Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Joku_242]

@BongisKhan :lla oli todella hyvä kirjoitus, omat kokemukset on ollut hyvinkin samansuuntaisia! Eniten koko asiassa on ärsyttänyt juuri se, että puhutaan kuin seuran löytyminen olisi automaatio jos henkilökohtainen hygienia ja elämänhallinta on kunnossa ja kykenee puhumaan normaalisti naisten kanssa ilman että iskee kiinni näiden ahteriin tjsp. Eihän se ihan näin tosiaan mene, ja hyvä että se sanotaan ääneen.

Toinen asia mitä tässäkin ketjussa on mainittu on se että "jokainen osaa" peseytyä, pukeutua, siivota, huolehtia taloudesta. Eivät kaikki osaa. Ei tarvitse olla vaikeasti masentunut alkoholisti joka myös narkkaa. Toki suurin osa pitää näitä juttuja itsestään selvinä ja on opetellut niitä jo asuessaan vanhempiensa luona. Eli se että kun muuttaa omilleen osaa tehdä ruokaa, pestä vaatteita, vaihtaa petivaatteet, siivota, tiskata, käydä kaupassa, hoitaa laskut ajallaan, käy töissä ja kouluissa ajallaan tehden ne hommat mitä pitääkin, huolehtia asioistaan.. löytyy todella monia jotka eivät vaan osaa eikä heitä ole koskaan opetettu.

Eli näitä tapauksia oikeasti on merkittävissä määrin? Jotenkin oletin että kyse oli vaan vittuilusta, samaan tapaan kuin "mene töihin" on jostain satunnaisesta asiasta eri mieltä ollessa?

Sinänsä yllättävää, kun ei mullekaan mitenkään kädestä pitäen ole opetettu kotitöitä tai laskujen maksamista, enkä kauhean paljoa tehnyt niitä ennen kuin muutin pois kotoa. Ei ne silti ollut mitenkään ihmeellisiä opetella kun muutti opiskelija-asuntoon, kunhan vaan rupesi tekemään, vaikka olihan esim. tiskaaminen semmoinen mitä tuli välillä vähän lykättyä yms. Mutta varsinkin laskujen maksaminen kuulostaa kummalliselta asialta oppia, kun eihän siinä itsessään ole juuri mitään oppimista. Naputtaa vaan laskut nettipankkiin sitä mukaa kun niitä tulee, minkä pitäisi ATK:sta kiinnostuneilla ihmisillä olla aika suoraviivaista. Oman talouden budjetointi on toki eri juttu, tarkoititko sitä?

Mulle ei "eskalaatio" ole perinteisesti ollut ongelma, mutta nyt viime aikoina on epävarmuus nostanut päätään ja negatiivinen kierre vähän alkanut ruokkia itseään. Ei vaan enää usko riitä. Ja ehkä ylitulkitsen naisten negatiivisiksi mieltämiäni kehon signaaleja, esimerkiksi jos naisella on kädet/jalat ristissä niin helposti ajattelen, että ei sitä kiinnosta.

Miksi kädet ristissä pitäisi tarkoittaa mitään ihmeellistä?

 

[Erkki_erikeepperi]

Miksi kädet ristissä pitäisi tarkoittaa mitään ihmeellistä?

Kyllä se voi tarkoittaa sitä, että henkilö on vähän sulkeutunut eikä läheisempi tuttavuudenteko vierustoverin kanssa kiinnosta.

Ja kääntäen, miehelle on eduksi istua leveästi, mutta sitä ei nyt pidä vetää överiksi tietenkään. Mietipä miltä näytät itse, jos istut treffeillä sekä kädet että jalat ristissä yhtä aikaa? Ehkä vielä selkä vähän kumarassa... Huo'utko seksuaalista, helposti lähestyttävää energiaa?

Mutta kuten sanottua, tiedostan kyllä että saatan joskus ylitulkita näitä signaaleja. Toisaalta maailma ei ole antanut sellaisiakaan merkkejä, että ylitulkitsisin.

 

[3dfx]

Sitähän se on, en yhtään kiellä. Kokemuksen kautta kaiken vasta valitettavasti oppii, ja mitä vanhempana aloittaa niin sitä hankalempaa se varmaan on.

Niin kauan kun oman kylän pappi ei naista osoita, niin vaihtoehdot on olemattomat toistojen lisäämisen rinnalla. On ihan absurdi ajatus että vaikka itsensä kehittäminen automaattisesti naisia ovelle toisi, vaan sekin vaatii että niitä toistoja tulee jotta kehittymisen voi ulosmitata.

Ne epäonnistuneet toistot myös lisää todennäköisyyttä opt-outata koko paskasta ja käyttää sen ikävän deittailuajankin vaikka johonkin hauskaan esim. siihen kuuluisaan itsensä kehittämiseen tai vaikka ryyppäämiseen tms. Sitä on vaikea arvioida kuka tässä skenaariossa loppuviimeksi, ainakin yhteiskunta.

 

[pomk]

Ne epäonnistuneet toistot myös lisää todennäköisyyttä opt-outata koko paskasta ja käyttää sen ikävän deittailuajankin vaikka johonkin hauskaan esim. siihen kuuluisaan itsensä kehittämiseen tai vaikka ryyppäämiseen tms.

Onko se sit darwinismia vai mitä, tiedä sitten.

Hyvä olis panostaa siihen että saatais vahvan itsetunnon ja terveen egon omaavaa nuorisoa, niin eivät mene rikki kun yrittävät löytää kumppania nykymaailmassa.

 

[hyvää_päivää]

Ne epäonnistuneet toistot myös lisää todennäköisyyttä opt-outata koko paskasta ja käyttää sen ikävän deittailuajankin vaikka johonkin hauskaan esim. siihen kuuluisaan itsensä kehittämiseen tai vaikka ryyppäämiseen tms. Sitä on vaikea arvioida kuka tässä skenaariossa loppuviimeksi, ainakin yhteiskunta.

Niin no, kenen vika se nyt lopulta on sitten? Jos jatkuvasti tulee epäonnistumisia, niin pitää myös katsoa peiliin. Yksi isoimmista ongelmista näissä epäonnistumisissa on juuri se että rima on liian korkealla ja ei kelpuuteta niitä taviksia vaikka itsekin on tavis.

 

[AlkuVaikeaa]

Voisin tähän laittaa omankin pariutumistarinani parin vuosikymmenen takaa.

Tulen todella vaikeista oloista. Siellä urheilin itseni SM-mitalitasolle pienestä kylästä lähtevänä, josta lukion keskellä muutin yksin pääkaupunkiseudulle. Aikuislukiossa nuorena jättäen käytännössä kaikki tunnit väliin käyden vain kokeissa.

Yliopistoon. Siellä kerralla törmäsin kovan luokan tekijäporukkaan alalla, joka on vieläkin kyllä kova. Pari vuotta ja jatkoin hyvään tutkijaryhmään. Meni aika lujaa nuoreksi. Hieman liioitellen pystyi aina laskemaan muutamissa kuukausissa milloin on viimeksi jutellut henkilökohtaisesti Nobelistin kanssa.

Urheilun takia kroppanihan oli parempi, kuin noin kellään. Naamani korkeintaan keskinkertainen, eli komea en ole. Turhauduin naisrintamalla täysin, koska olisi pitänyt yrittää. Joka täysi vastakohta sille, miten asian pitäisi oikeasti mennä. Ja tuolla karsiutui jo silloin pääosa naisista osastoon ei voisi vähempää kiinnostaa. Treffejä niin, että molemmat tiesi, että ei olla sopivia toisillemme, koska ero jutuissa niin suurta. Ajattelin etten koskaan pariudu. Joka ei tuntunut erityisen pahalta ajatukselta.

Sitten törmäsin tulevaan kumppaniini, josta ensisekunneilta asti kuuli, että hän on jotain täysin erityistä. Tuossa parisuhteessa meni viitisentoista vuotta.

Miksi erottiin. Päätekijänä se, että some sonta tarttui naiseeni. Ja tosiaan tuo on vuosien mittaisen analyysin päätulos. Toki en mikään täysin täydellinen ole ollut, mutta täysin aito ja paljon muuta hyvää. Mutta mikä tosiaan tuhosi oli se juuri mitä nuo somesanarit siihen aikaan halusi, eli tuhota mahdollisemman paljon muiden ihmisten elämiä, joista he eivät mitään tiedä.

Yhteenveto nuorta lukijaa ajatellen: jos olet yhtään minun kaltaiseni niin tiedätkin elämässä kaksi asiaa, mutta silti niistä pitää muistuttaa koska et luota tarpeeksi itseesi. 1) älä koskaan millään missään jää luopiomasentajien alle, jota edustaa enemmistö ainakin suomalaisista, ja 2) luota että törmäät sattumalta siihen oikeaan, älä yritä ja jos olet loppuelämäsi yksin se on ihan hyvä se.

