Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[AnnaKoo]

Mies tekee ruuat, koska on ensin kotona ja tykkää touhusta, kuulemma myös hyvä kokki.

Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö. Ainakin jos sen tekee kunnolla, eli huomioi mitä kaapeissa jo on, mikä on menossa vanhaksi jne. ja tekee ostokset suunnitellusti. Versus menee Prismaan vasta kun jääkaapissa on pelkkä valo, ja lappaa sitten kärryyn kaikkea randomia hetken mielijohteesta.

Mä olen tossa aika laiska, koska yksin asuvana ei ole niin nöpönuukaa, ja pysyn paremmin kartalla mitä on minkäkin verran. Mutta lapsiperheessä ruokahuollon suunnittelu nousee jo ihan toiselle levelille. Tai suursyömärikumppanin kanssa...

 

[Frankie]

Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö.

Joo, mulle noi jää. Kaikki johtuu siitä, että yksinkertaisesti pääsen aikaisemmin kotiin. Viikonloppuna sitten jaetaan vastuu, kun on aikaa ja yhdessä suunnittelu ja tekeminen on molempien intresseissä.

Kumpikohan meistä on se yksisarvinen? Varmaan molemmat. Jos kuulostan onnelliselta, siihen on syynsä.

 

[Taneli-]

Mutta siis joo, onko meidän taloudessa metatyöt tasapainossa, vinossa, tai jotenkin muuten oudossa jamassa?

Tämä on sitä nykyaikaa mikä toivottavasti yleistyy hieman enempikin. Mutta kyse olikin siitä mikä on se yleinen mielikuva ja se muuttuu hitaammin.

Itse teen ruokaa, mutta harvemmin tuntikausien uurastuksia enkä varmaan osaisi tehdä kovin hyviä, esim. viikon ajan, 100% kasvispainoitteisia ateroita aloittaen terveellisestä aamupuurosta mihin otetaan pakastimesta marjoja... koska en ole vegaani ja olen tottunut tekemään erilaisia (enempi lihapohjaisia) ruokia.
Lisäksi en yleensä tee mitään salaatteja, toki voin syödä ja syön porkkanaa, paprikaa, erilaisia tomaatteja, kurkkua jne. mutta yleensä otan palan tai yhden ja syön enkä tee erikseen salaattia siitä / raasta / siivuta tms. En edes siihen ruokalautaselle vaan mieluummin leikkaan noin ranteen paksuisen siivun kurkkua kuin teen viipaleita.

Toki tuon oppisi mutta siitähän ei nyt puhuta.

Myös sitten asiat mitkä itselleni ovat OK eivät välttämättä ole naiselle OK. Esim. käytän yleensä T-paita + farkut tai T-paita + maastohousut tai T-paita shortsit tyyppisiä yhdistelmiä joten en todellakaan silitä vaatteitani enkä ole niin herrasmies että omistaisin (muistaakseni) edes silitettävää ja pestävää (sekä kirjailtua) nenäliinaa. (Joo, tietysti on myös sukkia, kalsareita jne mutta idean tajuaa). Nainen taas voi ottaa jonkun hameen tai paidan mikä kuulema tarvitsee ehdottomasti silittää.

 

[Frankie]

Toki tuon oppisi mutta siitähän ei nyt puhuta.

Sinkkuaikoina yritin kokkailla, mutta oikeasti mulla ei ollut hajuakaan siitä, mistä se hyvä maku ruokaan tulee. Tai tarkemmin sanoen, mistä syystä en onnistunut yrityksissäni. Sitten puolisoni opetti mulle pari perusasiaa ja mulle avautui uusi fantastinen maailma. Siitä sitten pienellä itseopiskelulla lisää taitoja ja tekniikoita. Jos olisin noi hommat hiffannut nuorena, olisin hurmannut naisen jos toisenkin ihan vain vatsan kautta. Mitenkään itseäni kehumatta. Mutta se on silkka fakta, että yhdelle on pirun hankala tehdä fiksusti ruokaa, kun ei se aina kahdellekaan helppoa ole. Joitain safkoja nyt vaan ei tehdä alle neljälle.

 

[bahis]

Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.

Opiskeluaikana yllärietkoilla miespuolinen ystävä mainitsi minulle meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Sain onneksi sanottua, että se oli silloisen avomieheni vuoro siivota. Hän jäi hetkeksi ihmettelemään, liekö koskaan itse joutunut pesemään pönttöä.

Ja sitten olen käynyt ei-yllärietkoilla miesten kämpissä, joissa ei ole edes vessapaperia tai puhdasta käsipyyhettä, ei ehkä ollenkaan tai polkupyörän öljyrättiä muistuttava riekale. Ja se on sitten muka ihan ok.

Ja on mulla myös sama asenne, ja vaikka tiedostan sen, en pääse täysin eroon. Yhdellä kaveripariskunnalla on hämmentävän sotkuinen vessa/kylppäri ja mä en oikein ymmärrä, miten tämä naispuolinen pystyy a) elämään sen kanssa b) näyttämään sitä vieraille. Ihan vaan pölystä ja hammastahnaroiskeista ym. koostuva, eikä mistään homesilikoneista. Sit taas oon ihan varma, että se mies ei tajua mitään. Eli tavallaan se on naisen syytä - tuomitsemisen sijaan tosin vain hämmästelen ja toivon, että käsipyyhe on joskus vaihdettu.

Mut kun me kaikki ajatellaan näin, että epäsiisteys ja ihan oikeasti joskus terveysriski on miehen toimesta ihan ok, niin silloinhan ne odotukset on erilaiset naisille ja miehille. Tosi moni asia liittyy siihen, että mies ei osaa jotain, ja hämmästelen, miten miehet antaa tän vaan olla. Missä kaikki uho siitä, että osaa kaiken ja pystyy mihin vain? Miksi jatketaan ranskalaisten paistamista lapsille vedoten siihen, että ei osaa keittää perunoita? Tai pelkkää eines- ja pikaruokaa itselle. Kansanterveysriski.

Sori, oon vähän lennokas taas ajatuksissani tähän aikaan viikosta.

Kyllä niitä sotkuisia ihmisiä on ihmeenkin paljon. Itse keskenään kun asun niin pidän silti asunnon aina siistinä ja ruokaakin kokkaan käytännössä päivittäin.
Se on kyllä totta että siisteydestä on hyvä olla samankaltainen näkemys kumppanin kanssa tai aiheesta saa jatkuvasti riidellä...

 

[bahis]

Mutta se on silkka fakta, että yhdelle on pirun hankala tehdä fiksusti ruokaa, kun ei se aina kahdellekaan helppoa ole. Joitain safkoja nyt vaan ei tehdä alle neljälle.

Tuo kyllä on niin totta... Samaa ruokaa saa syödä ainakin kolmena päivänä...

Jos kerta sinkkuus on niin suosittua nykyään miksi kaikki ruokatarvikkeet myydään 2 aikuista + 2 lasta kokoisissa pakkauksissa?

 

[DaCapo]

Yksi ero mitä naisiin ja miehiin tulee, kun tuolla oli tuo juttu Iltalehteen (vai IS), jossa oli näitä yli 30 vuotiaita neitsyt naisia, että tuo laivan nainen oli kertonut miehelle olevan neitsyt ja miestä ei asia haitannut. Netissä kun on paljon asiasta lukenut, niin miehet karsastavat (paljon) vähemmän neitsyt naisia, kuin naiset miehiä, joilla on poikuus yli 30 vuotiaana. Toki on niitäkin miehiä, jotka ei eivät yli-ikäistä neitsyttä halua, joten tämäkään asia ei ole mustavalkoinen, mutta kumminkin.

 

[Joku_242]

Toi on muuten totta, että kodin siisteys nähdään naisen juttuna. Vaikka miten haluaisin pyristellä siitä eroon, koen kovaa painetta kodistamme, jos miehen vanhemmat ovat tulossa. Toki olenkin sotkuinen, mutta silloin olen mukamas vastuussa myös miehen jäljistä, eli kaikesta.

Opiskeluaikana yllärietkoilla miespuolinen ystävä mainitsi minulle meidän likaisesta vessanpöntöstämme. Sain onneksi sanottua, että se oli silloisen avomieheni vuoro siivota. Hän jäi hetkeksi ihmettelemään, liekö koskaan itse joutunut pesemään pönttöä.

Ja sitten olen käynyt ei-yllärietkoilla miesten kämpissä, joissa ei ole edes vessapaperia tai puhdasta käsipyyhettä, ei ehkä ollenkaan tai polkupyörän öljyrättiä muistuttava riekale. Ja se on sitten muka ihan ok.

Ja on mulla myös sama asenne, ja vaikka tiedostan sen, en pääse täysin eroon. Yhdellä kaveripariskunnalla on hämmentävän sotkuinen vessa/kylppäri ja mä en oikein ymmärrä, miten tämä naispuolinen pystyy a) elämään sen kanssa b) näyttämään sitä vieraille. Ihan vaan pölystä ja hammastahnaroiskeista ym. koostuva, eikä mistään homesilikoneista. Sit taas oon ihan varma, että se mies ei tajua mitään. Eli tavallaan se on naisen syytä - tuomitsemisen sijaan tosin vain hämmästelen ja toivon, että käsipyyhe on joskus vaihdettu.

Kuulostaa että oot vähän liian tunnollinen, jos otat asioista stressiä. Ikävä totuus on että maailma vaatii tiettyä välinpitämättömyyttä niin pääsee helpommalla. Tosin sotkuisuudesta puhuen on usein vaikea sanoa, että millainen tilanne oikeasti on. Jollekin se on sitä, ettei koti ole mintissä ja jollekin sitä, että homehtuu omena tai vastaava pöytään kiinni ja lattialla on likaisia kalsareita. Esim. mun äidin valitukset voi aina vetää suoraan toisesta korvasta ulos, mutta jos mun miespuoliset kaverit kommentoi jotain, niin heillä on oikeasti asiaakin.

Mutta toi vessapaperittomuus kuulostaa jo aika erikoiselta, voi tulla ns. paskamaisia tilanteita. Käsipyyhettä mullakaan ei kyllä aina ole opiskeluaikana ollut valmiina...

Tuli tästä mieleen, että ruokien ja ruokaostosten suunnittelu on jokseenkin iso ja jatkuva metatyö. Ainakin jos sen tekee kunnolla, eli huomioi mitä kaapeissa jo on, mikä on menossa vanhaksi jne. ja tekee ostokset suunnitellusti. Versus menee Prismaan vasta kun jääkaapissa on pelkkä valo, ja lappaa sitten kärryyn kaikkea randomia hetken mielijohteesta.

Mä olen tossa aika laiska, koska yksin asuvana ei ole niin nöpönuukaa, ja pysyn paremmin kartalla mitä on minkäkin verran. Mutta lapsiperheessä ruokahuollon suunnittelu nousee jo ihan toiselle levelille. Tai suursyömärikumppanin kanssa...

Tää helpottuu paljon, kun ei osta nopeasti pilalle meneviä elintarvikkeita, joita ei voi laittaa pakastimeen. Ja kun tekee ruokaa niin tekee isomman satsin ja laittaa pakastimeen ne mitä ei syö seuraavan parin päivän sisällä. Erilaiset valmiit pakasteateriat on myös usein käyttiksiä, kun voi vaan suoraan lämmittää pannulla, samoin tölkkihernari.

Ei ehkä toimi suurperhearkeen mutta sinkkuillessa ja miksei myös kaksin asuessa jos kumppanille käy.

 

[Taneli-]

Netissä kun on paljon asiasta lukenut, niin miehet karsastavat (paljon) vähemmän neitsyt naisia, kuin naiset miehiä, joilla on poikuus yli 30 vuotiaana.

Monesti miehelle kelpaa seksi mutta nainen ajattelee parisuhdetta.

Mutta jos ei yleistetä niin yleensä tietysti nainen ajattelee että miehessä on pakko olla jotain vikaa jos tämä on vielä 30+ ja neitsyt tai esim. 30+ ja ollut vasta yhdessä seurustelusuhteessa mikä on ollut lyhyt (ei esim. asuttu yhdessä tms).

