Tässäpä yksi monista syistä miksi asun omakotitalossa, voin vielä kotona poltella missä huvittaa mutta sisällä en enää koskaan polta. Missään. Keli kuin keli, menen ulos tupakalle, eikä mulla ole mitään katosta portailla. Tai olen polttamatta. Yleensä himo kuitenkin vie voiton ja toisinaan kastun joko vedestä tai lumesta tai 'jäädyn pystyyn' koska en pukeutunut riittävästi.
En enää kanna tupakoita mukana edes kauppareissuilla ja ilahduttavasti moni muukin on lopettanut kauppojen edustalla röyhäämisen. Jos sitä tupakkaa on saatava, hankkiudun sen verran syrjemmälle ettei siitä olisi haittaa muille. Se ei ole vaikeata.
Ymmärrän hyvin kiistan parveketupakoinnista kun parveketyypistä ja sijainnista riippuen se haju jää joko leijumaan omalle parvekkeelle ja naapureille tai tuuli vie sen mennessään. Monessa kerrostalossa olen vieraillut missä tupakkapaikka on määrätty mutta ihan päin p:tä. Esim. lähellä ulko-ovea tai lasten leikkipaikan vieressä.
Suurempi harmi on äänekkäät alkoholistit ja vielä äänekkäämmät ja arvaamattomammat huumeveikot. Tämäkin yksi syy omakotiasumiseen hieman syrjemmällä.
Eikä täällä asuessa tarvi miettiä häiritseekö naapureita kunhan ei ala moottorisahaa laulattamaan keskellä yötä, olen itse nimittäin kantapääastuja ja usein esim. pelatessa eläydyn sen verran että varmasti kuuluisi alakertaan minkä lisäksi vuorokausirytmini poikkeaa toimistoväen rytmistä.
Kaikillahan tähän ei ole mahdollisuutta, ei mullakaan aikanaan ollut, mutta parhaani silti tein etten turhaan häiritsisi naapureita eikä valituksia tullut muusta kuin nimenomaan parveketupakoinnista. Siihen aikaan tosin oli melkein aina porukkaa käymässä kun en ollut töissä joten niitä röökaajia oli välillä parveke täynnä
Lisäys; Se oli siis aikaan jolloin parveketupakointikieltoja ei oltu edes ajateltu sen laajemmin, baareissakin röökattiin vielä silloin sisällä, vuosituhannen vaihdetta elelin silloin..