Markkina-arvon ylläpito vaatii mieheltä paljon enemmän. Naiset käytännössä kunhan pysyvät terveessä kunnossa niin fyysisesti, kuin henkisesti, niin se riittää. Eikä välttämättä nuokaan tarvitse olla aivan mintissä. Puhumattakaan rahasta, statuksesta, koulutuksesta, työpaikasta...
Kolikon kääntöpuolena miehenä pystyt vaikuttamaan, eli panostamaan omaan asemaasi parisuhdemarkkinoilla paremmin, kuin naiset, mutta naisia kohtaan oleva käytännön rajaton kysyntä voi hyvin helposti lannistaa. Viimeistään käytännön kautta. Elämä on.
Miehen on periaatteessa mahdollista nostaa markkina-arvoaan keskiverrosta ihan haluttuun luksus-äijään, se tosin vaatii jo onneakin ja on harvinaista, mutta joka tapauksessa periaatteessa mahdollista. Iän karttuminenkaan ei hirveästi haittaa.
Naisella markkina-arvon nostaminen joillakin pykälillä on hyvin helppoa. Se menee näin: "älä syö, älä ainakaan syö paljon".
Jos ajatellaan, että keskiverto suomalaisnainen painaa nykyään 70 kiloa, niin tuosta jos onnistuu napsaisemaan 10-20 kiloa pois, niin mitä luulet että käy markkina-arvolle? Puhumattakaan, jos lähtötilanne huitelee jossain vielä korkeammissa lukemissa, kuten siis jo puolella naisista huitelee...
Lähtisin siitä, että naiselle markkina-arvon nostaminen on käytännössä helpompaa kuin miehelle, mutta ikä on sellainen muuttuja, joka ei tee töitä naisen eduksi. Käytännössä kuitenkin nykyajan markkinoilla "parasta ennen" päiväykset siirtyy yhä tuonnemmas ja yhä vanhemmat naiset on yhä halutumpia, koska siis kysyntä, jano ja pillunhimo vaan on niin rajatonta.
Parinmuodostus on kyllä nykyään hankalampaa, kuin ennen mutta pelilauta on sama miehille ja naisille.
Jos meinaat, että peli on yhtä vaikeaa naisille ja miehille, niin kaikkea paskaa sitä kuuleekin. Huh huh sentään.
"Pelilauta" voi olla sama, koska samassa maassa ja todellisuudessa pelataan, mutta et tainnut tarkoittaa ihan sitä...
Tuskin kukaan väittää, ettei henkilökohtaisten ominaisuuksien ja pariutumisen välillä ole kausaliteettia. Markkina-arvosta puhuminen vain on vahvasti leimaunutta ja henkilökohtaisiin mielikuviin pohjautuvaa. Jos markkina-arvoteoreetikko olisi rehellinen (edes itselleen), niin homma menisi osapuilleen näin: "Markkina-arvoni on 5, mutta olen hakemassa 8-tason puolisoa. Tämä on tyhmää, minun kannattaa joko laskea vaatimustasoani enintään kutoseen tai siirtyä kehittämään itseäni ja palata markkinoille kun olen itsekin vähintään 7". Käytännössä se vain tuntuu menevän enemmän näin: "Minusta on väärin, etten saa vähintään 8-tason puolisoa (vaikka itse olen noin vitonen), deittimaailma on rikki!"
Ei sillä ole oikeastaan mitään väliä miten kukakin tämän markkina-arvoteorian päässään jäsentää, sillä perusasiat on kuitenkin täysin itsestäänselviä. Kuten se, että sinkkumarkkinoilla on paljon enemmän tarjolla kyrpäparrua kuin lemmenvanukasta, ja että tilanne on yhä vaikeutunut tässä suhteessa viime vuosien varrella (syistä X, Y ja Z).
Vitosen miehelle voi olla haastavaa löytää lähellekään mitään vitosen naista. Ehkä jonkun kakkosen-kolmosen suohirviön voi saadakin melko vaivatta, mutta kaikki muu onkin sitten nihkeämpää.
Ja se mikä näissä keskusteluissa usein jää vähän sivu-alalle on SIJAINTI. Sillä on aika paljon väliä että asutko PK-seudulla vain perähikiällä, nimenomaan miehen näkökulmasta.
Sinkkunaiselle Suomen paras kaupunki on Lappeenranta. Kaupungissa on järkyttävä miesten yliedustus ja lisäksi ne on suurelta osin korkeasti koulutettuja/kouluttautuvia, "kilttejä miehiä". Kokeilkaapa joskus tinderöidä tuossa kaupungissa. Naisia on tarjolla kourallinen ja ne on äkkiä swaipattu läpi (mutta oikein kiusallaan Tinder kyllä tyrkyttää upeita venäläisnaisia rajan takaa). Tilanne on heikko koko Kaakkois-Suomessa. Kainuu on toinen ja Lappi kolmas, tosin Rovaniemi voi olla kohtalainen.
Se sitten on vaikeampaa ymmärtää, että miten noi miehet joiden elämänhallintataidot on täysin nolla kelpaa kenellekään.