 

[Joku_242]

Onko se sit darwinismia vai mitä, tiedä sitten.

Hyvä olis panostaa siihen että saatais vahvan itsetunnon ja terveen egon omaavaa nuorisoa, niin eivät mene rikki kun yrittävät löytää kumppania nykymaailmassa.

Kuten on jo sanottu, ei toki kannata lukkiutua johonkin yhteen tiettyyn ihastukseen, mutta ei sekään kuulosta hyvältä ajatukselta että grindaisi treffailemalla ketä vaan naisia jotka treffeille suostuu, vaikkei ne pätkääkään kiinnostaisi, ihan vain oppiakseen vetämään "roolin" oikein. Mikä pointti koko hommassa on enää siinä vaiheessa?

Niin no, kenen vika se nyt lopulta on sitten? Jos jatkuvasti tulee epäonnistumisia, niin pitää myös katsoa peiliin. Yksi isoimmista ongelmista näissä epäonnistumisissa on juuri se että rima on liian korkealla ja ei kelpuuteta niitä taviksia vaikka itsekin on tavis.

Mahtaako tuo olla miehillä kovinkaan yleistä? Esim. Hesarin uutisessa kerrottiin kuinka nelikymppinen YH-äiti sai Tinderissä kasoittain treffipyyntöjä nuorilta miehiltä... ei kuulosta että porukka olisi siellä kovinkaan nirsoa.

 

[Taneli-]

Esim. Hesarin uutisessa kerrottiin kuinka nelikymppinen YH-äiti sai Tinderissä kasoittain treffipyyntöjä nuorilta miehiltä... ei kuulosta että porukka olisi siellä kovinkaan nirsoa.

Ongelma tuossa on varmaan se että aika moni ilmeisesti Tinderissä sitten valitsee "kaikki naiset" mitä vaan näkyy. Ajatuksena joko juuri tuo että kun tarpeeksi monta kertaa käy treffeillä oppii tai "reikä se on rinkelilläkin" (ronkelit runkkaa) tai sitten koska on lukenut ja kuullut että niin "kaikki tekevät".

Ei siis ole oikeasti naisten vika jos nämä eivät Tinderissä lähesty tai menettävät uskon koko juttuun kun heille tulee koko kirjo teineistä vanhuksiin tyrkylle ja munan kuvia sekä ehdotuksia rahan kanssa sataa vaikka ei edes avaa keskustelua itse. Kun se 40v YH äiti luultavasti etsi sitä uutta miestä rinnalleen avioliittoon eikä vaan rouva Robinson opetus sessiota nuorisolle.

Toki myönnän että olen puolueellinen koska en ole koskaan edes kokeillut Tinderiä mutta olen vieläkin sitä mieltä että se perinteinen tapa missä ensin jossain (mikä voi nykyisin varsinkin Korona aikaan olla vaikeampaa) nähdään, tutustutaan ja hiljakseen sitten vaihdetaan tietoja sekä aletaan viettämään aikaa yhdessä minkä jälkeen edetään viettämään sitä aikaa kaksin ja hiljakseen siitä kehittyy suhde tai sitten ei. Mikä ei tietysti "jos nähdään kaksi kertaa tai useammin tarvii saada pillua" kulttuuriin tottuneille varmasti sovi joten se Tinder on ehkä helille parempi alusta kun kuvaukseen voi laittaa suoraan etsivänsä panoseuraa tms.

Lisäksi sanoisin että on aika suuri ero hyvin monella henkilöllä siinä kenen kanssa he suostuvat harrastamaan seksiä vs siinä kenen kanssa he suostuvat seurustelemaan ja vielä suurempi ero siihen kenen kanssa he haluvat viettää "lopun elämäänsä" eli muuttavat yhteen ja haluavat ehkä avo tai avioliittoon, hankkia lapsia, sen yhteisen asuntolainan jne jne.

En ole niin tekopyhä että väittäisin että edes 10% miestä tai naisista olisivat sellaisia jotka olisivat olleet valmiita seurustelemaan, muuttamaan yhteen, harkitsemaan avioliittoa jne. jokaisen kanssa joiden kanssa ovat harrastaneet seksiä tai ovat olleet valmiita harrastamaan seksiä edes ajatuksen tasolla / mietteissään / haaveissaan.

Itse siis näen että hyvin monelle joku Tinder on se "lihatehdas" mitä käytetään joko oman itsetunnon buustaamiseen tai seksin saamiseen ensisijaisesti eikä niinkään sen oikean parisuhteen saavuttamiseksi josta toivotaan sitten pitkäaikaista kumppania jonka kanssa voisi jakaa sen elämän.

Kun tässä ketjussa ei erotella sitä (osan mielestä se on jopa ns. sama asia) onko seksin saaminen (edes kerran) sama asia kuin lopun elämää kestävä avioliitto tai edes se että tuntisi toisen nimen ja virallisesti olisi vakituisesti yhdessä ja seurustelisi ei ole sinänsä ihme että asiat sekä keskustelut ovat välistä hyvinkin sekavia tässä ketjussa...

 

[AlkuVaikeaa]

Esim. Hesarin uutisessa kerrottiin kuinka nelikymppinen YH-äiti sai Tinderissä kasoittain treffipyyntöjä nuorilta miehiltä... ei kuulosta että porukka olisi siellä kovinkaan nirsoa.

Nyt oikeastaan alkaa itselle avautumaan miksi pidän tätä innostavana ja kiinnostavana aihealueena. Aikoinaan minut ylikoulutettuna ja liian heikosti orjaksi suostuvana heitettiin yli laidan yhteiskunnasta. Samoin siihen aikaan tehtiin esimerkiksi alkoholisteille, jotka yrittivät päästä kuiville. Huomaten, että hetkinen eipäs onnistukkaan yhteiskuntaan takaisinpääsy.

Nyt sama ollaan tekemässä paljon suuremmalle joukolle miehiä. Nuo ulosheitetyt ovat lähes järjestään miehiä. Hyvin innostavaa, ja kiinnostavaa koska jossain kohtaa tulee pakosti vastaan rajapiste, jonka jälkeen yhteiskunnan "totuudet" romahtavat, kun liian moni on ulkopuolella. Jolloin totuudet mallia ei sitä talouskasvua tarvita, tai yrittäisit vaan enempi parisuhdemarkkinoilla, ja monet muut romahtavat. Ja vaikkeivät romahtaisikaan syntyy suurehko varjoyhteiskunta, jossa on omat totuudet ja omat lait.

Parisuhdemarkkinoille en kyllä yritä samasta syystä, kuin nuoremmat palstalaiset. Ei kiinnosta joku 40v pommi, kun ei kiinnostanut sama ihminen parikymmentä vuotta sittenkään. Pitäisi olla erittäin paljon hyviä ominaisuuksia, että ehkä kiinnostaisi. Tai oikeastaan minun tapauksessa näen sekunneissa olenko kiinnostunut.

 

[pomk]

Kuten on jo sanottu, ei toki kannata lukkiutua johonkin yhteen tiettyyn ihastukseen, mutta ei sekään kuulosta hyvältä ajatukselta että grindaisi treffailemalla ketä vaan naisia jotka treffeille suostuu, vaikkei ne pätkääkään kiinnostaisi, ihan vain oppiakseen vetämään "roolin" oikein. Mikä pointti koko hommassa on enää siinä vaiheessa?

Toisaalta jos harjoittelee ihmisten kanssa olemista vain niillä tosimaailmasta löytyneillä täydellisillä ihastuksillaan, niin voi mennä aika kauan ennen ku löytyy se parisuhde.

Jos ei pätkääkään kiinnosta joku, niin semmoseen ei toki kannata käyttää aikaa.

Ja en mä ”roolin” vetämisestä ole mitään kirjoitellut. Kyse on ennemmin siitä että osaako olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, eli siis sosiaalisten taitojen kehittämisestä. ”Roolin” vetäminen on ennemmin sitä pokauskulttuuripaskaa, jonka sietäis kuolla.

Nyt sama ollaan tekemässä paljon suuremmalle joukolle miehiä. Nuo ulosheitetyt ovat lähes järjestään miehiä.

Millä mekanismilla tämmönen ”ulosheittäminen” kohdistuu lähes pelkästään miehiin?

 

[AlkuVaikeaa]

Millä mekanismilla tämmönen ”ulosheittäminen” kohdistuu lähes pelkästään miehiin?

Mekanismilla että nainen on heikompi astia, ja naista ei saa lyödä. Lehdessäkin saa paremmat otsikot kun kaunis nainen kokee vääryyttä. Pääministerinäkin tärkeintä on esitellä vaatekertaa.