Koska naiselle siitä tulee väkisinkin mieleen että missä vika? Asuuko mies vielä vanhempiensa kanssa, eikö hän osaa edes perusjuttuja koska KAIKKI naiset ovat häntä karttaneet, mitä pahoja tapoja hänellä on, onko hän todella outo, ehkä mielenterveys tms. ongelmia, valehteleeko hän esittäen neitsyttä ja "kilttiä" poikaa ajatuksena saada seksiä jne,

Siitä en taas osaa sanoa että "pelkäävätkö" naiset että joutuvat toimimaan opettajana ja näyttämään ns. kädestä pitäen miten asiat pitää tehdä. "Näin suudellaan, tämä on kielisuudelma, nämä ovat rintaliivit ja näin ne pitää ottaa pois.. ..oho, laukesit jo.. ..ei se haittaa tapahtuuhan tuollaista.. ..ehkä ensikerralla ehditään jo ottaa hamettakin pois"

Kun taas mies ajattelee helpommin että nainen joko valehtelee, osalle se on jopa tietynlainen fetissi tai ainakin pitävät ideasta että saavat kokeilla neitsyttä tai miettivät että saavat ainakin seksiä eivätkä omaa niin paljoa ehkä tunnesiteitä joten jos homma ei toimi niin ei muuta kuin uutta putkeen...

 

[Joku_242]

Siitä en taas osaa sanoa että "pelkäävätkö" naiset että joutuvat toimimaan opettajana ja näyttämään ns. kädestä pitäen miten asiat pitää tehdä. "Näin suudellaan, tämä on kielisuudelma, nämä ovat rintaliivit ja näin ne pitää ottaa pois.. ..oho, laukesit jo.. ..ei se haittaa tapahtuuhan tuollaista.. ..ehkä ensikerralla ehditään jo ottaa hamettakin pois"

Kaiketi melko monet naiset kaipaa mieheltä varmoja otteita, tai muuten tykkäävät vähän dominoivista miehistä jotka osaavat ja tykkäävät viedä. Ei toki koske kaikkia, mutta osaltaan sekin vaikuttaa.

 

[Frankie]

Mihin ihmeeseen tämä taas perustuu, että miehet tykkää siitä ja naiset tästä? Mua ainakaan kiinnosta etukäteen yhtään mikään. Tapaat naisen ja kiinnostut jos kiinnostut. Ehkä sama toisinpäin naisilla. Muotit eivät ihan yksinkertaisesti päde kuin jonkun tilastomatemaatikon jälkianalyysissä.

 

[DaCapo]

Monesti miehelle kelpaa seksi mutta nainen ajattelee parisuhdetta.

Mutta jos ei yleistetä niin yleensä tietysti nainen ajattelee että miehessä on pakko olla jotain vikaa jos tämä on vielä 30+ ja neitsyt tai esim. 30+ ja ollut vasta yhdessä seurustelusuhteessa mikä on ollut lyhyt (ei esim. asuttu yhdessä tms).

Koska naiselle siitä tulee väkisinkin mieleen että missä vika? Asuuko mies vielä vanhempiensa kanssa, eikö hän osaa edes perusjuttuja koska KAIKKI naiset ovat häntä karttaneet, mitä pahoja tapoja hänellä on, onko hän todella outo, ehkä mielenterveys tms. ongelmia, valehteleeko hän esittäen neitsyttä ja "kilttiä" poikaa ajatuksena saada seksiä jne,

Siitä en taas osaa sanoa että "pelkäävätkö" naiset että joutuvat toimimaan opettajana ja näyttämään ns. kädestä pitäen miten asiat pitää tehdä. "Näin suudellaan, tämä on kielisuudelma, nämä ovat rintaliivit ja näin ne pitää ottaa pois.. ..oho, laukesit jo.. ..ei se haittaa tapahtuuhan tuollaista.. ..ehkä ensikerralla ehditään jo ottaa hamettakin pois"

Kun taas mies ajattelee helpommin että nainen joko valehtelee, osalle se on jopa tietynlainen fetissi tai ainakin pitävät ideasta että saavat kokeilla neitsyttä tai miettivät että saavat ainakin seksiä eivätkä omaa niin paljoa ehkä tunnesiteitä joten jos homma ei toimi niin ei muuta kuin uutta putkeen...

Paljon hyviä huomioita kyllä, eikä sillä, jos ajattelisin itseni naisen saappaisiin, niin kyllä itsekin jättäisin tällaisen tyypin väliin, kuten esim. itseni. Yksi myös mikä naisia tällaisissa miehissä mietityttää, että tuollainen kokematon "mies" voi kiintyä liikaa naiseen, etenkin yhden yön jutussa tai sen jälkeen.

 

[3dfx]

Kuten kirjoitin, korttien lähettely on onneksi pitkälti menneisyyttä, mutta se on konkreettisuudessaan hyvä malliesimerkki. Yhä nykyäänkin kaikenlainen lähisukulaisten, kummilasten jne. muistaminen on usein naisten vastuulla. Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies. Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi? Tai kuka suunnittelee ja järjestää lasten syntymäpäiväkutsut? Tunnetteko te muka yhtään miestä, joka suvereenisti hoitelisi tällaisia asioita alusta loppuun itse ja oma-aloitteisesti? Onneksi nykyään voi jo tosiaan irtisanoutua kaikista turhista, naisia työllistävistä traditioista, ja lasten synttäritkin ulkoistaa vaikka Hoplopiin.

Olit @ironth tosiaan oikeassa, että turha näistä on edes yrittää puhua. Etenkään he, joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista saati lapsiperhe-elämästä, eivät kykene hahmottamaan koko asiaa. Ja hekin, joilla on mielellään ummistavat silmänsä koko aiheelta tai sysäävät kuormittumisen naisen omaksi syyksi "en ole sulta vaatinut tuollaista" -argumentilla.

minusta tuntuu, että naiset ottavat noista hyvinkin vapaaehtoisesti itselleen hirveää taakkaa, eikä kukaan sitä heiltä tosiasiassa vaadi. Ihan samantapaista toimintaa tuntuu muutenkin naisilla olevan. Puuhataan siellä missä ei välttämättä tarvitsisi, ja missä kukaan ei ole edes pyytänyt toimimaan tai halunnut heitä toimimaan. Puhe ei tuohonkaan tunnu auttavan mitään, että ei tartte tai tämän voi hoitaa joku muu.

Uupuminen ei ole mikään vitsi, eikä uupunutta pidä syyllistää, mutta hyvin useasti niitä metatyö- ja kotityö- asioita mistä naiset uupuvat, ei heiltä kukaan muu vaadi kuin he itse, jolloin kukaan muu ei sitä muutostakaan asiaan voi tehdä kuin he itse...ja jollei sitä ole valmis pyynnöistä huolimatta tekemään, asiasta on turha uhriutua. Vaikken parisuhteessa olekkaan ollut, minulla on silti lukuisia esimerkkejä juuri tämänkaltaisista tilanteista. Kaikkea pitää tehdä ja uuvutaan. No, ne asiat voisi tehdä joku muu ja osan vaan jättää tekemättä. Ei kelpaa ja pitää itse hösätä miljoonassa paikassa miljoonaa asiaa. Sitten uuvutaan lisää ja valitetaan kun on raskasta. Voisiko joku muu tehdä niitä asioita. Ei voi.

Tälläisiä ihme pyörteitä tuntuu olevan, eikä niihin oikeen voi sanoa sitten muuta kuin että ei voi sitten mitään. Paljon on tullut kehityksen myötä kaikenlaista helpotusta ajanhallintaan, kotisiivoukseen ja vastaavaan, mutta yleensä noista tuleva kevennys vaan korvataan toisella tekemisellä, mitä ei kukaan vaadi tia välttämättä edes halua.. Sinä olet tuota taakkaa itseltäsi vähentänyt, mikä on aivan oikea teko sinulle yhdentekevissä asioissa, mitä ei oletettavasti edes sinulta kukaan vaadi.

 

[3dfx]

Pyydän tässä kollektiivisesti anteeksi kaikilta miljoonilta naisilta joille olen aiheuttanut täysin tietämättäni tuskaa ja metatyötaakkaa kun olen syntymässä saanut Y kromosomin.

En tiedä miten voisin asian korjata tai mitä sille pitäisi tehdä, kun en ainakaan aikuisiällä ole yhtään joulukorttia lähettänyt ja melkoisen vähän niitä myös vastaanottanut.

et ainakaan uhriutumalla.

 

[zaneislandd]

et ainakaan uhriutumalla.

No mites sitten?

Ihan vakavammin. Tuntuu, että koko metatyökäsite on jokin naisten piireissä keksitty käsite jolla saadaan muodissa olevaa suhteen epätasa-arvoa somessa ja muissa kanavissa purettua toisille naisille. Miehet on jo sen verran kuohittuja kotitöiden suhteen niin nyt keksitään uusia töitä joita voidaan jakaa taloudessa.

Mä esim ajattelin vuoden lopulla ostaa perheelle uuden auton. Lasketaanko metatyöksi, että suunnittelen sen ostoa (malli, rahoitus, itse ostotapahtumat ja vanhasta eroonpääsy ym) varmaan satoja tunteja tänä vuonna? Ite lasken tän lähinnä harrastukseksi..

Meillä jakaantuu kohta kolmelapsisen perheen konkreettiset työt varmaan 75-25 mun vastuulle. Eli hoidan kaikki perinteiset miehen työt (mm. rakensin talon), sekä vähintään puolet kotitöistä. Myös kaikki lasten päiväkoti ja harrastusrumbat (ml. Ilmottautumiset jne) jää mulle missä ylipäätää tarvitaan autoa. Tuntuu vähän tekosyiltä jos tätä epäsuhtaa aletaan tasottelee sillä, että postikorttien lähetys ja sukulaissuhteet jne vastaavat harrastelut on yks yhteen konkreettisten töiden kanssa.

 

[gramma]

Sellainenkin ilmiö on olemassa, että sinkkumies, joka pitää asuntonsa oikeen siistissä kunnossa, muuttaa naisen kanssa yhteen ja yhtäkkiä menettää täysin kykynsä mihinkään siivoustoimenpiteisiin tai siisteyteen, ilmeisesti koska alitajuntaisesti luuli muuttaneensa takaisin äidin helmoihin? Olen tän itse kokenut.

Mulla on useampi yhdessäasuminen takana ja jokaisessa suhteessa on mies ollut mua siistimpi/vaativampi tässä asiassa. Enkä ole mikään hoarderi tms , vaan kyllä mulla perusasiat on ihan kunnossa, en vaan lemmikillisenä oikeen jaksa hysterisoida jotain nurkissa pyöriviä villakoiria tai tahroja lattialla, ja tavaratkin tuppaa vähän jäämään sinne, missä niitä on viimeksi käytetty.

edit, joku ikkunanpesu on mulle täysin wtf et miksi sellaista pitää tehdä

edit2. täsmennän vielä sen verran, että yleensä mies on aina siivousstandardeiltaan minua paljon tarkempi, mutta se ei välttämättä näy käytännössä mitenkään, eli ihan yhtä sotkuinen on kuin minäkin, mutta jostain syystä näyttää olevan niin, että mä saan huutia siksi, että sotken tai en siivoa, ja omat sotkut jää huomaamatta. Liittyy mahdollisesti tuohon ekaan kohtaan.

 

[MI7]

Mielestäni se kumpi sotkee enemmän tai kumpi on siistimpi jne. ei loppupeleissä ole merkitystä, pääasia että kumpikin tekee osansa. Yleisesti ottaen varmaan miesten päähän on iskostunut ajatus että naiset on niitä jotka tykkäävät siivota. Sen takia se voi joillekin yksilöille tulla yllätyksenä, jos nainen ei sitten sellainen olekaan. Tästäkin asiasta on hyvä avata suunsa ajoissa. Siinä vaiheessa kun aletaan toista osapuolta syyttelemään, on jossain menty vikaan. Syyttely parisuhteessa ei edistä kenenkään hyvinvointia - päinvastoin. Ja sen vaikutus jatkuu pitkälle.

 

[Taneli-]

Mielestäni se kumpi sotkee enemmän tai kumpi on siistimpi jne. ei loppupeleissä ole merkitystä, pääasia että kumpikin tekee osansa.

