteli tapahtuu hiljaisuus ajan ulkopuolella, välillä lipsahtaa yli satunnaisien pamausten muodossa. Parisuhdekin alkaa olemaan tiukilla koska yritetään elää omaa vauva-arkea jatkuvan metelin keskellä ja kaikkien pinnaa kiristää. Olen käynyt ystävällisesti naapurille asiasta juttelemassa, tuloksetta. Vetoaa normaalin elämisen tuottamiin ääniin. Olen jutellut isännöitsijälle, tuloksetta, koska on 1 vastaan 1 tilanne jolle ei käytännössä voi mitään ellei kolmantena asuva naapuri valita. Kävin myös tälle juttelemassa, mutta häntä ei meteli juurikaan häiritse koska viettää aikaansa eniten asuntonsa kauimmaisella laidalla, ja metelöivät naapurit eniten juuri meidän seinän takana. Oma lapsi kärsii silmin nähden tilanteesta koska ei saa juuri koskaan nukkua, ja muutenkin säikkyy kovia ja yllättäviä pamauksia ja ryskyjä.

Mikä neuvoksi? Vasta ostettu ja pintaremontoitu asunto myyntiin ja vuokralle kokeilemaan onneaan?
Onhan nyt pakko olla joku konsti miten asian saa selvitettyä. Käsittämätöntä jotenkin että ollaan jääty tähän tilanteeseen täysin yksin ja kaikki muut levittelee vaan käsiään.

Kiitos

Tässä sulle yksi epätoivoisen osaratkaisu. Äänihommiin vähän tutustuneena, on olemassa koottavia pieniä äänieristyskoppeja => siitä saattas olla apua lapsesi yöunille?

Sitten on tietenkin mahdollista alkaa oikeasti äänieristämään, mutta se vaatii kalliin remontin ja asuntosi "irrottamisen" naapurihuoneistosta. Muuten eihän tässä voi kuin toivottaa voimia...

 

[living_death]

Melu

Lataa kännykkään joku appi, joka näyttää desibelimäärät ja vertaile niitä Valviran suosituksiin.

 

[shams]

Asunnon vaihtaminen on aina jonkinasteista Musta Pekka -peliä, kun osa myynnissä olevista asunnoista on väistämättä kategoriaa "vahinko kiertoon", eli myynnin taustalla ei ole vaihto isompaan tai eri alueelle, vaan se että kyseinen asunto on vaan liian paska / asuinkelvoton. Jos oma nykyinen asunto on siedettävä, eli voisi olla parempi mutta myös paljon huonompikin, niin on parempi jäädä vaan sijoilleen.

Ja tosiaan asuntoilmoitukseen on helppo laittaa sanoja kuten "hiljainen ja "rauhallinen", joita ostaja ei voi oikein mitenkään todentaa ennen kaupantekoa. Jos esim. asuntojen välisten seinien rakenteen saisi jostain selville niin veikkaan että moni kauppa jäisi toteutumatta.

 

[Antti Alien]

Nyt tarvitsisi vähän apuja sekä mielipiteitä

Viime keväänä kävi vihdoinkin niin että päästiin pois kerrostalosta ja ostettiin rivitalosta päätyasunto jota tietysti myytiin hiljaisena ja rauhallisena. No aika nopeasti kävikin selville että seinän takana asustelee pariskunta jolla käsittääkseni 2 ja 4 vuotiaat lapset. Meteli joka sieltä tulee, on aivan käsittämätöntä. Aina kun ovat kotona ja hereillä, jatkuva nonstop ryske, kolina, pauke, kamojen pudottelua, viskelyä, raahaamista, kaapin ovien ja laatikoiden paukuttamista, sisällä juoksemista ja hyppimistä. Talo on puurakenteinen, joten meteli kuuluu meille todella, todella kovaa. Tilanne on nyt siinäkin mielessä todella paha koska meillä on kohta 8kk ikäinen vauveli joka ei pysty nukkumaan tässä metelissä. Säpsähtelee hereille kesken unien koska aina joku jysähtää ja pamahtaa. Naapurin lapsetkin elävät täysin eri rytmissä, tai oikeastaan niillä ei ole rytmiä lainkaan. Saavat valvoa myöhään ja mitä enemmän kello on, sitä pahempi meteli. Tosin kaikki meteli ei voi olla lapsista lähtöisin. Mainitaan nyt tähän että pääsääntöisesti meteli tapahtuu hiljaisuus ajan ulkopuolella, välillä lipsahtaa yli satunnaisien pamausten muodossa. Parisuhdekin alkaa olemaan tiukilla koska yritetään elää omaa vauva-arkea jatkuvan metelin keskellä ja kaikkien pinnaa kiristää. Olen käynyt ystävällisesti naapurille asiasta juttelemassa, tuloksetta. Vetoaa normaalin elämisen tuottamiin ääniin. Olen jutellut isännöitsijälle, tuloksetta, koska on 1 vastaan 1 tilanne jolle ei käytännössä voi mitään ellei kolmantena asuva naapuri valita. Kävin myös tälle juttelemassa, mutta häntä ei meteli juurikaan häiritse koska viettää aikaansa eniten asuntonsa kauimmaisella laidalla, ja metelöivät naapurit eniten juuri meidän seinän takana. Oma lapsi kärsii silmin nähden tilanteesta koska ei saa juuri koskaan nukkua, ja muutenkin säikkyy kovia ja yllättäviä pamauksia ja ryskyjä.

