Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Erkki_erikeepperi]

Mikä tämä sattunut syy siis on? En nyt oikein saa kiinni.

EDIT: Jos meinaat maahanmuuttoa, mahtaako tuo olla niin relevantti tekijä tässä?

Relevantti ja relevantti, sukupuolijakauman dynamiikka on hyvin herkkä asia ja tällainen äkillinen muutos kyllä sekoittaa pakkaa, vaikka äkkiseltään luulisi ettei se nyt niin iso juttu ole. Mutta kyllä se on.

 

[Baldrick]

Niin mitä sitten? Miten tuo liittyy meihin Suomessa 2022?

Jaa-a. Lukisitko vaikka keskustelun läpi mihin heittelet one-linereita sivusta?

 

[Sally_Spectra]

Jaa-a. Lukisitko vaikka keskustelun läpi mihin heittelet one-linereita sivusta?

Homo Sapiens on kehittynyt tietoisuudessa siihen pisteeseen, että pystyy tunnistamaan ja kontrolloimaan mielihalujaan. Pystymme valita miten toimimme.

 

[Väsähtänyt]

Tänään kävin tapaamassa erästä naista.
Ei ollut juurikaan viehättävä, mutta näinhän sen kuuluu mennäkkin. Kuten jo ketjussa on tullut selväksi, "rumat naiset on pop".
Naisen kanssa ei tullut mitään sutinaa sen koommin. Ei jäänyt oikein mitään käteen, hieman ajattelin että se on vähän erilainen kuin mitä haen, vaikka haenkin epäviehättävää. Ehkä nainen myös ei ollut oikeen innostunut minusta.

 

[Baldrick]

Homo Sapiens on kehittynyt tietoisuudessa siihen pisteeseen, että pystyy tunnistamaan ja kontrolloimaan mielihalujaan. Pystymme valita miten toimimme.

Juuri tuo luonnollista käyttäytymistä ja omia tarpeita vastaan pyristeleminen tekee ihmisistä niin onnettomia. Ymmärrän kyllä elämänkumppanuuden, mutta ihan turha koittaa pitää mitään täydellistä 40v pätkää, missä kaikki aina olisi kivasti eikä seksiä voisi harrastaa muiden kanssa, jos pitkä suhde vähän viileämmässä hetkessä. Monogaminen avioliitto on laajassa mittakaavassa täysin mielikuvitustuote onnen lähteenä.

 

[Mikkos]

Tänään kävin tapaamassa erästä naista.
Ei ollut juurikaan viehättävä, mutta näinhän sen kuuluu mennäkkin. Kuten jo ketjussa on tullut selväksi, "rumat naiset on pop".
Naisen kanssa ei tullut mitään sutinaa sen koommin. Ei jäänyt oikein mitään käteen, hieman ajattelin että se on vähän erilainen kuin mitä haen, vaikka haenkin epäviehättävää. Ehkä nainen myös ei ollut oikeen innostunut minusta.

Ei jäänyt oikein mitään käteen

Eikös toi tarkoita että hommat eteni paremmin kuin hyvin

 

[Civis Bonus]

Mutta siis jos olet nuori teinipoika, niin kannattaa kyllä miettiä näitä oppilaitosjuttuja tästäkin näkökulmasta. Nuoruus eletään vain kerran ja näillä valinnoilla on suuri merkitys. Vaikka eihän se enää nykyaikana sama ole kuin ennen, koska talentin taso on huonontunut dramaattisesti. Esimerkiksi humanistinaisiin liittyy nykyään tietty stereotyyppinen ulkonäkö, ja aika usein se stereotypia paikkaansa pitää. Ei todellakaan mitään missejä ole. On suorastaan dragikoomisen huvittavaa kun joskus kerran vuodessa olen esimerkiksi Joensuussa käynyt (ihan muilla asioilla). Maantien liittymästä kun lähtee kaupunkia kohti, niin jo vain stereotypia lyö silmille hyvin pian kadulla kävelevän ihmisen muodossa, ja pian näkyy jossain jo toinen. Sukupuolijakaumassa ei ole mitään vikaa, onhan siellä paljon opiskelijanaisia, mutta "painojakauma" on sitten jotain ihan muuta. Se kaupunki on ylipäätään todella läski. Ihan silmiinpistävän läski verrattuna etelän kaupunkeihin, jotka nekin on läskejä, mutta ei nyt sentään noin...

Voin jakaa nämä havainnot. Kirjoitan tämän silläkin uhalla, että nyt joku opiskelijakaveri voi excelöidä, mutta minäkin olen ”opiskellut” oikistutkinnon ohessa humanistisessa kieliä. Pääsykokeeseen luin sen pari tuntia ja pääsin kuudennelta varasijalta viimeisenä opiskelijana sisään.

Pari vuotta meni X-kielen filologian opintojen parissa kesken oikistutkinnon, jossa otin sivuaineeksi myös Y-kieltä. Ideana oli pääasiassa prepata kielioppia, koska puhua osasin molempia kieliä jo lähes täysin. Ideana oli myös saada opiskelijakämppä Helsingistä töiden oheen.

Humanistit olivat aivan loistavaa seuraa, mutta ihan vaan keskustelujen tasolla. Eivät sillä tavalla herättäneet kiinnostusta, vaikka monista tulikin kieltenopettajia. Meininki oli lämminhenkistä, mutta jotenkin saamatonta omaan makuun.

 

[Civis Bonus]

Aivan varmasti. Tämä satuilu voisi olla me naiset- lehden kesäromaanista.

Ei joka kerta. Älä luulekaan.

Tämä tilanteessa, jossa sitä kemiaa on ja tunnelmaa on viritelty Tinderissä viikkokausia. Kun sitä kemiaa on, niin minkäs sille mahtaa.

En todellakaan lähtenyt kenenkään kanssa treffeille hakemaan parisuhdetta jonkun parin päivän viestittelyn jälkeen. Kyllä sitä tunnelmaa rakennettiin se pari viikkoa minimissään.

 

[Civis Bonus]

Tänään kävin tapaamassa erästä naista.
Ei ollut juurikaan viehättävä, mutta näinhän sen kuuluu mennäkkin. Kuten jo ketjussa on tullut selväksi, "rumat naiset on pop".
Naisen kanssa ei tullut mitään sutinaa sen koommin. Ei jäänyt oikein mitään käteen, hieman ajattelin että se on vähän erilainen kuin mitä haen, vaikka haenkin epäviehättävää. Ehkä nainen myös ei ollut oikeen innostunut minusta.

Tavallaan ei yllätä. Tinder on siitä paskaa, että jos kohtaisitte missä tahansa muussa ympäristössä, kuin järjestetyillä treffeillä, niin teistä tulisi pari. Vaan ei Tinderissä, koska ei kukko käskien laula.

 

[banaani]

Tavallaan ei yllätä. Tinder on siitä paskaa, että jos kohtaisitte missä tahansa muussa ympäristössä, kuin järjestetyillä treffeillä, niin teistä tulisi pari. Vaan ei Tinderissä, koska ei kukko käskien laula.

Vähän koen asian samoin, mutta kokemuksia toisaalta on monenlaisia myös Tinderin ulkopuolella...

Joka tapauksessa eräs typykkä löytyi Tinderistä ja kemiat kohtasivat upeasti. Hän lähti Uppsalaan opiskelemaan ja vietettiin sielläkin oikein viehättävä viikonloppu, kaunis tuo kaupunki. Sitten Helsinkiin palatessaan porukoilleen, ei enää suhde kelvannut. Oli tarkoitus tutustua kavereihinsa ja häneltä yhtäkkiä tuli (onneksi sentään kasvotusten) kommentti: "me tavattiin Tinderissä, se on mun mielestä outoa". Eikä sitten kontaktia enää sen jälkeen. Suhde ehti syventyä kuitenkin jo melko pitkälle jo ennen muuttoaan Ruotsiin, vaikka lyhyestä haitarista oli kyse (noin pari kk). Seksikin ehti maistua, mutta ei niin ei.

Nyt taannoin tutustuin naapuriini, joka vaikutti tosi innokkaalta tutustumaan. Näin, kun hän lähti pesulaan viemään pyykkejään ja teennäisen tyylikkäästi puin nopeasti kivat kuteet päälle, jotta istuskelisin kuin muina miehinä ulkoportailla. "Cool" piti paikkansa ja keskustelu lähti käyntiin "hei, sähän oot mun naapuri, millos muutit tänne?" Kehuin kokkaustaitojani ja ehdotin, että saapuisi illalliselle. Innostui kovasti, sanoi haluavansa parasta kanaa, mitä planeetalta löytyy. Lupasin, että saa. Hän otti numeroni, minulla siis ei ollut hänen numeroaan vielä. Parin päivän päästä hän yllättää viestillä ja kyselee kaikkea horoskoopista ikään ja siltä väliltä.