Aina ollut sama valheiden pohjalta pelattu peli.

Mutta ei kannata yrittää integroitua ja pelata säännöillä, jotka on kehitetty itseä vastaan. Integraatiota vallanpitäjät tietysti aina haluavat, jolla luodaan alaluokka eri tavoin tarkoituksellisesti päähänpotkituista miehistä. Olennaista on tunnistaa takana olevien voimien toiminta, ja henkilöt siellä.

 

[Taneli-]

Mekanismilla että nainen on heikompi astia, ja naista ei saa lyödä.

Täh? Eiköhän tuo nyt ihan oletuksena koske molempia osapuolia kaikissa parisuhteissa. Ei tarvita heikompaa tai voimakkaampaa osapuolta. Jos on parisuhde ei sitä toista kuulu lyödä kuin vierasta sikaa eikä siinä tarvita erikseen miettiä sukupuolta. Itse en ainakaan suostuisi olemaan hetkeäkään parisuhteessa missä nainen saisi hakata, puukottaa, ampua, polttaa tai jotenkin muuten "lyödä" minua. Enkä tekisi sitä myöskään naiselle.

Ei tuo minusta ole aiheuttanut itselleni mitään "ulosheittämistä" nyt eikä aiemminkaan enkä ole kuullut että edes viime vuosituhannen puolella olisi valiteltu miten se ettei naisia saa hakata baarijonoissa tai kaduilla (tai edes kotona vaikka ilmeisesti se kotona tapahtuva väkivalta oli yleisempää jos sitä ihannoit???) olisi jotenkun polkenut miesten oikeuksia. Tai se fakta että jos saisi hakata miehiä ja naisia halunsa mukaan parisuhteessa jotenkin tekisi miehen asemasta noin ja yleisesti paremman?

 

[AlkuVaikeaa]

Eiköhän tuo nyt ihan oletuksena koske molempia osapuolia kaikissa parisuhteissa.

Kysymys ei ollut tuosta. Kysymys on siitä, että yhteiskunta on aivan täynnä kaikkea, jossa nainen on erittäin etuoikeutetussa asemassa. Koska naiset ei muuten pärjää. Valheet alkavat olla nykyään niin törkeitä, ja epäkohdat niin räikeitä, että wirallinen narratiivi halkeilee tai ainakin painostaa ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Koodaus on työnä hyvä esimerkki. Miehet on keskimäärin vain reilusti parempia. Alalta löytyy kyllä hyviä naisia, mutta pieni joukko.

Vapailla markkinoilla monilla aloilla naisen keskimääräisen euron kuuluisi olla luokkaa 50 senttiä. Joka päteekin esimerkiksi monien yrittäjien kohdalta.

Yhteiskunnassa esitetään tasa-arvoa. Oikeasti tasoittaen naisilta tietä. Osin nykyään myös esimerkiksi maahanmuuttajien tietä tasoitellaan. Olennaista ei kuitenkaan ole kenelle tietä tasoitellaan, vaan kenelle ei. Kenelle ei ovat miehet. Kärsijöinä nuoret miehet, joilla ei vielä ole verkostoja pelata vastaan, vaikka miten olisi eliittijoukkoa.

 

[3dfx]

Onko se sit darwinismia vai mitä, tiedä sitten.

Hyvä olis panostaa siihen että saatais vahvan itsetunnon ja terveen egon omaavaa nuorisoa, niin eivät mene rikki kun yrittävät löytää kumppania nykymaailmassa.

Ei siinä itsetunnosta ole kiinni vaan enemmänkin ajan käytöstä.

Niin no, kenen vika se nyt lopulta on sitten? Jos jatkuvasti tulee epäonnistumisia, niin pitää myös katsoa peiliin. Yksi isoimmista ongelmista näissä epäonnistumisissa on juuri se että rima on liian korkealla ja ei kelpuuteta niitä taviksia vaikka itsekin on tavis.

Mitä merkitystä sillä on "kenen vika"? Ihminen voi vapaa-ajallaan tehdä kivoiksi tiedettyjä asioita, ikäväksi tiedettyjä asioita tai kokeilla jotain uutta. Jos deittailu ja "pariutuminen" on sitä ikävää, niin sillon sellanen toiminta varmaan kannattaa lopettaa ja tehdä jotain mukavaa. Pariutuminen jäi tapahtumatta, lapset jäivät syntymättä. Tää voi olla yksilön oma tragedia riippuen paljonko lapsia on halunnut, mutta ainakin tämä on yhteiskunnan tragedia.

 

[Joku_242]

Toisaalta jos harjoittelee ihmisten kanssa olemista vain niillä tosimaailmasta löytyneillä täydellisillä ihastuksillaan, niin voi mennä aika kauan ennen ku löytyy se parisuhde.

Jos ei pätkääkään kiinnosta joku, niin semmoseen ei toki kannata käyttää aikaa.

Ja en mä ”roolin” vetämisestä ole mitään kirjoitellut. Kyse on ennemmin siitä että osaako olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, eli siis sosiaalisten taitojen kehittämisestä. ”Roolin” vetäminen on ennemmin sitä pokauskulttuuripaskaa, jonka sietäis kuolla.

No jos haluat vaan yleisesti olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, niin miksi siihen kannattaa sotkea treffailua tai varsinkaan Tinderiä, joka on oikeasti paikkana aika perseestä? Mieluummin hommaa minkä tahansa harrastuksen, jossa edes jonkin verran tapaa ihmisiä. Treffailu on sit oma juttunsa, ja vaatii vielä erillisiä taitoja lisäksi, vaikkei siis puhuta mistään pelimiesoppaista...

 

[hyvää_päivää]

Ei siinä itsetunnosta ole kiinni vaan enemmänkin ajan käytöstä.


Mitä merkitystä sillä on "kenen vika"? Ihminen voi vapaa-ajallaan tehdä kivoiksi tiedettyjä asioita, ikäväksi tiedettyjä asioita tai kokeilla jotain uutta. Jos deittailu ja "pariutuminen" on sitä ikävää, niin sillon sellanen toiminta varmaan kannattaa lopettaa ja tehdä jotain mukavaa. Pariutuminen jäi tapahtumatta, lapset jäivät syntymättä. Tää voi olla yksilön oma tragedia riippuen paljonko lapsia on halunnut, mutta ainakin tämä on yhteiskunnan tragedia.

Onhan sillä "kenen vika" merkitystä, jos 24/7 itkee nettipalstoilla siitä ettei kelpaa naisille vaikka on niin vitun mahtava. niin kuin täälläkin osa tekee.

Yhteiskunnan vika, naisten vika, koskaan ei toki itsessä ole mitään parannettavaa.

 

[Nomber]

Onhan sillä "kenen vika" merkitystä, jos 24/7 itkee nettipalstoilla siitä ettei kelpaa naisille vaikka on niin vitun mahtava. niin kuin täälläkin osa tekee.

Yhteiskunnan vika, naisten vika, koskaan ei toki itsessä ole mitään parannettavaa.

Varmasti on monessakin tapauksessa "oma vika" jos ei kelpaa. Mutta koska yksinoleminen yleistyy kokoajan niin on "vikaa" ehkä muuallakin. Ainakin siinä tapauksessa jos on paljon naisia ja miehiä jotka ovat yksin, mutta haluaisivat olla parisuhteessa, tällöin vika olisi siinä että ihmiset eivät kohtaa ja johtuisiko tämä siitä että on jotenkin tehty todella vaikeaksi kohtaamien nykyään? Pitäisi roikkua miljoonassa apissa kokoajan jne. Toki eri asia sitten jos on esim. paljon naisia jotka eivät halua olla parisuhteessa ja miehiä jotka haluavat, no tämä ei ole sitten kenenkään vika ja itseäkin on turha syyttää jos tarjonta on 0 niin ei auta mitään vaikka oikeasti olisi kuinka hyvä tahansa. Ja voi olla että nykyään odotukset ovat aivan liian korkealla kaikilla, some täynnä kaikkea liian hienoa niin normaali ihminen ei kelpaa vaikka itsekkin on ihan normaali vaan pitäisi olla jotain paljon hienompaa? Keskimäärin ihmiset eivät kuitenkaan ole niin kauniiita, ihmeellisiä ja mahtavia kun somessa, mutta koska tuo on ainoa kuva mitä syötetään joka tuutista niin ihan perus ihminen ei kelpaa kenellekkään?

 

[Varistin]

No jos haluat vaan yleisesti olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, niin miksi siihen kannattaa sotkea treffailua tai varsinkaan Tinderiä, joka on oikeasti paikkana aika perseestä? Mieluummin hommaa minkä tahansa harrastuksen, jossa edes jonkin verran tapaa ihmisiä. Treffailu on sit oma juttunsa, ja vaatii vielä erillisiä taitoja lisäksi, vaikkei siis puhuta mistään pelimiesoppaista...

