Täällä ilmoittautuu yksi. Ikää kohta 25 ja halausta lähemmäs en ole naista päässyt. 20 vuotiaaksi elelin parisuhteen muodostamisen suhteen yhteiskunnan antamien ohjeiden mukaan eli kävin suihkussa ja olin oma itseni. Sen jälkeen alkoi itellekin valkenemaan, että kotona istumalla ja koulussa pärjäämällä ei naisrintamalla saavuta kyllä yhtään mitään. Edelleen olen katkera kaikille tahoille, joiden neuvot oli tasoa "ole oma itsesi, ole ystävällinen, hanki koulutus ja elä kunnollista elämää." Tein näin ja 25 vuoden jälkeen lopputuloksena on paskempi fiilis kuin koskaan ennen. Jos en olisi nuorempana ollut niin idiootti, niin tärkeitä vuosia parantaa tilannetta ei olisi mennyt hukkaan.
3 vuotta sitten heräsin todellisuuteen ja aloin tekemään töitä homman eteen. Samoja juttuja, joita täälläkin mainitaan. Kattelin aamulla peilistä miltä näytän, pakotin itteni käymään viihteellä huomattavasti useammin ja aloin käymään salilla. Tähän päivään asti tätä on jatkettu ja silti tuntuu, että en ole alkupisteestä kyllä juurikaan konkreettisesti liikkunut eteenpäin. Suurin ongelma on, että uusiin ihmisiin tutustuminen on itelle järkyttävän työlästä. Tuntemattoman kanssa paskan jauhaminen saa itessä lähinnä pakoreaktion aikaiseksi, varsinkin naisten kanssa, joista on kiinnostunut. On hemmetin vaikeeta yrittää olla karismaattinen ja kiinnostava, jos jokainen solu huutaa vaan pakenemaan tilanteesta. Tämä sitten aiheuttaa sen, että naisten mielestä olen tylsä ja siirtyvät eteenpäin, kun en vartin jälkeen kyennytkään heittämään satunnaista läpyskää. Ihmiset väittää, että tässäkin voi kehittyä, mutta minulla on ainakin muutaman yrityksen jälkeen jäänyt käteen vaan armoton vitutus. Toinen tekijä on yksinkertaisesti paska tuuri. Ihmisiä joiden kanssa on synkannut on varmaan 15, mutta kaikki on ollut miehiä.
Monissa paikoissa selitetään, että ne neitsyt jätkät on syrjäytyneitä ja äitinsä luona asuvia hiippareita. Olen lopputyötä vaille valmis dippainssi, töissä 3k kuussa palkalla, kavereitakin on kymmenkunta ja salilla käyn edelleen pari kertaa viikossa. Alkaa pikkuhiljaa olemaan vaikeeta olla katkeroitumatta enempää, miettiä mitä tässä vielä kykenee parantamaan ja olla syyttämättä jotain muuta kuin itseään.
Ja ulkonäöstä sen verran, että naama on todennäköisesti jopa keskiverron yläpuolella (vaikea sitä on itse sanoa, mutta todisteita tästä on jonkin verran), mutta pituutta sen 170cm. Vaikeaa on omalle pituudellekaan mitään tehdä.