Eli jos naiset nyt eivät halua tehdä lapsia (varsinkaan joidenkin tiettyjen miesten kanssa), mutta joidenkin tiettyjen miesten mielestä naisten pitäisi tehdä lapsia (ja mieluiten juuri heidän kanssaan), niin se ei olisi pakottamista tai vähintään painostusta? Selvä.
Tärkein kohta korostettuna.
Ehkä onkin kulttuurin syytä, että naisten odotetaan tekevän lapsia? Yleensä kun löytyy halua, löytyy myös kykyä. Joten seurustelusuhteiden muodostumattomuus voi johtua myös (molemminpuolisen) halun puutteesta. Mutta sekäänhän ei olisi pakottamista, että tehtäisiin pakolla lisääntymispareja, eihän?
Alkaisitko sinä täysipäiväiseksi koti-isäksi, jos sitä ennen voisit ääritapauksessa jopa kuolla raskauteen, tiedostaen sen, että hoitoaikana sinulla ei ole aikaa edes ylläpitää nykyistä ammattitaitoasi saati sitten kehittyä?
Niitä eläimiin rinnastettavia "estottomia ja/tai vastuuntunnottomia ihmisiä" käsittelin jo aiemmin. Itse pidän ajattelevaa ihmistä pykälän ylempänä olentona.
Jälleen tärkein korostettuna.
Miksi naisten siis pitäisi lisääntyä, jos he yksinkertaisesti eivät halua? Eikö heillä olekaan oikeutta päättää omasta kohtalostaan? Eikö heillä ole oikeus olla tottelematta (miesten geenien lisääntymishalua)?
Toki ääriajatteluna voidaan tulkita, että naisen valinta
omasta lapsettomuudesta on aina myös valinta
jonkin miehen lapsettomuudesta, mutta biologiset (raskaus) ja sosiologiset (vanhemmuuden taakan hiljaa hyväksytty sukupuolisyrjivyys) tekijät
minun mielestäni puoltavat naisen oikeutta tässä enemmän. Vastakkaisia mielipiteitä toki löytyy useista korkeakulttuureista, joissa mm. naiset puetaan kaapuihin.
Ensinnäkin, loin pikemminkin "säännön", että feministinaisen on oltava nuori ja vahva. Toiseksi, käytin ilmaisua "nuoret, vahvat, itsenäiset naiset" kärjistävänä, kuten itse olet yrittänyt tehdä jokaisessa kohdassa, jossa olet tuonut feminismiä esille. Lähinnä virhettä taisi olla aiheen vierestä puhuminen, joka tässä yhteydessä on enemmänkin sääntö kuin virhe.
Yritin vain pitää esimerkin yksinkertaisena.
Pääsiäissaaren historia – Wikipedia