TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)
Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.
Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.
Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.
Tää nyt menee ihan samaan kulttuurimutukastiin kuin edellinen. Mut ei liity enää ketjuun ja mä oon aika kyllästynyt tästä puhumiseen, kun se on entistä alaani.
Miks tää kaikki on sen naisen homma...?
Voi olla. Mutta biologiastahan tää ei juonnu, myöskään imettäjän ei tarvitse olla imetettävän biologinen äiti.
Apet vai anopit luomassa paineita? Meilläpäin miehet eivät pitäneet kirjaa siitä, ketkä lähettivät joulukortin, eivätkä asiasta kritisoineet.
tai sitten jonkun touhukkaan, joka ei katkeroidu siitä, että saa olla päävastuussa kaikesta arjen puuhastelusta.Eikö sen liskosaalistaja-keräilijänkin kannata pitää huolta koko laumasta? Kasvattilapsikin tuo yhtälailla konupullon vanhainkotiin, jos välit on kunnossa…
Itse olen usein ostanut vaan tyyliin viinipullon tjsp joululahjaksi. Helppoa, ei kovin kallista eikä myöskään jää nurkkiin turhaa tavaraa pyörimään.
Mites kummilapset, sanotaan vaikka alle kouluikäiset sellaiset? Tai mummo, joka täyttää 90 vuotta ja pidetään ihan juhlat. Näitä saattaa tulla yllättävän paljon, jos pariskunnalla on lapset, kummilapset ja muut sukulaiset siihen päälle. Ja toki erilaiset juhlatyypit eli synttärit, joulut, rippijuhlat, häät jne.
Kyllä se aina pienen vaivan vaatii. Toki toiset selviää ihan luonteenkin puolesta vähällä stressillä ja toiset hermoilee näistä enemmän (itse olen valitettavasti jälkimmäistä tyyppiä).
Yleensä tosin 90-vuotiaalle mummolle ei ymmärtääkseni odoteta enää lahjoja, kun siinä vaiheessa ihmisellä on aikalailla kaikkea mitä tarvii.
On pitänyt kysyä tätä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kuinka pitkä pitää parisuhteen olla mielestäsi että sitä voi kutsua pitkäksi? Pitkä sanana kun saattaa eri ihmisillä tarkoittaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kerron pari esimerkkiä. Kerran eräs parikymppinen kundi kertoi että hänellä ollut kaksi pitkää parisuhdetta elämässään, 3kk ja 5kk. Entinen naapurin eronnut nelikymppinen nainen avautui minulle omasta entisestä pitkästä suhteestaan, joka ollut hänen elämänsä pisin, 2.5vuotta. Itse taas jos puhun pitkästä parisuhteesta tarkoitan yli 15 vuoden yhdessäoloa. Eihän kukaan väärässä ole mutta kertoo vaan miten ihmiset ajattelee eri tavalla yhdestä sanasta.
Mikä kaikki on sen naisen homma? Sekö että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja kertoa mielipiteensä asoista jotka häntä itseään ei miellytä? Ihmiset eivät tunnetusti ole ajatustenlukijoita joten tämä taito on suositeltavaa ihan kaikille ihmisille sukupuolista riippumatta.
Keneltä yhteiskunnassa tulee sosiaalista painetta hoitaa sukulaisten merkkipäivien muistaminen, asioista hössöttäviltä naisilta itseltään vai miehiltä jotka ei juuri välitä koko asiasta?
Täysin samaa mieltä, mutta tässä on ongelma se että jos tälläisiä odotuksia tulee, ja nainen ei saa tästä suutaan auki edes omalle miehelleen ja hän ottaa itse vapaaehtoisesti tämän roolin parisuhteessa, niin kenen luoma ongelma tämä sitten on? Yllättävän yleistä tuntuu olevan että ihmiset eivät keskustele näistä asioista kunnolla keskenään.
Tottakai sillä on merkitystä että tämä sosiaalinen paine tulee naisilta naisia kohtaan, koska tästä metatyötaakasta helposti uhriudutaan ja syytetään monesti miehiä, vaikka se on oikeasti naisten keskenään luoma ongelma.
), että meillä molemmilla on näistä suht yhtenevät käsitykset, eikä tarvitse pelätä vaikka sitä, että toinen tekeekin yhtäkkiä jotain muuta kuin on sovittu.
Pointti oli lähinnä siinä, että "no tee asialle jotain" ei ole mikään ratkaisu siihen, jos henkilö jo kokee jonkin asian tekemisen kuormittavana/turhana/ylimääräisenä. Eli tarjottu selitys oli käytännössä nollan arvoinen.
Itse puuttuisin asiaan välittömästi jos äitini alkaisi valittamaan tyttöystäväni yhteydenpidosta millään tavalla. Monet miehet eivät välttämättä edes tajua ajatella koko asiaa, joten kuten kirjoitin asiasta aiemmin että tämä asia kannattaa ottaa miehen kanssa keskusteluun jo seurustelusuhteen alkaessa jos asia huolettaa.
Naiset sitä naiset tätä. Mihin se isä unohtui? Eikö isää kiinnosta poikansa kuulumiset? Ehkä isä on mukana tässä kaikessa, hänkin elää siinä maailmassa, jossa sosiaalisuus kuuluu muka vain naisille. Ehkä hän vihjaa aina puolisolleen, että pitäisi jo kuulla pojasta maailmalla. Itse ei kykene tarttumaan puhelimeen.
Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.
Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö. Ainakin jos sen tekee kunnolla, eli huomioi mitä kaapeissa jo on, mikä on menossa vanhaksi jne. ja tekee ostokset suunnitellusti. Versus menee Prismaan vasta kun jääkaapissa on pelkkä valo, ja lappaa sitten kärryyn kaikkea randomia hetken mielijohteesta.
Joo, mulle noi jää. Kaikki johtuu siitä, että yksinkertaisesti pääsen aikaisemmin kotiin. Viikonloppuna sitten jaetaan vastuu, kun on aikaa ja yhdessä suunnittelu ja tekeminen on molempien intresseissä.
Sinkkuaikoina yritin kokkailla, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan siitä, mistä se hyvä maku ruokaan tulee. Tai tarkemmin sanoen, mistä syystä en onnistunut yrityksissäni. Sitten puolisoni opetti mulle pari perusasiaa ja mulle avautui uusi fantastinen maailma. Siitä sitten pienellä itseopiskelulla lisää taitoja ja tekniikoita. Jos olisin noi hommat hiffannut nuorena, olisin hurmannut naisen jos toisenkin ihan vain vatsan kautta. Mitenkään itseäni kehumatta. Mutta se on silkka fakta, että yhdelle on pirun hankala tehdä fiksusti ruokaa, kun ei se aina kahdellekaan helppoa ole. Joitain safkoja nyt vaan ei tehdä alle neljälle.
Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.
Opiskeluaikana yllärietkoilla miespuolinen ystävä mainitsi minulle meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Sain onneksi sanottua, että se oli silloisen avomieheni vuoro siivota. Hän jäi hetkeksi ihmettelemään, liekö koskaan itse joutunut pesemään pönttöä.
Ja sitten olen käynyt ei-yllärietkoilla miesten kämpissä, joissa ei ole edes vessapaperia tai puhdasta käsipyyhettä, ei ehkä ollenkaan tai polkupyörän öljyrättiä muistuttava riekale. Ja se on sitten muka ihan ok.
Ja on mulla myös sama asenne, ja vaikka tiedostan sen, en pääse täysin eroon. Yhdellä kaveripariskunnalla on hämmentävän sotkuinen vessa/kylppäri ja mä en oikein ymmärrä, miten tämä naispuolinen pystyy a) elämään sen kanssa b) näyttämään sitä vieraille. Ihan vaan pölystä ja hammastahnaroiskeista ym. koostuva, eikä mistään homesilikoneista. Sit taas oon ihan varma, että se mies ei tajua mitään. Eli tavallaan se on naisen syytä - tuomitsemisen sijaan tosin vain hämmästelen ja toivon, että käsipyyhe on joskus vaihdettu.
Mut kun me kaikki ajatellaan näin, että epäsiisteys ja ihan oikeasti joskus terveysriski on miehen toimesta ihan ok, niin silloinhan ne odotukset on erilaiset naisille ja miehille. Tosi moni asia liittyy siihen, että mies ei osaa jotain, ja hämmästelen, miten miehet antaa tän vaan olla. Missä kaikki uho siitä, että osaa kaiken ja pystyy mihin vain? Miksi jatketaan ranskalaisten paistamista lapsille vedoten siihen, että ei osaa keittää perunoita? Tai pelkkää eines- ja pikaruokaa itselle. Kansanterveysriski.
Sori, oon vähän lennokas taas ajatuksissani tähän aikaan viikosta.
Tosin sotkuisuudesta puhuen on usein vaikea sanoa, että millainen tilanne oikeasti on. Jollekin se on sitä, ettei koti ole mintissä ja jollekin sitä, että homehtuu omena tai vastaava pöytään kiinni ja lattialla on likaisia kalsareita. Esim. mun äidin valitukset voi aina vetää suoraan toisesta korvasta ulos, mutta jos mun miespuoliset kaverit kommentoi jotain, niin heillä on oikeasti asiaakin. Käsipyyhettä mullakaan ei kyllä aina ole opiskeluaikana ollut valmiina... Erilaiset valmiit pakasteateriat on myös usein käyttiksiä, kun voi vaan suoraan lämmittää pannulla, samoin tölkkihernari.
Paljon hyviä huomioita kyllä, eikä sillä, jos ajattelisin itseni naisen saappaisiin, niin kyllä itsekin jättäisin tällaisen tyypin väliin, kuten esim. itseni. Yksi myös mikä naisia tällaisissa miehissä mietityttää, että tuollainen kokematon "mies" voi kiintyä liikaa naiseen, etenkin yhden yön jutussa tai sen jälkeen.
minusta tuntuu, että naiset ottavat noista hyvinkin vapaaehtoisesti itselleen hirveää taakkaa, eikä kukaan sitä heiltä tosiasiassa vaadi. Ihan samantapaista toimintaa tuntuu muutenkin naisilla olevan. Puuhataan siellä missä ei välttämättä tarvitsisi, ja missä kukaan ei ole edes pyytänyt toimimaan tai halunnut heitä toimimaan. Puhe ei tuohonkaan tunnu auttavan mitään, että ei tartte tai tämän voi hoitaa joku muu.
et ainakaan uhriutumalla.
, vaan kyllä mulla perusasiat on ihan kunnossa, en vaan lemmikillisenä oikeen jaksa hysterisoida jotain nurkissa pyöriviä villakoiria tai tahroja lattialla, ja tavaratkin tuppaa vähän jäämään sinne, missä niitä on viimeksi käytetty.
