• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

No, ihminen on sillälailla rakennettu, että se kaipaa ja tarvitsee läheisiä ja syviä ihmissuhteita, ja erityisesti rakkaussuhteita. Se nyt vaan on ihmisen psyykelle oleellisen tärkeää.

Toki voi olla ihmisiä, jotka ei sellaista halua tai kaipaa, mutta nää on kyllä vähemmistöä. Osalla syynä voi olla jokin trauma tai pettymys tai coping-keino tyyliin "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Se on vähän pakko tulla toimeen sitte yksin vaikka olisi se mukavaa ainakin ajatuksen tasolla että olisi joku kumppani. Ja mitä enemmän elämäänsä rakentaa yksinelämisen ympärille, sitä vaikeempaa siihen on enää ketään ottaa mukaan, jollon ei sitten enää kovin usein kaipaakkaan juuri koskaan mitään parisuhteita. Siitä tietysti olet oikeassa, että jonkunlaiseen pettymykseen tämä tietysti perustuu kun toiveet eivät toteutuneet ja tähän varmaan sekin perustuu että parisuhteessa elävät on onnellisempia keskimäärin. Kun odotus yleensä on se, että perheellistyisi ja tekisi sen jälkeen lapsen/lapsia.
 
Vaikkei pitäisi edes vaivautua vastaamaan, niin kyseisen naisopettajan kohdalla ongelmat on kyllä ihan muualla kuin elopainossa - tai ulkonäössä muutenkaan.

ja mitä työn tai opiskelun kautta pariutumiseen tulee, niin itse oon pienyrittäjä Suomen ehkä äijävaltaisimmalla junttialalla, raksalla. Kummasti tuolla kollegat ja muu porukka pariutuu sekä perheellistyy. Oon kuullut huhuja että porukka jopa harrastaa kaikenlaista sosiaalista muutenkin kuin Tinder-profiilia satuillessaan.
Tjaa a, tuntuu että kaikki sosiaalinen on täynnä miehiä mihin itse on osallistunut. No, pitkiin aikoihin ei ole juuri mihinkään tullut osallistuttua mutta sillon aikasemmin kun vielä melkein joka viikonloppu jossain kulki.
 
Traumoja itselläni ei ole ko. asian suhteen ja pettymyksiäkään ei oikein voi olla, kun pakkisaldo on pyöreä nolla. Olin kyllä kova haaveilemaan teininä ja ~ 20 vuotiaana, mutta jälkeenpäin ajateltuna, olisi nekin ajatukset voinut käyttää joidenkin tärkeämpien asioiden miettimiseen.
 
itellä sama eikä ole mitään hajua mitä joku parisuhteessa eläminen sitte todellisuudessa on. Pettymys moneen asiaan tulee siitä kun odotukset elämän itsestäänseövyyksidtä eivät toteutuneet. Paljon muuta on toteutunut mutta ei ne noita korvaa
 
Ei kyllä itselläkään ihan hirveästi kokemusta ole. Yhteen väliin oli tyttöystävä noin puolitoista vuotta, ja oli hauskaa yhdessä, mutta ei se lopulta mitään kovin vakavaa ollut eikä asuttu yhdessä. Välillä mietityttääkin, että sopeutuisinko edes elämään naisen kanssa saman katon alla, kun on tottunut siihen, että saa olla kotona miten lystää. Ja olen muutenkin vähän sellainen yksinäinen susi.
 
itellä sama eikä ole mitään hajua mitä joku parisuhteessa eläminen sitte todellisuudessa on. Pettymys moneen asiaan tulee siitä kun odotukset elämän itsestäänseövyyksidtä eivät toteutuneet. Paljon muuta on toteutunut mutta ei ne noita korvaa
Sillä on hyvät ja huonot puolensa. Yhteensopivuudesta sitten riippuu kumpiin puoliin suhde painottuu. Kompromisseja täytyy tehdä hyvässäkin suhteessa. Monelle panokaveri voi käydä paremmin taikka vaan kaveri. Sitten osalla on tarkoituksella suhteita, joissa ei asuta saman katon alla. Tuo jättää molemmille paljon tilaa.

Minulle nuo etäsuhteet ei oikein sopisi, kun haluan olla kotonani ja viettää siellä hyvää aikaa. Kumppani jakaa arjen ja paljon on vain yhdessä telkkarin katselua. Paljon on tosin sellaista, mitä katsotaan yksin.
 
itellä sama eikä ole mitään hajua mitä joku parisuhteessa eläminen sitte todellisuudessa on. Pettymys moneen asiaan tulee siitä kun odotukset elämän itsestäänseövyyksidtä eivät toteutuneet. Paljon muuta on toteutunut mutta ei ne noita korvaa

Ne odotukset, haaveet ja toiveet riippuvat täysin iästä ja tietysti myös omista kokemuksista.
Esim. nuorena kun ensimmäisen kerran "seurustelin" kypsänä 5v ikäisenä tarhassa se oli lähinnä halailua, leikkimistä yhdessä ja toisen näkemistä odotti.
Ala-asteen aikoihin hieman samaa settiä paitsi siinä oli ehkä lisänä myös vaikkapa karkin syömistä yhdessä ja välituntien yhdessä viettämistä, ehkä keinumista yhdessä, kävelyä käsikädessä jne.
Myöhemmin siihen tulee ehkä se että "pääsee näyttämään" toista, kiertää sitä pillurallia keskustassa auton / mopon kanssa.

Eli eri ikäisenä haluaa eri asioita ja tietysti myös ne kriteerit miksi joku olisi itselle sopiva kumppani, paljonko voisi olla ikäeroa, mitä halutaan tehdä yhdessä.
Kun muuttaa omaan asuntoon se mitä mahdolliselta seurustelukumppanilta haluaa ja mikä on tärkeää muuttuu verrattuna siihen että molemmat asuvat vielä vanhempiensa luona ja käyvät koulua esim.

Lisäksi kuten sanottua kun tulee enemmän ikää alkaa olla realistisempia odotuksia myös. Nuorena oli hyvin helppoa tehdä joku "elovehnä tyttö" esikuva missä tiesi silmien väriä myöden millainen toisen pitäisi olla "sitten isona" (toki myös ikä oli sama kuin itsellä koska esiteininä jo pelkkä ajatus jostain vuoden ikäerosta tarkoitti sitä että toinen olisi täysin vauva tai sitten "lähes aikuinen").

Nykyisin tuollaisilla (miten pitkä toisen pitäisi olla, hiusten väri, silmien väri, montako päivää tai kuukautta ikäeroa saisi olla jne) ei ole oikeasti mitään väliä, enempi se miten muuten homma toimii yhteen. Miten toisen kanssa voi jutella ja viettää aikaa ja jos asutaan yhdessä miten saadaan koti ja muut työt jaettua hyvin tehtyä sellainen toimiva "tiimi". Toki sitä fyysistä vetovoimaakin täytyy olla (muuten se olisi vain kaverisuhde joko kämppäkaverit tai muuten vaan kaverit).
 
Ne odotukset, haaveet ja toiveet riippuvat täysin iästä ja tietysti myös omista kokemuksista.
Esim. nuorena kun ensimmäisen kerran "seurustelin" kypsänä 5v ikäisenä tarhassa se oli lähinnä halailua, leikkimistä yhdessä ja toisen näkemistä odotti.
Ala-asteen aikoihin hieman samaa settiä paitsi siinä oli ehkä lisänä myös vaikkapa karkin syömistä yhdessä ja välituntien yhdessä viettämistä, ehkä keinumista yhdessä, kävelyä käsikädessä jne.
Myöhemmin siihen tulee ehkä se että "pääsee näyttämään" toista, kiertää sitä pillurallia keskustassa auton / mopon kanssa.

Eli eri ikäisenä haluaa eri asioita ja tietysti myös ne kriteerit miksi joku olisi itselle sopiva kumppani, paljonko voisi olla ikäeroa, mitä halutaan tehdä yhdessä.
Kun muuttaa omaan asuntoon se mitä mahdolliselta seurustelukumppanilta haluaa ja mikä on tärkeää muuttuu verrattuna siihen että molemmat asuvat vielä vanhempiensa luona ja käyvät koulua esim.

