Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Gilden]

Kyllä miehen vanhemmat sukulaiset saattaa hyvinkin olettaa, että "vaimo" hoitaa nämä asiat. Kun niin on aina toimittu. Eli jos mies ei hoida tonttiaan, niin se on vaimon syytä loppupeleissä.

En minäkään ymmärrä, miksi tuollainen oli (on?) naisen tehtävä. Mutta niin se vain oli. Jonkin verran tämäkin on tasoittunut, mutta yhä edelleen pidetään normaalina sitä, että nainen pitää yhteyksiä yllä myös miehen sukulaisiin, mutta harvemmin toisin päin.

Se että jos puolison sukulaisilla on takapajuisia odotuksia että sinun pitäisi hoitaa puolisosi puolesta yhteydenpito heihin, ei tarkoita että tälläiseen tarvitsisi ikinä alistua vapaassa maassamme millään tavalla.

Mikäli ei halua tätä metatyötaakkaa elämäänsä, tästä voi aivan hyvin esim. keskustella puolison kanssa jo suhteen alkuvaiheessa että hän saa hoitaa yhteydenpidon sukulaisiinsa suhteen edetessä ja tehdä tämän täysin selväksi heille.
Mikäli näin ei silti tapahdu ja puolison sukulaiset valittavat, on hyvä esim. käydä rakentavaa keskustelua aiheesta kaikkien osapuolten välillä, tarvittaessa niin kauan kunnes asia menee jakeluun kaikille.

Tälläsen(kin) turhan metatyö-ongelman parisuhteessa saa kyllä helposti ratkaistua jos on yksinkertaisesti selkärankaa keskustella asioista suoraan ihmisten kanssa.

 

[GGoljatti]

Miehillä jotka päättävät lisääntyä, niin varmaan viehättää ajatus että tässä nyt kasvatetaan geneettisesti omia jälkeläisiä, eikä sen naapurin Keijon.

 

[ironth]

Vain jos ei olisi mitään vertailukohtaa. Tai sitten halua katsoa mitään muuta "kun niin on aina tehty." Monogamisen suhteen edut lasten kasvuympäristönä ovat kuitenkin aikalailla vahvat, sen kyseenalaistaminen lähtee yleensä ihan muista lähtökohdista ja motiiveista kuin varsinaisesti lapsen parhaasta.

Tää nyt menee ihan samaan kulttuurimutukastiin kuin edellinen. Mut ei liity enää ketjuun ja mä oon aika kyllästynyt tästä puhumiseen, kun se on entistä alaani.

Se että jos puolison sukulaisilla on takapajuisia odotuksia että sinun pitäisi hoitaa puolisosi puolesta yhteydenpito heihin, ei tarkoita että tälläiseen tarvitsisi ikinä alistua vapaassa maassamme millään tavalla.

Mikäli ei halua tätä metatyötaakkaa elämäänsä, tästä voi aivan hyvin esim. keskustella puolison kanssa jo suhteen alkuvaiheessa että hän saa hoitaa yhteydenpidon sukulaisiinsa suhteen edetessä ja tehdä tämän täysin selväksi heille.
Mikäli näin ei silti tapahdu ja puolison sukulaiset valittavat, on hyvä esim. käydä rakentavaa keskustelua aiheesta kaikkien osapuolten välillä, tarvittaessa niin kauan kunnes asia menee jakeluun kaikille.

Tälläsen(kin) turhan metatyö-ongelman parisuhteessa saa kyllä helposti ratkaistua jos on yksinkertaisesti selkärankaa keskustella asioista suoraan ihmisten kanssa.

Miks tää kaikki on sen naisen homma...?

Miehillä jotka päättävät lisääntyä, niin varmaan viehättää ajatus että tässä nyt kasvatetaan geneettisesti omia jälkeläisiä, eikä sen naapurin Keijon.

Voi olla. Mutta biologiastahan tää ei juonnu, myöskään imettäjän ei tarvitse olla imetettävän biologinen äiti.

 

[gramma]

En ole varma mitä tarkoitat tuota yhteydessä pariutumisella, mutta heitän ihan lonkalta että kovin moni mies ei kaipaa naisista juuri muuta kuin seksiä.

Jos miehellä on miespuolisia kavereita, niiden kanssa vapaa-ajankin vietto ehkä sujuu keskimäärin luontevammin kuin naisporukassa. Epäilisin naisilla olevan sama eli naisystävien kanssa on monesti kiinnostavampaa viettää vapaa-aikaansa ja olla ns. viihteellä, kuin miesten kanssa.

Minä väitän, että naisten ja miesten inhimilliset tarpeet on aika yhteneväiset: läheisyyttä, hyväksyntää, ymmärrystä, kumppanuutta, kosketusta ja joo tietysti seksiäkin, joka liittyy vahvasti kaikkiin edellämainittuihin.

Yksilöllistä vaihtelua tietenkin on.

 

[Mehtikkö]

Kyllä miehen vanhemmat sukulaiset saattaa hyvinkin olettaa, että "vaimo" hoitaa nämä asiat. Kun niin on aina toimittu.

Apet vai anopit luomassa paineita? Meilläpäin miehet eivät pitäneet kirjaa siitä, ketkä lähettivät joulukortin, eivätkä asiasta kritisoineet.

 

[gramma]

Mä en muista edes omaa syntymäpäivääni saati sitten muiden, joten ei kiinnosta tollaset metatyöt yhtään enkä sellaisia itselleni ota. Jos joku toinen haluaa omia tai mun sukulaisia muistaa, niin siitä vaan. Olen kyllä muutenkin niin low-effort ihminen, että tarviin joko toisen samanlaiset ja sitten eletään yhdessä saastan ja kaaoksen keskellä tai sitten jonkun touhukkaan, joka ei katkeroidu siitä, että saa olla päävastuussa kaikesta arjen puuhastelusta.

 

[zaneislandd]

En kyllä ollenkaan ymmärrä tuota, että metatyöksi lasketaan joku sukulaisten muistaminen tai postikortit tj vastaavat. Lähinnähän tämä on sitä, että naiset keskenään lähettelevät niitä kortteja ja siitä johtuen varmaan luonnollisesti tämä "taakka" jää naiselle. Olen kyllä sitä mieltä, että kyseessä on asia mitä ei todellakaan kenenkään olisi välttämätöntä tehdä tai aktiviteetti mihin toisen osapuolen olisi pakko töiden tasan jakamiseksi osallistua.

 

[AnnaKoo]

Kuten kirjoitin, korttien lähettely on onneksi pitkälti menneisyyttä, mutta se on konkreettisuudessaan hyvä malliesimerkki. Yhä nykyäänkin kaikenlainen lähisukulaisten, kummilasten jne. muistaminen on usein naisten vastuulla. Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies. Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi? Tai kuka suunnittelee ja järjestää lasten syntymäpäiväkutsut? Tunnetteko te muka yhtään miestä, joka suvereenisti hoitelisi tällaisia asioita alusta loppuun itse ja oma-aloitteisesti? Onneksi nykyään voi jo tosiaan irtisanoutua kaikista turhista, naisia työllistävistä traditioista, ja lasten synttäritkin ulkoistaa vaikka Hoplopiin.

Olit @ironth tosiaan oikeassa, että turha näistä on edes yrittää puhua. Etenkään he, joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista saati lapsiperhe-elämästä, eivät kykene hahmottamaan koko asiaa. Ja hekin, joilla on mielellään ummistavat silmänsä koko aiheelta tai sysäävät kuormittumisen naisen omaksi syyksi "en ole sulta vaatinut tuollaista" -argumentilla.

 

[Radamsa]

Voi olla. Mutta biologiastahan tää ei juonnu, myöskään imettäjän ei tarvitse olla imetettävän biologinen äiti.

Eikö sen liskosaalistaja-keräilijänkin kannata pitää huolta koko laumasta? Kasvattilapsikin tuo yhtälailla konupullon vanhainkotiin, jos välit on kunnossa…

Jos ei ole lapsia, niin varmaan vaikea hahmottaa millainen suhde lapseen ylipäätään muodostuu. Ei omakohtaista kokemusta tosin ko. tilanteesta, mutta lähipiirissä nähnyt miten tärkeä isäpuoli pikku pojan elämässä on ja valitettavasti myös miten iso menetys molemmille erotilanne on. Siittiöitä voi ruiskia kuka vaan, mutta kaikista ei oo isiksi. Ettei mene liian pateettiseksi, niin tenavat on nastoja, mutta myös helvetin ärsyttäviä riippumatta dna:sta. Ylempänä joku fantasioi jostain varhaisaamun tyydytys-transaktioista. Kuulostaa hyvältä, jos ei häiriinny esim. Kimblestä tai bingokoneesta klo 6.15.

