Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[asddsa]

Tässä ihan artikkelia asiasta mitä olen miettinyt hieman aiemminkin:

Parisuhteet | ”Emme ole tottuneet ratkomaan tällaista yltäkylläisyyden ongelmaa” – Parisuhteiden elinkaari on aiempaa lyhyempi, sanoo tutkija

Tinder-aikakauden suhteet ovat entistä lyhyempiä ja nopeampia. Väestöliiton asiantuntija näkee ilmiössä yhteyden alentuneeseen syntyvyyteen.

www.hs.fi

”Parisuhteet etenevät tavallaan pikakelauksella: potentiaalinen ihminen löytyy nopeasti, sitten siirrytään nopeasti tapailuvaiheeseen, paljon aiempaa nopeammin seksuaaliseen kanssakäymiseen ja entistä nopeammin päästään myös loppuun, jossa kiinnostus lopahtaa ja ollaan valmiita vaihtamaan. Lyhyitä suhteita ja kokeiluja on toki ollut kautta aikojen, mutta vaihtamisen helppous on sovellusten kautta tullut kaikkien saataville.”

+

"
Entisaikaan puoliso löytyi todennäköisimmin ystävien kautta, opiskelu- tai työpaikalta tai esimerkiksi baarista. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui kasvotusten, jolloin ihmisestä sai heti jonkinlaisen käsityksen.

Nettideittailussa sen sijaan ihmistä ehtii tarkastella ja tulkita omien toiveiden kautta, mikä voi altistaa pettymyksille todellisissa kohtaamisissa. Pettymyksen jälkeen on helppo palata sovellukseen etsimään uutta unelmaa sen sijaan, että pyrkisi kunnolla tutustumaan toiseen ihmiseen.
"

Eli toki teoriassa se että on Tinderiä ja muuta lisää valinnan vapautta ja voi etsiä potentiaalista kumppania ympäri eurooppaa tai maailmaa kun ennen se valintapiiri oli siinä lähellä tai oman kaupungin/kylän ympärillä yleensä.

Lisäksi se että nykyisin hypätään sänkyyn monesti jo ensimmäisten treffien aikana koska pelätään että jos sitä seksiä ei tule ei tule seuraavaa tapaamistakaan. Mistä seuraa helposti se että kun samaan aikaan tavataan useitakin potentiaalisia kumppaneita ja jokaisen kanssa harrastetaan seksiä eikä kenenkään kanssa edes tutustuta kunnolla päädytään helposti ja nopeasti eroamaan samantien jos ja kun tulee ensimmäinen mielipide-ero saati riita tai ihan se arkinen elämä vastaan.

Kun onhan se tietysti fakta että netissä muutaman sanan vaihtaessa toinen on "täydellinen" ja helposti ihastuttava, ne kuvat on aina tosi hyviä ja kun on aikaa myös vastaukset niin fiksuja. Eli se vaihtoehto (ainakin omassa mielessä) on aina parempi kuin se elävässä elämässä vieressä oleva erehdyksiä tekevä ihminen varsinkin siinä vaiheessa kun ensi-ihastus laskee.

Ainakin toivon ettei suurin osa miehistä tai naisista usko että "normaalia" elämää olisi se että aina tavataan vaan kalliissa ravintoloissa missä mies maksaa kaiken ja kiitokseksi saa seksiä illan päätteeksi. Siinä aika nopeasti (ainakin omalla kohdallani) karu todellisuus iskisi vastaan kun tahtoisin koti-iltoja enkä taas mennä viikonloppuna bilettämään ja ostelemaan shampanja pulloja sekä viikolla aina & jokainen päivä ravintolaan syömään ehkä parikin kertaa jos koko päivä yhdessä vietettäisiin...

Ei tuo lisääntynyt valinnanvapaus ja tarjonta ehkä tosiaan helpota pariutumista, kuten tuossa jutussa kerrotaan. Ainakaan pidemmistä parisuhteista puhuttaessa.

Vähän ehkä sellainen "paradox of choice" tai "analysis paralysis" tyyppinen tilanne. Tämä toki ehkä koskee enemmän naisia eikä niinkään tavismiehiä, mutta lopputuloksena pariutuminen on kuitenkin vaikeampaa. Ei varmaan moni nainenkaan ole kauhean tyytyväinen tähän nykymenoon.

 

[timppeli]

Täällä oli aiemmin tuota pituuskeskustelua niin vähän voisin omia huomioita kertoa.

Pituus tuntuu kyllä olevan sellainen asia joka on oikeasti lähinnä miesten oma fiksaatio ja toiseksi ne naiset jotka oikeasti sanoo jonku tarkan senttimäärän miten pitkä miehen pitäisi olla tai muuta vastaavaa, niin sellaiset kannattaa nyt parisuhdemielessä unohtaa muutenkin.

Itse olen törmännyt moneenkin sellaiseen mieheen jotka on jotain 175 cm max ja näillä on ollut tosi nätit naisystävät. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että ovat supliikkimiehiä. Sitten taas pelkällä pituudella ei kyllä saa yhtään mitään. Olen itse sen 185 cm ja vaikka baareissa niin ei naiset yleensä edes katso silmiin vaikka niille yrittäisi jotain jutella.

Toki sitten jos on pitkä ja klassisen komea mies, niin varmasti voivat naiset olla aloitteellisiakin, mutta aika harva meistä on. Onneksi elämästä voi tehdä ihan mieleisen ilman sitä naistakaan ja siihen kannattaa tietysti pyrkiä eikä surkutella omaa pariutumattomuuttaan.

Toisekseen naiset on ihan umpisurkeita arvioimaan miesten pituuksia. Yksi nainen arvioi minut 178 cm pitkäksi.

Siinä varmasti olet oikeassa ettei pelkkä pituus takaa onnea parisuhdemarkkinoilla, mutta tuota kyllä väittäisin kakkapuheeksi etteikö (riittävällä) pituudella olisi useimmille naisille suuri merkitys parisuhdevalinnassa.

Muilla avuilla, kuten asemalla/rikkaudella/supliikkitaidoilla voi kyllä kompensoida lyhyyttään, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että pituudella on suuri merkitys suurelle osasta kumppania hakevista naisista. On tämä niin suoraan tullut kuultua naisilta itseltäänkin turuilla ja toreilla.

Enkä minä edes valita että tämä olisi jotenkin väärin; jos suuri(n) osa naisista kokee fyysistä vetoa enemmän pitkiin kuin lyhyisiin miehiin, se vain on luonnonlaki johon joudumme miehetkin sopeutumaan. Aivan samalla tavalla kuinka miehet kokevat vetoa nuoriin/nuorekkaisiin/hoikkiin/isorintaisiin/kauniisiin naisiin.

Mitä olen naisten omia tarinoita kuullut, syynä pidempien miesten preferoimiseen parisuhteilussa ovat esim.:

1. Itseään lyhyemmän miehen kanssa seurustelu tuo liikaa äidillisiä suojeluvaistoja esille, kun miehen pitäisi nimenomaan olla se tuen ja turvan tuoja, tyyppi jolle muut miehet eivät niin herkästi uskalla alkaa. Lyhyen miehen kanssa seurustelu voi olla naiselle vähän samanlainen kokemus kuin seurustelisi lapsen kanssa.

Eräs nainen ilmaisi asian näin että kaikkein seksikkäintä miehessä on ns. lempeä jätti, eli olemukseltaan (ja myös itsevarmalta psyykkeeltään) mies joille muut miehet eivät uskaltaisi haastaa riitaa, mutta joka ei itsekään ole mikään riidanhaastaja tai vihanpidon aloittaja, vaan pystyy de-eskaloimaan riitatilanteet jo pelkällä olemuksellaan sekä myös supliikkitaidoillaan, mutta tarpeen niin vaatiessa pystyisi myös vetämään muita turpiin niin että korvat soi, tai ainakin estämään päällekarkausyritykset esim. isommalla koollaan.

Kutsuisin tätä King Kong-syndroomaksi, kyseinen tarinahan on periaatteessa naisten täydellinen power-fantasia, iso järkäle joka kuitenkin on sulaa vahaa ko. naisen käsissä. ja on valmis suojelemaan tätä hengellään. Uudemmissa elokuvissa tämä sama on periaatteessa toistunut esim. Twilight-elokuvissa missä fyysisesti ylivertaiset vampyyrit ja ihmissudet ovat romanttisesti kiinnostuneita tarinan naishenkilöstä, taistellen tämän huomiosta ja ovat valmiita asettamaan itsensä vaaraan tämän suojelemiseksi.

2. Pidemmän miehen kanssa saa todennäköisemmin pidempiä jälkeläisiä, eli pidempi mies on siis geneettisestikin, jälkikasvua ajatellen, haluttavampi parisuhdekumppani. Esim. jopa monet 150cm taskuvenukset ovat suoraan sanoneet haluavansa seurustella pitkien miesten takia juuri tuon takia, jotta miehen pituus kompensoisi heidän omaa lyhyyttään, ajatellen jälkeläisten pituutta.

3. Edellämainituista johtuen, miehen pituus kohottaa ko. naisenkin arvoa esim. omissa sosiaalisissa ympyröissään kun ystävättäretkin ihailevat ja ovat ehkä kateellisiakin siitä että nainen on saanut bongattua niin pitkän miehen. Samantapaista statusarvoa on sillä jos päätyisi seurustelemaan esim. lääkärin kanssa koska naiset ymmärtävät sen kovapalkkaiseksi ja varmaksi (= ei työttömyyttä) ammatiksi miehelle, ystävättäret olisivat kateellisia miten on onnistunut bongaamaan niin halutun ammatin omaavan miehen.

Tämä kolmoskohta tulee mieleeni siitä että aikoinaan kovin moni deittailemani nainen muisti kovasti mainita että joku heidän exänsä oli 2 metriä pitkä, eräskin sanoi suoraan että kun hän kertoi ystävättärilleen minusta (keskimittaisesta miehestä; voi myös miettiä miksi hänen minua näkemättömät ystävättärensä edes kysyivät pituudestani jos sillä ei muka ole naisille merkitystä), he ihmettelivät hänelle takaisin ääneen mites ko. nainen on päätynyt yllättäen seurustelemaan alle 190cm miehen kanssa (ilmeisesti hänen kaikki aiemmat deittinsä ovat sitten olleet huomiotaherättävän pitkiä; hän itse taisi olla 168cm tai jotain sinnepäin eli suht keskimittainen ikäisekseen naiseksi, kai).


Nämä ovat siis monilta naisilta itse kuulemiani perusteluita monen vuosikymmenen ajalta, ja ihan loogisilta ne mielestäni kuulostavat (kolmas on osittain omaa tulkintaani jota naiset eivät halua myöntää ääneen, eli miehen tuoma statusarvo ystävien keskuudessa).

Vähemmän loogisilta "hätävalheilta" ovat puolestaan kuulostaneet perustelut kuten "tykkään käyttää korkokenkiä ja jos niitä käyttäessäni joudun suutelemaan miestä alaspäin, niska kipeytyy". Tuonhan jokainen toki ymmärtää ihan paskapuheeksi, ei niska alaspäin suutelusta kipeydy tai muuten kovin monilla miehillä olisi kipeä niska tyttöystäviensä/vaimojensa suutelusta, ja enemmän niskaa rasittaa juuri päinvastainen eli ylöspäin suutelu, pään taivutus taaksepäin.

En oikein ymmärrä miksi edes pitää yrittää todistella vääräksi sitä että miehen pituudella on paljon merkitystä useimmille naisille ympäri maailman, varsinkin kun myöntää samalla ettei siinä sinänsä ole mitään väärää, ei naisiakaan voi pakottaa tykkäämään lyhyistä miehistä jos ei vain hotsita. Tai miehiä tykkäämään vanhoista ja läskeistä patalappurintaisista naisista. Nämä ovat näitä elämän vähemmän kivoja realiteetteja.


Sinänsä en pidä esim. toisen älykkyyteen ihastumista yhtään sen ylevämpänä koska älykkyyskin on suurelta osin geneettistä, ja sen voi menettää esim. onnettomuuden tai vaikka nuoruudessa alkaneen Alzheimerin tms. taudin myötä. Eli pidän ns. älykkyyteen ihastumista suunnilleen yhtä pinnallisena, kuin ulkonäköön tai nuoruuteen ihastumista. Ns. supliikkitaidot ja humoristisuus ovat älykkyyden ilmentymiä.

 

[kuoris]

^ Nyt on maailmalla jonkinlaisena trendinä että naisilla on itseään lyhyemmät miehet. Big Ed (150 cm muistaakseni) on kuuminta hottia. Eli pärjätään ihan muilla ominaisuuksilla kuin pituudella.

Kun joku asia menee yli sille tulee usein vastavoima. Tulee mieleen myös miesten My Little Pony harrastukset 10 vuotta sitten..

 

[Gespard]

Ja mitä köyhemmäksi meno menee, niin sitä enemmän varallisuus ja ammatinvalinta vaikuttaa myös. Kun kuullut useamman naisen suusta että haluaisivat löytää varakkaan miehen.

 

[Taneli-]

On varmasti totta että yksikin yksittäinen asia voi olla jollekin se deal breaker mutta sanoisin että hyvin pitkälle vaikuttaa se henkilön oma itsetunto ja itsevarmuus.
Lähes mille tahansa vartalotyypille löytyy sekä hyviä että huonoja puolia, mutta jos ihminen itse on sen takia vähän "anteeksi että olen olemassa, en taida tulla paikalle, viihdyn tässä seinäkukkasena, en puhu kenellekään ja tulen vaan kaverien kanssa mukaan paikalle" asenteella liikkeelle se asenne vaikuttaa enemmän kuin se omassa mielessä tosi iso miinus minkä ehkä tahtoisi itsestään muuttaa.

