Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Nomber]

Varmaan jonkinlainen kohtaanto ongelma tämä. Tai usein aasialaisia nuoria naisia näkee vanhemman länsimaalaisen miehen kanssa, joten heille ehkä suomalainen mies kelpaisi? En tiedä olisiko paljon tulijoita esim. Suomeen, mutta Thaimaa, Indonesia jne. maissa on ainakin todella paljon porukkaa ja melko kehnot elinolot, tai keskimäärin aika köyhää ainakin. Mutta jos tuolta raijaisi sellaisen 100 000 kappaletta ~20v naista suomeen niin olisi mielenkiintoista nähdä että saisiko tuolla tämän ongelman ratkaistua ja syntyvyyden raketoimaan? Luulisin että olisi varsin toimiva ratkaisu sekä suomalaisille miehille, että aasialaisille naisille ja suomen syntyvyydelle ja väestön vanhenemiselle?

 

[Cereal killah]

Minusta toi kaveri oli kyllä oikeen hyvännäköinen. Mutta kun ei tiedä mitä etsii niin ei kiitos, seuraava. edit. plus ne penskat 50/50.

Joo minun "jos olisin nainen Tinderissä" analyysissä niin tuo olisi suunnilleen oma reaktio.

" Etsin: Pitkää juttua, lyhytkin käy" --> liian haahuilevaa 42-vuotiaalle, ei tiedä mitä haluaa. Sinänsä sisältö ok mutta ei näitä noin voi muotoilla
" Elämä mallillaan ja itsestään huolta pitävä mies etsii samanhenkistä seuraa. " --> kielioppi päin persettä, seuraava profiili! (oikeasti, tällaisillakin on merkitystä)
" Olen tällä hetkellä työssä, jossa viihdyn. " --> no kiva mutta oliko siinä "tällä hetkellä" joku pointti?
" Eronnut pitkästä suhteesta, joten olisi kiva aloittaa kevyesti. " --> sisältö ok mutta ei näitä tällä tavalla kannata ääneen sanoa, hälytyskellot hieman soi
" Pelaan jalkapalloa. Uinti, pyöräily, juokseminen ja laskettelu ovat myös lempilajeja. " --> tämä varmaan ihan hyvä mutta toisaalta tässä kohtaa kai olisi hyvä olla jotain persoonasta kertovaa muutenkin kuin listaamalla urheilulajeja?
" Jonkinlainen kahviharrastaja " --> oliko tämä oma kappaleensa siinä profiilissa? Jos kyllä niin "next", liian teennäistä
" Kaksi alakouluikäistä lasta 50/50 " --> ilmeisesti pointti oli tavata joku joka on suunnilleen samanlaisessa tilanteessa, mutta todellisuudessa saattaa olla että ne 50/50 naiset ottaa itelleen jonkun 0/0 miehen "koska minä haluan!". Jälleen kerran itse sisältö ihan ok mutta kannattaako näitä tällä tavalla tuoda esille

 

[Erkki_erikeepperi]

Tais olla 175 jos muistan jutusta oikein.

Eli pituuskin menee pakkasen puolelle, valitettavasti.

Mielestäni noin kuusi jalkaa pitää olla jottei pituus ole yleisen tason ongelma. Mitä alemmas siitä mennään niin sitä enemmän se on ongelma.

Ja nyt puhutaan miehestä, joka ei oikein pysty kompensoimaan pituuden puutteita muutoin. Olisi eri asia, jos muuten kaikki olisi priimaa, mutta tässä on nyt vähän liikaa näitä puutteita (suhteessa kilpailuun!). Ja nimenomaan suhteessa kilpailuun näitä on pakko ajatella. Ei auta yhtään, että mies on ihan jees-näköinen, mukava ja kaikkee. Sellaisia miehiä mahtuu tusinaan 15 ja joka kulman takana on 10 lisää. Ne miehet ei Suomesta kesken lopu. Maailma on karu paikka.

 

[gramma]

Tuolla kaverillahan on vissiin ihan rahakas ammatti, on ihan hyvännäköinen jne joten tasoteorian mukaan pitäs kuitenkin olla ihan menestystä? Miinuksina toki toi maltillinen pituus, ne penskat ja toi ettei tiedä mitä haluaa (tai ennemmin oikeastaan se, että ilmaisee avoimesti ettei tiedä mitä haluaa/haluaa lyhyttä, joka on instant turn off).

 

[taski]

Kyllähän tollasenkin kannattais ennemmin näytellä jotain viikonloppumiljonääriä niin helpottuisi homma selvästi. Rolexia ranteeseen ja jahdin kannelle makoilemaan kaviaarit ja sikari viereen. Johan on kyselijää. Siihen vielä yhdistää vähän ylimielinen, jopa mulkku asenne naisia kohtaan niin toimii.

En tiedä paljonko peli on muuttunut, mutta ainakin nuorempana menestys oli sitä parempaa mitä ruusuisemman kuvan maalailit, vaikka mikään todellisuudessa ei sitä tukisikaan.

Paljon näkyy näitä leveällä elämäntyylillä päteviä kavereita kauniiden naisten kanssa, vaikka sitten asutaankin kontulassa yksiössä ja syödään maksalaatikkoa. Mutta kunhan kulissit toimii niin aina jotain seuraa saa.

 

[asddsa]

Kyllähän tollasenkin kannattais ennemmin näytellä jotain viikonloppumiljonääriä niin helpottuisi homma selvästi. Rolexia ranteeseen ja jahdin kannelle makoilemaan kaviaarit ja sikari viereen. Johan on kyselijää. Siihen vielä yhdistää vähän ylimielinen, jopa mulkku asenne naisia kohtaan niin toimii.

En tiedä paljonko peli on muuttunut, mutta ainakin nuorempana menestys oli sitä parempaa mitä ruusuisemman kuvan maalailit, vaikka mikään todellisuudessa ei sitä tukisikaan.

Paljon näkyy näitä leveällä elämäntyylillä päteviä kavereita kauniiden naisten kanssa, vaikka sitten asutaankin kontulassa yksiössä ja syödään maksalaatikkoa. Mutta kunhan kulissit toimii niin aina jotain seuraa saa.

Onkohan se sitten juuri oma ongelma, että en oikein jaksa mitään kulisseja tai ylipäätään mitään teatteria. Toisaalta saako tuolla tavalla oikeasti kestävää parisuhdetta aikaan? Jos haluaa vain päästä panemaan niin siihen voi varmaan toimia ihan hyvin.

 

[Sallys]

Jotkut ovat vain materian perässä.

 

[asddsa]

Ihan maksamalla pääsee panemaan. Huoria, seuralaisia, onlyfanseja on vaikka millä mitalla. Ei tarvitse esittää mitään.

Huorilla on aika vähän tekemistä normaalin pariutumisen kanssa.

 

[Sallys]

Huorilla on aika vähän tekemistä normaalin pariutumisen kanssa.

Ei se normaalia pariutumista myöskään ole, jos pitää feikki rolex päällä poseerata vuokratun jahdin päällä.

 

[asddsa]

Ei se normaalia pariutumista myöskään ole, jos pitää feikki rolex päällä poseerata vuokratun jahdin päällä, saadakseen naisen. Jos noin toimii niin on aika selvää, että pillun perässä vaan mies. Tällöin voi säästää kaikkien aikaa ja mennä vaan suoraan sinne huoriin.

Sitähän juuri tarkoitin, että saako tuolla tavalla mitään järkevää parisuhdetta aikaan.

 

[ironth]

Muuten varmaan näin mutta ykköskohta taitaa koskea ainoastaan naisia.

Miks? Netissähän on valtavasti salasuhdetya haluavia miehiä.

Mä vähän luulen että kun laittaisi ton @Taneli- kirjoittaman lauseen " en oikeasti halua mitään seuraa, olen naimisissa / seurustelen mutta buustaan itsetuntoani katsomalla ketkä tykkäävät ja laittavat viestiä. En yleensä edes vastaa kenellekään mitään." -kuvatekstiksi ja hyvät kuvat, niin tulisi naista ovista ja ikkunoista.

Eikä tämä ole edes mikään vitsi.

...ja oon kyl ite kuullut ettei niilläkään flaksi käy. Harva suhdetta haluava nainen haluaa pettävän miehen.

 

[Jarlaxle]

Miks? Netissähän on valtavasti salasuhdetya haluavia miehiä.

"mutta buustaan itsetuntoani katsomalla ketkä tykkäävät ja laittavat viestiä "

Kyllä tämä on pääosin naisten juttu. Valtaosa naisista noissa tinder tms. sovelluksissa on juuri tällä mentaliteetilla liikkeellä. Toki siellä on jokunen poikkeus mutta ei montaa.

 

[allunteri]

Tuolla kaverillahan on vissiin ihan rahakas ammatti, on ihan hyvännäköinen jne joten tasoteorian mukaan pitäs kuitenkin olla ihan menestystä? Miinuksina toki toi maltillinen pituus, ne penskat ja toi ettei tiedä mitä haluaa (tai ennemmin oikeastaan se, että ilmaisee avoimesti ettei tiedä mitä haluaa/haluaa lyhyttä, joka on instant turn off).

Voihan se rima myös sit olla korkealla hänen puoleltaan? Jos pyyhkii oikealle vaan missitason profiileja, niin eihän se välttämättä mätsää ihan joka pyyhkäisyllä. Toisaalta jokainen saa pitää sen riman niin korkealla kuin haluaa, oma valintahan se on, mutta seurauksiakin siitä tulee.

Huvittaa kyllä miten edes "asiantuntijan" ja ammattivalokuvaajan avulla ei saatu mätsejä, tosin ainahan näissä testeissä käy näin. Paljonhan tämmöisiä testejä on tehty (Youtube täynnä vastaavia videoita esim) ja hieman surkuhupaisaa miten monesti profiilia muokkaavat naiset kuvittelevat, että vika on vaan ja ainoastaan siinä miehen tekemässä profiilissa ja ottamissa kuvissa. Kunhan he vähän muokkaavat niin jo alkaa mätsejä tulemaan. Sitten yllättyvät, kun mikään ei muutu vaikka mies on heidän mielestään mukava, livenä ihan hyvän näköinen, profiili on hyvä jne jne.

Se mikä noissa monesti unohtuu on se, että muokkaava nainen tietää miehen olevan hyvä tyyppi, mutta eihän ne Tinderiä selaavat naiset sitä tiedä. Tuo tieto on kuitenkin aika oleellinen tekijä ja vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtautuu. Ihan eri asiahan se olisi, jos vaikka kaveriporukassa tavattaisiin kavereiden kavereita ja joku kaverin kaveri herättäisi kiinnostuksen. Oli se alustavan kiinnostuksen herättävä tekijä sit vaikka ulkonäkö, sosiaalisten kemioiden kohtaaminen (juttu luistaa jne), yhteiset harrastukset tai kiinnostuksen kohteen yms yms, niin saahan siinä livenä kohdatessa paljon kokonaislaatuisemman vaikutelman ihmisestä. Lisäksi voisi kaverilta kysellä mikäs toinen on miehiään/naisiaan ja päättää sit mitä tehdä. Nettideittailussa on vaan ne epämääräiset kuvat ja lyhyt teksti mitä tuomita, niin ihan varmasti siellä menee paljon hyviä itselle sopivia tyyppejä vasuriin, kun ei profiilin perusteella tiedä ihmisestä juuri yhtään mitään. Summa summarum, Tinder ja nettideittailu on perseestä

 

[draco76]

Voihan se rima myös sit olla korkealla hänen puoleltaan? Jos pyyhkii oikealle vaan missitason profiileja, niin eihän se välttämättä mätsää ihan joka pyyhkäisyllä. Toisaalta jokainen saa pitää sen riman niin korkealla kuin haluaa, oma valintahan se on, mutta seurauksiakin siitä tulee.

Huvittaa kyllä miten edes "asiantuntijan" ja ammattivalokuvaajan avulla ei saatu mätsejä, tosin ainahan näissä testeissä käy näin. Paljonhan tämmöisiä testejä on tehty (Youtube täynnä vastaavia videoita esim) ja hieman surkuhupaisaa miten monesti profiilia muokkaavat naiset kuvittelevat, että vika on vaan ja ainoastaan siinä miehen tekemässä profiilissa ja ottamissa kuvissa. Kunhan he vähän muokkaavat niin jo alkaa mätsejä tulemaan. Sitten yllättyvät, kun mikään ei muutu vaikka mies on heidän mielestään mukava, livenä ihan hyvän näköinen, profiili on hyvä jne jne.

Se mikä noissa monesti unohtuu on se, että muokkaava nainen tietää miehen olevan hyvä tyyppi, mutta eihän ne Tinderiä selaavat naiset sitä tiedä. Tuo tieto on kuitenkin aika oleellinen tekijä ja vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtautuu. Ihan eri asiahan se olisi, jos vaikka kaveriporukassa tavattaisiin kavereiden kavereita ja joku kaverin kaveri herättäisi kiinnostuksen. Oli se alustavan kiinnostuksen herättävä tekijä sit vaikka ulkonäkö, sosiaalisten kemioiden kohtaaminen (juttu luistaa jne), yhteiset harrastukset tai kiinnostuksen kohteen yms yms, niin saahan siinä livenä kohdatessa paljon kokonaislaatuisemman vaikutelman ihmisestä. Lisäksi voisi kaverilta kysellä mikäs toinen on miehiään/naisiaan ja päättää sit mitä tehdä. Nettideittailussa on vaan ne epämääräiset kuvat ja lyhyt teksti mitä tuomita, niin ihan varmasti siellä menee paljon hyviä itselle sopivia tyyppejä vasuriin, kun ei profiilin perusteella tiedä ihmisestä juuri yhtään mitään. Summa summarum, Tinder ja nettideittailu on perseestä

Jos ajattelee naistakin, niin kyllä livenä moni on houkuttelevampi. Eleet, ilmeet ja käytös vaikuttaa. Tinderin mainospuheet eivät niin vaikuta, sen sijaan nettikirjoitusten perusteella voi jo ihastua. Niistä näkee jo mitä arvoja hällä on ja miten kohtelee muita (ainakin netissä).

 

[samsungaaja]

Voihan se rima myös sit olla korkealla hänen puoleltaan?

On tämä elämä karua kun edes massimies insinööri Espoosta ei meinaa onnistua pariutumisessa. Pistää miettimään mitä tsäänssejä sitten on tuosta huonommilla "spekseillä".. Ilmeisesti Joonaksen pitää heittää rima menemään kun pituuttakin miehellä vain 175 cm. Jopa lapset löytyy nelikymppiseltä.. Luulisin kuitenkin että hän on haussaan tyyppiä jalat maassa mutta varmaksi ei voi tietenkään sanoa.

Se mikä noissa monesti unohtuu on se, että muokkaava nainen tietää miehen olevan hyvä tyyppi, mutta eihän ne Tinderiä selaavat naiset sitä tiedä. Tuo tieto on kuitenkin aika oleellinen tekijä ja vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtautuu.

Ehkä Tinderissä on sitten eduksi olla jotain muuta kuin mukava/hyvä tyyppi? Toimisiko ehkä röyhkeämpi, tylympi, räväkämpi tyyli. Toki niin että jotenkin sopii omaan luonteeseen. Ainakin sitä ilmoitusta pitäisi kai saada jollain jännällä/mielenkiintoisella tavalla persoonallisemmaksi. Jotain muuta kuin "olen Joonas ja tykkään pelata jalkapalloa", varmaan kannattaa joltain miespuoliselta kaverilta kysyä vinkkiä.

e. ehkä parempi kuitenkin positiivinen ja jollain tapaa hauskan omintakeinen profiili

 

[taski]

Onkohan se sitten juuri oma ongelma, että en oikein jaksa mitään kulisseja tai ylipäätään mitään teatteria. Toisaalta saako tuolla tavalla oikeasti kestävää parisuhdetta aikaan? Jos haluaa vain päästä panemaan niin siihen voi varmaan toimia ihan hyvin.

Se paneminen on hyvä alku, voihan siitä joskus jotain kehittyäkin. Itse harrastin vähän lievempänä tuota silloin junnuaikoina kun kiima oli kova ja sitten erään kerran sieltä osui kuitenkin sitten niin mukava rouva eteen, että en vetänyt mitään "roolia" enää sitten kun treffit sovittiin vaan olin sitten livenä tavatessa ihan oma itseni ja sehän johti sitten silloin 5v kestäneeseen parisuhteeseen, joka tosin kariutui lopulta ehkä pohjimmiltaan siihen että hän halusi jälkikasvua ja itseä ei voinut vähempää kiinnostaa.

 

[Taneli-]

Ehkä Tinderissä on sitten eduksi olla jotain muuta kuin mukava/hyvä tyyppi?

Toisaalta tässä on sekin että pitäisi myös olla ns. "oma itsensä". Ainakin jos haluaa sen pidemmän suhteen ja siinä suhteessa olla myös se oma itsensä. En usko että kovin moni nainen (tai mies) ilahtuu siitä jos huomaa että toinen on käytännössä valehdellut monista asioista joten edes niitä toisia treffejä ei välttämättä tule. Toki jos laskee senkin bonukseksi että edes yhdet sai aikaan niin siitä sitten vaan.

Eli mitä olen kuullut oikeasti löytyy niin miehiä kuin naisiakin jotka käyttävät jopa kymmeniä vuosia vanhoja kuvia tai kuvia jotka eivät ole edes heistä itsestään. Myös tiedot voivat olla hyvin värittyneitä tai suoraan valehtelua ja sitten ihmettelevät jos toinen lähtee heti pois tai ei "lämpene" illallisen aikana.

Eli puheiden pitäisi näkyä myös käytännössä. Räikeimpiä mitä olen kuullut on ollut luokkaa:
saapunut (toki autolla) paikalle Reinot jalassa, noin 20v vanhempana kuin kuvassa ja kysellyt ei kait haittaa jos kutsuisin sinua nimellä X, mikä paljastui entisen seurustelukumppanin nimeksi ja koko illan (aika lyhyt ilta) puhui siitä entisestä... ihmetteli miksi ei saanut saattaa neitokaista tämän kotiin tai suudella, mieluiten siellä kotona. Hänen luokseen ei kuulema voisi mennä koska siellä oli lapset hoidossa koska hänen entisellään oli treffit parhaillaan.

 

[allunteri]

On tämä elämä karua kun edes massimies insinööri Espoosta ei meinaa onnistua pariutumisessa. Pistää miettimään mitä tsäänssejä sitten on tuosta huonommilla "spekseillä".. Ilmeisesti Joonaksen pitää heittää rima menemään kun pituuttakin miehellä vain 175 cm. Jopa lapset löytyy nelikymppiseltä.. Luulisin kuitenkin että hän on haussaan tyyppiä jalat maassa mutta varmaksi ei voi tietenkään sanoa.

Noh, pariutuminen ≠ Tinder & nettideittailu, onneksi. Livenä tavatessa Joonaksella on varmasti paljon paremmat mahikset, olettaen ettei sosiaaliset taidot ole tasoa nolle, eikä ole aivan toivoton naisten seurassa. Haaste on toki sit päätyä niihin tilanteisiin, missä tapaa naisia ja vieläpä sinkkuja sellaisia. Siksihän sitä Tinderiä käytetään, kun se on helppo ja nopea tapa tavata paljon random ihmisiä.

Ei rimaa tarvi heittää pois kenenkään, mutta onhan se tietynlaisen pohtimisen paikka, että onko se oma rima liian korkealla jos ei mätsejä tule. Tai onko siinä omassa toiminnassa jotain mitä voisi muuttaa ja parantaa tilannetta. Jos nyt ylianalysoidaan vajaavaisilla tiedoilla, niin esimerkiksi lainattuna tuo "En missään nimessä tee pervoja avauksia, joista kuulee kauhutarinoita, vaan kyselen vaikkapa, miten viikko on sujunut." kommentti antaa kyllä vähän tylsän kuvan. Sen sijaan, että kysyy sen perinteisen "moi, mitä kuuluu?", niin miksei voisi vähän panostaa ja kysyä vaikka "Siisti tuo surffauskuva, onko mistä otettu? Tykkäät vissiin matkustaa?" jos toisella on se siisti surffauskuva profiilissa. Tai edes jotain vähän vähemmän geneeristä, plussaa jos keksii jotain hauskaa (tai ehkä jopa kevyen flirtin tapaista?). Erottuisi ehkä vähän paremmin joukosta, kun Tinderissä se nyt vaan on pakko.

Ei tietenkään tarvitse mitään sirkusta alkaa pyörittämään, mutta tiedostaa tilanteen Tinderissä ja yrittää edes vähän pitää keskustelua mielenkiintoisena alkuun. Vaikka se tuntuisi vähän turhauttavalta ja teennäiseltä, mutta se on se mahis tehdä hyvä ensivaikutelma. Samaan tapaanhan se on livenäkin tavatessa mahdollista vesittää tilanne täysin omalla käytöksellä. Harvoin sitä kiinnostavaa naista (miksei miestäkin!) mennä iskemään siten, että ensimmäisenä aletaan puhumaan säästä

Ehkä Tinderissä on sitten eduksi olla jotain muuta kuin mukava/hyvä tyyppi? Toimisiko ehkä röyhkeämpi, tylympi, räväkämpi tyyli. Toki niin että jotenkin sopii omaan luonteeseen. Ainakin sitä ilmoitusta pitäisi kai saada jollain jännällä/mielenkiintoisella tavalla persoonallisemmaksi. Jotain muuta kuin "olen Joonas ja tykkään pelata jalkapalloa", varmaan kannattaa joltain miespuoliselta kaverilta kysyä vinkkiä.

Hyvä toki miehenä mutuilla, mutta ainahan "jännämiehet" on naisia vetäneet puoleensa, varsinkin nuoria naisia. Semmoinen röyhkeä mysteerimieshän tuntuu monia naisia kiinnostavan, liekö sit se salamyhkäisyys ja itsevarmuus se juttu. Klassisestihan ne on sit ihan kusipäitä luonteeltaan ja pyörittävät montaa naista yhtä aikaa jne, mutta eipä se paljastu kuin vasta vähän myöhemmin

 

[DaCapo]

Pätee melkein asiassa, kuin asiassa, myös pariutumisessa, että jos homma ei yksinkertaisesti luonnistu, niin lopettaa sen pään hakkaamisen seinään ja keskittyy ihan muihin asioihin

 

[No Future]

Pätee melkein asiassa, kuin asiassa, myös pariutumisessa, että jos homma ei yksinkertaisesti luonnistu, niin lopettaa sen pään hakkaamisen seinään ja keskittyy ihan muihin asioihin

Itse oon mystisesti myös pariutunut parhaiten yleensä silloin kun olen keskittynyt elämässä ihan muihin asioihin täysillä.

Vastaavasti omassa lähipiirissä on yksi (naispuolinen) opettaja kuka on tehnyt pariutumisesta itselleen elämää suuremman tehtävän, ja nyt vuosien aikana turhautuneena lähestyy sitä jo liki raivon sekä pakkomielteen lailla. Hirveetä katottavaa on.

 

[DaCapo]

Sehän se siinä onkin, kun monet ihan tavalliset ihmiset haluaa pariutua niin palavasti, että ihan missä muussa yhteydessä se luokiteltaisiin jo pakkomielteeksi, ainakin jonkin asteiseksi sellaiseksi.

 

[3dfx]

Pätee melkein asiassa, kuin asiassa, myös pariutumisessa, että jos homma ei yksinkertaisesti luonnistu, niin lopettaa sen pään hakkaamisen seinään ja keskittyy ihan muihin asioihin

Ite olen myös käyttänyt tätä strategiaa, jokasta kiinnostavaa olen pyytäny ulos. naisia ei vaan näe nykysin sitäkään vähää mitä joskus, niin odotusarvoisesti aika heikoilla olen jos halu panostaa on 0 eikä aikaakaan kyllä olisi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse oon mystisesti myös pariutunut parhaiten yleensä silloin kun olen keskittynyt elämässä ihan muihin asioihin täysillä.

Vastaavasti omassa lähipiirissä on yksi (naispuolinen) opettaja kuka on tehnyt pariutumisesta itselleen elämää suuremman tehtävän, ja nyt vuosien aikana turhautuneena lähestyy sitä jo liki raivon sekä pakkomielteen lailla. Hirveetä katottavaa on.

Sano sille että laihduttaa, niin eiköhän pariudu. [/inhorealistinen totuus]

Anyway, mä olen mystisesti pariutunut silloin kun olen kovasti yrittänyt ja panostanut ja sitten on käynyt tuuri.

Monien naisten elämään tuntuu tulevan "mukavia miehiä ihan puskista" (olen kuullut tämäntyylisen repliikin pariinkin kertaan tässä lähihistoriassa ja olen siis ollut se osapuoli, joka on jäänyt rannalle runk... ruikuttamaan).

Mulle ei ole koskaan tullut mitään naisia mistään puskista, tai jos nyt jollain tavalla vaivaa näkemättä on tullutkin, niin ehkä sitten baarissa joskus kauan, kauan sitten. Mutta noin muuten on kyllä saanut ihan otsa hiessä hommia tehdä että on saanut jalkaa mihinkään ovenväliin ja kyrpäparrua haaroväliin.

Nytkin on hommia paiskittu kovasti tänä keväänä, mutta kahteen kuukauteen en ole saanut. Viime viikonloppuna oli jo lähellä, mutta ei. Okei, jos nyt ollaan rehellisiä, niin ehkä olisin saattanut eräältä vanhemmalta naiselta saada, mutta ei ole jaksanut järjestää logistiikkaa.

Puskista ei ketään tule... Toki jos työskentelee tai opiskelee erityisen runsasnaisisella alalla, voi asia olla vaikka toisinkin.

Disclaimer: mun kirjoissani saaminen ja pariutuminen on käytännössä sama asia tässä kontekstissa. Jos saat, saatat pariutua. Jos pariudut, niin saat.

 

[Cereal killah]

Summa summarum, Tinder ja nettideittailu on perseestä

Ei nyt ihan noin, mutta Tinderin käyttö on varmasti perseestä sellaisille joille se ei sovi, ja perseestä on sekin että nykyinen deittailusukupolvi on ulkoistanut pariutumisen Tinderille joka tekee siitä todella yksiulotteista.

Olen itse onnellisessa parisuhteessa ja kumppanini tapasin Suomi24:n deiteistä. Kummallakin meistä oli erittäin pitkät ja perusteelliset tekstit, koska kumpikin tykkää kirjoittaa (ja kumpikin käytti sitä selaimella läppäriltä). Niistä sai varmaan aika hyvän toisesta henkilöstä, toki siinä läjä erilaisia kuviakin oli kummallakin. Sanotaanko niin, että kummallakin oli aika ideaalit profiit pariutumisen kannalta, ja löysimme luontavasti toisemme. Tuota ennen sillä minun hyvällä profiililla pääsi aika hyvällä prosentilla treffeille mielenkiintoisten naisten kanssa, mutta yleensä treffeissä oli jotain hieman kankeaa ja ne eivät yleensä johtaneet varsinaisiin parisuhteisiin. Tosin itseasiassa myös "exä" oli ihan samalla kaavalla Suomi24:stä bongattu vaikka hän pyörikin samoissa alakulttuureissa kuin minäkin.

En tiedä mitä sille Suomi24:lle kuuluu nykyään, veikkaan että se on joku paska mobiilisovellus muiden joukossa ja ei kai nykyjonne osaa edes kunnolla kirjoittaa. Toki siinä silloin vuosia sitten kun käytin niin erottui edukseen sillä, että osaa kirjoittaa kokonaisia lauseita joissa oli jotain täkyjä joihin tarttua (muutakin kuin "pistä viestiä jos kiinnostaa").

Hyvä toki miehenä mutuilla, mutta ainahan "jännämiehet" on naisia vetäneet puoleensa, varsinkin nuoria naisia. Semmoinen röyhkeä mysteerimieshän tuntuu monia naisia kiinnostavan, liekö sit se salamyhkäisyys ja itsevarmuus se juttu. Klassisestihan ne on sit ihan kusipäitä luonteeltaan ja pyörittävät montaa naista yhtä aikaa jne, mutta eipä se paljastu kuin vasta vähän myöhemmin

Joo-o. Sinkkuna Tinder oli aika vaikea minulle, liityin siihen silloin kun tuosta mainitusta Suomi24:stä alkoi naiset olennaisesti vähenemään ja kokeilin sitä missä massat pyörii. Aluksi se meni ihan ok ja jotain treffejä kai oli, sitten pikkuhiljaa huomasin että Tinder on laittanut minut sellaiseen ö-luokan mieskategoriaan jossa tarjolle tulee lähinnä ö-luokan naisprofiileja, feikkiprofiileja/testejä jne. No, asia oli varmaan jonkin aikaa hautumassa. Sitten satuin pistämään siihen sellaisen kuvan jossa olin ennen kuvan ottoa (selfie) ollut 8 yötä telttamajoituksella ulkomaisilla konemusiikkifestareilla, joten kuva oli lentokenttähotellista, ruskettunut wifebeater-look ja parta ajettu luultavasti sokkona muutama päivä aiemmin, normaalia suihkua ei ollut nähnyt 9 päivään, silmät tapittaa johonkin satunnaiseen suuntaan. No sen kun laittoi Tinderiin ja odotti pari viikkoa niin sitten Tinderin algoritmi oli nostanut minut ö-kategoriasta johonkin A-luokan jännämieskategoriaan ja kaikki tyrkylle tulevat naiset oli sen mukaisia ja matchejä tuli ihan hyvin. Ei se nyt kuitenkaan mitään pariutumista pahemmin edistänyt ja monet niistä oli jotain sellaisia missejä joita minua ei huvittanut edes yrittää koska olisimme oikeasti olleet liian erilaisia. Mutta panin kyllä merkille että miten helppoa naisia on ohjailla tuollaisissa Tinder-algoritmeissa jos tykkäisi panostaa sellaiseen.

Pätee melkein asiassa, kuin asiassa, myös pariutumisessa, että jos homma ei yksinkertaisesti luonnistu, niin lopettaa sen pään hakkaamisen seinään ja keskittyy ihan muihin asioihin

Tämä myös pantu merkille. Aina parempi keskittyä omaan elämään ja itsensä kehittämiseen kuin johonkin epätoivoiseen pariutumisen yrittämiseen. Pitää vaikka puolen vuoden taukoa nettideiteistä ja sitten haistelee uusia tuulia.

 

[samsungaaja]

Joo, voihan sitä luottaa pelkästään tuuriin että jotain tapahtuu ja elellä vaan muuta puuhaillen mutta luulenpa että sillä hampaat irvessäkin vaikka Tinderiä grindatessa parantaa todennäköisyyksiään että jotain myöskin tapahtuu. Siis jos on mies, jonka nyt tässä pitää ehkä naista enemmän toimia (pyytää treffeille, tehdä vaikutusta jne). Naiselle kenties toimii paremmin se muu eleleminen ja odottaa lähestymisiä treffiaikeissa. Siitä toki samaa mieltä että jos alkaa olla epätoivon makua hommassa on hyvä pitää ainakin taukoa, miettiä asioita uudestaan jne. Ps. suhteessa olevan on aina helppo sanoa että hei tee vaan kaikkea muuta kivaa (bro), kyllä se kumppani sitten ilmaantuu jos on ilmaantuakseen.

 

[DaCapo]

Itse en ole eläessäni ollut ikinä suhteessa, mutta sitä haen takaa, että onko joku pakko ihmisen ylipäätään pariutua, kun tuntuu välillä siltä, että ihmisen elämä olisi jotenkin puutteellista, jos ei pariudu tai pääse vällyjen väliin.

Itse olen sen monesti kertonutkin (omalta osaltani), että en näe mitään järkeä parisuhteelle tai että se edes itselleni sopisi. Toki joskus itsekin aikoinaan haaveillut 15-24 vuotiaana, mutta kun sitä oikein rupeaa mietiskelemään, niin ei siitä tulisi yhtään mitään, enkä näkisi suhteessa ensimmäistäkään pointtia.

 

[gramma]

Itse en ole eläessäni ollut ikinä suhteessa, mutta sitä haen takaa, että onko joku pakko ihmisen ylipäätään pariutua, kun tuntuu välillä siltä, että ihmisen elämä olisi jotenkin puutteellista, jos ei pariudu tai pääse vällyjen väliin.

Itse olen sen monesti kertonutkin (omalta osaltani), että en näe mitään järkeä parisuhteelle tai että se edes itselleni sopisi. Toki joskus itsekin aikoinaan haaveillut 15-24 vuotiaana, mutta kun sitä oikein rupeaa mietiskelemään, niin ei siitä tulisi yhtään mitään, enkä näkisi suhteessa ensimmäistäkään pointtia.

No, ihminen on sillälailla rakennettu, että se kaipaa ja tarvitsee läheisiä ja syviä ihmissuhteita, ja erityisesti rakkaussuhteita. Se nyt vaan on ihmisen psyykelle oleellisen tärkeää.

Toki voi olla ihmisiä, jotka ei sellaista halua tai kaipaa, mutta nää on kyllä vähemmistöä. Osalla syynä voi olla jokin trauma tai pettymys tai coping-keino tyyliin "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

 

[Rullis]

Parisuhdehan tutkitusti vaikuttaa myös henkisen hyvinvoinnin lisäksi myös fyysiseen terveyteen ja jopa elinajan odotteeseen. Tässä tietty oletus, että se on hyvä suhde. Mikään nyrkkisäkkinä tai yleisenä sylkykuppina oleminen tuskin näitä etuja tuo.

Suhteessa olevat ovat myös keskimäärin onnellisempia. Varmaan on yksittäistapauksia, joille ei mikään suhdemuodo sovi mitenkään.

 

[samsungaaja]

Itse en ole eläessäni ollut ikinä suhteessa, mutta sitä haen takaa, että onko joku pakko ihmisen ylipäätään pariutua, kun tuntuu välillä siltä, että ihmisen elämä olisi jotenkin puutteellista, jos ei pariudu tai pääse vällyjen väliin.

Itse olen sen monesti kertonutkin (omalta osaltani), että en näe mitään järkeä parisuhteelle tai että se edes itselleni sopisi. Toki joskus itsekin aikoinaan haaveillut 15-24 vuotiaana, mutta kun sitä oikein rupeaa mietiskelemään, niin ei siitä tulisi yhtään mitään, enkä näkisi suhteessa ensimmäistäkään pointtia.

Olisinpa tämmöinen.. Jos nyt hieman lähden hiuksia halkomaan niin en itsekään suhteessä näe "järkeä" varsinaisesti. Tai ainakaan järkilähtökohdista en välttämättä haluaisi olla suhteessa vaikka kai niitä järkiliittojakin on. Tunteella suhteeseen ja järjellä sitten jotain näitä arjen askareita paskareita on oma näkemykseni asiaan. Tietynlaista peliähän tämä on, periaatteessa ei ehkä ole järkeä ottaa suurta riskiä kun miettii mille laittaa itsensä alttiiksi (rakastut, tuleekin ero ja olet palasina), toisaalta kaikki voi mennä hyvinkin ja toteat jälkeenpäin riskinoton kannattaneen (onnellisuus/suuri palkinto). Valintojen maailma, siis jos pääse siihen valintatilanteeseen ylipäätään.

Yleisesti ottaen kai tärkeintä itse tietää mitä haluaa/millainen on ym. eikä ainakaan liikaa kuuntele muita että kyllä nyt on vikaa jos et tunne/tee niin tai näin.

 

[samsungaaja]

Vielä tuli mieleen tästä lehtijutun Joonaksesta, liekö hän tavannut eksänsä nuorenakin. Nuorena kai mennään enemmän (suuret) tunteet edellä, arki tulee sitten myöhemmin ja mahdolliset pettymykset jne. Sitten kun on ikää jo enemmän ja mikäli Joonas hakee ikäisiään naisia, on naisillakin ehkä eri tulokulma suhteeseen kokemusten/kyynistymisen ym. myötä. Tällöin kai Joonaksen tulisi vakuuttaa nainen siitä, että hänen kanssaan naisen kannattaa luopua sinkkuelämästä ja profiilia tulisi miettiä tuolta(kin) kantilta. Naisethan kuulemma monesti ovat tyytyväisiä/tyytyväisempiä sinkkuelämään kuin miehet.

Spoileri: yleistä ranttia

Onko muuten paha, jos tulee huonolle tuulelle koko tätä kuviota miettiessä. Parisuhde/deittimaailma entistä enemmän pilalla, pelkkää tilalla (miehen kannalta) kaikenmaailman temppuiluineen

 

[No Future]

Sano sille että laihduttaa, niin eiköhän pariudu. [/inhorealistinen totuus]

Anyway, mä olen mystisesti pariutunut silloin kun olen kovasti yrittänyt ja panostanut ja sitten on käynyt tuuri.

Monien naisten elämään tuntuu tulevan "mukavia miehiä ihan puskista" (olen kuullut tämäntyylisen repliikin pariinkin kertaan tässä lähihistoriassa ja olen siis ollut se osapuoli, joka on jäänyt rannalle runk... ruikuttamaan).

Mulle ei ole koskaan tullut mitään naisia mistään puskista, tai jos nyt jollain tavalla vaivaa näkemättä on tullutkin, niin ehkä sitten baarissa joskus kauan, kauan sitten. Mutta noin muuten on kyllä saanut ihan otsa hiessä hommia tehdä että on saanut jalkaa mihinkään ovenväliin ja kyrpäparrua haaroväliin.

Nytkin on hommia paiskittu kovasti tänä keväänä, mutta kahteen kuukauteen en ole saanut. Viime viikonloppuna oli jo lähellä, mutta ei. Okei, jos nyt ollaan rehellisiä, niin ehkä olisin saattanut eräältä vanhemmalta naiselta saada, mutta ei ole jaksanut järjestää logistiikkaa.

Puskista ei ketään tule... Toki jos työskentelee tai opiskelee erityisen runsasnaisisella alalla, voi asia olla vaikka toisinkin.

Disclaimer: mun kirjoissani saaminen ja pariutuminen on käytännössä sama asia tässä kontekstissa. Jos saat, saatat pariutua. Jos pariudut, niin saat.

Vaikkei pitäisi edes vaivautua vastaamaan, niin kyseisen naisopettajan kohdalla ongelmat on kyllä ihan muualla kuin elopainossa - tai ulkonäössä muutenkaan.

ja mitä työn tai opiskelun kautta pariutumiseen tulee, niin itse oon pienyrittäjä Suomen ehkä äijävaltaisimmalla junttialalla, raksalla. Kummasti tuolla kollegat ja muu porukka pariutuu sekä perheellistyy. Oon kuullut huhuja että porukka jopa harrastaa kaikenlaista sosiaalista muutenkin kuin Tinder-profiilia satuillessaan.

 

[Maniac]

Se mikä noissa monesti unohtuu on se, että muokkaava nainen tietää miehen olevan hyvä tyyppi, mutta eihän ne Tinderiä selaavat naiset sitä tiedä. Tuo tieto on kuitenkin aika oleellinen tekijä ja vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtautuu. Ihan eri asiahan se olisi, jos vaikka kaveriporukassa tavattaisiin kavereiden kavereita ja joku kaverin kaveri herättäisi kiinnostuksen. Oli se alustavan kiinnostuksen herättävä tekijä sit vaikka ulkonäkö, sosiaalisten kemioiden kohtaaminen (juttu luistaa jne), yhteiset harrastukset tai kiinnostuksen kohteen yms yms, niin saahan siinä livenä kohdatessa paljon kokonaislaatuisemman vaikutelman ihmisestä. Lisäksi voisi kaverilta kysellä mikäs toinen on miehiään/naisiaan ja päättää sit mitä tehdä. Nettideittailussa on vaan ne epämääräiset kuvat ja lyhyt teksti mitä tuomita, niin ihan varmasti siellä menee paljon hyviä itselle sopivia tyyppejä vasuriin, kun ei profiilin perusteella tiedä ihmisestä juuri yhtään mitään. Summa summarum, Tinder ja nettideittailu on perseestä

Siksi toi onkin ensiarvoisen tärkeää että saat tuotua esille profiilissasi tämän ja lisäpojoja irtoaa jos se onnistuu luovalla tavalla. Toi Joonaksen profiiliteksti oli vaan sellainen perustylsä ilman oikein mitään koukkua mihin tarttua, joten en yhtään ihmettele että menestys on ollut Tinderin puolella heikkoa.

 

[Erkki_erikeepperi]

ja mitä työn tai opiskelun kautta pariutumiseen tulee, niin itse oon pienyrittäjä Suomen ehkä äijävaltaisimmalla junttialalla, raksalla. Kummasti tuolla kollegat ja muu porukka pariutuu sekä perheellistyy. Oon kuullut huhuja että porukka jopa harrastaa kaikenlaista sosiaalista muutenkin kuin Tinder-profiilia satuillessaan.

Kyllähän moni pariutuu. Yhä useampi ei. Ihan alasta riippumatta.

 

[Jarlaxle]

Toi Joonaksen profiiliteksti oli vaan sellainen perustylsä ilman oikein mitään koukkua mihin tarttua, joten en yhtään ihmettele että menestys on ollut Tinderin puolella heikkoa.

Vähän tylsähän se on, mutta tulee kyllä myös muistaa se, että Tinderin ja vastaavien tarkoitus on saada maksavia asiakkaita joten se algoritmi siinä softassa on sellainen että mitään näkyvyyttä ei oikein saa jollei maksa. Se systeemi on myös sellainen että se suosii erittäin pientä osaa käyttäjistä ja valtaosa ei saa sieltä mitään näkyvyyttä ellei maksa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vähän tylsähän se on, mutta tulee kyllä myös muistaa se, että Tinderin ja vastaavien tarkoitus on saada maksavia asiakkaita joten se algoritmi siinä softassa on sellainen että mitään näkyvyyttä ei oikein saa jollei maksa. Se systeemi on myös sellainen että se suosii erittäin pientä osaa käyttäjistä ja valtaosa ei saa sieltä mitään näkyvyyttä ellei maksa.

Nihkeää voi olla näkyvyyden saaminen edes rahalla, kun niitä näkyvyydestä maksavia muitakin asiakkaita on aika hemmetin paljon. Ellei sitten ota sitä surullisenkuuluisaa "Tinder SELECT:iä", johon tarinamme miehellä saattaisi jopa olla varaakin... No, ei sekään mitään takaa. Paitsi ehkä sitä näkyvyyttä sitten. Mutta mitä se näkyvyys loppupelissä hyödyttää, jos muuten on hyvin mitäänsanomaton keskivertomies, ainakin ulkonäöltään, ja pituuden suhteen allekin keskitason...

 

[3dfx]

No, ihminen on sillälailla rakennettu, että se kaipaa ja tarvitsee läheisiä ja syviä ihmissuhteita, ja erityisesti rakkaussuhteita. Se nyt vaan on ihmisen psyykelle oleellisen tärkeää.

Toki voi olla ihmisiä, jotka ei sellaista halua tai kaipaa, mutta nää on kyllä vähemmistöä. Osalla syynä voi olla jokin trauma tai pettymys tai coping-keino tyyliin "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

Se on vähän pakko tulla toimeen sitte yksin vaikka olisi se mukavaa ainakin ajatuksen tasolla että olisi joku kumppani. Ja mitä enemmän elämäänsä rakentaa yksinelämisen ympärille, sitä vaikeempaa siihen on enää ketään ottaa mukaan, jollon ei sitten enää kovin usein kaipaakkaan juuri koskaan mitään parisuhteita. Siitä tietysti olet oikeassa, että jonkunlaiseen pettymykseen tämä tietysti perustuu kun toiveet eivät toteutuneet ja tähän varmaan sekin perustuu että parisuhteessa elävät on onnellisempia keskimäärin. Kun odotus yleensä on se, että perheellistyisi ja tekisi sen jälkeen lapsen/lapsia.

 

[3dfx]

Vaikkei pitäisi edes vaivautua vastaamaan, niin kyseisen naisopettajan kohdalla ongelmat on kyllä ihan muualla kuin elopainossa - tai ulkonäössä muutenkaan.

ja mitä työn tai opiskelun kautta pariutumiseen tulee, niin itse oon pienyrittäjä Suomen ehkä äijävaltaisimmalla junttialalla, raksalla. Kummasti tuolla kollegat ja muu porukka pariutuu sekä perheellistyy. Oon kuullut huhuja että porukka jopa harrastaa kaikenlaista sosiaalista muutenkin kuin Tinder-profiilia satuillessaan.