Ihmettelen myös tota kaverit vain samasta sukupuolesta ja toiselta vaan seksiä-juttua. Tietyssä määrin joo, jos tarvitsee samassa elämäntilanteessa olevaa viiteryhmää. Mutta jos aikuisiällä pystyy solmimaan uusia ystävyyssuhteita, niin ei kai siinä sukupuolella ole väliä. Teknisillä aloillakin niin paljon naisia nykyään että altistuu väistämättä.

 

[Joku_242]

Miks tää kaikki on sen naisen homma...?

Ai asiasta keskustelu vai? Jos tulee erikoisia vaatimuksia tai odotuksia niin kai sen jolle niitä esitetään pitää vaan sanoa että mitäs tää nyt oikein on... ei siihen muuten tule muutosta.

Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi?

Itse olen usein ostanut vaan tyyliin viinipullon tjsp joululahjaksi. Helppoa, ei kovin kallista eikä myöskään jää nurkkiin turhaa tavaraa pyörimään.

 

[wanderer_]

Itse olen usein ostanut vaan tyyliin viinipullon tjsp joululahjaksi. Helppoa, ei kovin kallista eikä myöskään jää nurkkiin turhaa tavaraa pyörimään.

Mites kummilapset, sanotaan vaikka alle kouluikäiset sellaiset? Tai mummo, joka täyttää 90 vuotta ja pidetään ihan juhlat. Näitä saattaa tulla yllättävän paljon, jos pariskunnalla on lapset, kummilapset ja muut sukulaiset siihen päälle. Ja toki erilaiset juhlatyypit eli synttärit, joulut, rippijuhlat, häät jne.

Kyllä se aina pienen vaivan vaatii. Toki toiset selviää ihan luonteenkin puolesta vähällä stressillä ja toiset hermoilee näistä enemmän (itse olen valitettavasti jälkimmäistä tyyppiä).

 

[Joku_242]

Mites kummilapset, sanotaan vaikka alle kouluikäiset sellaiset? Tai mummo, joka täyttää 90 vuotta ja pidetään ihan juhlat. Näitä saattaa tulla yllättävän paljon, jos pariskunnalla on lapset, kummilapset ja muut sukulaiset siihen päälle. Ja toki erilaiset juhlatyypit eli synttärit, joulut, rippijuhlat, häät jne.

Kyllä se aina pienen vaivan vaatii. Toki toiset selviää ihan luonteenkin puolesta vähällä stressillä ja toiset hermoilee näistä enemmän (itse olen valitettavasti jälkimmäistä tyyppiä).

Kummilapselle ei toki viinipulloa, mutta puhe olikin aikuisten lahjoista. Yleensä tosin 90-vuotiaalle mummolle ei ymmärtääkseni odoteta enää lahjoja, kun siinä vaiheessa ihmisellä on aikalailla kaikkea mitä tarvii.

Mutta joo, jos on iso ja aktiivisesti juhliva suku, niin meneehän niihin enemmän aikaa. Mutta oliskohan tässäkin enemmän vanhemman polven juttuja, että noi on eksklusiivisesti naisten hommia?

 

[wanderer_]

Yleensä tosin 90-vuotiaalle mummolle ei ymmärtääkseni odoteta enää lahjoja, kun siinä vaiheessa ihmisellä on aikalailla kaikkea mitä tarvii.

Justiinsa.

 

[MI7]

...joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista ...

On pitänyt kysyä tätä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kuinka pitkä pitää parisuhteen olla mielestäsi että sitä voi kutsua pitkäksi? Pitkä sanana kun saattaa eri ihmisillä tarkoittaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kerron pari esimerkkiä. Kerran eräs parikymppinen kundi kertoi että hänellä ollut kaksi pitkää parisuhdetta elämässään, 3kk ja 5kk. Entinen naapurin eronnut nelikymppinen nainen avautui minulle omasta entisestä pitkästä suhteestaan, joka ollut hänen elämänsä pisin, 2.5vuotta. Itse taas jos puhun pitkästä parisuhteesta tarkoitan yli 15 vuoden yhdessäoloa. Eihän kukaan väärässä ole mutta kertoo vaan miten ihmiset ajattelee eri tavalla yhdestä sanasta.

 

[bahis]

Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies.

Ja varmaan nekin jotka vaativat sitä muistamista ovat naisia? Eli turha siitä on miehiä syyttää?

 

[gramma]

Pitkä parisuhde on mun mielestä sellanen 4-5v tai pidempi. Siinä ajassa on jo alkuvaiheen pintakiilto karissut ja todelliset luonteet tulleet esiin, on todennäköisesti asuttukin jo yhdessä yms.

 

[Taneli-]

On pitänyt kysyä tätä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kuinka pitkä pitää parisuhteen olla mielestäsi että sitä voi kutsua pitkäksi? Pitkä sanana kun saattaa eri ihmisillä tarkoittaa kaikkea maan ja taivaan väliltä

Se riippuu siitä ihmisestä ja hänen iästään (sekä elämänkokemuksestaan).
Hieman sama kuin miten joku määrittelee "vakavan seurustelusuhteen" tai edes seurustelusuhteen.
Itse sanoisin että jos on eletty useampia vuosia yhdessä se on pidempi parisuhde. Mutta esim. joltain 20v on aika turha odottaa esim. 10 vuoden pituista parisuhdetta mikä olisi takana jne.
Samaten jos nyt miettii esim. "ensimmäistä tyttöystävääni" niin voisi ihan realistisesti ja rehellisesti kysyä onko se oikeasti edes seurustelusuhde jos 5 vuotiaat tapaavat tarhassa ja leikkivät yhdessä? Pussailevat (mistä nykyisin varmaan kutsuttaisiin poliisit paikalle) sekä viettävät aikaa yhdessä, sain häneltä sormuksen jne..

Tähän liittyen ainakin itse kyseenalaistan hyvin pitkälle sen myytin että ensimmäisen suudelmansa muistaa.. eipä se niin muistettava ole. Etunimen toki muistan mutta siihen se lähes jääkin koska itselläni muistot tuosta noin 5v kypsästä iästä eivät ole kovinkaan kirkkaina mielessä.

Eli nuo ovat määrittelyasioita ja hyvin riippuvaisia henkilöiden iästä sekä elämänkokemuksesta.

EDIT: lisätään nyt vielä se että edes useiden vuosien seurustelu voi olla hyvin erilainen jos se on luokkaa "jo ala-asteesta ollaan seurusteltu, käveltiin koulumatkat yhdessä ja hän kantoi reppuni ja jopa pussattu ylä-asteella" vs "hän muutti luokseni kun sai koulut päättymään ja asuttiin yhdessä kolmisen vuotta sen jälkeen". Jolloin sanoisin että tuo "asuttiin yhdessä kolmisen vuotta" on ehkä syvällisempi ja "pidempi" (koska toisen tuntee oikeasti paremmin) suhde kuin se ehkä 6-7 vuotta "läpi peruskoulun" kestänyt suhde. Missä tietysti molemmat asuivat omien vanhempiensa luona eivätkä ehkä edes nähneet toisiaan kuin koulussa missä ehkä olivat samalla luokalla tai ns. pahimillaan näkivät vain välitunneilla...

 

[Varistin]

Jos

On pitänyt kysyä tätä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kuinka pitkä pitää parisuhteen olla mielestäsi että sitä voi kutsua pitkäksi?

Riippuu ihmisen iästä, jos jätetään teinit pois laskuista niin omaan korvaan pitkä parisuhde voisi olla 20-30 iässä esim. 3+ vuotta, 30-40 iässä 5+ vuotta ja sitä vanhemmilla sitten lähempänä kymmentä kuin viittä vuotta. Kaiken ikäisillä vaikka 8v parisuhdetta voi mielestäni kutsua aina pitkäksi.

Oleellista lienee se, että pitkässä parisuhteessa kaikenlaiset harhakuvitelmat sen toisen luonteessa ovat haihtuneet ja toisen tuntee ns. oikeasti. Minkään ikäisenä tähän ei taas sitten riitä vaikkapa vain 6kk.

 

[Gilden]

Miks tää kaikki on sen naisen homma...?

Mikä kaikki on sen naisen homma? Sekö että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja kertoa mielipiteensä asoista jotka häntä itseään ei miellytä? Ihmiset eivät tunnetusti ole ajatustenlukijoita joten tämä taito on suositeltavaa ihan kaikille ihmisille sukupuolista riippumatta.

