Eli jos ei ole ammattia, koulut jätetty kesken eikä ole työtä...
Miehet joilla koulutus on jäänyt peruskoulupohjalle taitavat kuitenkin olla kovin pieni osuus miehistä. Kyllä niitä pariumisvaikeuksia on ammatillisen koulutuksen hankkineillakin miehillä (joista myös monet ovat työttöminä).
Toisaalta sitten he jotka "pariutuvat" näiden työttömien miesten kanssa, epäilen että moni on sitten tässä tilastossa:
Minä taas luulen että yleisesti ottaen naiset eivät pariudu työttömien miesten kanssa. Eivätkä mielellään myöskään Mäkkärin tai Prisman myyjämiesten kanssa (tosin suuri osa tästä porukasta taitaa olla opiskelijoita joille ko. ammatti ei ole eläkeammatti).
Heitän ihan lonkalta väitteen että jos työssäkäyvässä pariskunnassa mies päätyy työttömäksi (esim. pidemmäksi aikaa kuin vuosi), se johtaa paljon useammin avioeroon kuin se että vaimo joutuu työttömäksi.
Se miksi noin on (jos on), siitä jokainen voi esittää omia teorioitaan. Feministien mielestä syynä on se että työttömän miehen pää ei kestä sitä että hänen vaimonsa on perheen pääasiallinen elättäjä (vaikka muka vaimo ei olisi tästä moksiskaan) ja sen takia ko. miehen kanssa on mahdotonta enää elää, kun taas miesasiamiehet saattavat väittää ettei nainen näe samanlaista arvoa miehelle joka ei ole perheen pääasiallinen elättäjä, ja naisen pää ei kestä sitä että hän osaltaan elättää miestään. Ei semmoinen sovi perinteiseen roolikuvioon.
Yhden vanhemman perheitä oli Tilastokeskuksen Perheet 2020 -tilaston mukaan Suomessa kaikista lapsiperheistä 24 %. Äiti–lapsi-perheitä oli 20 % lapsiperheistä eli 152 41. Isä–lapsi-perheitä oli 261 enemmän kuin edellisenä vuotena 34 275 eli 4 % lapsiperheistä.
Nuo luvut yksinään eivät kerro paljoakaan. Tarvitsisi tietää esim.
- Kuinka suuri osa yh-perheistä ovat avioeron seurausta (eikä esim. leskiytymisen takia tai sen takia että lapsi saatiin parisuhteen ulkopuolella)
- Jos syynä oli avioero, kumpi osapuoli sitä ensisijaisesti haki, ja mistä (todellisesta) syystä.
Menee osittain arvailuksi.
Moni lapseton yli kolmikymppinen lapsikuumeinen nainen saattaa päätyä liian hätäisesti yhteen ns. väärän miehen kanssa, jonka kanssa ei sitten haluakaan elää loppuelämäänsä. Muistan kerran esim. deitit missä olin, missä nainen teki selväksi heti ensideiteillä että taka-ajatuksena on lapsen saanti, biologinen kello tikittää eikä hän aio odottaa montaa vuotta lapsen hankintaa. Minusta ei hänen lastensa siittäjää siihen hätään tullut, ja tietty ikävä kohtalo niillekin miehille joille sitten selviääkin ettei pysty edes hankkimaan lapsia, luultavasti ko. nainen eroaisi nopeasti hedelmättömästä miehestä.
Toivotaan että ko. nainen kuitenkin löysi sopivan miehen ja sai perustettua perheen. Toisaalta ymmärsin hänen tuskastumisensa koska kuulemma hän oli ollut vuosikausia yhdessä miehen kanssa, joka sitten olikin päättänyt ettei halua jälkikasvua, ainakaan ko. naisen kanssa. Nainen koki että meni monia tärkeitä vuosia hukkaan hunsvotin takia. Annan sinänsä myös arvoa sille että hän toi taka-ajatuksensa heti julki, osasin minäkin perääntyä. En sen takia ettenkö olisi välttämättä halunnut lapsia, mutta en olisi halunnut edetä asiassa yhtä kiireellä kuin hän. Pitää nyt ainakin muutama vuosi olla yhdessä nähdäkseen onko pidempiaikaista yhteistä tulevaisuutta johon uskaltaa lapsiakin hankkia.
Helsingissä yhden vanhemman perheitä oli 25 017, 32 % kaikista lapsiperheistä (78 662), enemmän kuin maassa keskimäärin.
Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on myös eräs erityispiirre joka saattaa osaltaan selittää eroa muuhun maahan nähden: yllättävän monet maahanmuuttajaperheet ovat eronneet. Eli monilapsisen perheen isä ja äiti ovat eronneet ja asuvat väestörekisterissä eri osoitteissa, äiti asuu lapsien kanssa.
Tätä ilmiötä on hämmästelty esim. somalien keskuudessa. Minun teoriani ilmiölle on että tällä peliliikkeellä maksimoidaan perheelle saatava yhteiskunnan tuki, ja avioero on tehty vain paperilla, Suomen lain edessä. Muslimiperinteen mukaisesti ei kuitenkaan ole erottu, eli islamin mukaan ollaan edelleen avioliitossa.
Luultavimmin perheen isä myös käytännössä asuu perheensä kanssa vaikka väestörekisteriin osoitteeksi on merkitty esim. alivuokralaisuus jonkun maahanmuuttajatutun tai sukulaisen luona. Ei eronneilla ole mitään seurantapantaa mistä viranomaiset seuraisivat missä kukakin viettää aikansa ja yöpyy.
Otaksun että nämä perheet kokevat myös vähintään pieniä vaikeuksia saada se toinen osapuoli hoitamaan jonkun toisen lapsia, tietysti nyt voitte osoittaa arvioni vääräksi kertomalla miten ilolla menisitte naimisiin YH-äidin kanssa jos vain sellaisen löytäisitte... Mikä varsinkin pääkaupunkiseudulla on huomattavasti helpompaa kuin muualla...
Minun vaimollani oli jo entuudestaan poika, ja aika monta muutakin yh-äitiä tuli treffailtua ennen häntä. Nyt meillä on myös kaksi yhteistä poikaa.
Kun parisuhdetta etsivällä alkaa ikää olla yli 30, saa yhä enemmän varautua siihen että vastapuolella on jo ennestään jälkikasvua (oli vastapuoli sitten mies tai nainen). Jos se on ongelma, sitten on. Ehkä nykyaikana sitten on enemmän myös varttuneempia naisia joilla ei ole lapsia eivätkä (enää) sellaisia haluakaan, kyllä minäkin joitakin sellaisia tapasin joita ei lastenhankinta kiinnostanut.
En usko että sen terveytensä menettäneen YH-äidin kynnys seurustelu ja aviosuhteelle kuitenkaan JÄRJETTÖMÄN kova enää on, joten ei muuta kuin etsimään.
Osaltaan yh-äidit saattavat ainakin Suomessa olla jopa nirsompia ainakaan muuttamaan yhteen uuden miehen kanssa, koska
a) heidän pitää miettiä myös kotona vielä asuvien lastensa tai lapsensa suhtautumista asiaan
b) biologinen kello ei enää tikitä, lapsia on jo joten se ei toimi enää motiivina äkkiä löytää joku mies ennenkuin lastensaanti muuttuu mahdottomaksi.
Suomessa yksineläminen lasten kanssa ei samalla tavalla romuta taloutta kuin monissa muissa maissa, joten sekään ei ole yhtä suuri kannustin perustaa uusioperhettä hinnalla millä hyvänsä. Mikä sinänsä on ihan positiivista mielestäni.