Lisäksi kuten sanottua kun tulee enemmän ikää alkaa olla realistisempia odotuksia myös. Nuorena oli hyvin helppoa tehdä joku "elovehnä tyttö" esikuva missä tiesi silmien väriä myöden millainen toisen pitäisi olla "sitten isona" (toki myös ikä oli sama kuin itsellä koska esiteininä jo pelkkä ajatus jostain vuoden ikäerosta tarkoitti sitä että toinen olisi täysin vauva tai sitten "lähes aikuinen").

Nykyisin tuollaisilla (miten pitkä toisen pitäisi olla, hiusten väri, silmien väri, montako päivää tai kuukautta ikäeroa saisi olla jne) ei ole oikeasti mitään väliä, enempi se miten muuten homma toimii yhteen. Miten toisen kanssa voi jutella ja viettää aikaa ja jos asutaan yhdessä miten saadaan koti ja muut työt jaettua hyvin tehtyä sellainen toimiva "tiimi". Toki sitä fyysistä vetovoimaakin täytyy olla (muuten se olisi vain kaverisuhde joko kämppäkaverit tai muuten vaan kaverit).
Varmaan noita osaa hyvin peilata, jos on jotain kokemuksia vähän joka iältä seurustelusta. Lähinnä ne odotukset ehkä perustu siihen "standardi" elämäntapaan mitä lapsuudessa näki olevan normaalia. Eli ajatteli että noin sen elämän ikäänkuin kuuluisi mennä ja tulee menemään. Aika vähän niitä yksinäisiä omassa lapsuudessa oli ainakaan lähipiirissä että muistaisin. Jotakin ihan yksittäisiä.

Nykyisin varmaan jos oikein yrittän miettiä jotain ihannetta, voisi olla että kumppani häiritsee mahdollisimman vähän omaa elämistä. Menneitä en sinänsä voivottele, kun reaaliteetit esim. hypoteettisen lasten hankinnan osalta on ollu taloudellisessa mielessä esim. 20-30 ikävuosien välillä sellaset, että ei mitään mahdollisuuksia olisi ollut ellei olisi uhrannu likimain kaikkea muuta. Yleensä myös tuntuu että rahasta riitelemiseen aika moni parisuhde tollasessa tilanteessa kaatuu, joten voi olla että olisi menny paljon huonomminkin.

Pakoon ei silti oikein pääse tuota mainistsemaani lapsuudessa syntynyttä ajatusta, vaikka kuinka itselle perustelisi että ihan hyvää elämää voi elää yksinkin ja on suht monelta osin elänytkin. Lapset toimii myös monasti yhdistävänä asiana, pariskuntien välillä joten saas nähdä kuinka yksin sitä lopulta jää.
 
Monille ihmisille parisuhde lienee elämän läheisin ihmissuhde, lukuun ottamatta omia lapsia. On aika luonnollista, että elämää haluaa jakaa toisen kanssa syvällisemmällä tasolla, kuin vain kuulumisten vaihto kavereiden kanssa. Toisaalta kaikilla näin ei ole, vaan parisuhteen kaltaisen "bondin" toiseen ihmiseen voi luoda ystäviin jne. Ja toisaalta on niitäkin, jotka haluavat olla pääosin tai kokonaan yksin ilman ihmissuhteita, toki he lienevät vähemmistössä ihmisistä.




PARISUHTEELLA on selkeä yhteys miehen kokemaan mielen hyvinvointiin, selviää sosiologi Jenna Grundströmin tuoreesta väitöskirjasta.

Jopa sillä on eroa, mikä on parisuhteen status: avioliitossa mies voi paremmin kuin seurustelusuhteessa. Naisilla vastaavaa eroa mielen hyvinvoinnissa ei juuri ollut, vaikka hän olisi eronnutkin.

”Vaikuttaa siltä, että sosiaaliset verkostot sekä yhteydet lapsuudenperheeseen voivat kannatella naista miestä paremmin, jolloin parisuhteen merkitys ja puolison tuki eivät korostu samalla tavalla. Naiset purkavat tyypillisesti vaikeitakin asioita ystäviensä kanssa”, Grundström toteaa.

Miehille avioliitto voi tuoda lisäksi turvallisuuden ja vakauden tunnetta vielä naista enemmän.
 
Monille ihmisille parisuhde lienee elämän läheisin ihmissuhde, lukuun ottamatta omia lapsia. On aika luonnollista, että elämää haluaa jakaa toisen kanssa syvällisemmällä tasolla, kuin vain kuulumisten vaihto kavereiden kanssa. Toisaalta kaikilla näin ei ole, vaan parisuhteen kaltaisen "bondin" toiseen ihmiseen voi luoda ystäviin jne. Ja toisaalta on niitäkin, jotka haluavat olla pääosin tai kokonaan yksin ilman ihmissuhteita, toki he lienevät vähemmistössä ihmisistä.


Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.
 
Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.


Voi olla, tai sitten eivät. Riippuu kuinka moni on yksin omasta halustaan. Ikä kyllä varmaan vaikuttaa.
 
Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.

Epäilen että tuossa on kyse aika paljon siitä onko miehellä myös naispuolisia kavereita tai kykeneekö hän (onko sellaisia?) toisen miehen kanssa sitten syvällisemmin keskustelemaan asioista ja (mieluusti myös selvinpäin) kertomaan mikä painaa mieltä, mikä masentaa jne.

Eli itse ainakin helpommin puhun sitten "syvällisempiä" asioita naispuolisten kavereiden kanssa ja miespuolisten se on enempi läpän heittoa ja kevyttä jutustelua. Monesti myös ne todella vaikeat ja satuttavat asiat miesporukassa sitten vaan kuitataan ohimennen kun nähdään, itselläni on kavereita jotka ovat esim. jälkikäteen kertoneet ilmoitusluontoisesti "avioliitto on ohitse, vaimo petti ja myin talon". Mistä ainakin itse epäilen että henkisesti on ollut "kohtuu rankkaa" mutta eipä siitä sen enempää puhuttu eikä miesten kesken yleensä moisista keskustella.

Toki siinä on sekin ero että yleensä naispuoleinen kuuntelija osaa vain kuunnella kun taas miespuoleinen pyrkii ratkaisemaan "ongelman" (tiedostan ja silti teen tätä itsekin) kun toinen kertoo asioista.

Monelle voi riittää se että ryyppää kavereiden kanssa ja "parantaa maailmaa" tai kertoo sitten baarimikolle tai tuntemattomalle baarissa niitä asioita mitä on mielessä.
 
Itse olin tossa vuosia sinkkuna tai vain lyhyissä parisuhteissa, ja kyllä siinä huomasi hyvin että ne naispuoliset ystävät tulivat tärkeämmiksi.

Sinällään olin jo täysin valmistautunut ja tyytyväinenkin tulevaisuuteen missä ei olisi tiivistä ja ajankäytöllisesti sitovaa parisuhdetta saati yhteisasumista, mutta niin vain tässä 2 vuoden jälkeen leikitään kotia ja uusperhearkea. Ei todellakaan ollut mun tavoitekartalla tällaista.
 
Tässä voi olla sitäkin, että miehelle suhteen löytäminen on noin äärettömän paljon haastavampaa kuin naiselle ja koko ajan yhä haastavampaa, joten luonnollisesti suhteessa oleminen sitten helpottaa olotilaa ja vähentää stressikertoimia suhteessa siihen, että pitäisi elää jatkuvassa epävarmuudessa, puutostilassa ja haku päällä.

Nainen puolestaan tietää, että kulman takana jo odottaa 10 uutta miestä ja seuraavan kulman takana toiset 10 uutta miestä, joten mikään suhde ei sinänsä ole erityisen kriittinen mielenterveydelle saati puutostilan loitolla pitämiselle.