Kuten kirjoitin, korttien lähettely on onneksi pitkälti menneisyyttä, mutta se on konkreettisuudessaan hyvä malliesimerkki. Yhä nykyäänkin kaikenlainen lähisukulaisten, kummilasten jne. muistaminen on usein naisten vastuulla. Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies. Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi? Tai kuka suunnittelee ja järjestää lasten syntymäpäiväkutsut? Tunnetteko te muka yhtään miestä, joka suvereenisti hoitelisi tällaisia asioita alusta loppuun itse ja oma-aloitteisesti? Onneksi nykyään voi jo tosiaan irtisanoutua kaikista turhista, naisia työllistävistä traditioista, ja lasten synttäritkin ulkoistaa vaikka Hoplopiin.

Olit @ironth tosiaan oikeassa, että turha näistä on edes yrittää puhua. Etenkään he, joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista saati lapsiperhe-elämästä, eivät kykene hahmottamaan koko asiaa. Ja hekin, joilla on mielellään ummistavat silmänsä koko aiheelta tai sysäävät kuormittumisen naisen omaksi syyksi "en ole sulta vaatinut tuollaista" -argumentilla.

Tämä sosiaalinen koodisto ja sen ongelmat tuntuu olevan naisten itsensä keksimä ja ylläpitämä asia.
Aika harvassa on miehet jotka varsinkaan lapsettomassa parisuhteessa stressaa jostain merkkipäivä muistamisista millään tavalla tai odottavat että oma tyttöystävä hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiin hänen puolestaan. Se on ne asiasta hössöttävät naiset jotka tekevät tästä asiasta jonkun odotuksen ja stressin itselleen sekä toisilleen. Siihen kun lisätään vielä se että jotkut selkärangattomat yksilöt eivät saa suutaan auki ja alistuvat itse näihin typeriin vanhanaikaisiin käytöntöihin, he ovat osa ongelmaa kun itse ylläpitävät näitä typeriä perinteitä. Netissä sitten saatetaan valittaa kun on niin raskasta metatyötä että.. vaikka kyseessä on 100% ongelma joka aikuisen ihmisen on helppo korjata keskustelemalla suoraan asiasta.

Ei ole ihme että susta tuntuu että turha näistä on edes yrittää puhua, koska tässä asiassa uhriutumiskortti ei toimi. Se ei ole miesten syytä, jos naiset eivät saa suutaan auki ja itse alistuvat vanhanaikaisiin typeriin käytäntöihin joita he odottavat toisiltaan.

 

[Varistin]

Tämä sosiaalinen koodisto ja sen ongelmat tuntuu olevan naisten itsensä keksimä ja ylläpitämä asia.
Aika harvassa on miehet jotka varsinkaan lapsettomassa parisuhteessa stressaa jostain merkkipäivä muistamisista millään tavalla tai odottavat että oma tyttöystävä hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiin hänen puolestaan. Se on ne asiasta hössöttävät naiset jotka tekevät tästä asiasta jonkun odotuksen ja stressin itselleen sekä toisilleen. Siihen kun lisätään vielä se että jotkut selkärangattomat yksilöt eivät saa suutaan auki ja alistuvat itse näihin typeriin vanhanaikaisiin käytöntöihin, he ovat osa ongelmaa kun itse ylläpitävät näitä typeriä perinteitä. Netissä sitten saatetaan valittaa kun on niin raskasta metatyötä että.. vaikka kyseessä on 100% ongelma joka aikuisen ihmisen on helppo korjata keskustelemalla suoraan asiasta.

Ei ole ihme että susta tuntuu että turha näistä on edes yrittää puhua, koska tässä asiassa uhriutumiskortti ei toimi. Se ei ole miesten syytä, jos naiset eivät saa suutaan auki ja itse alistuvat vanhanaikaisiin typeriin käytäntöihin joita he odottavat toisiltaan.

Tämä ei mielestäni ole ihan noin yksiselitteinen asia, oman puolison kanssa olen tästä aihepiiristä keskustellut muutaman kerran ja häneltä on tullut perspektiiviä asiaan. Kyse ei ole puhtaasti kahden ihmisen ja heidän lähipiirinsä tavoista hoitaa asioita, vaan yhteiskunnassa naisille tulee myös kiertoteitse sosiaalista painetta hoitaa asioita tietyllä tavalla, ja että tietyt asiat ovat enemmän naisten kuin miesten "vastuulla", vaikka tähän ei nykyään ole mitään todellista syytä. Konkreettisin esimerkki lienee kaikenlaiset lasten hoitoon liittyvät asiat, joissa istuu vahvoja oletuksia äidin tärkeämmästä roolista lapsien elämässä.

Itse olen sitä mieltä, että jos vaikka miehen sukulaiset odottavat, että "vaimon" pitäisi hoitaa tietyt asiat, ilman mitään selkeää syytä, niin sukulaistensa väärien käsitysten oikaiseminen on miehen vastuulla, eikä "vaimolla" pitäisi olla edes tarvetta osallistua tähän keskusteluun. Kumpikin siis pitää omat sukulaisensa kurissa jos siihen tarvetta on.

Jos näistä voi keskustella ja ongelmat hoituvat sillä, niin hyvä. Monella voi kuitenkin olla tilanne, että keskustelemalla ei saa parannuksia aikaan, vain hankalan ihmisen maineen esimerkiksi niiden puolison sukulaisten silmissä, ja sekään ei ole hyvä tilanne. Toiset välittävät tästä vähemmän, mutta joillekin se on tärkeämpää, eikä sitäkään pidä väheksyä.

 

[Gilden]

Kyse ei ole puhtaasti kahden ihmisen ja heidän lähipiirinsä tavoista hoitaa asioita, vaan yhteiskunnassa naisille tulee myös kiertoteitse sosiaalista painetta hoitaa asioita tietyllä tavalla, ja että tietyt asiat ovat enemmän naisten kuin miesten "vastuulla", vaikka tähän ei nykyään ole mitään todellista syytä

Keneltä yhteiskunnassa tulee sosiaalista painetta hoitaa sukulaisten merkkipäivien muistaminen, asioista hössöttäviltä naisilta itseltään vai miehiltä jotka ei juuri välitä koko asiasta?

Itse olen sitä mieltä, että jos vaikka miehen sukulaiset odottavat, että "vaimon" pitäisi hoitaa tietyt asiat, ilman mitään selkeää syytä, niin sukulaistensa väärien käsitysten oikaiseminen on miehen vastuulla, eikä "vaimolla" pitäisi olla edes tarvetta osallistua tähän keskusteluun. Kumpikin siis pitää omat sukulaisensa kurissa jos siihen tarvetta on

Täysin samaa mieltä, mutta tässä on ongelma se että jos tälläisiä odotuksia tulee, ja nainen ei saa tästä suutaan auki edes omalle miehelleen ja hän ottaa itse vapaaehtoisesti tämän roolin parisuhteessa, niin kenen luoma ongelma tämä sitten on? Yllättävän yleistä tuntuu olevan että ihmiset eivät keskustele näistä asioista kunnolla keskenään.

Jos näistä voi keskustella ja ongelmat hoituvat sillä, niin hyvä. Monella voi kuitenkin olla tilanne, että keskustelemalla ei saa parannuksia aikaan, vain hankalan ihmisen maineen esimerkiksi niiden puolison sukulaisten silmissä, ja sekään ei ole hyvä tilanne. Toiset välittävät tästä vähemmän, mutta joillekin se on tärkeämpää, eikä sitäkään pidä väheksyä.

Mikäli keskustelemalla ei saa parannuksia sukulaisten tahallista elämän ankeuttamista kohtaan, niin mikäänhän ei pakota olemaan tekemisissä tälläisten ihmisten kanssa. Elämä on liian lyhyt aika viettää itseään kunnioittamattomien ihmisten kanssa vaikka miten olisivat verisukulaisia.

 

[Varistin]

Keneltä yhteiskunnassa tulee sosiaalista painetta hoitaa sukulaisten merkkipäivien muistaminen, asioista hössöttäviltä naisilta itseltään vai miehiltä jotka ei juuri välitä koko asiasta?

Mikäli keskustelemalla ei saa parannuksia sukulaisten tahallista elämän ankeuttamista kohtaan, niin mikäänhän ei pakota olemaan tekemisissä tälläisten ihmisten kanssa. Elämä on liian lyhyt aika viettää itseään kunnioittamattomien ihmisten kanssa vaikka miten olisivat verisukulaisia.

Sillä tuleeko se paine enemmän miehiltä vai naisilta on lopulta aika vähän merkitystä, ainakaan niin että miehenä voisi jättää sen perusteella asian vain naisten keskinäiseksi taisteluksi. Edit: näkemys, jossa tämä mielletään "naisten hössötykseksi" eikä siihen siksi miehenä tarvitse kiinnittää huomiota, on itse asiassa osa sitä ongelman kokonaisuutta.

