- Liittynyt
- 26.07.2022
- Viestejä
- 75
Opiskelin oikiksessa pienellä paikkakunnalla. Viisaimmat arvaavat varmaan, että jäljelle jää kolme vaihtoehtoa. Miehenä olen sellainen parimetrinen, urheilullinen ja kielitaitoinen. Toisaalta olin noihin aikoihin todella ujo ja kiinnostunut ryyppäämisen sijaan politiikasta, filosofiasta ja taloudesta.
Olin aina pitänyt itseäni rumana koulukiusaamisen takia, mutta tuossa paikassa ihmettelin yhtäkkiä sitä nuorten tyttöjen antamaa huomiota. Ryhmätöissä ihan riideltiin kuka pääsee ryhmääni ja sai olla kanssani eniten samaa mieltä. Yliopiston käytävillä nuoret blondit raiskasivat minua katseellaan. Ruokalassa vastapäiseen pöytään tupsahti aina joskus joku tummaverikkö vaihtari, joka kävi ostamassa kioskista mehujään vain sitä yhtä katsetta varten. Varsinkin vaihtarien osalta vaalea siilitukkani ilmeisesti vetosi heihin suunnattomasti. Meno alkoi olla jo todella härskiä ja joskus jopa häiritsevää. Yritin keskittyä satojen sivujen tenttialueisiin ja kaipasin vain omaa rauhaa ja omia ajatuksiani päivisin syödessäni ruokalassa. Ujona, mutta puheliaana introverttinä oli vaikea keskittyä jopa opiskeluun yleisemmälläkin tasolla. Yliopiston kirjastolla jos vieressä oli vapaa loosi, niin eipä mennyt aikaakaan kun siihen tupsahti taas joku hepsankeikka huokailemaan ja lähtemään kahvilaa kohti aina ”samaan aikaan”.
Ensimmäiset pari kuukautta huomio hiveli itsetuntoani. Kaikki pelimerkit jäätävän pelailun ja panohurjastelun aloittamiselle olivat käsissäni. Nuoruudessa en viihtynyt kotibileissä kuin kuskina, joten voisi luulla että nyt teki mieli ottaa ”omat takaisin”.
Vaan eipä tehnytkään. Asetelma kääntyikin täysin päälaelleen. Minua alkoi ärsyttämään nämä pakkelinaamaiset ja pinnalliset bimbot, tekoripsineen ja rakennekynsineen. Seuranhaku oli täysin haasteetonta. Mitään älyllistä efforttia ei tarvittu. Naisia oli yliopistolla kolminkertainen määrä miehiin verrattuna. Monet olivat kaukaa muuttaneita, ”kotipaikkakunnan kahleista vapautuneita” ja yksinäisiä. Se todellakin näkyi.
Kiinnostus kaksikymppisiin naisiin lopahti täysin myös yliopiston ulkopuolella. Ensimmäinen todellinen parisuhteeni oli jo samana syksynä, vielä 22-vuotiaana, 43-vuotiaan ja hieman lihavan ja jopa melko ruman naistoimitusjohtajan kanssa. Hän kaipasi älykästä keskusteluseuraa, kavaljeerin ravintolaan ja teatteriin. Sellaisen joka osasi puhua yhteiskunnallisista ja kultturelleista aiheista liikekumppaniensa kanssa, joista hän ei paljoa itse ymmärtänyt. Hän oli koko elämänsä elänyt tässä tuppukylässä ja oli menestynyt yrityselämässä ihan ammattikoulupohjalta.
Parisuhteen dynamiikka oli todella mielenkiintoinen. En halunnut ottaa naiselta rahaa tai mitään rahanarvoista aineellista, vaikka hän sitä tavallaan tarjosikin. En toisaalta voinut opintotuella mitenkään elää tuollaista elämää. Niinpä sovimme, että maksan ravintolaillallisista sen pelkän ruoan hinnan kaupassa ja hän korvaa loput maksaen tavallaan elämyksestä minunkin puolestani. En ikinä itse ehdottanut mitään teatteri-iltaa tai ravintolaillallista, vaan se oli vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä. Suostuin jos opinnoilta ehdin.