Keskustelu tuntui sujuvan todella hyvin. Lopulta hän lupasi katsoa aikatauluaan ja kertoo, kun on vapaata. Noh, reilu viikko on pyörähtänyt, eikä häneltä ole tullut mitään. Välissä laitoin ehdotuksen mennä viereiseen kapakkaan drinkille, mutta sitä viestiä hän ei ole lukenutkaan. Tänään tuli vastaan, taas kerran pyykkireissulta, mutta tuntui olevan vaikean oloinen jo kun tervehdin pelkällä "hei":llä. Viesti meni perille: ei häntä kiinnosta sittenkään. Ihmettelen vaan, kun hän vaikutti niin innokkaalta, hän laittoi viestiä ensimmäisenä, kemiat tuntuivat täsmäävän liiankin hyvin jo Netflix-katseluhistoriasta lähtien ja sitten vain tyhjää.

Noh, en koe saaneeni "turpaan", mutta molemmat kokemukset tuntuvat turhan yleisiltä. Olen jo 30v, olen yrittänyt monesti myös "livenä" rupatella ja joskus ihan ruokakaupassakin puhuttanut leidejä. Ei siltikään tunnu kaikesta innokkuudesta koskaan etenevän mihinkään, vaikka pallo on aina ollut naisella, mitään painostamista ei minun puolelta. Tinder-heilat taas usein valittavat, että vakavan suhteen kehittyminen Tinder-tuttavuudesta tuntuu väärältä. Tiedä ja ihmettele, on se vika jossain, en tiedä onko minussa?

Oli se erilaista kakskymppisenä, kun vuosi oli tyyliin 2012-2015. Menin tytölle kuin tytölle ja vähän teinisävyyn "hei oot kiva, mennääks treffeille?" ja loppu on historiaa. Yksikään noista ei sitten kuitenkaan kelvannut pidempään suhteeseen, ihan minun takiani. Olen ehkä turhan vaativa, kaipaisin kuitenkin jotain muuta kuin vain iloa silmälle... No, yksi sellainen löytyi n. 3 vuotta sitten ja uskalsin sen pohjalta jo avioituakin, mutta nyt olen toipumassa erosta. Nainen ei ollutkaan valmis sitoutumaan, kaikista puheistaan huolimatta. (edit: enemmän oli naisen toive yhteinen elämä). Hän kuitenkin oli reilut 5 vuotta mua nuorempi, niin ei lopulta tullut yllätyksenä.

Mitä lääkkeeksi?

 

[Erkki_erikeepperi]

Noh, en koe saaneeni "turpaan", mutta molemmat kokemukset tuntuvat turhan yleisiltä. Olen jo 30v, olen yrittänyt monesti myös "livenä" rupatella ja joskus ihan ruokakaupassakin puhuttanut leidejä. Ei siltikään tunnu kaikesta innokkuudesta koskaan etenevän mihinkään, vaikka pallo on aina ollut naisella, mitään painostamista ei minun puolelta. Tinder-heilat taas usein valittavat, että vakavan suhteen kehittyminen Tinder-tuttavuudesta tuntuu väärältä. Tiedä ja ihmettele, on se vika jossain, en tiedä onko minussa?

Mitä lääkkeeksi?

Naisilla on liikaa valinnanvaraa. Sitähän tämä on. Elämä on.

Muuta lääkettä ei kai ole kuin jatkaa yrittämistä tai vaihtaa maisemaa, tai unohtaa naiset kokonaan hetkeksi.

 

[banaani]

Naisilla on liikaa valinnanvaraa. Sitähän tämä on. Elämä on.

Muuta lääkettä ei kai ole kuin jatkaa yrittämistä tai vaihtaa maisemaa, tai unohtaa naiset kokonaan hetkeksi.

Endgame taitanee olla seksinukke tätä myötä. On tässä tullut pohdittua, mitä oikein elämältä haluaa. Ihan kavereiden löytäminen tuntuu jo raskaalta, eikä auta että maisemia on vaihdettu kaiken ajan.

Ala-asteen ihastukseni ei ehtinyt saada pusua minulta myöskään, kun tänne stadiin piti muuttaa Hämeenlinnasta. Lukioikäisenä katselin läpi, mitä vanhoille koulututuille kuuluu Facebookin voimin, eikä kyllä mitään menetystä ollut minun kohdallani. Aivan kauhean näköistä oli kaikin puolin, kun jo profiilikuvien perusteella ei tehnyt mieli laittaa kaverikutsua.

Sittemmin "aluevaltauksia" kokeiltu. Lappeenranta, Jyväskylä, ym. kohteet pk-seudun ulkopuolella. Tuntuu, ettei yksikään Suomen naisista iske silmään. Itse olen ihan OK-normaali, voisi BMI:tä pudottaa ehkä muutaman yksikön verran, mutta kaukana ovat näkemäni naiset edes "perusläskistä"...

Tai sitten ovat Instagram-malleja, jotka treffienkin ajan jatkuvasti tuijottavat puhelinta. Olen sitten kävellyt vain pois, noin vain. Ravintolassa aina voi maksaa tiskilläkin, ei tarvitse odottaa tarjoilijaa. Ja jos seurani ei kelpaa, maksakoot nainen itsensä lähtiessään. En todellakaan lähde "simppaamaan".

Vähemmän iloa silmälle olevat naiset olen myös kutsunut treffeille, jos muuten ovat hauskoja tyyppejä. Ikävästi viimeisin tällainen kokeilu päätyi minun käyntiini psykologilla. Aivan helvetillinen tapaus, jossa nainen kiintyi aivan liikaa, eikä jättänyt rauhaan. Tuli kotiovellekin kerran ilmoittamatta ja mm. teki sellaisen tempun hänen luonaan ollessani, että juoksi oven eteen kädet ilmassa, etten vain lähtisi pois kotiin. En halunnut yöksi jäädä, mutta tämä alkaa vain itkemään, ettei halua yksin yötä viettää. Kesti aivan vitun pitkään selvitä tuostakin, kun suostuin seksiin ihan vain, että sain nukkua.

Kaikenlaisia kokemuksia siis ollut. Ja tyttöystäviä on ollut ihan riittävästi, tässä alkaa oikeasti miettimään, paljonko enää jaksaa näitä touhuja. Kun ei helppoa deittailu ole muutenkaan nyt Tinder-aikana ja jos ei ole tyypillinen tapaus, jossa nainen luulee itsestään liikoja, niin sitten on psykoottinen tapaus, jollaisista luulin vain kirjoitettavan liioitellusti Redditin syövereihin. Vaan ei, totta tarut ovat.

Älkää vittu koskaan hyväksykö sellaista naista elämäänne, joka on epävarma itsestään / ulkonäöstään edes pienenkään verran. Uskoin sinisilmäisesti, että sellaisia voi tsempata ja rakentaa itsevarmuutta ajan myötä. Ei voi tai sitten vie reilusti enemmän vuosia kuin itsellä olisi sellaiseen. Nainen, joka tietää mitä haluaa, on moninkerroin seksikkäämpikin, vaikkei ulkonäön perusteella muuten huolisi.

 

[Oravamedian käpy]

Keskustelu tuntui sujuvan todella hyvin. Lopulta hän lupasi katsoa aikatauluaan ja kertoo, kun on vapaata. Noh, reilu viikko on pyörähtänyt, eikä häneltä ole tullut mitään. Välissä laitoin ehdotuksen mennä viereiseen kapakkaan drinkille, mutta sitä viestiä hän ei ole lukenutkaan. Tänään tuli vastaan, taas kerran pyykkireissulta, mutta tuntui olevan vaikean oloinen jo kun tervehdin pelkällä "hei":llä. Viesti meni perille: ei häntä kiinnosta sittenkään. Ihmettelen vaan, kun hän vaikutti niin innokkaalta, hän laittoi viestiä ensimmäisenä, kemiat tuntuivat täsmäävän liiankin hyvin jo Netflix-katseluhistoriasta lähtien ja sitten vain tyhjää.