Samaa mieltä olen tuosta, että myös vastakkaisen sukupuolen ihmisille puhumista ja kanssakäymistä kannattaa harjoitella ensisijaisesti ihan muuten kuin parisuhteenhakumielessä. Itselleni aikanaan deittaillessa se suuri oivallus oli, että ei tarvitse niin sanotusti osata puhua naisille ja olla naisten kanssa, riittää kun osaa puhua ihmisille ja olla ihmisten kanssa.

Mitä tarkoitat noilla deittailun vaatimilla erillisillä taidoilla? Parhaimmillaan parinhaku tai parisuhteeseen pääseminen ei vaadi eikä pitäisikään vaatia mitään erityisiä taitoja. Tämä on mielestäni yleinen ja tavallaan turha kompastuskivi, kun kuvitellaan parisuhteen löytämisen vaativan jotain erityistä olemisen ja tekemisen tapaa, vaikka lopulta kaikkien kannalta olisi parempi, mitä vähemmän deittaillessa esitetään muuta kuin todella ollaan, tai harrastetaan jotain erillisiä deittailukoreografioita.

Jos joku vaatii deittailukumppaniltaan erityisiä temppuja tai muuten ei kelpaa, niin tämä on jo itsessään riittävä syy laittaa epärealistisilla odotuksilla varustettu kumppaniehdokas ns. luiskaan.

 

[Joku_242]

Onhan sillä "kenen vika" merkitystä, jos 24/7 itkee nettipalstoilla siitä ettei kelpaa naisille vaikka on niin vitun mahtava. niin kuin täälläkin osa tekee.

Yhteiskunnan vika, naisten vika, koskaan ei toki itsessä ole mitään parannettavaa.

Ehkä tässä eniten ärsyttää se, että kuvitellaan että menestys naisrintamalla kertoisi ihmisestä jotain muuta kuin että tämä on hyvä saamaan naista. Ei se niin mene, toki muusta menestyksestä on marginaalista apua, mutta ensisijaisesti se on ihan oma juttunsa. Eiköhän tämä näy ns. "rentuista" oikein hyvin, ja kuten itsekin sanoit, suulaus riittää jo aikalailla itsessään...

Mitä tarkoitat noilla deittailun vaatimilla erillisillä taidoilla? Parhaimmillaan parinhaku tai parisuhteeseen pääseminen ei vaadi eikä pitäisikään vaatia mitään erityisiä taitoja. Tämä on mielestäni yleinen ja tavallaan turha kompastuskivi, kun kuvitellaan parisuhteen löytämisen vaativan jotain erityistä olemisen ja tekemisen tapaa, vaikka lopulta kaikkien kannalta olisi parempi, mitä vähemmän deittaillessa esitetään muuta kuin todella ollaan, tai harrastetaan jotain erillisiä deittailukoreografioita.

Jos joku vaatii deittailukumppaniltaan erityisiä temppuja tai muuten ei kelpaa, niin tämä on jo itsessään riittävä syy laittaa epärealistisilla odotuksilla varustettu kumppaniehdokas ns. luiskaan.

BongisKhan selitti asian hyvin aiemmassa viestissä, joten lainaan sitä. Ehkä se sitten osalta miehiä sujuu luonnostaan, ilman että edes ajattelee asiaa, mutta ei kaikilta.

On kyllä taas vähän sellaisia "sitten piirrät vaan loput siitä vitun pöllöstä" - tason vinkkejä...

Se pelkkä "naisille puhuminen" kun ei riitä edes alkuunsa, vaan miehen oletetaan edelleen hyvin voittopuoleisesti olevan se osapuoli joka koko ajan "eskaloi" hommaa eteenpäin, siinä missä naiset tyytyväisinä istuvat valitsijan roolissa, heidän hommanaan lähinnä päättää sallivatko nämä "eskalaatiot" vai ei. Miehen pitää olla päättäväinen ja viedä hommaa koko ajan eteenpäin, mutta samalla kuitenkin olla huomaavainen, sensitiivinen, jatkuva suostumus jne. Ei ole ihan helppoa edes tuon navigoiminen nykypäivänä...

Itse olen ollut jo pitkään onnellisesti avioliiton satamassa ja siinä mielessä "poissa geimistä" jo jonkin aikaa, mutta omalta kohdaltani pitää todeta, että juuri se miehiltä odotettu "jatkuva eskalaatio" oli se suurin kompastuskiveni naisten kanssa. Olen silleen (aika monen lähteen mukaan, ja muidenkin kuin oman äidin mielestä) ihan jonkin verran keskimääräistä komeampi mies, minkä ansiosta naisten huomion saaminen ei ole ikinä ollut ongelma. Nuorempana oli kuitenkin sen verran heikko itsetunto ja muutenkin olen vaan sen verran burgeri, että nimenomaan se aloitteiden teko ja asioiden seuraavalle tasolle vieminen oli se suurin ongelma.

"Naisille puhuminen" ei siis ollut ikinä se ongelma, varsinkin kun he usein tekivät sen ensimmäisen aloitteenkin ja olen noin muutenkin ihan kohtuullisen supliikki kaveri. Siitä eteenpäin, kun pallo oli yleensä täysin minulla, tuli kuitenkin aina suuria vaikeuksia viedä hommaa eteenpäin. Kuumotteli torjutuksi tuleminen ja ihan vaan sekin, että toinen kokisi sen aloitteen epämieluisana tai suoranaisesti ahdistavana. Seurauksena ensin hirveät kuumottelut edes treffeille pyynnöstä, sitten treffien (tai oikeasti yleensä useampien...) jälkeen hirveät kuumottelut minkäänlaisesta fyysisen läheisyyden aloittamisesta, vaikka ihan kädestä pitämisestä, mistään suudelmista tai varsinkaan seksiin asti etenemisestä puhumattakaan. Kuumotelujen tietysti kasvaessa sitä mukaa mitä enemmän oli ehtinyt toiseen viehtymään. Varsin klassinen "kerran meinasin saada pillua, mutta selvisin onneksi puhumalla" - keissi siis.

Toki en suinkaan ole ainoa jolla on tällaisia tunteita. Päin vastoin, uskoisin että varmaan suurin osa kokee jotain tuollaista ja tuskin kukaan oikeasti haluaa tulla torjutuksi. Naisilla on myös varmasti ihan samat kuumotukset, mutta heillä on vaan se massiivinen "kotikenttäetu", että he ovat hyvin pitkälti vain se aloitteita vastaanottava osapuoli. Ehkä sen takia naisia "itsevarmuus" miehissä viehättääkin, koska se käytännössä takaa sen että naisen ei tarvitse vahingossakaan olla aloitteellinen ja mahdollisesti altistaa itseään torjutuksi tulemiselle? Eipä siinä, että se aloitteiden torjuminenkaan olisi erityisen kivaa, jonkun verran kun "joutui" sitäkin tekemään kun tuli aloitteita naisilta joista ei itse ollut kiinnostunut, mutta ainakin henkilökohtaisesti koin huomattavasti helpompana lempeästi torjua toinen, kuin kuumotella itse torjutuksi tulemista. Oikeasti varmaan ainoa syy miksi itse päädyin parisuhteisiin tai ylipäätään mihinkään tekemisiin naisten kanssa oli monella tapaa "etuoikeutettu" asemani (perusterve, n. 180cm pitkä, "klassisesti komea", korkeakoulutettu ja muutenkin sivistynyt, kohtuulliset sosiaaliset taidot jne.), minkä seurauksena naiset olivat edes jonkin verran aloitteellisia minua kohtaan ja luultavasti myös huomattavasti kärsivällisempiä burgerointieni kanssa, kuin olisivat mahdollisesti olleet jonkun vähemmän "bokseja tikkaavan" miehen kanssa.

Olet sinänsä ihan oikeassa siinä, että toistojen määrä lisää onnistumisen todennäköisyyttä, mutta on oikeasti aika helvetin brutaalia odottaa kenenkään vain päättäväisesti marssivan leuka rinnassa eteenpäin pettymyksestä ja torjunnasta toiseen. Varsinkin kun asiolla on tapana lumipalloutua ja jatkuvat negatiiviset kokemukset vievät helposti koko ajatusmaailman itseään ruokkivalle negatiiviselle kehälle. Toki homma toimii myös toiseen suuntaan ja positiiviset kokemukset helposti luovat vastakkaiseen suuntaan momentumia, mutta se tosiaan vaatii että saisi edes sen yhden positiivisen kokemuksen. Kuinka monta kymmentä/sataa negatiivista kokemusta voi odottaa jonkun olevan valmis kokemaan, jahdatessaan edes sitä yhtä positiivista? Eipä siinä, olen kyllä ihan henkilökohtaisesti todistanut sitä kuinka miehet vailla mitään minun etujani, ovat kuitenkin menestyneet naisten kanssa erittäin hyvin, ihan vaan päättäväisyydellä ja (edes feikatulla) itsevarmuudella.

