Täältäkin löytyy kokemuksia "mukavista" naapureista.
Ensimmäinen kokemus on vuosien takaa, kun muutin omilleni ns. rauhalliselle rivitaloalueelle. Naapurissa asusteli eronnut viikonloppuisä, joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä (paljon tuli juteltua niitä sun näitä). Aluksi yhteiselo vaikutti hyvältä, mutta se oli tyyntä myrskyn edellä. Alkoi tulemaan viikonloppuja, jolloin musiikkia huudatettiin todella kovalla ja porukkaa alkoi ramppaamaan todella paljon (illasta-aamuyöhön). Kävin useita kertoa oven takana sanomassa, että nyt sitä musiikkia pienemmälle, että saa nukkua. Silloin tuli iskelmät tutuiksi ja hermot menee vieläkin, jos jostain kuuluu "Poika saunoo". Tätä ikivihreää huudatettiin yksi yö ihan läpeensä. Huomauttelu aluksi toimi yllättävän hyvin, mutta jonkin ajan päästä ei enää niin hyvin. Saatettiin hetkeksi laittaa musiikkia pienemmälle, mutta sen jälkeen taas nupit kaakkoon. Oli mahtava aina herätä sydänkohtaukseen. Kaveri sai varoituksia isännöitsijältä ja lopulta häädön, mutta kauan siinä kesti.
Seuraava tilanne tuli vastaan, kun vanhempi pariskunta muutti pois naapurista ja tilalle tuli ns. nuori "opiskelijapoika". Heti ensimmäisenä yönä oli järkytys melkoinen, kun räppi alkoi raikumaan ja meno oli kuin sotaelokuvasta. Sinä yönä ei nukuttu sitten yhtään, vaikka aamulla oli aikainen herätys töihin. Aamulla sitten näin tämän "opiskelijanuorukaiset" + kaverit. Sellaista huppupää/nistiporukkaa ja heti aamusta vedettiin viiniä suoraan purkista. Naapureita heräteltiin sen vuoksi, että kyselivät tupakkaa. Ite sanoin, että tuollainen peli ei kyllä vetele ja vien asiaa eteenpäin. Eipäs näitä kavereita paljoa kiinnostanut, kun tupakanhimo oli niin kova. Noin aikoina opin tuntemaan ruohon hajun. Sellaisen pistävän ja imelän hajun, vähän kuin kissankusi. Se haju oli todella vahva ja tuli myös omaan asuntoon, kun piti ikkunaa auki tai käytti liesituuletinta.
Meno yltyi kyllä todella hurjaksi ja ikkunoita pätkittiin paskaksi, että päästiin sisälle huoneistoon, kun avaimet olivat hukkuneet. Kerran aamuyöstä heräsin, kun rappuraudalla hakkasivat turvalasia rikki. Se meteli oli melkoinen ennen kuin ikkuna antoi periksi. Tässä ei onneksi mennyt kauan kuin kaveri sai lähtöpassit, mutta ennen sitä tuli kerran oven taakse haastamaan riitaa ja pystypainiksi se menikin. Oli vain niin säälittävän oloinen kaveri, sellainen kävelevä luuranko.
Kolmas ja nykyinen tilanne on sellainen, että naapuri on ihastunut bassorikkaaseen musiikkiin, joka tulee seinän läpi todella selkeästi. Tässäkin tilanteessa olen yrittänyt neuvotella naapurin kanssa ja kertonut tilanteen, mutta ei vain tunnu ymmärtävän. On se mahtava kuunnella, kun seinät paukkuu basson voimasta ja se kuulostaa samalta kuin joku potkisi seinää. Tästäkin on ollut pakko jutella isäinnöitsijän kanssa, kun ei tilanne vaan korjaannu ns. järkipuheella.
Olen kyllä kokenut sen, miten rauhallinenkin asuinalue menee ihan sekaisin, kun sinne muuttaa näitä yhteiskunnan tukipilareita. Aina saanut olla varovainen, kun menee aamuyöstä naapurin ovelle, että milloin sieltä tulee puukkoa. Aina ottanut useamman metrin etäisyyttä, että ei ainakaan saa yllättäen puukkoa rintaan. Pitäisi olla jokin laki, jonka avulla nämä mätäpaiseet saisi kerättyä omalle asuinalueelle, jossa saisivat viettää ns. ikuista vappua häiritsemättä ihmisiä, jotka yrittävät elää normaalisti.