Henkilökohtaisesti olen samaa mieltä, että ankeuttavat ihmiset kannattaa tiputtaa elämästään pois. Kaikille asia ei kuitenkaan ole niin helppo henkisesti tai edes käytännössä, jos kyse on esimerkiksi yhteisten lasten isovanhemmista, jotka voivat olla muuten ihan ok, mutta joilla "vanhan kansan" näkemyksiä tietyissä asioissa.

 

[Gilden]

Sillä tuleeko se paine enemmän miehiltä vai naisilta on lopulta aika vähän merkitystä, ainakaan niin että miehenä voisi jättää sen perusteella asian vain naisten keskinäiseksi taisteluksi. Edit: näkemys, jossa tämä mielletään "naisten hössötykseksi" eikä siihen siksi miehenä tarvitse kiinnittää huomiota, on itse asiassa osa sitä ongelman kokonaisuutta

Tottakai sillä on merkitystä että tämä sosiaalinen paine tulee naisilta naisia kohtaan, koska tästä metatyötaakasta helposti uhriudutaan ja syytetään monesti miehiä, vaikka se on oikeasti naisten keskenään luoma ongelma.

 

[gramma]

Mä jäävään itseni tästä metatyökeskustelusta, koska oon selkeesti mies tän asian suhteen. Ei vois vähempää kiinnostaa muiden odotukset, enkä keksi muutenkaan mitään kovin kummoisia metatyöhommia, mitä lapsettomilla pariskunnilla/sinkuilla nyt voisi olla. Joku renkaiden vaihto kaks kertaa vuoteen, iv-koneen putsaus tms?

 

[Varistin]

Tottakai sillä on merkitystä että tämä sosiaalinen paine tulee naisilta naisia kohtaan, koska tästä metatyötaakasta helposti uhriudutaan ja syytetään monesti miehiä, vaikka se on oikeasti naisten keskenään luoma ongelma.

Riippuu myös siitä, puhutaanko ilmiöstä vai konkreettisista henkilökohtaisen elämän tilanteista. Ilmiönä en ole asiasta kanssasi suuresti eri mieltä, mutta yksilöllisten tilanteiden hoitoon kategorinen "naisten keskinäinen ongelma, ei tarvitse puuttua" on useimmiten huono vaihtoehto. Edit. ja niistä yksilöllisistä tilanteista massana ja ajan myötä sitten muodostuu yleinen malli ja henki asian ympärille.

Keskustelemme myös ehkä vähän eri asioista, en puhu pelkästään metatyöstä (joka on itse asiassa mielestäni vähän hölmö kattokäsite ja helppo ymmärtää liian eri tavoilla), vaan yleisemminkin niistä odotuksista, joita naisille asetetaan eri tavalla kuin miehille.

 

[Varistin]

Mä jäävään itseni tästä metatyökeskustelusta, koska oon selkeesti mies tän asian suhteen. Ei vois vähempää kiinnostaa muiden odotukset, enkä keksi muutenkaan mitään kovin kummoisia metatyöhommia, mitä lapsettomilla pariskunnilla/sinkuilla nyt voisi olla. Joku renkaiden vaihto kaks kertaa vuoteen, iv-koneen putsaus tms?

Nuo mainitsemasi ovat mielestäni ihan konkreettisia hommia, ei metatyötä.

Jos aikaisempaa joulukorttiesimerkkiä jatkaa, on metatyötä vaikka se, että miettii ja päättää yleisesti, että kortteja pitää lähettää, ja pähkäilee karkealla tasolla montako ja kenelle kaikille.

Konkreettista työtä on sitten se, että ostaa ne kortit ja postimerkit (ja sopii kuka tämän perheessä hoitaa), listaa vastaanottajat, kerää näiden ajantasaiset osoitteet, kirjoittaa kortit ja vie ne postiin. Ja mielestäni vaikka metatyö ts. ajatus lähettää kortit olisi vain pariskunnan toisen osapuolen aloittama, on mielestäni ihan fiksua että se toinenkin osallistuu jotenkin vähintään noihin konkreettisiin juttuihin (edit. tai ainakin tarjoaa apuaan). Vaikka korttien lähettäminen yleisesti ei toista kiinnostaisi vähääkään.

Edit2: Jossain on viitattu metatyöllä esimerkiksi siihen, että järjestelee jotain lapsen harrastusmenoja, sopii aikatauluja näille ja kuka kuljettaa. Itse miellään metätyön kuitenkin lähinnä ajatus- tai paperityöksi, joka ei näy ulkopuolisille tai ei ole millään tavalla fyysistä.. Lasten menojen muistaminen tai kirjaaminen kalenteriin on metatyötä, sitten jo vaikka puhelinsoitto harrastusryhmän vetäjälle aiheesta ja naapurille yhteisen autokyydin sopimiseksi on ihan konkreettista työtä. Molempiin menee aikaa ja aivokapasiteettia kuitenkin.

 

[gramma]

Joo lähinnä mietin, että nää asiat (renkaiden vaihto, katsastus, iv-koneen putsaus) pitää MUISTAA (okei renkaat on helppo, katsastus vähä vaikeempi varmaan).

 

[Varistin]

Joo lähinnä mietin, että nää asiat (renkaiden vaihto, katsastus, iv-koneen putsaus) pitää MUISTAA (okei renkaat on helppo, katsastus vähä vaikeempi varmaan).

Se muistaminen, tai selvittäminen vaikka netistä, ja kirjaaminen kalenteriin menee metatyön piiriin. Lapsettomalla pariskunnalla näitä nyt ei niin paljon tosiaan ole, ja ainakin meillä suurin osa jaetaan ihan kitkatta ja luontevasti. Molemmat muistaa ja kertoo omat menonsa, yhteisten menojen järjestely sovitaan tapauskohtaisesti mutta niitä on yleensä ehkä 1 tai 2 kuukaudessa. Toki pitää sopia myös miten hoidetaan asumisen juoksevat jutut ja vaikka kauppakäyntien suunnittelu, mutta näissä kun on aikanaan sovitut mallit niin niitä ei tarvitse jatkuvasti olla erikseen säätämässä ja sopimassa.

Toki olen onnekas (ja puoliso myös ), että meillä molemmilla on näistä suht yhtenevät käsitykset, eikä tarvitse pelätä vaikka sitä, että toinen tekeekin yhtäkkiä jotain muuta kuin on sovittu.

 

[JLM]

Keskustelemme myös ehkä vähän eri asioista, en puhu pelkästään metatyöstä (joka on itse asiassa mielestäni vähän hölmö kattokäsite ja helppo ymmärtää liian eri tavoilla), vaan yleisemminkin niistä odotuksista, joita naisille asetetaan eri tavalla kuin miehille.

Toisaalta myös miehille asetetaan odotuksia, mitkä ovat erilaisia kuin naisille asetetut odotukset - niin on ollut maailman sivu, enkä usko että se tulee muuttumaan miksikään (eikä sille nyt hirveästi ole kyllä hyviä perustelujakaan miksi muuttuisi). Nähdäkseni kysymys on enemmän siitä, millaisia odotuksia on, mihin ne odotukset perustuvat ja mitä niillä tavoitellaan - sekä tietysti siitä, miten kukin sitten niihin odotuksiin suhtautuu. Jos ongelmana nähdään ulkoisten odotusten tuottama metatyö (tai millä sitten halutaankin kutsua), niin pitäisikö silloin arvioida palveleeko se työ jotain järkevää tarkoitusta ja jos ei palvele, niin onko järkevä ratkaisu yrittää velvoittaa mies (kenelle asialla ei näytä olevan aina kovin suurta merkitystä muutenkaan) osallistumaan niiden ulkoisten odotusten täyttämiseen? Vai kenties opetella seisomaan omilla jaloillaan ja jättämään sellaiset odotukset huomiotta, jos ne eivät palvele mitään sellaista tarkoitusta millä on todellista merkitystä itselle ja/tai kumppanille? Näin joulukorttirumbaan osallistuvana ja tenavien harrastus yms. asioita järjestelevänä tuntuu vähän etäiseltä nähdä niitä jonain suurena naisten kollektiivisena sortorakenteena mikä on miesten vika...

 

[ironth]

Tottakai sillä on merkitystä että tämä sosiaalinen paine tulee naisilta naisia kohtaan, koska tästä metatyötaakasta helposti uhriudutaan ja syytetään monesti miehiä, vaikka se on oikeasti naisten keskenään luoma ongelma.

Pointti oli lähinnä siinä, että "no tee asialle jotain" ei ole mikään ratkaisu siihen, jos henkilö jo kokee jonkin asian tekemisen kuormittavana/turhana/ylimääräisenä. Eli tarjottu selitys oli käytännössä nollan arvoinen.

Mutta sehän on miestyypillistä olla tarjoamassa aina ratkaisuja. Naiset, ja itseasiassa miehetkin yleensä, hyötyvät enemmän asian selityksestä, jolloin se avautuu itselle paljon paremmin. Kuulija ei ole välttämätön, mutta on helpompi puhua ääneen jollekin. Ja ääneen sanottuna asia on paljon selkeämpi kuin päässä. Jostain syystä naiset osaavat kuunnella, myötäillä, kysyä lisää tai jakaa kokemuksiaan. Miehet menevät ongelmanratkaisumoodiin ja unohtavat esim. lohduttamisen.

Jos nyt kyse olisi vaikka niistä suvun korteista ja tilanteessa vaimoke valittaisi, miten ei meinaa jaksaa tulevaa joulukorttirumbaa. Valitsetteko miehet a) sen kertomisen, että ei tarvi tehdä ja käskette kertomaan korttia odottaville, että ei tule korttia vai b) juttelemisen siitä, mikä kaikki uuvuttaa, ja sen kuuntelemisen?

Itsekin syyllistynyt ratkaisumoodiin menemisestä useinkin, etenkin viestitellessä, mutta näitä on kiva tiedostaa ja jutella asioista. Voi vaikka kysyä, kaipaako toinen apua vai kuuntelijaa.

 

[Gilden]

Ilmiönä en ole asiasta kanssasi suuresti eri mieltä, mutta yksilöllisten tilanteiden hoitoon kategorinen "naisten keskinäinen ongelma, ei tarvitse puuttua" on useimmiten huono vaihtoehto. Edit. ja niistä yksilöllisistä tilanteista massana ja ajan myötä sitten muodostuu yleinen malli ja henki asian ympärille.

Itse puuttuisin asiaan välittömästi jos äitini alkaisi valittamaan tyttöystäväni yhteydenpidosta millään tavalla. Monet miehet eivät välttämättä edes tajua ajatella koko asiaa, joten kuten kirjoitin asiasta aiemmin että tämä asia kannattaa ottaa miehen kanssa keskusteluun jo seurustelusuhteen alkaessa jos asia huolettaa.

Seurustelusuhteen alkaessa on itsestäänselvää että molemmat pitää itse yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja muistavat sukulaistensa merkkipäiviä jos niin haluavat. Miksi tämän pitäisi muuttua seurustelusuhteen edetessä? Kuka tätä muutosta toivoo ja odottaa? Luultavasti ehkäpä eniten miehen äiti jonka oma poika ei välttämättä välitä juurikaan olla yhteydessä..

Oman sukuni miesten kanssa on helppo kulttuuri merkkipäivien muistamisessa, kukaan ei juuri muista kenenkään merkkipäiviä satunnaisia facebookin synttärionnitteluita lukuunottamatta. Yhteyttä otetaa lähinnä silloin kun on oikeaa asiaa, mitään odotuksia muusta ei ole ja hyvä näin. Mikään ei estä suvun naisia toimimaan samoin, mutta eivät halua toimia samoin. Tämä metatyötaakka on heidän itsensä haluama asia elämässään ja mikäs siinä. Niin kauan kun ei asiasta ei uhriuduta ja ei syyllistetä muita, asia on täysin ok.

Keskustelemme myös ehkä vähän eri asioista, en puhu pelkästään metatyöstä (joka on itse asiassa mielestäni vähän hölmö kattokäsite ja helppo ymmärtää liian eri tavoilla), vaan yleisemminkin niistä odotuksista, joita naisille asetetaan eri tavalla kuin miehille.

Mitä odotuksia vapaaehtoisesti lapsettomassa parisuhteessa oleville naisille asetetaan eri tavalla kuin vapaaehtoisesti lapsettomassa parisuhteessa oleville miehille? Kenen taholta ja millä tavoilla?

 

[zaneislandd]

Pyydän tässä kollektiivisesti anteeksi kaikilta miljoonilta naisilta joille olen aiheuttanut täysin tietämättäni tuskaa ja metatyötaakkaa kun olen syntymässä saanut Y kromosomin.

En tiedä miten voisin asian korjata tai mitä sille pitäisi tehdä, kun en ainakaan aikuisiällä ole yhtään joulukorttia lähettänyt ja melkoisen vähän niitä myös vastaanottanut.

 

[ironth]

Seurustelusuhteen alkaessa on itsestäänselvää että molemmat pitää itse yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja muistavat sukulaistensa merkkipäiviä jos niin haluavat. Miksi tämän pitäisi muuttua seurustelusuhteen edetessä? Kuka tätä muutosta toivoo ja odottaa? Luultavasti ehkäpä eniten miehen äiti jonka oma poika ei välttämättä välitä juurikaan olla yhteydessä..

Naiset sitä naiset tätä. Mihin se isä unohtui? Eikö isää kiinnosta poikansa kuulumiset? Ehkä isä on mukana tässä kaikessa, hänkin elää siinä maailmassa, jossa sosiaalisuus kuuluu muka vain naisille. Ehkä hän vihjaa aina puolisolleen, että pitäisi jo kuulla pojasta maailmalla. Itse ei kykene tarttumaan puhelimeen.

Eri asia siis kuin se, miksi se siirtyisi pojan naispuoliselle kumppanille. Lähinnä varmaan siirtynyt hänelle siksi, ettei poikakaan osaa puhua mistään. Sen sijaan, että jauhaisi naisten uhriutumisesta, voisi puhua siitä, miten helvetin surullista on miesten mykkyys. Soittakaa kotiinne.

(Itse ainakin pelkäsin sitä, että isä olisi soittanut. Silloin olisi ollut jotain vakavaa sattunut.. oishan se kiva, jos ois ollut toisin. Nykyään varmaan jo viestittelevät sujuvasti, alle noin kuuskymppiset ukot ainakin.)

 

[Taneli-]

Mitä odotuksia vapaaehtoisesti lapsettomassa parisuhteessa oleville naisille asetetaan eri tavalla kuin vapaaehtoisesti lapsettomassa parisuhteessa oleville miehille? Kenen taholta ja millä tavoilla?

Yksi yleinen esimerkki on esim:
Ihan yleisesti katsotaan että mies on se osapuoli joka vastaa siitä missä asutaan (ostaa / vuokraa asunnon) ja nainen taas sisustuksesta sekä siisteydestä.

Eli kun joku ei niin tuttu tulee käymään yleensä oletetaan että mies on päättänyt että asunto hankitaan, mistä se hankitaan ja hänen kanssaan voidaan puhua siitä asiasta (hinta, lainan tyyppi jne). Kun taas esim. sisustamisesta, siitä miten helppoa tai vaikeaa joku siivous juttu on tms. voidaan helpommin puhua sen naisen kanssa. Eikä edes ajatella että se toinenkin osapuoli voisi ehkä olla se joka tietää siitä asiasta enempi.

Tai yleistäen miehelle kuuluu vastuu rahasta ja naiselle ehkä miten sitä käytetään ja se saadaan riittämään.

Ei se aina mene noin ja toki löytyy paljon miehiä joilla on silmää esim. värisävyille ja jotka mielellään antavat vaikka naisen päättää mihin muutetaan, ottaa se asuntolaina ja maksaa se miten haluavat kun mies taas keskittyy valitsemaan seinien värit, keittiön tasot ja muut. Kun nainen lähtee aamusta töihin mies jää kotiin, siivoaa, tekee pedin, pesee vaatteet sekä astiat, käy kaupassa vaimon rahoilla ja valmistaa ruuan valmiiksi valiten elokuvan valmiiksi odottamaan kun vaimo tulee töistä jolloin tarjoaa niska ja jalkahierontaa sekä ruoka odottaa valmiina jne.

Mutta yleensä se menee toisinpäin. Tai varsinkin nykyisin se että molemmat osallistuvat ja käyvät töissä sekä ottavat sen lainan puoliksi.

Monesti ainakin omalla kohdallani on ollut niin että minä miehenä maksan hieman enemmän kaikkia kuluja ja esim. asuntolaina on minun nimissäni (sekä siihen kuuluvat laskut) kun taas nainen sitten ehkä siivoaa enempi ellei ole töissä.
Tämän huomaa monesti myös pienemmissä jutuissa, esim. yleensä minä olen aina se henkilö joka kysyy kaupassa (jos ollaan tilanteessa missä kumpikin maksaa kutakuinkin omat kulunsa miettien siis vaikka ruokakauppaa) että haluaako toinen jotain, voin ostaa tai ostan jonkun herkun toiselle ns. ylimääräisenä.

Tai sanotaan jos perheeseen hankitaan uusi auto. Yleensä mieheltä kysellään sitten sen moottorista, kiihtyvyydestä, kulutuksesta jne. ja naiselta ehkä sen väristä. Eli toki stereotypiaa...