Osalle asioista voi tulla muutosta ja itse vaikuttaa. Esim. huono iho teininä (finnejä jne) yleensä korjaantuu ajan kanssa. Mutta esim. pituus sille ei välttämättä voi mitään. Itselleni on tultu joskus valittelemaan esim. sitä että parta ei kasva ja ei ole rintakarvoja joten helppoa sinulla..

Toisaalta taas jotkut Harry Potterin näköiset (tai Fredon näköiset) ns. "karvattomat nuoret pojat" joilla isot silmät ovat myös kovasti naisten mieleen.

Tiedän naisia jotka ovat suoraan kateellisia toistensa varatalotyypeille. Toinen voi olla pidempi, laiha, urheilullinen ja enempi "poikamainen" vartalo missä ei ole erityisesti rintoja tai takamusta. Toinen voi olla lyhyempi, tanakampi, on isommat rinnat sekä takamus mutta nolostelee niitä ja jojoilee erilaisten laihdutusten jne. välillä. Toki tällä foorumilla enempi miehet kertovat ongelmistaan ja siitä miten kaikilla naisilla on helppoa ja jokainen heistä saa tahtoessaan sen promillen luokkaa olevan megachadin.

Keskenään naisten kommentit voivat olla aika raadollisia toki, kun ajattelevat että miehet eivät kuule niitä. Mutta ovat tietysti myös tunnetilan mukanaan tuomia ja keskittyvät juuri Tinder sekä muihin vastaaviin. Olen esim. kuunnellut ääniviestejä missä valitellaan miten nykyisin on vaan pienimunaisia miehiä jotka tahtovat lainata rahaa ja juoda toisen viinat. Ovat työttömiä ja sekoilevat kännissä haluten vain seksiä ilman että tyydyttävät edes naista. Yleinen ongelma kuuluu olevan se että eivät ollenkaan suunnittele mitään tai ota naista huomioon, ovat epävarmoja tai "hällä väliä" tyyppisiä "tehdään mitä vaan haluat, mennään mihin vaan" kunhan saadaan viinaa ja seksiä. Sitten jos rahaa ei lanata eikä luvata ilmaista viinaa ei tulla edes toiseen tapaamiseen...

Tietysti siinä pitäisi naisen myös katsoa peiliin koska se että ns. jokainen "seurustelusuhde" kestää yleensä alle kuukauden ja samantien on uusi etsinnässä ja seksiä ollaan harrastamassa uuden pokan kanssa jo pari-kolme päivää entisen suhteen lopahtamisesta luulisi signaloivan jotain naiselle itselleenkin. Mutta jos on kaveri (tai kaverin kaveri) ei sitä viitsi sanoa mitään, eiköhän ihminen itse sitten jossain vaiheessa opi. Eli jonkun rentun kun valitsee vaikka hän onkin kirjoitellen mielenkiintoista seuraa ei se elämäntapa työtön jolla kasvava alkoholi ja ehkä myös muunlaisten päihteiden käytön kanssa ongelmia olekaan yllättäen "pahasta pojasta kesytetty ihana mies" tarina.

Ja mitä köyhemmäksi meno menee, niin sitä enemmän varallisuus ja ammatinvalinta vaikuttaa myös. Kun kuullut useamman naisen suusta että haluaisivat löytää varakkaan miehen.

Tuo on varmaan ainakin tietyllä mittapuulla totta. Eli jos nainen itse tekee edes välillä töitä ja yrittää kun mies haluaa olla kotona, juoda kaljaa ja pelata tietokoneella ollen 100% tyytyväinen työkkärin, kelan jne. tukiin eikä edes halua töihin naisen on vaikea rakentaa edes mielessään pidempää parisuhdetta mihin ehkä kuuluisi myös se lapsi tai pari ja asunto mikä olisi yhteistä omaisuutta...

 

[timppeli]

Toisekseen naiset on ihan umpisurkeita arvioimaan miesten pituuksia. Yksi nainen arvioi minut 178 cm pitkäksi.

Tuosta vielä erikseen: jos miehen pituudella ei ole merkitystä naisille, miksi kyseinen nainen edes yritti arvioida pituuttasi? Sinäkö aloit puhua pituudestasi, vai hän? Mistä syystä? En ainakaan usko että kyseessä olisi vain jokin säästä puhumiseen verrattavissa oleva smalltalk eli pikkujuttelu, ei minulla ainakaan tule ventovierailta mieleeni alkaa kysellä heidän pituudestaan, ei edes vaikka joku olisi huomiotaherättävän pitkä tai lyhyt (sinä et taida olla kumpaakaan, en omasta mielestäni minäkään vaikka sinua jonkin verran lyhyempi olen).

Se on totta että monet arvioivat muiden pituuksia suhteessa itseensä päin honkia, ja pituutesi arviointiin voi vaikuttaa jos ryhtisi on huono tai muu (epäitsevarma?) olemus jne.

Joku hauska videokin tuosta oli kun joku amerikkalaismies kysyi kadulla nuorilta naisilta millaisen miehen kanssa haluaisivat tai eivät haluaisi seurustella. Yksi nainen sanoi haastattelijalle että esim. hän (haastattelija) olisi hänelle liian lyhyt koska seurustelee vain itseään pidempien miesten kanssa.

Videossa kuitenkin näkyi selvästi että mies oli haastateltavaa selkeästi (yli puoli päätä) pidempi. Kun mies ihmetteli tuota takaisin ja tuli selväksi että hän oli tuumissa selvästi ko. naista pidempi, nainen alkoi epäillä ettei näin voi olla. Jostain syystä ko. nainen arvioi itsensä suunnilleen samanpituiseksi kuin selvästi, mutta ei huomiotaherättävän, pidempi mies.

 

[Taneli-]

Jostain syystä ko. nainen arvioi itsensä suunnilleen samanpituiseksi kuin selvästi, mutta ei huomiotaherättävän, pidempi mies.

Tuo pitää kyllä ainakin joidenkin naisten kanssa paikkansa. Nimimerkillä itse olen päälle 180cm pitkä ja seurustellut ~150-151 senttiä pitkän naisen kanssa joka arvioi että olisimme noin saman pituisia vaikka sitä eroa oli päälle 30 senttiä. Mutta kun asiasta tuli puhetta olin itse istumassa ja hän seisoi.. eli vaikka naiset jotkut asiat huomioivat todella tarkasti niin taas jotkut asiat (olimme tunteneet varmaan 10 vuotta silloin jo) ovat sellaisia että niitä ei ehkä edes ajatella.

Eikä syynä ole se että liikkuisin jotenkin kyttyrässä, rollaattorin kanssa tms. Hän on minua kutakuinkin leukaan saakka, ehkä hieman alle ja kun yhdessä asuimme hän aina pyysi minua ottamaan tavaroita kaappien ylähyllyiltä.. ..mutta ei sitten vaan varmaan ajatellut että nuo asiat jotenkin korreloisivat aktuaaliseen pituuteen.

EDIT: väittäisin silti että jos on oikeasti naista lyhyempi niin kyllä (ainakin luulisin) nainen huomaa vähintäänkin sen. Jolloin se voi alkaa vaivaamaan häntä. Myös moni mies (lyhyempi) jotka tunnen on sitä mieltä että häntä nolottaisi seurustella itseään pidemmän naisen kanssa. Ehkä siinä on joku sellainen että miehen ego ei antaisi myöden pyytää naiselta apua tavaroiden saamiseen ostoskoriin ylähylyltä tai sama kääntäen kotona? Ehkä joku lyhyempi mies voi vastata tähän.

 

[timppeli]

^ Nyt on maailmalla jonkinlaisena trendinä että naisilla on itseään lyhyemmät miehet. Big Ed (150 cm muistaakseni) on kuuminta hottia. Eli pärjätään ihan muilla ominaisuuksilla kuin pituudella.

En ole tuollaisesta trendistä kuullut, mutta väittäisin ettei tuolla ole suuressa mittakaavassa merkitystä. Suurin osa naisista edelleen preferoi itseään (selvästi) pidempiä miehiä, ja erittäin harva nainen haluaisi nimenomaisesti seurustella itseään (selvästikin) lyhyemmän miehen kanssa. Kyllä, olen nähnyt pareja jossa erityisen pitkä nainen (185-190) on seurustellut n. 175-180 cm pitkän miehen kanssa, mutta väitän ettei noissakaan miehen "lyhyys" ole ollut pitkälle naiselle ainakaan mikään vetovoimatekijä. Lähinnä nainen on päässyt sen yli, joko koska ei ole ollut muuten sopivia itseään pidempiä pitkään parisuhteeseen valmiita miehiä just tarjolla, ja ko. mies on muuten vaikuttanut sopivalta, ehkä omaten muita avuja jotka kompensoivat yhtä puutetta.

Siitä en ole eri mieltä etteikö mies voisi kompensoida lyhyyttään muilla avuillaan, kuten asemallaan/rikkaudellaan/supliikkitaidoillaan. Esim. Jack Black tuskin on joutunut painiskelemaan naisen puutteen kanssa sen jälkeen kun hänen supliikkitaitonsa ja humoristisuutensa ovat tulleet esille julkisuuden myötä, tai muistelen kauan sitten menneisyydessä kuinka Woody Allenia käytettiin aina esimerkkinä että kyllä lyhytkin mies voi löytää kauniita vaimoja rinnalleen (duh, ehkä se että on maailmankuulu elokuvaohjaaja "hieman" kompensoi Allenin lyhyyttä?). Tietenkin unohtamatta Tom Cruisea, ei hänelläkään liene ollut puutetta naisehdokkaista sen jälkeen kun tuli 80-luvulla kuuluisaksi Risky Business-leffan myötä.

Entä jos noita muita avuja ei olekaan, vaan on lyhyt työtön arka tuppisuu mies? Väitän edelleen että pitkällä työttömällä aralla tuppisuulla miehellä on edes hieman paremmat mahdollisuudet naisten parissa vaikka nuo muutkin ominaisuudet varmasti ovat monien silmissä hidasteita.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tässä ihan artikkelia asiasta mitä olen miettinyt hieman aiemminkin:

Parisuhteet | ”Emme ole tottuneet ratkomaan tällaista yltäkylläisyyden ongelmaa” – Parisuhteiden elinkaari on aiempaa lyhyempi, sanoo tutkija

Tinder-aikakauden suhteet ovat entistä lyhyempiä ja nopeampia. Väestöliiton asiantuntija näkee ilmiössä yhteyden alentuneeseen syntyvyyteen.

www.hs.fi

”Parisuhteet etenevät tavallaan pikakelauksella: potentiaalinen ihminen löytyy nopeasti, sitten siirrytään nopeasti tapailuvaiheeseen, paljon aiempaa nopeammin seksuaaliseen kanssakäymiseen ja entistä nopeammin päästään myös loppuun, jossa kiinnostus lopahtaa ja ollaan valmiita vaihtamaan. Lyhyitä suhteita ja kokeiluja on toki ollut kautta aikojen, mutta vaihtamisen helppous on sovellusten kautta tullut kaikkien saataville.”

+

"
Entisaikaan puoliso löytyi todennäköisimmin ystävien kautta, opiskelu- tai työpaikalta tai esimerkiksi baarista. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui kasvotusten, jolloin ihmisestä sai heti jonkinlaisen käsityksen.

Nettideittailussa sen sijaan ihmistä ehtii tarkastella ja tulkita omien toiveiden kautta, mikä voi altistaa pettymyksille todellisissa kohtaamisissa. Pettymyksen jälkeen on helppo palata sovellukseen etsimään uutta unelmaa sen sijaan, että pyrkisi kunnolla tutustumaan toiseen ihmiseen.
"

Eli toki teoriassa se että on Tinderiä ja muuta lisää valinnan vapautta ja voi etsiä potentiaalista kumppania ympäri eurooppaa tai maailmaa kun ennen se valintapiiri oli siinä lähellä tai oman kaupungin/kylän ympärillä yleensä.

Lisäksi se että nykyisin hypätään sänkyyn monesti jo ensimmäisten treffien aikana koska pelätään että jos sitä seksiä ei tule ei tule seuraavaa tapaamistakaan. Mistä seuraa helposti se että kun samaan aikaan tavataan useitakin potentiaalisia kumppaneita ja jokaisen kanssa harrastetaan seksiä eikä kenenkään kanssa edes tutustuta kunnolla päädytään helposti ja nopeasti eroamaan samantien jos ja kun tulee ensimmäinen mielipide-ero saati riita tai ihan se arkinen elämä vastaan.

Kun onhan se tietysti fakta että netissä muutaman sanan vaihtaessa toinen on "täydellinen" ja helposti ihastuttava, ne kuvat on aina tosi hyviä ja kun on aikaa myös vastaukset niin fiksuja. Eli se vaihtoehto (ainakin omassa mielessä) on aina parempi kuin se elävässä elämässä vieressä oleva erehdyksiä tekevä ihminen varsinkin siinä vaiheessa kun ensi-ihastus laskee.

Ainakin toivon ettei suurin osa miehistä tai naisista usko että "normaalia" elämää olisi se että aina tavataan vaan kalliissa ravintoloissa missä mies maksaa kaiken ja kiitokseksi saa seksiä illan päätteeksi. Siinä aika nopeasti (ainakin omalla kohdallani) karu todellisuus iskisi vastaan kun tahtoisin koti-iltoja enkä taas mennä viikonloppuna bilettämään ja ostelemaan shampanja pulloja sekä viikolla aina & jokainen päivä ravintolaan syömään ehkä parikin kertaa jos koko päivä yhdessä vietettäisiin...