Summa sumarum, vaikka "puhut vaa naisille" on sinänsä ihan yksinkertainen juttu, niin ei se oikeasti vaan ole niin helppoa, vaikka olisi jaettu ihan hyvätkin kortit, paskoista korteista sitten puhumattakaan. Tähän kun vielä sotketaan se miten internet on oikeasti vielä paskonut ihan kaiken, niin ei kyllä kateeksi käy ketään tällä hetkellä parisuhdetta etsivää miestä...

 

[Varistin]

BongisKhan selitti asian hyvin aiemmassa viestissä, joten lainaan sitä. Ehkä se sitten osalta miehiä sujuu luonnostaan, ilman että edes ajattelee asiaa, mutta ei kaikilta.

Joo, BongisKhanin kuvaus hommasta oli hyvä, ja tunnistan siitä myös omat kokemukseni deittailuajalta. Nyt olen ollut jo pitkään parisuhteessa, mutta jälkikäteen voin sanoa, että homma muuttuu huomattavasti helpommaksi, kun saa edes muutaman kokemuksen siitä, että lähestyminen ja tekeminen tuottaa jotain positiivista.

Jos niitä positiivisia kokemuksia ei ole eikä tunnu tulevan, on erittäin inhimillistä sekin, että ei vain jaksa enää yrittää. Tähän mulla kuten muillakaan ei ole mitään viisasten kiveä. Lähinnä voin todeta, että kun tulee vastaan sekä riittävän kiinnostava että riittävästi kiinnostunut ihminen, homma muuttuu aivan valtavan paljon helpommaksi. Jonkinlaista sitkeyttä siis vaaditaan, mutta väkisin kiinnostus ja parisuhde ei synny.

Ja edelleen huomattavan paljon auttavat harrastukset, joissa tapaa myös vastakkaista sukupuolta ilman mitään pariutumispaineita. Näissä saa sekä tuntuman siihen, että vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät ole ihmistä kummempia, että mahdollisuuden löytää kumppaniehdokkaita muualtakin kuin deittisovelluksista.

 

[AlkuVaikeaa]

Varmasti on monessakin tapauksessa "oma vika" jos ei kelpaa. Mutta koska yksinoleminen yleistyy kokoajan niin on "vikaa" ehkä muuallakin. Ainakin siinä tapauksessa jos on paljon naisia ja miehiä jotka ovat yksin, mutta haluaisivat olla parisuhteessa, tällöin vika olisi siinä että ihmiset eivät kohtaa ja johtuisiko tämä siitä että on jotenkin tehty todella vaikeaksi kohtaamien nykyään? Pitäisi roikkua miljoonassa apissa kokoajan jne. Toki eri asia sitten jos on esim. paljon naisia jotka eivät halua olla parisuhteessa ja miehiä jotka haluavat, no tämä ei ole sitten kenenkään vika ja itseäkin on turha syyttää jos tarjonta on 0 niin ei auta mitään vaikka oikeasti olisi kuinka hyvä tahansa. Ja voi olla että nykyään odotukset ovat aivan liian korkealla kaikilla, some täynnä kaikkea liian hienoa niin normaali ihminen ei kelpaa vaikka itsekkin on ihan normaali vaan pitäisi olla jotain paljon hienompaa? Keskimäärin ihmiset eivät kuitenkaan ole niin kauniiita, ihmeellisiä ja mahtavia kun somessa, mutta koska tuo on ainoa kuva mitä syötetään joka tuutista niin ihan perus ihminen ei kelpaa kenellekkään?

Tarkoituksella tehty tilanne. Koska kaikella perverssillä voi tehdä rahaa. Näinollen kannattaa rikkoa ihmiset eri muodoin, että sitten voidaan "auttaa". Jos ihmiset luontaisesti vain toimisivat jossain hyvin, ei sillä voi tehdä isoa fyrkkaa.

Ei tietenkään koske vain tätä, vaan kaikkea. Koko markkinatalouden historia on aina vaan sitä, että suuri omaisuus syntyy suurella rikoksella.

Mulkkikset kuten vaikka Marinin Sanna synnytetään aika yksinkertaisille kaavoilla, joista toisto ja jatkuva valehtelu kaikesta ovat olennaisimmat. Sieltä on hyvä ponnistaa ihan vaikka presidentiksi asti.

 

[Rullis]

Hieman jäi itselle kanssa auki mitä ne erityiset taidot on mitä treffailu vaatii? Huumorintaju, normaalit käytöstavat, kommunikointi ja toisen huomioon ottaminen voi tietysti jollekin olla erityisiä taitoja, mitkä on aivan liikaa vaadittu.

 

[Erkki_erikeepperi]

Hieman jäi itselle kanssa auki mitä ne erityiset taidot on mitä treffailu vaatii? Huumorintaju, normaalit käytöstavat, kommunikointi ja toisen huomioon ottaminen voi tietysti jollekin olla erityisiä taitoja, mitkä on aivan liikaa vaadittu.

"Kemian" luonti ja "kipinän" sytytys.

 

[Joku_242]

Hieman jäi itselle kanssa auki mitä ne erityiset taidot on mitä treffailu vaatii? Huumorintaju, normaalit käytöstavat, kommunikointi ja toisen huomioon ottaminen voi tietysti jollekin olla erityisiä taitoja, mitkä on aivan liikaa vaadittu.

No just se, mitä BongisKhanin viestissä selitettiin, eli homman eteenpäin vienti. Ei tätä pitäisi olla näin vaikeaa ymmärtää... Noilla sun mainitsemilla asioilla homma jää hyvin helposti satunnaiseksi jutusteluksi, joka ei etene mihinkään. Ellei sitten satu tulemaan vastaan sellaista ihmettä kuin aloitteita tekevää naista, joka tekee sen asian miehen puolesta. Kyllähän noitakin on olemassa, mutta harvinaisia ne ovat...

 

[AlkuVaikeaa]

Seuraavassa vaiheessa uusavuttomille miehille tarjotaan sedän seksikouluratkaisua, jossa poika ja tyttö pitävät kädestä kiinni, kun tyttö menettää neitsyytensä asiaa opettavalle sedälle. Ettei mene väärin, vaan just niin kuin opetuskirjoissa neuvotaan.

 

[gramma]

Tää on takuuvarmasti epäsuosittu boomer-mielipide kera tunkkaisen menneisyyden tuulahduksen, mutta miksi nykyisin kaikki miesten lähestymisyritykset koetaan ahdisteluna? En yhtään ihmettele miksi miehet arastelee lähestyä naisia, kun tästä valitetaan koko ajan.

Itsehän ilahdun suuresti jos joku tulee baarissa (tai muualla) juttelemaan tai pyytää tanssimaan tai haluaa tarjota kaljan. Jos tyyppi ei nappaa siinä mielessä, sanon ei kiitos ja se siitä.

Samoin lähestyn itse mielenkiintoisen oloisia ihmisiä.

 

[Rullis]

"Kemian" luonti ja "kipinän" sytytys.

Niin no tämä tietty ja 'puitakin pitäisi osata laittaa kamiinaan'

 

[Varistin]

Tää on takuuvarmasti epäsuosittu boomer-mielipide kera tunkkaisen menneisyyden tuulahduksen, mutta miksi nykyisin kaikki miesten lähestymisyritykset koetaan ahdisteluna? En yhtään ihmettele miksi miehet arastelee lähestyä naisia, kun tästä valitetaan koko ajan.

Itsehän ilahdun suuresti jos joku tulee baarissa (tai muualla) juttelemaan tai pyytää tanssimaan tai haluaa tarjota kaljan. Jos tyyppi ei nappaa siinä mielessä, sanon ei kiitos ja se siitä.

Samoin lähestyn itse mielenkiintoisen oloisia ihmisiä.

Lienee ikään liittyvä juttu osittain, nuoret naiset saavat liikaa huomiota ja toisaalta todellista ahdisteluakin eli seksin vonkaamista ja navan alle meneviä kommentteja tulee ymmärtääkseni liian monelle. Oma näppituntuma on, että jossain kolmen- ja neljänkympin välillä homma tasoittuu, kun setämieskuolaajat ja muut seksin perässä juoksijat siirtyvät nuorempiin. Toisaalta naisten itseluottamus tuossa iässä yleensä alkaa olla sitä luokkaa, että voivat suhtautua lähestymisiin neutraalisti kuten itsekin kerroit.