Aikoinaan kusipään tunnisti siitä, että katkaisivat yhteydenpidon tekstiviestillä. Nykyään ei tarvitse laittaa edes viestiä, kun seuraava tapaus on jo kierrossa. Jostain syystä alkeellisimmatkin käytöstavat tahtovat unohtua kun naisilla on haku päällä, jolloin muita ihmisiä voi kohdella kuin esineitä, ja todennäköisesti samat henkilöt syyttävät samaan aikaan miehiä naisten esineellistämisestä. Olen todennut jo aikoja sitten ettei kannata tutustua pelkän seuranhaun kautta vastakkaiseen sukupuoleen, koska asiaan liittyy monesti liikaa negatiivia piirteitä. Jos pitää yllä aktiivista elämäntapaa ja harrastaa, tutustuu varmasti muissa yhtyeyksissä vastakkaiseen sukupuoleen, ja sitä kautta voi olla helpompaa lähestyä myös muussakin mielessä

 

[namlepo]

Itsevarmat ja päällekävät naiset suosittelen kyllä unohtamaan myös. exäkin oli lyotänyt uuden. Laskujeni mukaan oli ehkä 13-14 kenet tapasi tässä kahden kuukauden sinkkuudensa aikana. No luvut ei oo niin tarkkoja voi olla parikymmentäkin.

 

[Väsähtänyt]

Vähän koen asian samoin, mutta kokemuksia toisaalta on monenlaisia myös Tinderin ulkopuolella...

Joka tapauksessa eräs typykkä löytyi Tinderistä ja kemiat kohtasivat upeasti. Hän lähti Uppsalaan opiskelemaan ja vietettiin sielläkin oikein viehättävä viikonloppu, kaunis tuo kaupunki. Sitten Helsinkiin palatessaan porukoilleen, ei enää suhde kelvannut. Oli tarkoitus tutustua kavereihinsa ja häneltä yhtäkkiä tuli (onneksi sentään kasvotusten) kommentti: "me tavattiin Tinderissä, se on mun mielestä outoa". Eikä sitten kontaktia enää sen jälkeen. Suhde ehti syventyä kuitenkin jo melko pitkälle jo ennen muuttoaan Ruotsiin, vaikka lyhyestä haitarista oli kyse (noin pari kk). Seksikin ehti maistua, mutta ei niin ei.

Nyt taannoin tutustuin naapuriini, joka vaikutti tosi innokkaalta tutustumaan. Näin, kun hän lähti pesulaan viemään pyykkejään ja teennäisen tyylikkäästi puin nopeasti kivat kuteet päälle, jotta istuskelisin kuin muina miehinä ulkoportailla. "Cool" piti paikkansa ja keskustelu lähti käyntiin "hei, sähän oot mun naapuri, millos muutit tänne?" Kehuin kokkaustaitojani ja ehdotin, että saapuisi illalliselle. Innostui kovasti, sanoi haluavansa parasta kanaa, mitä planeetalta löytyy. Lupasin, että saa. Hän otti numeroni, minulla siis ei ollut hänen numeroaan vielä. Parin päivän päästä hän yllättää viestillä ja kyselee kaikkea horoskoopista ikään ja siltä väliltä.

Keskustelu tuntui sujuvan todella hyvin. Lopulta hän lupasi katsoa aikatauluaan ja kertoo, kun on vapaata. Noh, reilu viikko on pyörähtänyt, eikä häneltä ole tullut mitään. Välissä laitoin ehdotuksen mennä viereiseen kapakkaan drinkille, mutta sitä viestiä hän ei ole lukenutkaan. Tänään tuli vastaan, taas kerran pyykkireissulta, mutta tuntui olevan vaikean oloinen jo kun tervehdin pelkällä "hei":llä. Viesti meni perille: ei häntä kiinnosta sittenkään. Ihmettelen vaan, kun hän vaikutti niin innokkaalta, hän laittoi viestiä ensimmäisenä, kemiat tuntuivat täsmäävän liiankin hyvin jo Netflix-katseluhistoriasta lähtien ja sitten vain tyhjää.

Noh, en koe saaneeni "turpaan", mutta molemmat kokemukset tuntuvat turhan yleisiltä. Olen jo 30v, olen yrittänyt monesti myös "livenä" rupatella ja joskus ihan ruokakaupassakin puhuttanut leidejä. Ei siltikään tunnu kaikesta innokkuudesta koskaan etenevän mihinkään, vaikka pallo on aina ollut naisella, mitään painostamista ei minun puolelta. Tinder-heilat taas usein valittavat, että vakavan suhteen kehittyminen Tinder-tuttavuudesta tuntuu väärältä. Tiedä ja ihmettele, on se vika jossain, en tiedä onko minussa?

Oli se erilaista kakskymppisenä, kun vuosi oli tyyliin 2012-2015. Menin tytölle kuin tytölle ja vähän teinisävyyn "hei oot kiva, mennääks treffeille?" ja loppu on historiaa. Yksikään noista ei sitten kuitenkaan kelvannut pidempään suhteeseen, ihan minun takiani. Olen ehkä turhan vaativa, kaipaisin kuitenkin jotain muuta kuin vain iloa silmälle... No, yksi sellainen löytyi n. 3 vuotta sitten ja uskalsin sen pohjalta jo avioituakin, mutta nyt olen toipumassa erosta. Nainen ei ollutkaan valmis sitoutumaan, kaikista puheistaan huolimatta. (edit: enemmän oli naisen toive yhteinen elämä). Hän kuitenkin oli reilut 5 vuotta mua nuorempi, niin ei lopulta tullut yllätyksenä.

Mitä lääkkeeksi?

rima alemmas

 

[Väsähtänyt]

Mistä tunnistaa sopivan puolison, toisinsanoen kun laskee rimaa ettei itse saa pakkeja, niin missä kohtaa on sopiva "pysähtyä"?
Kun ei tunne viehätystä puolisoitaan kohtaan, vaan tekee valinnan järjellä, niin mikä nyt on sit se kohta kun voi todeta että "tämän paremmaksi ei tule, tässä on sopivat ominaisuudet"?
Yleensä huomaan treffeillä perustelevani itselleni miksi nainen EI sovi itselle. Siis oikein hakemalla haen syytä

 

[Francis Ford Mondeo]

Mistä tunnistaa sopivan puolison, toisinsanoen kun laskee rimaa ettei itse saa pakkeja, niin missä kohtaa on sopiva "pysähtyä"?
Kun ei tunne viehätystä puolisoitaan kohtaan, vaan tekee valinnan järjellä, niin mikä nyt on sit se kohta kun voi todeta että "tämän paremmaksi ei tule, tässä on sopivat ominaisuudet"?
Yleensä huomaan treffeillä perustelevani itselleni miksi nainen EI sovi itselle. Siis oikein hakemalla haen syytä

Jakelet täällä parisuhdeneuvoja ja sitten kyselet perusasioiden perään? Mikäs mies sinä oikein olet?

 

[Väsähtänyt]

Jakelet täällä parisuhdeneuvoja ja sitten kyselet perusasioiden perään? Mikäs mies sinä oikein olet?

Eiks voi tehdä sekä että?

 

[Francis Ford Mondeo]

Eiks voi tehdä sekä että?

Suotavaa olisi tietysti, että kotipesä olisi kunnossa ennen kuin jakelee neuvoja miltä tahansa elämänalueelta. Muutenkin nuo höpinäsi elämän suorittamisesta ja esim. seksistä ovat suurimmalle osalle ihmisistä täysin humpuukia.

 

[Väsähtänyt]

Suotavaa olisi tietysti, että kotipesä olisi kunnossa ennen kuin jakelee neuvoja miltä tahansa elämänalueelta. Muutenkin nuo höpinäsi elämän suorittamisesta ja esim. seksistä ovat suurimmalle osalle ihmisistä täysin humpuukia.

Vai niin.

 

[banaani]

rima alemmas

Ei vitussa. Kauneus ei oikeasti ole ensimmäisiä asioita, siis näen paljon vaivaakin sen eteen, että tutustuisi toisen persoonaan ensin. Ikäviä tapauksia on tullut vastaan jo niin paljon, erityisesti "rumasta" päästä.

Sitten taas on ollut sellaisia, jotka ovat häkellyttävän kauniita, muttei mitään sisältöä. Kun muutin Saksaan opiskelemaan, teki eräs nainen aloitteen ja pyysi minut treffeille. Päästiin Dortmundin "Westfalenstadionille" näkemään futista, Dortmund - Hoffenheim. Nainen maksoi kaiken tämän sekä ravintolareissun.

Mutta ei vaan mitenkään voinut tämä nainen kiinnostaa. Sisältöä oli 0. Kyllä häntä olisi voinut vain "painaa menemään", mutta itseäni aidosti ei irtoseksi viehätä. Jos tulee "kutina", niin paljon helpommin voisi vaikka käydä maksullisissa, ainakin näin olen asian perustellut. Eipä vieläkään ole sellaista ylitsepääsemätöntä kutinaa tullut.

