Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Joku_242]

Varmaan talvikin painaa ihmisten mielialaa, mutta enemmistö mun seurustelevista (avo- ja avioliitot) naisystävästä on tässä tän vuoden sisällä sanoneet, että jos tää suhde loppuu, ei kyllä enää ikinä ala miehen kanssa tällaiseen.

Mikä tämä juttu siis on, onko kyseessä joku arjen pikkuriita, se ettei ole sitä "syvää henkistä yhteyttä" vai ihan oikeasti urpo mies?

Niin se voi hyvin olla, että jos pitää valita just näistä kahdesta 1) kiva parisuhde tai 2) random seksiä milloin kenenkin kanssa, niin naiset ottais ton ekan ja miehet tokan. Mutta kun täsmennetään, esim. 1) paska parisuhde jonkun urpon kanssa 3) paskaa seksiä milloin kenenkin kanssa tai 3) hyvä elämä yksin, niin ei tämäkään valinta oo mitenkään vaikea.

Miksi pitää olla urpo, luulisi että ei-urpojakin löytyy? Vai onko ongelma se, että on vaikea löytää miestä joka a) saa syttymään b) ei ole urpo?

Pakko se on uskoa, että sukupuolten välillä on joitain perustavanlaatuisia eroja. Molemmilla sukupuolilla on ongelmia näiden erojen hahmottamisessa ja hyväksymisessä. Yksi ero tuntuisi tosiaan olevan tämä, ettei naisilla ole yhtä vahvaa viettiä pariutumiseen kuin miehillä, ja pariutumisen motiivit ja kumppanin valintaperusteet ovat osin erilaiset. Miehet eivät tätä ymmärrä, vaan olettavat naiset itsensä kaltaisiksi ja tulkitsevat naisia jatkuvasti omista tarpeistaan käsin. Täälläkin toistuu narratiivi naisten valtavasta valinnanvarasta ja miten jokaisella naisella on mahdollisuus tilata seksiä pikatoimituksella kotiinsa - asia joka on sitten kai monen miehen unelma.

Nii-in, kyllähän sen pitäisi olla selvää että pääsääntöisesti naiset ja miehet toimii ihan eri tavalla. Vaikka jätettäisiin huomiotta kukasta kukkaan lentelevät (tai siitä unelmoivat) miehet, erot on silti valtavia. Miehet ei pääsääntöisesti vaadi sellaista syttymistä tai "syvää henkistä yhteyttä" toisin kuin naiset.

Mutta sanoisin että useimmat miehet ei silti ole tästä läheskään niin pihalla kuin naiset tuntuu usein olevan...

Ihan suunnilleen yhtä paljon/vähän tuntuisi olevan kuin meillä keskiverto miehilläkin. Ei ne kuitenkaan pääosin keskenään sitä matalakustanteista seksiään harrastele.

No tämä kyllä on ihan paskapuhetta, naisilla on valtavasti valinnanvaraa, he eivät vaan pääsääntöisesti halua käyttää sitä mikä on eri asia.

 

[Cereal killah]

Miksi pitää olla urpo, luulisi että ei-urpojakin löytyy? Vai onko ongelma se, että on vaikea löytää miestä joka a) saa syttymään b) ei ole urpo?

Jotkut tykkää jännämiehistä

Vaikka jätettäisiin huomiotta kukasta kukkaan lentelevät (tai siitä unelmoivat) miehet, erot on silti valtavia. Miehet ei pääsääntöisesti vaadi sellaista syttymistä tai "syvää henkistä yhteyttä" toisin kuin naiset.
Mutta sanoisin että useimmat miehet ei silti ole tästä läheskään niin pihalla kuin naiset tuntuu usein olevan...

Sitten kun ollaan oikein pihalla niin keksitään että ollaan "demiseksuaaleja" koska voi harrastaa seksiä vain sellaisen kanssa jonka kanssa on "yhteys"

 

[gramma]

Vai onko ongelma se, että on vaikea löytää miestä joka a) saa syttymään b) ei ole urpo?

Niin, tämähän se. Urpot nyt ei saa mua syttymään muutenkaan, mutta se on aika harvinaista, että 1) sytyn jostain henkilöstä JA 2) se syttyy minusta. Molempien ehtojen pitää tietenkin täyttyä. Ja siis urpot ei sytytä, tosin ainahan sitä ei tiedä kuin vasta jälkikäteen, että kyseessä onkin urpo.

 

[ironth]

Mikä tämä juttu siis on, onko kyseessä joku arjen pikkuriita, se ettei ole sitä "syvää henkistä yhteyttä" vai ihan oikeasti urpo mies?

Tossahan just täsmensin, että ei liity riitoihin vaan ihan arkeen.
Toki monenkin mies on urpo juttujen perusteella, mutta juttuihin nyt tulee vain niitä urpoimpia. Eikai ne jatkuvasti sellaisia ole, tai ero ois otettu jo aikoja sitten. Yleisesti vaan ei oikein jaksettais miehiä.

---------------

Moni perheongelma juontuu siitä, että nainen on halunnut perheen ja mies on kuvitellut haluavansa perheen. Lähtökohtaisesti naisella on paljon realistisempi kuva perhe-elämästä, tai ilman lapsiakin ihan siitä normiarjesta. Liian moni nuoripari menee yhteen niin, että mies ei ole asunut yksin, tai asunut yksin niin kauaa, että ymmärtäisi kodinhoidon päälle. Eikä kyse ole vain siitä, vaan toisen kohtaamisesta ja odotuksista.

Miehelle "vaimomatsku" on sitä, että on kuin kotonansa elelisi - ruokahuolto pelaa, pyykkihuolto pelaa, ja seksiä saa silloin kun haluaa. Naiselle aviomiesmateriaali olisi luotettava, siisti mies, joka haluaa osallistua arkeen. Nainen ymmärtää tämän eri tavoin kuin mies, joka kertoo kyllä haluavansa tätä, mutta joka todellisuudessa on siinä ymmärryksessä, että nainenhan osaa kaikki kotihommat ja etenkin sitten, kun on äiti. Pikkulapsiaikana totuus valkenee kummallekin ja eroamistodennäköisyys on suurimmillaan. Nainen laittaa aluille, koska ei jaksa +1 lasta.

Yksi syntyvyyden vähenemisen tekijöistä on some. Somen kautta on saatu tietoa siitä, mitä monen arki on. Moni nainen sanoo, että voisi tehdä lapsia, jos saisi olla isä. Nykyajan naiset eivät enää suostu olemaan koko ruljanssin pyörittäjiä, he ovat nähneet äitinsä ja ystäviensä tekevän sitä, ja kiittävät 2000-lukua siitä, että voivat valita mitä tekevät. Miehet eivät ole mukana näissä keskusteluissa, koska on tärkeämpää esim. pelata ja katsoa pornoa, mietitään sitä elämää sitten myöhemmin.

Näissä parissa mediassa olleessa kyselyissä siitä, että moniko mies haluaisi perheen, on kyse pitkälti siitä, että miehen ei ole tarvinnut punnita asiaa koko elämäänsä ja heidän mielestään "lapset on ihan kivoja" ja niitä voisi siksi tehdä. Vastaus "haluan" ei sinällään siis ole ajateltu. Halutaan ilman mitään hajua siitä, mitä se oikesti on. Tämän takia täälläkin on esitetty miesten mielipiteitä naisista, jotka eivät halua lapsia: he ovat esim. kylmiä. Vaikka kyse ei ole millään tavalla siitä, pitääkö lapsista/perhe-elämästä/huolehtimisesta vai ei. "Pienehkö" kuilu miesten ja naisten ajattelun välillä...

Tähän lisäksi sitten metatyön käsitteen parjaaminen, mikä kertoo vain siitä, että metatyö ei todellakaan ole miehellä hallussa ja hän haluaa vain äitinsä helmoista vaimo(kkee)n helmoihin. Naiset ovat tälle sanoneet stopin. Ja mitä tulee tohon, ettei enää suostuisi miehen kanssa olemaan, juontuu vaan kaikesta siitä, mitä miehistä näkee, kokee ja kuulee, ja millaisen mielikuvan yhteiskunta ja some antaa miehistä. Täytyy sanoa, että näiden ketjujen jälkeen munkin mielikuva on vähän synkistyntyt, vaikka moni fiksu ja järkevän oloinen mies onkin. Ei vaan jaksaisi kiinnostaa yrittää etsiä sellaista, kun on muutakin elämää.

Ja ihan turha taas lässyttää jostain tunneyhteydestä (puuttuvista tunnetaidoista voidaan toki puhua) ja jännämiehistä. Tai että valitkaa sitten mies tarkkaan. No juu, harvasta se vaan näkyy kuitenkaan päälle, mitä siitä tulee elämän muuttuessa.

Voimakasta yleistämistä, mutta sehän on foorumin tapa. Not all men ja sillee.

 

[ironth]

Jotkut tykkää jännämiehistä


Sitten kun ollaan oikein pihalla niin keksitään että ollaan "demiseksuaaleja" koska voi harrastaa seksiä vain sellaisen kanssa jonka kanssa on "yhteys"

Miks pitäis harrastaa seksiä jonkun kanssa, jonka kanssa ei saa yhteyttä?

Eikö se nyt ollut parempi, että nainen ei anna kaikille?
Vai pitääkö antaa vaan sille miehelle, jonka navan ympärillä maailma pyörii... eli jokaiselle? Hetkinen

Ainiin, mutta suomalaiset naisethan on niin läskejä ja kauheita, ettei niitä yksikään mies halua.
Paitsi, että niillä on jono ovella ja tulva ikkunoissa. Hetkinen

Emt, musta on aika naurettavaa, että miehet kehtaa parjata jotain naisten logiikkaa, kun omansa on tollaista.

Voisinpa päivän ajan olla mies. Olisin aivan pihalla kaikesta, silti saisin isoa liksaa ja ihmiset kuuntelis, itse en kuuntelisi puolta väestöstä ollenkaan.