Juttua lukematta on selvää, että asian ydintä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, eli että tämä tarjonnan runsaus koskettaa lähinnä naisia, ei niinkään miehiä, ellei sitten näennäistasolla. Eli että tarjontaa on näennäisesti paljon, mutta käytännössä ei juuri yhtään, etenkään siis missään mielekkään suhteen kontekstissa mielekkään naisen kanssa.

 

[timppeli]

Ja mitä köyhemmäksi meno menee, niin sitä enemmän varallisuus ja ammatinvalinta vaikuttaa myös. Kun kuullut useamman naisen suusta että haluaisivat löytää varakkaan miehen.

Eivät hyvin toimeentulevatkaan naiset halua ehdoin tahdoin seurustella köyhien työttömien miesten kanssa.

Sille on syynsä miksi esim. sinkut naislääkärit ovat perustaneet deittikerhon missä sinkut lääkärit voisivat löytää toisistaan seurustelukumppaneita. Voi kysyä miksi naislääkäreille olisi niin tärkeää löytää mieslääkäriä siipakseen? Väitän liittyvän tulotasoon ja kovapalkkainen naislääkäri niin mieluusti seurustelisi mieslääkärin kanssa jotta tulotaso maksimoituisi.

Ellei sitten joku väitä että oman ammattikuntansa kanssa seurustelemalla tulee jotain muuta synenergiahyötyä, kuten että takkatulen ja viinilasin ääressä voi keskustella kumppaninsa kanssa henkeviä lääkäriasioita kuten luetella ulkoa ihmisen kaikki 206 luuta, tai miettiä yhdessä viimeisimpiä tutkimustuloksia liittyen Parkinsonin taudin eri hoitokeinoihin.

Tai ehkä itse en vain koe noin, en ole koskaan miettinyt että IT-alalla työskentelevän naisen kanssa seurustelu olisi jotenkin mielekkäämpää ja antoisampaa oman ammattivalintani takia, en koe että se tekisi perhe-elämästä tai seksistä jotenkin antoisampaa, tai edes niistä takkatulikeskusteluista. Olen seurustellut kahden IT-alan naisen kanssa (toinen oli C+ ohjelmoija ja toinen jotain muuta jota en nyt muista tarkalleen), eipä tullut heidänkään kanssa juurikaan keskusteltua ns. ammattiasioista. Kerran se C+ ohjelmoija taisi mainita kuinka yrittää töissään juuri oppia lisää "agenteista", liittyivät kai jotenkin hänen ohjelmointiinsa, en tiedä. Totesin siihen lennokkaasti että "Aha?".

 

[Erkki_erikeepperi]

Sille on syynsä miksi esim. sinkut naislääkärit ovat perustaneet deittikerhon missä sinkut lääkärit voisivat löytää toisistaan seurustelukumppaneita. Voi kysyä miksi naislääkäreille olisi niin tärkeää löytää mieslääkäriä siipakseen? Väitän liittyvän tulotasoon ja kovapalkkainen naislääkäri niin mieluusti seurustelisi mieslääkärin kanssa jotta tulotaso maksimoituisi.

Ei kyse ole pelkästään tuloista vaan myös statuksesta ja yleisestä haluttavuudesta, eli että mieslääkärit nyt vaan on aika kuumaa hottia deittimarkkinoilla, ja esimerkiksi hoitsut kilpailee niistä ihan suoraan samoilla markkinoilla kuin naislääkärit.

Toisaalta osoittaa järjen köyhyyttä naislääkäreiltä, että tuolla tavalla fiksaudutaan juuri niihin mieslääkäreihin, koska siis ne on kuitenkin hyvin hyvin rajallinen luonnonvara ja harvalle naislääkärille sellaista riittää. Fiksu nainen ymmärtäisi, että voi olla aika järkevää katsella vähän merta edemmäs myös.

Sama pätee laajemminkin kun puhutaan korkeakoulutetuista naisista, jotka haluaa vähintään vastaavantasoisen miehen kuin itse ovat joka suhteessa ja pitää usein vielä humanistifeministikin olla kuten tälläkin palstalla on naiskirjoittajat vaatineet...

Tällaisissa vaatimuksissa ei ole tilastotieteellisesti mitään logiikkaa.

Logiikka ja naiset. Niinpä niin.

 

[timppeli]

EDIT: väittäisin silti että jos on oikeasti naista lyhyempi niin kyllä (ainakin luulisin) nainen huomaa vähintäänkin sen. Jolloin se voi alkaa vaivaamaan häntä. Myös moni mies (lyhyempi) jotka tunnen on sitä mieltä että häntä nolottaisi seurustella itseään pidemmän naisen kanssa. Ehkä siinä on joku sellainen että miehen ego ei antaisi myöden pyytää naiselta apua tavaroiden saamiseen ostoskoriin ylähylyltä tai sama kääntäen kotona? Ehkä joku lyhyempi mies voi vastata tähän.

Saattaa olla että monia miehiä häiritsisi myös itseään pidemmän naisen kanssa seurustelu, mutta väittäisin ettei se ole yhtä yleistä kuin naisilla (itseään lyhyemmän kanssa seurustelu), ja ainakin syyt ovat eri.

Esimerkiksi siihen en usko että miehet pelkäisivät jotenkin oman statusarvonsa vähenevän muiden silmissä pitkän naisen kanssa seurustelun takia. Päinvastoin, pitkän naisen kanssa seurustelu on pikemminkin ylpeyden aihe, muut ihmiset miettivät että täytyy miehessä olla jotain erikoisen hyvää kun on onnistunut bongaamaan itseään pidemmän naisen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka se Woody Allen tai Tom Cruise joiden siipat ovat kovasti tainneet olla ko. henkilöitä pidempiä, tai joku entinen F1-pomo joka tuntui aina seurustelevan itseään päätä pidempien mallien kanssa.

Itsestään vähemmän itsevarma lyhyt mies toki saattaa pelätä että häntä pidempi nainen vaihtaisi hänet pidempään heti jos sellainen tarjokas tulisi tarjolle. Mielestäni tuo on samanlainen asia kuinka kaunis vaimoni on selvästi kipuillut siitä että hänen kauniit rintansa eivät ole erityisen isot (pienet pystyt ja kiinteät), ja hän on tainnut ääneenkin sanoa pelänneensä että ihastuisin johonkin isorintaiseen naiseen ja vaihtaisin sellaiseen, jopa niin paljon että hän haluaisi hankkia silikonit. Kovasti olen vakuutellut ettei tästä ole pelkoa, hänen rintansa ovat ihan kivat ja ajattelen ettei hänkään vaihtaisi minua heti rikkaampaan tai pidempään mieheen, vaikka periaatteessa sellainen voisi olla vieläkin parempi. En ole siksi minäkään menossa jalanpidennysleikkaukseen jotta kelpaisin vaimolleni paremmin.

Toki saattaa myös olla ettei joku lyhyehkö mies haluaisi seurustella itseään pidemmän naisen kanssa missään tapauksessa, koska kokee oman miehekkyytensä (suojelukykynsä) siitä kärsivän? Minulle tuo on vain jotenkin vieras ja epälooginen ajatus, eihän miehen kyky suojella siippaansa ja perhettään riipu naisen (ylimääräisestä) pituudesta, vaan miehen pituudesta verrattuna päällekarkaajaan. Päinvastoin pitkästä amatsoninaisesta saattaisin olla lyhyehkölle miehelle apua taistelussa päällekarkaajaa vastaan, voisivat yhdessä vetää tyyppiä turpiin ja naureskella päälle.

 

[Maester]

Tuosta vielä erikseen: jos miehen pituudella ei ole merkitystä naisille, miksi kyseinen nainen edes yritti arvioida pituuttasi? Sinäkö aloit puhua pituudestasi, vai hän? Mistä syystä? En ainakaan usko että kyseessä olisi vain jokin säästä puhumiseen verrattavissa oleva smalltalk eli pikkujuttelu, ei minulla ainakaan tule ventovierailta mieleeni alkaa kysellä heidän pituudestaan, ei edes vaikka joku olisi huomiotaherättävän pitkä tai lyhyt (sinä et taida olla kumpaakaan, en omasta mielestäni minäkään vaikka sinua jonkin verran lyhyempi olen).

Haha, pelattiin siis vaan sellaista lautapeliä jossa oli tehtäviä / kysymyksiä joita piti tehdä. Siihen tuo pituusjuttu liittyi.

Tuo aiempi pitkä vastauksesi pituus-caseen liittyen:

Siis joo naiset kyllä puhuu kaikenlaista ja voivat varmasti kirjoittaa paperille sen unelmamiehen joka on joku 190 cm pitkä kiharatukkainen ja sinisilmäinen mies, mutta itse lähinnä hain sitä, että mikä sitten loppupeleissä ratkeaa sen minkälaisella miehellä käy hyvin flaksi ja minkälaisella ei.

Lyhyt ja komea mies pärjää kyllä pääsääntöisesti tosi hyvin naisten kanssa, samoin lyhyt ja supliikki / hauska / you name it. Mites jos on pitkä "insinörtti"? Ei kyllä pärjää ellei ole sitten tosiaan tosi komea. Mutta aniharva on. Minusta naisten puheita pitää aina osata vähän suodattaa. Jos nainen sanoo, että haluaa pitkän miehen niin siinä on jo se oletus taustalla, että se mies on hauska, sosiaalinen, sopivalla tavalla sponttaani, turvallinen jne. Itse katsellut joskus huvikseen sitä yhtä deitti-ohjelmaa missä mies tai nainen kokkaa ensitreffeillä omassa kodissaan ja sitten lopussa päätetään kenen kanssa mennään ravintolailallliselle. Tuossakin käy vaikka miten usein niin, että vaikka se mies olisi pitkä, urheilullinen komea jne, mutta jos ei käytännössä osaa keskustella muusta kuin säästä tai mitä teet vapaa-ajalla, niin harvemmin valinta osuu kohdalle. Tai siis jos itse olisin vaikka 10 cm pitempi mitä nyt olen, niin en kyllä rehellisesti uskoisi, että omat nais-asiat olisivat menneet yhtään sitä paremmin mitä tähän asti ovat menneet. Entä jos olisin 10 cm lyhyempi, niin olisivatko menneet paljoa huonommin? No paljoa huonommin ei rehellisyyden nimissä voisi mennä, joten en oikein allekirjoita tuotakaan.

Ja siis joo kaksi täysin identtistä tuppisuuta joista toinen on pitkä mies ja toinen lyhyt, niin varmasti se pitempi pärjää vähän paremmin, mutta ei kyllä sitten tyyliin pääse ekoja treffejä, ja yhtä etäistä halausta pitemmälle.

 

[timppeli]

Tässä ihan artikkelia asiasta mitä olen miettinyt hieman aiemminkin:

Parisuhteet | ”Emme ole tottuneet ratkomaan tällaista yltäkylläisyyden ongelmaa” – Parisuhteiden elinkaari on aiempaa lyhyempi, sanoo tutkija

Tinder-aikakauden suhteet ovat entistä lyhyempiä ja nopeampia. Väestöliiton asiantuntija näkee ilmiössä yhteyden alentuneeseen syntyvyyteen.

www.hs.fi

”Parisuhteet etenevät tavallaan pikakelauksella: potentiaalinen ihminen löytyy nopeasti, sitten siirrytään nopeasti tapailuvaiheeseen, paljon aiempaa nopeammin seksuaaliseen kanssakäymiseen ja entistä nopeammin päästään myös loppuun, jossa kiinnostus lopahtaa ja ollaan valmiita vaihtamaan. Lyhyitä suhteita ja kokeiluja on toki ollut kautta aikojen, mutta vaihtamisen helppous on sovellusten kautta tullut kaikkien saataville.”

+

"
Entisaikaan puoliso löytyi todennäköisimmin ystävien kautta, opiskelu- tai työpaikalta tai esimerkiksi baarista. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui kasvotusten, jolloin ihmisestä sai heti jonkinlaisen käsityksen.

Nettideittailussa sen sijaan ihmistä ehtii tarkastella ja tulkita omien toiveiden kautta, mikä voi altistaa pettymyksille todellisissa kohtaamisissa. Pettymyksen jälkeen on helppo palata sovellukseen etsimään uutta unelmaa sen sijaan, että pyrkisi kunnolla tutustumaan toiseen ihmiseen.
"

Eli toki teoriassa se että on Tinderiä ja muuta lisää valinnan vapautta ja voi etsiä potentiaalista kumppania ympäri eurooppaa tai maailmaa kun ennen se valintapiiri oli siinä lähellä tai oman kaupungin/kylän ympärillä yleensä.

Lisäksi se että nykyisin hypätään sänkyyn monesti jo ensimmäisten treffien aikana koska pelätään että jos sitä seksiä ei tule ei tule seuraavaa tapaamistakaan. Mistä seuraa helposti se että kun samaan aikaan tavataan useitakin potentiaalisia kumppaneita ja jokaisen kanssa harrastetaan seksiä eikä kenenkään kanssa edes tutustuta kunnolla päädytään helposti ja nopeasti eroamaan samantien jos ja kun tulee ensimmäinen mielipide-ero saati riita tai ihan se arkinen elämä vastaan.

Kun onhan se tietysti fakta että netissä muutaman sanan vaihtaessa toinen on "täydellinen" ja helposti ihastuttava, ne kuvat on aina tosi hyviä ja kun on aikaa myös vastaukset niin fiksuja. Eli se vaihtoehto (ainakin omassa mielessä) on aina parempi kuin se elävässä elämässä vieressä oleva erehdyksiä tekevä ihminen varsinkin siinä vaiheessa kun ensi-ihastus laskee.