 

[ironth]

Yksi yleinen esimerkki on esim:
Ihan yleisesti katsotaan että mies on se osapuoli joka vastaa siitä missä asutaan (ostaa / vuokraa asunnon) ja nainen taas sisustuksesta sekä siisteydestä.

Eli kun joku ei niin tuttu tulee käymään yleensä oletetaan että mies on päättänyt että asunto hankitaan, mistä se hankitaan ja hänen kanssaan voidaan puhua siitä asiasta. Kun taas esim. sisustamisesta, siitä miten helppoa tai vaikeaa joku siivous juttu on tms. voidaan helpommin puhua sen naisen kanssa. Eikä edes ajatella että se toinenkin osapuoli voisi ehkä olla se joka tietää siitä asiasta enempi.

Tai yleistäen miehelle kuuluu vastuu rahasta ja naiselle ehkä miten sitä käytetään ja se saadaan riittämään.

Ei se aina mene noin ja toki löytyy paljon miehiä joilla on silmää esim. värisävyille ja jotka mielellään antavat vaikka naisen päättää mihin muutetaan, ottaa se asuntolaina ja maksaa se miten haluavat kun mies taas keskittyy valitsemaan seinien värit, keittiön tasot ja muut. Kun nainen lähtee aamusta töihin mies jää kotiin, siivoaa, tekee pedin, pesee vaatteet sekä astiat, käy kaupassa vaimon rahoilla ja valmistaa ruuan valmiiksi valiten elokuvan valmiiksi odottamaan kun vaimo tulee töistä jne.

Mutta yleensä se menee toisinpäin. Tai varsinkin nykyisin se että molemmat osallistuvat ja käyvät töissä sekä ottavat sen lainan puoliksi.

Monesti ainakin omalla kohdallani on ollut niin että minä miehenä maksan hieman enemmän kaikkia kuluja ja esim. asuntolaina on minun nimissäni (sekä siihen kuuluvat laskut) kun taas nainen sitten ehkä siivoaa enempi ellei ole töissä.

Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.

Opiskeluaikana yllärietkoilla miespuolinen ystävä mainitsi minulle meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Sain onneksi sanottua, että se oli silloisen avomieheni vuoro siivota. Hän jäi hetkeksi ihmettelemään, liekö koskaan itse joutunut pesemään pönttöä.

Ja sitten olen käynyt ei-yllärietkoilla miesten kämpissä, joissa ei ole edes vessapaperia tai puhdasta käsipyyhettä, ei ehkä ollenkaan tai polkupyörän öljyrättiä muistuttava riekale. Ja se on sitten muka ihan ok.

Ja on mulla myös sama asenne, ja vaikka tiedostan sen, en pääse täysin eroon. Yhdellä kaveripariskunnalla on hämmentävän sotkuinen vessa/kylppäri ja mä en oikein ymmärrä, miten tämä naispuolinen pystyy a) elämään sen kanssa b) näyttämään sitä vieraille. Ihan vaan pölystä ja hammastahnaroiskeista ym. koostuva, eikä mistään homesilikoneista. Sit taas oon ihan varma, että se mies ei tajua mitään. Eli tavallaan se on naisen syytä - tuomitsemisen sijaan tosin vain hämmästelen ja toivon, että käsipyyhe on joskus vaihdettu.

Mut kun me kaikki ajatellaan näin, että epäsiisteys ja ihan oikeasti joskus terveysriski on miehen toimesta ihan ok, niin silloinhan ne odotukset on erilaiset naisille ja miehille. Tosi moni asia liittyy siihen, että mies ei osaa jotain, ja hämmästelen, miten miehet antaa tän vaan olla. Missä kaikki uho siitä, että osaa kaiken ja pystyy mihin vain? Miksi jatketaan ranskalaisten paistamista lapsille vedoten siihen, että ei osaa keittää perunoita? Tai pelkkää eines- ja pikaruokaa itselle. Kansanterveysriski.

Sori, oon vähän lennokas taas ajatuksissani tähän aikaan viikosta.

 

[Frankie]

En ymmärrä enää mitään tästä keskustelusta. Mutta tuon silti hiukan omia mietteitäni tänne. Lapseton pariskunta, ns. pitkä parisuhde melkein millä tahansa mittarilla. Siisteydestä huolehditaan yhdessä, mutta nainen ei koske imuriin. Mies tekee ruuat, koska on ensin kotona ja tykkää touhusta, kuulemma myös hyvä kokki. Nainen pesee pyykit, koska on tehty diili pesukone vs. imuri. Nainen hoitaa viherkasvit, koska mies monitaitoisuudestaan huolimatta ei ymmärrä edes hiukan alusta, miten kasvit pidetään hengissä. Miehellä on parempi värisilmä, kukaan ei tiedä miksi. Sisustus tehty yhdessä, miehen värisilmää ja naisen laatutietoisuutta hyväksi käyttäen. Auto on miehen vastuulla, nainen voi vaikuttaa maksimissaan väriin. ATK on miehen vastuulla kotona, töissä kuulemma nainen osaa aika paljon asioita. Tämä ei näy kotona, mutta ei puututa siihen. Annetaan miehen olla siinä uskossa, että se on miesten hommaa, varsinkin tässä tapauksessa, missä se kuuluu miehen työnkuvaan. Kuuluu naisenkin, mutta ei edelleenkään puututa siihen.

Jos tuota autoa ei lasketa, osia voitaisiin vaihtaa sujuvasti melkein milloin vain. Siis jos olisi ihan pakko. Ei ole mitään sellaista tehtävää, mitä toinen ei voisi hoitaa. Hätätilanteessa oppisin pitämään viherkasvitkin hengissä. Tai sitten tekisin miehisen ratkaisun ja ostaisin uutta huonovointisten tilalle.

Mutta siis joo, onko meidän taloudessa metatyöt tasapainossa, vinossa, tai jotenkin muuten oudossa jamassa?

PS. Piti sanoa, etten erota kotitöitä metatöistä. Liian uusi termi mulle.

 

[AnnaKoo]

Mies tekee ruuat, koska on ensin kotona ja tykkää touhusta, kuulemma myös hyvä kokki.

Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö. Ainakin jos sen tekee kunnolla, eli huomioi mitä kaapeissa jo on, mikä on menossa vanhaksi jne. ja tekee ostokset suunnitellusti. Versus menee Prismaan vasta kun jääkaapissa on pelkkä valo, ja lappaa sitten kärryyn kaikkea randomia hetken mielijohteesta.

Mä olen tossa aika laiska, koska yksin asuvana ei ole niin nöpönuukaa, ja pysyn paremmin kartalla mitä on minkäkin verran. Mutta lapsiperheessä ruokahuollon suunnittelu nousee jo ihan toiselle levelille. Tai suursyömärikumppanin kanssa...

 

[Frankie]

Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö.

Joo, mulle noi jää. Kaikki johtuu siitä, että yksinkertaisesti pääsen aikaisemmin kotiin. Viikonloppuna sitten jaetaan vastuu, kun on aikaa ja yhdessä suunnittelu ja tekeminen on molempien intresseissä.

Kumpikohan meistä on se yksisarvinen? Varmaan molemmat. Jos kuulostan onnelliselta, siihen on syynsä.

 

[Taneli-]

Mutta siis joo, onko meidän taloudessa metatyöt tasapainossa, vinossa, tai jotenkin muuten oudossa jamassa?

Tämä on sitä nykyaikaa mikä toivottavasti yleistyy hieman enempikin. Mutta kyse olikin siitä mikä on se yleinen mielikuva ja se muuttuu hitaammin.

Itse teen ruokaa, mutta harvemmin tuntikausien uurastuksia enkä varmaan osaisi tehdä kovin hyviä, esim. viikon ajan, 100% kasvispainoitteisia ateroita aloittaen terveellisestä aamupuurosta mihin otetaan pakastimesta marjoja... koska en ole vegaani ja olen tottunut tekemään erilaisia (enempi lihapohjaisia) ruokia.
Lisäksi en yleensä tee mitään salaatteja, toki voin syödä ja syön porkkanaa, paprikaa, erilaisia tomaatteja, kurkkua jne. mutta yleensä otan palan tai yhden ja syön enkä tee erikseen salaattia siitä / raasta / siivuta tms. En edes siihen ruokalautaselle vaan mieluummin leikkaan noin ranteen paksuisen siivun kurkkua kuin teen viipaleita.

Toki tuon oppisi mutta siitähän ei nyt puhuta.