Mistä tunnistaa sopivan puolison, toisinsanoen kun laskee rimaa ettei itse saa pakkeja, niin missä kohtaa on sopiva "pysähtyä"?
Kun ei tunne viehätystä puolisoitaan kohtaan, vaan tekee valinnan järjellä, niin mikä nyt on sit se kohta kun voi todeta että "tämän paremmaksi ei tule, tässä on sopivat ominaisuudet"?
Yleensä huomaan treffeillä perustelevani itselleni miksi nainen EI sovi itselle. Siis oikein hakemalla haen syytä

Kuulostaa jo sellaiselta Reddit incel-teorioinnilta, jos oikeasti lähdet miettimään asiaa. Täytyy nyt jotain viehätystä ja kemiaa olla. Jos huomaat treffeillä, ettei nainen kelpaa, mene kotiin. Itse olen mieluummin sinkkuna, kuin jakaisin elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole ainuttakaan keskusteluaihetta tai edes jota ei vain haluaisi vaikka huvikseen nussia.

Järkeily asian suhteen ennen pitkää johtaisi pettymykseen, jos sitä aina pitää perustella itselleen, miksi on "hyvän" valinnan tehnyt, kun oma keho huutaa vastenmielisesti vastaan. Itse olen sittemmin oppinut nauttimaan elämästä enemmän muunkin kautta, esim. riittää hengata ihmisten kanssa silloin tällöin ja saada siten ihmiskontaktia.

Oma sosiaalinen piiri on valtaosin täyttynyt naisista, kun enemmän löysin kavereita heistä kuin miehistä. Jopa kämppiksen tyttöystävä alkoi hengaamaan kanssani, koska varmaan vaikutan myös lähestyttävältä, mutta yritän välttää tuollaisia tilanteita, koska tämäkin tapaus päättyi draamaan. Kundit alkavat riehumaan, kun pelkäävät vilunkia. Ei mitään sellaista.

Työpaikallakin olen yhden muun jätkän lisäksi ainoa mies, kaikki muut parikymppisiä naisia ja yrityksen omistajakin on nainen. Edellisenä pikkujouluna meinasi tapahtua jotain, mutta tilanteen kiusallisuus lopulta voitti ja halusin rauhoittaa menon ennen kuin siitä syntyy mitään uutta draamaa. Tuon duunin kun itse asiassa löysin erään naisen kautta, joka ei enää siellä työskentele...

Ei ihan helpoimpia nämä asiat? @Oravamedian käpy kyllä oikeassa!

 

[Väsähtänyt]

Ei vitussa. Kauneus ei oikeasti ole ensimmäisiä asioita, siis näen paljon vaivaakin sen eteen, että tutustuisi toisen persoonaan ensin. Ikäviä tapauksia on tullut vastaan jo niin paljon, erityisesti "rumasta" päästä.

Sitten taas on ollut sellaisia, jotka ovat häkellyttävän kauniita, muttei mitään sisältöä. Kun muutin Saksaan opiskelemaan, teki eräs nainen aloitteen ja pyysi minut treffeille. Päästiin Dortmundin "Westfalenstadionille" näkemään futista, Dortmund - Hoffenheim. Nainen maksoi kaiken tämän sekä ravintolareissun.

Mutta ei vaan mitenkään voinut tämä nainen kiinnostaa. Sisältöä oli 0. Kyllä häntä olisi voinut vain "painaa menemään", mutta itseäni aidosti ei irtoseksi viehätä. Jos tulee "kutina", niin paljon helpommin voisi vaikka käydä maksullisissa, ainakin näin olen asian perustellut. Eipä vieläkään ole sellaista ylitsepääsemätöntä kutinaa tullut.

Kuulostaa jo sellaiselta Reddit incel-teorioinnilta, jos oikeasti lähdet miettimään asiaa. Täytyy nyt jotain viehätystä ja kemiaa olla. Jos huomaat treffeillä, ettei nainen kelpaa, mene kotiin. Itse olen mieluummin sinkkuna, kuin jakaisin elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole ainuttakaan keskusteluaihetta tai edes jota ei vain haluaisi vaikka huvikseen nussia.

Järkeily asian suhteen ennen pitkää johtaisi pettymykseen, jos sitä aina pitää perustella itselleen, miksi on "hyvän" valinnan tehnyt, kun oma keho huutaa vastenmielisesti vastaan. Itse olen sittemmin oppinut nauttimaan elämästä enemmän muunkin kautta, esim. riittää hengata ihmisten kanssa silloin tällöin ja saada siten ihmiskontaktia.

Oma sosiaalinen piiri on valtaosin täyttynyt naisista, kun enemmän löysin kavereita heistä kuin miehistä. Jopa kämppiksen tyttöystävä alkoi hengaamaan kanssani, koska varmaan vaikutan myös lähestyttävältä, mutta yritän välttää tuollaisia tilanteita, koska tämäkin tapaus päättyi draamaan. Kundit alkavat riehumaan, kun pelkäävät vilunkia. Ei mitään sellaista.

Työpaikallakin olen yhden muun jätkän lisäksi ainoa mies, kaikki muut parikymppisiä naisia ja yrityksen omistajakin on nainen. Edellisenä pikkujouluna meinasi tapahtua jotain, mutta tilanteen kiusallisuus lopulta voitti ja halusin rauhoittaa menon ennen kuin siitä syntyy mitään uutta draamaa. Tuon duunin kun itse asiassa löysin erään naisen kautta, joka ei enää siellä työskentele...

Ei ihan helpoimpia nämä asiat? @Oravamedian käpy kyllä oikeassa!

Ei ei, mun mielestä et nyt täysin ymmärrä.
Ei aina voi vain lähteä menemään jos vituttaa tai keho laittaa vastaan.
Tässä nelikymppisenä, tai edes kolmekymppisenä jos olisi, ei ole samanlaista kun kakskymppisenä.
Silloin pystyi jäämään hoikan lapsettoman naisen seuraan, vaikkei se olisi ollutkaan ihan täydellinen mätsi, silloin positiiviset puolet voitti negatiiviset. vitutus ei noussut kestämättömäksi tai keho ei väittänyt vastaan.
Nyt jos tapailee rusahtaneita yh-mammoja, niin tottakai se tunnepuoli pistää vastaan. Vituttaa ja ei viehätä,
nyt sitten pitäisi valita vituttavien ja ei-viehättävien keskuudesta jotain.
Ainainen neuvo että "lähe vetämään jos ei kelpaa" ei toimi. Sitä kutsutaan sitoutuneisuudeksi, että pystyy sitoutumaan vaikkei niin tykkäisi jäljellä olevista vaihtoehdoista.
Sitoutuminen.

 

[banaani]

Ei ei, mun mielestä et nyt täysin ymmärrä.
Ei aina voi vain lähteä menemään jos vituttaa tai keho laittaa vastaan.
Tässä nelikymppisenä, tai edes kolmekymppisenä jos olisi, ei ole samanlaista kun kakskymppisenä.
Silloin pystyi jäämään hoikan lapsettoman naisen seuraan, vaikkei se olisi ollutkaan ihan täydellinen mätsi, silloin positiiviset puolet voitti negatiiviset. vitutus ei noussut kestämättömäksi tai keho ei väittänyt vastaan.
Nyt jos tapailee rusahtaneita yh-mammoja, niin tottakai se tunnepuoli pistää vastaan. Vituttaa ja ei viehätä,
nyt sitten pitäisi valita vituttavien ja ei-viehättävien keskuudesta jotain.
Ainainen neuvo että "lähe vetämään jos ei kelpaa" ei toimi. Sitä kutsutaan sitoutuneisuudeksi, että pystyy sitoutumaan vaikkei niin tykkäisi jäljellä olevista vaihtoehdoista.
Sitoutuminen.

Mikä elämän filosofia se on, että täytyy tyytyä johonkin? En nyt kampanjoi minkään hedonismin puolesta, vaan ihan realismin. Miksi sitoutuisit ihmiseen tai tilanteeseen, joka on sinulle epämiellyttävä? Senkö takia, että on edes joku, joka myös suostui muiden jäljelle jääneiden sinkkujen seasta sinun seuraksi?

Jos haistoin oikein, niin tietynlainen tyytymättömyys elämään näyttäytyy sellaisena, että havahdut sinkkuuteesi ja haluat siitä eroon, oli se keino (eli tässä tapauksessa kumppani) mikä/kuka tahansa. Kuulostaa aika terveeltä, niin sitoudu pois..., mutta itse en näe tuossa kuin vain epävarmuutta. Täytyy omassa nahassaan olla tyytyväinen, vailla naista myöskin.