Itse juuri ja juuri alle viisikymppisenä huomaa ihan arkisissa tilanteissa vaikka rappukäytävässä naapureita moikkaillessa, että oman ikäiset ja vanhemmat naiset juttelee vaikka hississä ihan rennosti ja toisaalta kolmekymppiset ja alle pitävät visusti suunsa kiinni ja katsovat poispäin, muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.

 

[gramma]

En kyllä myönnä, että olisin nuorenakaan pahastunut lähestymisistä. Sehän oli silloin ainoa tapa päästä mahdolliseen lähikontaktiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. edit. siis että ihan tuolla oikeessa maailmassa tullaan moikkaamaan.

 

[Cereal killah]

Sehän toki on iso ongelma jos jotenkin yhteiskunnallisesti porukka kuvittelee että "lähestymiset kuuluu Tinderiin", erityisesti kun se on vain yksi kaupallinen sovellus jonka ei ole koskaan ollut tarkoituskaan olla mikään parisuhdeportaali vaan tietynlaiseen seuranhakuun joillekin ihmisille sopiva. Menee aika säälittäväksi teknologiariippuvuudeksi.

 

[Erkki_erikeepperi]

En kyllä myönnä, että olisin nuorenakaan pahastunut lähestymisistä. Sehän oli silloin ainoa tapa päästä mahdolliseen lähikontaktiin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. edit. siis että ihan tuolla oikeessa maailmassa tullaan moikkaamaan.

Ennen vanhaan se oli suurin piirtein ainoa tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Eli että lähestytään ihan IRL.

Nykyään on toisin ja tuollainen IRL meininki on miltei marginaalissa tai ainakin paljon aiempaa vähäisemmässä roolissa ja tästä syystä joku voi suhtautua siihen nyrpeästi kun ei ole mitään tarvetta suhtautua lähtökohtaisen epä-nyrpeästi.

 

[pomk]

Mekanismilla että nainen on heikompi astia, ja naista ei saa lyödä.

Pitäisikö naisia saada lyödä, vai mitä ihmettä?

Ei siinä itsetunnosta ole kiinni vaan enemmänkin ajan käytöstä.

30min kahvilatreffit viikossa niin muutamassa vuodessa tapaa todella monta ihmistä.
Jos ei ole moiseen aikaa, niin ei ole kyllä parisuhteellekkaan.

 

[AlkuVaikeaa]

Pitäisikö naisia saada lyödä, vai mitä ihmettä?

Naista pitäisi saada kohdella samalla tavalla, kuin miestä jos naiset haluavat olla tasa-arvoisia. Jos taas haluavat olla naisia ja heikompia astioita, niin sitten kokonaisvaltaisesti kohtelun pitäisi olla sen mukaista.

Aika kylmä olisi kyyti naisille yhteiskunnassa, jos naisia kohdeltaisiin kuten miehiä kohdellaan.

 

[3dfx]

No just se, mitä BongisKhanin viestissä selitettiin, eli homman eteenpäin vienti. Ei tätä pitäisi olla näin vaikeaa ymmärtää... Noilla sun mainitsemilla asioilla homma jää hyvin helposti satunnaiseksi jutusteluksi, joka ei etene mihinkään. Ellei sitten satu tulemaan vastaan sellaista ihmettä kuin aloitteita tekevää naista, joka tekee sen asian miehen puolesta. Kyllähän noitakin on olemassa, mutta harvinaisia ne ovat...

mulle ainakin tollanen passiivinen nahjustelu on iso red flag. Oma kokemus naisista tolta osin on myös vitun huono, niitä vätyksiä on ihan määrissä.

30min kahvilatreffit viikossa niin muutamassa vuodessa tapaa todella monta ihmistä.
Jos ei ole moiseen aikaa, niin ei ole kyllä parisuhteellekkaan

ei se siitä etteikö aikaa olisi vaan siitä että sen ajan voi käyttää mukaviinkin asioihin.

 

[Taneli-]

ei se siitä etteikö aikaa olisi vaan siitä että sen ajan voi käyttää mukaviinkin asioihin.

Toisaalta jos viikossa 30min siihen että yrittäisi pariutua on vastenmielistä (tai sen käyttää mukavampiin asioihin kuten tässä ketjussa kirjoitteluun) sanoisin että vika siinä että sitä parisuhdetta ei löydy voi mitä suuremmassa määrin olla henkilössä itsessään eikä vastakkaisessa sukupuolessa / yhteisössä / valtiossa / maailmassa tai muissa asioissa.

Moni on varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä että kotoa ei tulla hakemaan eikä juuri sillä hetkellä kun sattuisi tekemään mieli kukaan maagisesti ilmesty oven taakse valmiina seurustelusuhteen aloittamiseen.

Hieman sama kuin työpaikkaa ei saa jos sen hakemisen kokee vastenmielisenä eikä niin mukavana hommana mihin ei halua käyttää aikaa.. ..hyvin harvaa henkilöä tullaan kotoa värväämään töihin.

 

[3dfx]

Toisaalta jos viikossa 30min siihen että yrittäisi pariutua on vastenmielistä (tai sen käyttää mukavampiin asioihin kuten tässä ketjussa kirjoitteluun) sanoisin että vika siinä että sitä parisuhdetta ei löydy voi mitä suuremmassa määrin olla henkilössä itsessään eikä vastakkaisessa sukupuolessa / yhteisössä / valtiossa / maailmassa tai muissa asioissa.

Moni on varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä että kotoa ei tulla hakemaan eikä juuri sillä hetkellä kun sattuisi tekemään mieli kukaan maagisesti ilmesty oven taakse valmiina seurustelusuhteen aloittamiseen.

Hieman sama kuin työpaikkaa ei saa jos sen hakemisen kokee vastenmielisenä eikä niin mukavana hommana mihin ei halua käyttää aikaa.. ..hyvin harvaa henkilöä tullaan kotoa värväämään töihin.

Oleellisempi kysymys kuin kenen syy on se, että kuka tai mikä loppuviimeksi häviää?

Jos deittailusta tulee entistäkin vastenmielisempää ja sitä harrastetaan yhä vähemmän, kuka tai mikä silloin häviää?

Normaali ihminen pystyy täyttämään elämänsä muullakin kuin parisuhteella tai sen hakemisella.

Vähän sama homma työnhakemisella näin "retorisena kysymyksenä", kuka siinä loppuviimeksi häviää jos työn hakemisesta tehdään mahdollisimman vastenmielistä?

 

[Taneli-]

Oleellisempi kysymys kuin kenen syy on se, että kuka tai mikä loppuviimeksi häviää?

Eikö siinä voita sitten kaikki osapuolet?
Eli ne jotka eivät jaksa deittailla tai etsiä seuraa saavat olla kotonaan (toivottavasti valittamatta) ja tehdä asioita joita haluavat tehdä
Ne jotka haluavat deittailla ja etsivät seuraa pystyvät paremmin etsimään koska ne jotka eivät sitä halua tehdä pysyvät erillään heistä tehden niitä asioita joista nauttivat
Kukaan ei valita ja suurempi osa ihmisiä on onnellisia.

Eikä siinä kai ole syytä, ellei sitten syytetä vanhempia sukupolvia ja sitä että ennen oli tapana mennä nuorena naimisiin ja ihmisen arvo mitattiin sillä että hän kävi töissä, oli naimisissa ja jätti jälkeensä lapsia.

 

[Joku_242]

Toisaalta jos viikossa 30min siihen että yrittäisi pariutua on vastenmielistä (tai sen käyttää mukavampiin asioihin kuten tässä ketjussa kirjoitteluun) sanoisin että vika siinä että sitä parisuhdetta ei löydy voi mitä suuremmassa määrin olla henkilössä itsessään eikä vastakkaisessa sukupuolessa / yhteisössä / valtiossa / maailmassa tai muissa asioissa.

Moni on varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä että kotoa ei tulla hakemaan eikä juuri sillä hetkellä kun sattuisi tekemään mieli kukaan maagisesti ilmesty oven taakse valmiina seurustelusuhteen aloittamiseen.

Hieman sama kuin työpaikkaa ei saa jos sen hakemisen kokee vastenmielisenä eikä niin mukavana hommana mihin ei halua käyttää aikaa.. ..hyvin harvaa henkilöä tullaan kotoa värväämään töihin.

Ehkä isompi kysymys on että paljonko aikaa niille treffeille pääsemiseen menee... ihan hauskahan se on sinänsä jutella jonkun kanssa esim. oluen ääressä, jos on semmoinen että edes potentiaalisesti voisi kiinnostaa.