Tjaa a, tuntuu että kaikki sosiaalinen on täynnä miehiä mihin itse on osallistunut. No, pitkiin aikoihin ei ole juuri mihinkään tullut osallistuttua mutta sillon aikasemmin kun vielä melkein joka viikonloppu jossain kulki.

 

[DaCapo]

Traumoja itselläni ei ole ko. asian suhteen ja pettymyksiäkään ei oikein voi olla, kun pakkisaldo on pyöreä nolla. Olin kyllä kova haaveilemaan teininä ja ~ 20 vuotiaana, mutta jälkeenpäin ajateltuna, olisi nekin ajatukset voinut käyttää joidenkin tärkeämpien asioiden miettimiseen.

 

[3dfx]

itellä sama eikä ole mitään hajua mitä joku parisuhteessa eläminen sitte todellisuudessa on. Pettymys moneen asiaan tulee siitä kun odotukset elämän itsestäänseövyyksidtä eivät toteutuneet. Paljon muuta on toteutunut mutta ei ne noita korvaa

 

[asddsa]

Ei kyllä itselläkään ihan hirveästi kokemusta ole. Yhteen väliin oli tyttöystävä noin puolitoista vuotta, ja oli hauskaa yhdessä, mutta ei se lopulta mitään kovin vakavaa ollut eikä asuttu yhdessä. Välillä mietityttääkin, että sopeutuisinko edes elämään naisen kanssa saman katon alla, kun on tottunut siihen, että saa olla kotona miten lystää. Ja olen muutenkin vähän sellainen yksinäinen susi.

 

[draco76]

itellä sama eikä ole mitään hajua mitä joku parisuhteessa eläminen sitte todellisuudessa on. Pettymys moneen asiaan tulee siitä kun odotukset elämän itsestäänseövyyksidtä eivät toteutuneet. Paljon muuta on toteutunut mutta ei ne noita korvaa

Sillä on hyvät ja huonot puolensa. Yhteensopivuudesta sitten riippuu kumpiin puoliin suhde painottuu. Kompromisseja täytyy tehdä hyvässäkin suhteessa. Monelle panokaveri voi käydä paremmin taikka vaan kaveri. Sitten osalla on tarkoituksella suhteita, joissa ei asuta saman katon alla. Tuo jättää molemmille paljon tilaa.

Minulle nuo etäsuhteet ei oikein sopisi, kun haluan olla kotonani ja viettää siellä hyvää aikaa. Kumppani jakaa arjen ja paljon on vain yhdessä telkkarin katselua. Paljon on tosin sellaista, mitä katsotaan yksin.

 

[Taneli-]

itellä sama eikä ole mitään hajua mitä joku parisuhteessa eläminen sitte todellisuudessa on. Pettymys moneen asiaan tulee siitä kun odotukset elämän itsestäänseövyyksidtä eivät toteutuneet. Paljon muuta on toteutunut mutta ei ne noita korvaa

Ne odotukset, haaveet ja toiveet riippuvat täysin iästä ja tietysti myös omista kokemuksista.
Esim. nuorena kun ensimmäisen kerran "seurustelin" kypsänä 5v ikäisenä tarhassa se oli lähinnä halailua, leikkimistä yhdessä ja toisen näkemistä odotti.
Ala-asteen aikoihin hieman samaa settiä paitsi siinä oli ehkä lisänä myös vaikkapa karkin syömistä yhdessä ja välituntien yhdessä viettämistä, ehkä keinumista yhdessä, kävelyä käsikädessä jne.
Myöhemmin siihen tulee ehkä se että "pääsee näyttämään" toista, kiertää sitä pillurallia keskustassa auton / mopon kanssa.

Eli eri ikäisenä haluaa eri asioita ja tietysti myös ne kriteerit miksi joku olisi itselle sopiva kumppani, paljonko voisi olla ikäeroa, mitä halutaan tehdä yhdessä.
Kun muuttaa omaan asuntoon se mitä mahdolliselta seurustelukumppanilta haluaa ja mikä on tärkeää muuttuu verrattuna siihen että molemmat asuvat vielä vanhempiensa luona ja käyvät koulua esim.

Lisäksi kuten sanottua kun tulee enemmän ikää alkaa olla realistisempia odotuksia myös. Nuorena oli hyvin helppoa tehdä joku "elovehnä tyttö" esikuva missä tiesi silmien väriä myöden millainen toisen pitäisi olla "sitten isona" (toki myös ikä oli sama kuin itsellä koska esiteininä jo pelkkä ajatus jostain vuoden ikäerosta tarkoitti sitä että toinen olisi täysin vauva tai sitten "lähes aikuinen").

Nykyisin tuollaisilla (miten pitkä toisen pitäisi olla, hiusten väri, silmien väri, montako päivää tai kuukautta ikäeroa saisi olla jne) ei ole oikeasti mitään väliä, enempi se miten muuten homma toimii yhteen. Miten toisen kanssa voi jutella ja viettää aikaa ja jos asutaan yhdessä miten saadaan koti ja muut työt jaettua hyvin tehtyä sellainen toimiva "tiimi". Toki sitä fyysistä vetovoimaakin täytyy olla (muuten se olisi vain kaverisuhde joko kämppäkaverit tai muuten vaan kaverit).

 

[3dfx]

Ne odotukset, haaveet ja toiveet riippuvat täysin iästä ja tietysti myös omista kokemuksista.
Esim. nuorena kun ensimmäisen kerran "seurustelin" kypsänä 5v ikäisenä tarhassa se oli lähinnä halailua, leikkimistä yhdessä ja toisen näkemistä odotti.
Ala-asteen aikoihin hieman samaa settiä paitsi siinä oli ehkä lisänä myös vaikkapa karkin syömistä yhdessä ja välituntien yhdessä viettämistä, ehkä keinumista yhdessä, kävelyä käsikädessä jne.
Myöhemmin siihen tulee ehkä se että "pääsee näyttämään" toista, kiertää sitä pillurallia keskustassa auton / mopon kanssa.

Eli eri ikäisenä haluaa eri asioita ja tietysti myös ne kriteerit miksi joku olisi itselle sopiva kumppani, paljonko voisi olla ikäeroa, mitä halutaan tehdä yhdessä.
Kun muuttaa omaan asuntoon se mitä mahdolliselta seurustelukumppanilta haluaa ja mikä on tärkeää muuttuu verrattuna siihen että molemmat asuvat vielä vanhempiensa luona ja käyvät koulua esim.

Lisäksi kuten sanottua kun tulee enemmän ikää alkaa olla realistisempia odotuksia myös. Nuorena oli hyvin helppoa tehdä joku "elovehnä tyttö" esikuva missä tiesi silmien väriä myöden millainen toisen pitäisi olla "sitten isona" (toki myös ikä oli sama kuin itsellä koska esiteininä jo pelkkä ajatus jostain vuoden ikäerosta tarkoitti sitä että toinen olisi täysin vauva tai sitten "lähes aikuinen").

Nykyisin tuollaisilla (miten pitkä toisen pitäisi olla, hiusten väri, silmien väri, montako päivää tai kuukautta ikäeroa saisi olla jne) ei ole oikeasti mitään väliä, enempi se miten muuten homma toimii yhteen. Miten toisen kanssa voi jutella ja viettää aikaa ja jos asutaan yhdessä miten saadaan koti ja muut työt jaettua hyvin tehtyä sellainen toimiva "tiimi". Toki sitä fyysistä vetovoimaakin täytyy olla (muuten se olisi vain kaverisuhde joko kämppäkaverit tai muuten vaan kaverit).