 

[Cereal killah]

Miks pitäis harrastaa seksiä jonkun kanssa, jonka kanssa ei saa yhteyttä?

Eikö se nyt ollut parempi, että nainen ei anna kaikille?
Vai pitääkö antaa vaan sille miehelle, jonka navan ympärillä maailma pyörii... eli jokaiselle? Hetkinen

Ainiin, mutta suomalaiset naisethan on niin läskejä ja kauheita, ettei niitä yksikään mies halua.
Paitsi, että niillä on jono ovella ja tulva ikkunoissa. Hetkinen

Emt, musta on aika naurettavaa, että miehet kehtaa parjata jotain naisten logiikkaa, kun omansa on tollaista.

Voisinpa päivän ajan olla mies. Olisin aivan pihalla kaikesta, silti saisin isoa liksaa ja ihmiset kuuntelis, itse en kuuntelisi puolta väestöstä ollenkaan.

Ihan kivaa avautumista ja jatka samaan malliin, mutta pointti oli se että tälle normaalille toiminnalle on keksitty oma "seksuaalinen suuntautuminen". Miksi ei voi olla vain "heteroseksuaali"? Kysymys oli retorinen, koska vastaus on että silloin ei voisi teeskennellä olevansa uniikki lumihiutale.

 

[ironth]

Ihan kivaa avautumista ja jatka samaan malliin, mutta pointti oli se että tälle normaalille toiminnalle on keksitty oma "seksuaalinen suuntautuminen". Mikse ei voi olla vain "heteroseksuaali"? Kysymys oli retorinen, koska vastaus on että silloin ei voisi teeskennellä olevansa uniikki lumihiutale.

Onhan heteroudellakin nimi, vaikka onkin aika normi? Mitä sitten?

Sano sä lumi, mä sanon vaihtelevasti lumi, räntä, loska, paska, jää, kide, puuteri ja tykky. Ja aion jatkaa samaan malliin ja keskustella ihmisten kanssa myös heitä kuullen.

 

[Rullis]

Emt, musta on aika naurettavaa, että miehet kehtaa parjata jotain naisten logiikkaa, kun omansa on tollaista.

Kannattaa muistaa, että tämä pieni ja äänekäs jännämies/markkinatalous/kaikki naiset on läskejä pihtarihuoria ei edusta kaikkia miehiä ja näiden ajatusmaailmaa.

Suurin osa kuitenkin on jonkinlaisessa suhteessa ainakin joskus ollut ja siinä joutuu uusia asioita, sekä toisen huomioon ottamista opettelemaan kaikki sukupuolesta riippumatta.

Osa saa lapsuudenkodista jo vinkkejä, miten esimerkiksi pienet huomionosoitukset ja kotitöihin osallistuminen näkyy makkarin puolella positiivisesti. Osa sitte ei opi noita koskaan ja päätyvät sitten näihin "jännämies estää minun pariutumisen" epäloogisuuksiin ja luulevat parisuhteen tarkoittavan jalkoja levittävää äidinkorviketta.

 

[wanderer_]

Tulihan se syy tähän kaikkeen jankkaamiseen sieltä. Maailma on ollut pedattu miehille muutamia satoja vuosia, ja vihdoin kun aletaan ymmärtää, että nainenkin on ihminen, alkaa miesten uhmaikä. Naurattaisi, ellei miehet oikeasti jopa tappaisi naisia tän takia.

Iso osa toki tyytyy vain huutamaan, että kuolet yksin kissojesi kanssa, kun et kelpuuta miestä. Naiset vastaavat, että haloo unelmani ei ole uhkaus. Miehet projisoivat omaa pelkoaan. En kyllä ymmärrä, miten he niin paljon kumppania tarvitsevat, mutta kohtelevat silti naisia miten kohtelevat. Miten puhuvat vaikka täällä. "Ei näitä naiselle kerrota" boiiii sun asenteesi hehkuu kyllä ympärilläsi ilman sanojakin.

Varmaan talvikin painaa ihmisten mielialaa, mutta enemmistö mun seurustelevista (avo- ja avioliitot) naisystävästä on tässä tän vuoden sisällä sanoneet, että jos tää suhde loppuu, ei kyllä enää ikinä ala miehen kanssa tällaiseen.

Saman olen kuullut monelta naiselta. Näihin liittyy olennaisesti yhdessä asuminen. Ilmeisesti näissä suhteissa koetaan, että toisesta ihmisestä koituu itselle liikaa vaivaa kotitöiden ja muun sellaisen merkeissä.

 

[AnnaKoo]

Tossahan just täsmensin, että ei liity riitoihin vaan ihan arkeen.
Toki monenkin mies on urpo juttujen perusteella, mutta juttuihin nyt tulee vain niitä urpoimpia. Eikai ne jatkuvasti sellaisia ole, tai ero ois otettu jo aikoja sitten. Yleisesti vaan ei oikein jaksettais miehiä.

---------------

Moni perheongelma juontuu siitä, että nainen on halunnut perheen ja mies on kuvitellut haluavansa perheen. Lähtökohtaisesti naisella on paljon realistisempi kuva perhe-elämästä, tai ilman lapsiakin ihan siitä normiarjesta. Liian moni nuoripari menee yhteen niin, että mies ei ole asunut yksin, tai asunut yksin niin kauaa, että ymmärtäisi kodinhoidon päälle. Eikä kyse ole vain siitä, vaan toisen kohtaamisesta ja odotuksista.

Miehelle "vaimomatsku" on sitä, että on kuin kotonansa elelisi - ruokahuolto pelaa, pyykkihuolto pelaa, ja seksiä saa silloin kun haluaa. Naiselle aviomiesmateriaali olisi luotettava, siisti mies, joka haluaa osallistua arkeen. Nainen ymmärtää tämän eri tavoin kuin mies, joka kertoo kyllä haluavansa tätä, mutta joka todellisuudessa on siinä ymmärryksessä, että nainenhan osaa kaikki kotihommat ja etenkin sitten, kun on äiti. Pikkulapsiaikana totuus valkenee kummallekin ja eroamistodennäköisyys on suurimmillaan. Nainen laittaa aluille, koska ei jaksa +1 lasta.

Yksi syntyvyyden vähenemisen tekijöistä on some. Somen kautta on saatu tietoa siitä, mitä monen arki on. Moni nainen sanoo, että voisi tehdä lapsia, jos saisi olla isä. Nykyajan naiset eivät enää suostu olemaan koko ruljanssin pyörittäjiä, he ovat nähneet äitinsä ja ystäviensä tekevän sitä, ja kiittävät 2000-lukua siitä, että voivat valita mitä tekevät. Miehet eivät ole mukana näissä keskusteluissa, koska on tärkeämpää esim. pelata ja katsoa pornoa, mietitään sitä elämää sitten myöhemmin.

Näissä parissa mediassa olleessa kyselyissä siitä, että moniko mies haluaisi perheen, on kyse pitkälti siitä, että miehen ei ole tarvinnut punnita asiaa koko elämäänsä ja heidän mielestään "lapset on ihan kivoja" ja niitä voisi siksi tehdä. Vastaus "haluan" ei sinällään siis ole ajateltu. Halutaan ilman mitään hajua siitä, mitä se oikesti on. Tämän takia täälläkin on esitetty miesten mielipiteitä naisista, jotka eivät halua lapsia: he ovat esim. kylmiä. Vaikka kyse ei ole millään tavalla siitä, pitääkö lapsista/perhe-elämästä/huolehtimisesta vai ei. "Pienehkö" kuilu miesten ja naisten ajattelun välillä...

Tähän lisäksi sitten metatyön käsitteen parjaaminen, mikä kertoo vain siitä, että metatyö ei todellakaan ole miehellä hallussa ja hän haluaa vain äitinsä helmoista vaimo(kkee)n helmoihin. Naiset ovat tälle sanoneet stopin. Ja mitä tulee tohon, ettei enää suostuisi miehen kanssa olemaan, juontuu vaan kaikesta siitä, mitä miehistä näkee, kokee ja kuulee, ja millaisen mielikuvan yhteiskunta ja some antaa miehistä. Täytyy sanoa, että näiden ketjujen jälkeen munkin mielikuva on vähän synkistyntyt, vaikka moni fiksu ja järkevän oloinen mies onkin. Ei vaan jaksaisi kiinnostaa yrittää etsiä sellaista, kun on muutakin elämää.

Ja ihan turha taas lässyttää jostain tunneyhteydestä (puuttuvista tunnetaidoista voidaan toki puhua) ja jännämiehistä. Tai että valitkaa sitten mies tarkkaan. No juu, harvasta se vaan näkyy kuitenkaan päälle, mitä siitä tulee elämän muuttuessa.

Voimakasta yleistämistä, mutta sehän on foorumin tapa. Not all men ja sillee.

Tälle tekstille ablodit, aaltoja ja kolme hurraahuutoa!
Mä olen lukenut tästä aiheesta paljon kaikenlaista lehti- ja foorumikirjoittelua ja keskustellut naispuolisten ystävien kanssa. Joukkoon mahtuu toinenkin vannoutunut sinkku, ja samoin kuin @ironth kuulin vast'ikään yhden suusta sanat: "jos meidän suhde päättyy, niin uutta ei enää tule". Sanoja oli minua nuorempi. Olen myös tutustunut hiukan tutkimukseen mm. koti- ja metatyön jakautumisesta. Ja onhan minulla oma kokemukseni siitä, miten paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on yksin oman itsensä herrattarena. Kotikin on vähemmällä vaivalla siistimpi, noin niinkuin yhtenä konkreettisena esimerkkinä. Mainittua omakotitaloa ja autoa en edes halua, ja jos haluaisinkin, en tarvitsisi miestä niistäkään huolehtimaan. Yhä harvempi nainen tarvitsee, koska haluaa ja osaa tehdä joko paljon itse, tai hankkii palveluita omilla tuloillaan.