Mikä neuvoksi? Vasta ostettu ja pintaremontoitu asunto myyntiin ja vuokralle kokeilemaan onneaan?
Onhan nyt pakko olla joku konsti miten asian saa selvitettyä. Käsittämätöntä jotenkin että ollaan jääty tähän tilanteeseen täysin yksin ja kaikki muut levittelee vaan käsiään.

Kiitos

Kahden aiemmin huonosti nukkuneen lapsukaisen vanhempana ymmärrän tuskan. Voin kuitenkin luvata, että pieni lapsi oppii nukkumaan, vaikka ympärillä olisi meteliä. Vaikeinta nukkumaan opettamisessa on pysyä itse täysin rauhallisena, vaikka kersa vieressä huutaa ja kello on kolme aamuyöllä, ja mielessä pyörii vain, että ei tästä hommasta ole mitään hyötyä.

Suosittelen kokeilemaan rauhoittelua siten, että täysin riippumatta siitä, minkälainen meteli naapurista kuuluu, suoritetaan aina samat toimenpiteet. Jos lapsi rauhoittuu puhumalla, rauhoitellaan puhumalla; jos silittelemällä niin sitten siten. Pidetään kuitenkin sängyssä ja makuuasennossa, jotta uudelleen nukahtaminen ylipäätään on mahdollista. Ensin reagoidaan muutama ilta heti kun lapsi herää, sitten vasta hetken päästä ja aikaa pidennetään vähitellen parin viikon aikana. Samoin rauhoitteluaikaa hiljalleen lyhennetään. Tällä tavalla lapsi vakuuttuu siitä, että unia voi rauhassa jatkaa, ja oppii pois häiriötekijöihin reagoimisesta. Vaikka hommassa kestää todennäköisesti pari viikkoa, se on todennäköisesti nopeampi ja varmasti pidempikestoisempi ratkaisu kuin muutto.

 

[muppelo]

Oikeesti kun lukee noita kokemuksia niin onneksi tuli ostettua asunto jossa oltiin vuokralla jo ennen ostoa.

 

[Armatt]

Kerrostaloissa välillä ilmaistointikanavat vähän sinnepäin, makkariin kuuluu kauimmaisen asukkaan puheet ja olkkarin puolella ihan hiljaista.

Tullut välillä nukuttua olkkarin sohvalla.

 

[Mustakaapu]

Melu

Lataa kännykkään joku appi, joka näyttää desibelimäärät ja vertaile niitä Valviran suosituksiin.

”Jos desibelirajojen on todettu ylittyvän, lähtökohta on, että sikäli kun terveyshaittaa aiheutuu rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä, haitan poistamisesta vastaa asunto-osakeyhtiö. Ääneneristyskin on lähtökohtaisesti yhtiön kunnossapitovastuulla.
Häiritsevässä melussa voi olla kyse myös osakkaan muutostyön jälkeen syntyneestä askeläänihaitasta alapuolella sijaitsevaan huoneistoon. Esimerkiksi laminaattia ja parkettia asennettaessa tulee huolehtia tarvittavasta ääneneristämisestä. Ellei siitä ole huolehdittu, muutostyötä teettänyt osakas vastaa tarvittavista korjauksista.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka vastuulla haitta on, ryhtymään viipymättä tarvittaviin toimenpiteisiin terveyshaitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi.”

Tähän täytyykin perehtyä, kiitos

 

[taski]

Näin herkkäunisena olisin toivonut että lapsuudenkoti olisi ollut mahdollisimman meluisa. Siinä sitä olisi sitten lapsesta asti tottunut nukkumaan.
Aikuisena vähän paremmin sietää jo pieniä elämisen ääniäkin, mutta esim lentokoneessa nukkumisesta ei tule yhtään mitään.

 

[muppelo]

Näin herkkäunisena olisin toivonut että lapsuudenkoti olisi ollut mahdollisimman meluisa. Siinä sitä olisi sitten lapsesta asti tottunut nukkumaan.
Aikuisena vähän paremmin sietää jo pieniä elämisen ääniäkin, mutta esim lentokoneessa nukkumisesta ei tule yhtään mitään.

Joskus vanhemmat kertoivat pitäneensä päivällä radiota päällä minun ja myöhemmin siskoni nukkuessa. Ei sitten kerrostalossa pieni elämöinti kuulema vaikuttanut meidän nukkumiseemme.