 

[Nomber]

Toisaalta jos viikossa 30min siihen että yrittäisi pariutua on vastenmielistä (tai sen käyttää mukavampiin asioihin kuten tässä ketjussa kirjoitteluun) sanoisin että vika siinä että sitä parisuhdetta ei löydy voi mitä suuremmassa määrin olla henkilössä itsessään eikä vastakkaisessa sukupuolessa / yhteisössä / valtiossa / maailmassa tai muissa asioissa.

Moni on varmaan kuitenkin samaa mieltä siitä että kotoa ei tulla hakemaan eikä juuri sillä hetkellä kun sattuisi tekemään mieli kukaan maagisesti ilmesty oven taakse valmiina seurustelusuhteen aloittamiseen.

Hieman sama kuin työpaikkaa ei saa jos sen hakemisen kokee vastenmielisenä eikä niin mukavana hommana mihin ei halua käyttää aikaa.. ..hyvin harvaa henkilöä tullaan kotoa värväämään töihin.

Tämä, mutta tätäkin voisi jotenkin parantaa? Jos naiset ja miehet jää kotiin kun on niin vaivalloista ja pareja ei synny kun kumpikin vaan odottaa kotona että toinen tulee soittamaan ovikelloa?

Vaikea ehkä saada toimimaan mutta voisi olla joku valtion järjestämä pariutumistapahtuma kerran viikossa joka kaupungissa? Ilmoittautumalla mukaan ja molempia sukupuolia sama määrä paikalle. Kaikki tietää että siellä ollaan hakemassa vain parisuhdetta niin ei ole sitten mitään ongelmaa jutella muiden kanssa jne? Joku baari tms on huono kun suurin osa ei välttämättä halua että heille jutellaan kun ovat paikalla ihan muista syistä jne. Tämänkaltaisen toiminnan kun saisi olemaan kaikkien mielestä ns. normaalia nii eikä noloa tms muuta outoa niin olisi paljon helpompaa kaikille, ei mitään ihme pelleilyitä vaan paikalla vain parisuhdetta etsiviä niin ei tarvitse mitään koreografiaa ja muuta säätöä?

 

[melville]

Tää on takuuvarmasti epäsuosittu boomer-mielipide kera tunkkaisen menneisyyden tuulahduksen, mutta miksi nykyisin kaikki miesten lähestymisyritykset koetaan ahdisteluna? En yhtään ihmettele miksi miehet arastelee lähestyä naisia, kun tästä valitetaan koko ajan.

Itsehän ilahdun suuresti jos joku tulee baarissa (tai muualla) juttelemaan tai pyytää tanssimaan tai haluaa tarjota kaljan. Jos tyyppi ei nappaa siinä mielessä, sanon ei kiitos ja se siitä.

Samoin lähestyn itse mielenkiintoisen oloisia ihmisiä.

No tätä on rummutettu mediassa naisille. Jos otat IG kuvia perse pystyssä salilla, se on väärin miesten katsoa sitä persettä, tai olet joku kriippi. Miehiä ei enää kiinnosta, kun ns. normaali toiminta, eli naisten perseiden ja tissien katsominen on kielletty. Mä katson joka päivä naisten perseitä ja tissejä ja jopa kehun niitä. Täällä muualla se ei ole rikos.

Miehet ovat antaaneet periksi ja tekevät omia juttujaan, sen sijaan, että yrittävät lähestyä naisia. Kivahan se on jutella naisten kanssa, jotka eivät ole siellä vassarikuplassa. Toki kaljoja en Suomessa tarjoa, koska miksi pitäisi? Naiset ovat itsenäisiä ja vahvoja, Niiden pitäisi tarjota mulle kalja, jos viitsin lähestyä.

 

[3dfx]

Eikö siinä voita sitten kaikki osapuolet?
Eli ne jotka eivät jaksa deittailla tai etsiä seuraa saavat olla kotonaan (toivottavasti valittamatta) ja tehdä asioita joita haluavat tehdä
Ne jotka haluavat deittailla ja etsivät seuraa pystyvät paremmin etsimään koska ne jotka eivät sitä halua tehdä pysyvät erillään heistä tehden niitä asioita joista nauttivat
Kukaan ei valita ja suurempi osa ihmisiä on onnellisia.

Eikä siinä kai ole syytä, ellei sitten syytetä vanhempia sukupolvia ja sitä että ennen oli tapana mennä nuorena naimisiin ja ihmisen arvo mitattiin sillä että hän kävi töissä, oli naimisissa ja jätti jälkeensä lapsia.

Mistä niitä lapsia sitten syntyy, mitkä takaa yhteiskunnalle jatkuvuuden? Lapselliset yleensä myös arvostaa yhteiskunnallista vakautta enemmän kuin lapsettomat, joten jos koko ajan enemmän on yksinasuvia, niin vakaudelta viedään pohjaa pois.

Häviäjiä on tässä yhtälössä aika paljon, eikä suurimmat häviäjät välttämättä ole niitä yksinasuvia.

 

[asddsa]

No tätä on rummutettu mediassa naisille. Jos otat IG kuvia perse pystyssä salilla, se on väärin miesten katsoa sitä persettä, tai olet joku kriippi.

Jotenkin kyllä välillä tuntuu oudolta, että se ei ole seksuaalista häirintää, kun joku nainen pukeutuu vaikkapa salille persevakoon meneviin trikoisiin joista p***ukin melkein paistaa läpi, ja johonkin urheilurintsikoita muistuttavaan toppiin/napapaitaan. Mutta se sitten ilmeisesti on häirintää, jos joku mies sitten vaikka erehtyy katselemaan ilman naisen suostumusta.

 

[Maniac]

Voisin tähän laittaa omankin pariutumistarinani parin vuosikymmenen takaa.

Tulen todella vaikeista oloista. Siellä urheilin itseni SM-mitalitasolle pienestä kylästä lähtevänä, josta lukion keskellä muutin yksin pääkaupunkiseudulle. Aikuislukiossa nuorena jättäen käytännössä kaikki tunnit väliin käyden vain kokeissa.

Yliopistoon. Siellä kerralla törmäsin kovan luokan tekijäporukkaan alalla, joka on vieläkin kyllä kova. Pari vuotta ja jatkoin hyvään tutkijaryhmään. Meni aika lujaa nuoreksi. Hieman liioitellen pystyi aina laskemaan muutamissa kuukausissa milloin on viimeksi jutellut henkilökohtaisesti Nobelistin kanssa.

Urheilun takia kroppanihan oli parempi, kuin noin kellään. Naamani korkeintaan keskinkertainen, eli komea en ole. Turhauduin naisrintamalla täysin, koska olisi pitänyt yrittää. Joka täysi vastakohta sille, miten asian pitäisi oikeasti mennä. Ja tuolla karsiutui jo silloin pääosa naisista osastoon ei voisi vähempää kiinnostaa. Treffejä niin, että molemmat tiesi, että ei olla sopivia toisillemme, koska ero jutuissa niin suurta. Ajattelin etten koskaan pariudu. Joka ei tuntunut erityisen pahalta ajatukselta.

Sitten törmäsin tulevaan kumppaniini, josta ensisekunneilta asti kuuli, että hän on jotain täysin erityistä. Tuossa parisuhteessa meni viitisentoista vuotta.

Miksi erottiin. Päätekijänä se, että some sonta tarttui naiseeni. Ja tosiaan tuo on vuosien mittaisen analyysin päätulos. Toki en mikään täysin täydellinen ole ollut, mutta täysin aito ja paljon muuta hyvää. Mutta mikä tosiaan tuhosi oli se juuri mitä nuo somesanarit siihen aikaan halusi, eli tuhota mahdollisemman paljon muiden ihmisten elämiä, joista he eivät mitään tiedä.

Yhteenveto nuorta lukijaa ajatellen: jos olet yhtään minun kaltaiseni niin tiedätkin elämässä kaksi asiaa, mutta silti niistä pitää muistuttaa koska et luota tarpeeksi itseesi. 1) älä koskaan millään missään jää luopiomasentajien alle, jota edustaa enemmistö ainakin suomalaisista, ja 2) luota että törmäät sattumalta siihen oikeaan, älä yritä ja jos olet loppuelämäsi yksin se on ihan hyvä se.

Eli olit siis kimpassa siskosi kanssa, koska hänhän oli eroamassa, vai mitä täh? Näkyy vuosien mittainen analyysisi menneen ihan harakoille jos et tuon kummempaa syytä löytänyt. Ulosantiasi nähneenä en nyt hirveästi ihmettelisi, jos toinen on nostanut kädet pystyyn tilanteessa jossa toinen kehittää mitä päättömämpiä teorioita eroamiselle.

Keskustelitteko edes koskaan ennen eroa suhteenne tilasta ja mitä ex-puolisosi olisi halunnut kehittää suhteessanne? Ei ne naiset ihan huvikseen suhteista lähde.