Oikeastaan se mua ärsytti näissä minun tapauksissa, jotka nyt tuoreesti kolmekymppisenä tulivat vastaan, että vastapuolen ikähaarukka on ollut 22-24. En todellakaan hakemalla hae minua nuorempia, oikeastaan mieltymys voisi olla kypsempäänkin, mutta edes oman ikäisiä naisia ei vain tule vastaan. Eli "peli" ei ole miksikään muuttunut, vaikka ikää on tullut lisää.

Kokemuksessani naiset tekevät minulle aloitteen n. 60% ajasta ja loput ovat minun aloitteita. Pikkuisen siis painopiste on siellä naisten puolella. Olen myös pyytänyt naisystäviäni sopimaan minulle sokkotreffit, mutta sellaiset ei tunnu nykyisin enää toimivan. Jotain on kyllä muuttunut post-Tinder. Puuttuu ihan jo perusjännitys asiasta.

 

[dataaja95]

Mikä elämän filosofia se on, että täytyy tyytyä johonkin? En nyt kampanjoi minkään hedonismin puolesta, vaan ihan realismin. Miksi sitoutuisit ihmiseen tai tilanteeseen, joka on sinulle epämiellyttävä? Senkö takia, että on edes joku, joka myös suostui muiden jäljelle jääneiden sinkkujen seasta sinun seuraksi?

Jos haistoin oikein, niin tietynlainen tyytymättömyys elämään näyttäytyy sellaisena, että havahdut sinkkuuteesi ja haluat siitä eroon, oli se keino (eli tässä tapauksessa kumppani) mikä/kuka tahansa. Kuulostaa aika terveeltä, niin sitoudu pois..., mutta itse en näe tuossa kuin vain epävarmuutta. Täytyy omassa nahassaan olla tyytyväinen, vailla naista myöskin.

Oikeastaan se mua ärsytti näissä minun tapauksissa, jotka nyt tuoreesti kolmekymppisenä tulivat vastaan, että vastapuolen ikähaarukka on ollut 22-24. En todellakaan hakemalla hae minua nuorempia, oikeastaan mieltymys voisi olla kypsempäänkin, mutta edes oman ikäisiä naisia ei vain tule vastaan. Eli "peli" ei ole miksikään muuttunut, vaikka ikää on tullut lisää.

Kokemuksessani naiset tekevät minulle aloitteen n. 60% ajasta ja loput ovat minun aloitteita. Pikkuisen siis painopiste on siellä naisten puolella. Olen myös pyytänyt naisystäviäni sopimaan minulle sokkotreffit, mutta sellaiset ei tunnu nykyisin enää toimivan. Jotain on kyllä muuttunut post-Tinder. Puuttuu ihan jo perusjännitys asiasta.

Samaa yritin kysellä tuolta kaverilta, mutta vastausta en saanut. Tyypin mentaliteetti tuntuu olevan, elämäni on paskaa, perustampa perheen ja löydän naisen niin kaikki muuttuu. Jopa kliseeksi muodostuneessa hokemassa opettele elämään yksin ennen kuin hyppäät parisuhteeseen on mielestäni jotain perää. Toisaalta katson ehkä tätä vähän vinksahtaneesta näkökulmasta, koska nautin itse yksinolosta, enkä voisi kuvitella asuvani kenenkään kanssa samassa osoitteessa. Myös lapset ovat itselleni ehdoton ei. Tuo ota vain joku on kyllä niin helvetin vastenmielinen filosofia, että oksat pois. Edelleen, miksi minun pitäisi lähteä parisuhteeseen vain pelkän parisuhteen takia, jos henkilö ei viehätä minua, eikä hänen kanssaan ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai keskusteltavaa.

 

[banaani]

Samaa yritin kysellä tuolta kaverilta, mutta vastausta en saanut. Tyypin mentaliteetti tuntuu olevan, elämäni on paskaa, perustampa perheen ja löydän naisen niin kaikki muuttuu. Jopa kliseeksi muodostuneessa hokemassa opettele elämään yksin ennen kuin hyppäät parisuhteeseen on mielestäni jotain perää. Toisaalta katson ehkä tätä vähän vinksahtaneesta näkökulmasta, koska nautin itse yksinolosta, enkä voisi kuvitella asuvani kenenkään kanssa samassa osoitteessa. Myös lapset ovat itselleni ehdoton ei. Tuo ota vain joku on kyllä niin helvetin vastenmielinen filosofia, että oksat pois. Edelleen, miksi minun pitäisi lähteä parisuhteeseen vain pelkän parisuhteen takia, jos henkilö ei viehätä minua, eikä hänen kanssaan ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai keskusteltavaa.

Allekirjoitan aivan kaiken, vaikka itse hieman haaveilenkin perheenisän roolista muksuineen kaikkineen. Tämän tulevan ex-vaimoni kanssa oli määrä saadakin lapsia, mutta onneksi emme siihen ehtineet. Nyt lähinnä odottelen eron virallistumista, niin voi jatkaa elämässä eteenpäin. Taitaa @Väsähtänyt olla niin väsähtänyt, ettei välttämättä ymmärrä sitäkään, ettei riitä vain "löytää" naista elämään. Voi syntyä eripuraa ja yhtäkkiä useampikin vuosi omasta elämästä on kuin heitetty roskikseen. Tämä kokemus opetti minua hieman, enkä välttämättä lapsia enää halua. Riskinsä siinäkin, että joutuisi lapset sitten kasvamaan rikkinäisessä perheessä ja omasta takaa riittää siihen kokemusta, en haluaisi omalle jälkikasvulle samaa. Ei pakottamalla tilanteesta parempi tule!

 

[Väsähtänyt]

Teillä uniikeilla kukkasilla tuntuu olevan sellainen käsitys että voitte valita naisia kuin karkkikaupasta, ja valitsette oman elämän tienne sen mukaan
Siinähän valikoitte, tervemenoa yksinäiseen ja merkityksettömään vanhuuteen. Eipähän tuu lapsenlapset kylään eläkkeellä sit..

 

[banaani]

Teillä uniikeilla kukkasilla tuntuu olevan sellainen käsitys että voitte valita naisia kuin karkkikaupasta, ja valitsette oman elämän tienne sen mukaan
Siinähän valikoitte, tervemenoa yksinäiseen ja merkityksettömään vanhuuteen. Eipähän tuu lapsenlapset kylään eläkkeellä sit..

No, sulla on selkeästi oma fantasia ja se on OK. Kuten mainitsin, minulla oli viittä vaille suunnitelmia saada niitä lapsiakin ja naimisiinkin ehdin mennä, mutta ei se ole tae mistään. Mitä jos omat lapset eivät tuota lapsenlapsia, pitääkö sun sitten itkeä eläkkeellä ollessasi?

Ja vaikken mikään Adonis ole niin kyllä, naisia välillä olen valinnutkin kuin karkkikaupasta. Ylempänä mainitsin siitä, että ruokakaupassakin olen jututtanut. Jos pitää huolta itsestään edes perustasolla ja kantaa itseään varmasti, niin ennen pitkää niitä "mätsejä" tulee Tinderin ulkopuolellakin. Ei ole mitään dudebro tai Sigma grind -paskaa, vaan tosielämää.

Fakta on, että valtaosa suomalaisista aikuisista eivät piittaa ulkonäöstään tai ilmeisesti terveydestäkään. Jos siis olet edes perustason asiat hoitanut hyvin ja osaat jokseenkin pukeutua kuin ihminen, kyllä sitä huomiota saa näin miehenäkin. Toki, olen hyvin ulospäin suuntautunut ja löytyy hyvä "tilannetaju", muuta en ole tarvinnut. Pitäis käydä ehkä salilla...

 

[Francis Ford Mondeo]

Teillä uniikeilla kukkasilla tuntuu olevan sellainen käsitys että voitte valita naisia kuin karkkikaupasta, ja valitsette oman elämän tienne sen mukaan
Siinähän valikoitte, tervemenoa yksinäiseen ja merkityksettömään vanhuuteen. Eipähän tuu lapsenlapset kylään eläkkeellä sit..

Minä olen ainakin onnistunut useammankin kerran kieltäytymään parisuhteesta ja muusta kanssakäymisestä naisen kanssa, kun kiinnostusta ei ole ollut.

Sinähän tässä olet omien sanojesi mukaan perheetön eikä ilmeisesti parisuhdettakaan ole, joten millä kannuksilla sinä täällä nyt neuvot porukaa pariutumisessa?