Ainakin toivon ettei suurin osa miehistä tai naisista usko että "normaalia" elämää olisi se että aina tavataan vaan kalliissa ravintoloissa missä mies maksaa kaiken ja kiitokseksi saa seksiä illan päätteeksi. Siinä aika nopeasti (ainakin omalla kohdallani) karu todellisuus iskisi vastaan kun tahtoisin koti-iltoja enkä taas mennä viikonloppuna bilettämään ja ostelemaan shampanja pulloja sekä viikolla aina & jokainen päivä ravintolaan syömään ehkä parikin kertaa jos koko päivä yhdessä vietettäisiin...

En ole Tinderiä koskaan käyttänyt (taisin olla tavannut jo nyksäni siinä vaiheessa kun Tinderistä alettiin puhua, muistan eräänkin nettifoorumimiehen, alfauroksen, hehkuttaneen kuinka hieno palvelu se on seksiseuran löytämiseen), mutta kumppaneita on haettu teksti-TV:n kirjeenvaihtopalstoilta, sanomalehtien henkilökohtaista palstoilta ja muista kirjeenvaihtopalveluista jo varmasti viisi vuosikymmentä tai paljon kauemmin. Eli mikään uusi juttu seurustelukumppanin löytäminen "virtuaalisesti" ei todellakaan ole, vaikka toki nykyiset nettipalvelut ovat lisänneet tarjontaa ja vähentäneet asiaan liittyvää työtä, kuten kirjeiden kirjoittaminen useampaan kirjeenvaihtoilmoitukseen, tai suorittaa kirjeenvaihtoa useamman potentiaalisen ehdokkaan kanssa yrittäen päättää keitä tapaisi ja keihin satsaisi aikaansa.

Jos oikein olen ymmärtänyt ja kuullut, omat vanhempanikin tapasivat toisensa alunperin sanomalehden kirjeenvaihtoilmoituksella vuonna miekka ja kives. Asuivat aivan eri suunnilla, useita satoja kilometrejä välimatkaa.

Ystävien kautta parittamista en ole koskaan kokenut, ei ole kukaan mies- tai naispuolinen kaveri koskaan tullut sanomaan "hei mulla olisi yksi näpsäkkä sinkkuneitokainen kaverina, pitäisköhän sun käydä treffeillä sen kanssa?". Tai hetki YKSI tapaus tulee mieleen, mutta kyseessä oli sikäli virhearvio ko. naispuoleiselta ystävältäni ettei kyseinen neiti tainnut olla tippaakaan kiinnostunut minusta, en vain ollut jollain tapaa hänen tyyppiään; pointsit hänelle että toi sen tietooni varsin pian ettei tuhlattu toistemme aikaa turhaan. Tämä treffit järjestänyt naispuoleinen ystäväni oli yksinkeraisesti tehnyt virhearvion liittyen siihen että olisimme toisillemme sopiva pari, ilmeisesti ei ainakaan ollut kysynyt ystävältään olisiko hän kiinnostunut minusta, ainoastaan oletti näin (olimme nähneet toisemme vilaukselta muutaman kerran).

Yhden ihan kivan neidin tapasin joillakin paritanssikursseilla joille totta puhuakseni olin vääntäytynyt lähinnä juuri parantaakseni mahdollisuuksia kumppanin löytämiseen, noin muuten ei paritanssiminen noin niinku harrastuksena kiinnostanut tippaakaan mutta sai siinä samalla hieman liikuntaakin. Mieluummin kävin punttisalilla potkimassa ja lyömässä hiekkasäkkiä.

Joitakin kuukausia tapailimme mutta se kuivui kokoon mahdollisesti väärinymmärryksen takia; hän ilmaisi ettei voi oikein enää käydä kanssani paritanssikursseilla tai tavata minua viikonloppuisin kun on niin kova kiire töissä ja pitää keskittyä niihin. Tulkitsin tämän tarkoittavan ettei hän halunnut enää nähdä joten pistin bänksit, ilmoitin että varmaan turha meidän on enää tapailla.

Vuotta myöhemmin tapasin hänen ystävättärensä (poikaystävänsä kanssa) eräässä helsinkiläisessä juottolassa ja hän halusi kovasti tietää miksi pistin välit poikki hänen ystävänsä kanssa yllättäen koska tämä oli kuulemma murtunut siitä täysin. Ilmeisesti siis ko. nainen ei valehdellutkaan työkiireistään, TAI sitten hän ei ollut vain valmistautunut siihen että minä pistäisin poikki vaikka ei itsekään ehkä ollut enää kybällä mukana. Vaikea tietää, joskus on vaikeaa olla jätetty vaikka ehkä itsekin epäröisi suhdetta.

Sinänsä sääli jos erosimme väärinymmärryksen takia, kiva neiti kyllä oli, mutta se siitä, rakastan nyksääni. Aikansa kutakin, ehdin sentään saamaan häneltä muutaman kerran piparia.

 

[timppeli]

Ei kyse ole pelkästään tuloista vaan myös statuksesta ja yleisestä haluttavuudesta, eli että mieslääkärit nyt vaan on aika kuumaa hottia deittimarkkinoilla, ja esimerkiksi hoitsut kilpailee niistä ihan suoraan samoilla markkinoilla kuin naislääkärit.

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Kuvittelisin lääkärimiesten haluttavuuden liittyvän juuri heidän tulotasoonsa (= Suomen parhaiten palkattu ammattiryhmä, siitä huolimatta että kyseessä on Suomessa nykyisin naisvaltainen ala) ja siihen että heillä on käytännössä nollatyöttömyys. Toki haluttavuutta voi lisätä myös ajatus siitä että kyseessä on melkein jumalana pidettävä ihmisten elämästä ja kuolemasta päättävä taho jota arvostetaan varsinkin ihmisen heikkoimpina hetkinä, mutta luulen että köyhä pitkäaikaistyötön lääkärimies tuskin löytäisi parisuhdekumppania sen paremmin kuin työtön betoniauton kuljettaja.

Siitä minulla ei ole tietoa ovatko naislääkärit miesten keskuudessa haluttavuuden yläasteikolla. Oma näppituntumani on että miehille on naisia harvemmin kovin paljoa merkitystä naisen ammatilla ja asemalla, vaikka ei siitä välttämättä haittaakaan ole. Kokemukseni on että kun naiset puhuvat keskenään seurustelukumppaneistaan, näiden ammatti tuodaan varsin nopeasti esille, ellei siinä ole sitten jotain hävettävää. Miehet puolestaan harvemmin juurikaan märehtivät vaimojensa tai tyttöystäviensä opintoalaa tai ammattia, enintään ohimennen jos liittyy johonkin asiayhteyteen. Esim. työkavereistani tiesin vain yhden vaimon/avovaimon ammatin, hänellä oli oma hautaustoimisto, ja tämäkin tuli ilmi vain koska tuli joskus puhetta pakettiautoista ja hän mainitsi joskus ajavansa vaimonsa töiden takia sellaista.

Joskus näin jonkun artikkelin mitkä ovat Suomessa kaikkein halutuimmat ammatit kumppanille (lääkäri taisi olla kärjessä tai ainakin aivan kärkisijoilla), ja kyllä siitä artikkelista tuli kuva että kysely oli lähinnä naisille tarkoitettu. Miehet varmaan osaisivat nimetä vaikka hoitsun tai opettajan, ajatellen niiden olevan naisille "sopivia" ammatteja, mutta veikkaan että useimmille miehille kelpaisi myös superhottis nuori C+ ohjelmoija tai tekoälytutkija, kunhan on nainen.

Yksi seurustelukumppani tosin väitti että hänen IT-ammattinsa on kuulemma karkoittanut joitakin parisuhde-ehdokkaita aiemmin hänen elämässään. En väitä että hän valehteli, vaikea minun kuitenkaan ymmärtää ja ainakin minä seurustelin hänen kanssaan miettimättä hänen ammattiaan ainakaan negatiivisessa mielessä. Oikeastaan sillä ei ollut minulle merkitystä ollenkaan, puoleen tai toiseen. Ihan kiva että hänellä oli ammatti josta sai rahaa jolla tuli toimeen. Nyksäni kanssa mennessäni naimisiin hän oli työtön, nykyisin töissä matalapalkka-alalla.

 

[timppeli]

Haha, pelattiin siis vaan sellaista lautapeliä jossa oli tehtäviä / kysymyksiä joita piti tehdä. Siihen tuo pituusjuttu liittyi.

Tuo aiempi pitkä vastauksesi pituus-caseen liittyen:

Siis joo naiset kyllä puhuu kaikenlaista ja voivat varmasti kirjoittaa paperille sen unelmamiehen joka on joku 190 cm pitkä kiharatukkainen ja sinisilmäinen mies, mutta itse lähinnä hain sitä, että mikä sitten loppupeleissä ratkeaa sen minkälaisella miehellä käy hyvin flaksi ja minkälaisella ei.

Lyhyt ja komea mies pärjää kyllä pääsääntöisesti tosi hyvin naisten kanssa, samoin lyhyt ja supliikki / hauska / you name it. Mites jos on pitkä "insinörtti"? Ei kyllä pärjää ellei ole sitten tosiaan tosi komea. Mutta aniharva on. Minusta naisten puheita pitää aina osata vähän suodattaa. Jos nainen sanoo, että haluaa pitkän miehen niin siinä on jo se oletus taustalla, että se mies on hauska, sosiaalinen, sopivalla tavalla sponttaani, turvallinen jne. Itse katsellut joskus huvikseen sitä yhtä deitti-ohjelmaa missä mies tai nainen kokkaa ensitreffeillä omassa kodissaan ja sitten lopussa päätetään kenen kanssa mennään ravintolailallliselle. Tuossakin käy vaikka miten usein niin, että vaikka se mies olisi pitkä, urheilullinen komea jne, mutta jos ei käytännössä osaa keskustella muusta kuin säästä tai mitä teet vapaa-ajalla, niin harvemmin valinta osuu kohdalle. Tai siis jos itse olisin vaikka 10 cm pitempi mitä nyt olen, niin en kyllä rehellisesti uskoisi, että omat nais-asiat olisivat menneet yhtään sitä paremmin mitä tähän asti ovat menneet. Entä jos olisin 10 cm lyhyempi, niin olisivatko menneet paljoa huonommin? No paljoa huonommin ei rehellisyyden nimissä voisi mennä, joten en oikein allekirjoita tuotakaan.

Ja siis joo kaksi täysin identtistä tuppisuuta joista toinen on pitkä mies ja toinen lyhyt, niin varmasti se pitempi pärjää vähän paremmin, mutta ei kyllä sitten tyyliin pääse ekoja treffejä, ja yhtä etäistä halausta pitemmälle.

Eli kuten sanoin, pituus (tai sen puute) ei toki ole miehessä ainoa merkittävä tekijä naisille, mutta toisin kuin sinä, uskon sen olevan yksi tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä. Sitä ilmankin voi tapauskohtaisesti pärjätä, jos muut avut kompensoivat sitä tarpeeksi.

Lisäksi olen yhden kerran päässyt todistamaan kuinka vieruspöydässä ehkä 160cm nuori nainen sanoi juttelemaan tulleelle hongankolistajalle "olet liian pitkä minulle", josta nuorimies selvästi yllättyi ja kummasti alkoi peitellä pituuttaan huonontamalla ryhtiään ja nojailemalla pöytää vasten jotta ei ole liikaa naisen "yläpuolella" fyysisesti. Kaikesta tuli kuva ettei ko. pitkä nuorimies ollut ihan tuollaiseen negatiiviseen palautteeseen tottunut naisten puolelta, eikä nainen häntä muuten erityisesti häätänyt luotaan, jäivät sittenkin keskenään juttelemaan. Ehkä mies liikaa luotti pelkkään pituuteensa vetovoimatekijänä ja ehkä pyrki korostamaankin sitä, teki korjausliikkeen ja nopea nöyrtyminen miehen taholta sai naisen jatkamaan juttua hänen kanssaan.

Eli, kyllä monelle naiselle voi olla myös jokin yläraja unelmakumppaninsa pituudelle, mutta silti väittäisin että enemmän miehille ongelmana on pituuden puute kuin liika sellainen, naiskumppanin löytämiseen. Harvat koripalloilijamiehet lienevät tahtomattaan sinkkuja, muistaakseni Michael Jordanikin kertoi kuinka naisia tunki hänen luokseen pikapanoille joka välissä jopa kesken ns. työpäivän, toki oli Jordan myös kuuluisa ja rikas, ei pelkästään pitkä. Hänen supliikkitaidoistaan en tiedä mutta jostain syystä en usko että hänen tarvitsi juurikaan turvautua supliikkitaitoihinsa naisten valloittamiseen pikapanoja varten.

 

[kuoris]

Yksi seurustelukumppani tosin väitti että hänen IT-ammattinsa on kuulemma karkoittanut joitakin parisuhde-ehdokkaita aiemmin hänen elämässään.

Se on varmasti näin kaikissa tapauksissa kun nainen on miesvaltaisessa ammatisssa. En usko että liittyy IT-alaan. Heikon itsetunnon omaavat kuvittelevat että siellä on työpaikalla alfaurokset metriset halot tanassa oman muijan kimpussa.