 

[Antw]

Näin herkkäunisena olisin toivonut että lapsuudenkoti olisi ollut mahdollisimman meluisa. Siinä sitä olisi sitten lapsesta asti tottunut nukkumaan.
Aikuisena vähän paremmin sietää jo pieniä elämisen ääniäkin, mutta esim lentokoneessa nukkumisesta ei tule yhtään mitään.

Korvatulpat.

Ja noin yleisesti lapset kannattaa vauvastansaakka totuttaa tosiaan nukkumaan normaalissa päivähälinässä (en nyt tarkoita mitään tahallista häiriköintiä.) Tuosta täydellisessä hiljaisuudessa nukuttamisessa ja nukkumisessa on vain haittaa pitemmän päälle.

 

[taski]

Korvatulpat on ihan hanurista. Todellakaan jaksa mitään korvatulppia pitää. Ennemmin sitten nukkumatta vallan.

 

[Mikkos]

Korvatulpat on ihan hanurista. Todellakaan jaksa mitään korvatulppia pitää. Ennemmin sitten nukkumatta vallan.

Hyvin tottuu. Herkkäuniselle todellinen siunaus. Ja toinen on silmälaput.

 

[Lager7]

Talon mummo tuli valittamaan mun toisesta autosta joka on tien laidalla ollut parkissa syksystä asti, ei siis taloyhtiön pihalla tai parkkialueella vaan kaupungin tienlaidalla mutta tuossa tämän talon vieressä kuitenkin. pitäisi kuulemma siirtää pois siitä. En ole kyllä siirtämässä sanoin että auto on myynnissä eikä sitä ole hylätty. Uhkasi soittaa kaupungille ja oikein käskeä heitä hinaamaan se pois tuosta.. Vähän naurahdin ja sanoin että tee kuten parhaaksi näät. Ehkä se siitä haetaan pois mutta hieman epäilen.

 

[alakääntö]

Hyvin tottuu. Herkkäuniselle todellinen siunaus. Ja toinen on silmälaput.

Minulla ainakin tulee korvat kipeäksi jos pitää nukkua napit korvissa pitemmän päälle. Varsinkin jos lisäksi vielä päivällä joutuu käyttämään

 

[taski]

Hyvin tottuu. Herkkäuniselle todellinen siunaus. Ja toinen on silmälaput.

Joo, no onneksi mulla on sen verran hiljainen kämppä ettei ongelmaa. Totesin vain näin yleismaailmallisesti että olisi mukavaa jos en olisi näin herkkäuninen niin erikoistilanteissakin saisi nukuttua. Ex rouvallakin oli energiaa aina 10x enemmän, kun saattoi ottaa jotain vartin torkkuja vaikka 5x päivässä kun odotteli jotain. Vaikka kauppaan ajellessa. Hieno taito.

 

[SheikYerbouti]

Minulla ainakin tulee korvat kipeäksi jos pitää nukkua napit korvissa pitemmän päälle. Varsinkin jos lisäksi vielä päivällä joutuu käyttämään

Jos et ole jo testannut, kannattaa kokeilla useampia malleja. Itse kävin läpi useita erilaisia ja lopulta lähes ainoa toimiva oli Clas Ohlsonin Pura-Fit -korvatulpat. Niitä käytän nykyään joka yö, vaikka ei meteliä olisikaan tiedossa. Jotenkin rauhottaa ajatus siitä, että tietää olevansa kolahduksilta suojassa.

 

[alakääntö]

Joo, no onneksi mulla on sen verran hiljainen kämppä ettei ongelmaa. Totesin vain näin yleismaailmallisesti että olisi mukavaa jos en olisi näin herkkäuninen niin erikoistilanteissakin saisi nukuttua. Ex rouvallakin oli energiaa aina 10x enemmän, kun saattoi ottaa jotain vartin torkkuja vaikka 5x päivässä kun odotteli jotain. Vaikka kauppaan ajellessa. Hieno taito.

Onko se nyt hyvä vai huono asia jos joutuu vai pystyy ottamaan vartin torkkuja 5x päivässä? Mielestäni kertoo enemmän siitä, että on niin väsynyt.

 

[NxTH]

No, kuvitellaan että tuosta rivitalosta nuo naapurisi lähtisivät jo huomenna pois. Ei sitä iloa kauan kestä kun tilalle muuttaa uusi perhe ja tästä alkaa uudet, erilaiset äänet. Ainoa vaihtoehto oikeasti on muuttaa omaan rauhaan.