 

[Civis Bonus]

Minä olen ainakin onnistunut useammankin kerran kieltäytymään parisuhteesta ja muusta kanssakäymisestä naisen kanssa, kun kiinnostusta ei ole ollut.

Sinähän tässä olet omien sanojesi mukaan perheetön eikä ilmeisesti parisuhdettakaan ole, joten millä kannuksilla sinä täällä nyt neuvot porukaa pariutumisessa?

Hieno meriitti. Minä taas olen jakanut pakit alle 30 v. Miss Suomi 1. perintöprinsessalle.

Tyttömäinen ääni, ylivilkkaus ja ylitsevuotava tyhmyys sammuttaa halut, vaikka naamavärkki ja kroppa olisi kuinka hyvä.

Niin se vaan menee ja niin se tulee aina menemään. Eleganssi ja harmonia ne halut sytyttää. Ei mikään muu.

 

[Francis Ford Mondeo]

Hieno meriitti. Minä taas olen jakanut pakit alle 30 v. Miss Suomi 1. perintöprinsessalle.

Tyttömäinen ääni, ylivilkkaus ja ylitsevuotava tyhmyys sammuttaa halut, vaikka naamavärkki ja kroppa olisi kuinka hyvä.

Niin se vaan menee ja niin se tulee aina menemään. Eleganssi ja harmonia ne halut sytyttää. Ei mikään muu.

Kiitos tiedosta. Vielä pitäisi löytää joku linkki minun viestini ja tämän maskuliinifantasiointisi välillä.

 

[spengele]

Homo Sapiens on kehittynyt tietoisuudessa siihen pisteeseen, että pystyy tunnistamaan ja kontrolloimaan mielihalujaan. Pystymme valita miten toimimme.

Tästä on väitelty antiikin ajoista saakka ja väittely, sekä tutkimus usealla eri tieteenalalla vapaan tahdon olemassaolosta jatkuu edelleen. Absoluuttista varmuutta asiasta ei toistaiseksi taida olla.

Joidenkin neurotieteellisten tutkimusten mukaan n. 95% tekemistämme päätöksistä tapahtuu tiedostamattoman mielen tasoilla. Itseasiassa ei ole taidettu pystyä edes osoittamaan milloin Homo Sapiensille on kehittynyt tietoisuus.

Taitaa olla aika yleistä, että varsinkin Homo Sapiens urokset käyttäytyvät lisääntymisvietin aikaansaamien tunnetilojen aikana hyvinkin irrationaalisesti ihastuessaan.

 

[Väsähtänyt]

Minä olen ainakin onnistunut useammankin kerran kieltäytymään parisuhteesta ja muusta kanssakäymisestä naisen kanssa, kun kiinnostusta ei ole ollut.

Sinähän tässä olet omien sanojesi mukaan perheetön eikä ilmeisesti parisuhdettakaan ole, joten millä kannuksilla sinä täällä nyt neuvot porukaa pariutumisessa?

Totta on että meriittejä ei ole
Mutta ei ole monella muullakaan keskustelijalla.
Tää threadi on täynnä näitä "viittä vaille perustin perheen/löysin naisen" tyyppejä.
Harvoin kannattaa kieltäytyä tosielämässä parisuhteesta. Vaikka tv:ssä onkin hyvännäköisiä naisia baywatchissa, ei se tarkoita että itse saa sellaisen.

 

[banaani]

Totta on että meriittejä ei ole
Mutta ei ole monella muullakaan keskustelijalla.
Tää threadi on täynnä näitä "viittä vaille perustin perheen/löysin naisen" tyyppejä.
Harvoin kannattaa kieltäytyä tosielämässä parisuhteesta. Vaikka tv:ssä onkin hyvännäköisiä naisia baywatchissa, ei se tarkoita että itse saa sellaisen.

Jaa, mitä vittua? Olen naimisissa, puhetta oli molemminpuolin perheen perustamisesta ja kaikki oli ruusuisesti, kunnes nainen muutti mieltään. Ei ollutkaan valmis sitoutumaan ja haluaa vielä tehdä asioita yksikseen. Nyt ero käsittelyssä ja toivon mukaan jo loppuvuodesta virallistuisi. Onko minun vika sinun maailmankatsomuksessasi?

 

[namlepo]

Tuo on kyllä kova meriitti jos on missille antanut pakit. Jos oli sara sieppi niin tyhmä olit. Muuten aika meh. ite en neuvo ketään. Kuuntelen lähinnä toisten neuvoa.

 

[Francis Ford Mondeo]

Totta on että meriittejä ei ole
Mutta ei ole monella muullakaan keskustelijalla.
Tää threadi on täynnä näitä "viittä vaille perustin perheen/löysin naisen" tyyppejä.
Harvoin kannattaa kieltäytyä tosielämässä parisuhteesta. Vaikka tv:ssä onkin hyvännäköisiä naisia baywatchissa, ei se tarkoita että itse saa sellaisen.

Minkä ihmeen takia lähtisin parisuhteeseen ei-kiinnostavan ihmisen kanssa? Minulle parisuhde ei ole mikään itseisarvo.

Minulla on itselläni muutama pidempi parisuhde takana ennen nykyistä avioliittoa ja tenavia löytyy myös.

 

[Väsähtänyt]

Jaa, mitä vittua? Olen naimisissa, puhetta oli molemminpuolin perheen perustamisesta ja kaikki oli ruusuisesti, kunnes nainen muutti mieltään. Ei ollutkaan valmis sitoutumaan ja haluaa vielä tehdä asioita yksikseen. Nyt ero käsittelyssä ja toivon mukaan jo loppuvuodesta virallistuisi. Onko minun vika sinun maailmankatsomuksessasi?

En nyt halua olla mitenkään ilkeä,
mutta perhettä tässä ei perustettu.
Ikävää että teille tuli ero.

 

[King Im Jo]

En nyt halua olla mitenkään ilkeä,
mutta perhettä tässä ei perustettu.
Ikävää että teille tuli ero.

Mikä on sun määritelmä perheelle?

 

[banaani]

En nyt halua olla mitenkään ilkeä,
mutta perhettä tässä ei perustettu.
Ikävää että teille tuli ero.

Kovaa settiä tulee, tätäkö teettää kun elää foorumeilla eikä tosielämässä?

 

[Väsähtänyt]

Noniin, riita poikki ja voita väliin.
En voi näillä meriiteillä neuvoa muita, eikä se ole viisastakaan neuvoa kun suututtaa toiset.
Lopetan siis turhan muiden asioihin puuttumisen ja pyydän anteeksi niiltä keitä olen loukannut.
Pitäkäämme ketju jatkossa rakentavana itse kunkin tarkoitusperiä varten.

 

[Varistin]

Kovaa settiä tulee, tätäkö teettää kun elää foorumeilla eikä tosielämässä?

Kovaa settiä on kyllä tullut, kun samalla viikolla tänne on eksynyt sekä Suomen tavoitelluin poikamies että ainoan oikean parisuhdetotuuden haltija .

No joo, aiheesta sen verran että omassa katsomuksessani matka on tärkeämpi kuin lopputulos, pätee sekä parisuhteen hakemiseen että siinä elämiseen. Jos kaikki haaveet ja suunnitelmat eivät sitten toteudukaan, niin ei tarvitse katkeroitua kun on elänyt hetkessä eikä "sittenkun".

 

[JaySon]

Tänään kävin tapaamassa erästä naista.
Ei ollut juurikaan viehättävä, mutta näinhän sen kuuluu mennäkkin. Kuten jo ketjussa on tullut selväksi, "rumat naiset on pop".
Naisen kanssa ei tullut mitään sutinaa sen koommin. Ei jäänyt oikein mitään käteen, hieman ajattelin että se on vähän erilainen kuin mitä haen, vaikka haenkin epäviehättävää. Ehkä nainen myös ei ollut oikeen innostunut minusta.

Ehkä syynä oli tämä aiemmin mainitsemasi "totuus"?:

ei ole parempi olla ilman.
ihminen on "ohjelmoitu" niin, että se tarvitsee naisen,

Eli ehkä hänkin vain etsi itsellee naista sillä kaikkihan moista tarvitsee?

ja tarvitset naisen muutenkin perheen perustamiseen ja lasten tekoon, et seksinautintoihin.

Tämä oli kanssa aika kovaa yleistystä. Itse ainakaan en _tarvitse_ naista mihinkään. Vaan lähtökohtaisesti nautin mukavasta ja antoisesasta seurasta - niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lapsia en tosin tule koskaan tekemään ja perheenperustaminen ei myöskään siinnä sen kummemmin silmissä. Seksistä sitä vastoin pidän paljonkin. Ei se varmaan väärin ole?