Naiset haluavat lääkäreitä mutta se on kanssa sellainen ala jossa petetään paljon, jopa työpaikoilla pikkutunneilla. Mieslääkäri on siellä kunkku hoitajien keskuudessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Kuvittelisin lääkärimiesten haluttavuuden liittyvän juuri heidän tulotasoonsa (= Suomen parhaiten palkattu ammattiryhmä, siitä huolimatta että kyseessä on Suomessa nykyisin naisvaltainen ala) ja siihen että heillä on käytännössä nollatyöttömyys. Toki haluttavuutta voi lisätä myös ajatus siitä että kyseessä on melkein jumalana pidettävä ihmisten elämästä ja kuolemasta päättävä taho jota arvostetaan varsinkin ihmisen heikkoimpina hetkinä, mutta luulen että köyhä pitkäaikaistyötön lääkärimies tuskin löytäisi parisuhdekumppania sen paremmin kuin työtön betoniauton kuljettaja.

Siitä minulla ei ole tietoa ovatko naislääkärit miesten keskuudessa haluttavuuden yläasteikolla. Oma näppituntumani on että miehille on naisia harvemmin kovin paljoa merkitystä naisen ammatilla ja asemalla, vaikka ei siitä välttämättä haittaakaan ole. Kokemukseni on että kun naiset puhuvat keskenään seurustelukumppaneistaan, näiden ammatti tuodaan varsin nopeasti esille, ellei siinä ole sitten jotain hävettävää. Miehet puolestaan harvemmin juurikaan märehtivät vaimojensa tai tyttöystäviensä opintoalaa tai ammattia, enintään ohimennen jos liittyy johonkin asiayhteyteen. Esim. työkavereistani tiesin vain yhden vaimon/avovaimon ammatin, hänellä oli oma hautaustoimisto, ja tämäkin tuli ilmi vain koska tuli joskus puhetta pakettiautoista ja hän mainitsi joskus ajavansa vaimonsa töiden takia sellaista.

Joskus näin jonkun artikkelin mitkä ovat Suomessa kaikkein halutuimmat ammatit kumppanille (lääkäri taisi olla kärjessä tai ainakin aivan kärkisijoilla), ja kyllä siitä artikkelista tuli kuva että kysely oli lähinnä naisille tarkoitettu. Miehet varmaan osaisivat nimetä vaikka hoitsun tai opettajan, ajatellen niiden olevan naisille "sopivia" ammatteja, mutta veikkaan että useimmille miehille kelpaisi myös superhottis nuori C+ ohjelmoija tai tekoälytutkija, kunhan on nainen.

Yksi seurustelukumppani tosin väitti että hänen IT-ammattinsa on kuulemma karkoittanut joitakin parisuhde-ehdokkaita aiemmin hänen elämässään. En väitä että hän valehteli, vaikea minun kuitenkaan ymmärtää ja ainakin minä seurustelin hänen kanssaan miettimättä hänen ammattiaan ainakaan negatiivisessa mielessä. Oikeastaan sillä ei ollut minulle merkitystä ollenkaan, puoleen tai toiseen. Ihan kiva että hänellä oli ammatti josta sai rahaa jolla tuli toimeen. Nyksäni kanssa mennessäni naimisiin hän oli työtön, nykyisin töissä matalapalkka-alalla.

Lääkäreillä on auktoriteettia ja valtaa. Kyllä se saa naiset kostumaan, vähän varakkuudesta riippumattakin. Lisäksi lääkäristä voi olla käytännön hyötyä siviilissä, kun terveysongelmia tulee itselle tai läheisille. Vaikka olisi lääkäri itsekin, niin toinen lääkäri voi kirjoittaa tiettyjä reseptejä joita ei itse itselleen voi...? Tai voi olla paremmin perehtynyt johonkin toiseen lääketieteen haaraan.

Mutta ei perusmiehen näkökulmasta naislääkäri ole juuri sen haluttavampi kuin naishoitaja. Voi olla jopa päinvastoin, jos liian vahva auktoriteetti aiheuttaa vähintäänkin alitajuisia ongelmia miehelle tai jos se naislääkäri itsekään ei oikein kunnioita sitä miestä täysillä jossei ole vähintään yhtä hyvä ammatti. Naishoitaja voi olla miehelle keskimäärin helpompi ja varmempi valinta.

 

[asddsa]

En tiedä onko se sitten omalla kohdalla vähän ongelmallista, etten hirveästi välitä mistään pintaliidosta tai statuksen tavoittelusta ainakaan perinteisessä mielessä, ja olen muutenkin aika omalaatuinen ihminen. Pitäisi myös ehkä oikeasti vähän nähdä vaivaa tuon pariutumisen eteen, mutta tuntuu että tälläkään hetkellä ei meinaa aika riittää kaikkiin omiin juttuihin.

 

[Joku_242]

Keskenään naisten kommentit voivat olla aika raadollisia toki, kun ajattelevat että miehet eivät kuule niitä. Mutta ovat tietysti myös tunnetilan mukanaan tuomia ja keskittyvät juuri Tinder sekä muihin vastaaviin. Olen esim. kuunnellut ääniviestejä missä valitellaan miten nykyisin on vaan pienimunaisia miehiä jotka tahtovat lainata rahaa ja juoda toisen viinat. Ovat työttömiä ja sekoilevat kännissä haluten vain seksiä ilman että tyydyttävät edes naista. Yleinen ongelma kuuluu olevan se että eivät ollenkaan suunnittele mitään tai ota naista huomioon, ovat epävarmoja tai "hällä väliä" tyyppisiä "tehdään mitä vaan haluat, mennään mihin vaan" kunhan saadaan viinaa ja seksiä. Sitten jos rahaa ei lanata eikä luvata ilmaista viinaa ei tulla edes toiseen tapaamiseen...

Tietysti siinä pitäisi naisen myös katsoa peiliin koska se että ns. jokainen "seurustelusuhde" kestää yleensä alle kuukauden ja samantien on uusi etsinnässä ja seksiä ollaan harrastamassa uuden pokan kanssa jo pari-kolme päivää entisen suhteen lopahtamisesta luulisi signaloivan jotain naiselle itselleenkin. Mutta jos on kaveri (tai kaverin kaveri) ei sitä viitsi sanoa mitään, eiköhän ihminen itse sitten jossain vaiheessa opi. Eli jonkun rentun kun valitsee vaikka hän onkin kirjoitellen mielenkiintoista seuraa ei se elämäntapa työtön jolla kasvava alkoholi ja ehkä myös muunlaisten päihteiden käytön kanssa ongelmia olekaan yllättäen "pahasta pojasta kesytetty ihana mies" tarina.

Miksi naiset edes treffailee tuollaisia? Luulisi että Tinderistä löytyisi myös työssäkäyviä miehiä ihan määrissä, koulutuksella tai ilman. Vai eivätkö ne sitten muuten vaan nappaa?

Mutta ei perusmiehen näkökulmasta naislääkäri ole juuri sen haluttavampi kuin naishoitaja. Voi olla jopa päinvastoin, jos liian vahva auktoriteetti aiheuttaa vähintäänkin alitajuisia ongelmia miehelle tai jos se naislääkäri itsekään ei oikein kunnioita sitä miestä täysillä jossei ole vähintään yhtä hyvä ammatti. Naishoitaja voi olla miehelle keskimäärin helpompi ja varmempi valinta.

Voisi kuvitella että tämä on enemmän semmoisten alfatyypin miesten ongelma.

Mä olen tietoisesti seurannut viime aikoina, että minkä näköisiä miehiä kivannäköisillä naisilla on, ja kyllä ne aika järestään on pitkähköjä ja komeita olleet ainakin täällä. Tuskinpa ihan sattumaakaan on.

Se on eri asia, jos nainen itse on "luovuttaneen" näköinen niin kaipa sitten mieskin saattaa olla whatever ulkonäöltään. Se on varmaan aika tyypillinen skenaario Suomessa. Nainen ei ole naisellinen eikä mieskään ehkä kovin maskuliininen, vaan edustavat melkein kuin samaa sukupuolta.

Mitä tarkoitat "luovuttaneen näköisellä" tässä tapauksessa, ylipainoako? Mutta miten korostunut naisellisuus tai maskuliinisuus tähän liittyy?

Itse olen törmännyt moneenkin sellaiseen mieheen jotka on jotain 175 cm max ja näillä on ollut tosi nätit naisystävät. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että ovat supliikkimiehiä. Sitten taas pelkällä pituudella ei kyllä saa yhtään mitään. Olen itse sen 185 cm ja vaikka baareissa niin ei naiset yleensä edes katso silmiin vaikka niille yrittäisi jotain jutella.

Joo, niinhän se on että supliikki on ehdottomasti se tärkein ominaisuus. Pituudessakin tarvii selkeästi erottua joukosta (pidempään päin) että siitä on juurikaan hyötyä...

 

[gramma]

Siitä en ole eri mieltä etteikö mies voisi kompensoida lyhyyttään muilla avuillaan, kuten asemallaan/rikkaudellaan/supliikkitaidoillaan.

Miksi aina nää "muut avut" on miesten puheissa näitä tällasia. Miksi ei mainita sitä, että tärkeintä on olla mukava, kiva, reilu ja ystävällinen? No tokihan tällaisia asioita on vaikee tuoda jossain tinderissä esiin, mutta kyllä ne on nää mitkä on miehessä tärkeimpiä.

 

[Taneli-]

Miksi naiset edes treffailee tuollaisia? Luulisi että Tinderistä löytyisi myös työssäkäyviä miehiä ihan määrissä, koulutuksella tai ilman. Vai eivätkö ne sitten muuten vaan nappaa?

Hyvä kysymys? Ehkä menee samaan kategoriaan kuin miksi ne köyhät, asunnottomat, työttömät ja kieltä osaamattomat maahanmuuttajat sitten koetaan uhaksi. Eli kyllä jotkut niidenkin kanssa sitten seurustelevat. Ehkä siinä on joku "jännämies" efekti tai sitten otetaan läheltä se deitti tai nuo osaavat ja kehtaavat kehua toista ihan pilviin (ehkä siksi että ovat itsekin pilvessä ja mahdollisesti humalassa kun tekstailevat)?

Olen itsekin muutaman kerran katsonut lähinnä hämmästyneenä miten joku "Ooh, olet kuin Voguen kannesta" kommentti ja mennään polvilleen naisen eteen ja käsillä tehdään zoomaus / valokuvaus liikettä poiki yhden illan kumppanin ja kyseinen kaveri oli kohtuullisessa humalassa kun kehtasi tehdä tuon täysin tuntemattomalle keskustan kadulla.

EDIT: eli varmaan jo se että saadaan jää murrettua ja ehkä jopa nainen nauramaan ja tuntemaan itsensä imarrelluksi huomiosta on aika iso hyppy eteenpäin. Tietysti senkin jälkeen täytyy vielä jutun luistaa mutta siinä vaiheessa varmaan myös se nainen itsekin puhuu ja kyselee jotain.

 

[Maester]

Miksi naiset edes treffailee tuollaisia? Luulisi että Tinderistä löytyisi myös työssäkäyviä miehiä ihan määrissä, koulutuksella tai ilman. Vai eivätkö ne sitten muuten vaan nappaa?

Sehän se onkin, että ei suurin osa naisista valitse miestä minkään ominaisuusluettelon perusteella. Jos se luottotiedot menettänyt taitelija / muusikko herättää naisessa oikeanlaisia tunteita, niin vaikea sitä on vastustaa. Toki sitten vähän vanhemmat naiset ymmärtää jo elämänkokemukseen peilaten skipata tuollaiset tyypit jos ne näpit on jo kerran poltettu aiemmin. Taloudellisesti vakaa, hyvinpukeutuva ja itsestään huolta pitävä nörtti joka puhuu monotonisella äänellä säästä, harrastuksista tai lomasuunnitelmista ei taas herätä mitään muuta kuin kaverillisia tunteita jos niitäkään.

Enkä nyt tarkoita, että tuo ensiksi mainittu olisi mikään paha ihminen tai muuta, mutta näin deitti-kontekstissa esimerkkinä käytän lähinnä.

Tuohon jännämiesjuttuun liittyen, niin kyllähän miehet toimii tismalleen samalla tavalla naisten suhteen mutta biologiasta johtuen asiat vaan tapahtuu eri tavalla. Se kaunis, kiva, nuori pitkäkutrinen nainen herättää miehissä ihan vaan olemuksellaan niitä samoja kutkuttavia tunteita mitä naiset saavat sitten siitä "jännämiehestä". Ja kyllä voin itse ainakin myöntää, että oma kiinnostus herännyt naisessa sen jälkeen kun nainen on tuonut omaa persoonaansa enemmän esille, eli olemalla "jännänainen".

Jos miettii itse, että millainen on niiden kavereidensa kanssa joiden kanssa ei ole tarvinnut sensuroida itseään lainkaan ja voi olla just sellainen kun on ja peilaa sitä siihen deitti-minään, niin ero voi olla melkoinen monella miehellä.

 

[gramma]

 

[Maester]

Mutta eikö kulttuuri ja yhteiskunta kuitenkin näyttäydy oleellisesti siinä miten deittailukin toimii. Jos sulla on taloudellisesti ja muutenkin elämä kunnossa, niin jossain Venäjällä, Intiassa tai Aasiassa olet kovaa huutoa naisten keskuudessa vaikka olisit minkälainen tylsimys. Sitten rikkaissa länsimaissa tuo on kääntynyt vähän päälaelleen kun naiset ei tosiaan sitä elättäjää tarvitse. Mut en minä sitten tiedä, että olisiko se paljon kivempi todellisuus jos se nainen olisi vaan kanssasi sen taloudellisen turvan kautta ja kaikesta näkisi, että ei paljoa kiinnosta muuten.

