Jos ulkonäkö ei ole vahva puoli, ei Tinder varmastikaan ole optimaalisin tapa tavata ihmisiä. Kannattaa mennä reaalimaailmaan, siellä suurin osa naisistakin on.
Kyllä. Ja samalla tämä on sellainen tuskastuttavan helppo neuvo: "Hei menepä kuule kohtaamaan ihmisiä!"
Neuvohan on sinänsä täysin totta, ei parempaa oikotietä onneen oikein ole (Tinder on useimmille huonompi tie). Mutta ehkä juuri tämä ketju on se, mihin saa myös tulla avautumaan neuvon toteuttamisen käytännön vaikeuksista.
On yllättävän vaikeaa Suomen kaltaisessa maassa tavata uusia ihmisiä niin, että aloitteiden tekoon syntyy luontevia tilaisuuksia. Eri yhteyksissä kaksi P-Amerikasta ja Etelä-Euroopasta tullutta vaihtari(nais)opiskelijaa spontaanisti on mulle ihmetelleet, "miten ihmeessä te suomalaiset oikein pariudutte"? Tähän olen vastannut että "vaikeasti"
Kaveripiirin kautta on tunnetusti paras väylä pariutua livenä, mutta päälle kolmekymppisenä monilla tuntuu jo olevan tosi fiksautuneet ne kaveripiirit. Olisi hauskaa että suomalaiset vähän reippaammin hyväksyisivät uusia ihmisiä piireihinsä. Lisäksi usein kaveripiirit ovat tosi sukupuolittuneet miesten ja naisten porukoihin, sen kuvion murtaminen ei ole ihan helppoa.
Myöskään kylmät vuodenajat (julkisilla paikoilla ihmiset kiiruhtavat paksuissa vaatteissaan, tavoitteena päästä vain nopeasti jonnekin pois, kaikki rentous ja avoimuus on tiessään) ja pohjoismainen hyggeily-kulttuuri (heti päivän jälkeen ihmiset lukkiutuvat omiin mukaviin koteihinsa yksin tai vain parhaan ystävänsä kanssa) eivät edistä kohtaamisia. Kodin ulkopuolella ihmiset eivät oikein virity mihinkään. Okei, tää on vähän talvifiiliksissä kirjoitettua, onneksi kevät joskus tulee.
Yksi jännä havainto on, että usein kun järjestetään joku yleinen häppeninki opiskelu- tai työpaikoilla, niin vaikka kutsuttujen poolissa naisia olisi enemmistö, niin illan loppuvaiheessa - eikä puhuta mistään epätoivoisesta klo 02 vaiheesta vaan tyyliin klo 21-23 jolloin periaatteessa on just se aika kun voisi syntyä niitä kohtaamisia - alkaa katsella ympärilleen, niin yhä isompi ja isompi osa hengailemaan jäävistä on miehiä. Akateemisia, fiksuja ja isolta osin vapaita miehiä. Naiset katoaa jonnekin. Usein lopussa on suhdeluku 5:1 miehiä vs. naisia, vaikka illan alussa oli 2:3 naisenemmistö. Muilla sama havainto? Mikä homma tääkin oikein on?
Aina on helppo sanoa, että ole aktiivisempi, hanki harrastuksia joissa on naisia, jne. mutta vastapalloon sanoisin, etteivät naiset ymmärrä, miten turhauttavaa kaikki yllämainittu on sille aloitteen tekijälle joka edelleen perinteisesti on mies.
Ulkomaalaiset tekevät siis ihan samoja havaintoja, että kohtaamiset ja sosiaalinen kulttuuri eivät Suomessa suosi pariutumista. Ja itse on helppo tehdä käänteinen havainto kun käy vähän etelämpänä. Ehkä sama ilmiö tekee tästä vakaan ja turvallisen maan yms., mutta eipä ole helppoa kohdata ihmistä täällä.