Edit. Eikä mun parisuhdekokemukset edes ole mitenkään erityisen aikaansaamattomien miesvauvojen kanssa. Silti vaaka kallistuu enemmän sille puolelle, että kodin seinien sisäpuolella ja parisuhteessa yleensäkin miehet ovat enemmän ja useammin vapaamatkustajan roolissa. Ja me naiset emme nyt vaan enää suostu siihen, kun meilläkin on nykyään omat tarpeemme, haaveemme ja tavoitteemme, jotka yhä useammin liittyvät muuhun(kin) kuin perheen perustamiseen ja kodinhoitoon.

 

[4play]

Taas piehtaroidaan markkina-arvon tontilla, vaikka sitä ei pitänyt olla olemassa.

Parisuhteiden tarjoamat edut eivät siis ole naisille yhtä merkittäviä kuin aikaisemmin, kun taas sinkkuuden mahdollistamat hyödyt ovat nousseet esiin. Lisäksi kelpoisten* kumppaneiden vähäisyys pienentää naisten halukkuutta olla parisuhteessa, koska kelvottomasta kumppanista ei saa mitään hyötyä. Miesten resursseja ei enää erityisesti tarvita ja ehkäisy mahdollistaa vapaan seksuaalisuuden.

Ulkopuolinen markkinatodellisuus siis vaikuttaa pariutumiseen

*Kun deittailumarkkinoilla on laaja valikoima potentiaalisia kumppaneita, vaatimustasot kumppanin suhteen kohoavat sekä tietoisesti että tiedostamatta.

Mihin unohtui puhe satunnaisuudesta ja täydestä ennustamattomuudesta?

 

[Erkki_erikeepperi]

Tulihan se syy tähän kaikkeen jankkaamiseen sieltä. Maailma on ollut pedattu miehille muutamia satoja vuosia, ja vihdoin kun aletaan ymmärtää, että nainenkin on ihminen, alkaa miesten uhmaikä. Naurattaisi, ellei miehet oikeasti jopa tappaisi naisia tän takia.

Nykyajan (länsimaiset) sukupolvet eivät ole millään tavalla vastuussa siitä, miten maailmaa on "pedattu" joskus vuonna kivi ja keppi.

Eikä se maailma ruusuinen ole ollut miehillekään! Pääasiassa sukupuolet ovat kyllä tehneet yhteistyötä ihan sulassa yhteisymmärryksessä, koska elämä on sitä vaatinut.

Tälle tekstille ablodit, aaltoja ja kolme hurraahuutoa!
Mä olen lukenut tästä aiheesta paljon kaikenlaista lehti- ja foorumikirjoittelua ja keskustellut naispuolisten ystävien kanssa. Joukkoon mahtuu toinenkin vannoutunut sinkku, ja samoin kuin @ironth kuulin vast'ikään yhden suusta sanat: "jos meidän suhde päättyy, niin uutta ei enää tule". Sanoja oli minua nuorempi. Olen myös tutustunut hiukan tutkimukseen mm. koti- ja metatyön jakautumisesta. Ja onhan minulla oma kokemukseni siitä, miten paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on yksin oman itsensä herrattarena. Kotikin on vähemmällä vaivalla siistimpi, noin niinkuin yhtenä konkreettisena esimerkkinä. Mainittua omakotitaloa ja autoa en edes halua, ja jos haluaisinkin, en tarvitsisi miestä niistäkään huolehtimaan. Yhä harvempi nainen tarvitsee, koska haluaa ja osaa tehdä joko paljon itse, tai hankkii palveluita omilla tuloillaan.

Edit. Eikä mun parisuhdekokemukset edes ole mitenkään erityisen aikaansaamattomien miesvauvojen kanssa. Silti vaaka kallistuu enemmän sille puolelle, että kodin seinien sisäpuolella ja parisuhteessa yleensäkin miehet ovat enemmän ja useammin vapaamatkustajan roolissa. Ja me naiset emme nyt vaan enää suostu siihen, kun meilläkin on nykyään omat tarpeemme, haaveemme ja tavoitteemme, jotka yhä useammin liittyvät muuhun(kin) kuin perheen perustamiseen ja kodinhoitoon.

Lanseeraan termin, joka kuvaa tilannetta: wincel!

On vähän turhankin voimaannuttava termi, mutta menköön nyt kun oli niin hauska. "Losercel" olisi ollut kivempi, mutta se ei rimmaa.

ANYWAY, jottei nyt totuus kuitenkaan taas unohtuisi, niin miehet kollektiivisesti kyllä varmasti yhä edelleen loistavat tuottavan (netto-)työn tekemisessä ja tosiasiassa tuovat sen leivän myös wincel-emäntien pöytään. Wincelit voivat olla winceleitä vain, koska MIES on tällaisen yhteiskunnan rakentanut joka sen mahdollistaa.

Vai mennäänkö vaikka lähimpään paperitehtaaseen ja katsotaanko, millainen sukupuolijakauma siellä on?

Yhteiskunta tuskin olisi edennyt metsästäjä-keräilijä -tasolta mihinkään ilman miehistä energiaa, ja tuostakin termistä voi jättää sen "metsästäjä" pois.

 

[ironth]

Nykyajan (länsimaiset) sukupolvet eivät ole millään tavalla vastuussa siitä, miten maailmaa on "pedattu" joskus vuonna kivi ja keppi.

Eikä se maailma ruusuinen ole ollut miehillekään! Pääasiassa sukupuolet ovat kyllä tehneet yhteistyötä ihan sulassa yhteisymmärryksessä, koska elämä on sitä vaatinut.
--

Yhteiskunta tuskin olisi edennyt metsästäjä-keräilijä -tasolta mihinkään ilman miehistä energiaa, ja tuostakin termistä voi jättää sen "metsästäjä" pois.

Jos nyt taas halutaan puhua ihan eri asiasta, mistä oli puhe, niin ok.
Ei ilman naisiakaan olisi edetty mihinkään, mutta tuolloin ne naiset piti alistaa ja pakottaa, nyt siihen on enää yritys. Kyllä ne nykymiehet on ihan täysin osallisia nykyhetkeen, jossa vasta aletaan tutkia naisia koskevia sairauksia, jossa menkkatuotteita testattiin ekan kerran verellä eikä vedellä vuonna 2023, ja jossa edelleen halutaan viedä naiselta oikeus päättää lisääntymisestään. Sellainen todellakin on miehen rakentama yhteiskunta, jossa valitettavasti myös naiset ovat pitkälti olleet mukana.

Ja sitten se on "epäreilua", kun naiset voivat suurimmaksi osaksi valita, ketä panevat. Voi kamala miten on ruusuissa piikkejä. Sit ku naiset on vielä läskejäkin!!! Mikä kärsimys miehille!

 

[AnnaKoo]

Tätä oon itsekin ihmetellyt. Naisten (yleistäen toki) narratiivi että "ei miestä tarvita" ei vaan käy järkeen. Asioita jota lopulta tarvitsee on todella vähän, hiukka ruokaa ja vähän vaatetta päälle oli mies tai nainen. Silti arki on kyllä helkkarin paljon mukavampaa jos on omakotitalo, rahaa tilillä ja toimiva auto. Tai sitten se kumppani joka nyt ei ihan aina mitään suuria tunteita herätäkään. Arki on parempaa jaettuna.

Tässä on varmaan yksi merkittävä ero miesten ja naisten ajattelussa nykyään. Miehistä arki on parempaa jaettuna, koska kaikki koti- ja metatyöt, säännöllinen seksi jne. huomioonottaen miehelle parisuhde on yleensä hyvä diili. Naisille taas... niin, me olemme alkaneet ehkä kyseenalaistaa, että onko. Yhä useampi nainen on tullut siihen tulokseen, että pitää olla aivan poikkeuksellisen hyvä parisuhde, että on. Näin se on minullakin mennyt - pitäisi se yksisarvinen tulla vastaan, että elämänlaatu kokonaisvaltaisesti paranisi enää tästä.

 

[bahis]

Tässä on varmaan yksi merkittävä ero miesten ja naisten ajattelussa nykyään. Miehistä arki on parempaa jaettuna, koska kaikki koti- ja metatyöt, säännöllinen seksi jne. huomioonottaen miehelle parisuhde on yleensä hyvä diili. Naisille taas... niin, me olemme alkaneet ehkä kyseenalaistaa, että onko. Yhä useampi nainen on tullut siihen tulokseen, että pitää olla aivan poikkeuksellisen hyvä parisuhde, että on. Näin se on minullakin mennyt - pitäisi se yksisarvinen tulla vastaan, että elämänlaatu kokonaisvaltaisesti paranisi enää tästä.

Jos parisuhdetta ajattelee vain pelkästään kotityöt + seksi matematiikalla niin ei varmasti olekkaan hyvä diili...

 

[Joku_242]

Moni perheongelma juontuu siitä, että nainen on halunnut perheen ja mies on kuvitellut haluavansa perheen. Lähtökohtaisesti naisella on paljon realistisempi kuva perhe-elämästä, tai ilman lapsiakin ihan siitä normiarjesta. Liian moni nuoripari menee yhteen niin, että mies ei ole asunut yksin, tai asunut yksin niin kauaa, että ymmärtäisi kodinhoidon päälle. Eikä kyse ole vain siitä, vaan toisen kohtaamisesta ja odotuksista.

Miehelle "vaimomatsku" on sitä, että on kuin kotonansa elelisi - ruokahuolto pelaa, pyykkihuolto pelaa, ja seksiä saa silloin kun haluaa. Naiselle aviomiesmateriaali olisi luotettava, siisti mies, joka haluaa osallistua arkeen. Nainen ymmärtää tämän eri tavoin kuin mies, joka kertoo kyllä haluavansa tätä, mutta joka todellisuudessa on siinä ymmärryksessä, että nainenhan osaa kaikki kotihommat ja etenkin sitten, kun on äiti. Pikkulapsiaikana totuus valkenee kummallekin ja eroamistodennäköisyys on suurimmillaan. Nainen laittaa aluille, koska ei jaksa +1 lasta.