 

[banaani]

Kovaa settiä on kyllä tullut, kun samalla viikolla tänne on eksynyt sekä Suomen tavoitelluin poikamies että ainoan oikean parisuhdetotuuden haltija .

No joo, aiheesta sen verran että omassa katsomuksessani matka on tärkeämpi kuin lopputulos, pätee sekä parisuhteen hakemiseen että siinä elämiseen. Jos kaikki haaveet ja suunnitelmat eivät sitten toteudukaan, niin ei tarvitse katkeroitua kun on elänyt hetkessä eikä "sittenkun".

Joo, kyllä jokainen parisuhde tähän asti on ollut aina kokemus lisää. Heh, en tiedä mihin nyt viittaat, mutta jonkinmoinen foorumimiitti voisi olla ihan hauska. Vanhaan tapaan baariin iskemään naisia, jos ei muuta.

 

[dataaja95]

Joo, kyllä jokainen parisuhde tähän asti on ollut aina kokemus lisää. Heh, en tiedä mihin nyt viittaat, mutta jonkinmoinen foorumimiitti voisi olla ihan hauska. Vanhaan tapaan baariin iskemään naisia, jos ei muuta.

Vanhaan muromiittityyliin vaan, ei siinä, vaikka hieman erakko olenkin niin ihmisiä on aina mukava tavata. VOin tulla luennoimaan teille linuxin mahtavuudesta ja palvelinklustereista

 

[Tc4pb]

Pakko tunnustaa - käyn lukemassa tätä ketjua tasaisin väliajoin viihdetarkoituksessa. Toimii.

Toisaalta tunnustan myös, että olen kiitollinen että olen löytänyt ihanan naisen jo kauan sitten (tuurilla + 2009 pariutuminen oli mielestäni jossain määrin helpompaa kuin nykyään), eikä tarvitse nykyiseen Tinder/some -pelleilyyn osallistua. Voin kuvitella mikä helvetti keskivertomiehelle on nykyään nainen löytää.

 

[Civis Bonus]

Teillä uniikeilla kukkasilla tuntuu olevan sellainen käsitys että voitte valita naisia kuin karkkikaupasta, ja valitsette oman elämän tienne sen mukaan
Siinähän valikoitte, tervemenoa yksinäiseen ja merkityksettömään vanhuuteen. Eipähän tuu lapsenlapset kylään eläkkeellä sit..

Nyt tuli aika katkera, mutta tosiasioihin perustuva tilitys. Juuri tämän takia en todellakaan lähtenyt enää kolmikymppisenä siihen botox-naamojen peluutukseen tai Tinderin selailuun panot mielessä.

Sitä kipinää pitää alussa puhaltaa. Tehdä yhdessä kaikkea kivaa, vaikka urheilla ja matkustella ja hankkia yhteisiä kokemuksia sitä kautta. Nussimisella ei välttämättä kannata aloittaa, vaikka nainen olisikin halukas. Se torjunta vaan pitää tehdä todella varovaisesti ja antaa heti sosiaalinen pakotie sille naiselle.

Se on parempi aloittaa vasta kun neljäs tai viides tapaamiskerta on käyty. Näin siis jos pitkää suhdetta etsii.

 

[Civis Bonus]

Kovaa settiä on kyllä tullut, kun samalla viikolla tänne on eksynyt sekä Suomen tavoitelluin poikamies että ainoan oikean parisuhdetotuuden haltija .

No joo, aiheesta sen verran että omassa katsomuksessani matka on tärkeämpi kuin lopputulos, pätee sekä parisuhteen hakemiseen että siinä elämiseen. Jos kaikki haaveet ja suunnitelmat eivät sitten toteudukaan, niin ei tarvitse katkeroitua kun on elänyt hetkessä eikä "sittenkun".

X-pienen paikkakunnan yliopiston tavoitelluin entinen poikamies, joka ei koskaan edes nauttinut siitä huomiosta loppupeleissä. Itse opiskelu ja miesten keskiset väittelyillat kaupungin ainoassa ”aikuisten” ravintolassa kiinnostivat enemmän

Sanokaa vain, että olen hullu, mutta pidin ja pidän edelleen näitä pariutumisleikkejä todella lapsellisina ja jopa alkeellisina. Nuoret ja nätit blondit on tuolla niitä kympin tyttöjä, joilla menee illat ja yöt yksin. Ei niistä saa mitään sosiaalista vastinetta edes treffeillä. Ei siellä edes tarvitse käydä missään treffeillä tai huomioida niitä juuri mitenkään, koska niitä pyörii jaloissa joka bileissä ja lähes kaikki on ilman miesseuraa.

Riittää että menee juttelemaan vartiksi ja jossain vaiheessa tokaisee, että lähdetäänkö? Ei se ämmä vielä haluaisi edes lähteä, mutta toivo elää siitä, että se saisi jollain keinolla seksillä sitoutettua tuota miestä. Edes kuukaudeksi. Samalla sen sosiaalinen status nousi tiedekunnan akkojen sisäisessä hierarkiassa.

Oli vaikea sanoa sitten kumpi niille oli lopulta se ykkösjuttu. Välillä tuntui, että ainakin ne tyhmimmät sanoivat näitä juttuja vielä ääneen. Piti päästä ”näyttämään” miestään muille yksinäisille akoille näytiksi, että katsos tällaisen sain sidottua ja sinä jäit ilman. Tämä oli ehkä yksi juttu mikä ärsytti itseä suunnattomasti. Kilpailuhenkisen ja naisvaltaisen yhteisön haittapuoli oli mielestäni tämä. Jokainen voi sitten arvailla, että miksi.

Osa miehistä oli niin narsistisia ja tyhmiä, että tykkäsi siitä että joku kaksikymppinen akka pitää niitä objektina. Itse en koskaan. Minua älyllisesti alempiarvoinen otus ei minua objektivisoi. Ehkä siksi viihdynkin taitelijoiden ja muusikoiden puolisona. Musiikillista tai taiteellista älyä ei täältä löydy pätkääkään. Siksi parisuhteessa pysyikin se kemia hyvin yllä.

Todella harvalle akateemiselle tytölle kelpasi muuten kouluttamaton poikaystävä. Tuossa pienessä kaupungissa kaikki akateemiset nuoret miehet olivat siellä yliopiston käytävillä. Ei niitä kaupungilla tai Tinderissä vastaan tullut. Paikalliset olivat enemmän sitä bensalenkkariosastoa.

 

[banaani]

Nyt tuli aika katkera, mutta tosiasioihin perustuva tilitys. Juuri tämän takia en todellakaan lähtenyt enää kolmikymppisenä siihen botox-naamojen peluutukseen tai Tinderin selailuun panot mielessä.

Sitä kipinää pitää alussa puhaltaa. Tehdä yhdessä kaikkea kivaa, vaikka urheilla ja matkustella ja hankkia yhteisiä kokemuksia sitä kautta. Nussimisella ei välttämättä kannata aloittaa, vaikka nainen olisikin halukas. Se torjunta vaan pitää tehdä todella varovaisesti ja antaa heti sosiaalinen pakotie sille naiselle.

Se on parempi aloittaa vasta kun neljäs tai viides tapaamiskerta on käyty. Näin siis jos pitkää suhdetta etsii.

Eihän tämä ole niin hatusta vedettyä, vaan oikeastaan sanoma piti jo minun ollessani kakskymppinenkin. Irtoseksi ei minulle ole maistunut kertaakaan ja välillä olen pyytänyt rauhallisempaa tahtia naisen kanssa, jolloin lopputulos on aina ollut antoisampi, aina siihen seksiinkin asti. Eikä se seksi ole kaikki kaikessa, mutta tosiaan kipinää on oltava ja se tietysti on hyvä tapa syventää kanssakäymistä keskenään. Ongelmahan on nykyisin, että kolmansillekaan treffeille ei välttämättä ehditä, kun naisella on puhelimessaan jo kymmenen muuta kundia ehdottamassa kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Naiset keskimäärin miehiä enemmän roikkuvat kuitenkin somessa. Ei tarvitse Tinderissäkään olla. Ihan keskivertoinen nainen saa kommenttia Facebookissa, Instagramissa, ym. alustoilla. Niin nuoret kuin vanhemmatkin naiset. Saatat olla suunnittelemassa jo toisia treffejä, kun naisella on vaikka heti kaksi tai kolmekin tyyppiä valmiina ottamaan hänet täysin eri seikkailuun. Vanhanaikainen "charmi" tepsii siis huonosti, jos ei nainenkin ole samoin vanhanaikainen.