 
Onkohan tuossa merkitystä miehen iällä? Lapsettomuus ja sinkkuus ovat nykyään tavallisempia, niin voi olla että nuoremmat sukupolvet pärjää paremmin ilman parisuhdetta.
Toisaalta, mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Voisiko yleisesti olla yksi syy? Parisuhteessa mielenterveysongelmiin johtavia polkuja on helpompi katkaista heti alussa kuin siten että ne pääsee ongelmaksi jos elää yksin.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olin tossa vuosia sinkkuna tai vain lyhyissä parisuhteissa, ja kyllä siinä huomasi hyvin että ne naispuoliset ystävät tulivat tärkeämmiksi.

Sinällään olin jo täysin valmistautunut ja tyytyväinenkin tulevaisuuteen missä ei olisi tiivistä ja ajankäytöllisesti sitovaa parisuhdetta saati yhteisasumista, mutta niin vain tässä 2 vuoden jälkeen leikitään kotia ja uusperhearkea. Ei todellakaan ollut mun tavoitekartalla tällaista.
Ne naispuoliset tututkin oli varmaan potentiaalisia ainakin lyhytsuhteisiin niin mikäs siinä silloin sinkkuna ollessa. Jos noita lyhytsuhteita/naistuttuja ei olisi ollut miten tyytyväinen olisit silloin ollut sinkkuiluun/tulevaisuuteen sinkkuna? Parisuhde ehkä tuolloin tavoitteena?
 
Viimeksi muokattu:
Se on vähän pakko tulla toimeen sitte yksin vaikka olisi se mukavaa ainakin ajatuksen tasolla että olisi joku kumppani. Ja mitä enemmän elämäänsä rakentaa yksinelämisen ympärille, sitä vaikeempaa siihen on enää ketään ottaa mukaan, jollon ei sitten enää kovin usein kaipaakkaan juuri koskaan mitään parisuhteita. Siitä tietysti olet oikeassa, että jonkunlaiseen pettymykseen tämä tietysti perustuu kun toiveet eivät toteutuneet ja tähän varmaan sekin perustuu että parisuhteessa elävät on onnellisempia keskimäärin. Kun odotus yleensä on se, että perheellistyisi ja tekisi sen jälkeen lapsen/lapsia.
Lihavoin tuon ajatuksen tasolla, koska pisti miettimään että ei se parisuhde nyt välttämättä niin huikeaa ole kuitenkaan todellisuudessa kuin kuin kuvitelmissa - tai ainakaan sellainen suhde mihin itsellä olisi kenties paukkuja tässä vaiheessa elämää (kilpailun vuoksi rima menemään). Yksinelämisen ympärille elämän rakentaminen, no joo hankaloittaa se varmaan jonkin verran mutta joku raja siinäkin kai on kuinka paljon jaksaa itsekseen omia asioitaan nyhjätä päivästä toiseen vaikka sitten juuri haluamallaan tavalla tai en tiedä? Itsellä ei ainakaan mitään niin erityisiä puuhailuja tai mielenkiinnon kohteita ettenkö voisi kuvitella tekeväni niitä vähemmän/ollenkaan/hieman sen parisuhteessa yhdessä tekemisen ohella. No talvella onneksi mökötetään kaikki taas enemmän sisätiloissa, parisuhteelliset ja -suhteettomat, silloin vituttaa vähemmän kun ei niin näe esim. ulos astuessa mistä jää paitsi. :)
 
Viimeksi muokattu:
Ne naispuoliset tututkin oli varmaan potentiaalisia ainakin lyhytsuhteisiin niin mikäs siinä silloin sinkkuna ollessa. Jos noita lyhytsuhteita/naistuttuja ei olisi ollut miten tyytyväinen olisit silloin ollut sinkkuiluun/tulevaisuuteen sinkkuna? Parisuhde ehkä tuolloin tavoitteena?
Ystävät on ystäviä, parisuhteet parisuhteita. Kun nää kaks asiaa oppi aikanaan erottamaan niin on säästynyt monelta draamalta ja harmilta.
 
Siksi toi onkin ensiarvoisen tärkeää että saat tuotua esille profiilissasi tämän ja lisäpojoja irtoaa jos se onnistuu luovalla tavalla. Toi Joonaksen profiiliteksti oli vaan sellainen perustylsä ilman oikein mitään koukkua mihin tarttua, joten en yhtään ihmettele että menestys on ollut Tinderin puolella heikkoa.

Ja tämäpä se ei ole ihan vähää vaadittu...
 
Feminiiniset miehet ovat samalla tasolla lyhyissä ja voittavat pitkissä suhteissa tuon tutkimuksen mukaan, kun puhutaan houkuttavuudesta naisten silmissä.

Uutinen on maksumuurin takana mutta kait se on sinänsä järkevää jos miettii hieman pidempään.
Eli onhan miehellekin (ainakin hieman aikuisemmalle miehelle) eroa sillä haluaako seurustella vai vaan harrastaa ns. yhden illan seksiä.
Koska jos alussa ihastumiseen riittää käytännössä pelkästään se ulkonäkö niin kun miettii realistisesti sitä millaisen haluaisi iltapäivänsä olevan kun tulee kotiin pääsee jo aika pitkälle. Eli se että on rauhallista, voi rentoutua, saa hyvää ruokaa ja voi viettää aikaa tehden itselle mieluisia asioita nousee etusijalle.

Eli vaikka toinen olisi miten nuori ja hyvännäköinen jos kotona odottaa bileet, riita tai tietää että viikossa useampana päivänä on vaarassa saada puukosta / jostain lentävästä eikä koskaan tiedä mikä kotona odottaa tai kenelle se nainen on mennyt kertomaan miehen asioista uskoisin että moni valitsee sen ehkä vähemmän "kuuman, arvaamattoman, mysteerisen ja tulisen" naisen vaimokseen / seurustelukumppanikseen.

Myös moni nainen varmaan haluaa itselleen soveltuvan miehen, sellaisen jonka kanssa voi keskustella. Joka ei valehtele, joka uskaltaa olla sen verran "mies" että paljastaa myös niitä herkempiä tuntojaan ja pyrkii pitämään naista yhdenvertaisena eikä vaan tule kotiin äreänä ja pahimmillaan ala hakata tms. koska on oppinut lapsesta saakka että mies ei tunteile vaan lyö ja on vihainen mutta ei koskaan ole surullinen.

Nykyisin harvemmin kuitenkin on tilannetta missä joutuu oikeasti taistelemaan elämästään ja puolustamaan vaimon sekä lasten henkeä tarvittaessa tappaen sen hyökkääjän. Joten noiden "en puhu enkä pukahda mutta olen ihan helvetin vaarallinen ja arvaamaton, vedän nappeja, käyn salilla, olen kova jätkä" tyyppisten henkilöiden aika alkaa olla ehkä enempi ohitse.
 
.. uskaltaa olla sen verran "mies" että paljastaa myös niitä herkempiä tuntojaan
Eikös näitä sitten nainen käytä ammuksina myöhemmissä riidoissa :think:
Nykyisin harvemmin kuitenkin on tilannetta missä joutuu oikeasti taistelemaan elämästään ja puolustamaan vaimon sekä lasten henkeä tarvittaessa tappaen sen hyökkääjän.
Joo ei niitä tilanteita varmaan nykyään juuri ole mutta kyse kai turvallisuuden tunteesta jota kookas/vahva/pitkä ns. maskuliininen mies naisessa herättää. Muuten tuosta uutisesta ja feminiinisen miehen haluttavuudesta, voi ollakin haluttava, mutta epäilenpä että lähinnä resurssina naisen kannalta.. Plus kun tiedetään että tutkimuksissa tavataan vastailla sen mukaan minkä arvellaan olevan (sosiaalisest) hyväksyttävintä sekä mietitään ylipäätään naisten sanomisia ja verrataan sitten toimintaansa niin..
 