Tälle tekstille ablodit, aaltoja ja kolme hurraahuutoa!
Mä olen lukenut tästä aiheesta paljon kaikenlaista lehti- ja foorumikirjoittelua ja keskustellut naispuolisten ystävien kanssa. Joukkoon mahtuu toinenkin vannoutunut sinkku, ja samoin kuin @ironth kuulin vast'ikään yhden suusta sanat: "jos meidän suhde päättyy, niin uutta ei enää tule". Sanoja oli minua nuorempi. Olen myös tutustunut hiukan tutkimukseen mm. koti- ja metatyön jakautumisesta. Ja onhan minulla oma kokemukseni siitä, miten paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on yksin oman itsensä herrattarena. Kotikin on vähemmällä vaivalla siistimpi, noin niinkuin yhtenä konkreettisena esimerkkinä. Mainittua omakotitaloa ja autoa en edes halua, ja jos haluaisinkin, en tarvitsisi miestä niistäkään huolehtimaan. Yhä harvempi nainen tarvitsee, koska haluaa ja osaa tehdä joko paljon itse, tai hankkii palveluita omilla tuloillaan.

Edit. Eikä mun parisuhdekokemukset edes ole mitenkään erityisen aikaansaamattomien miesvauvojen kanssa. Silti vaaka kallistuu enemmän sille puolelle, että kodin seinien sisäpuolella ja parisuhteessa yleensäkin miehet ovat enemmän ja useammin vapaamatkustajan roolissa. Ja me naiset emme nyt vaan enää suostu siihen, kun meilläkin on nykyään omat tarpeemme, haaveemme ja tavoitteemme, jotka yhä useammin liittyvät muuhun(kin) kuin perheen perustamiseen ja kodinhoitoon.

Siis onko kyse jostain sellaisesta, että haluatte pitää kodin mintissä kun miehille riittäisi vähempikin, vai oikeasti siitä, ettei miehet tee juuri mitään vaan ovat valmiita elämään vaikka sikolätissä? Jos olen ymmärtänyt oikein, teillä ei ole lapsia, jolloin homma on vähän eri kuin jollain lapsiperhesirkusta pyörittävillä. Ja mitä metatyö siis tarkoittaa, jotain organisointia yms?

Tosin johtaakohan tämä kehityssuunta siihen, että tasa-arvoiset yhteiskunnat kuolee pois, ja sellaiset joissa naiset oikeasti on hellan ja nyrkin välissä jyräävät? Ei toki ole teidän ongelma, mutta ei ehkä sinänsä miellyttävä kehityksen suunta ajatuksen tasolla.

 

[AnnaKoo]

Siis onko kyse jostain sellaisesta, että haluatte pitää kodin mintissä kun miehille riittäisi vähempikin, vai oikeasti siitä, ettei miehet tee juuri mitään vaan ovat valmiita elämään vaikka sikolätissä? Jos olen ymmärtänyt oikein, teillä ei ole lapsia, jolloin homma on vähän eri kuin jollain lapsiperhesirkusta pyörittävillä. Ja mitä metatyö siis tarkoittaa, jotain organisointia yms?

Tosin johtaakohan tämä kehityssuunta siihen, että tasa-arvoiset yhteiskunnat kuolee pois, ja sellaiset joissa naiset oikeasti on hellan ja nyrkin välissä jyräävät? Ei toki ole teidän ongelma, mutta ei ehkä sinänsä miellyttävä kehityksen suunta ajatuksen tasolla.

Kodin siistinä pitäminen on vain helppo ja konkreettinen, joskin vähän lapsellinen esimerkki. Ei kannata tarttua siihen, se on pikemminkin vertauskuva. Kaikkiaan yhdessä asuminen - kyllä, myös ilman lapsia - koetaan rasittavammaksi kuin yksin asuminen. Lisääntyneelle työmäärälle toivoisi jotain vastinetta tunnetasolla, mutta jos nekin tarpeet tulevat vajavaisesti täytetyiksi, kuten usein pidemmän päälle käy, ei ole oikein mitään pointtia lähteä koko leikkiin.

Vähemmällä analysoinnilla voidaan myös sanoa, että parisuhteen haluaminen on täysin verrattavissa vaikkapa lapsen, koiran tai auton haluamiseen. Ihan luonnollisia asioita nuo ovat haluta, mutta kaikki eivät silti vain halua niitä, niin paljon kuin niistä voisikin olla iloa. Niistä kaikista on kuitenkin myös vaivaa, ja ne kaikki vaativat kompromisseja jossain muualla. Jos ei halua, niin sitten ei halua, ja siinä se.

 

[bahis]

Kodin siistinä pitäminen on vain helppo ja konkreettinen, joskin vähän lapsellinen esimerkki. Ei kannata tarttua siihen, se on pikemminkin vertauskuva. Kaikkiaan yhdessä asuminen - kyllä, myös ilman lapsia - koetaan rasittavammaksi kuin yksin asuminen. Lisääntyneelle työmäärälle toivoisi jotain vastinetta tunnetasolla, mutta jos nekin tarpeet tulevat vajavaisesti täytetyiksi, kuten usein pidemmän päälle käy, ei ole oikein mitään pointtia lähteä koko leikkiin.

Vähemmällä analysoinnilla voidaan myös sanoa, että parisuhteen haluaminen on täysin verrattavissa vaikkapa lapsen, koiran tai auton haluamiseen. Ihan luonnollisia asioita nuo ovat haluta, mutta kaikki eivät silti vain halua niitä, niin paljon kuin niistä voisikin olla iloa. Niistä kaikista on kuitenkin myös vaivaa, ja ne kaikki vaativat kompromisseja jossain muualla. Jos ei halua, niin sitten ei halua, ja siinä se.

Olen kyllä täysin samaa mieltä...

Ja vaikkakin olen mies niin vähän samanlainen ajatus itsellä mitä useilla naisilla sanoitte olevan "jos nykyinen suhde päättyy, niin uutta ei tule".

Helpommalla pääsisi keskenään, monessakin asiassa...

 

[Manala]

Olen kyllä täysin samaa mieltä...

Ja vaikkakin olen mies niin vähän samanlainen ajatus itsellä mitä useilla naisilla sanoitte olevan "jos nykyinen suhde päättyy, niin uutta ei tule".

Helpommalla pääsisi keskenään, monessakin asiassa...

Miksi se toisen kanssa oleminen pitää ylipäätään muodostaa niin binääriseksi? Voihan sitä seurustella eri osoitteissa asuenkin, mikä todennäköisesti pudottaa mahdolliset arkiset kärhämänaiheet useammilla murto-osaan. Sopii ainakin kaltaiselleni kotityöt hyvin hanskaavalle erakkoluonteelle oikein hyvin.

 

[AnnaKoo]

Miksi se toisen kanssa oleminen pitää ylipäätään muodostaa niin binääriseksi? Voihan sitä seurustella eri osoitteissa asuenkin, mikä todennäköisesti pudottaa mahdolliset arkiset kärhämänaiheet useammilla murto-osaan. Sopii ainakin kaltaiselleni kotityöt hyvin hanskaavalle erakkoluonteelle oikein hyvin.

Tässä taitaa myös olla sukupuolten välillä eroa siten, että naisille kelpaisi useammin erillään asuminen kuin miehille. Mikä osaltaan tukee teoriaa siitä, että jollain tavalla saman katon alla asuminen tuntuisi antavan miehille enemmän kuin naisille. Toki tämä siis karkeasti yleistäen. Olettaisin, että naisistakin enemmistö haluaa yhä yhdessä asumista, mutta ehkäpä jonkinasteinen trendi on havaittavissa myös muunlaisten ratkaisujen lisääntymisestä.

 

[Gilden]

Olen myös tutustunut hiukan tutkimukseen mm. koti- ja metatyön jakautumisesta. Ja onhan minulla oma kokemukseni siitä, miten paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on yksin oman itsensä herrattarena. Kotikin on vähemmällä vaivalla siistimpi, noin niinkuin yhtenä konkreettisena esimerkkinä.

tässä on varmaan yksi merkittävä ero miesten ja naisten ajattelussa nykyään. Miehistä arki on parempaa jaettuna, koska kaikki koti- ja metatyöt, säännöllinen seksi jne. huomioonottaen miehelle parisuhde on yleensä hyvä diili

Oma tyttöystäväni on kuulemma kanssani seuran, seksin, läheisyyden, ystävyyden, henkisen tuen ja ihan sen rakkauden takia. Hän voisi jokapäivä valita olevansa sinkku, mutta silti hän valitsee seurustelun kanssani koska hänen elämä on parisuhteessa kanssani kuulemma parempaa kuin sinkkuna.
Mitään metatöitä ja siivoamista hän ei joudu tekemään, koska siivoan oman kämppäni jossa myös hengailemme hänen kotinsa lisäksi jatkuvasti.

Millä tavalla esimerkiksi lapsettomassa parisuhteessa oleminen on naiselle rasittavampaa kuin sinkkuna oleminen, jos molemmilla on omat kämpät joita molemmat itse siivoavat?

Mitä koti ja metatöitä nainen joutuu tässä tilanteessa suorittamaan mitenkään millään tavalla enemmän?

 

[AnnaKoo]

Oma tyttöystäväni on kuulemma kanssani seuran, seksin, läheisyyden, ystävyyden, henkisen tuen ja ihan sen rakkauden takia. Hän voisi jokapäivä valita olevansa sinkku, mutta silti hän valitsee seurustelun kanssani koska hänen elämä on parisuhteessa kanssani kuulemma parempaa kuin sinkkuna.
Mitään metatöitä ja siivoamista hän ei joudu tekemään, koska siivoan oman kämppäni jossa myös hengailemme hänen kotinsa lisäksi jatkuvasti.

Millä tavalla esimerkiksi lapsettomassa parisuhteessa oleminen on naiselle rasittavampaa kuin sinkkuna oleminen, jos molemmilla on omat kämpät joita molemmat itse siivoavat?

Mitä koti ja metatöitä nainen joutuu tässä tilanteessa suorittamaan mitenkään millään tavalla enemmän?