 

[Taneli-]

Sitten rikkaissa länsimaissa tuo on kääntynyt vähän päälaelleen kun naiset ei tosiaan sitä elättäjää tarvitse. Mut en minä sitten tiedä, että olisiko se paljon kivempi todellisuus jos se nainen olisi vaan kanssasi sen taloudellisen turvan kautta ja kaikesta näkisi, että ei paljoa kiinnosta muuten.

Toisaalta samahan tuo on myös kääntäen, tuskin ne ihan "rakkaudesta" ovat esim. Madonnan kanssa, (29v nyrkkeilyvalmentaja, 28v Ahmalik jonka kanssa oli 4v, tai 35v tanssijan kanssa tai 34v personal trainerin kanssa, tai 28v jalkapalloilija Akeem Morris kun Madonna täytti 66 jne). Eli länsimaissa rikas nainen saa nuoren miehen mitä sitten vaihtaa kuten Danny naistaan.. voidaanko oikeasti puhua rakkaudesta?

 

[KiLLPaTRiCK]

Toisaalta samahan tuo on myös kääntäen, tuskin ne ihan "rakkaudesta" ovat esim. Madonnan kanssa, (29v nyrkkeilyvalmentaja, 28v Ahmalik jonka kanssa oli 4v, tai 35v tanssijan kanssa tai 34v personal trainerin kanssa, tai 28v jalkapalloilija Akeem Morris kun Madonna täytti 66 jne). Eli länsimaissa rikas nainen saa nuoren miehen mitä sitten vaihtaa kuten Danny naistaan.. voidaanko oikeasti puhua rakkaudesta?

Eikös tämä ihan tuttua myös historiasta? Katariina suuri ja sillee...

 

[N1kkel]

Miksi aina nää "muut avut" on miesten puheissa näitä tällasia. Miksi ei mainita sitä, että tärkeintä on olla mukava, kiva, reilu ja ystävällinen? No tokihan tällaisia asioita on vaikee tuoda jossain tinderissä esiin, mutta kyllä ne on nää mitkä on miehessä tärkeimpiä.

Ei tuokaan nyt ihan pidä paikkaansa. Ei naiset halua mitään "kivaa" miestä, vaan jostain syystä jännämiehet ja korkeamman statuksen omaavat vetoavat paljon enemmän.

 

[gramma]

Ei tuokaan nyt ihan pidä paikkaansa. Ei naiset halua mitään "kivaa" miestä, vaan jostain syystä jännämiehet ja korkeamman statuksen omaavat vetoavat paljon enemmän.

Älä nyt viitsi.
edit. Eihän "korkea status" mitenkään poissulje sitä, että ihminen on kiva ja mukava lisäksi. Jännämieskin voi olla hurmaava ja ihana ja varmasti onkin, kuka nyt vittumaiseen kusipäähän ihastuisi (poislukien ne, kenellä on lapsuustraumoja ja tunnelukkoja yms).

 

[Taneli-]

Ei tuokaan nyt ihan pidä paikkaansa. Ei naiset halua mitään "kivaa" miestä, vaan jostain syystä jännämiehet ja korkeamman statuksen omaavat vetoavat paljon enemmän.

Se pitää paikkansa hetken aikaa, mutta jossain vaiheessa naiset alkavat haluamaan myös sitä seurustelua ja parisuhdetta jolloin viimeistään tajuavat että se "jännämies" ei sitten olekaan järkevä valinta. Tai yleensä tajuavat, toki osa silti sitoutuu sellaiseen ja kun haastemies tulee ovelle ja käy ilmi ettei jännämies olekaan maksanut osaansa vuokrista puoleen vuoteen ja piilottanut karhukirjeet tai ottanut lainaa naisen nimissä se on vähän myöhäistä.

”Jokainen penni, joka ilmestyi pankkitililleni, hävisi” – suomalaiset kertovat, millaista on kun kumppani käyttää kaikki rahat

Taloudellinen väkivalta on varsin todellinen ilmiö.

www.is.fi

Ehkä siinä on se että ainakin nuorena naiset oikeasti tahtovat uskoa että he pystyvät muuttamaan miehen tapoja. Eli vaikka hän on narkkaava varasteleva mutta ah niin charmikas lurjus hän ei valehtelisi ja varastaisi heiltä. Vielä kertovat hieman kehuskellen kavereilleenkin näistä, itsekin kuullut jotain juttuja luokkaa "sillä on varastettu ase, sai potkut kun vie kassasta rahaa vaikka varoitin sitä, tekee pimeää kauppaa ja makselee sillä takaisin niitä rahoja ettei saisi syytettä" mikä ainakin omiin korviin kuulostaa täysin naurettavalta ja sellaiselta että en katselisi hetkeäkään. Varsinkin kun työpaikan sai sen naisen avulla ja asui sen naisen omistamassa kämpässä ja oli käytellyt hänen kännykkäänsä mistä estellyt kavereita ja laittanut viestejä niille ettei enää tahtoisi nähdä näitä jne.. eli pyrki vielä eristämään tämän naisen. Mutta kun on niin ihana, väärin ymmärretty ja tarvisi vaan hellyyttä... Tuo oli siis noin 23 vuotiaan naisen kertomaa.

 

[Joku_242]

Ehkä siinä on se että ainakin nuorena naiset oikeasti tahtovat uskoa että he pystyvät muuttamaan miehen tapoja. Eli vaikka hän on narkkaava varasteleva mutta ah niin charmikas lurjus hän ei valehtelisi ja varastaisi heiltä. Vielä kertovat hieman kehuskellen kavereilleenkin näistä, itsekin kuullut jotain juttuja luokkaa "sillä on varastettu ase, sai potkut kun vie kassasta rahaa vaikka varoitin sitä, tekee pimeää kauppaa ja makselee sillä takaisin niitä rahoja ettei saisi syytettä" mikä ainakin omiin korviin kuulostaa täysin naurettavalta ja sellaiselta että en katselisi hetkeäkään. Varsinkin kun työpaikan sai sen naisen avulla ja asui sen naisen omistamassa kämpässä ja oli käytellyt hänen kännykkäänsä mistä estellyt kavereita ja laittanut viestejä niille ettei enää tahtoisi nähdä näitä jne.. eli pyrki vielä eristämään tämän naisen. Mutta kun on niin ihana, väärin ymmärretty ja tarvisi vaan hellyyttä... Tuo oli siis noin 23 vuotiaan naisen kertomaa.

Tämä kuulostaa jotenkin täysin absurdilta. Miten joku voi olla *noin* tyhmä...

 

[gramma]

Tämä kuulostaa jotenkin täysin absurdilta. Miten joku voi olla *noin* tyhmä...

No jep. Mutta onhan näitä, sekä miehet että naiset lankee esimerkiksi näihin romanssihuijareihin, koska meillä kaikilla nyt on syvä inhimillinen tarve saada ja antaa rakkautta, että sitä sitten helposti haluaa sulkeä silmänsä ikäviltä tosiasioilta.

 

[kuoris]

No jep. Mutta onhan näitä, sekä miehet että naiset lankee esimerkiksi näihin romanssihuijareihin, koska meillä kaikilla nyt on syvä inhimillinen tarve saada ja antaa rakkautta, että sitä sitten helposti haluaa sulkeä silmänsä ikäviltä tosiasioilta.

Se on juuri näin. Kun dopamiini ja serotoniini valtaa aivot niin siinä ei mietitä järjellä.

 

[Joku_242]

No jep. Mutta onhan näitä, sekä miehet että naiset lankee esimerkiksi näihin romanssihuijareihin, koska meillä kaikilla nyt on syvä inhimillinen tarve saada ja antaa rakkautta, että sitä sitten helposti haluaa sulkeä silmänsä ikäviltä tosiasioilta.

Varmaan tunteellisemmilla ihmisillä näin onkin, mutta ite suhtaudun aika epäileväisesti omia tunteita kohtaan, virhe kun on usein tunteen merkki. Ja ennenkaikkea musta ainakin on helvetin epäilyttävää jos joku on ns. liian kiinnostunut ilman että siihen on uskottavaa syytä. Toki naisilla tämä logiikka ei samassa määrin toimi, koska heistä ollaan kiinnostuneita ihan siksi koska he ovat naisia, eikä siinä silleen tarvi olla jotain huijauskuviota takana. Varsinkin romanssihuijareissa on se, että kuka nainen nyt lähestyisi tuntematonta miestä netin kautta, se kun on sitä varten tehdyissä deittiapeissakin aika harvinaista.

 

[timppeli]

Miksi aina nää "muut avut" on miesten puheissa näitä tällasia. Miksi ei mainita sitä, että tärkeintä on olla mukava, kiva, reilu ja ystävällinen? No tokihan tällaisia asioita on vaikee tuoda jossain tinderissä esiin, mutta kyllä ne on nää mitkä on miehessä tärkeimpiä.

Kenen tahansa on helppo olla deiteillä mukava, kiva, reilu ja ystävällinen, vaikka ei ehkä luonnostaan sellainen olisikaan. Jopa psykopaatit osaavat näytellä hurmaavaa ja ystävällistä.

Sen sijaan esim. +15 cm pidempää tai hyvin toimeentulevaa tai hyviä supliikkitaitoja voi olla vaikeampi näytellä uskottavasti.

Lisäksi, noh, sanotaanko nyt näin että ei miehelle yleensä pelkkä ystävällisyys ja mukavuus kovin paljoa onnea naisrintamalla tuo, jos muut naisten hakemat avut puuttuvat. Sama toki päinvastoin, vanha ruma läski nainen kokenee ihan samanlaisia ongelmia saada miehiltä haluamaansa huomiota, vaikka olisi kuinka ystävällinen ja kiva.

Toki kuspäät oppii tuntemaan ajan kanssa ja alkaa nähdä näyttelyn läpi (viimeistään kun toinen ei enää jaksa tai viitsi näytellä mukavampaa kuin oikeasti on, tai kun suhteessa päästään johonkin aitoon ristiriitatilanteeseen missä näkee miten toinen käyttäytyy sellaisissa tilanteissa), mutta paneudun nyt tähän siihen suhteen alkuun pääsemisen problematiikkaan. Friendzoneen mukavat tyypit voivat kyllä päästä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Useimmat miehet on varmasti ihan perusmukavia ja kivoja, ja joka tapauksessa voivat esittää parastaan.

Ei sillä vielä kovin pitkälle pötkitä, hyvä että lähtöviivalle päästään.

 

[samsungaaja]

Useimmat miehet on varmasti ihan perusmukavia ja kivoja, ja joka tapauksessa voivat esittää parastaan.

Ei sillä vielä kovin pitkälle pötkitä, hyvä että lähtöviivalle päästään.

Tätä naiset eivät voi ikinä myöntää (ts. omaa raadollisuuttaan), aina vaan vedotaan rehellisyyteen, mukavuuteen ym. lööperiin muka sytyttävinä tekijöinä treffeillä. Jos ei jää nyt kiinni jostain naurettavasta valheesta/liioittelusta puheissaan miten sen rehellisyyden/luotettavuuden edes arvioi silloin kun ollaan ensitreffeillä ja ei vielä juuri tunneta.. Taitaa olla kuitenkin niin, että "liian" mukava ajautuu herkästi friend zonelle. Kyllä niissä jutuissa pitää olla jotain "särmää", lievää kiusoittelua tai jotain tämmöistä kipinän herättelyä tai näin olen käsittänyt. Muutenhan se on kuin jonkun työkaverin kanssa olisi kahvilla/kaljalla.. Jotkut tuon hanskaavat paremmin ja toiset uskovat nämä naisten mukavuusvaatimusjutut ihmetellen miksi taas tuli rukkaset. Deitithän meni "ihan hyvin", nainen hymyili jne jne

 

[N1kkel]

Tätä naiset eivät voi ikinä myöntää (ts. omaa raadollisuuttaan), aina vaan vedotaan rehellisyyteen, mukavuuteen ym. lööperiin muka sytyttävinä tekijöinä treffeillä. Jos ei jää nyt kiinni jostain naurettavasta valheesta/liioittelusta puheissaan miten sen rehellisyyden/luotettavuuden edes arvioi silloin kun ollaan ensitreffeillä ja ei vielä juuri tunneta.. Taitaa olla kuitenkin niin, että "liian" mukava ajautuu herkästi friend zonelle. Kyllä niissä jutuissa pitää olla jotain "särmää", lievää kiusoittelua tai jotain tämmöistä kipinän herättelyä tai näin olen käsittänyt. Muutenhan se on kuin jonkun työkaverin kanssa olisi kahvilla/kaljalla.. Jotkut tuon hanskaavat paremmin ja toiset uskovat nämä naisten mukavuusvaatimusjutut ihmetellen miksi taas tuli rukkaset. Deitithän meni "ihan hyvin", nainen hymyili jne jne

Tämähän se eli pelkkä "mukava ja kiva" ei riitä vaan pitää olla sitä kuuluisaa kemiaa. Ja "syvällisiä keskusteluita" unohtamatta.

 

[Khoenator]

Siinä varmasti olet oikeassa ettei pelkkä pituus takaa onnea parisuhdemarkkinoilla, mutta tuota kyllä väittäisin kakkapuheeksi etteikö (riittävällä) pituudella olisi useimmille naisille suuri merkitys parisuhdevalinnassa.

Muilla avuilla, kuten asemalla/rikkaudella/supliikkitaidoilla voi kyllä kompensoida lyhyyttään, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että pituudella on suuri merkitys suurelle osasta kumppania hakevista naisista. On tämä niin suoraan tullut kuultua naisilta itseltäänkin turuilla ja toreilla.