Uutinen on maksumuurin takana mutta kait se on sinänsä järkevää jos miettii hieman pidempään.
Eli onhan miehellekin (ainakin hieman aikuisemmalle miehelle) eroa sillä haluaako seurustella vai vaan harrastaa ns. yhden illan seksiä.
Koska jos alussa ihastumiseen riittää käytännössä pelkästään se ulkonäkö niin kun miettii realistisesti sitä millaisen haluaisi iltapäivänsä olevan kun tulee kotiin pääsee jo aika pitkälle. Eli se että on rauhallista, voi rentoutua, saa hyvää ruokaa ja voi viettää aikaa tehden itselle mieluisia asioita nousee etusijalle.

Eli vaikka toinen olisi miten nuori ja hyvännäköinen jos kotona odottaa bileet, riita tai tietää että viikossa useampana päivänä on vaarassa saada puukosta / jostain lentävästä eikä koskaan tiedä mikä kotona odottaa tai kenelle se nainen on mennyt kertomaan miehen asioista uskoisin että moni valitsee sen ehkä vähemmän "kuuman, arvaamattoman, mysteerisen ja tulisen" naisen vaimokseen / seurustelukumppanikseen.

Myös moni nainen varmaan haluaa itselleen soveltuvan miehen, sellaisen jonka kanssa voi keskustella. Joka ei valehtele, joka uskaltaa olla sen verran "mies" että paljastaa myös niitä herkempiä tuntojaan ja pyrkii pitämään naista yhdenvertaisena eikä vaan tule kotiin äreänä ja pahimmillaan ala hakata tms. koska on oppinut lapsesta saakka että mies ei tunteile vaan lyö ja on vihainen mutta ei koskaan ole surullinen.

Nykyisin harvemmin kuitenkin on tilannetta missä joutuu oikeasti taistelemaan elämästään ja puolustamaan vaimon sekä lasten henkeä tarvittaessa tappaen sen hyökkääjän. Joten noiden "en puhu enkä pukahda mutta olen ihan helvetin vaarallinen ja arvaamaton, vedän nappeja, käyn salilla, olen kova jätkä" tyyppisten henkilöiden aika alkaa olla ehkä enempi ohitse.

Löysin hieman vanhemman artikkelin hoka vahvistaa tuon. Tosin siten että valtaosa naisista pitää feminiinisen näköisistä miehistä, mutta itseään kauniina pitävät pitävät maskuliinisen näköisistä miehistä.
"Most women like a feminised face, but those who rated themselves attractive went for the classic masculine face."

Hesarin artikkelia en päässyt itsekään lukemaan maksumuurin takia. Olikohan kyse vain ulkonäöstä siinäkin? Toki hormonien takia ulkonäkö ja käytös korreloi ainakin jonkun verran.
 
Eikös näitä sitten nainen käytä ammuksina myöhemmissä riidoissa :think:

Mahdollisesti, tosin siinä sitten herää se kysymys että onko kyseessä oikea nainen sinulle? Koska (otaksuttavasti) sinä et kuitenkaan käytä niitä kaikkia epävarmuuksia ja heikkouksia mitä toinen on sinulle kertonut häntä vastaan kun teille ennemmin tai myöhemmin tulee riitaa niin ei hänenkään kuuluisi käyttää niitä asioita mitä olet hänelle kertonut sinua vastaan.

Tälläinen johtaa vaan liiton rikkoutumiseen, eli on helposti yksi syy miksi seurustelusuhde ei jatku. Ainakin itselläni olisi. Toki sitä voi asioista puhuessa mainita vielä (yleensä ei ole edes tarvetta) että tämä on nyt tarkoitettu vain sinulle. Mutta jos toisen vanhemmat, kaverit tai omat kaverisi alkavat ottaa asiaa esille tai hän tuo sitä esille vaikka juuri riidan aikana niin eihän sitä enää voi toiseen luottaa. Jos toiseen ei voi luottaa ei se liittokaan kovin pitkäikäinen tule olemaan...


Löysin hieman vanhemman artikkelin hoka vahvistaa tuon. Tosin siten että valtaosa naisista pitää feminiinisen näköisistä miehistä, mutta itseään kauniina pitävät pitävät maskuliinisen näköisistä miehistä.

Ehkä kyse voi olla sitten nykyisestä lihavuuden lisääntymisestä? Koska suurin ero noissa Julia Robertsin ja Tom Cruisen "maskuliinisessa ja feminiinisessä" kuvassa ainakin omiin silmiin oli se että feminiinisessää oli pyöreämmät piirteet, enempi poskia, ehkä hieman suuremmat silmät ja maskuliinisemmassa taas enempi leukaa ja vähemmän sitä pyöreyttä kasvoissa.
 
Viimeksi muokattu:

Feminiiniset miehet ovat samalla tasolla lyhyissä ja voittavat pitkissä suhteissa tuon tutkimuksen mukaan, kun puhutaan houkuttavuudesta naisten silmissä.

Tutkimuksen ensimmäinen osa liittyy homouteen ja miksi sitä on. Tutkittiin löytyykö hoivaamishalua ym. enemmän meihiltä, joiden suvussa on homo ja näin vaikuttaisi olevan. Arvelevat, että Samat geenit osallistuvat sekä homouden ilmenemiseen että hoivaa tukevien ominaisuuksien ilmenemiseen.

"Toisessa osatutkimuksessa 150 naista arvioi miesten deittiprofiileja. Profiileissa miehille oli annettu tyypillisiä maskuliinisia tai feminiinisiä piirteitä sekä niiden yhdistelmiä.

Miestyypillinen profiili oli esimerkiksi kilpailuhenkinen seikkailija, jonka harrastuksiin kuuluivat golf ja eräretkeily.

Feminiinisessä profiilissa mies ilmaisi olevansa hoivaava ja seurallinen. Häntä kiinnostivat runot ja leivonta.

Yhdistelmä miehekästä ja naisellista vetosi naisiin eniten. Seuraavaksi suosituimpia olivat feminiiniset miehet ja viimeisiksi jäivät vahvasti miestyypilliset profiilit.

Viimeisessä osatutkimuksessa iso joukko naisia arvioi jälleen samoja miesprofiileja. Tällä kertaa naisilta kysyttiin, ketkä miehistä sopivat parhaiten isiksi.

Parhaita isäehdokkaita olivat naisten mielestä ne, joilla oli feminiinisiä piirteitä."



Tutkimuksessa ei siis tutkittu keitä naiset valitsevat oikeasti seksiin tai parushteisiin, vaan kyseessä on kyselytutkimus. Ja feminiiniset eivät pärjänneet parhaiten, vaan jossain keskellä olevat etenkin asiassa, jonka voisi olettaa korreloivan miehen deittimenestyksen kanssa. Eli käytännössä vastattiin kysymykseen mitkä deitti-ilmoitukset vaikuttivat kiinnostavimmilta.
 
Tutkimuksen ensimmäinen osa liittyy homouteen ja miksi sitä on. Tutkittiin löytyykö hoivaamishalua ym. enemmän meihiltä, joiden suvussa on homo ja näin vaikuttaisi olevan. Arvelevat, että Samat geenit osallistuvat sekä homouden ilmenemiseen että hoivaa tukevien ominaisuuksien ilmenemiseen.

"Toisessa osatutkimuksessa 150 naista arvioi miesten deittiprofiileja. Profiileissa miehille oli annettu tyypillisiä maskuliinisia tai feminiinisiä piirteitä sekä niiden yhdistelmiä.

Miestyypillinen profiili oli esimerkiksi kilpailuhenkinen seikkailija, jonka harrastuksiin kuuluivat golf ja eräretkeily.

Feminiinisessä profiilissa mies ilmaisi olevansa hoivaava ja seurallinen. Häntä kiinnostivat runot ja leivonta.

Yhdistelmä miehekästä ja naisellista vetosi naisiin eniten. Seuraavaksi suosituimpia olivat feminiiniset miehet ja viimeisiksi jäivät vahvasti miestyypilliset profiilit.

Viimeisessä osatutkimuksessa iso joukko naisia arvioi jälleen samoja miesprofiileja. Tällä kertaa naisilta kysyttiin, ketkä miehistä sopivat parhaiten isiksi.