Ei joudukaan, ja teidän tilannehan on tosi hieno! Ja ilmeisen harvinaista herkkua nykyään. Toki parisuhde vaatii aina kompromisseja myös erillään asuessa, mutta kun suhteessa on tuota kaikkea mitä luettelit, niin ne kompromissitkin tekee varmasti mielellään, eikä ne ehkä edes tunnu kompromisseilta.

 

[JLM]

Tässä taitaa myös olla sukupuolten välillä eroa siten, että naisille kelpaisi useammin erillään asuminen kuin miehille. Mikä osaltaan tukee teoriaa siitä, että jollain tavalla saman katon alla asuminen tuntuisi antavan miehille enemmän kuin naisille. Toki tämä siis karkeasti yleistäen. Olettaisin, että naisistakin enemmistö haluaa yhä yhdessä asumista, mutta ehkäpä jonkinasteinen trendi on havaittavissa myös muunlaisten ratkaisujen lisääntymisestä.

No siinä on vähän sellainen, että jos kysymys on vakavasta parisuhteesta (saati niin vanhanaikaisesta ja ilmeisesti jotenkin alistavasta instituutiosta kuin avioliitto) niin en ihan hirveästi ihmettele, jos erillään asuminen ei välttämättä ole ihan se mikä siinä tule mieleen. Kaikenlaiset ratkaisut toki lisääntyvät kun ajat muuttuvat - se tuottavatko ne pidemmän päälle mitään kovin hyvää jää nähtäväksi. Se oikeastaan mitataan siinä vaiheessa kun ajat muuttuvat kovemmiksi ja sehän meillä on aika väistämättä edessä. Osin sen takia että perhe ja lapset on sysätty arvoasteikossa aikalailla sinne häntäpäähän...

 

[Varistin]

Miksi se toisen kanssa oleminen pitää ylipäätään muodostaa niin binääriseksi? Voihan sitä seurustella eri osoitteissa asuenkin, mikä todennäköisesti pudottaa mahdolliset arkiset kärhämänaiheet useammilla murto-osaan. Sopii ainakin kaltaiselleni kotityöt hyvin hanskaavalle erakkoluonteelle oikein hyvin.

Olen myös miettinyt, että jos tämä nykyinen suhde joskus loppuu, olisi minulla todella iso kynnys muuttaa enää yhteen kenenkään kanssa. Omat asunnot ja pääosin oma arki kummallakin olisi oikein hyvältä kuulostava vaihtoehto mahdollisessa uudessa suhteessa. Silloin kumppanin ei välttämättä tarvitsisi olla myöskään täydellistä yksisarvisluokkaa, koska esim. yhtenevällä käsityksellä kodin siisteydestä, raha-asioista ja muusta arjen pyörittämisestä ei olisi niin suurta vaikutusta omaan elämänlaatuun.

Edit: Metatyöstä, konsepti on sinällään selkeä vaikka termistä en pidäkään. Toisaalta etenkin näin lapsettomalla pariskunnalla sen määrän voi pitää aika maltillisena. Jotain perusasioita jos on sovittu, että asuminen tulee maksettua, kaappiin tulee ruokaa ja koti ei ole ihan kaatopaikka, niin muuten kumpikin voi sitten hoitaa omat menonsa ja asiansa. Yhteiset lomat ja muut yksittäiset jutut pitää toki sopia, mutta niitäkään nyt ei joka viikolle tai edes kuukaudelle osu. Lapsiperheillä pakollisten sovittavien ja hoidettavien asioiden määrä sitten lisääntyy aika lailla, joten aikaisemmissa kirjoituksissakin mainitun mukaan pariskunnan todellinen kyky sopia ja ennakoida perheen asioita punnitaan vasta lasten syntymän jälkeen, ja siinä kohdassa äkkiä myös ristiriidat kärjistyvät.

 

[ironth]

Siis onko kyse jostain sellaisesta, että haluatte pitää kodin mintissä kun miehille riittäisi vähempikin, vai oikeasti siitä, ettei miehet tee juuri mitään vaan ovat valmiita elämään vaikka sikolätissä? Jos olen ymmärtänyt oikein, teillä ei ole lapsia, jolloin homma on vähän eri kuin jollain lapsiperhesirkusta pyörittävillä. Ja mitä metatyö siis tarkoittaa, jotain organisointia yms?

Tosin johtaakohan tämä kehityssuunta siihen, että tasa-arvoiset yhteiskunnat kuolee pois, ja sellaiset joissa naiset oikeasti on hellan ja nyrkin välissä jyräävät? Ei toki ole teidän ongelma, mutta ei ehkä sinänsä miellyttävä kehityksen suunta ajatuksen tasolla.

Mulla ei henkilökohtaisesti ole tällaisia ongelmia, ja olen aiemmin sanonutkin, että puolisoni on siistimpi kuin minä.

Metatyöstä löytyy paljon asiaa netistä. Omassa huushollissa se jakautuu suht ok ja pääasiassa sovitusti: puolisolla keittiö ja kämpän isot asiat, mulla pyykit ja yleissiivous, mukana toki kämpän asioissa. En sanoisi organisoinniksi, se on aika aktiivista tekemistä, mutta jonkinasteista päässä olevaa excelöintiä tää on. Eli tieto esim. siitä, milloin lakanat on vaihdettu, paljonko niitä on pyykkikorissa, onko puhtaita, milloin on aikaa (kotoa ei poistuta koneen ollessa käynnissä & muiden pyykkien tarve) ja pörssisähköä pestä, missä kuivatus (kämpän kosteusprosentti/ulkokuivatuksessa siitepölykausi/hellesade). Tää ei siis vaadi täsmällistä ajattelua päivittäin, mutta aivoissa on lokero sille. Ja kuitenkaan niitä lokeroita ei ole aivan mahdottomasti ja monen tällaisen asian kanssa kuormitus voi olla suurta. (Ja tää on taas virhe kirjoittaa tästä, koska väärinymmärtäjät kuittailevat seuraavat kolme kuukautta, kuinka naiset uupuvat lakanoiden pesusta.) Ja ei mulla oikeastaan ole vaihtoehtoa olla ajattelematta tätä, koska muuten ei lakanat vaihtuisi tai jos yrittäisi vaihtaa, ei olisi puhtaita kaapissa. Puhumattakaan sitten vaatteista, jotka tarvii myös ennakointia työn ja harrastusten takia.

Toisaalta sitten mulla ei oo mitään hajuakaan, mitä jääkaapin lokeroissa on. Eikä tarvitse, se ei ole mun tonttia. Itselle myös eroaminen olisi tosi iso juttu ja sinkkuus tai yksinasuminen olisi kuormittavampaa, koska pitäisi ottaa kokonaisuus haltuun. Ehkä 100 % etätyönä olisi helpompaa, mutta mulla on ollut paljon reissuilua tässä, ja on kiva tulla kotiin, kun ei ole jääkaapissa pelkkää hometta tarjolla.

Lasten kanssa näitä asioita on sitten miljoona. Ne kasvaa koko ajan ja jatkuvasti tarvitaan uuden vuodenajan uusia vaatteita, pitää vähän pelata, meniskö tämä syksyn uusi kurapuku vielä keväällä vai ei ja koska on seuraava neuvola ja voivittu onko puuro loppu ja mummolle ei ole soitettu. Tämmöstä kasautuu aika hyvin naisille. Reissuun kun lähdetään, mies pakkaa omansa ja nainen kaiken muun. Klassinen.

Eta. Ja juu ne suhteen metatyöt on ihan asia erikseen. Ja ehkä karkeasti niin erilaisia, koska eri ihmiset, ettei pysty kauheasti antamaan esimerkkejä. Mä en ihan kaikkea henksua viitsi tänne avata.

 

[AnnaKoo]

Mulla ei henkilökohtaisesti ole tällaisia ongelmia, ja olen aiemmin sanonutkin, että puolisoni on siistimpi kuin minä.

Metatyöstä löytyy paljon asiaa netistä. Omassa huushollissa se jakautuu suht ok ja pääasiassa sovitusti: puolisolla keittiö ja kämpän isot asiat, mulla pyykit ja yleissiivous, mukana toki kämpän asioissa. En sanoisi organisoinniksi, se on aika aktiivista tekemistä, mutta jonkinasteista päässä olevaa excelöintiä tää on. Eli tieto esim. siitä, milloin lakanat on vaihdettu, paljonko niitä on pyykkikorissa, onko puhtaita, milloin on aikaa (kotoa ei poistuta koneen ollessa käynnissä & muiden pyykkien tarve) ja pörssisähköä pestä, missä kuivatus (kämpän kosteusprosentti/ulkokuivatuksessa siitepölykausi/hellesade). Tää ei siis vaadi täsmällistä ajattelua päivittäin, mutta aivoissa on lokero sille. Ja kuitenkaan niitä lokeroita ei ole aivan mahdottomasti ja monen tällaisen asian kanssa kuormitus voi olla suurta. (Ja tää on taas virhe kirjoittaa tästä, koska väärinymmärtäjät kuittailevat seuraavat kolme kuukautta, kuinka naiset uupuvat lakanoiden pesusta.) Ja ei mulla oikeastaan ole vaihtoehtoa olla ajattelematta tätä, koska muuten ei lakanat vaihtuisi tai jos yrittäisi vaihtaa, ei olisi puhtaita kaapissa. Puhumattakaan sitten vaatteista, jotka tarvii myös ennakointia työn ja harrastusten takia.

Toisaalta sitten mulla ei oo mitään hajuakaan, mitä jääkaapin lokeroissa on. Eikä tarvitse, se ei ole mun tonttia. Itselle myös eroaminen olisi tosi iso juttu ja sinkkuus tai yksinasuminen olisi kuormittavampaa, koska pitäisi ottaa kokonaisuus haltuun. Ehkä 100 % etätyönä olisi helpompaa, mutta mulla on ollut paljon reissuilua tässä, ja on kiva tulla kotiin, kun ei ole jääkaapissa pelkkää hometta tarjolla.

Lasten kanssa näitä asioita on sitten miljoona. Ne kasvaa koko ajan ja jatkuvasti tarvitaan uuden vuodenajan uusia vaatteita, pitää vähän pelata, meniskö tämä syksyn uusi kurapuku vielä keväällä vai ei ja koska on seuraava neuvola ja voivittu onko puuro loppu ja mummolle ei ole soitettu. Tämmöstä kasautuu aika hyvin naisille. Reissuun kun lähdetään, mies pakkaa omansa ja nainen kaiken muun. Klassinen.

Eta. Ja juu ne suhteen metatyöt on ihan asia erikseen. Ja ehkä karkeasti niin erilaisia, koska eri ihmiset, ettei pysty kauheasti antamaan esimerkkejä. Mä en ihan kaikkea henksua viitsi tänne avata.

Tässä tulikin hyvää kuvausta metatyöstä. Lisäksi kaikenlainen kalenterointi ja sosiaalisen elämän ylläpitäminen ovat yleensä enemmän naisen harteilla. Pitkissä parisuhteissa naisen vastuulle kasautuu usein jopa miehenkin sukuun yhteydenpito tai ainakin merkkipäivien muistamiset yms.

Mä ymmärsin hyvin nuorena teininä jo paitsi lasten aiheuttaman konkreettisen työmäärän ja vastuun, myös metatyön määrän. Ja se on yksi syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni. Yhä edelleen isä on sankari-isä, kun hän vie vähän sinne päin pukemansa lapsen leikkipuistoon tunniksi. Nainen hoitaa ihan kaiken muun ja saa tietenkin kontrollifriikin leiman, jos uskaltaa huomauttaa säähän soveltumattomasta jalkinevalinnasta. Tämä ei vastannut millään muotoa sitä kuvaa, millaista elämää itse aikuisena halusin ja haluan elää. Lapsettomana odotukset suhteen tasa-arvoisuudelle eivät ole olleet yhtä suuret, mutta kyllä ne erot ja epäkohdat lapsettomanakin puskee parisuhteissa esiin ja aiheuttaa toisinaan harmaita hiuksia - esimerkiksi mainittu siisteyskäsitys ja erot siinä voivat pitkässä juoksussa käydä todella sietämättömiksi.

Ja se on tosiaan varmaa, että väärinymmärtäjiä riittää kun näistä puhuu.

Edit. Tasa-arvoisuus parisuhteissa ja lastenhoidossa on onneksi lisääntynyt paljon ihan viimeisen 10 vuodenkin aikana. Silti monessa perheessä vallitsee vielä aika klassinen asetelma, ja vaikka esimerkiksi kotitöitä jaettaisiinkin, on metatyö silti lähes yksinomaan naisten/äitien vastuulla.

 

[ironth]

Tässä tulikin hyvää kuvausta metatyöstä. Lisäksi kaikenlainen kalenterointi ja sosiaalisen elämän ylläpitäminen ovat yleensä enemmän naisen harteilla. Pitkissä parisuhteissa naisen vastuulle kasautuu usein jopa miehenkin sukuun yhteydenpito tai ainakin merkkipäivien muistamiset yms.

Mä ymmärsin hyvin nuorena teininä jo paitsi lasten aiheuttaman konkreettisen työmäärän ja vastuun, myös metatyön määrän. Ja se on yksi syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni. Yhä edelleen isä on sankari-isä, kun hän vie vähän sinne päin pukemansa lapsen leikkipuistoon tunniksi. Nainen hoitaa ihan kaiken muun ja saa tietenkin kontrollifriikin leiman, jos uskaltaa huomauttaa säähän soveltumattomasta jalkinevalinnasta. Tämä ei vastannut millään muotoa sitä kuvaa, millaista elämää itse aikuisena halusin ja haluan elää. Lapsettomana odotukset suhteen tasa-arvoisuudelle eivät ole olleet yhtä suuret, mutta kyllä ne erot ja epäkohdat lapsettomanakin puskee parisuhteissa esiin ja aiheuttaa toisinaan harmaita hiuksia - esimerkiksi mainittu siisteyskäsitys ja erot siinä voivat pitkässä juoksussa käydä todella sietämättömiksi.

Ja se on tosiaan varmaa, että väärinymmärtäjiä riittää kun näistä puhuu.

Edit. Tasa-arvoisuus parisuhteissa ja lastenhoidossa on onneksi lisääntynyt paljon ihan viimeisen 10 vuodenkin aikana. Silti monessa perheessä vallitsee vielä aika klassinen asetelma, ja vaikka esimerkiksi kotitöitä jaettaisiinkin, on metatyö silti lähes yksinomaan naisten/äitien vastuulla.

Juu yh-äitejä saa parjata vaikka kuinka paljon. Joko ovat itsekkäitä uraa tekeviä ja lapset hoidossa, tai sitten yhteiskunnan laiskoja elättejä kotona. Mitäs tekivät lapsia. Kukaan ei puhu siitä isästä, joka petti/jätti/kuoli. Mut ans olla jos äiti päättäisi jättää perheensä.

 

[bahis]

Miksi se toisen kanssa oleminen pitää ylipäätään muodostaa niin binääriseksi? Voihan sitä seurustella eri osoitteissa asuenkin, mikä todennäköisesti pudottaa mahdolliset arkiset kärhämänaiheet useammilla murto-osaan. Sopii ainakin kaltaiselleni kotityöt hyvin hanskaavalle erakkoluonteelle oikein hyvin.

Mistä päättelit että puhuin samassa osoitteessa asumisesta?
Itse asun tällä hetkellä eri osoitteessa kuin tyttöystävä ja vielä noin 3000km välimatkaa...

 

[bahis]

Juu yh-äitejä saa parjata vaikka kuinka paljon. Joko ovat itsekkäitä uraa tekeviä ja lapset hoidossa, tai sitten yhteiskunnan laiskoja elättejä kotona. Mitäs tekivät lapsia. Kukaan ei puhu siitä isästä, joka petti/jätti/kuoli. Mut ans olla jos äiti päättäisi jättää perheensä.

Kyllä se ikävän usein on myös se äiti joka pettää ja jättää... Ei sitä pelkästään miehet tee...

 

[KeljuK]

Kukaan ei puhu siitä isästä, joka petti/jätti/kuoli.

Saattaa taas kerran olla "kokemusasiantuntijuutta" sellaisissa piireissä jossa kaikki on aina naisen vika- mun yks tuttu teki sen (mies) että rakastu palavasti kun lapsi oli vauva ja lähti tekemään asiantuntijuustyötä britteihin. Et se siitä muksusta. Ja ei sitä kyllä kovin arvosteta tuosta tempusta.

 

[AnnaKoo]

Saattaa taas kerran olla "kokemusasiantuntijuutta" sellaisissa piireissä jossa kaikki on aina naisen vika- mun yks tuttu teki sen (mies) että rakastu palavasti kun lapsi oli vauva ja lähti tekemään asiantuntijuustyötä britteihin. Et se siitä muksusta. Ja ei sitä kyllä kovin arvosteta tuosta tempusta.

Tuo on yksi alhaisimmista tempuista mitä mies voi tehdä. Miehet, etenkään te kaikki kunnolliset joiden moraali ei ikinä antaisi periksi itse moista tehdä, ette ehkä tule edes ajatelleeksi millaisia riskejä nainen ottaa lisääntyessään. Se on terveydellinen, taloudellinen ja psyykkinen riski, yhä tänäkin päivänä. Mitä jos kaikki ei sujukaan hyvin? Mitä jos raskaus on vaikea tai menee kesken, mitä jos synnytys on kauhea ja hajottaa kropan, mitä jos lapsi onkin vaikeasti vammainen tai hengenvaarassa, mitä jos imetys ei suju tai iskee synnytyksen jälkeinen masennus, mitä jos mies jättää kesken raskaimman vauva-arjen?

Lisääntymisajokortin tulisi olla pakollinen, ja sen tulisi sisältää autenttinen synnytys- ja äitiyssimulaattori myös miehille.

 

[KeljuK]

Kyllä se ikävän usein on myös se äiti joka pettää ja jättää... Ei sitä pelkästään miehet tee...

Pettäminen on muuten joku hassu aivokemian juttu jostain evoluution pyörteistä. Että mikä ihme tekee siitä isomman asian kun monesta muusta asiasta mitä parisuhteessa luvataan mut sit lipsahtaa?

Jos ehkäisy on ollut kunnossa niin mitä sitten sanoo järki. "Juon pari kaljaa kavereiden kanssa ja tuun kotiin" .. aamu neljä ja sikiöasentoyrjöä kylppärin lattialla- ilman toista naista/miestä. Ei nähty tässä viikkoon niin mä leikin vibralla torstaina ja katoin pornoa on kuitenkin ok.

Et joku siinä on että tollainen asia 1 rikkoo parisuhteen ja toinen ei- ainakaan jos se ei nyt ole jokaviikkoista ja selkeä ongelma.

Onko se yhteiskunta vai evoluutio pistänyt nimenomaan seksuaalisesti monogaamisen suhteen erityisarvoon.

Ennenkun joku kysyy, niin mun päässä on sama kytkin.

 

[JLM]

Onko se yhteiskunta vai evoluutio pistänyt nimenomaan seksuaalisesti monogaamisen suhteen erityisarvoon.

Luotettava ehkäisy on erittäin tuore keksintö, jonka kaikkia seurauksia emme vielä edes tiedä. Mutta aikana ennen sitä monogaaminen vakaa perhesuhde on vain huomattu yleisesti ottaen kaikkein vakaimmaksi ja parhaaksi kasvualuastaksi lapsille.

 

[Gilden]

Pitkissä parisuhteissa naisen vastuulle kasautuu usein jopa miehenkin sukuun yhteydenpito tai ainakin merkkipäivien muistamiset yms.

Seurustelusuhteen alkaessa on itsestäänselvää että molemmat pitää itse yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja muistavat merkkipäiviä jos niin haluavat. Miksi tämän pitäisi muuttua seurustelusuhteen edetessä? Mikäli miestä ei kiinnosta olla yhteydessä sukulaisiinsa ja muistaa heidän merkkipäiviä, niin eikö tämä ole tämän miehen ja hänen sukulaisten välinen asia? Naisen ei todellakaan tarvitsisi tehdä tästä mitään ongelmaa ja lisätyötä itselleen jos ei halua.

Lapsettomana odotukset suhteen tasa-arvoisuudelle eivät ole olleet yhtä suuret, mutta kyllä ne erot ja epäkohdat lapsettomanakin puskee parisuhteissa esiin ja aiheuttaa toisinaan harmaita hiuksia - esimerkiksi mainittu siisteyskäsitys ja erot siinä voivat pitkässä juoksussa käydä todella sietämättömiksi.

Tämän ongelman ehkäisemiseen on helppo ratkaisu. Suostu ainoastaan seurustelemaan miehen kanssa joka osaa siivota kämppänsä ja osaa olla siivosti ollessaan kylässä.

 

[Joku_242]

Metatyöstä löytyy paljon asiaa netistä. Omassa huushollissa se jakautuu suht ok ja pääasiassa sovitusti: puolisolla keittiö ja kämpän isot asiat, mulla pyykit ja yleissiivous, mukana toki kämpän asioissa. En sanoisi organisoinniksi, se on aika aktiivista tekemistä, mutta jonkinasteista päässä olevaa excelöintiä tää on. Eli tieto esim. siitä, milloin lakanat on vaihdettu, paljonko niitä on pyykkikorissa, onko puhtaita, milloin on aikaa (kotoa ei poistuta koneen ollessa käynnissä & muiden pyykkien tarve) ja pörssisähköä pestä, missä kuivatus (kämpän kosteusprosentti/ulkokuivatuksessa siitepölykausi/hellesade). Tää ei siis vaadi täsmällistä ajattelua päivittäin, mutta aivoissa on lokero sille. Ja kuitenkaan niitä lokeroita ei ole aivan mahdottomasti ja monen tällaisen asian kanssa kuormitus voi olla suurta. (Ja tää on taas virhe kirjoittaa tästä, koska väärinymmärtäjät kuittailevat seuraavat kolme kuukautta, kuinka naiset uupuvat lakanoiden pesusta.) Ja ei mulla oikeastaan ole vaihtoehtoa olla ajattelematta tätä, koska muuten ei lakanat vaihtuisi tai jos yrittäisi vaihtaa, ei olisi puhtaita kaapissa. Puhumattakaan sitten vaatteista, jotka tarvii myös ennakointia työn ja harrastusten takia.

Toisaalta sitten mulla ei oo mitään hajuakaan, mitä jääkaapin lokeroissa on. Eikä tarvitse, se ei ole mun tonttia. Itselle myös eroaminen olisi tosi iso juttu ja sinkkuus tai yksinasuminen olisi kuormittavampaa, koska pitäisi ottaa kokonaisuus haltuun. Ehkä 100 % etätyönä olisi helpompaa, mutta mulla on ollut paljon reissuilua tässä, ja on kiva tulla kotiin, kun ei ole jääkaapissa pelkkää hometta tarjolla.

Niin, miksi noita metatöitä olisi enemmän (lapsettomassa) parisuhteessa kuin sinkkuillessa ellei mies kirjaimellisesti ole tottunut täysihoitoon? Musta ainakin kuulostaa aika erikoiselta tuo @AnnaKoo :n väite, että naisen odotetaan muistavan myös kumppanin sukulaisten merkkipäivät.

 

[wanderer_]

Niin, miksi noita metatöitä olisi enemmän (lapsettomassa) parisuhteessa kuin sinkkuillessa ellei mies kirjaimellisesti ole tottunut täysihoitoon? Musta ainakin kuulostaa aika erikoiselta tuo @AnnaKoo :n väite, että naisen odotetaan muistavan myös kumppanin sukulaisten merkkipäivät.

Kyllä miehen vanhemmat sukulaiset saattaa hyvinkin olettaa, että "vaimo" hoitaa nämä asiat. Kun niin on aina toimittu. Eli jos mies ei hoida tonttiaan, niin se on vaimon syytä loppupeleissä.

Tiedän tällaisia pariskuntia olevan

 

[AnnaKoo]

Niin, miksi noita metatöitä olisi enemmän (lapsettomassa) parisuhteessa kuin sinkkuillessa ellei mies kirjaimellisesti ole tottunut täysihoitoon? Musta ainakin kuulostaa aika erikoiselta tuo @AnnaKoo :n väite, että naisen odotetaan muistavan myös kumppanin sukulaisten merkkipäivät.

Arvasin, että tähän(kin) tartutaan, sen lisäksi että metatyötä vähätellään. En tiedä kuinka nuoria olette, mutta ne jotka muistavat sen ajan kun läheteltiin vielä postikortteja: kyllä se oli se vaimo, joka hankki ne kymmenet joulukortit ja merkit, piti osoitekirjaa ajantasalla, kirjoitti kortit ja postitti ne ajoissa. Ääritapauksissa mies ei kirjoittanut edes omaa nimeään kortteihin itse, vaan nainen rustasi kaikkien nimet. Ja jälleen: tämä on vain yksi esimerkki ja siitä konkreettisimmasta päästä.

En minäkään ymmärrä, miksi tuollainen oli (on?) naisen tehtävä. Mutta niin se vain oli. Jonkin verran tämäkin on tasoittunut, mutta yhä edelleen pidetään normaalina sitä, että nainen pitää yhteyksiä yllä myös miehen sukulaisiin, mutta harvemmin toisin päin.

 

[ironth]

Kyllä se ikävän usein on myös se äiti joka pettää ja jättää... Ei sitä pelkästään miehet tee...

Aika hyvin on tinderit ja jodelit täynnä seksiseuraa etsiviä varattuja miehiä ja tilastojen mukaan enemmän miehet pettää kuin naiset. Tosin, lukema ei ole kovin paljoa isompi! Mutta tossa pikkulapsiaikana, saati synnytyksen jälkeen, on kyllä todella lapsellista lähteä hakemaan seksiä muualta, kun ei vaimoa huvita. Mikäli suhde on sellainen, että muita ei paneskella.

Pettäminen on muuten joku hassu aivokemian juttu jostain evoluution pyörteistä. Että mikä ihme tekee siitä isomman asian kun monesta muusta asiasta mitä parisuhteessa luvataan mut sit lipsahtaa?

Jos ehkäisy on ollut kunnossa niin mitä sitten sanoo järki. "Juon pari kaljaa kavereiden kanssa ja tuun kotiin" .. aamu neljä ja sikiöasentoyrjöä kylppärin lattialla- ilman toista naista/miestä. Ei nähty tässä viikkoon niin mä leikin vibralla torstaina ja katoin pornoa on kuitenkin ok.

Et joku siinä on että tollainen asia 1 rikkoo parisuhteen ja toinen ei- ainakaan jos se ei nyt ole jokaviikkoista ja selkeä ongelma.

Onko se yhteiskunta vai evoluutio pistänyt nimenomaan seksuaalisesti monogaamisen suhteen erityisarvoon.

Ennenkun joku kysyy, niin mun päässä on sama kytkin.

Samoja fiiliksiä. Joku kännivahinko ei mun mielestä ole todellakaan pahinta, mitä voi rakkaalle tehdä. Monelle se tuntuu olevan aivan järkyttävän iso asia, ja sitä pelätään jo etukäteen aivan hysteerisesti. Tästä olikin aiemmin parisuhdeketjussa puhetta.
Mä uskon yhteiskuntaan, koska mun mielestä ihminen ei ole monogaminen luonnoltaan.

 

[Taneli-]

Riippuu ihmisen iästä, olen esim. pihatalkoissa puhunut hieman iäkkäämpien naisten kanssa jotka ovat muistelleet omaa nuoruuttaan sekä omaa avioelämäänsa ja esim. vasta kun grillaus alkoi yleistymään Suomessa niin vasta sitten suurin osa miehistä alkoi opetella YHTÄÄN mitään ruuanlaittoon liittyvää.
Ensin ajattelin että aika outoa mutta instituutiona joku peruskoulukin taisi vasta 70-luvulla lyödä itsensä lävitse ja siellä oli erikseen (taisi yhtenä vuotena) kotitaloutta myös pojille. Ellei ottanut sitä myös valinnaisena 8 ja 9-luokalle.
Myös oma isäni oli sellainen että jos ei ollut vaimo kotona hän saattoi sitten ulkona ravintolassa tms. syödä. Eli ei itse tehnyt ruokaa. Toki hän on jo päälle 80 mutta kuitenkin.

Samaten aika useasti vieläkin äiti saattaa soittaa ja kysyä että laittaako myös minun nimeni joulu / onnittelu / adressi tms. korttiin. Eli kyllä perinteisesti nainen nuo hoiti aikoinaan.

Itsehän hyvä jos muistan laittaa facebookkiin jonkun "hyvää joutua ja onnellista uuttavuotta" toivotuksen. Mutta hyvin se on riittänyt...

Toki täytyy myös muistaa että tuo perustuu hyvin pitkälle myös aikaan jolloin nainen oli kotona ja hoiti sen kodin, mies oli se ainoa joka kävi töissä ja kun tuli sieltä 3 vuoro töistä kotiin oli väsynyt ja halusi nukkua jolloin vaimo ja lapset olivat hiljaa jos isällä oli yövuoro.

Toki ne lapset olivat varmaan ulkona leikkimässä muiden lasten kanssa.

Mutta nuo mitä kuuluu miehen tai naisen rooliin tai tehtävään olisi tietysti hyvä sopia ja käydä lävitse ennenkuin muutetaan yhteen, jos muutetaan yhteen. Koska ne ovat kuitenkin sopimusjuttuja. Ei siis erikseen "miehen ja naisen" vaan" mitä minä teen ja mitä sinä teet" tyyppisesti. Sekä kuinka useasti tehdään.
Sitten jos toista ei huvita niin tuskin se suhde kovin pitkään toimii vaan etsitään sellaista joka on kasvanut ja jota huvittaa eikä vaan biletä ja pelaa kaikkea aikaa vaan osaa hoitaa niitä laskuja sekä kotitöitäkin.

Eikä se (minusta) ole vain siten että "jos toista kiinnostaa se tekee". Yleensä se kiinnostaa (tai kuuluu kiinnostaa) molempia osapuolia. Ainakin jos haluaa sen liiton toimivan. Kyllä se toinen osapuoli sitten kertoo jos haluaa hoitaa jotain juttuja itse. Lähinnä se avoin keskustelu asioista olisi tärkeä tässä.

Jos nainen esim. haluaa että mies tulee mukaan kaupungille kun hän on vaikka 3 tuntia eri kirppareilla ja sovittaa vaatteita mies voi taas kertoa että käy itse kirjastossa / rautakaupassa / pelikaupassa / divarissa missä käykään ja sitten nähdään paikassa X. Ei siellä tarvitse siis käyttää 6 tuntia molempien "uhrautuessa" vaan molemmat voivat tehdä mistä itse tykkäävät ja nähdä sitten ja lähteä yhdessä onnellisena kotiin.

 

[KeljuK]

Aika hyvin on tinderit ja jodelit täynnä seksiseuraa etsiviä varattuja miehiä

Kunnossaolevien miesten testosteroiini jomottaa varsinkin aamuisin sitä hoitoa. 5min ja se helpottaa. Näin tökerösti töksäyttäen niin se että näkee sen pienen vaivan niin ne ei etsi. Paitsi se (joo, myönnän) se osa joille on tärkeämpi se poikien saunaillan trophy wall- sekä se porukka joille on tärkeä varmistaa että on ainakin pettänyt enemmän kun emäntä. Mut todellisuudessa tuo lienee vähäistä.
Et parisuhteessa toki myös se että mies tarvii tyhjennyksen niin ei ole vaihdantataloutta yhtään mihinkään. Harva vonkaa siksi että haluaa vaihtelua jos seksiä on ja se on tyydyttävää.

 

[ironth]

Kunnossaolevien miesten testosteroiini jomottaa varsinkin aamuisin sitä hoitoa. 5min ja se helpottaa. Näin tökerösti töksäyttäen niin se että näkee sen pienen vaivan niin ne ei etsi. Paitsi se (joo, myönnän) se osa joille on tärkeämpi se poikien saunaillan trophy wall- sekä se porukka joille on tärkeä varmistaa että on ainakin pettänyt enemmän kun emäntä. Mut todellisuudessa tuo lienee vähäistä.
Et parisuhteessa toki myös se että mies tarvii tyhjennyksen niin ei ole vaihdantataloutta yhtään mihinkään. Harva vonkaa siksi että haluaa vaihtelua jos seksiä on ja se on tyydyttävää.

En nyt ymmärrä, meinasitko, että vaimo hoitaa kun aamulla ukkoa panettaa? Ei paljoa hoida mitään, jos on jo noussut muksujen herättyä.

 

[bahis]

Aika hyvin on tinderit ja jodelit täynnä seksiseuraa etsiviä varattuja miehiä ja tilastojen mukaan enemmän miehet pettää kuin naiset. Tosin, lukema ei ole kovin paljoa isompi! Mutta tossa pikkulapsiaikana, saati synnytyksen jälkeen, on kyllä todella lapsellista lähteä hakemaan seksiä muualta, kun ei vaimoa huvita. Mikäli suhde on sellainen, että muita ei paneskella.

Onhan tuollainen käytös todella perseestä oli sitten mies tahi nainen joka sitä seksiä lähtee hakemaan muualta.

Lapsille paras kasvuympäristö on kuitenkin sellainen missä on sekä isä että äiti ja molemmat osallistuu kasvatukseen.

 

[ironth]

Niin, miksi noita metatöitä olisi enemmän (lapsettomassa) parisuhteessa kuin sinkkuillessa ellei mies kirjaimellisesti ole tottunut täysihoitoon? Musta ainakin kuulostaa aika erikoiselta tuo @AnnaKoo :n väite, että naisen odotetaan muistavan myös kumppanin sukulaisten merkkipäivät.

Tosiaan kyse on muustakin kuin arjen järjestelyistä. Jos toinen osapuoli ei laita tikkuakaan ristiin minkään suhteen sisäisen vuorovaikutuksen eteen, se pakottaa toisen tekemään aika paljon duunia, mikäli suhteen haluaa toimivan.

Näissä mun ystävien tilanteissa kyse ei tosiaan ole kotitöistä, vaan ihan yleisesti siitä miehestä. Jos ne ihan vaikka opettelis puhumaan ja kuuntelemaan, eikä odottamaan käskyjä.

 

[ironth]

Onhan tuollainen käytös todella perseestä oli sitten mies tahi nainen joka sitä seksiä lähtee hakemaan muualta.

Lapsille paras kasvuympäristö on kuitenkin sellainen missä on sekä isä että äiti ja molemmat osallistuu kasvatukseen.

Mun mielestä vanhempien sukupuolilla tai suhteella sinällään ei ole väliä, mutta ihminen on laumaeläin. Lapsi tarvitsee yhteisön, eli muita lapsia, eri ikäisiä eikä mitään koululuokkaa, ja paljon turvallisia aikuisia. Tää ydinperhemalli näyttää menevän aika hevonpyllyyn..

 

[bahis]

Mun mielestä vanhempien sukupuolilla tai suhteella sinällään ei ole väliä, mutta ihminen on laumaeläin. Lapsi tarvitsee yhteisön, eli muita lapsia, eri ikäisiä eikä mitään koululuokkaa, ja paljon turvallisia aikuisia. Tää ydinperhemalli näyttää menevän aika hevonpyllyyn..

On niillä sukupuolilla sen verran väliä että tietääkseni ei vielä naiset voi lapsia tehdä keskenään sen enempää kuin miehetkään. Ja suhteellakin on kyllä merkitystä, koska vakaa ympäristö on parempi kuin poukkoilu paikasta toiseen.

 

[ironth]

On niillä sukupuolilla sen verran väliä että tietääkseni ei vielä naiset voi lapsia tehdä keskenään sen enempää kuin miehetkään. Ja suhteellakin on kyllä merkitystä, koska vakaa ympäristö on parempi kuin poukkoilu paikasta toiseen.

Vanhempana voi toimia myös muita, kuin sukusolun antaneita ihmisiä. Ja yhden monogamisen suhteen vastakohta ei ole poukkoilu. Ja toihan on täysin kulttuurisidonnainen katselukanta - jos me elettäisiin yhteisöllisesti, näkisit sen ihan yhtä vakaana.

 

[JLM]

Vanhempana voi toimia myös muita, kuin sukusolun antaneita ihmisiä. Ja yhden monogamisen suhteen vastakohta ei ole poukkoilu. Ja toihan on täysin kulttuurisidonnainen katselukanta - jos me elettäisiin yhteisöllisesti, näkisit sen ihan yhtä vakaana.

Vain jos ei olisi mitään vertailukohtaa. Tai sitten halua katsoa mitään muuta "kun niin on aina tehty." Monogamisen suhteen edut lasten kasvuympäristönä ovat kuitenkin aikalailla vahvat, sen kyseenalaistaminen lähtee yleensä ihan muista lähtökohdista ja motiiveista kuin varsinaisesti lapsen parhaasta.

 

[timppeli]

Yksi ero tuntuisi tosiaan olevan tämä, ettei naisilla ole yhtä vahvaa viettiä pariutumiseen kuin miehillä, ja pariutumisen motiivit ja kumppanin valintaperusteet ovat osin erilaiset.

En ole varma mitä tarkoitat tuota yhteydessä pariutumisella, mutta heitän ihan lonkalta että kovin moni mies ei kaipaa naisista juuri muuta kuin seksiä.

Jos miehellä on miespuolisia kavereita, niiden kanssa vapaa-ajankin vietto ehkä sujuu keskimäärin luontevammin kuin naisporukassa. Epäilisin naisilla olevan sama eli naisystävien kanssa on monesti kiinnostavampaa viettää vapaa-aikaansa ja olla ns. viihteellä, kuin miesten kanssa.

 

[Gilden]

Kyllä miehen vanhemmat sukulaiset saattaa hyvinkin olettaa, että "vaimo" hoitaa nämä asiat. Kun niin on aina toimittu. Eli jos mies ei hoida tonttiaan, niin se on vaimon syytä loppupeleissä.

En minäkään ymmärrä, miksi tuollainen oli (on?) naisen tehtävä. Mutta niin se vain oli. Jonkin verran tämäkin on tasoittunut, mutta yhä edelleen pidetään normaalina sitä, että nainen pitää yhteyksiä yllä myös miehen sukulaisiin, mutta harvemmin toisin päin.

Se että jos puolison sukulaisilla on takapajuisia odotuksia että sinun pitäisi hoitaa puolisosi puolesta yhteydenpito heihin, ei tarkoita että tälläiseen tarvitsisi ikinä alistua vapaassa maassamme millään tavalla.

Mikäli ei halua tätä metatyötaakkaa elämäänsä, tästä voi aivan hyvin esim. keskustella puolison kanssa jo suhteen alkuvaiheessa että hän saa hoitaa yhteydenpidon sukulaisiinsa suhteen edetessä ja tehdä tämän täysin selväksi heille.
Mikäli näin ei silti tapahdu ja puolison sukulaiset valittavat, on hyvä esim. käydä rakentavaa keskustelua aiheesta kaikkien osapuolten välillä, tarvittaessa niin kauan kunnes asia menee jakeluun kaikille.

Tälläsen(kin) turhan metatyö-ongelman parisuhteessa saa kyllä helposti ratkaistua jos on yksinkertaisesti selkärankaa keskustella asioista suoraan ihmisten kanssa.

 

[GGoljatti]

Miehillä jotka päättävät lisääntyä, niin varmaan viehättää ajatus että tässä nyt kasvatetaan geneettisesti omia jälkeläisiä, eikä sen naapurin Keijon.