Sanoisin että kyse on monesti ihmisen omasta tavasta olla tottunut siihen miten itse hoitaa asiat ja sitten ihmetellään kun toinen tekee erilailla ne.
Esim. toinen voi tehdä ruuan ja miettiä että "tietysti toisen kuuluu pestä ne astiat koska minä tein ruuan. Eikö se edes kiitä kun tein ruuan?" Unohtaen ehkä sen että kun toinen alkuun kiitti sanottiin aina vastaan "älä nyt kiittele, tämä kuuluu asiaan" tms.
Toinen voi miettiä että miten toi tekee ruokaa kun sen kymmenen kippoa on sotkussa ja kun itse teen ruokaa käytän vain yhtä kattilaa ja siitä riittää moneksi päiväksi.

Tai miksi erikseen tarvitaan mainoksille jne. paperiroskille oma kassi kun ne voi kasata vaan molemmin puolin ulko-ovea ja kun kasat alkavat kaatumaan / haittaamaan ovesta kulkemista viedä sitten kerran vuodessa tai kymmenessä ulos paperinkeräykseen kun taas toinen näkee asian täysin erilailla ja hirmuisena sekasotkuna.

Kolmas taas vie kerran päivässä tai vähintään viikossa ne muutamat lehdet, mainokset ja muut paperinkeräykseen eikä suostu edes ideaan että niitä varten olisi jokin erillinen kassi tms. vaan ne voi säilyttää samassa pienessä kipossa kuin ulko-oven avaimet jolloin ne saa otettua mukaan kun lähtee ulos (Tiedän hieman extreme esimerkki mutta on noita nähty)

Asiasta voi myös miettiä että: mitä toi nyt vaahtoaa kun meillä on astianpesukone, ihan sama miten paljon sitä tiskiä tulee kyllä ne sinne koneeseen mahtuu. Mutta sitten jos toinen ajattelee taas mitä toi nyt vaahtoaa kun meillä on imuri ja pesukone, jos nyt leikkaan varpaankynnet lattialle enkä jaksa lakaista lattiaa heittää sitten pesukoneeseen likastuneet sukat...

Samaten vaatteet, toisesta on kauheaa kun joku käyttää samoja housuja viikkoja tai kuukausia, toista taas ärsyttää että toinen vaihtaa kolme + kertaa housut, paidan jopa sukat saman päivän aikana ja jättää kaikki sängyn viereen kasaan lattialle mistä aina poimii niitä välistä koska "eihän nyt ulos voi samoilla vaatteilla mennä kahta kertaa, mitä nyt naapuritkin ajattelisivat?"

Kun taas pitäisi enempi ajatella että: kas, asian voi tehdä noinkin, pitäisikö itsekin opetella? Tai tehdä yhdessä ja oppia toisen tapoja tai sopia vaikka siivouslistat ja tehdä viikonloppuisin isompi siivous ja joka päivä vaikka yksi huone per henkilö tms. mikä nyt tuntuu molemmista hyvältä (kunhan se ei ole että "se jota alkaa ärsyttämään siivoaa" jolloin se on yleensä aina se toinen).

EDIT: tärkeää on myös oppia perustelemaan ne syyt miksi joitakin asioita toivoo tehtävän tietyllä tavalla. Esim. miehenä olen ollut yllättynyt ja joutunut useammallekin seurustelukumppanille selittämään että syy miksi se vessan kansi on hyvä ja kuuluu sulkea ennenkuin sen vessan vetää johtuu siitä että siten ne bakteerit ja muut pysyvät siellä eivätkä leviä ympäri vessaa kun sen vetää. (Tiedän, tarvitsee sitä vessaa silti pestä eikä se estä bakteerien leviämistä ja myös käsi sekä naamapyyhkeet kuuluu vaihtaa ja pestä jne...)

 

[ironth]

No mites sitten?

Ihan vakavammin. Tuntuu, että koko metatyökäsite on jokin naisten piireissä keksitty käsite jolla saadaan muodissa olevaa suhteen epätasa-arvoa somessa ja muissa kanavissa purettua toisille naisille. Miehet on jo sen verran kuohittuja kotitöiden suhteen niin nyt keksitään uusia töitä joita voidaan jakaa taloudessa.

Mä esim ajattelin vuoden lopulla ostaa perheelle uuden auton. Lasketaanko metatyöksi, että suunnittelen sen ostoa (malli, rahoitus, itse ostotapahtumat ja vanhasta eroonpääsy ym) varmaan satoja tunteja tänä vuonna? Ite lasken tän lähinnä harrastukseksi..

Meillä jakaantuu kohta kolmelapsisen perheen konkreettiset työt varmaan 75-25 mun vastuulle. Eli hoidan kaikki perinteiset miehen työt (mm. rakensin talon), sekä vähintään puolet kotitöistä. Myös kaikki lasten päiväkoti ja harrastusrumbat (ml. Ilmottautumiset jne) jää mulle missä ylipäätää tarvitaan autoa. Tuntuu vähän tekosyiltä jos tätä epäsuhtaa aletaan tasottelee sillä, että postikorttien lähetys ja sukulaissuhteet jne vastaavat harrastelut on yks yhteen konkreettisten töiden kanssa.

Jos postikortit eivät ole teillä ongelma, niin miksi sun pitää yrittää ottaa se pohdintaan omasta suhteestasi? Kuulostaa itsetehdyltä ongelmalta. Kuulostaa hyvältä, että osaat hoitaa asioita. Omasta tilanteesta on kuitenkin varmaan hedelmällisempää jutella siellä kotona.

Ps. "Hoidan perinteiset miesten työt sekä puolet kotitöistä" - viittaatko tällä siihen, että kotityöt olisivat naisten töitä?

En ymmärrä enää mitään tästä keskustelusta. Mutta tuon silti hiukan omia mietteitäni tänne. Lapseton pariskunta, ns. pitkä parisuhde melkein millä tahansa mittarilla. Siisteydestä huolehditaan yhdessä, mutta nainen ei koske imuriin. Mies tekee ruuat, koska on ensin kotona ja tykkää touhusta, kuulemma myös hyvä kokki. Nainen pesee pyykit, koska on tehty diili pesukone vs. imuri. Nainen hoitaa viherkasvit, koska mies monitaitoisuudestaan huolimatta ei ymmärrä edes hiukan alusta, miten kasvit pidetään hengissä. Miehellä on parempi värisilmä, kukaan ei tiedä miksi. Sisustus tehty yhdessä, miehen värisilmää ja naisen laatutietoisuutta hyväksi käyttäen. Auto on miehen vastuulla, nainen voi vaikuttaa maksimissaan väriin. ATK on miehen vastuulla kotona, töissä kuulemma nainen osaa aika paljon asioita. Tämä ei näy kotona, mutta ei puututa siihen. Annetaan miehen olla siinä uskossa, että se on miesten hommaa, varsinkin tässä tapauksessa, missä se kuuluu miehen työnkuvaan. Kuuluu naisenkin, mutta ei edelleenkään puututa siihen.

Jos tuota autoa ei lasketa, osia voitaisiin vaihtaa sujuvasti melkein milloin vain. Siis jos olisi ihan pakko. Ei ole mitään sellaista tehtävää, mitä toinen ei voisi hoitaa. Hätätilanteessa oppisin pitämään viherkasvitkin hengissä. Tai sitten tekisin miehisen ratkaisun ja ostaisin uutta huonovointisten tilalle.

Mutta siis joo, onko meidän taloudessa metatyöt tasapainossa, vinossa, tai jotenkin muuten oudossa jamassa?

PS. Piti sanoa, etten erota kotitöitä metatöistä. Liian uusi termi mulle.

Tähän vähän samoja sanoja, kiva kun osaat sanoittaa tätä, mutta kysymys tasapainosta sopii esittää kotona, jos se mietityttää. Metatyötä on enemmän sen tiedostaminen, että milloin on viimeksi imuroitu, pyyhkeet vaihdettu, sauna pesty, jääkaappi täytetty, ulkofilee laitettu pakkaseen - ja ne kasvit kasteltu, kuin niiden varsinainen tekeminen. Karrikoidusti, jos sieltä keittiöstä löytyy usein pilaantuneita/vanhaksi menneitä tuotteita, ei taustalla ole käytetty aivoja ihan hirveästi siihen asiaan. Tämä on tietysti myös persoonallista, joku voi vaatia vaikka excelin tuohonkin hommaan. Ja se on ihan ok.

Ymmärtänette, että suurin osa "ongelma"miehistä ei olisi tippaakaan kiinnostunut tästä koko keskustelusta.

Frankien jako kotona kuulostaa tosi tutulta, tosin itse olen vähän enemmän tietokoneihminen, toisaalta sitten evvk muu tekniikka. Mä tunnustan, että ruuanlaitto ja sen kaikki oheistoiminta nappaa todella ison siivun myös lapsettomien arjesta, jos ruoka laitetaan molemmille, huomioidaan eväät ja toisten aikataulut.

Mä pärjään hyvin yksin, mutta se olisi ankeaa, jos käyn töissä. Säästääkseni voimavaroja tarvitsen rutiineja. Käytännössä syön aina saman aamupalan ajan säästämiseksi, joten todennäköisesti tekisin myös vain paria-kolmea eri ruokaa. (En muista enää miten toimin sinkkuna ollessani.) Se kävisi pidemmän päälle aika tylsäksi, ainakin tämän suhteen jälkeen. En tosin kaipaa nytkään aina uutta ja erilaista, koska puoliso tekee niin hyvää ruokaa aina.

Toinen vaihtoehto olisi käyttää ehkä valmista viikkoruokalistaa, mikä vaatisi varmaan saman ajan aivotyötä, mutta pidemmän pätkän lyhyemmin, eli kerta viikkoon istuen kynän ja paperin kanssa vs. kolme kertaa viikkoon pienempää kauppamietintää. Urheilu pitää motivaation oikean ruuan syömiseen korkealla, mutta helposti saattaa yksinäisenä iltana lipsua girl dinneriin eli kaikenlaiseen napsimiseen, kun ei jaksa tehdä ruokaa, ja kun ei syö, ei jaksa ajatella. Varmaan sellasta se oli nuorempana. On noita 3 litraa vettä -päiviä tullut elettyä, ja ei, se ei tee yleensä naiselle hyvää vaikka miten esiteltäisiin pätkäpaasto- ja paastotutkimuksia.

 

[ironth]

Mielestäni se kumpi sotkee enemmän tai kumpi on siistimpi jne. ei loppupeleissä ole merkitystä, pääasia että kumpikin tekee osansa. Yleisesti ottaen varmaan miesten päähän on iskostunut ajatus että naiset on niitä jotka tykkäävät siivota. Sen takia se voi joillekin yksilöille tulla yllätyksenä, jos nainen ei sitten sellainen olekaan. Tästäkin asiasta on hyvä avata suunsa ajoissa. Siinä vaiheessa kun aletaan toista osapuolta syyttelemään, on jossain menty vikaan. Syyttely parisuhteessa ei edistä kenenkään hyvinvointia - päinvastoin. Ja sen vaikutus jatkuu pitkälle.

Mä oon aika usein vastannut puolisosta valittamiseen, että sori nyt vaan, mutta se on melkeinpä pakko mennä niillä alemmilla standardeilla, ellei ole valmis hoitamaan tonttia toisenkin osalta. Siisteysasiat on jonkin verran opittavissa, mitä tulee hygieniaan, mutta jos kyse on jostain tasojen täyttymisestä ja pölypalleroista, niin ihminen harvemmin muuttaa tapojaan - ainakaan toisen käskystä.
(Huom. kyse nyt ihan siisteystasosta eikä siitä, kuka tekee mitäkin ja miten se jako koetaan kotona)

Tästä mielipiteestä ei tietenkään aina tykätä. Kyllä monella naisellakin, ehkä vähän vanhemmalla sukupolvella, tosiaan on syvällä se, että kodissa pitäisi olla juurikin sen naisen, yleensä siistimmän, haluttu taso. Helpompi sitten vain jatkaa mäkättämistä puolisosta. Ei taida olla se kenkien jättäminen keskelle eteistä se ongelma...

Parasta on hämmentää niitä, jotka haukkuvat miehiä suoraan, että kun eivät osaa asiaa X. Sanon, että aijaa, olen sitten varmaan mies.