Myös sitten asiat mitkä itselleni ovat OK eivät välttämättä ole naiselle OK. Esim. käytän yleensä T-paita + farkut tai T-paita + maastohousut tai T-paita shortsit tyyppisiä yhdistelmiä joten en todellakaan silitä vaatteitani enkä ole niin herrasmies että omistaisin (muistaakseni) edes silitettävää ja pestävää (sekä kirjailtua) nenäliinaa. (Joo, tietysti on myös sukkia, kalsareita jne mutta idean tajuaa). Nainen taas voi ottaa jonkun hameen tai paidan mikä kuulema tarvitsee ehdottomasti silittää.

 

[Frankie]

Toki tuon oppisi mutta siitähän ei nyt puhuta.

Sinkkuaikoina yritin kokkailla, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan siitä, mistä se hyvä maku ruokaan tulee. Tai tarkemmin sanoen, mistä syystä en onnistunut yrityksissäni. Sitten puolisoni opetti mulle pari perusasiaa ja mulle avautui uusi fantastinen maailma. Siitä sitten pienellä itseopiskelulla lisää taitoja ja tekniikoita. Jos olisin noi hommat hiffannut nuorena, olisin hurmannut naisen jos toisenkin ihan vain vatsan kautta. Mitenkään itseäni kehumatta. Mutta se on silkka fakta, että yhdelle on pirun hankala tehdä fiksusti ruokaa, kun ei se aina kahdellekaan helppoa ole. Joitain safkoja nyt vaan ei tehdä alle neljälle.

 

[bahis]

Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.

Opiskeluaikana yllärietkoilla miespuolinen ystävä mainitsi minulle meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Sain onneksi sanottua, että se oli silloisen avomieheni vuoro siivota. Hän jäi hetkeksi ihmettelemään, liekö koskaan itse joutunut pesemään pönttöä.

Ja sitten olen käynyt ei-yllärietkoilla miesten kämpissä, joissa ei ole edes vessapaperia tai puhdasta käsipyyhettä, ei ehkä ollenkaan tai polkupyörän öljyrättiä muistuttava riekale. Ja se on sitten muka ihan ok.

Ja on mulla myös sama asenne, ja vaikka tiedostan sen, en pääse täysin eroon. Yhdellä kaveripariskunnalla on hämmentävän sotkuinen vessa/kylppäri ja mä en oikein ymmärrä, miten tämä naispuolinen pystyy a) elämään sen kanssa b) näyttämään sitä vieraille. Ihan vaan pölystä ja hammastahnaroiskeista ym. koostuva, eikä mistään homesilikoneista. Sit taas oon ihan varma, että se mies ei tajua mitään. Eli tavallaan se on naisen syytä - tuomitsemisen sijaan tosin vain hämmästelen ja toivon, että käsipyyhe on joskus vaihdettu.

Mut kun me kaikki ajatellaan näin, että epäsiisteys ja ihan oikeasti joskus terveysriski on miehen toimesta ihan ok, niin silloinhan ne odotukset on erilaiset naisille ja miehille. Tosi moni asia liittyy siihen, että mies ei osaa jotain, ja hämmästelen, miten miehet antaa tän vaan olla. Missä kaikki uho siitä, että osaa kaiken ja pystyy mihin vain? Miksi jatketaan ranskalaisten paistamista lapsille vedoten siihen, että ei osaa keittää perunoita? Tai pelkkää eines- ja pikaruokaa itselle. Kansanterveysriski.

Sori, oon vähän lennokas taas ajatuksissani tähän aikaan viikosta.

Kyllä niitä sotkuisia ihmisiä on ihmeenkin paljon. Itse keskenään kun asun niin pidän silti asunnon aina siistinä ja ruokaakin kokkaan käytännössä päivittäin.
Se on kyllä totta että siisteydestä on hyvä olla samankaltainen näkemys kumppanin kanssa tai aiheesta saa jatkuvasti riidellä...

 

[bahis]

Mutta se on silkka fakta, että yhdelle on pirun hankala tehdä fiksusti ruokaa, kun ei se aina kahdellekaan helppoa ole. Joitain safkoja nyt vaan ei tehdä alle neljälle.

Tuo kyllä on niin totta... Samaa ruokaa saa syödä ainakin kolmena päivänä...

Jos kerta sinkkuus on niin suosittua nykyään miksi kaikki ruokatarvikkeet myydään 2 aikuista + 2 lasta kokoisissa pakkauksissa?

 

[DaCapo]

Yksi ero mitä naisiin ja miehiin tulee, kun tuolla oli tuo juttu Iltalehteen (vai IS), jossa oli näitä yli 30 vuotiaita neitsyt naisia, että tuo laivan nainen oli kertonut miehelle olevan neitsyt ja miestä ei asia haitannut. Netissä kun on paljon asiasta lukenut, niin miehet karsastavat (paljon) vähemmän neitsyt naisia, kuin naiset miehiä, joilla on poikuus yli 30 vuotiaana. Toki on niitäkin miehiä, jotka ei eivät yli-ikäistä neitsyttä halua, joten tämäkään asia ei ole mustavalkoinen, mutta kumminkin.

 

[Joku_242]

Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.

Opiskeluaikana yllärietkoilla miespuolinen ystävä mainitsi minulle meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Sain onneksi sanottua, että se oli silloisen avomieheni vuoro siivota. Hän jäi hetkeksi ihmettelemään, liekö koskaan itse joutunut pesemään pönttöä.

Ja sitten olen käynyt ei-yllärietkoilla miesten kämpissä, joissa ei ole edes vessapaperia tai puhdasta käsipyyhettä, ei ehkä ollenkaan tai polkupyörän öljyrättiä muistuttava riekale. Ja se on sitten muka ihan ok.

Ja on mulla myös sama asenne, ja vaikka tiedostan sen, en pääse täysin eroon. Yhdellä kaveripariskunnalla on hämmentävän sotkuinen vessa/kylppäri ja mä en oikein ymmärrä, miten tämä naispuolinen pystyy a) elämään sen kanssa b) näyttämään sitä vieraille. Ihan vaan pölystä ja hammastahnaroiskeista ym. koostuva, eikä mistään homesilikoneista. Sit taas oon ihan varma, että se mies ei tajua mitään. Eli tavallaan se on naisen syytä - tuomitsemisen sijaan tosin vain hämmästelen ja toivon, että käsipyyhe on joskus vaihdettu.

Kuulostaa että oot vähän liian tunnollinen, jos otat asioista stressiä. Ikävä totuus on että maailma vaatii tiettyä välinpitämättömyyttä niin pääsee helpommalla. Tosin sotkuisuudesta puhuen on usein vaikea sanoa, että millainen tilanne oikeasti on. Jollekin se on sitä, ettei koti ole mintissä ja jollekin sitä, että homehtuu omena tai vastaava pöytään kiinni ja lattialla on likaisia kalsareita. Esim. mun äidin valitukset voi aina vetää suoraan toisesta korvasta ulos, mutta jos mun miespuoliset kaverit kommentoi jotain, niin heillä on oikeasti asiaakin.

Mutta toi vessapaperittomuus kuulostaa jo aika erikoiselta, voi tulla ns. paskamaisia tilanteita. Käsipyyhettä mullakaan ei kyllä aina ole opiskeluaikana ollut valmiina...

Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö. Ainakin jos sen tekee kunnolla, eli huomioi mitä kaapeissa jo on, mikä on menossa vanhaksi jne. ja tekee ostokset suunnitellusti. Versus menee Prismaan vasta kun jääkaapissa on pelkkä valo, ja lappaa sitten kärryyn kaikkea randomia hetken mielijohteesta.

Mä olen tossa aika laiska, koska yksin asuvana ei ole niin nöpönuukaa, ja pysyn paremmin kartalla mitä on minkäkin verran. Mutta lapsiperheessä ruokahuollon suunnittelu nousee jo ihan toiselle levelille. Tai suursyömärikumppanin kanssa...

Tää helpottuu paljon, kun ei osta nopeasti pilalle meneviä elintarvikkeita, joita ei voi laittaa pakastimeen. Ja kun tekee ruokaa niin tekee isomman satsin ja laittaa pakastimeen ne mitä ei syö seuraavan parin päivän sisällä. Erilaiset valmiit pakasteateriat on myös usein käyttiksiä, kun voi vaan suoraan lämmittää pannulla, samoin tölkkihernari.

Ei ehkä toimi suurperhearkeen mutta sinkkuillessa ja miksei myös kaksin asuessa jos kumppanille käy.

 

[Taneli-]

Netissä kun on paljon asiasta lukenut, niin miehet karsastavat (paljon) vähemmän neitsyt naisia, kuin naiset miehiä, joilla on poikuus yli 30 vuotiaana.

Monesti miehelle kelpaa seksi mutta nainen ajattelee parisuhdetta.

