- Liittynyt
- 13.02.2021
- Viestejä
- 604
Tätä ketjua lukiessa saan ainakin itse vahvistuksen omalle käytännön kokemuksiin perustuvalle teorialleni siitä, että pariutumisgenressä on sukupuolesta riippumatta kahdenlaista väkeä. Yksi porukka on se onnekkaampi, joka on sattunut löytämään sellaisen kumppanin, jonka kanssa avoimuus ja henkinen yhteys vaan toimii. Tämä "kemia" johtaa sitten usein siihen, että se seksielämäkin on vähintäänkin ok-tasolla, vaikka kumppani ei esimerkiksi ulkoiselta olemukseltaan täyttäisikään kaikkia unelmakumppanin kriteerejä. Jos tällainen hyvä tuuri on käynyt jo nuorena, niin sellainen ihminen ei välttämättä ymmärrä kovin hyvin sellaista ihmistä, jotka tälläkin palstalla valittavat pariutumisen vaikeutta ja siksi he pitävät valittajia vain ronkeleina runkkareita joiden pitäisi lopettaa pornon katselu ja lähteä ulos puhumaan naisille.
Monella yksinäisellä parisuhteen puuttuminen ei kuitenkaan välttämättä johdu yrittämisen puutteesta. Tosiasiassa he ovat osa sitä toista isompaa joukkoa ihmispopulaatiossa, jotka eivät ole olleet niin onnekkaita, että olisivat törmänneet ihmiseen, jonka kanssa olisi molemmin puolin "kemiat" kohdanneet. Tämä johtaa helposti sitten siihen, että ne Laasasen primitiivisen luonnonvalinnan mukaiset markkina-arvoteoriat alkavat korostua, mikä voi sitten "betaurosten -ja naaraiden" kohdalla vaikeuttaa sopivan kumppanin löytymistä entisestään. Kun ei onnistu kohtaamaan ihmistä ihmisenä, niin alkaa usein entistä enemmän seksualisoida ja esineellistää vastakkaista sukupuolta kun yritetään pariutua. Omaa itseään ajatellen on helppoa pyörittää mielessään vaan niitä unelmien valioyksilöitä. Harva neito hieroo pilluaan yön hämärässä peiton alla jotain random pc-nörttiä ajatellen, eikä kundeillakaan runkulla ole kaupan viiskymppinen lihatiskin Riitta ensimmäisenä mielessä (ellei nyt ole aivan saastainen pervo kyseessä). Kun ei ole onnistuneita kokemuksia riittävän ihanan ihmisen kohtaamisesta niin on helppo kävellä siihen ansaan, että ikäänkuin yritetään shoppailla sitä kumppania jossain tinderissä niin, että mennään vastapuolen seksuaaliset ominaisuudet tai status mielessä, vaikka tosiasiassa nämä ominaisuudet eivät määrittele onnellista parisuhdetta.
Ei ne markkina-arvoteoriat ihan tuulesta temmattuja ole, vaan perustuvat kylläkin parinvalinnan mekanismeihin - mutta ei niitä tule kuitenkaan liiaksi korostaa. Ihminen on kuitenkin sosiaalisesti älykäs eläin ja osaa myös oman edun nimissä nähdä pintapuolisten seikkojen läpi, kuten esimerkiksi sen että tuntee olonsa hyväksi toisen ihmisen seurassa vaikka tämä ei olisikaan alfa-chad tai tiimalasivartaloinen poviprinsessa.
Joku Tinder ei ole ainakaan lisännyt ihmisten mahdollisuuksia kohdata toisiaan ihmisinä. Ei siis ihmekään, että pariutuminen on vaikeampaa.
Rakastuminen on yleensä hyvin kompleksinen skenaario, jolla on usein yllättävänkin vähän tekemistä yksilön seksuaalisten haaveiden kanssa. Ja usein ne suhteet, jotka ovat perustuneet hyvään perseeseen tai korkeaan statukseen ovat niitä jotka myös ensimmäisenä päättyvät eroon kun arki alkaa.
Monella yksinäisellä parisuhteen puuttuminen ei kuitenkaan välttämättä johdu yrittämisen puutteesta. Tosiasiassa he ovat osa sitä toista isompaa joukkoa ihmispopulaatiossa, jotka eivät ole olleet niin onnekkaita, että olisivat törmänneet ihmiseen, jonka kanssa olisi molemmin puolin "kemiat" kohdanneet. Tämä johtaa helposti sitten siihen, että ne Laasasen primitiivisen luonnonvalinnan mukaiset markkina-arvoteoriat alkavat korostua, mikä voi sitten "betaurosten -ja naaraiden" kohdalla vaikeuttaa sopivan kumppanin löytymistä entisestään. Kun ei onnistu kohtaamaan ihmistä ihmisenä, niin alkaa usein entistä enemmän seksualisoida ja esineellistää vastakkaista sukupuolta kun yritetään pariutua. Omaa itseään ajatellen on helppoa pyörittää mielessään vaan niitä unelmien valioyksilöitä. Harva neito hieroo pilluaan yön hämärässä peiton alla jotain random pc-nörttiä ajatellen, eikä kundeillakaan runkulla ole kaupan viiskymppinen lihatiskin Riitta ensimmäisenä mielessä (ellei nyt ole aivan saastainen pervo kyseessä). Kun ei ole onnistuneita kokemuksia riittävän ihanan ihmisen kohtaamisesta niin on helppo kävellä siihen ansaan, että ikäänkuin yritetään shoppailla sitä kumppania jossain tinderissä niin, että mennään vastapuolen seksuaaliset ominaisuudet tai status mielessä, vaikka tosiasiassa nämä ominaisuudet eivät määrittele onnellista parisuhdetta.
Ei ne markkina-arvoteoriat ihan tuulesta temmattuja ole, vaan perustuvat kylläkin parinvalinnan mekanismeihin - mutta ei niitä tule kuitenkaan liiaksi korostaa. Ihminen on kuitenkin sosiaalisesti älykäs eläin ja osaa myös oman edun nimissä nähdä pintapuolisten seikkojen läpi, kuten esimerkiksi sen että tuntee olonsa hyväksi toisen ihmisen seurassa vaikka tämä ei olisikaan alfa-chad tai tiimalasivartaloinen poviprinsessa.
Joku Tinder ei ole ainakaan lisännyt ihmisten mahdollisuuksia kohdata toisiaan ihmisinä. Ei siis ihmekään, että pariutuminen on vaikeampaa.
Rakastuminen on yleensä hyvin kompleksinen skenaario, jolla on usein yllättävänkin vähän tekemistä yksilön seksuaalisten haaveiden kanssa. Ja usein ne suhteet, jotka ovat perustuneet hyvään perseeseen tai korkeaan statukseen ovat niitä jotka myös ensimmäisenä päättyvät eroon kun arki alkaa.
Viimeksi muokattu: