- Liittynyt
- 16.05.2017
- Viestejä
- 363
Sen verran tökin tätä melko kuohkeaa ketjua, että tuota noin...
Avoin, rehellinen ja empaattinen sekä kummankin osapuolen tarpeita ja rajoja kunnioittava lähestyminen on ainakin itseäni palvellut hyvin. Psykologinen prosessi tai tunnetyö on ollut avain siihen että olen päätynyt ajan myötä itse valitsemaan syvällisemmin täyttäviä suhteita ja kuvioita.
Aina välillä on ollut jotakin tapailua tai muuta säätöä jonkun epävakaaksi osoittautuvan kanssa, mutta hahmotan kokonaisuuden enkä ole katkeroitunut niistä vaan jatkanut omaan suuntaani. Olen varsin hyvässä parisuhteessa mutta jos olisin sinkku niin en jaksaisi edes alkaa tapailemaan ketään kenellä on kovasti vanhanaikaisia romantisoituja odotuksia tai semmoista kuka ei olisi tehnyt tunnetyötä ja prosessoinut asioitaan jo jonkun verran ja kuka ei varsinkaan ottaisi vastuuta käytöksestään ja haluaisi parantaa käytöstään.
Meillä kaikilla on kolhuja, traumoja ja paskoja ajatusmalleja. Vain osa alkaa kohdata ja purkaa niitä. Niiden käsittely on kivuliasta mutta mulle ainakin välttämätöntä. Olin ennen prosessini alkua hiljaa tyytymätön elämääni. Prosessini myötä olen ollut pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen vaikka elämä on heittänyt väliä ripulia niskaan ihan huolella. Suosittelen lämmöllä.
Avoin, rehellinen ja empaattinen sekä kummankin osapuolen tarpeita ja rajoja kunnioittava lähestyminen on ainakin itseäni palvellut hyvin. Psykologinen prosessi tai tunnetyö on ollut avain siihen että olen päätynyt ajan myötä itse valitsemaan syvällisemmin täyttäviä suhteita ja kuvioita.
Aina välillä on ollut jotakin tapailua tai muuta säätöä jonkun epävakaaksi osoittautuvan kanssa, mutta hahmotan kokonaisuuden enkä ole katkeroitunut niistä vaan jatkanut omaan suuntaani. Olen varsin hyvässä parisuhteessa mutta jos olisin sinkku niin en jaksaisi edes alkaa tapailemaan ketään kenellä on kovasti vanhanaikaisia romantisoituja odotuksia tai semmoista kuka ei olisi tehnyt tunnetyötä ja prosessoinut asioitaan jo jonkun verran ja kuka ei varsinkaan ottaisi vastuuta käytöksestään ja haluaisi parantaa käytöstään.
Meillä kaikilla on kolhuja, traumoja ja paskoja ajatusmalleja. Vain osa alkaa kohdata ja purkaa niitä. Niiden käsittely on kivuliasta mutta mulle ainakin välttämätöntä. Olin ennen prosessini alkua hiljaa tyytymätön elämääni. Prosessini myötä olen ollut pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen vaikka elämä on heittänyt väliä ripulia niskaan ihan huolella. Suosittelen lämmöllä.