Parhaita isäehdokkaita olivat naisten mielestä ne, joilla oli feminiinisiä piirteitä."



Tutkimuksessa ei siis tutkittu keitä naiset valitsevat oikeasti seksiin tai parushteisiin, vaan kyseessä on kyselytutkimus. Ja feminiiniset eivät pärjänneet parhaiten, vaan jossain keskellä olevat etenkin asiassa, jonka voisi olettaa korreloivan miehen deittimenestyksen kanssa. Eli käytännössä vastattiin kysymykseen mitkä deitti-ilmoitukset vaikuttivat kiinnostavimmilta.
Eli kyse ei ollutkaan pelkästä ulkonäöstä, kuten BBC:n jutussa. Kyselytutkimuksilla noita tehdään. Naiset valitsevat isäksi hoivaavat, seksisuhteisiin hoivaavat ja hybridit. Machot jäävät sitten vähemmälle. Mutta varmasti tietty naistyyppi viehättyy machoista ja voi olla, että he ovat niitä jotka panostavat ulkonäköönsä enemmän (BBC:n artikkeliin pohjautuen).

Toki voisi tehdä pitkäaikaisseurannan suurella otannalla, jos haluaisi tarkemman tuloksen. Taikka sitten voisi lähestyä asiaa toisesta suunnasta ja tutkia millaisia sellaiset ovat, joilla ei ole seksisuhteita taikka pitkiä parisuhteita omasta halusta huolimatta. Sosioekonominen asema lienee korreloi, mutta tämän voisi suodattaa pois.
 
Tutkimuksen ensimmäinen osa liittyy homouteen ja miksi sitä on. Tutkittiin löytyykö hoivaamishalua ym. enemmän meihiltä, joiden suvussa on homo ja näin vaikuttaisi olevan. Arvelevat, että Samat geenit osallistuvat sekä homouden ilmenemiseen että hoivaa tukevien ominaisuuksien ilmenemiseen.

"Toisessa osatutkimuksessa 150 naista arvioi miesten deittiprofiileja. Profiileissa miehille oli annettu tyypillisiä maskuliinisia tai feminiinisiä piirteitä sekä niiden yhdistelmiä.

Miestyypillinen profiili oli esimerkiksi kilpailuhenkinen seikkailija, jonka harrastuksiin kuuluivat golf ja eräretkeily.

Feminiinisessä profiilissa mies ilmaisi olevansa hoivaava ja seurallinen. Häntä kiinnostivat runot ja leivonta.

Yhdistelmä miehekästä ja naisellista vetosi naisiin eniten. Seuraavaksi suosituimpia olivat feminiiniset miehet ja viimeisiksi jäivät vahvasti miestyypilliset profiilit.

Viimeisessä osatutkimuksessa iso joukko naisia arvioi jälleen samoja miesprofiileja. Tällä kertaa naisilta kysyttiin, ketkä miehistä sopivat parhaiten isiksi.

Parhaita isäehdokkaita olivat naisten mielestä ne, joilla oli feminiinisiä piirteitä."



Tutkimuksessa ei siis tutkittu keitä naiset valitsevat oikeasti seksiin tai parushteisiin, vaan kyseessä on kyselytutkimus. Ja feminiiniset eivät pärjänneet parhaiten, vaan jossain keskellä olevat etenkin asiassa, jonka voisi olettaa korreloivan miehen deittimenestyksen kanssa. Eli käytännössä vastattiin kysymykseen mitkä deitti-ilmoitukset vaikuttivat kiinnostavimmilta.
Maksumuuri niin ei voi koko artikkelia lukea, mutta jos tuossa ei ole tuon enempää avattu noita "miehekäs" ja "naisekas" käsitteitä tai millaisia profiilit sen tarkemmin olivat, niin mitä tuosta saa irti? Hieman huvittaa tuo rajojen veto lainauksissa, ai femiininen mies ei voi harrastaa golfia ja miehekäs mies ei voi olla seurallinen? Just :D

Tuntuu vähän itsestäänselvyydeltä lopputuloskin, tottakai mies jossa on sekä hyviä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä miellyttää enemmistöä, kun siinähän saadaan vähän niinkuin "best of both worlds"? Molempien hyviä puolia ilman niitä huonoja. Kun tuskin suurinosa naisista haluaa stereotyyppisen pöyhistelevän macho-miehen isoilla muskeleilla, mutta tuskin se toinen ääripääkään miellyttää, eli tasoa mies lähtee kirkuen karkuun eikä ole valmiina puolustamaan naistaan vaikkapa ahdistelevaa miestä vastaan. Jokin siltä väliltä lienee paras kompromissi.
 
Toisaalta ainakin itselleni olisi jopa naisella ehkä liian feminiininen ja naisellinen sellainen jonka suurimmat intohimot olisivat runojen lukeminen, tekeminen ja kuunteleminen sekä leivonnaisten ja pullien kokkaaminen & syöminen.

Nopeasti ajatellen ehkä ei niin paha kun pääsisi aina pullantuoksuiseen kotiin ja olisi lämmintä jälkiruokaa mutta epäilen että menisi hermot kun joutuisi kuuntelemaan runoja ja vakuuttelemaan hänelle miten hänen runonsa ovat niin luovia hyviä ja hienoja (varsinkin kun itse ehkä muistan suunnilleen neljän polven trokeen mutta siihen jää runomitat jne. joten arvostele siinä sitten) sekä syömään jatkuvasti erilaisia leivoksia ja jälkiruokia kun itse tahtoisi ehkä enempi suolaisempaa sapuskaa. (En nyt sano että täytyisi käyttää suolaa mutta en varmaan peruskoulun jälkeen ole mitään kakkua tai pullaa leiponut vaikka ruokaa uunissa valmistankin ja luokkaa pizzaa tai lasagnea voin "leipoa")

Se ei varmaan haittaisi ja kokisin jopa positiivisena puolena & näkisin naisen älykkäämpänä jos hän lukisi kirjoja sekä viihtyisi kotona ja tykkäisi myös kokkailla ja tehdä itse ruokaa. Mutta nuo näkisin laajempina alueina kuin tiukasti runot ja leipominen kategoria.

Eli tiedä siten millaista naisseuraa sellainen mies houkuttelisi joka kertoisi omaavansa nuo tärkeimpinä arvoinaan eli: "suurimmat intohimot olisivat runojen lukeminen, tekeminen ja kuunteleminen sekä leivonnaisten ja pullien kokkaaminen & syöminen."
 
Ihmetyttää kyllä välillä tämä ulkomailta parisuhdetta etsivien dissaus/heille vinoilu.
Vinoilua tästä aiheesta harvemmin kuulee miehiltä. Markkina-arvoteoria toki tämänkin selittää, eli pyritään parantamaan omia mahdollisuuksia pariutumismarkkinoilla. Tämä on aikalailla tiedostamaton psykologinen motiivi, vaikka perusteluina käytetään usein jalompia syitä. Voisi jopa puhua jonkunmoisesta biologisesta kartellista. Toki ylipäänsä miksi sinne ulkomaille lähdetään hakemaan parisuhdetta, niin johtuu juurikin suotuisammasta markkinatilanteesta.

Toisaalta jos hakee parisuhteeseen lähinnä seksi- ja kotityöautomaattia, siihen suostuvia naisia löytyy helpommin ulkomailta.
Jos Suomeen saapuisi (tai miehet hakisivat) paljon ulkomailta vaimoja, jotka olisivat erityisen palvelualttiita seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti, suomalaisten naisten olisi pakko kilpailla tarjoamalla miehille samanlaisia etuja.
 
Jos Suomeen saapuisi (tai miehet hakisivat) paljon ulkomailta vaimoja, jotka olisivat erityisen palvelualttiita seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti, suomalaisten naisten olisi pakko kilpailla tarjoamalla miehille samanlaisia etuja.