Enkä minä edes valita että tämä olisi jotenkin väärin; jos suuri(n) osa naisista kokee fyysistä vetoa enemmän pitkiin kuin lyhyisiin miehiin, se vain on luonnonlaki johon joudumme miehetkin sopeutumaan. Aivan samalla tavalla kuinka miehet kokevat vetoa nuoriin/nuorekkaisiin/hoikkiin/isorintaisiin/kauniisiin naisiin.

Mitä olen naisten omia tarinoita kuullut, syynä pidempien miesten preferoimiseen parisuhteilussa ovat esim.:

1. Itseään lyhyemmän miehen kanssa seurustelu tuo liikaa äidillisiä suojeluvaistoja esille, kun miehen pitäisi nimenomaan olla se tuen ja turvan tuoja, tyyppi jolle muut miehet eivät niin herkästi uskalla alkaa. Lyhyen miehen kanssa seurustelu voi olla naiselle vähän samanlainen kokemus kuin seurustelisi lapsen kanssa.

Eräs nainen ilmaisi asian näin että kaikkein seksikkäintä miehessä on ns. lempeä jätti, eli olemukseltaan (ja myös itsevarmalta psyykkeeltään) mies joille muut miehet eivät uskaltaisi haastaa riitaa, mutta joka ei itsekään ole mikään riidanhaastaja tai vihanpidon aloittaja, vaan pystyy de-eskaloimaan riitatilanteet jo pelkällä olemuksellaan sekä myös supliikkitaidoillaan, mutta tarpeen niin vaatiessa pystyisi myös vetämään muita turpiin niin että korvat soi, tai ainakin estämään päällekarkausyritykset esim. isommalla koollaan.

Kutsuisin tätä King Kong-syndroomaksi, kyseinen tarinahan on periaatteessa naisten täydellinen power-fantasia, iso järkäle joka kuitenkin on sulaa vahaa ko. naisen käsissä. ja on valmis suojelemaan tätä hengellään. Uudemmissa elokuvissa tämä sama on periaatteessa toistunut esim. Twilight-elokuvissa missä fyysisesti ylivertaiset vampyyrit ja ihmissudet ovat romanttisesti kiinnostuneita tarinan naishenkilöstä, taistellen tämän huomiosta ja ovat valmiita asettamaan itsensä vaaraan tämän suojelemiseksi.

2. Pidemmän miehen kanssa saa todennäköisemmin pidempiä jälkeläisiä, eli pidempi mies on siis geneettisestikin, jälkikasvua ajatellen, haluttavampi parisuhdekumppani. Esim. jopa monet 150cm taskuvenukset ovat suoraan sanoneet haluavansa seurustella pitkien miesten takia juuri tuon takia, jotta miehen pituus kompensoisi heidän omaa lyhyyttään, ajatellen jälkeläisten pituutta.

3. Edellämainituista johtuen, miehen pituus kohottaa ko. naisenkin arvoa esim. omissa sosiaalisissa ympyröissään kun ystävättäretkin ihailevat ja ovat ehkä kateellisiakin siitä että nainen on saanut bongattua niin pitkän miehen. Samantapaista statusarvoa on sillä jos päätyisi seurustelemaan esim. lääkärin kanssa koska naiset ymmärtävät sen kovapalkkaiseksi ja varmaksi (= ei työttömyyttä) ammatiksi miehelle, ystävättäret olisivat kateellisia miten on onnistunut bongaamaan niin halutun ammatin omaavan miehen.

Tämä kolmoskohta tulee mieleeni siitä että aikoinaan kovin moni deittailemani nainen muisti kovasti mainita että joku heidän exänsä oli 2 metriä pitkä, eräskin sanoi suoraan että kun hän kertoi ystävättärilleen minusta (keskimittaisesta miehestä; voi myös miettiä miksi hänen minua näkemättömät ystävättärensä edes kysyivät pituudestani jos sillä ei muka ole naisille merkitystä), he ihmettelivät hänelle takaisin ääneen mites ko. nainen on päätynyt yllättäen seurustelemaan alle 190cm miehen kanssa (ilmeisesti hänen kaikki aiemmat deittinsä ovat sitten olleet huomiotaherättävän pitkiä; hän itse taisi olla 168cm tai jotain sinnepäin eli suht keskimittainen ikäisekseen naiseksi, kai).


Nämä ovat siis monilta naisilta itse kuulemiani perusteluita monen vuosikymmenen ajalta, ja ihan loogisilta ne mielestäni kuulostavat (kolmas on osittain omaa tulkintaani jota naiset eivät halua myöntää ääneen, eli miehen tuoma statusarvo ystävien keskuudessa).

Vähemmän loogisilta "hätävalheilta" ovat puolestaan kuulostaneet perustelut kuten "tykkään käyttää korkokenkiä ja jos niitä käyttäessäni joudun suutelemaan miestä alaspäin, niska kipeytyy". Tuonhan jokainen toki ymmärtää ihan paskapuheeksi, ei niska alaspäin suutelusta kipeydy tai muuten kovin monilla miehillä olisi kipeä niska tyttöystäviensä/vaimojensa suutelusta, ja enemmän niskaa rasittaa juuri päinvastainen eli ylöspäin suutelu, pään taivutus taaksepäin.

En oikein ymmärrä miksi edes pitää yrittää todistella vääräksi sitä että miehen pituudella on paljon merkitystä useimmille naisille ympäri maailman, varsinkin kun myöntää samalla ettei siinä sinänsä ole mitään väärää, ei naisiakaan voi pakottaa tykkäämään lyhyistä miehistä jos ei vain hotsita. Tai miehiä tykkäämään vanhoista ja läskeistä patalappurintaisista naisista. Nämä ovat näitä elämän vähemmän kivoja realiteetteja.


Sinänsä en pidä esim. toisen älykkyyteen ihastumista yhtään sen ylevämpänä koska älykkyyskin on suurelta osin geneettistä, ja sen voi menettää esim. onnettomuuden tai vaikka nuoruudessa alkaneen Alzheimerin tms. taudin myötä. Eli pidän ns. älykkyyteen ihastumista suunnilleen yhtä pinnallisena, kuin ulkonäköön tai nuoruuteen ihastumista. Ns. supliikkitaidot ja humoristisuus ovat älykkyyden ilmentymiä.

Kiitos ja kumarrus!

Tässä tuli kirjoitettua asiallisesti oma näkemykseni ja kokemukseni asiasta.

Lyhyempänä miehenä (165cm) olen kaiketi onneksi suht fiksu ja viehättävä, koska silleen ihan jees läpi elämän neitiseuraa löytänyt ja tällä hetkellä pitkä parisuhde yhä vaan menossa.

Silti on tullut niitä tilanteita elämässä vastaan msisä heti huomannut että pituus vaikuttanut asioihin ja netissä aikoinaan kun höpötellyt neideille, ovat suoraan pituutta kysyneet ja tiedon myötä keskustelu aikalailla loppui. Kivasti kyllä ihmeen moni suoraan ja asiallisesti sanoivat että "harmi, mutta tämä pituus nyt ei onnistu".

Niin eli tosiaan, mitään katkeruutta asian suhteen ei ole onneksi muodostunut ja kyllä sen ihan ymmärtää, tuo 2 syy on varmana yllättävänkin voimakas.

Onhan meillä kaikilla omat maut ja mieltymykset, kyllä jopa minulla lyhyellä miehellä.

Aina on onneksi myös harvinaisia poikkeuksia...oli sukkelaa kun aikoinani tapailin 180cm pitkää neitiä jonkin aikaa...itse sen suhteen lopetin koska en ollutkaan todellisuudessa toipunut aiemman, pitkän suhteen loppumisesta.

 

[timppeli]

Sitten rikkaissa länsimaissa tuo on kääntynyt vähän päälaelleen kun naiset ei tosiaan sitä elättäjää tarvitse.

Ehkä eivät tarvitse, mutta en ole kokenut tuon tarkoittavan ettei miehen taloudellisella asemalla jne. olisi itsekseenkin toimeentulevalle naiselle merkitystä. Jäävät ne työttömät miehet silti ilman näiden itsekseen toimeentulevien naisten huomiota vaille. Yksi asia joka tähän monilla naisilla mielestäni vaikuttaa on "mitä ystäväpiirini (muut naiset) kumppanistani ajattelevat?", eli jos statusmielessä se kovatuloinen ylilääkäri olisi silti niin paljon kivempi kuin työtön putkimies, siitä huolimatta että pystyisi juuri ja juuri maksamaan vuokransa ja laskunsa jälkimmäisenkin kanssa.

Lisäksi muistuttaisin ettei suurin osa suomalaisista, naisista tai miehistä, ole mitään kovapalkkaisia juristeja ja opettajia ja lääkäreitä, vaan lähihoitajia, ravintolatyöntekijöitä, Prisman keikkatyöläisiä, koulun keittiöapulaisia, rakennusmiehiä joilla on kausityöttömyyttä jne. Se että kumppani olisi hyvin toimeentuleva tekee omista elämän haaveista todennäköisempiä, kuten omakotitalo omalla pihalla (eikä rämä vuokrakaksio pahamaineisessa lähiössä), varaa tehdä kesäisin ja hiihtolomalla kaukomatkoja koko perheen kanssa jänniin kaukokohteisiin, jne. Raha kuitenkin tuo vapautta tehdä kaikenlaista kivaa.

Jaa, tulipa tässä mieleen "Ensitreffit alttarilla" tai joku vastaava realitysarja jota en seuraa, mutta josta jostain syystä tunkee uutisfeediini juttuja joita näen otsikkotasolla. Kuulemma kyseisessä ohjelmassa on joku pari jolla muuten menee ihan ok mutta naista mietityttää kovasti se että miehen taloudellinen tilanne ei vaikuta kovin turvatulta, ilmeisesti työttömyys uhkaa tai jotain vastaavaa.

Yksittäistapaus toki, mutta siinäkin vaikutti että itsekseen toimeentuleva nainen kuitenkin otti takapakkia suhteessa jos siipan toimeentulo ei vaikuta turvatulta. Eikä siinä mielestäni mitään väärää ole, parisuhteeltaan voi vaatia eri asioita ja toisen huonon taloudellisen tilanteen voi pelätä vaikuttavan omiin tulevaisuudenhaaveiisiinsa, vaikka siiten omakotitaloon omalla pihalla ja kaukomaiden näkemiseen yhdessä.

 

[timppeli]

Minä pyrin ainakin painottamaan aina sitä etten koe että kenenkään pitäisi erityisemmin laskea standardeistaan (jotta muut saisivat hänestä kumppanin tai edes seksiseuraa). Jokainen päättäkööt omat kriteerinsä millaisen kanssa on valmis seurustelemaan; jos sellaisia ei tästä maailmasta vapaana löydy, ehkä sitten elää koko loppuelämänsä yksin, sama se kai. Muilla ei pitäisi olla siihen mitään nokan koputtamista.

Jos naiset haluavat pitkää ja hyvätuloista supliikkimiestä ja miehet puolestaan kaksikymppistä pystytisuista neitsyttä, siinähän haluavat. Eri asia riittääkö sellaisia kaikille, luultavasti ei. Jotkut ehkä sitten päättävät tarkistaa kriteereitään alaspäin, jotkut toiset eivät.

Muistelen pari kertaa lukeneeni esim. Hesarista artikkeleita joissa on pohdittu pääkaupunkiseutua kovasti vaivaavaa "ongelmaa" ettei koulutetuille nuorille naisille kuulemma löydy tarpeeksi korkeakoulutettuja vapaita miehiä. Jossain artikkelissa myös puhuttiin ns. "kultaisen peniksen syndroomasta" eli että isoissa kaupungeissa naisvaltaisissa opinahjoissa olevat miehet kokevat ansaitsematonta arvonnousua naisten silmissä koska heillä on niin vähän kilpailijoita naisten huomiosta, ja saattavat jopa käyttää tilannetta hyväkseen vaihtamalla naista kuin paitaa.

Minun on sinänsä vaikea nähdä noitakaan asioita todellisina ongelmina. Jos jostain on pulaa (esim. koulutetuista sinkkumiehistä isoissa kaupungeissa), sitten on, minkäs sille voi? Ei asia parane valittamalla yhtään sen enempää kuin valittaa että peräkylillä asuva tai armeijassa tai teknillisessä korkeakoulussa oleva nuori neito saa liikaa huomiota miehiltä. Sellaista se elämä on, aina tilanne ei ole optimaalinen kaikille osapuolille.

 

[timppeli]

Tätä naiset eivät voi ikinä myöntää (ts. omaa raadollisuuttaan)

Ihan samaa raadollisuutta on molemmissa sukupuolissa, viitsi sitä myöntää tai ei.

Esim. minä olen raadollinen koska en ole kokenut sitä että vaimoni on minua yli 12 v nuorempi ainakaan negatiivisena asiana. Tosin puolustaudun sillä että olen myös seurustellut aikoinaan 4 v itseäni vanhemman naisen kanssa; silti olen valmis myöntämään että nuoruus tai nuorekkuus voi olla naisessa kovin vetoavaa (minullekin), noin niinku seksuaalisessa yms. mielessä. Se on voi voi, syytän evoluutiopsykologiaa.

 

[Taneli-]

Minä pyrin ainakin painottamaan aina sitä etten koe että kenenkään pitäisi erityisemmin laskea standardeistaan (jotta muut saisivat hänestä kumppanin tai edes seksiseuraa). Jokainen päättäkööt omat kriteerinsä millaisen kanssa on valmis seurustelemaan; jos sellaisia ei tästä maailmasta vapaana löydy, ehkä sitten elää koko loppuelämänsä yksin, sama se kai. Muilla ei pitäisi olla siihen mitään nokan koputtamista.