Olen muuttanut elämäni aikana 12 kertaa, ja nyt vaimon kanssa okt:ssa. Tuona aikana en yksin asuessa tai vaimon kanssa asunut kertaakaan talossa jossa olisi ollut hiljaista. Viimeisin oli kerrostalo (2013) joka silloin oli vasta valmistunut ja olimme siellä vuokralla ensimmäisenä. Kaikki asunnot olivat omistusasuntoja. Meni 6kk ja talo täyttyi. Seuraavina vuosina talossa sai kuunnella äitiä joka huusi 4-vuotiaalleen täyttä kurkkua joka päivä taukoamatta, yläkerran naapuria jota raiskattiin (asia todennettu) useaan otteeseen ja poliisia piti soitella. Koira haukkui taukoamatta toisella reunalla, ja musiikki pauhasi alakerrassa aamuun asti. Kun yläkerrasta muutti naapuri pois, muutti sinne lapsiperhe. Tenavat raahasivat muovista lelua parketilla aamukuudesta ilta yhteentoista. Seinänaapuri muutti pois. Tästä alkoi 2 vuoden remontti. Siis talossa joka oli aivan uusi. 5 vuotta siinä kärvisteltiin. Kun ostimme tämän okt:n metsän keskeltä, suhde parani, pinna ei ole niin kireällä ja masennus otti takapakkia. Oma rauha on yksi tärkeimmistä asioista meille.

Mahtui noihin vuokrakämppiin niitä peruskyyliä, valittavia mummoja, ilkeitä ihmisiä, väkivaltaisia sonneja, kulttuurieroja ja kaikkia muita vielä soppaan mukaan. Ei kyllä pääkoppa kestänyt, varsinkin kun itse olemme hiljaisia introverttejä.

Kyllä se vaan pitää olla tietynlainen ihminen joka tuollaista kestää 24/7. Pitää lähteä siitä, että jos on naapuri, tulee ääntä. Voisi tilanne olla pahempikin. Joten jos nyt jo ottaa kupoliin, ei tilanne ainakaan itsestään parane. Naapuria ei voi valita. Minun skaalalla tuo tilanteesi on vielä pientä, mutta toki ärsyttävää.

 

[Antw]

Onko se nyt hyvä vai huono asia jos joutuu vai pystyy ottamaan vartin torkkuja 5x päivässä? Mielestäni kertoo enemmän siitä, että on niin väsynyt.

Näkisin että huono asia. Jos nukkuu hyvin ja riiytävästi yönsä, ei minkäänlaisille päikkäreille ole aikuisella perusterveellä ihmisellä tarvetta. Niistä on lähinnä haittaa; on pirteimmillään silloin kun pitäisi käydä yöunille. Sitten nukkumaanmeno viivästyy ja noidankehä on valmis.

 

[Leatherman]

Minulla ainakin tulee korvat kipeäksi jos pitää nukkua napit korvissa pitemmän päälle. Varsinkin jos lisäksi vielä päivällä joutuu käyttämään

Itselle tuli ennen myös jatkuvasti korvat kipeäksi tulpista jolloin ei vaan pystynyt niitä pitämään korvissa "kivun" takia. Mutta en tiedä tottuivatko korvat lopulta vai auttoiko tulppien vaihto vai mikä mutta nykyään pystyn nukkumaan tulpat korvissa joka yö ja on kyllä luksusta kun ei tarvitse heräillä vähän väliä ääniin, koska itse olen erittäin herkkä ollut ääniin herämisen kanssa koko ikäni.

Eli ne ketkä ei saa yöllä nukuttua äänien takia ja tulpat aiheuttavat korvakipua, niin kannattaa esim kokeilla erilaisia tulppia, esim ne "vaahtomuoviset" vs "joulukuusimalliset" yms muita.

 

[ZekeDope]

Kävin tänään porukoilla kylässä kerrostalossa jossa yhdessä huoneistossa tehdään kylpyhuoneremonttia. Eiköhän joku talon asukas ollut jättänyt lapun ilmoitustaululle, että voisiko porata hiljempaa kun hän tekee etätöitä niin vaikea keskittyä. Ihmiset....

 

[Antw]

Kävin tänään porukoilla kylässä kerrostalossa jossa yhdessä huoneistossa tehdään kylpyhuoneremonttia. Eiköhän joku talon asukas ollut jättänyt lapun ilmoitustaululle, että voisiko porata hiljempaa kun hän tekee etätöitä niin vaikea keskittyä. Ihmiset....

Niin, täytyy muistaa että asioilla on aina kaksi puolta. Toista ärsyttää remontin äänet ja hän pitää remontoivaa naapuria itsekkäänä. Toisaalta sitten on vaatimassa remontin tekijää olemaan hiljempaa ja mukautua hänen omiin tarpeisiinsa (etätyö). Tällöin hän on yhtälailla itsekäs. Sama koskee tuota aloittajan "vauvani menee klo 20 nukkumaan, naapureiden pitäisi tämän jälkeem olla hiljempaa"

 

[alakääntö]

No, kuvitellaan että tuosta rivitalosta nuo naapurisi lähtisivät jo huomenna pois. Ei sitä iloa kauan kestä kun tilalle muuttaa uusi perhe ja tästä alkaa uudet, erilaiset äänet. Ainoa vaihtoehto oikeasti on muuttaa omaan rauhaan.