Uskaltaisin väittää päinvastaista mikä nykyään riittää. Erittäin ajankohtainen tilanne itselleni. Siskoni on juuri eroamassa. Kolme alakouluikäistä lasta, kahdenkymmenen vuoden suhde. Ei mitään suuria näkyviä ongelmia.

Ensinnäkin on täysin ilmiselvää, että toisten menestyminen on monessa tapauksessa muilta pois. Täysin itsestään selvää. Samoin jo ihan yrityksistäkin melkoinen osa on nykyaikana tuhoavia. Eli esimerkiksi tekevät terveen yritystoiminnan alaan hyvin vaikeaksi.

Kyllä tarvitaan älliä, sinnikyyttä ja työntekoa. Sitten ehkä ja vain ehkä siihen halukas nuori mies voi perustaa perheen. Eikö kuulosta yhtään persiilleen menneeltä yhteiskunnalta?

Pitäisi nimittäin olla niin, että kaltaisiani startupin yrittäjiä pitäisi olla vähän, ja se saa olla vaikeaa. Perheen perustamisen taas pitäisi olla peruskauraa, johon riittäisi normiälli, normisinnikyys ja ihan normaali työnteko.

Aivan jäätävät perustelut taas, ihan "trust me bro" -tasoa.

 

[AlkuVaikeaa]

Keskustelitteko edes koskaan ennen eroa suhteenne tilasta ja mitä ex-puolisosi olisi halunnut kehittää suhteessanne? Ei ne naiset ihan huvikseen suhteista lähde.

Tuo ei vaan alkuunkaan pidä todellisessa maailmassa paikkaansa.

Eli olit siis kimpassa siskosi kanssa, koska hänhän oli eroamassa, vai mitä täh?

Melko suomalaistyypillinen tilanne, että heikko luetunymmärrys käy käsikynkässä mulkkumaisuuden kanssa. Juontuu siitä, että koska Suomessa ollaan niin lähellä kommunismia, niin ei juuri joudu näkemään todellisuutta, jos ei halua.

Siskoni on eroamassa kesällä. Viestissäni toin esille, että itse olen eronnut jo aikapäiviä sitten. Olematta kuitenkaan osaa mitään suurta sinkkupoolia, koska en näe itselleni mitään lisäarvoa tuovaa siinä.

 

[pomk]

Naista pitäisi saada kohdella samalla tavalla, kuin miestä jos naiset haluavat olla tasa-arvoisia. Jos taas haluavat olla naisia ja heikompia astioita, niin sitten kokonaisvaltaisesti kohtelun pitäisi olla sen mukaista.

Aika kylmä olisi kyyti naisille yhteiskunnassa, jos naisia kohdeltaisiin kuten miehiä kohdellaan.

Missä osin meidän yhteiskuntaa naisia saa lyödä? En ymmärrä.

ei se siitä etteikö aikaa olisi vaan siitä että sen ajan voi käyttää mukaviinkin asioihin.

No sit ei voi mitään. Eikä kyllä parane valittaakkaan.

Mistä niitä lapsia sitten syntyy, mitkä takaa yhteiskunnalle jatkuvuuden?

Incel vero? Tonni kuussa valtiolle siihen asti että on oma muksu.

Tuo ei vaan alkuunkaan pidä todellisessa maailmassa paikkaansa.

Kerro toki lisää.

 

[Maniac]

Tuo ei vaan alkuunkaan pidä todellisessa maailmassa paikkaansa.




Melko suomalaistyypillinen tilanne, että heikko luetunymmärrys käy käsikynkässä mulkkumaisuuden kanssa. Juontuu siitä, että koska Suomessa ollaan niin lähellä kommunismia, niin ei juuri joudu näkemään todellisuutta, jos ei halua.

Siskoni on eroamassa kesällä. Viestissäni toin esille, että itse olen eronnut jo aikapäiviä sitten. Olematta kuitenkaan osaa mitään suurta sinkkupoolia, koska en näe itselleni mitään lisäarvoa tuovaa siinä.

Viitaatko mahdollisesti omaan käytökseesi? Koska eipä tuota toistuvaa ylimielistä suhtaumista muihin paljoa muulla selitä, joten eipä ihmekään että toinen osapuoli on ottanut hatkat kun sulle toisten kuuntelu on täysin ylivoimainen asia.
Sama katkera levy soi ketjussa kuin ketjussa, aivan käsittämätöntä!

Katkeruutta piisaa myös kauniimpaa sukupuolta kohden vielä siinä määrin, että kaikenmaailman incel-teoriat uppoavat suoriltaan. Mutta mitäpä sitä turhaan perustelemaan omaa näkemystään sen enempää kun lopullinen totuus tulee sieltä.

 

[3dfx]

Incel vero? Tonni kuussa valtiolle siihen asti että on oma muksu.

Aika typerää ajatella, että joku maksettava etuisuus tai rangaistus vaikuttaisi siihen lapsettomuuteen oikein mitenkään, missä syyt ovat kumppanin puutteessa. Tai että ne lapset tulisi hyvin hoidetuiksi jos niitä kannattaisi vaan tehä ja jättää heitteille välttääkseen jonkun veron.

No sit ei voi mitään. Eikä kyllä parane valittaakkaan.

eikä parane julkisuudessa vatvoa heikkoa huoltosuhdetta, ja höpistä synnytystalkoista, valittaa koko ajan nousevista eläkemaksuista, sosiaali ja terveydenhuoltomenoista, niiden rahoitukseen vaadittavista lisäveroista tai valtion velanotosta.

 

[Taneli-]

Mistä niitä lapsia sitten syntyy, mitkä takaa yhteiskunnalle jatkuvuuden? Lapselliset yleensä myös arvostaa yhteiskunnallista vakautta enemmän kuin lapsettomat, joten jos koko ajan enemmän on yksinasuvia, niin vakaudelta viedään pohjaa pois.

Häviäjiä on tässä yhtälössä aika paljon, eikä suurimmat häviäjät välttämättä ole niitä yksinasuvia.

Tietysti niistä jotka nyt tuskailevat että sitä seurustelukumppania ei löydy ja näkevät vaivaa sen eteen? Koska silloin jos oikeasti ne joita asia ei kiinnosta / jotka mieluummin tekevät "mukavampia asioita" kuin käyvät treffeillä tai käyvät siellä "sosiaalisesta pakosta" tai kun "vanhemmat pakottavat" mutta eivät edes halua ja odottavat vain että ne päättyisivät jättävät ne väliin ja niillä käy vain henkilöt jotka haluavat pariutua = henkilöt jotka haluavat pariutua löytävät toisensa helpommin ja saavat niitä lapsia.

Onhan se nyt parempi että sellaiset jotka eivät edes alunperin olisi tahtoneet pariutua eivät sitten tee sitä. Säästytään niiltä tapauksilta missä vanhemmat tappavat toisiaan ja ehkä lapsiaankin tai pahoinpitelevät ja ajavat lumihankeen kun eivät alunperinkään olisi sitä parisuhdetta tahtoneet mutta kun "yhteiskunta pakotti".

Ehkä myös rikollisuus vähenee ja sukupolvet jotka kasvavat jossain lastenkodeissa pakkohuostaanotettuina vähentyvät...

Jos taas kyse olisi henkilöistä jotka vaan tahtoisivat lasta niin kyllähän sitä voi aina vaikka adoptoida. Siinä ei niin ikäkään ole esteenä...

 

[pomk]

Aika typerää ajatella, että joku maksettava etuisuus tai rangaistus vaikuttaisi siihen lapsettomuuteen oikein mitenkään, missä syyt ovat kumppanin puutteessa.

Osa on varmaan kumppanin puutteesta kiinni, mut suurella osalla lapsettomuus liittyy myös taloudelliseen epävarmuuteen. Koska epävarmuuden poistaminen vaikuttaa olevan suomessa mahdotonta, niin ainoa realistinen tapa manipuloida tilannetta keskushallinnosta käsin on tehdä lapsellisten ahdingosta suhteessa vähemmän huono verottamalla muita ihan helvetisti. Tämä oli toki (osittain) sarkasmia.

eikä parane julkisuudessa vatvoa heikkoa huoltosuhdetta, ja höpistä synnytystalkoista

Väärälle suunnalle lähdettiin jo suurten ikäluokkien lisääntyessä. Hankkivat yksinkertaisesti liian vähän muksuja. Nykytila on vain jatkumoa tuolta tangentilta.

 

[wanderer_]

"Kemian" luonti ja "kipinän" sytytys.

Ei se synny keinotekoisesti. Sori siittä.


Kyseessä ei ole mikään henkilön ominaisuus, vaan kahden ihmisen välinen vuorovaikutus.