 

[Joku_242]

Tähän vähän samoja sanoja, kiva kun osaat sanoittaa tätä, mutta kysymys tasapainosta sopii esittää kotona, jos se mietityttää. Metatyötä on enemmän sen tiedostaminen, että milloin on viimeksi imuroitu, pyyhkeet vaihdettu, sauna pesty, jääkaappi täytetty, ulkofilee laitettu pakkaseen - ja ne kasvit kasteltu, kuin niiden varsinainen tekeminen. Karrikoidusti, jos sieltä keittiöstä löytyy usein pilaantuneita/vanhaksi menneitä tuotteita, ei taustalla ole käytetty aivoja ihan hirveästi siihen asiaan. Tämä on tietysti myös persoonallista, joku voi vaatia vaikka excelin tuohonkin hommaan. Ja se on ihan ok.

Miksi useimpia noita asioita tarvii erikseen muistaa? Eihän sillä ole väliä koska on viimeksi imuroitu, vaan sillä että koska alkaa olla sen verran pölyä että se tarvisi tehdä uudestaan. Sama homma muussakin siivoamisessa kuten myös jääkaapin/pakastimen täyttämisessä, kasvien kastelu ja pilalle menevien elintarvekkeiden käyttäminen on oikeastaan ainoita muistettavia asioita.

 

[ironth]

Miksi useimpia noita asioita tarvii erikseen muistaa? Eihän sillä ole väliä koska on viimeksi imuroitu, vaan sillä että koska alkaa olla sen verran pölyä että se tarvisi tehdä uudestaan. Sama homma muussakin siivoamisessa kuten myös jääkaapin/pakastimen täyttämisessä, kasvien kastelu ja pilalle menevien elintarvekkeiden käyttäminen on oikeastaan ainoita muistettavia asioita.

No ei se ole sellaista muistamista, että tietää täsmälleen päivämäärän. Se pölyn hoksaaminen kuuluu asiaan, siihenhän liittyy pohjatieto siitä, että niitä voi pyyhkiä aika ajoin. Aika vaikea on sanallistaa ajatuksia, jotka on yleensä sanattomia, joten ei tarvi takertua nopeasti keksittyihin esimerkkeihin.

 

[Joku_242]

No ei se ole sellaista muistamista, että tietää täsmälleen päivämäärän. Se pölyn hoksaaminen kuuluu asiaan, siihenhän liittyy pohjatieto siitä, että niitä voi pyyhkiä aika ajoin. Aika vaikea on sanallistaa ajatuksia, jotka on yleensä sanattomia, joten ei tarvi takertua nopeasti keksittyihin esimerkkeihin.

En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat, kun mulla tuollaiset asiat kuten pölyisyyden huomaaminen ei ole silleen aktiivista tekemistä tai ajattelua vaan passiivista havainnointia johon ei pääsääntöisesti tarvi kiinnittää erikseen huomiota.

Samoin mitä tarkoitat sillä että ajatukset on yleensä sanattomia?

 

[bahis]

Ps. "Hoidan perinteiset miesten työt sekä puolet kotitöistä" - viittaatko tällä siihen, että kotityöt olisivat naisten töitä?

Ja sitten taas perinteinen feministien "tasa-arvoinen" ajattelutapa on, että ei ole olemassakaan naisten töitä, on vain yhteisiä töitä jotka jaetaan tasan ja niiden lisäksi miesten töitä jotka mies hoitaa yksin...

En ennen tätä ketjua ollut kuullutkaa metatyö käsitettä. Jotenkin alkaa tämäkin käsite vaikuttaa vastaavanlaiselta keksinnöltä. Ei riitä tuo jako vaan pitää jotenkin saada vielä "tasa-arvoisemmaksi" työkuormaa, keksimällä uusi termi "metatyö".
Koska nainen tekee niin paljon metatyötä pitää saada oikeaa tekemistä enemmän miehelle. "Koska joudun ajattelemaan milloin mies on viimeksi imuroinut, täytyy miehen lisäksi myös tiskata astiat, koska tämä käy muuten liian raskaaksi"

 

[ironth]

En nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat, kun mulla tuollaiset asiat kuten pölyisyyden huomaaminen ei ole silleen aktiivista tekemistä tai ajattelua vaan passiivista havainnointia johon ei pääsääntöisesti tarvi kiinnittää erikseen huomiota.

Samoin mitä tarkoitat sillä että ajatukset on yleensä sanattomia?

No en mä ainakaan ajattele pelkästään sanoilla. Päässä pyörii mielikuvia ja hahmottomia, abstrakteja asioita.

Ja sitten taas perinteinen feministien "tasa-arvoinen" ajattelutapa on, että ei ole olemassakaan naisten töitä, on vain yhteisiä töitä jotka jaetaan tasan ja niiden lisäksi miesten töitä jotka mies hoitaa yksin...

En ennen tätä ketjua ollut kuullutkaa metatyö käsitettä. Jotenkin alkaa tämäkin käsite vaikuttaa vastaavanlaiselta keksinnöltä. Ei riitä tuo jako vaan pitää jotenkin saada vielä "tasa-arvoisemmaksi" työkuormaa, keksimällä uusi termi "metatyö".
Koska nainen tekee niin paljon metatyötä pitää saada oikeaa tekemistä enemmän miehelle. "Koska joudun ajattelemaan milloin mies on viimeksi imuroinut, täytyy miehen lisäksi myös tiskata astiat, koska tämä käy muuten liian raskaaksi"

Ai, en ole kuullut feministeiltä tällaista, meniköhän sekin käsite pieleen?

Ei yllätä, että joku omassa elämässä huomaamaton asia tuomitaan höpöhöpöksi. Bakteerejakaan ei paljain silmin näe, joten käsienpesu on vain turhaa pelkoa?

Tuskin tosissasi väität, että jokaisessa perheessä konkreettiset työtkään jakautuisivat tasan.

 

[kuoris]

Työt eivät mene tasan missään. Ei työprojekteissa, kotona eikä edes muurahaispesässä. Koko ajatus on sinänsä absurdi koska töiden vertailu on yleensä mahdotona.

Jos käyttää vaikka aikaa 10 minuuttia johonkin toisella saattaa mennä samaan hommaan tuplasti tai triplasti. Saako tuosta ”hyvitystä” jos on tehokkaampi? Näistä jos vielä alkaa kinastelemaan se on loputon suo.

 

[Taneli-]

Sama homma muussakin siivoamisessa kuten myös jääkaapin/pakastimen täyttämisessä

Tähän tarttuisin sen verran että vaikka muistaakseni Marttojen suositus onkin että pakastin olisi hyvä sulattaa 2x vuodessa itse teen sen vuoden tai parin välein.
Tämä ON hyvä muistaa koska pakasti(met) tietysti sulatetaan silloin kun ulkona on se mieluusti noin -18 tai enemmän pakkasta. Samalla voi käyttää ekseliä, muistiota tai ihan kynää ja paperia sekä katsoa ainakin silmämääräisesti mitä kaikkea siellä onkaan.

Sitä voi ajatella että mitäs sillä nyt on väliä.
Viimeistään silloin kun osa lokeroista jäätyy niin kiinni ettei niitä saa avoimeksi tulee helposti mieleen syyttää sitä toista että nyt on kesä ja tarvii odotella sitä talvea että voi sulattaa pakastimen ja kaikkia lokeroita ei saa edes auki... "...muistatkos silloin kun joulun pyhinä ostit sitä valmista kinkkua alle euron kilo ja tungit pakastimet täyteen että jo silloin muistutin pakastimien sulattamisesta jne jne..."

On nuo siis oikeasti hyvä pitää mielessä. Itse voin sanoa että nyt tämän kuluvan talven aikana on molemmat pakastimet sulatettu joten jos muistaa niin ensivuonna jos tulee tarpeeksi pakkasta, viimeistään seuraavana taas. Samalla ne tulee paitsi sulatettua myös pestyä ja katsottua lävitse. Ei ole irtonaisia marjoja tai muuta sitten kiusana siellä ja heittää pois jotkut liian vanhat pakasteet samalla ettei tarvitse ihmetellä jotain 5+ vuotta vanhoja ranskalaisia, kinkun paistoliemiä mistä saa soppaa tehtyä tms.

EDIT: monissa asioissa on kyllä tuollaisia juttuja mitä tarvii vain muistaa tavalla tai toisella. Esim. pitäisi muistaa kun seuraavan kerran tilaa Zooplussalta jotain ostaa myös suodattimia kissojen vesiautomaattiin. En erikseen ole käyttänyt mitään hienoa "metatyö" nimitystä tuolle tai miettinyt erikseen kenen työhön se kuuluu. Ehkä parempi että tuollaisesta ei ala kuitenkaan pitämään listaa "montako kertaa olen tällä viikolla huolehtinut kissojen aamiaisesta tai päivällisestä, entä kissojen vessasta?" jne. Mutta voihan tuo aika helposti aiheuttaa ongelmia jos toinen kokee että "teen kaiken, toinen ei mitään". Tai "maksan kaiken, toinen vaan loisii".

 

[salojan]

Kuten kirjoitin, korttien lähettely on onneksi pitkälti menneisyyttä, mutta se on konkreettisuudessaan hyvä malliesimerkki. Yhä nykyäänkin kaikenlainen lähisukulaisten, kummilasten jne. muistaminen on usein naisten vastuulla. Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies. Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi? Tai kuka suunnittelee ja järjestää lasten syntymäpäiväkutsut? Tunnetteko te muka yhtään miestä, joka suvereenisti hoitelisi tällaisia asioita alusta loppuun itse ja oma-aloitteisesti? Onneksi nykyään voi jo tosiaan irtisanoutua kaikista turhista, naisia työllistävistä traditioista, ja lasten synttäritkin ulkoistaa vaikka Hoplopiin.

Olit @ironth tosiaan oikeassa, että turha näistä on edes yrittää puhua. Etenkään he, joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista saati lapsiperhe-elämästä, eivät kykene hahmottamaan koko asiaa. Ja hekin, joilla on mielellään ummistavat silmänsä koko aiheelta tai sysäävät kuormittumisen naisen omaksi syyksi "en ole sulta vaatinut tuollaista" -argumentilla.

Onpas nyt ihme juttua. En tunne yhtään perhettä joissa mies ei olisi vähintään yhtä aktiivinen merkkipäivien, joulun ja muistamisen kanssa. Itseni mukaan lukien. Tästä tekstistä paistaa tietynlainen uhriutuminen metatöiden suhteen, 'me nainset aina kaiken teemme, mies vaan lojuu sohvalla'. Onneksi ylläoleva kirjoitus ei täsmää kuin kirjoittajan ilmeisen kapeaan näkemykseen.

 

[ironth]

Näkymättömän työn jakautuminen epätasaisesti voi johtaa eroon – Nina Hirvensalon perheessä sen hallintaan on kolme keinoa

Metatyö eli arjen organisointi jakautuu edelleen parisuhteissa konservatiivisesti. Asiantuntijan mukaan metatöiden tasapuolinen jakaminen on avainasemassa parisuhteen hyvinvoinnille.

yle.fi

"Ranssi-Matikaisen mielestä metatyö on vähättelevä termi.

– Kyse on Oy Perhe Ab -yrityksen johtamistyöstä. Yritysten johtajillehan maksetaan siitä, että he suunnittelevat työprosessin, pilkkovat sen pieniin osiin ja laativat työnjaon. Metatyö on aidosti raskasta.

--
Ranssi-Matikaisen mielestä metatöiden tasapuolinen jakaminen ja arvostuksen osoittaminen ovat avainasemassa parisuhteen hyvinvoinnin näkökulmasta."

Pointtihan ei ole siinä, jakautuuko työ tuntimäärällisesti tasan, vaan kuinka se kuormittaa. Vastuullisessa työssä yleensä odotetaan isoa palkkaa, koska se kuormittaa (ei nyt mennä ihmiselämästä vastuussa oleviin pienipalkkaisiin töihin), eli ihan varmaan kaikki ymmärtävät, että henkinen työ voi olla raskasta.
Jos eletään perheyksikössä (myös lapsettomien perhe on perhe), varmaan halutaan, että kaikki voisivat hyvin. Ihan sama, mitä mieltä joku on metatyö-käsitteestä, mutta toivottavasti hän kuuntelee, jos perheessä joku kertoo kuormittuvansa liikaa asioista, vaikka hoitaisikin niitä vaikka vain vähän.