Semmoinenkin ratkaisu on olemassa, että itse kukin opettelee hoitamaan taloutensa kotityöt ihan itse. Tiedän, kuulostaa ikävän feministiseltä :)


Tänne virtaa jatkuvasti työvoimaa mm. Aasiasta (ks. maahanmuuttotilastot, jos et usko). Ja ukrainalaisia kymmeniä tuhansia. Hoitoala vetää naisia. Kyllä halukas löytää ulkomaisen kumppanin, jos on omat ominaisuudet kunnossa. Mutta pitäisikö ne naiset toimittaa valmiina kotiovelle :hmm:
 
Jos Suomeen saapuisi (tai miehet hakisivat) paljon ulkomailta vaimoja, jotka olisivat erityisen palvelualttiita seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti, suomalaisten naisten olisi pakko kilpailla tarjoamalla miehille samanlaisia etuja.
Ennen kaikkea olisi aiempaa suurempi motiivi kiinnittää edes jotain huomiota ulkonäköönsä eli etenkin elopainoon... Voisi kompleksit olla aika kovat, kun miehet vaan heilastelisi puolta pienempien aasialaisten kanssa tms.

No, saahan sitä aina haaveilla. Käytännössä tämän kansan annetaan mieluummin kuolla sukupuuttoon kuin että järjestettäisiin Suomeen runsaasti nuoria naisia tyydyttämään vaimopulaa ja syntyvyysongelmaa.
 
Oon minä keskustellut useammankin ulkomaalaisen kanssa ennakkoluulottamattomasti noissa deitti sovelluksissa. Kyllä uskallan väittää, että niin miehillä kuin naisilla on usealla omapuoli kunnossa mutta seuraa vaan ei löydy. Sellainen krooninen kohtaamis ongelma.
 
Oon minä keskustellut useammankin ulkomaalaisen kanssa ennakkoluulottamattomasti noissa deitti sovelluksissa. Kyllä uskallan väittää, että niin miehillä kuin naisilla on usealla omapuoli kunnossa mutta seuraa vaan ei löydy. Sellainen krooninen kohtaamis ongelma.
Varmaan joskus vikaa miehissä, joskus naisissa, joskus ei kummassakaan varsinaisesti. Mutta ilmeisesti on väärin silloin vaihtaa "pelikenttää" tai vähintään jotenkin arveluttavaa/paheksuttavaa.. :)
 
No mitä tuo kuitti kotiovelle tomittamisesta sitten oli. Siinähän mies juuri tekee tilanteelleen jotain kun lähtee ulkomaille asti asian vuoksi.,

Sehän on päinvastoin.
Eli jos oikeasti aktiivisesti etsii sitä naista (tai miestä) eikä vaan kotona valita ja ehkä netissä kirjoita miten vika on toisessa sukupuolessa eikä ollenkaan itsessä niin silloinhan juuri EI odota että se mahdollinen parisuhde kävelee oventaakse ja soittaa sitä ovikelloa mikä käydään muuten pahimmillaan avaamassa vain kun tarkistetaan postit (tai kerrostalossa ne ehkä kannetaan jopa sisälle), käydään kaupassa, viedään roskat ja muuten maataan kotona passivoituneena.

Varmaan huomaat suuren eron siinä jos paitsi Suomen sisältä eri paikkakunnista myös ympäri eurooppaa, aasiaa ja maailmaa etsii sitä parisuhdetta.. siinähän juuri ollaan aktiivinen ja osallistutaan. Ehkä siten luodaan lisää lapsia mistä taitaa olla pulaa ja luodaan sitä seuraavaa sukupolvea joka hoitaa meitä nykyisiä ja maksaa veroja...
 
Ennen kaikkea olisi aiempaa suurempi motiivi kiinnittää edes jotain huomiota ulkonäköönsä eli etenkin elopainoon... Voisi kompleksit olla aika kovat, kun miehet vaan heilastelisi puolta pienempien aasialaisten kanssa tms.

No, saahan sitä aina haaveilla. Käytännössä tämän kansan annetaan mieluummin kuolla sukupuuttoon kuin että järjestettäisiin Suomeen runsaasti nuoria naisia tyydyttämään vaimopulaa ja syntyvyysongelmaa.
Kyllä tänne tulee maahanmuuttajia ja naisia on jopa hieman enemmän. Lisäksi väkiluku tainnut jopa kasvaa hieman. Tosin 18 - 40 vuotiaissa miehiä on enemmän, naisia taitaa olla enemmän vasta yli kuuskymppisissä.

Joten ei olla kuolemassa sukupuuttoon, vaimopulan puolelta paras käydä itse hakemassa niin saa valittua itselleen sopivimman parhaiten. Suomalaiset jää sitten niille, jotka ei kykene hakemaan ulkomailta.
 
Varmaan jonkinlainen kohtaanto ongelma tämä. Tai usein aasialaisia nuoria naisia näkee vanhemman länsimaalaisen miehen kanssa, joten heille ehkä suomalainen mies kelpaisi? En tiedä olisiko paljon tulijoita esim. Suomeen, mutta Thaimaa, Indonesia jne. maissa on ainakin todella paljon porukkaa ja melko kehnot elinolot, tai keskimäärin aika köyhää ainakin. Mutta jos tuolta raijaisi sellaisen 100 000 kappaletta ~20v naista suomeen niin olisi mielenkiintoista nähdä että saisiko tuolla tämän ongelman ratkaistua ja syntyvyyden raketoimaan? Luulisin että olisi varsin toimiva ratkaisu sekä suomalaisille miehille, että aasialaisille naisille ja suomen syntyvyydelle ja väestön vanhenemiselle?
Sen verran pitkään olen asunut Aasiassa ja deittaillut paikallisia naisia, että mulla lienee jonkunlainen mielipide tähän asiaan.

Ensimmäinen asia on tuo "nuoren" naisen määritelmä. "Normaalit" naiset, jotka eivät harrasta päihteitä/muuta kuluttavaa elämää, näyttävät usein paljonkin ikäistään nuoremmilta ja vasta vaihdevuodet yleensä tekevät tuhojaan ulkonäön suhteen, joten random naisen iän arvuuttelu on aika haastavaa. Käyn itse kielikoulussa ja vitsailin opettajan kanssa, että tällaiset vanhat ukot eivät opi enää niin helposti tätä helkkarin vaikeaa kieltä. Ope kysyi kuinka vanha olen(vajaa 50v), hän totesi, että "ethän sä mikään vanha ole, kun ollaan saman ikäisiä". Itse ajattelin, että hän olisi about 35v :psmoke:

Nuoret naiset täällä Thaimaassa eivät yleensä ole kiinnostuneita länkkäreistä poislukien massikeisarit ja kovan tason chadit. Thaikkumiehet(ei PA) taas ovat kiinnostuneita ainoastaan nuorista naisista, joiden kanssa voi perustaa perheen, joten ikävä kyllä meille länkkäreille jää yleensä ainoastaan 35v+ naiset, mikä ei mulle ole mikään ongelma. Tuon ikäiset naiset ovat vähän vähemmän addiktoituneita puhelimeen/someen ja tajuavat sukupuoliroolit suhteessa, kun ne on aikanaan kotona opetettu. Nykyiset puhelimen kasvattamat nuoret naiset tuskin ovat sen parempaa seuraa kuin vastaavat naiset Suomessa.

Köyhyys on myöskin vähän kaksipiippuinen juttu. Toki keskipalkka on vain 500€, mutta moni asia ei myöskään maksa juuri mitään. Mulla on 40m2 kohtuu uusi kaksio ja maksan tästä asumisen ilosta keskimäärin vajaa 300€/kk sisältäen veden ja sähkön. Thaikut tykkäävät asua isommassakin porukassa, joten asuinkulut ovat melko minimaaliset. Ruoka on paikallisissa paikoissa puoli-ilmaista. Thairuoka maksaa 1-2€/annos. Iso(620ml) bisse maksaa lähibaarissa 2.5€ ja kaupassa 1.5€. Bisse on täällä kallista keskimääräisiin tuloihin nähden, joten paikalliset juovat useimmiten paikallista "viskiä".

Suurin ongelma on kuitenkin kulttuurierot. Sun pitää olla jollain tavalla tietoinen kulttuurista ja toimintatavoista, muuten homma menee perseelleen melko nopeasti. Toimintatavat täällä ovat täysin erilaisia kuin Suomessa. Jos paikallinen nainen täällä toimii länsimaisittain, kannattaa ottaa selvää mistä tuo johtuu. Erittäin suuri red flag. Lisäksi aasialaisia pitää deittailla täällä Aasiassa. Ei niitä kukaan tuo koto Suomessa ovelle. Lisäksi väittäisin, että jos haluat aasialaisen naisen, olisi parasta asua Aasiassa. Länsimaisen yhteiskunnan "huonoimmat" puolet tarttuvat naisiin nopeasti. Ilmainen raha päihdyttää nopeasti.
 
Kyllä tänne tulee maahanmuuttajia ja naisia on jopa hieman enemmän. Lisäksi väkiluku tainnut jopa kasvaa hieman. Tosin 18 - 40 vuotiaissa miehiä on enemmän, naisia taitaa olla enemmän vasta yli kuuskymppisissä.

Joten ei olla kuolemassa sukupuuttoon, vaimopulan puolelta paras käydä itse hakemassa niin saa valittua itselleen sopivimman parhaiten. Suomalaiset jää sitten niille, jotka ei kykene hakemaan ulkomailta.
Maahanmuutossa on korostunut etenkin nuoret miehet, eikä se ole mikään suuri salaisuus. Eikä sillä ole mitään väliä tässä kontekstissa, minkä verran on naisia ja miehiä jossain yli 6-kymppisten demografiassa.

Sekään ei ole mikään suuri salaisuus, että syntyvyys on Suomessa huolestuttavan matalalla tasolla ja yhä alenee koko ajan, eikä missään tapauksessa riitä ylläpitämään kansakunnan väkilukua.

Vaimojen hakeminen itse ei ole ratkaisu väestötasolla käytännössä. Aivan liian monimutkaista ja kallista, puhumattakaan, että harva meistä tänä päivänä haluaa mennä siltä seisomalta naimisiin vaan kevyempi tai vakavampi seurustelu on se, millä kaavalla halutaan yleensä edetä pikku hiljaa. Ja se voi olla aika hankalaa, jos heilat on toisella puolella maailmaa.
 
Maahanmuutossa on korostunut etenkin nuoret miehet, eikä se ole mikään suuri salaisuus. Eikä sillä ole mitään väliä tässä kontekstissa, minkä verran on naisia ja miehiä jossain yli 6-kymppisten demografiassa.

Sekään ei ole mikään suuri salaisuus, että syntyvyys on Suomessa huolestuttavan matalalla tasolla ja yhä alenee koko ajan, eikä missään tapauksessa riitä ylläpitämään kansakunnan väkilukua.

Vaimojen hakeminen itse ei ole ratkaisu väestötasolla käytännössä. Aivan liian monimutkaista ja kallista, puhumattakaan, että harva meistä tänä päivänä haluaa mennä siltä seisomalta naimisiin vaan kevyempi tai vakavampi seurustelu on se, millä kaavalla halutaan yleensä edetä pikku hiljaa. Ja se voi olla aika hankalaa, jos heilat on toisella puolella maailmaa.
Kansakunnan väkiluvun kannalta on sama tuleeko miehiä vai naisia, kunhan tulee. Vaimopulan ratkaisu on jo vaikeampi, mutta ei syntyvyyskään sitä pelasta.

Hallitus voisi houkutella työntekijöitä naisvaltaisille aloille ulkomailta.
 
Kansakunnan väkiluvun kannalta on sama tuleeko miehiä vai naisia, kunhan tulee.
No ei todellakaan ole sama asia. Miehet eivät synnytä vauvoja vaan aiheuttavat yhä enenevää toksisuutta koko pariutumiskuvioihin ja yhteiskuntaan sitä mukaan kun epäsuhta kasvaa. Mielestäni on ilmeistä, että sitä vähemmän lisääntyminen ja pariutuminen kiinnostaa olemassaoleviakaan naisia, ja joka tapauksessa pissi nousee päähän ja kriteerit taivaisiin. Ja makkarat vatsaan.

Tilanne pitäisi tervehdyttää tuomalla Suomeen kymmeniätuhansia ylimääräisiä tuoreita naisia joka vuosi. Nythän tulijoita voisi vielä olla jostain järkevistä maailman kolkista. Sekään ei ole itsestäänselvyys tulevaisuudessa.
 
No ei todellakaan ole sama asia. Miehet eivät synnytä vauvoja vaan aiheuttavat yhä enenevää toksisuutta koko pariutumiskuvioihin ja yhteiskuntaan sitä mukaan kun epäsuhta kasvaa. Mielestäni on ilmeistä, että sitä vähemmän lisääntyminen ja pariutuminen kiinnostaa olemassaoleviakaan naisia, ja joka tapauksessa pissi nousee päähän ja kriteerit taivaisiin. Ja makkarat vatsaan.

Tilanne pitäisi tervehdyttää tuomalla Suomeen kymmeniätuhansia ylimääräisiä tuoreita naisia joka vuosi. Nythän tulijoita voisi vielä olla jostain järkevistä maailman kolkista. Sekään ei ole itsestäänselvyys tulevaisuudessa.
Mikä estää etsimästä ja hakemasta sitä kumppania ihan itse ulkomailta? Miksi maailman kovimmille diy-nettomaksajille pitäisi aina kaikki kantaa kotiovelle asti?
 
Mikä estää etsimästä ja hakemasta sitä kumppania ihan itse ulkomailta? Miksi maailman kovimmille diy-nettomaksajille pitäisi aina kaikki kantaa kotiovelle asti?
Keskustelu kiertää kehää, kun vasta pari viestiä sitten selitin, että teoriassa kyllä, mutta laajassa kuvassa eli väestötasolla toi ei vaan ole realismia.

Ja sitten kun sä kaikella rahalla ja vaivalla haet sen kumppanin ulkomailta, niin sitten kun tulee ero, kuten yleensä parisuhteissa tuppaa tulemaan ennen pitkää nykyaikana, olet taas lähtökuopassa.
 
Varmaan jonkinlainen kohtaanto ongelma tämä. Tai usein aasialaisia nuoria naisia näkee vanhemman länsimaalaisen miehen kanssa, joten heille ehkä suomalainen mies kelpaisi? En tiedä olisiko paljon tulijoita esim. Suomeen, mutta Thaimaa, Indonesia jne. maissa on ainakin todella paljon porukkaa ja melko kehnot elinolot, tai keskimäärin aika köyhää ainakin. Mutta jos tuolta raijaisi sellaisen 100 000 kappaletta ~20v naista suomeen niin olisi mielenkiintoista nähdä että saisiko tuolla tämän ongelman ratkaistua ja syntyvyyden raketoimaan? Luulisin että olisi varsin toimiva ratkaisu sekä suomalaisille miehille, että aasialaisille naisille ja suomen syntyvyydelle ja väestön vanhenemiselle?
Ja Gambiassa naisten kainalossa on mustat miehet. Pitäisikö näitä rantapummeja rahdata Suomeen myös huoran hommia tekemään? Miksi maalaispitäjän Pertsa joka ei suomalaisia naisia kiinnosta olisi yht äkkiä thaimaalaisten naisten kiinnostuksen kohde? Hieman seksiorjuutta muistuttaa tuo skenaario.
 
Ja Gambiassa naisten kainalossa on mustat miehet. Pitäisikö näitä rantapummeja rahdata Suomeen myös huoran hommia tekemään? Miksi maalaispitäjän Pertsa joka ei suomalaisia naisia kiinnosta olisi yht äkkiä thaimaalaisten naisten kiinnostuksen kohde? Hieman seksiorjuutta muistuttaa tuo skenaario.
Huh huh.