Toki mutta luultavasti jossain vaiheessa joko päivittää niitä standardeja tai ei ainakaan tee niistä listaa kuten nuorempana ja laittaa sinne ns. "oikeasti" siinä elämäntilanteessa tärkeämpiä arvoja poistaen turhia.
Esim. itselleni kun joskus ala-asteella mietin tärkeitä puolia seurustelukumppanissa löytyi tarkat hiusten & silmien värit (se elovehnän vaalea & siniset), pituus (samanpituinen tai hieman lyhyempi kummasti mielipiteet muuttuvat 10-11v ikäisenä tehdystä listasta...) ja taisi olla esim. sellainenkin että myös hänen pitäisi jakaa omasta karkkipussistaan karkkeja eikä vain syödä minun karkkejani.

 

[4play]

Samat ilmiöt, kuten ulkonäkö-, ikä- ja resurssipreferenssit, toistuvat tutkimuksesta toiseen. Tekisi mieli vähän vinoilla markkina-arvon vastustajille, mutta todellisuus tykittää sen verran hyvää materiaalia, että ei tarvitse.

Juttua lukematta on selvää, että asian ydintä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, eli että tämä tarjonnan runsaus koskettaa lähinnä naisia, ei niinkään miehiä, ellei sitten näennäistasolla. Eli että tarjontaa on näennäisesti paljon, mutta käytännössä ei juuri yhtään, etenkään siis missään mielekkään suhteen kontekstissa mielekkään naisen kanssa.

Lisäksi vielä kun naisia kohtaan on rajaton kysyntä, niin ihmispoolin laajentuminen siitä omasta pitäjästä käytännössä koko maailmaan ei tee mitään hyvää pariutumiseen miesten vinkkelistä. Paradoksaalista sinällään.

 

[timppeli]

Lisäksi vielä kun naisia kohtaan on rajaton kysyntä, niin ihmispoolin laajentuminen siitä omasta pitäjästä käytännössä koko maailmaan ei tee mitään hyvää pariutumiseen miesten vinkkelistä. Paradoksaalista sinällään.

Periaatteessa tekee, ainakin jos on rikkaammista länsimaista kotoisin. Ns. postimyyntivaimot jne.

Ylemmällä tasolla "ongelma" ehkä on että 10% miehistä panee 90% naisista, noin niinku kärjistettynä yksinkertaistuksena. Minkäs teet, taitaa monilla muillakin eläinlajeilla olla niin että lauman alfauros panee vähän kaikkia naaraita ja muut urokset tyytyvät asemaansa, ehkä välillä alfoja haastaen.

Simpanssit ovat siitä älykkäitä että ovat ilmeisesti keksineet prostituutionkin, eli urossimpanssit tuovat erilaisia (ruoka)lahjoja tietyille naaraille jotka niiden vastineeksi suostuvat antamaan piparia. Näin muistan jostain tieteen kuvalehdestä tai vastaavasta joskus huuli pyöreänä lukeneeni.

 

[Hifiguru]

Miksi aina nää "muut avut" on miesten puheissa näitä tällasia. Miksi ei mainita sitä, että tärkeintä on olla mukava, kiva, reilu ja ystävällinen? No tokihan tällaisia asioita on vaikee tuoda jossain tinderissä esiin, mutta kyllä ne on nää mitkä on miehessä tärkeimpiä.

Itseäni ainakin naisessa viehättää enemmän se persoona, aika paljon voi ulkonäöstä tinkiä jos muuten synkkaa ja ajatusmaailma on samalla tasolla....Itse aina ollu semmonen enemmän naista kunnioittava persoona ja joka osaa ottaa huomioon tiettyjä asioita....se sänkyyn pääseminen ei oo koskaan ollu se ykköstavoite, exänkin kanssa siihen meni jopa useempi viikko siitä kun alettiin seurustelemaan koska ei ollu mikäään kiire vaan tutustuttiin rauhassa ensin ja edettiin pikkuhiljaa.
Mentiin se vajaa 5v parisuhteessa kunnes molemmat todettiin että oltiin loppua kohden enemmän kämppiksiä ja että parempi jatkaa sitten ystävinä kuten alkujaan oltiinkin.
Se olikin oikeestaan parasta koska oltiin jo tunnettu muutama vuosi etukäteen ilman syvällisempiä keskusteluja, ei tarvinnu vetää mitään roolia missään vaiheessa koska oltiin jo tutustuttu reilusti etukäteen mutta oltiin kuiteskin sen verran erilaisia että lopulta huomattiin että parempi jatkaa taas ystävinä.

 

[gintonic45]

Mutta eikö kulttuuri ja yhteiskunta kuitenkin näyttäydy oleellisesti siinä miten deittailukin toimii. Jos sulla on taloudellisesti ja muutenkin elämä kunnossa, niin jossain Venäjällä, Intiassa tai Aasiassa olet kovaa huutoa naisten keskuudessa vaikka olisit minkälainen tylsimys. Sitten rikkaissa länsimaissa tuo on kääntynyt vähän päälaelleen kun naiset ei tosiaan sitä elättäjää tarvitse. Mut en minä sitten tiedä, että olisiko se paljon kivempi todellisuus jos se nainen olisi vaan kanssasi sen taloudellisen turvan kautta ja kaikesta näkisi, että ei paljoa kiinnosta muuten.

Ei tuo pidä paikkansa kuin oikeasti köyhissä paikoissa ja Aasia on iso manner. Toki aina on olemassa kullankaivajia tai kansankielellä suoraan sanottuna "huoria", mutta näissä muissa kulttuureissa ei ole aina kyse edes pelkästään rahasta vaan myös suvusta, vanhemmista ja sosiaalisesta statuksesta. Monesti vaikka olisi talous sinänsä vakaalla pohjalla niin ihmiset eivät halua tai hyväksy taivaanrannan maalaria, boheemia 420-hörhöä tai edes välttämättä duunaria puolisoksi vaan ihmiset ajattelevat myös julkikuvaa ja esimerkkiä seuraavalle sukupolvelle. Aasiassa on monesti deittimarkkinoita missä lasten vanhemmat etsivät heille puolisoa ja siellä vanhemmat vaihtelevat keskenään lastensa "specsheettejä" joissa on lueteltu kaikki heidän koulutustasosta, ammatista, tuloista, vanhempien taustoihin jne.

Minä pyrin ainakin painottamaan aina sitä etten koe että kenenkään pitäisi erityisemmin laskea standardeistaan (jotta muut saisivat hänestä kumppanin tai edes seksiseuraa). Jokainen päättäkööt omat kriteerinsä millaisen kanssa on valmis seurustelemaan; jos sellaisia ei tästä maailmasta vapaana löydy, ehkä sitten elää koko loppuelämänsä yksin, sama se kai. Muilla ei pitäisi olla siihen mitään nokan koputtamista.

Jos naiset haluavat pitkää ja hyvätuloista supliikkimiestä ja miehet puolestaan kaksikymppistä pystytisuista neitsyttä, siinähän haluavat. Eri asia riittääkö sellaisia kaikille, luultavasti ei. Jotkut ehkä sitten päättävät tarkistaa kriteereitään alaspäin, jotkut toiset eivät.

Muistelen pari kertaa lukeneeni esim. Hesarista artikkeleita joissa on pohdittu pääkaupunkiseutua kovasti vaivaavaa "ongelmaa" ettei koulutetuille nuorille naisille kuulemma löydy tarpeeksi korkeakoulutettuja vapaita miehiä. Jossain artikkelissa myös puhuttiin ns. "kultaisen peniksen syndroomasta" eli että isoissa kaupungeissa naisvaltaisissa opinahjoissa olevat miehet kokevat ansaitsematonta arvonnousua naisten silmissä koska heillä on niin vähän kilpailijoita naisten huomiosta, ja saattavat jopa käyttää tilannetta hyväkseen vaihtamalla naista kuin paitaa.

Minun on sinänsä vaikea nähdä noitakaan asioita todellisina ongelmina. Jos jostain on pulaa (esim. koulutetuista sinkkumiehistä isoissa kaupungeissa), sitten on, minkäs sille voi? Ei asia parane valittamalla yhtään sen enempää kuin valittaa että peräkylillä asuva tai armeijassa tai teknillisessä korkeakoulussa oleva nuori neito saa liikaa huomiota miehiltä. Sellaista se elämä on, aina tilanne ei ole optimaalinen kaikille osapuolille.

Tottakai ne on ongelmia koko yhteiskunnan kannalta kun lisää syntyvyys laskee, yksinäisyys lisääntyy ja vanhana ihmiset putoavat useammin yhteiskunnan hoidettavaksi. Varsinkin silloin jos ilmiö johtuu moderneista ulkoisista vaikutteista kuten poliittisesta kiihkofeminismistä, sosiaalisen median algoritmeistä yms.

 

[timppeli]

Tottakai ne on ongelmia koko yhteiskunnan kannalta kun lisää syntyvyys laskee, yksinäisyys lisääntyy ja vanhana ihmiset putoavat useammin yhteiskunnan hoidettavaksi. Varsinkin silloin jos ilmiö johtuu moderneista ulkoisista vaikutteista kuten poliittisesta kiihkofeminismistä, sosiaalisen median algoritmeistä yms.

Periaatteessa kyllä, mutta en keksi oikein mitään järkevää tapaa korjata tuota asiaa. Ihmisiä ei voi pakottaa pitämään ihmisistä joista eivät pidä.

Se on vähän sama kuin joku tulisi sanomaan minulle että minun pitäisi ryhtyä homoksi ja vain alkaa digata karvapersemiehiä seksuaalisessa mielessä. Sori, ei onnistu vaikka kuinka yrittäisin, enkä halua edes yrittää. Mieluummin olisin yksin kuin nukkuisin jonkun toisen karvapersemiehen kanssa.

Joten näillä mennään. Monet kuitenkin löytävät toisensa ja tykkäävät olla yhdessä, onneksi. Omaan tilanteeseensa epärealistisia odotuksia omaavat ehkä sitten ovat yksin, olin minäkin pitkän aikaa sinkku syystä tai toisesta.

 

[Taneli-]

Periaatteessa kyllä, mutta en keksi oikein mitään järkevää tapaa korjata tuota asiaa. Ihmisiä ei voi pakottaa pitämään ihmisistä joista eivät pidä.

Tämä on totta ja pitäisi nähdä pikemminkin rikkautena kuin huonona puolena. Kuitenkin meitä ihmisiä on erilaisia ja mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle.
Aika pitkäänhän esim. Suomessakin jos ei ollut hetero se suoraan määriteltiin sairaudeksi ja vieläkin on helposti leimaa ja ennakkoluuloja esim. seksityöläisten tai onlyfans henkilöiden keskuudessa.

Mihin myönnän itsekin sortuvani, eli en voisi kuvitella että seurustelen, menen ehkä naimisiin ja hankin lapsia henkilön kanssa joka työkseen filmaa itseään harrastamassa seksiä joko yksin tai muiden kanssa ja rahasta jakaa yksityisiä videoita / kuvia / tekee lisää materiaalia toisen pyyntöjen mukaisesti.

Toki myös oma seksuaalinen suuntautuminen (olen heteroseksuaali) vaikuttaa siihen miten suostuisin edes pariutumaan ja mitä pitäisin itselleni mahdollisena suhteena.

Tietysti tässä ketjussakin on tullut ilmi että joillekin pariutuminen voi tarkoittaa sitä että yksinkertaisimmillaan maksaa hieman rahaa ja saa yhdyntäkerran joten kuten alussa mainitsin, meitä on erilaisia ja se pitäisi nähdä varmaankin rikkautena.

 

[gintonic45]

Se on vähän sama kuin joku tulisi sanomaan minulle että minun pitäisi ryhtyä homoksi ja vain alkaa digata karvapersemiehiä seksuaalisessa mielessä. Sori, ei onnistu vaikka kuinka yrittäisin, enkä halua edes yrittää. Mieluummin olisin yksin kuin nukkuisin jonkun toisen karvapersemiehen kanssa.

Seksuaalisuus on sisäänrakennettu preferenssi jolle ei voi mitään. Ihmisten psykologinen manipulaatio ja sitä seuraavat käyttäytymismuutokset on taas täysin eri asia.

Periaatteessa kyllä, mutta en keksi oikein mitään järkevää tapaa korjata tuota asiaa. Ihmisiä ei voi pakottaa pitämään ihmisistä joista eivät pidä.

Helppo tapa korjata ongelma: Suomeen otetaan jatkossa 3:1 tai 4:1 suhteella (naiset : miehet) maahanmuuttajia Etelä/Keski-Amerikasta, Itä/Keski-Aasiasta yms. maista mistä löytyy kielitaitoista, ainakin jossain määrin koulutettua väkeä ja jotka helposti intergroituu suomalaiseen kulttuuriin kunnes tilanne normalisoituu. Prioriteettimaiksi sellaisia missä ihmisillä on ainakin jossain määrin perinteiset normaalit terveet perhearvot.

Toinen, mutta vaikeampi tapa korjata ongelma on alkaa kontrolloimaan koulutusta, mediaa ja muutenkin kulttuuria, mutta veikkaan että ensimmäinen keino on helpompi toteuttaa.

Edit:
Toki myös muita merkittäviä rakenteellisia muutoksia on tehtävä kuten merkittävä verotuksen ja varsinkin tuloveron alasajo jotta ihmisillä on pääomaa, ostovoimaa ja taloudellinen mahdollisuus hankkia lapsia.