Olen muuttanut elämäni aikana 12 kertaa, ja nyt vaimon kanssa okt:ssa. Tuona aikana en yksin asuessa tai vaimon kanssa asunut kertaakaan talossa jossa olisi ollut hiljaista. Viimeisin oli kerrostalo (2013) joka silloin oli vasta valmistunut ja olimme siellä vuokralla ensimmäisenä. Kaikki asunnot olivat omistusasuntoja. Meni 6kk ja talo täyttyi. Seuraavina vuosina talossa sai kuunnella äitiä joka huusi 4-vuotiaalleen täyttä kurkkua joka päivä taukoamatta, yläkerran naapuria jota raiskattiin (asia todennettu) useaan otteeseen ja poliisia piti soitella. Koira haukkui taukoamatta toisella reunalla, ja musiikki pauhasi alakerrassa aamuun asti. Kun yläkerrasta muutti naapuri pois, muutti sinne lapsiperhe. Tenavat raahasivat muovista lelua parketilla aamukuudesta ilta yhteentoista. Seinänaapuri muutti pois. Tästä alkoi 2 vuoden remontti. Siis talossa joka oli aivan uusi. 5 vuotta siinä kärvisteltiin. Kun ostimme tämän okt:n metsän keskeltä, suhde parani, pinna ei ole niin kireällä ja masennus otti takapakkia. Oma rauha on yksi tärkeimmistä asioista meille.

Mahtui noihin vuokrakämppiin niitä peruskyyliä, valittavia mummoja, ilkeitä ihmisiä, väkivaltaisia sonneja, kulttuurieroja ja kaikkia muita vielä soppaan mukaan. Ei kyllä pääkoppa kestänyt, varsinkin kun itse olemme hiljaisia introverttejä.

Kyllä se vaan pitää olla tietynlainen ihminen joka tuollaista kestää 24/7. Pitää lähteä siitä, että jos on naapuri, tulee ääntä. Voisi tilanne olla pahempikin. Joten jos nyt jo ottaa kupoliin, ei tilanne ainakaan itsestään parane. Naapuria ei voi valita. Minun skaalalla tuo tilanteesi on vielä pientä, mutta toki ärsyttävää.

Itse olen erilaisissa neukkukuutioissa asunut myös ja kokemuksia on laidasta laitaan. Yksi asunto oli niin hiljainen että muistan esimerkiksi yhden kesän kun viereisestä asunnosta kuului koko kesän aikana pari kertaa kun joku asia paukahti. Muuten oli ihan 100% hiljaista. Toki tämä olikin korkeimman kerroksen huone. Toisessa äärilaidassa on sitten asunto jossa yläkerrassa eläkeläisparikunta imuroi asunnon 3 kertaa viikossa, kahvittelun äänet kuuluivat läpi ja naapurista kuului jatkuvaa lasten ääntä viikonloppuisin ja toisessa naapurissa asui joku teini joka aktivoitui lähinnä pe ja la -iltoina soittamaan räppiä ja juomaan kaljaa äänekkäästi kavereidensa kanssa. Suurin osa mahtuu tuohon väliin. Sen olen kuitenkin huomannut että vuokran määrällä ja hiljaisuudella ei ole yhtään korrelaatiota. Korkeammalla vuokralla saa vain enemmän neliöitä ja paremman sijainnin, naapuriongelmat ovat ihan samat.

Mutta kyllä kerrostalosssakin on mahdollista löytää hiljainen asunto. Sen pitää vain olla ylimmässä kerroksessa, rakennettu siten, että seinät ei ole pahvia, asunto kerrostalon kulmalla niin että seinänaapureita on minimit. Sitten tietenkin ikkuna metsää kohti joten sieltä ei tule yhtään ääntä. Ikkunan alta menevä pyörä- tai autotie tai siellä oleva parkkialue on aika kamala. Ja lopuksi vielä tuuria siihen että naapurissa ei asu alkoholisti, kaapinhakkaaja, yli-innokas eläkeläinen tai elämästä täydellä voluumilla nauttiva lapsiperhe tai muu äänekäs ulkomaalainen savannien kauhu.

 

[tietokonerikki]

Kävin tänään porukoilla kylässä kerrostalossa jossa yhdessä huoneistossa tehdään kylpyhuoneremonttia. Eiköhän joku talon asukas ollut jättänyt lapun ilmoitustaululle, että voisiko porata hiljempaa kun hän tekee etätöitä niin vaikea keskittyä. Ihmiset....

On tossa kuitenkin asian ydin... sitä rempaa voi tehdä monella tapaa... Suunnitteleeko ensin kunnolla... Esim. kun purkaa niin purkaa kaikki samaan putkeen. Jos pitää porata, niin laittaa nekin mahdollisimman peräkkäin. Naulaako vai käyttääkö ruuveja jne...