Aasialaiset naiset eivät lähtökohtaisesti ole mitään säälittäviä keppikerjäläisiä, vaan usein ihan hyvin koulutettuja ja tekevät/tekisivät töitä Suomessa ja pariutuisivat (ja pariutuvat) ihan normaalisti normaalien suomalaisten miesten kanssa Suomessa.

Ja kun sukupuolten välinen dynamiikka tasapainottuu, aiheuttaa se posiitivisia muutoksia myös kantasuomalaisten naisten asenteessa ja elämässä.

Joka tapauksessa syntyvyys lähtisi nousuun takuuvarmasti. Se on ihan luonnonlaki, ehkä vanhin niistä...
 
Itä- ja Etelä-Aasiassa asuu enemmän ihmisiä kuin sen ulkopuolella joten kyse on hyvin isosta alueesta. Sieltä löytyy satoja miljoonia hyvin koulutettuja ja sivistyneitä ihmisiä, mutta myös mielettömät määrät köyhiä. Ei tietenkään ole mitenkään järkevää jostain indonesiasta roudata 100k kouluttamatonta köyhää vain syntyvyyden takia, koska suomalainen yhteiskunta ei kykenisi tuota määrää elättämään.
Näin muuten olisi kuitenkin sekä yhteiskunnan etu että syntyvyyttä auttava tekijä jos Suomesta saataisiin nykyinen Afrikka/Lähi-idän ei-integroituva pakolaisväestö ulos ja tilalle juurikin Aasiasta ja Etelä/Väli-Amerikasta väkeä tilalle. Sieltä saisi ihan loputtomina jonoina englantia puhuvaa yliopisto- tai korkean kysynnän duunarikoulutuksen omaavaa sakkia käytännössä vain pyytämällä. Kaiken lisäksi näissä maissa naisilla ei ole mitään lesboilu/muu-sukupuoli/vegaani/ilmastonmuutos-"vaiheita" tai muutakaan median manipuloimaa feministi paskaa vaan siellä on terveet perhearvot voimassa.

Nämä "posti-thai/venäjä"-vaimot stereotypiat ei enää oikein sovellu nykypäivään. Nämä on enemmän vanhemman sukupolven juttu ja jo nyt näkee ihan ympäri Suomea useita aidosti orgaanisia parisuhteita suomalaisten, kiinalaisten yms. kaukaa tulleiden välillä.

Gambiassa itsensä häpäisemässä käyvät ryhävalaat eivät mitenkään liity tähän ja eivät todellakaan edesauta syntyvyyttä.
 
Viimeksi muokattu:
Sehän on päinvastoin.
Eli jos oikeasti aktiivisesti etsii sitä naista (tai miestä) eikä vaan kotona valita ja ehkä netissä kirjoita miten vika on toisessa sukupuolessa eikä ollenkaan itsessä niin silloinhan juuri EI odota että se mahdollinen parisuhde kävelee oventaakse ja soittaa sitä ovikelloa mikä käydään muuten pahimmillaan avaamassa vain kun tarkistetaan postit (tai kerrostalossa ne ehkä kannetaan jopa sisälle), käydään kaupassa, viedään roskat ja muuten maataan kotona passivoituneena.

Varmaan huomaat suuren eron siinä jos paitsi Suomen sisältä eri paikkakunnista myös ympäri eurooppaa, aasiaa ja maailmaa etsii sitä parisuhdetta.. siinähän juuri ollaan aktiivinen ja osallistutaan. Ehkä siten luodaan lisää lapsia mistä taitaa olla pulaa ja luodaan sitä seuraavaa sukupolvea joka hoitaa meitä nykyisiä ja maksaa veroja...
Just niin, kirjoitin: "No mitä tuo kuitti kotiovelle toimittamisesta sitten oli. Siinähän mies juuri tekee tilanteelleen jotain kun lähtee ulkomaille asti asian vuoksi." Tuo kotiovelle toimittaminen noin yleensä ottaen vaan on aika väsynyt "argumentti" kun oletetaan että vaikkapa pettymystään netissä purkava ei ole tehnyt mitään asioille. Sen tekemisen tuloksetkin kun joskus saattavat lannistaa. Monesti tuosta kotiovelle toimittamisesta puhuvat ovat vielä niitä jotka itse Tinderiä sohvalla selaten saavat sen kumppaniehdokkaan ovelleen.. :kahvi:
 
Tuo kotiovelle toimittaminen noin yleensä ottaen vaan on aika väsynyt "argumentti" kun oletetaan että vaikkapa pettymystään netissä purkava ei ole tehnyt mitään asioille. Monesti tuosta kotiovelle toimittamisesta puhuvat ovat vielä niitä jotka itse Tinderiä sohvalla selaten saavat sen kumppaniehdokkaan ovelleen.. :kahvi:

Nyt sekoitat hieman asioita.
Eli tuota ei kuulu ottaa sanatarkasti, vaikka henkilö olisi "saanut" parisuhteen netin kautta (esim. suomi 24 foorumin, kissin chatin, ircin, tinderin tms) tai vaikka ihan perinteisellä "olin koulussa / työpaikalla ja siellä tauolla tapasin" tai "baarissa kännissä ja läpällä mutta se lähtikin mukaan" tärkein lienee se että on sen parisuhteen saanut. Ei se ole sen huonompi tai parempi parisuhde kuin jos olisit matkannut aasiassa ja tutustunut esim. töiden kautta kiinalaiseen perheeseen josta sitten tyttären pitkällisen kosiskelun kautta päädyt naimaan.

Sama lopputulos vaikka ehkä nuo ns. perinteiset "ei niin paljoa vaivaa" vaativat tavat ovatkin yleisempiä.

Kun taas "ei tulla kotoa hakemaan" tai "kotiovelle toimitetaan" viitataan enempi siihen että itse pitäisi pyrkiä tekemään jotain. Joillekin se voi ihan sananmukaisesti tarkoittaa että vaivautuu edes tekemään sen deitti profiilin tai hakemaan sitä yhtä ainoaa työpaikkaa tai edes menee jollekin työkkärin ilmaiskurssille jos ei viitsi hakea kouluun eikä vaan valita kavereille ja netissä kaikille miten maailma on perseestä eikä ole työtä, koulutusta eikä naista.

Läheskään kaikille asia ei kuitenkaan ole noin (eli välttämättä ei ole ns. moniongelmainen) mutta ehkä yksi osa-alue elämästä on se minkä kokee ongelmaksi. On se sitten työ, seurustelu, asunto, ulkonäkö, paino tai mikä sattuukaan olemaan. Kun tälläiselle henkilölle sanotaan ettei se asia itsestään ja mitään tekemättä (yleensä) muutu voidaan käyttää ilmausta ettei se tule kotiin / koputa ovelle vaan täytyy joko hyväksyä se puute / ongelma tai sitten tehdä jotain sen eteen.

Tuohon voi tietysti itse myös vaikuttaa samalla kun se pettymys esim. netissä purkautuu ja lisätä siihen hieman myös taustaa tai pohjustusta. Esim. pelkkä lause "Suomesta ei millään saa enää naista ellei ole todella kuuluisa ja rikas mies tai sitten turvaudu maksullisiin" nähdään helposti katkerana naisia vastaan syydettävänä herjana mutta jos lause kuuluukin "olen käyttänyt aktiivisesti jo 10 vuotta useita eri seuranhaku sovelluksia ja käynyt ties miten monissa sokkotreffi, naistenhaku tanssi ja vastaavissa, olen osallistunut moniin naisia täynnä oleviin kursseihin ja harrastuksiin, ollut ainoa mies joogassa, opetellut kokkaamaan, on hyvä ammatti sekä asunto eikä silti tärppää. Vituttaa" antaa paljon enemmän (varmaan myös naispuolisilta henkilöiltä) kaikupohjaa ja voi jopa johtaa siihen että kyseiseltä foorumilta löytyy hyviä vinkkejä tai se nainen jota etsii...
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 416
Viestejä
4 507 048
Jäsenet
74 395
Uusin jäsen
amer

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom