Kommentissasi olisi jotain järkeä, jos nämä valittajat eivät itse eläisi kuten opettavat. Poikkeuksetta he ovat kuitenkin niitä, jotka ottavat muut huomioon, ja heidän metelöivät naapurinsa ihmettelevät, mistä valitus kumpuaa, kun heille naapurusto on niin rauhallinen. Miksiköhän se on heille rauhallinen, muttei toisinpäin?
Kuulutko itse juuri näihin, joita ei juuri kiinnosta, miten tekemisesi vaikuttavat muihin asiassa kuin asiassa? Ei se voi olla liikaa vaadittu tarkastella juttujaan siitä näkökulmasta, millaiset vaikutukset toiminnalla on.
Mistäkö tiedän? Koska itse sopeutan toimintaani myös muita ajatellen. Se ei vaadi minulta itseltäni juuri mitään, mutta samalla en tuota tarpeetonta häiriötä muiden elämään. Kaikki ovat tyytyväisiä. Pidän itsestäänselvänä, etten kuskaa kerrostaloon tai edes rivitaloon pianoa tai kotiteatterijärjestelmää subbareineen jne.
Pari esimerkkiä: Jos haluan katsella elokuvaa nupit kaakossa (päivän ajasta riippumatta), teen sen hyvien kuulokkeiden kautta. Jos leikin MIDI-session kimpussa koneella pianomelodioita tavaillen, eivät kaiuttimeni pauhaa, vaan jälleen kerran, kuulokkeet ovat korvilla. Sitten jos äänen ei tarvitse minulle olla kovalla, ei kuulokkeita tarvita. Jos tulen vaikka kotiin myöhään, en paukuttele ovia, laita stereoita päälle ja tömistele lattiaa tiedottaakseni koko luomakunnalle, että tulin kotiin. Pointti on se, että en lähde osallistamaan koko muuta maailmaa siihen, mitä juuri minä haluan kulloinkin tehdä.
On aika vittumainen maailma sellainen, jossa kukaan ei ota muita huomioon, mutta näköjään teitä riittää pilvin pimein, ja sen kyllä huomaa. Varsinkin se on tahallista vittumaisuutta sellaisissa tilanteissa, joissa tuollaiset jutut voitaisiin välttää hyvin helpoin keinoin, mutta ei vain viitsi, "koska naapuri se nyt siellä vain vittuuntuu, kun minä teen mitä huvittaa."
Itsetietoisuuden puute ja välinpitämättömyys muita kohtaan on kyllä asia, jonka läpitunkevuus jaksaa välillä ihmetyttää mutta ei kyllä enää yllätä.