Onhan sitten noita sinkkutapahtumia olemassa. Meinasin sinne sinkkujuhannukseen tänä vuonna eksyä, Espoon Nuuksiossa ne pidettiinkin eli olisi ollut kivenheiton päässä, mutta olisin varmasti ollut reilusti nuorempi muihin nähden. Ehkä nelikymppisenä sellainen maistuisi enemmän. Keinoja siis on, tapoja on monia, myös vaihtoehtoja löytyy. Jos siihen on uskaltamista, suosittelen ihan ruokakaupassakin kokeilemaan tutustua naisiin. Tekee kunniallisesti ja tyylillä, voi napatakin.

Itse tykkään tutustua naiseen juurikin ruoanlaiton kautta. Ehdotan usein päivällistä tai illallista luonani, nainen saa päättää, mitä syödään. Sitten valmistelujen lisäksi pienempiä hommia jätän naiselle, pilkotkoon vaikka sipulit. Alkosta halpaa valkkaria ja pian ollaan tunnelmissa. Vaikka tykkään kiusoitella, osoittaakseni myös fyysistä kiinnostusta, usein sanon etukäteen, etten kaipaa seksiä. Kuherrella voi vaikka ruoan jälkeen sohvalla, kun laittaa YouTubesta jotain mukavia maisemia musiikin kera toistumaan.

Tuo varmasti on monelle omanlainen fantasia, että voi ottaa rennosti ja hitaasti. Kavereita on sitä kautta jäänyt käteen, jos ei nyt kumppaniksi olisi ollut. Mutta kaikesta huolimatta ei silti ole omalla kohdallani onni sattunut, vaikka vielä toissavuonna uskoin hartaasti löytäneen onneni. Tosiaan, eroaminen on myös osa elämää. Tässä nyt rahojani laskellessani on täytynyt myöntää, että ehkä treffeillä käymisen sijasta säästän rahaa ATK-harrastukseen ja ostan pitkästä aikaa itselleni pelikoneen ja muuta kivaa. Voisi matkustellakin, yms. Jos nainen tarttuu matkan varrella mukaan, niin tarttukoon.

 

[Civis Bonus]

Eihän tämä ole niin hatusta vedettyä, vaan oikeastaan sanoma piti jo minun ollessani kakskymppinenkin. Irtoseksi ei minulle ole maistunut kertaakaan ja välillä olen pyytänyt rauhallisempaa tahtia naisen kanssa, jolloin lopputulos on aina ollut antoisampi, aina siihen seksiinkin asti. Eikä se seksi ole kaikki kaikessa, mutta tosiaan kipinää on oltava ja se tietysti on hyvä tapa syventää kanssakäymistä keskenään. Ongelmahan on nykyisin, että kolmansillekaan treffeille ei välttämättä ehditä, kun naisella on puhelimessaan jo kymmenen muuta kundia ehdottamassa kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Naiset keskimäärin miehiä enemmän roikkuvat kuitenkin somessa. Ei tarvitse Tinderissäkään olla. Ihan keskivertoinen nainen saa kommenttia Facebookissa, Instagramissa, ym. alustoilla. Niin nuoret kuin vanhemmatkin naiset. Saatat olla suunnittelemassa jo toisia treffejä, kun naisella on vaikka heti kaksi tai kolmekin tyyppiä valmiina ottamaan hänet täysin eri seikkailuun. Vanhanaikainen "charmi" tepsii siis huonosti, jos ei nainenkin ole samoin vanhanaikainen.

Onhan sitten noita sinkkutapahtumia olemassa. Meinasin sinne sinkkujuhannukseen tänä vuonna eksyä, Espoon Nuuksiossa ne pidettiinkin eli olisi ollut kivenheiton päässä, mutta olisin varmasti ollut reilusti nuorempi muihin nähden. Ehkä nelikymppisenä sellainen maistuisi enemmän. Keinoja siis on, tapoja on monia, myös vaihtoehtoja löytyy. Jos siihen on uskaltamista, suosittelen ihan ruokakaupassakin kokeilemaan tutustua naisiin. Tekee kunniallisesti ja tyylillä, voi napatakin.

Itse tykkään tutustua naiseen juurikin ruoanlaiton kautta. Ehdotan usein päivällistä tai illallista luonani, nainen saa päättää, mitä syödään. Sitten valmistelujen lisäksi pienempiä hommia jätän naiselle, pilkotkoon vaikka sipulit. Alkosta halpaa valkkaria ja pian ollaan tunnelmissa. Vaikka tykkään kiusoitella, osoittaakseni myös fyysistä kiinnostusta, usein sanon etukäteen, etten kaipaa seksiä. Kuherrella voi vaikka ruoan jälkeen sohvalla, kun laittaa YouTubesta jotain mukavia maisemia musiikin kera toistumaan.

Tuo varmasti on monelle omanlainen fantasia, että voi ottaa rennosti ja hitaasti. Kavereita on sitä kautta jäänyt käteen, jos ei nyt kumppaniksi olisi ollut. Mutta kaikesta huolimatta ei silti ole omalla kohdallani onni sattunut, vaikka vielä toissavuonna uskoin hartaasti löytäneen onneni. Tosiaan, eroaminen on myös osa elämää. Tässä nyt rahojani laskellessani on täytynyt myöntää, että ehkä treffeillä käymisen sijasta säästän rahaa ATK-harrastukseen ja ostan pitkästä aikaa itselleni pelikoneen ja muuta kivaa. Voisi matkustellakin, yms. Jos nainen tarttuu matkan varrella mukaan, niin tarttukoon.

Joka toinen kerta kun käy ostoksilla ruokakaupassa, tulee sitä flirttiä erityisesti kaksi-nelikymppisiltä naisilta. Maaseudulla varsinkin, jos on vähän parempaa Seppälää päällä paikallisin standardein. Ne aistii suoraan, että tuo on ison kaupungin miehiä ja ehkä näkee sitten pukeutumistyylistä (tummansinistä pikeepaitaa ja kauluspaitaa farkuilla yms.) ettei ole nyt ihan bensalenkkari tämä kaveri.

Ehkei se rohkeus sitten vaan riitä tai jotain. En ole välttämättä tuosta ollut erityisen innostunut lähtemään mitään rakentamaan. Toi vaatii jo niitä tiettyjä pelimiehen elkeitä, joita täältä ei löydy. Harvoin muutenkaan vastassa on naista, joka kiinnostaa silmäpeliä enempää. 95% näistä flirttailijoista on samanlaisia kuin Tinderissä. Ylimeikattuja ja loppupeleissä aivan hukassa itsensä kanssa…

 

[Kid Commando]

Joka toinen kerta kun käy ostoksilla ruokakaupassa, tulee sitä flirttiä erityisesti kaksi-nelikymppisiltä naisilta. Maaseudulla varsinkin, jos on vähän parempaa Seppälää päällä paikallisin standardein. Ne aistii suoraan, että tuo on ison kaupungin miehiä ja ehkä näkee sitten pukeutumistyylistä (tummansinistä pikeepaitaa ja kauluspaitaa farkuilla yms.) ettei ole nyt ihan bensalenkkari tämä kaveri.

Alfa Chad vai 'sitten heräsin ja laskin kissan ulos'?

 

[banaani]

Joo, ei ole tosiaan mitään Sigma grindailua, kunhan vaan laittaa tyylikkäämmät kuteet päälle ja edes näyttää siltä, että tietää mitä tekee. Kyllä naiset huomaavat ja yhtä lailla kuin miehet etsivät kumppania, vastapuoli tekee samoin. Oikeastaan tämä pätee kaikkeen muuhunkin. Naiset osaavat ihan omatoimisesti esineellistää miehiä myöskin, jos pelkkää leikkikalua kaipaavat.

Lähipiirini naiset ovat paljastaneet katsovansa myös aikuisviihdettä ja ties mitä muutakin. Emme siis jätkät ole ainoita, joilla aivokapasiteetti laskee lähes nollaan, kun nähdään kivannäköinen ihminen, joka houkuttaa. Tämä myös selittää, miksi usein sellaiset "rohkeat" vedot saavat naiset koukkuun helpommin, kun muuten ei mitään tavanomaisesta poikkeavaa tule vastaan. "Kaikki" ovat nälkäisiä, olivat sitten seksin tai vakavan parisuhteen perässä.

Kertokaahan vinkkejä pk-seudun kundille, mistä niitä sinkkuja maaseudun typyköitä voisi löytää? Olen jokseenkin jo kypsynyt etelän antimiin...