@Taneli- Erittäin hyvin sanottu muuten tuokin.
Mutta jos käännytään positiivisempiin aiheisiin niin tapasin tuossa eräässä yhteydessä mukavanoloisen naisen.
Ei siinä vielä mitään ilmennyt että jompikumpi olisi toisesta kiinnostunut, vaikka kovasti tahtoisinkin uskoa niin.
En ole vuosikausiin varsinaisesti ihastunut keneenkään mutta nyt on jännä olo ja tää nainen pyörii mielessä. Ahdistaakin kun tiedän, että en tule ainakaan ihan heti tapaamaan häntä uudestaan.
Se on myös erityistä, että kun yleensä ajattelen viehättävistä naisista lähinnä seksin kautta, niin tätä naista en edes katso ensisijaisesti seksiobjektina. Siis onhan hän myös todella nätti, mutta ajattelen nyt jotenkin syvemmin. Näin on käynyt ennenkin mutta todella harvoin.
En todellakaan tiedä mitä tämä nainen ajattelee minusta. Sitä pelkää usein että antoi itsestään jotenkin oudon kuvan. Ja siksikin sitä haluaisi tavata uudestaan jossain sopivan rauhallisessa yhteydessä ja tutustua enemmän.
Mulla ei ole tämän naisen yhteystietoja, mutta voisin saada ne jos kysyisin joltain sen ystävältä, jonka yhteystiedot mulla on. Mutta saanko siitä jonkun stalkkerin leiman itselleni?
Tiedän missä voisin mahdollisesti tavata hänet, ilman suurempaa stalkkausfiilistä. Pitäisi vaan rohkaista itseään menemään sinne. Ja yrittää käyttäytyä normaalisti ja luontevasti. Saatan olla outo mutta käyttäytymisellä pystyy kyllä sitä ulos näkyvää outouttaan vähän säätelemään. Kun ei vaan sanoisi mitään outoa tai typerää, siitä on valitettavasti kokemusta.
Ja tämä tapaaminen tapahtui oikeastaan juuri niin kuin olen täällä pohtinut ja muutkin ovat. Ei tinderissä, ei netissä, vaan siellä missä ihmisiä on. Ei myöskään baarissa, se ei ollut mulle oikea paikka etsiä seuraa, vaikka joillekin voi ollakin.
Jotain pitäisi nyt keksiä että ei taas joudu syyttelemään itseään raskaasti.
Oikeastaan samalla, osittain tämän takia ja osittain muiden tapahtuineiden asioiden takia, heräsi kipinä siihen että veisi omaa elämänmuutosta askeleella eteenpäin. Jos vihdoin jaksaisi (ja kehtaamisongelmalta uskaltaisi) mennä kuntosalille, voisi nyt ainakin kesäkauden treenata. Fysiikkaa ja ryhtiä vähän paremmaksi kehittämällä ei ainakaan asiat huonompaan suuntaan menisi. Ja saisi jotain järkevämpää tekemistä iltapäiviin.
Salillehan olen suunnitellut, että menisin, moneen kertaan, aika usein krapulassa näitä mietin, mutta nyt voisi olla aika tehdä asiasta totta. Tuossa olisi yksi sali sopivan lähellä, siellä on myös asiallinen hinnoittelumalli ja PT palvelut järjestyy myös.
Kun miettii sitä normaalin, tyypillisen arkipäivän kulkua, että töiden jälkeen atk:n ääreen ja siinä kulutan päämäärättömästi nettiä kunnes tulee aika syödä tai mennä nukkumaan, tuli sellainen olo että näin ei voi jatkua.
Pelaamiseen meni kiinnostus jo aikaisemmin, sittemmin olen vähän harrastellut muita ns nörttimäisempiä juttuja, mutta ei nekään jaksa loputtomiin kiinnostaa.