Varmaan noita osaa hyvin peilata, jos on jotain kokemuksia vähän joka iältä seurustelusta. Lähinnä ne odotukset ehkä perustu siihen "standardi" elämäntapaan mitä lapsuudessa näki olevan normaalia. Eli ajatteli että noin sen elämän ikäänkuin kuuluisi mennä ja tulee menemään. Aika vähän niitä yksinäisiä omassa lapsuudessa oli ainakaan lähipiirissä että muistaisin. Jotakin ihan yksittäisiä.

Nykyisin varmaan jos oikein yrittän miettiä jotain ihannetta, voisi olla että kumppani häiritsee mahdollisimman vähän omaa elämistä. Menneitä en sinänsä voivottele, kun reaaliteetit esim. hypoteettisen lasten hankinnan osalta on ollu taloudellisessa mielessä esim. 20-30 ikävuosien välillä sellaset, että ei mitään mahdollisuuksia olisi ollut ellei olisi uhrannu likimain kaikkea muuta. Yleensä myös tuntuu että rahasta riitelemiseen aika moni parisuhde tollasessa tilanteessa kaatuu, joten voi olla että olisi menny paljon huonomminkin.

Pakoon ei silti oikein pääse tuota mainistsemaani lapsuudessa syntynyttä ajatusta, vaikka kuinka itselle perustelisi että ihan hyvää elämää voi elää yksinkin ja on suht monelta osin elänytkin. Lapset toimii myös monasti yhdistävänä asiana, pariskuntien välillä joten saas nähdä kuinka yksin sitä lopulta jää.

 

[wanderer_]

Monille ihmisille parisuhde lienee elämän läheisin ihmissuhde, lukuun ottamatta omia lapsia. On aika luonnollista, että elämää haluaa jakaa toisen kanssa syvällisemmällä tasolla, kuin vain kuulumisten vaihto kavereiden kanssa. Toisaalta kaikilla näin ei ole, vaan parisuhteen kaltaisen "bondin" toiseen ihmiseen voi luoda ystäviin jne. Ja toisaalta on niitäkin, jotka haluavat olla pääosin tai kokonaan yksin ilman ihmissuhteita, toki he lienevät vähemmistössä ihmisistä.

Hyvinvointi | Mies hyötyy parisuhteesta naista enemmän, tuore tutkimus kertoo

Nuoruuden itsetunnolla on selkeä yhteys vanhemmuuteen, selviää tuoreesta väitöskirjasta.

www.hs.fi

PARISUHTEELLA on selkeä yhteys miehen kokemaan mielen hyvinvointiin, selviää sosiologi Jenna Grundströmin tuoreesta väitöskirjasta.

Jopa sillä on eroa, mikä on parisuhteen status: avioliitossa mies voi paremmin kuin seurustelusuhteessa. Naisilla vastaavaa eroa mielen hyvinvoinnissa ei juuri ollut, vaikka hän olisi eronnutkin.

”Vaikuttaa siltä, että sosiaaliset verkostot sekä yhteydet lapsuudenperheeseen voivat kannatella naista miestä paremmin, jolloin parisuhteen merkitys ja puolison tuki eivät korostu samalla tavalla. Naiset purkavat tyypillisesti vaikeitakin asioita ystäviensä kanssa”, Grundström toteaa.

Miehille avioliitto voi tuoda lisäksi turvallisuuden ja vakauden tunnetta vielä naista enemmän.

 

[draco76]

Monille ihmisille parisuhde lienee elämän läheisin ihmissuhde, lukuun ottamatta omia lapsia. On aika luonnollista, että elämää haluaa jakaa toisen kanssa syvällisemmällä tasolla, kuin vain kuulumisten vaihto kavereiden kanssa. Toisaalta kaikilla näin ei ole, vaan parisuhteen kaltaisen "bondin" toiseen ihmiseen voi luoda ystäviin jne. Ja toisaalta on niitäkin, jotka haluavat olla pääosin tai kokonaan yksin ilman ihmissuhteita, toki he lienevät vähemmistössä ihmisistä.

Hyvinvointi | Mies hyötyy parisuhteesta naista enemmän, tuore tutkimus kertoo

Nuoruuden itsetunnolla on selkeä yhteys vanhemmuuteen, selviää tuoreesta väitöskirjasta.

www.hs.fi

Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.

 

[wanderer_]

Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.

Voi olla, tai sitten eivät. Riippuu kuinka moni on yksin omasta halustaan. Ikä kyllä varmaan vaikuttaa.

 

[Taneli-]

Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.

Epäilen että tuossa on kyse aika paljon siitä onko miehellä myös naispuolisia kavereita tai kykeneekö hän (onko sellaisia?) toisen miehen kanssa sitten syvällisemmin keskustelemaan asioista ja (mieluusti myös selvinpäin) kertomaan mikä painaa mieltä, mikä masentaa jne.

Eli itse ainakin helpommin puhun sitten "syvällisempiä" asioita naispuolisten kavereiden kanssa ja miespuolisten se on enempi läpän heittoa ja kevyttä jutustelua. Monesti myös ne todella vaikeat ja satuttavat asiat miesporukassa sitten vaan kuitataan ohimennen kun nähdään, itselläni on kavereita jotka ovat esim. jälkikäteen kertoneet ilmoitusluontoisesti "avioliitto on ohitse, vaimo petti ja myin talon". Mistä ainakin itse epäilen että henkisesti on ollut "kohtuu rankkaa" mutta eipä siitä sen enempää puhuttu eikä miesten kesken yleensä moisista keskustella.

Toki siinä on sekin ero että yleensä naispuoleinen kuuntelija osaa vain kuunnella kun taas miespuoleinen pyrkii ratkaisemaan "ongelman" (tiedostan ja silti teen tätä itsekin) kun toinen kertoo asioista.

Monelle voi riittää se että ryyppää kavereiden kanssa ja "parantaa maailmaa" tai kertoo sitten baarimikolle tai tuntemattomalle baarissa niitä asioita mitä on mielessä.

 

[No Future]

Itse olin tossa vuosia sinkkuna tai vain lyhyissä parisuhteissa, ja kyllä siinä huomasi hyvin että ne naispuoliset ystävät tulivat tärkeämmiksi.

Sinällään olin jo täysin valmistautunut ja tyytyväinenkin tulevaisuuteen missä ei olisi tiivistä ja ajankäytöllisesti sitovaa parisuhdetta saati yhteisasumista, mutta niin vain tässä 2 vuoden jälkeen leikitään kotia ja uusperhearkea. Ei todellakaan ollut mun tavoitekartalla tällaista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tässä voi olla sitäkin, että miehelle suhteen löytäminen on noin äärettömän paljon haastavampaa kuin naiselle ja koko ajan yhä haastavampaa, joten luonnollisesti suhteessa oleminen sitten helpottaa olotilaa ja vähentää stressikertoimia suhteessa siihen, että pitäisi elää jatkuvassa epävarmuudessa, puutostilassa ja haku päällä.

Nainen puolestaan tietää, että kulman takana jo odottaa 10 uutta miestä ja seuraavan kulman takana toiset 10 uutta miestä, joten mikään suhde ei sinänsä ole erityisen kriittinen mielenterveydelle saati puutostilan loitolla pitämiselle.

Hyvinvointi | Mies hyötyy parisuhteesta naista enemmän, tuore tutkimus kertoo

Nuoruuden itsetunnolla on selkeä yhteys vanhemmuuteen, selviää tuoreesta väitöskirjasta.

www.hs.fi

 

[3dfx]

Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.

Toisaalta, mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Voisiko yleisesti olla yksi syy? Parisuhteessa mielenterveysongelmiin johtavia polkuja on helpompi katkaista heti alussa kuin siten että ne pääsee ongelmaksi jos elää yksin.