Se on selvää, että äänettömästi remppa ei onnistu, mutta monesti sen häiriötä (aikaa) voi pienentää. Jopa tee itse hommissa. Etukäteen naapurin kanssa keskustelut häiröstä ja sen ajoittamisesta voivat myös tilannetta parantaa.

 

[Kan Dee Dokata]

No, kuvitellaan että tuosta rivitalosta nuo naapurisi lähtisivät jo huomenna pois. Ei sitä iloa kauan kestä kun tilalle muuttaa uusi perhe ja tästä alkaa uudet, erilaiset äänet. Ainoa vaihtoehto oikeasti on muuttaa omaan rauhaan.

Olen muuttanut elämäni aikana 12 kertaa, ja nyt vaimon kanssa okt:ssa. Tuona aikana en yksin asuessa tai vaimon kanssa asunut kertaakaan talossa jossa olisi ollut hiljaista. Viimeisin oli kerrostalo (2013) joka silloin oli vasta valmistunut ja olimme siellä vuokralla ensimmäisenä. Kaikki asunnot olivat omistusasuntoja. Meni 6kk ja talo täyttyi. Seuraavina vuosina talossa sai kuunnella äitiä joka huusi 4-vuotiaalleen täyttä kurkkua joka päivä taukoamatta, yläkerran naapuria jota raiskattiin (asia todennettu) useaan otteeseen ja poliisia piti soitella. Koira haukkui taukoamatta toisella reunalla, ja musiikki pauhasi alakerrassa aamuun asti. Kun yläkerrasta muutti naapuri pois, muutti sinne lapsiperhe. Tenavat raahasivat muovista lelua parketilla aamukuudesta ilta yhteentoista. Seinänaapuri muutti pois. Tästä alkoi 2 vuoden remontti. Siis talossa joka oli aivan uusi. 5 vuotta siinä kärvisteltiin. Kun ostimme tämän okt:n metsän keskeltä, suhde parani, pinna ei ole niin kireällä ja masennus otti takapakkia. Oma rauha on yksi tärkeimmistä asioista meille.

Mahtui noihin vuokrakämppiin niitä peruskyyliä, valittavia mummoja, ilkeitä ihmisiä, väkivaltaisia sonneja, kulttuurieroja ja kaikkia muita vielä soppaan mukaan. Ei kyllä pääkoppa kestänyt, varsinkin kun itse olemme hiljaisia introverttejä.

Kyllä se vaan pitää olla tietynlainen ihminen joka tuollaista kestää 24/7. Pitää lähteä siitä, että jos on naapuri, tulee ääntä. Voisi tilanne olla pahempikin. Joten jos nyt jo ottaa kupoliin, ei tilanne ainakaan itsestään parane. Naapuria ei voi valita. Minun skaalalla tuo tilanteesi on vielä pientä, mutta toki ärsyttävää.

Tämäpä se. Pitänee pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että se on pakko muuttaa täältä kaupungista kehyskuntaan omaan taloon, koska omallekaan kohdalle ei ole osunut kerrostaloa, jossa eläminen olisi myös muut edes perustasolla huomioon ottavaa.

Rivitalo olisi ollut seuraava askel, jota ajattelin kokeilla, mutta juttuja lukien eipä niissäkään näytä rauhaa saavan edes yöksi, vaikkei olisi kuin yksi seinänaapuri.

Kustannuksethan tietysti nousevat perkeleellisesti, koska sen jälkeen pitää autokin hankkia. Mutta kai se on pienempi paha kuin masennusta pahempi mielisairaus. Saatana.

 

[qtba]

Tämäpä se. Pitänee pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että se on pakko muuttaa täältä kaupungista kehyskuntaan omaan taloon, koska omallekaan kohdalle ei ole osunut kerrostaloa, jossa eläminen olisi myös muut edes perustasolla huomioon ottavaa.

Rivitalo olisi ollut seuraava askel, jota ajattelin kokeilla, mutta juttuja lukien eipä niissäkään näytä rauhaa saavan edes yöksi, vaikkei olisi kuin yksi seinänaapuri.

Kustannuksethan tietysti nousevat perkeleellisesti, koska sen jälkeen pitää autokin hankkia. Mutta kai se on pienempi paha kuin masennusta pahempi mielisairaus. Saatana.

Ei tästä maanpäällisestä maailmasta jää kuitenkaan mitään käteen, eli antaa palaa vaan. Toki omakotitalo ei ole rauhan tae (pl. todella kaukaiset kohteet), mutta pienin riski siinä on.

 

[tietokonerikki]

Ei tästä maanpäällisestä maailmasta jää kuitenkaan mitään käteen, eli antaa palaa vaan. Toki omakotitalo ei ole rauhan tae (pl. todella kaukaiset kohteet), mutta pienin riski siinä on.

Ikkunoiden kautta pihalta sisälle kantautuu äänet OK-talossakin. Pallopelit, lasten leikit, ruohonleikkurit, moottorisahat, lehti-imurit, aurausautot, naapuritalon kännipileet., lumilingot jne. OK-taloissa yleensä tilaa enemmän joten "pahana päivänä" voinee siirtyä sinne paremmalle puolelle.

 

[Antw]

Itse taas olen tyytyväinen, että (eron myötä) saatiin talo yllättävänkin nopeasti myytyä ja näin ollen riippakivestä eroon..

..mutta nykyrendihän on rakentaa okt:t parin metrin päähän toisistaan, eli näissä yhdistyy kätevästi rivi- ja omakotitaloasumisen huonot puolet. Että jos sitä omaa rauhaa kaipaa niin kannattaa katsoa sitten oikeasti isolla tontilla ja naapureista kaukana oleva talo.

 

[Gilden]

Jos nyt mietit syvemmin asiaa, niin hyvin paljon on erilaista käyttäytymistä, joka voi toista ihmistä loukata, mutta joka ei ole rikos. Parisuhteissakin on miljoona erilaista tapaa miten siitä unelmien puolisosta kuoriutuu jotain päinvastaista kuin alun perin näytti olevan, eikä silloinkaan valtio päätä, mikä on oikea tapa olla avioliitossa. Mutta, ei näitä asioita tarvitsekaan ymmärtää. Lainsäätäjä on tämän harkinnan tehnyt puolestasi niin Suomessa kuin useimmissa jollain tavalla nykyaikaisen lainsäädännön maissa, joissa valtion ei päätä, kuka saa bylsiä kenenkin kanssa kunhan osapuolet ovat itse kykeneviä niin yleisesti kuin siinä tilanteessa käyttämään seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Ei toisen "aviorikosta" tarvitse onneksi hyväksyä. Puolison saa jättää sillä tai millä tahansa perusteella täysin vapaasti, toisin kuin vuoteen 1987 asti. Jos ero jätettyä puolisoa hetkauttaa, siinä on rangaistusta kerrakseen kun tämä huomaakin olevansa yksin omassa arjessaan miettimässä tekosiaan. Jos ei hänellä tunnu missään, niin avioliitto olisi ollut tiensä päässä muutenkin. Se että tulisiko pitkien ja molempien osapuolten kannalta nolojen ja yhteiskunnan kannalta turhien käräjien tuloksena pettäjälle 10 päiväsakkoa lisäksi päälle olisi tässä kokonaisuudessa ihan yhtä tyhjän kanssa.

Mikä parasta, Suomessa avioliitto on lain kannalta ennen kaikkea ja lähes pelkästään varallisuusoikeudellisia asioita sääntelevä asia, johon voi sitoutua ja josta voi päästä eroon, jos niin haluaa. Kukin saa itse muilta osin päättää, mitä merkityksiä avioliitolle haluaa antaa, kuten koko instituution alkuperänä olleet erilaiset uskonnolliset, moraaliset ym. merkitykset, joita valtion ei tarvitse toisten ihmisten puolesta määrätä. Tämäkään ei aina ole ollut näin. Vuoteen 1987 asti ero ei onnistunut ilman puolisoiden yhteistä päätöstä kuin niin, että pitkällä erilläänasumisella piti näyttää että eipä sitä rakkautta nyt oikein olekaan (2 vuotta ennen eroa ja sitten erotuomion jälkeen vielä vuosi asumuseroa ennen kuin homma oli paketissa) tai todistamalla että toinen osapuoli on eroon syyllinen "huorinteon" takia. Jokainen tuohon aikaan tuomarina ollut muistelee, miten helvetin typerää oli käydä käräjiä siitä, kuka pani ja ketä, missä ja millä tavalla, ja kuulla todistajia asiasta ja pohtia että onko tuollainen asia tullut jotenkin toteen näytetyksi. Ja jos tällä perusteella ero tuomittiin, kas taas oli vielä vuoden asumusero edessä ennen kuin eron sai. Kaikissa tapauksissa eroa haluava joutui todella pitkään sietämään mahdolisesti suuresti vihaamaansa puolisoa, ennen kuin oli kahleista vapaa. Koska valtio nyt vaan oli päättänyt, että avioliitto on jotenkin suurta pyhyyttä osoittava asia josta ei saa lähteä pelkästään oman halun perusteella.

Näiltä osin tämä onkin täysin väärä ketju. Nykyinen laki osoittaa oikeusjärjestelmän viisautta vaikka onhan esim. avioliittolaki oman aikakautensa tuote monelta osalta. Vielä avioliittolaistakin paistaa se 1920-luvun oloissa ollut normaaliajatus, että avioliitossa vaimo on kotirouva tai miehen omistaman tilan emäntä, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Jos avioliittolaki säädettäisiin tänä päivänä ihan tyhjästä, veikkaisin että se olisi paljolti samaa tyyliä kuin nykyinen avoliittolaki (erossa pelkkä omaisuuden erottelu ja poikkeuksellisesti hyvitys jos tuomioistuin niin määrää esim. noissa kotirouva- / emäntätilanteissa).