Mutta jos ei yleistetä niin yleensä tietysti nainen ajattelee että miehessä on pakko olla jotain vikaa jos tämä on vielä 30+ ja neitsyt tai esim. 30+ ja ollut vasta yhdessä seurustelusuhteessa mikä on ollut lyhyt (ei esim. asuttu yhdessä tms).

Koska naiselle siitä tulee väkisinkin mieleen että missä vika? Asuuko mies vielä vanhempiensa kanssa, eikö hän osaa edes perusjuttuja koska KAIKKI naiset ovat häntä karttaneet, mitä pahoja tapoja hänellä on, onko hän todella outo, ehkä mielenterveys tms. ongelmia, valehteleeko hän esittäen neitsyttä ja "kilttiä" poikaa ajatuksena saada seksiä jne,

Siitä en taas osaa sanoa että "pelkäävätkö" naiset että joutuvat toimimaan opettajana ja näyttämään ns. kädestä pitäen miten asiat pitää tehdä. "Näin suudellaan, tämä on kielisuudelma, nämä ovat rintaliivit ja näin ne pitää ottaa pois.. ..oho, laukesit jo.. ..ei se haittaa tapahtuuhan tuollaista.. ..ehkä ensikerralla ehditään jo ottaa hamettakin pois"

Kun taas mies ajattelee helpommin että nainen joko valehtelee, osalle se on jopa tietynlainen fetissi tai ainakin pitävät ideasta että saavat kokeilla neitsyttä tai miettivät että saavat ainakin seksiä eivätkä omaa niin paljoa ehkä tunnesiteitä joten jos homma ei toimi niin ei muuta kuin uutta putkeen...

 

[Joku_242]

Siitä en taas osaa sanoa että "pelkäävätkö" naiset että joutuvat toimimaan opettajana ja näyttämään ns. kädestä pitäen miten asiat pitää tehdä. "Näin suudellaan, tämä on kielisuudelma, nämä ovat rintaliivit ja näin ne pitää ottaa pois.. ..oho, laukesit jo.. ..ei se haittaa tapahtuuhan tuollaista.. ..ehkä ensikerralla ehditään jo ottaa hamettakin pois"

Kaiketi melko monet naiset kaipaa mieheltä varmoja otteita, tai muuten tykkäävät vähän dominoivista miehistä jotka osaavat ja tykkäävät viedä. Ei toki koske kaikkia, mutta osaltaan sekin vaikuttaa.

 

[Frankie]

Mihin ihmeeseen tämä taas perustuu, että miehet tykkää siitä ja naiset tästä? Mua ainakaan kiinnosta etukäteen yhtään mikään. Tapaat naisen ja kiinnostut jos kiinnostut. Ehkä sama toisinpäin naisilla. Muotit eivät ihan yksinkertaisesti päde kuin jonkun tilastomatemaatikon jälkianalyysissä.

 

[DaCapo]

Monesti miehelle kelpaa seksi mutta nainen ajattelee parisuhdetta.

Mutta jos ei yleistetä niin yleensä tietysti nainen ajattelee että miehessä on pakko olla jotain vikaa jos tämä on vielä 30+ ja neitsyt tai esim. 30+ ja ollut vasta yhdessä seurustelusuhteessa mikä on ollut lyhyt (ei esim. asuttu yhdessä tms).

Koska naiselle siitä tulee väkisinkin mieleen että missä vika? Asuuko mies vielä vanhempiensa kanssa, eikö hän osaa edes perusjuttuja koska KAIKKI naiset ovat häntä karttaneet, mitä pahoja tapoja hänellä on, onko hän todella outo, ehkä mielenterveys tms. ongelmia, valehteleeko hän esittäen neitsyttä ja "kilttiä" poikaa ajatuksena saada seksiä jne,

Siitä en taas osaa sanoa että "pelkäävätkö" naiset että joutuvat toimimaan opettajana ja näyttämään ns. kädestä pitäen miten asiat pitää tehdä. "Näin suudellaan, tämä on kielisuudelma, nämä ovat rintaliivit ja näin ne pitää ottaa pois.. ..oho, laukesit jo.. ..ei se haittaa tapahtuuhan tuollaista.. ..ehkä ensikerralla ehditään jo ottaa hamettakin pois"

Kun taas mies ajattelee helpommin että nainen joko valehtelee, osalle se on jopa tietynlainen fetissi tai ainakin pitävät ideasta että saavat kokeilla neitsyttä tai miettivät että saavat ainakin seksiä eivätkä omaa niin paljoa ehkä tunnesiteitä joten jos homma ei toimi niin ei muuta kuin uutta putkeen...

Paljon hyviä huomioita kyllä, eikä sillä, jos ajattelisin itseni naisen saappaisiin, niin kyllä itsekin jättäisin tällaisen tyypin väliin, kuten esim. itseni. Yksi myös mikä naisia tällaisissa miehissä mietityttää, että tuollainen kokematon "mies" voi kiintyä liikaa naiseen, etenkin yhden yön jutussa tai sen jälkeen.

 

[3dfx]

Kuten kirjoitin, korttien lähettely on onneksi pitkälti menneisyyttä, mutta se on konkreettisuudessaan hyvä malliesimerkki. Yhä nykyäänkin kaikenlainen lähisukulaisten, kummilasten jne. muistaminen on usein naisten vastuulla. Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies. Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi? Tai kuka suunnittelee ja järjestää lasten syntymäpäiväkutsut? Tunnetteko te muka yhtään miestä, joka suvereenisti hoitelisi tällaisia asioita alusta loppuun itse ja oma-aloitteisesti? Onneksi nykyään voi jo tosiaan irtisanoutua kaikista turhista, naisia työllistävistä traditioista, ja lasten synttäritkin ulkoistaa vaikka Hoplopiin.

Olit @ironth tosiaan oikeassa, että turha näistä on edes yrittää puhua. Etenkään he, joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista saati lapsiperhe-elämästä, eivät kykene hahmottamaan koko asiaa. Ja hekin, joilla on mielellään ummistavat silmänsä koko aiheelta tai sysäävät kuormittumisen naisen omaksi syyksi "en ole sulta vaatinut tuollaista" -argumentilla.

minusta tuntuu, että naiset ottavat noista hyvinkin vapaaehtoisesti itselleen hirveää taakkaa, eikä kukaan sitä heiltä tosiasiassa vaadi. Ihan samantapaista toimintaa tuntuu muutenkin naisilla olevan. Puuhataan siellä missä ei välttämättä tarvitsisi, ja missä kukaan ei ole edes pyytänyt toimimaan tai halunnut heitä toimimaan. Puhe ei tuohonkaan tunnu auttavan mitään, että ei tartte tai tämän voi hoitaa joku muu.

Uupuminen ei ole mikään vitsi, eikä uupunutta pidä syyllistää, mutta hyvin useasti niitä metatyö- ja kotityö- asioita mistä naiset uupuvat, ei heiltä kukaan muu vaadi kuin he itse, jolloin kukaan muu ei sitä muutostakaan asiaan voi tehdä kuin he itse...ja jollei sitä ole valmis pyynnöistä huolimatta tekemään, asiasta on turha uhriutua. Vaikken parisuhteessa olekkaan ollut, minulla on silti lukuisia esimerkkejä juuri tämänkaltaisista tilanteista. Kaikkea pitää tehdä ja uuvutaan. No, ne asiat voisi tehdä joku muu ja osan vaan jättää tekemättä. Ei kelpaa ja pitää itse hösätä miljoonassa paikassa miljoonaa asiaa. Sitten uuvutaan lisää ja valitetaan kun on raskasta. Voisiko joku muu tehdä niitä asioita. Ei voi.

Tälläisiä ihme pyörteitä tuntuu olevan, eikä niihin oikeen voi sanoa sitten muuta kuin että ei voi sitten mitään. Paljon on tullut kehityksen myötä kaikenlaista helpotusta ajanhallintaan, kotisiivoukseen ja vastaavaan, mutta yleensä noista tuleva kevennys vaan korvataan toisella tekemisellä, mitä ei kukaan vaadi tia välttämättä edes halua.. Sinä olet tuota taakkaa itseltäsi vähentänyt, mikä on aivan oikea teko sinulle yhdentekevissä asioissa, mitä ei oletettavasti edes sinulta kukaan vaadi.

 

[3dfx]

Pyydän tässä kollektiivisesti anteeksi kaikilta miljoonilta naisilta joille olen aiheuttanut täysin tietämättäni tuskaa ja metatyötaakkaa kun olen syntymässä saanut Y kromosomin.

En tiedä miten voisin asian korjata tai mitä sille pitäisi tehdä, kun en ainakaan aikuisiällä ole yhtään joulukorttia lähettänyt ja melkoisen vähän niitä myös vastaanottanut.

et ainakaan uhriutumalla.