Metatyö antaa käsitteenä hyvän kattotermin kaikelle sellaiselle, mitä ei ehkä ole osannut sanallistaa. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin, toista ei kuormita mikään, eikä haittaa, jos pyykkikasa kasvaa vuoreksi kun ei muista ostaa pesuainetta, toinen taas stressaa ilman 247 päivitettävää kauppalappua kännykässä. Kummankaan on turha vähätellä toisen tapoja, oli sitten mitä sukupuolta tai -polvea tahansa.

 

[AnnaKoo]

Onpas nyt ihme juttua. En tunne yhtään perhettä joissa mies ei olisi vähintään yhtä aktiivinen merkkipäivien, joulun ja muistamisen kanssa. Itseni mukaan lukien. Tästä tekstistä paistaa tietynlainen uhriutuminen metatöiden suhteen, 'me nainset aina kaiken teemme, mies vaan lojuu sohvalla'. Onneksi ylläoleva kirjoitus ei täsmää kuin kirjoittajan ilmeisen kapeaan näkemykseen.

Haluan nyt oikaista sen, että en suinkaan puhu omasta kokemuksestani. Omissa pitkissä parisuhteissani ei ole ollut merkittävää epäsuhtaa (tosin se johtuu siitä, että olen osannut vaatia tasapuolisuutta, eikä se aina ole helpolla tullut). Vaikka jotkin asiat olen joutunut hoitamaan kokonaan yksin, on vastaavasti ollut myös asioita joista puolisoni on vastannut. Hyvin usein näin ei kuitenkaan ole, ja liian usein homma kiepsahtaa epätasapainoiseksi viimeistään kun tulee lapsia. Ei tässä puhuta nyt mistään minun tai @ironth omista kokemuksista, vaan yleisestä ilmiöstä joka on vihdoin tunnistettu ja nostettu keskusteluun.

Äärimmillään ilmiö näkyy mies- tai naisvauvoina, joihin kumppani turhautuu joutuessaan hoitamaan lähes kaiken. Tämä "kaikki" käsittää paitsi konkreettisen tekemisen, myös ylipäätään vastuun kantamisen. Sekin kuormittaa, jos kumppania joutuu aina pyytämään tai jopa käskemään tekemään jotakin, vaikka tämä sitten lopulta tekisikin kyseisen asian. Pointti on siinä, että asiat eivät tulisi tehdyiksi ilman sen toisen aloitetta.

 

[Joku_242]

No en mä ainakaan ajattele pelkästään sanoilla. Päässä pyörii mielikuvia ja hahmottomia, abstrakteja asioita.

No joo, toki myös mielikuvia on, mutta mulla arkeen liittyvät asiat ei ole pääasiassa mielessä mielikuvia tai hahmottomia abstrakteja asioita. Varsinkin jälkimmäisiä tosin taitaa olla mulla aika vähän nyt kun mietin asiaa.

Näkymättömän työn jakautuminen epätasaisesti voi johtaa eroon – Nina Hirvensalon perheessä sen hallintaan on kolme keinoa

Metatyö eli arjen organisointi jakautuu edelleen parisuhteissa konservatiivisesti. Asiantuntijan mukaan metatöiden tasapuolinen jakaminen on avainasemassa parisuhteen hyvinvoinnille.

yle.fi

"Ranssi-Matikaisen mielestä metatyö on vähättelevä termi.

– Kyse on Oy Perhe Ab -yrityksen johtamistyöstä. Yritysten johtajillehan maksetaan siitä, että he suunnittelevat työprosessin, pilkkovat sen pieniin osiin ja laativat työnjaon. Metatyö on aidosti raskasta.

--
Ranssi-Matikaisen mielestä metatöiden tasapuolinen jakaminen ja arvostuksen osoittaminen ovat avainasemassa parisuhteen hyvinvoinnin näkökulmasta."

Pointtihan ei ole siinä, jakautuuko työ tuntimäärällisesti tasan, vaan kuinka se kuormittaa. Vastuullisessa työssä yleensä odotetaan isoa palkkaa, koska se kuormittaa (ei nyt mennä ihmiselämästä vastuussa oleviin pienipalkkaisiin töihin), eli ihan varmaan kaikki ymmärtävät, että henkinen työ voi olla raskasta.
Jos eletään perheyksikössä (myös lapsettomien perhe on perhe), varmaan halutaan, että kaikki voisivat hyvin. Ihan sama, mitä mieltä joku on metatyö-käsitteestä, mutta toivottavasti hän kuuntelee, jos perheessä joku kertoo kuormittuvansa liikaa asioista, vaikka hoitaisikin niitä vaikka vain vähän.

Metatyö antaa käsitteenä hyvän kattotermin kaikelle sellaiselle, mitä ei ehkä ole osannut sanallistaa. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin, toista ei kuormita mikään, eikä haittaa, jos pyykkikasa kasvaa vuoreksi kun ei muista ostaa pesuainetta, toinen taas stressaa ilman 247 päivitettävää kauppalappua kännykässä. Kummankaan on turha vähätellä toisen tapoja, oli sitten mitä sukupuolta tai -polvea tahansa.

Olen tainnut lukea tuon Ylen artikkelin joskus aiemmin, siitä olinkin tainnut saada kuvan että metatyö tarkoittaa organisointia ja suunnittelua. Mutta lähinnä kyselin mitä tarkoitat, kun esimerkit mitä täällä on laitettu on sellaisia, mitkä ei ainakaan itseäni kuormita omassa arjessa ja siksi kuulostivat vähän yllättäviltä. Mutta kai siinä on se, että jos on helposti asioista stressaileva ihminen, niin ne kuormittaa enemmän. Ja suoraan sanottuna vaikuttaa siltä, että keskimäärin naiset on miehiä enemmän sellaisia stressailijoita tai ahdistujia.

Jossain lapsiperhekaaoksen hallinnoimisen tapauksessa tuon ymmärtää paremmin, ainakin jos molemmat on täyspäiväisesti töissä. Siinä on varmasti paljon enemmän organisoitavaa ja muistettavaa kuin kahden aikuisen ihmisen elämässä.

Äärimmillään ilmiö näkyy mies- tai naisvauvoina, joihin kumppani turhautuu joutuessaan hoitamaan lähes kaiken. Tämä "kaikki" käsittää paitsi konkreettisen tekemisen, myös ylipäätään vastuun kantamisen. Sekin kuormittaa, jos kumppania joutuu aina pyytämään tai jopa käskemään tekemään jotakin, vaikka tämä sitten lopulta tekisikin kyseisen asian. Pointti on siinä, että asiat eivät tulisi tehdyiksi ilman sen toisen aloitetta.

Joo, tämmöinen on varmaankin rasittavaa jos se menee kovin pitkälle. Ehkä lähin esimerkki mitä itse olen kokenut on se, kun kaveriporukassa reissuja järjestäessä olen ollut itse selvästi muita aktiivisempi, esim. olen googlannut majoitukset ja katsonut että mistä löytyy halvimmat/järkevimmät lennot yms. Toki tämä ei ole mua haitannut, kun musta on ihan kiva selvitellä ja organisoida tuollaisia asioita. Mutta musta on yllättävää jos toi on ongelmaksi asti yleistä muuallakin kuin just lapsiperheissä.

Tähän tarttuisin sen verran että vaikka muistaakseni Marttojen suositus onkin että pakastin olisi hyvä sulattaa 2x vuodessa itse teen sen vuoden tai parin välein.
Tämä ON hyvä muistaa koska pakasti(met) tietysti sulatetaan silloin kun ulkona on se mieluusti noin -18 tai enemmän pakkasta. Samalla voi käyttää ekseliä, muistiota tai ihan kynää ja paperia sekä katsoa ainakin silmämääräisesti mitä kaikkea siellä onkaan.

Sitä voi ajatella että mitäs sillä nyt on väliä.
Viimeistään silloin kun osa lokeroista jäätyy niin kiinni ettei niitä saa avoimeksi tulee helposti mieleen syyttää sitä toista että nyt on kesä ja tarvii odotella sitä talvea että voi sulattaa pakastimen ja kaikkia lokeroita ei saa edes auki... "...muistatkos silloin kun joulun pyhinä ostit sitä valmista kinkkua alle euron kilo ja tungit pakastimet täyteen että jo silloin muistutin pakastimien sulattamisesta jne jne..."

On nuo siis oikeasti hyvä pitää mielessä. Itse voin sanoa että nyt tämän kuluvan talven aikana on molemmat pakastimet sulatettu joten jos muistaa niin ensivuonna jos tulee tarpeeksi pakkasta, viimeistään seuraavana taas. Samalla ne tulee paitsi sulatettua myös pestyä ja katsottua lävitse. Ei ole irtonaisia marjoja tai muuta sitten kiusana siellä ja heittää pois jotkut liian vanhat pakasteet samalla ettei tarvitse ihmetellä jotain 5+ vuotta vanhoja ranskalaisia, kinkun paistoliemiä mistä saa soppaa tehtyä tms.

EDIT: monissa asioissa on kyllä tuollaisia juttuja mitä tarvii vain muistaa tavalla tai toisella. Esim. pitäisi muistaa kun seuraavan kerran tilaa Zooplussalta jotain ostaa myös suodattimia kissojen vesiautomaattiin. En erikseen ole käyttänyt mitään hienoa "metatyö" nimitystä tuolle tai miettinyt erikseen kenen työhön se kuuluu. Ehkä parempi että tuollaisesta ei ala kuitenkaan pitämään listaa "montako kertaa olen tällä viikolla huolehtinut kissojen aamiaisesta tai päivällisestä, entä kissojen vessasta?" jne. Mutta voihan tuo aika helposti aiheuttaa ongelmia jos toinen kokee että "teen kaiken, toinen ei mitään". Tai "maksan kaiken, toinen vaan loisii".

Joo, sama homma itselläni, sulattelen pakastimen vuoden-parin välein. Mutta tuokin on ehkä semmoinen asia, mitä en aktiivisesti ajattele vaan se tulee mieleen silloin kun tulee. Oon joskus myös sulattanut pakastimen kesällä kylmälaukun avustuksella (tavarat vaan sinne sulatuksen ajaksi).

 

[melville]

Juu yh-äitejä saa parjata vaikka kuinka paljon. Joko ovat itsekkäitä uraa tekeviä ja lapset hoidossa, tai sitten yhteiskunnan laiskoja elättejä kotona. Mitäs tekivät lapsia. Kukaan ei puhu siitä isästä, joka petti/jätti/kuoli. Mut ans olla jos äiti päättäisi jättää perheensä.

Tiesitkö että naiset rikkovat perheen(hakevat avioeroa) 70% ihan täällä Suomessa. Toki voit heitellä noita petti/jätti/kuoli juttuja, mutta ikävä kyllä tilastot sanovat ihan muuta. Musta tuntuu ei ole edelleenkään validi pointti. Paskapuhetta maailmaan mahtuu paljon, mutta edelleen ne tilastot ja oikeat teot merkitsevät jotain.

Miehet ajattelevat asioiota faktat edellä ja naiset tunteet edellä. Tuossa lainaus täysin tunneperäisestä ajattelusta, josta miehet eivät tykkää ollenkaan:

"No en mä ainakaan ajattele pelkästään sanoilla. Päässä pyörii mielikuvia ja hahmottomia, abstrakteja asioita.

 

[gramma]

Mutta MIKSI ne naiset sitä avioeroa hakevat? Onneks ei nykysin enää oo mikään pakko sietää mulkeroita, pettäjiä ja kusipäitä.

 

[Taneli-]

Kun katsoo tilastoja (oli se eroa hakeva sitten mies tai nainen) niin yleisimmät syyt (2022) tehdyn tutkimuksen mukaan ovat:
1) Uskottomuus (puolin tai toisin)
2) Ihastuminen toiseen
3) Kaltoinkohtelu ja väkivalta
4) Päihteiden liiallinen käyttö
5) Arvot muuttuivat
6) Pitkä välimatka
7) Välit viilenivät

Osa kuulostaa toki nopeasti lukien oudolta (itselle kohta 5 eniten):
Ilmeisesti esim. kohta 5 voi pitää sisällään esim. sen että alussa kerrotaan miten halutaan lasta ja perhe on ydinasia tms. sitten käykin ilmi ettei oikeasti todellakaan halua lapsia. Moni henkilö saattaa siis esittää ja sanoa "mitä tahansa" että toinen pitäisi hänestä mutta sitten myöhemmin käykin ilmi että toinen ei ole puhunut ollenkaan totta, tahtoi vaan seurustella ja myöhemmin avioon...

Toki se voi olla myös mahdollista jos on todella nuorena aloitettu seurustelu, oltu yhdessä jo peruskoulusta menty ehkä kihloihin ennen armeijaan menoa ja naimisiin heti armeijan jälkeen.. ..kyllähän sitä arvot kehittyvät ja muuttuvat jos miettii mitä ne ovat esim. peruskoulussa vs. 30-vuotiaana.

Tästä taas artikkelia lainaten vanhempi tutkimus ilmeisesti 2003-2013-luvulta: "
Kymmenisen vuotta sitten suomalaiset naiset erosivat uskottomuuden, rakkauden puutteen, fyysisen väkivallan ja kumppanin päihteiden liiallisen käytön vuoksi. Tämä selviää vuosina 2003–2013 toteutetusta Väestöliiton erotutkimuksesta, jota varten haastateltiin jopa 3 000 suomalaista.
"
Eli osittain sama, osittain myös uusia juttuja. Mutta uskoisin että aika vahvoilla nuo ovat tänäkin päivänä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Osa kuulostaa toki nopeasti lukien oudolta (itselle kohta 5 eniten):
Ilmeisesti esim. kohta 5 voi pitää sisällään esim. sen että alussa kerrotaan miten halutaan lasta ja perhe on ydinasia tms. sitten käykin ilmi ettei oikeasti todellakaan halua lapsia. Moni henkilö saattaa siis esittää ja sanoa "mitä tahansa" että toinen pitäisi hänestä mutta sitten myöhemmin käykin ilmi että toinen ei ole puhunut ollenkaan totta, tahtoi vaan seurustella ja myöhemmin avioon...

Kyllähän "arvojen muuttuminen" voi pitää sisällään kaikenlaista, esimerkiksi politikkaa.. Mikä nyt on aika tulenarka aihepiiri tänä päivänä.

 

[AnnaKoo]

Kun katsoo tilastoja (oli se eroa hakeva sitten mies tai nainen) niin yleisimmät syyt (2022) tehdyn tutkimuksen mukaan ovat:
1) Uskottomuus (puolin tai toisin)
2) Ihastuminen toiseen
3) Kaltoinkohtelu ja väkivalta
4) Päihteiden liiallinen käyttö
5) Arvot muuttuivat
6) Pitkä välimatka
7) Välit viilenivät

Osa kuulostaa toki nopeasti lukien oudolta (itselle kohta 5 eniten):
Ilmeisesti esim. kohta 5 voi pitää sisällään esim. sen että alussa kerrotaan miten halutaan lasta ja perhe on ydinasia tms. sitten käykin ilmi ettei oikeasti todellakaan halua lapsia. Moni henkilö saattaa siis esittää ja sanoa "mitä tahansa" että toinen pitäisi hänestä mutta sitten myöhemmin käykin ilmi että toinen ei ole puhunut ollenkaan totta, tahtoi vaan seurustella ja myöhemmin avioon...

Toki se voi olla myös mahdollista jos on todella nuorena aloitettu seurustelu, oltu yhdessä jo peruskoulusta menty ehkä kihloihin ennen armeijaan menoa ja naimisiin heti armeijan jälkeen.. ..kyllähän sitä arvot kehittyvät ja muuttuvat jos miettii mitä ne ovat esim. peruskoulussa vs. 30-vuotiaana.

Ei tuossa minusta mitään outoa ole. Voin toki olla poikkeus, mutta minulla on arvot muuttuneet, tai pitäisikö sanoa että olen ymmärtänyt omat perimmäiset arvoni, aika hitaasti vuosien myötä. Identiteettini on muokkautunut vielä läpi koko aikuiselämäni, enkä ole arvoiltani ja elämäntyyliltäni enää juuri lainkaan sama ihminen, joka olin nuorena ensimmäiseen parisuhteeseen hypätessäni. Jälkimmäisen parisuhteeni lopussa ex puolestaan kävi läpi jonkinlaista identiteetti- tai ikäkriisiä, ja lopulta muuttikin mieltään lapsien haluamisen suhteen. Sekin kait menee tuohon 5. kategoriaan.

 

[timppeli]

Kuten kirjoitin, korttien lähettely on onneksi pitkälti menneisyyttä, mutta se on konkreettisuudessaan hyvä malliesimerkki. Yhä nykyäänkin kaikenlainen lähisukulaisten, kummilasten jne. muistaminen on usein naisten vastuulla. Sosiaalinen koodisto kun on sellainen, että tällaiset asiat kuuluu muistaa, ja jostain kumman syystä se muistaja ei ole juuri koskaan mies. Onneksi näistäkin aletaan pikkuhiljaa höllätä, mutta vielä on paljon perheitä ja sukuja, joissa esimerkiksi aikuisetkin vaihtavat joululahjoja. (Joulu on muutenkin yksi perkeleen keksintö ja naisten orjatyöleiri, jonka vietosta itse irtisanouduin jo 20 vuotta sitten.) Kuka ne lahjat miettii, valitsee, hankkii ja paketoi? Tai kuka suunnittelee ja järjestää lasten syntymäpäiväkutsut? Tunnetteko te muka yhtään miestä, joka suvereenisti hoitelisi tällaisia asioita alusta loppuun itse ja oma-aloitteisesti? Onneksi nykyään voi jo tosiaan irtisanoutua kaikista turhista, naisia työllistävistä traditioista, ja lasten synttäritkin ulkoistaa vaikka Hoplopiin.

Olit @ironth tosiaan oikeassa, että turha näistä on edes yrittää puhua. Etenkään he, joilla ei ole kokemusta pitkistä parisuhteista saati lapsiperhe-elämästä, eivät kykene hahmottamaan koko asiaa. Ja hekin, joilla on mielellään ummistavat silmänsä koko aiheelta tai sysäävät kuormittumisen naisen omaksi syyksi "en ole sulta vaatinut tuollaista" -argumentilla.

Olen huomannut tuon saman omassa parisuhteessani, ja se selittyy ainakin minun kohdallani sillä että en koe mitään tarvetta sen enempää lähettää kuin vastaanottaa sen enempää joulukortteja, joululahjoja tms. Ehkä tyhmänä siis kuvittelen että koska minä en sellaisia halua (ja jos saan, lentävät ne melko pian roskiin, siis ne kortit), eivät muutkaan sellaisia halua/tarvitse. Siis aikuiset, lapsien toki ymmärrän joululahjoja tarvitsevan ja sellaisia lapsilleni ostankin, ja jopa ihan itse paketoinkin. Tai itseasiassa joskus en edes paketoi koska sitä leluahan ne lapset haluavat eikä papereita.

Vaimollekin olen suoraan sanonut ettei minulle tarvitse miettiä mitään joulu- tai synttärilahjoja, en tarvitse ja jos jotain haluan, mieluummin hankin itse niin ainakin tulee oikeanlainen. Silti hän niitä minulle hankkii ja sitten minun pitää keksiä mitä järkevää hankkisin hänelle. No viime joulun kuittasin sillä että joululahjana lupasin maksaa viulut jos ja kun lähdemme kesällä ulkomaanreissulle, ja niin tehtiinkin, maksoi lentolippuineen varmaan 5000€, tuli minulle kallis joululahja mutta kyllä kannatti, oli koko perhe onnesta soikeena.

Oma teoriani on että kaikki tuollainen kortinlähettelypaska ja kissanristiäiset yms. sosiaaliset pakkopullat ovat vain, keskimäärin, lähempänä naisten kuin miesten sydäntä. Tai siis aivoja. Naiset käyttävät aivokapasiteetistaan enemmän sosiaalisten ympyröiden miettimiseen kuten kuka ketä saunassa veteli ja kuka mitä häh, kun taas miehiä kiinnostaa enemmän maailmantapahtumat ja historialliset jutut, kuten Rooman valtakunta, tai uudet Teslat ja urheilu.

Vai myöntääkö joku mies patistaneensa (avo)vaimoaan että hei eikös sun pitäisi alkaa lähetellä joulukortteja kaikille meidän sukulaisille ja alkaa ostella joululahjoja lähisukulaisille? Enemmän kyse taitaa olla siitä että naisilla vaan sattuu olemaan asiaan enemmän mielenkiintoa, ja he itse alkavat stressata niistä samalla kun miehet tosiaan miettivät Rooman valtakunnan aikaisia asioita ja mitä niistä voi oppia nykyisen maailmanmenon suhteen.

 

[timppeli]

En ymmärrä enää mitään tästä keskustelusta. Mutta tuon silti hiukan omia mietteitäni tänne. Lapseton pariskunta, ns. pitkä parisuhde melkein millä tahansa mittarilla. Siisteydestä huolehditaan yhdessä, mutta nainen ei koske imuriin. Mies tekee ruuat, koska on ensin kotona ja tykkää touhusta, kuulemma myös hyvä kokki. Nainen pesee pyykit, koska on tehty diili pesukone vs. imuri. Nainen hoitaa viherkasvit, koska mies monitaitoisuudestaan huolimatta ei ymmärrä edes hiukan alusta, miten kasvit pidetään hengissä. Miehellä on parempi värisilmä, kukaan ei tiedä miksi. Sisustus tehty yhdessä, miehen värisilmää ja naisen laatutietoisuutta hyväksi käyttäen. Auto on miehen vastuulla, nainen voi vaikuttaa maksimissaan väriin. ATK on miehen vastuulla kotona, töissä kuulemma nainen osaa aika paljon asioita. Tämä ei näy kotona, mutta ei puututa siihen. Annetaan miehen olla siinä uskossa, että se on miesten hommaa, varsinkin tässä tapauksessa, missä se kuuluu miehen työnkuvaan. Kuuluu naisenkin, mutta ei edelleenkään puututa siihen.

Jos tuota autoa ei lasketa, osia voitaisiin vaihtaa sujuvasti melkein milloin vain. Siis jos olisi ihan pakko. Ei ole mitään sellaista tehtävää, mitä toinen ei voisi hoitaa. Hätätilanteessa oppisin pitämään viherkasvitkin hengissä. Tai sitten tekisin miehisen ratkaisun ja ostaisin uutta huonovointisten tilalle.

Mutta siis joo, onko meidän taloudessa metatyöt tasapainossa, vinossa, tai jotenkin muuten oudossa jamassa?

PS. Piti sanoa, etten erota kotitöitä metatöistä. Liian uusi termi mulle.

Jos täällä aletaan keulimaan miten kotityöt jakautuvat. niin meillä jotenkin näin:

Vaimo:

- Lähes kaikki ruoanlaitto. Minä teen lapsille ruokaa vain silloin jos vaimo on estynyt (tosin yksi poikkeus, minä hoidan yleensä lasten aamupalat koska vaimo lähtee töihin jo ennen klo 6). Osaan tehdä ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, mutta saan monesti palautetta siitä etten katso tarpeelliseksi maustaa niitä tai en koe tarpeelliseksi alkaa väsätä oheen kastikkeita tms. Teen mahdollisimman yksinkertaista ruokaa jonka valmistuksessa ei tarvita kovin montaa vaihetta. Mukana on aina monipuolisesti raakoja kasviksia jne.

Tyyliin: lohifile uuniin ilman mitään mausteita tai kastikkeita, täysjyväriisi tai perunat kiehumaan, ja niiden lisukkeeksi raakaa porkkanaa, tomaattia, kurkkua, parsakaalia, paprikaa jne. Tai esim. viimeksi tein lapsille ja itselleni että keitin makaronit, paistoin jauhelihaa ja sipulia, nuo yhteen ja päälle juustoraastetta, oliiviöljyä ja ketsuppia, ja eiku syömään, edellämainittujen kasvisten kera.

Vaimolta tuntuu löytyvän enemmän mielenkiintoa tehdä monimutkaisempia aterioita joita joutuu oikeasti valmistamaan monivaiheisesti, keittoja yms. En tiedä liittyykö siihen että hän on keittiössä töissäkin, tuntuu jopa nauttivan ruoanlaitosta, toisinkuin minä.

- Yleisten tilojen imurointi. Imurointi on asia mistä en tykkää ja pyrin välttelemään, varsinkin jos pitäisi imuroida sotkuinen huone jossa on leluja ja ties mitä lattialla lojumassa. Työhuoneeni imuroinnit suoritan itse koska siellä on tietokoneet sun muut.

- Ehkä yleinen siisteys, eli ettei hirmuisesti ole leluja yms. lattialla lojumassa.

Mies eli minä:

- Kaikkien vuodevaatteiden vaihdot. Tosin välillä vaimo joutuu muistuttamaan että olisi jo aika vaihtaa.

- Kaikki pyykkien lajittelu, pesu, kuivaus. Omat puhtaat pyykkini sekä vuodevaatteet ja pyyhkeet vien kaappiin, lasten ja vaimon puhtaat pyykit annan vaimon viikata ja laittaa sinne minne haluaa.

- Minä vien aina roskat (vaimokin tuntuu olettavan näin, sanoo aina minulle että roskat voisi jo viedä).

- Minä hoidan kaikki tiskit (tiskikoneella), mukaanlukien tyhjennyksen.

- Hoidan iltaisin lasten suihkussakäynnit, hampaidenpesut ja tarkistan kotiläksyt.

- Kaikki vähänkään tekninen työ, mukaanlukien lamppujen vaihdot ja auton huollot yms. (ei vaimolla edes ole ajokorttia joten...).

Syy miksi minä olen ottanut hoitaakseni sekä pyykit että astianpesukoneen käytön on etten oikein luota että vaimo osaisi käyttää niitä oikein. Olen niiden suhteen ehkä vähän kontrollifriikki, eli että astiat asetetaan astianpesukoneeseen juuri oikein jotta tulee hyvin täytettyä mutta astiat tulevat kuitenkin kunnolla puhtaiksi, ja vastaavasti tarkasti että vaatteet pestään oikealla ohjelmalla ja lämpötilalla materiaalinsa, värinsä yms. mukaisesti.

Joskus vaimokin on "avuliaasti" täyttänyt omapäisesti astianpesukonetta, minkä jälkeen minä olen käytännössä nostanut likaiset astiat pois jotta voin asetella ne uudestaan ns. oikein. Olen jopa sanonut hänelle ettei yritä täyttää tiskikonetta koska väärin menee kuitenkin, ja tuntuu se hänelle sopivan.

Kerran jopa läksytin kummisetääni hänen kotonaan miten hän täytti omaa astianpesukonettaan mielestäni ihan päin persettä, kysyin että miten kuvittelet esim. noiden syvien lautasten tulevan puhtaiksi kun ovat käytännössä kiinni toisissaan, niihin pitää jättää enemmän väliä ja asetella mielellään muualle jne. Häntä hieman huvitti että aloin häntä läksyttämään oman astianpesukoneensa täytössä, teki mieli ottaa ohjat käsiin häneltä. Mikä siinä on etteivät ihmiset osaa täyttää astianpesukonetta oikein, häh?!?

En siis syyllistä vaimoa siitä ettei hän koskaan pese pyykkejä tai astioita koska olen oma-aloitteisesti ottanut ne hoitaakseni koska koen tekeväni niiden suhteen parempaa työtä. Kommenteistaan päätellen hän ei vastavuoroisesti juurikaan arvosta ruoanlaittotaitojani (ei esim. suostuisi syömään tekemääni ruokaa), ja myönnän että hän osaa tehdä maukkaampaa ruokaa, yksinkertaisesti koska minua ei kiinnosta tehdä liikaa työtä ruoan maun suhteen, kunhan on terveellistä ja ravitsevaa.

 

[asddsa]

Sellainenkin ilmiö on olemassa, että sinkkumies, joka pitää asuntonsa oikeen siistissä kunnossa, muuttaa naisen kanssa yhteen ja yhtäkkiä menettää täysin kykynsä mihinkään siivoustoimenpiteisiin tai siisteyteen, ilmeisesti koska alitajuntaisesti luuli muuttaneensa takaisin äidin helmoihin? Olen tän itse kokenut.

Mulla on useampi yhdessäasuminen takana ja jokaisessa suhteessa on mies ollut mua siistimpi/vaativampi tässä asiassa. Enkä ole mikään hoarderi tms , vaan kyllä mulla perusasiat on ihan kunnossa, en vaan lemmikillisenä oikeen jaksa hysterisoida jotain nurkissa pyöriviä villakoiria tai tahroja lattialla, ja tavaratkin tuppaa vähän jäämään sinne, missä niitä on viimeksi käytetty.

edit, joku ikkunanpesu on mulle täysin wtf et miksi sellaista pitää tehdä

edit2. täsmennän vielä sen verran, että yleensä mies on aina siivousstandardeiltaan minua paljon tarkempi, mutta se ei välttämättä näy käytännössä mitenkään, eli ihan yhtä sotkuinen on kuin minäkin, mutta jostain syystä näyttää olevan niin, että mä saan huutia siksi, että sotken tai en siivoa, ja omat sotkut jää huomaamatta. Liittyy mahdollisesti tuohon ekaan kohtaan.

En kyllä itse ylipäätään ymmärrä sellaista hysteeristä siivoamista mitä osa ihmisistä tuntuu harrastavan. Itse pidän keittiön ja vessan melko tarkkaan siistinä, mutta joku imurointi kyllä menee ihan sen mukaan miten huvittaa. Yhteen väliin siivosin todella säännöllisesti, mutta totesin että se on ajanhukkaa. Kyllä sen nyt huomaa, kun lattioilla alkaa olla sen verran pölyä tai roskaa että se pitäisi siivota pois. Kannattaako asiasta tehdä sen vaikeampaa?

Kun on jo aika pitkään tullut asuttua yksin, niin jonkun muun kanssa asuminen varmaan vaatisi kyllä vähän tottumista. Tulee tosiaan monesti leviteltyä tavaroita pitkin kämppää, jolloin ne on helposti saatavilla. Ja ylipäätään oltua miten huvittaa.

Työt eivät mene tasan missään. Ei työprojekteissa, kotona eikä edes muurahaispesässä. Koko ajatus on sinänsä absurdi koska töiden vertailu on yleensä mahdotona.

Jos käyttää vaikka aikaa 10 minuuttia johonkin toisella saattaa mennä samaan hommaan tuplasti tai triplasti. Saako tuosta ”hyvitystä” jos on tehokkaampi? Näistä jos vielä alkaa kinastelemaan se on loputon suo.

Kuulostaa kyllä tosiaankin aivan loputtomalta suolta. Jos arjen askareista saa aikaan tällaista kinastelua, niin aika vaikea kuvitella suhdetta kovin toimivaksi muutenkaan. En ollut edes kuullut mistään "metatöistä" ennen tätä ketjua.

 

[Erkki_erikeepperi]

En kyllä itse ylipäätään ymmärrä sellaista hysteeristä siivoamista mitä osa ihmisistä tuntuu harrastavan. Itse pidän keittiön ja vessan melko tarkkaan siistinä, mutta joku imurointi kyllä menee ihan sen mukaan miten huvittaa. Yhteen väliin siivosin todella säännöllisesti, mutta totesin että se on ajanhukkaa. Kyllä sen nyt huomaa, kun lattioilla alkaa olla sen verran pölyä tai roskaa että se pitäisi siivota pois. Kannattaako asiasta tehdä sen vaikeampaa?

Kun on jo aika pitkään tullut asuttua yksin, niin jonkun muun kanssa asuminen varmaan vaatisi kyllä vähän tottumista. Tulee tosiaan monesti leviteltyä tavaroita pitkin kämppää, jolloin ne on helposti saatavilla. Ja ylipäätään oltua miten huvittaa.

Ha, mä olen ajoittanut siivoamiset usein sen mukaan, miten on naisvieraita tulossa... =) Jos ei ole tulossa, niin sitten ei jaksa niin siivoilla.

Tässä mielessä jään "voitolle" treffeistä, vaikkei naisen kanssa edes tapahtuisi mitään... Ainakin kämppä kiittää.

Jos asuisin jossain pelipaikoilla, niin varmaan joutuisi useammin siivoilemaan... :/

Huom, nykyaikana ei ole mitään "vaaraa" siitä, että löytäisi naisvieraita yllättäen vaikka yöelämästä. Mahdollisuus siihen on noin 0%, vaikka yöelämään välillä osallistuisinkin. Not going to happen. Ne ajat on ohi. Sitä ei vaan tapahdu, ei edes tuurilla, eikä nyt ainakaan täällä lähistöllä missään tapauksessa.

Itse asiassa olen niin kyynistynyt tuohon yöelämähommaan, että välillä heitän naisille ihan tosi paskaa läppää, koska ei ole mitään itsekontrollia, koska ihan vitun sama... Mikään ei vaikuta mihinkään, joten ihan sama. (Kunhan ei lakia rikota.)

 

[Radamsa]

Huom, nykyaikana ei ole mitään "vaaraa" siitä, että löytäisi naisvieraita yllättäen vaikka yöelämästä. Mahdollisuus siihen on noin 0%, vaikka yöelämään välillä osallistuisinkin. Not going to happen. Ne ajat on ohi. Sitä ei vaan tapahdu, ei edes tuurilla, eikä nyt ainakaan täällä lähistöllä missään tapauksessa.

Itse asiassa olen niin kyynistynyt tuohon yöelämähommaan, että välillä heitän naisille ihan tosi paskaa läppää, koska ei ole mitään itsekontrollia, koska ihan vitun sama... Mikään ei vaikuta mihinkään, joten ihan sama. (Kunhan ei lakia rikota.)

Koskeeko tämä johtopäätös yleisemminkin yöelämää vai pelkästään sinua henkilökohtaisesti?

 

[Radamsa]

Eikä ollut erityisesti tarkoitus kettuilla, mutta tässä ketjussa on viime päivinä jotenkin erityisesti korostunut omien kokemusten ja erityisesti mielipiteiden yleistäminen ja siitä seuraava vastakkaisen sukupuolen syyttely. Ei hyvä. Esimerkit omasta perheestä ei nyt hirveästi kerro mitään siitä keskiarvosta.

Joulukortit on melko huono esimerkki metatyöstä ja en itsekään niitä oikein koskaan nuorempana tajunnut. Mutta siinä kohtaa kun kumppani värkkää niitä tai lähettää tenavien kuvia tai kalenteria sukulaisilleen, niin voi tulla mieleen että ehkä omat sukulaisetkin vois niistä tykätä? Jolloin lipsahtaa melko helposti kysymys etkö sää vois samalla? Mikähän isotädin osoite oli? Vaikka itse ei saa mitään kiksejä jostain tenavan kuvasta, voisko olla että se 80 v. vanhapiikatäti joka aina leipoi sulle synttärikakun ehkä tykkäisi? Kun täällä sanotaan kovasti keskimäärin, niin väitän että keskimäärin (nuoret) miehet on aika yksisilmäisiä ja lähestyvät omasta kapeasta ja usein kylmästä katsantokannastaan. Vihaan just kaikenlaista ton tyyppistä säätämistä, ns. turhaa tehtävää, mutta kaikki omasta mielestä turha ei ole kaikille turhaa. Jotenkin me olemme tänne maailmaan tupsahtaneet vaikka sinänsä emme ole mitään velkaa kenellekään. Koska viimeksi soitit vanhemmillesi? Miksi niille pitäisi soitella?

Jatketaan omasta yksisilmäisestä näkökulmasta, meillä ei mee metatyöt lapsiperheessä tasan. Olen vittu ensimmäisenä nostamassa käden pystyyn. Esim. kaikki aikataulusäätäminen ja sumpliminen kuormittaa ihan helvetisti, ehkä aivojen kompositio tai työelämän vaikutus takana, pelkästään laiska en mielestäni ole. Kun ympäristöään kattelee niin tilanne aika tyypillinen. Ei hyvä ja vaikea muuttaa, kun asiat liukuu ja osaaminen keskittyy ja erikoistuu. Taustasyyt liittyy mm. pätkätöihin, vanhempainvapaisiin ja rahaan, menemättä yksityiskohtiin. Hupsista, niihin juttuihin mistä tasa-arvotyypit jankuttaa.

 

[AnnaKoo]

Koti- ja metatöistä keskustelua voi pitää miten turhana ja ideologisena tahansa, mutta jos halutaan ymmärtää naisten ottamia eroja, haluttomuutta solmia parisuhteita ja hankkia lapsia, niin kannattaisiko sittenkin hiukan kuunnella kun kerromme niitä syitä.

 

[samsungaaja]

Miten suhde voi ikinä selvitä suuremmista ongelmista (sairaus, työttömyys jne) jos joku "se ei koskaan imuroi" ja "unohti lapsen kurarukkaset"-tason jutut aiheuttaa eroja..

 

[zaneislandd]

Koti- ja metatöistä keskustelua voi pitää miten turhana ja ideologisena tahansa, mutta jos halutaan ymmärtää naisten ottamia eroja, haluttomuutta solmia parisuhteita ja hankkia lapsia, niin kannattaisiko sittenkin hiukan kuunnella kun kerromme niitä syitä.

Toimii molempiin suuntiin tämä argumentti. Monesti on myös hyvä erota.

Koko metatyökeskustelussa ärsyttää ylivoimaisesti eniten se, että olen äärimmäisyyteen asti kyllästetty vuosikymmenien aikana feministisellä jargonilla (näin kahden tyttölapsen isänä). Tämä menee ihan samaan rusinat pullasta tasa-arvokeskusteluun kuin monet muut "tasa-arvo-ongelmat" kuten esim. pörssiyhtiöiden hallitusjäsenyydet ym. Koskaan en näe naisilta vaadittavan osallistumista ns. perinteisiin miesten töihin mutta perinteiset naisten työt ollaan pilkulleen jakamassa tunti tunnista tyylisesti tasan. Nyt ollaan päästy tilanteeseen, että moderni mies on sillä tasolla kuohittu, että tuntemani miehet osallistuu isolla prosentilla näihin hommiin. Sitten ollaan keksitty seuraava aste, eli metatyöt. Mielenkiintoista, että metatöiksi lasketaan aivan tasan kaikki mitä nainen tekee - mutta ei mitä mies tekee. Vaikka naiset lähettelee toisillee postikortteja niin se pitäisi jakaa tasan vain näin ääriesimerkkinä (itse itselleen keksityistä ei-pakollisista harrastuksista).

Enkä väitä, etteikö metatöitä varsinkin lapsiperhearjessa oikeasti olisi. Mutta jos minä joudun tilaamaan ilmanvaihtokoneeseen suodattimen ja nainen lapsille kurahaalarit, niin miksi vain kurahaalarien tilaamistyö pitäisi jakaa?

 

[Taneli-]

Miten suhde voi ikinä selvitä suuremmista ongelmista (sairaus, työttömyys jne) jos joku "se ei koskaan imuroi" ja "unohti lapsen kurarukkaset"-tason jutut aiheuttaa eroja..

Uskoisin että suhde selviää samasta syystä kuin noissakin tapauksissa.
Eli sellaiset parit missä ei kommunikoida, missä vaan purraan hammasta tai tapellaan eikä anneta periksi helpommin sitten myös erotaan.

Mutta sellaisessa suhteessa missä asioista puhutaan, hommat tehdään yhdessä ja töitä jaetaan tarvittaessa myös jaksamisen mukaan sitten avoimesti voidaan myös sanoa että tuli lomautus tms. Sitten selvitään yhdessä siitäkin.

Kun taas suhteessa mikä perustuu idealle "mies käytöissä, nainen tekee kaiken kotona ja ehkä se käy töissäkin" helpoimmin sitten mies ei kerro että työt loppuivat vaan ottaa ne eväät edelleen ja lähtee autolla jonnekin. Sitten vaimo huomaa vasta kun sattuu näkemään tiliotteita tai hakee ekana postit tai vastaa ovikelloon ja saa tietää että ollaan ulosotossa...

Onhan se oikeasti esim. sanotaan nyt vaikka petivaatteiden viikaus ja kuivumaan laittaminen helpompaa yhdessä kuin yksin. Eikä vie oikeastaan paljoa mitään aikaa. Se on ihan vaan puhumisesta kiinni. Jossain perheessä toinen tekee yksin ja kiroaa itsekseen kun "se paska ei mitään viitsi tehdä tai auttaa", ehkä aina kun nähdään ja puhutaan siskolle ja kavereille valitetaan toisesta toistaen tuota samaa.
Toisessa taas sanotaan että "pesukone on valmis 10min päästä, tuutko auttamaan laittamaan noi pyykit yhdessä". Jälkimmäinen missä kommunikoidaan ja yhteistyö toimii tulee (mielestäni) pärjäämään paremmin myös muissakin ongelmissa tai asioissa.

EDIT: toki niitä "metatöitä" kannattaa myös jakaa. Esim. täällä minä yleensä seuraan ja hoidan tilaamisen vaikka saksan amazonista tms. monille kodinkoneille. Sanotaan että olisi tarvetta esim. uudelle vedenkeittimelle joten käyn lävitse useampia ja sitten tilaan jonkun minkä ensin esittelen toiselle (Esimerkki otettu omasta elämästä 2020, hinta oli 49,17€: https://www.amazon.de/-/en/gp/product/B01NC2S2BD/ ). Koska aivoni nyt vaan toimivat siten että tykkään katsella ja vertailla eri juttuja eikä vaan mikä väri olisi kiva keittiössä tai mikä olisi "halvin mahdollinen".

 

[samsungaaja]

Uskoisin että suhde selviää samasta syystä kuin noissakin tapauksissa.
Eli sellaiset parit missä ei kommunikoida, missä vaan purraan hammasta tai tapellaan eikä anneta periksi helpommin sitten myös erotaan.

Mutta sellaisessa suhteessa missä asioista puhutaan, hommat tehdään yhdessä ja töitä jaetaan tarvittaessa myös jaksamisen mukaan sitten avoimesti voidaan myös sanoa että tuli lomautus tms. Sitten selvitään yhdessä siitäkin.

Kun taas suhteessa mikä perustuu idealle "mies käytöissä, nainen tekee kaiken kotona ja ehkä se käy töissäkin" helpoimmin sitten mies ei kerro että työt loppuivat vaan ottaa ne eväät edelleen ja lähtee autolla jonnekin. Sitten vaimo huomaa vasta kun sattuu näkemään tiliotteita tai hakee ekana postit tai vastaa ovikelloon ja saa tietää että ollaan ulosotossa...

Onhan se oikeasti esim. sanotaan nyt vaikka petivaatteiden viikaus ja kuivumaan laittaminen helpompaa yhdessä kuin yksin. Eikä vie oikeastaan paljoa mitään aikaa. Se on ihan vaan puhumisesta kiinni. Jossain perheessä toinen tekee yksin ja kiroaa itsekseen kun "se paska ei mitään viitsi tehdä tai auttaa", ehkä aina kun nähdään ja puhutaan siskolle ja kavereille valitetaan toisesta toistaen tuota samaa.
Toisessa taas sanotaan että "pesukone on valmis 10min päästä, tuutko auttamaan laittamaan noi pyykit yhdessä". Jälkimmäinen missä kommunikoidaan ja yhteistyö toimii tulee (mielestäni) pärjäämään paremmin myös muissakin ongelmissa tai asioissa.

Varmaankin näin, toisaalta se puhekin voi käydä raskaaksi. Puheeksi ottaja kokee että turha taas sanoa ja kuulijaa kyllästyttää "mäkätys". Tuntuu vaan niin hullulle että jotkut arjen askareet voivat olla eron syynä mutta niin ne liitot kai arkistuu ja typistyy toistensa ärsyttävyyksien sietämiseen, kompromisseihin..

 

[Taneli-]

Varmaankin näin, toisaalta se puhekin voi käydä raskaaksi. Puheeksi ottaja kokee että turha taas sanoa ja kuulijaa kyllästyttää "mäkätys". Tuntuu vaan niin hullulle että jotkut arjen askareet voivat olla eron syynä mutta niin ne liitot kai arkistuu ja typistyy toistensa ärsyttävyyksien sietämiseen, kompromisseihin..

Itse sanoisin että ongelmaksi nousee ennenkaikkea ääriesimerkit. Vaikka täällä taisi Erkki joskus todeta että enempi kuin mieluusti ottaisi esim. 2 vuoden välein uuden 18v naisen koulutettavaksi ja luokseen asumaan niin itse kyllä en.

Eli tiedän lähemmäs 30v naisia jotka ovat asuneet (ja asuvat vieläkin) äitinsä kanssa. Eivät koskaan ole elämänsä aikana tehneet mitään ruuan tapaista, esim. keittäneet kananmunaa, käyttäneet mikroaaltouunia tms. Ihmettelevät sitten huuli pyöreänä jotain hellalla tehtyä risoton tapaista tai uunissa paistettuja kanankoipia "ooh, miten olet niin osaava" ja itsellä on lähinnä nolostunut fiilis kun tuntuu siltä että tuollaisia perus juttuja osasi jo paljon ennen omilleen muuttamista kun molemmat porukoista olivat töissä ja tuli nälkä...

Tiedän myös nyt aviossa olevan päälle 40v miehen joka asui ennen asuntovaunussa ja nyt saan kuulla hänen vaimoltaan miten mies jättää käytännössä KAIKEN mitä ottaa jääkaapista tai pakastimesta pöydälle ja jääkaapin sekä pakastimen oven auki. Sitten tämä vaimo joutuu laittamaan kaiken aina takaisin paikoilleen tai viskaamaan roskiin jos on sulanut / mennyt pilalle.

Eli toki suhteen alussa voi ajatella että jos toinen on "niin kaunis, niin ihana, niin täydellinen" kun on itsekin ihastunut mutta kun muutetaan yhteen ja arki alkaa ei se enää riitä että toinen näyttää kauniilta / komealta ja antaa / vaatii auliisti seksiä.

Jos itselle tulee tunne että on käytännössä "korvike vanhempi" toiselle, isä tai äiti ilman oikeasti sitä määräysvaltaa ja joutuu huolehtimaan tämänkin asioista "muistitko nyt varmasti hoitaa kaikki laskut ettei tule taas muistutuslaskua tässä kuussa?" ymmärrän ihan täysin miksi halutaan erota. Tosin en tajua miksi mentiin ehkä naimisiin jos toinen on täysin mieslapsi tai naislapsi, kiukuttelee ja kaikki pyörii oman navan ympärillä eikä olla ikinä tajuttu että omassa käytöksessä tai itsessä voisi olla jotain vikaa.

 

[Radamsa]

Pakko tarttua, tenavat kasvaa niin helvetin nopeasti, että kaikkien kausivaatteiden inventointi on aika tuskastuttava prosessi. Jos ei mene luottokortilla vaan uutta päälle-tyylillä. Ilmanvaihtokoneiden suodattimien hankinta/vaihto taas ei ihan hirveästi vie aikaa tai aivokapasiteettia. Identtinen homma kerran vuodessa…

On myös totta että molempien vanhempien ei oo järkeä jakaa jokaista tehtävää tasan, kannattaa keskittää toimintoja, mutta silti arkinen vaivannäkö pitäisi mennä reilusti. Ja se on vaikeaa.

 

[AnnaKoo]

Minähän olen siitä erikoinen poikkeusyksilö, että hoidan suvereenisti sekä "naisten" että "miesten" työt. Jälkimmäisiä osaan nykyaikaisen keskivertomiehen edestä, eli yleisimmät remontti-, korjaus- ja huoltotoimenpiteet onnistuu itse enkä tilaa sukulaista, tuttavaa tai huoltomiestä paikalle (poislukien auto jota ei ole, mutta jos olisi huollattaisin liikkeessä kuten suurin osa miehistäkin nykyään). Jälkimmäisessä parisuhteessa olinkin se, joka hoiti kaikki "miesten" työt. Tältä pohjalta tiedän, että jossei nyt ihan jossain peruskorjattavassa rintsikassa asu, niin kyllä niitä "miesten" töitä on vain pieni murto-osa "naisten" töistä. Esimerkiksi tuo mainittu iv-suodatinten vaihto: itse tilasin parin vuoden suodattimet kerralla, laitoin kalenteriin määrävälein muistutuksen, ja itse vaihtotyöhän kestää noin minuutin. Yhden pyykkikoneellisen lajittelukin on monimutkaisempaa ja vie enemmän aikaa ja aivokapasiteettia, ja huomioitavia asioita on enemmän.