Totuushan on että hiljainen ei sanana tarkoita yhtään mitään kun katselee asuntoilmoituksia, oli sitten vuokra tai myynti. Jonkinlainen koeasuminen taitaa olla ainoa keino päästä kiinni noihin totuuksiin, tiedä sitten suostuuko sellaiseen monikaan myyjä tai vuokraaja.

Toi koeasuminen kuullostaa hyvältä keinolta saada totuus asunnon metelistä ennen muuttamista. Tai jos sais jättää jonkinlaisen ääninauhurin äänittämään asunnon ääntä joksikin aikaa ennen ostopäätöstä. Sit tsekkaisi ääninauhalta äänipiikkien desibelit, kellonajat ja että millaista ääntä kuuluu.

Asunnot saadaan tietysti myytyä sellaisille asiakkaille joille ei tarvitse antaa lupaa koeasumiseen tai äänittämiseen, joten taitaa olla turha fantasia tälläinen etukäteen tehtävä äänieristyksen tarkistus

 

[alakääntö]

Toi koeasuminen kuullostaa hyvältä keinolta saada totuus asunnon metelistä ennen muuttamista. Tai jos sais jättää jonkinlaisen ääninauhurin äänittämään asunnon ääntä joksikin aikaa ennen ostopäätöstä. Sit tsekkaisi ääninauhalta äänipiikkien desibelit, kellonajat ja että millaista ääntä kuuluu.

Asunnot saadaan tietysti myytyä sellaisille asiakkaille joille ei tarvitse antaa lupaa koeasumiseen tai äänittämiseen, joten taitaa olla turha fantasia tälläinen etukäteen tehtävä äänieristyksen tarkistus

Tietenkin asuntoa hakeva voi myös tarjoutua antamaan jotain vastiketta sille koeasumiselle sen ajan vuokran lisäksi. Vaikka vuokrasoppariin määräaikaisuus alkuun, eli että asuu vaikka ainakin 6kk tai vuoden siinä tai maksaa jonkun sopimussakon, tai ihan vaan maksaa vähän enemmän vuokraa. Molemmat voi olla ihan hyviä myös vuokralaiselle jos oikein hyvä asunto sattuu kohille. Tietenkin vähän vaikeita tuollaiset koeasumiset jos siihen haluaa vielä säätää kiinteät netit, sähkösopparit ja kotivakuutukset jotain viikon asumista varten. En tiedä onko kukaan tällaista koeasumista onnistunut tosielämässä tekemään, jostain vauvapalstalta luin että joku on tällaisen saanut onnistumaan, joskus...

 

[Mustakaapu]

Seuraavaksi tosiaan listalla joku vanhempi talon rähjä joka on sopivan lepikossa kohtuulisen kokoisella tontilla. Kuten tuossa ylempänä mainittiinkin, niin noi monet omakotitalot on aika semi-ratkaisuja kun naapurin seinään on se kolme metriä matkaa, ei oikein palvele tarkoitusta. Kivahan se olisi omalla syrjäisellä tontilla kaikkea touhuta ilman että heti aidan yli huudellaan. Tälläkin hetkellä naapuri tarjoilee normaalia iltaista elämän ääntä, eli mäiskis, räks, bang, rysähdys, töm töm töm... En tajua miten itse tuota jaksavat..

 

[Mikkos]

Seuraavaksi tosiaan listalla joku vanhempi talon rähjä joka on sopivan lepikossa kohtuulisen kokoisella tontilla. Kuten tuossa ylempänä mainittiinkin, niin noi monet omakotitalot on aika semi-ratkaisuja kun naapurin seinään on se kolme metriä matkaa, ei oikein palvele tarkoitusta. Kivahan se olisi omalla syrjäisellä tontilla kaikkea touhuta ilman että heti aidan yli huudellaan. Tälläkin hetkellä naapuri tarjoilee normaalia iltaista elämän ääntä, eli mäiskis, räks, bang, rysähdys, töm töm töm... En tajua miten itse tuota jaksavat..

Itse kun katselin omakotitaloja ja halusin niin pitkälle muista ihmisistä kuin mahdollista niin oli kaksi vaihtoehtoa: joko rintsikka keskellä ei mitään tai tuoreempi talo lähiössä missä lähempänä naapurit. Rintsikoita en voi sietää, joten ainoa vaihtoehto oli uudempi talo pienemmällä tontilla. Eihän tää niin kivaa ole kuin asua keskellä korpea yksinään, mutta kyllä tähän tottuu ja siltikin voittaa neukkukuutiot ja rivitalot 100-0.