Alkuvaiheessa oli hieman vaikeaa kiihottua fyysisesti rumasta ja vähän läskistä keski-ikäisestä naisesta. Parin viinilasin jälkeen homma yleensä helpotti. Eipä mennyt aikaakaan, kun ei tarvittu edes sitä viiniä. Naisen itsevarmuus ja määrätietoisuus oli erittäin kiihottavaa nuorelle pojalle, vaikka ulkomuoto hieman närästikin. Seksi oli aivan loistavaa ja tämä toimitusjohtaja olisikin halunnut sitä joka ilta. Kieltäydyin kohteliaasti suunnilleen joka toinen kerta. Hän ei ollut siitä moksiskaan, vaan ymmärsi raskaan opiskelutaakan ja rientojen verot. Totesi vain joka kerta, että mikäli pieni huulihölkkä auttaa keskittymään vielä tenttiinlukuihin näin iltaisin, niin myös sellainen on tarjolla ja vielä jossain nätissä yöasussa. Mikä nainen! Vau! Hän todellakin arvosti ja osasi pitää miestä hyvänä. Se oli todella kiihottavaa ja paikkasi kaikki muut puutteet.
Jos taas sänkyhommissa tämä toimitusjohtaja oli se dominantimpi osapuoli, niin sosiaalisesti hän ei halunnut lainkaan myötäilevää miestä. Hän halusi, että sanon hänelle vastaan, kieltäydyn asioista jos mieli tekee, vaadin läsnäoloa ja kerron päiväni kulusta ja fiiliksistäni kyselemättä liikaa häneltä itseltään. Hän kyllä kanssa kertoi asioistaan, mutta harvemmin. Tuolloin kuuntelin mielelläni. Älyllistä haastetta tämä nainen tarjosi yllin kyllin. Väittelimme paljon henkilöstöjohtamisesta ja työntekijän asemasta työyhteisössä. Itse väitin aina vastaan ja puolustin työntekijää, kun tämä nainen taas otti kannaksi yrittäjänäkökulman. Väittelyt olivat kiivainakin aivan ihania ja johtivat aina välillä täysin spontaaniin seksiin.
Jotain tämän naisen henkisestä kypsyydestä kertoi se, että hän kantoi runsaasti huolta siitä, että nuori mies pääsisi toteuttamaan itseään myös omanikäisten opiskelijatyttöjen kanssa. Nautin tavallaan tilanteesta, enkä heti kertonut, että eivät ne ole siellä minun ykköstähtäimenä, vaikkakaan eivät olleet niin vanhatkaan naiset. Kolmikymppiset ja hyvin säilyneet lapsettomat kiinnostivat minua eniten.
Annoin joskus myös Tinder-profiilini tämän naisen käsiin. Jumalauta sitä mätsien määrää! Miehenä ei todellakaan tajua mikä eri asia ja lähestymiskulma vetoaa eri naistyyppiin. Hän valkkasi minulle usein ulkonäöltään aika geneerisiä 20-25 v. blondeja. Sellaisia helppoja, yksinkertaisia ja turvallisia, joista ajatteli minun kiinnostuvan vain yhtä yötä varten. Joka toinen perjantai oli joku blondi katsottu ja lämmitelty. Minun piti vain lukea viestiketju ja mennä paikanpäälle tämän toimitusjohtajan stailaamana. Silmä ei sinänsä pettänyt, koska mitään syvällisempää niistä ei kehkeytynyt.
Kun toimin hänen kavaljeerinaan firmansa pikkujouluissa. Hän jopa yritti minua muutamalle omanikäiselleni nätille blondille viikonlopuksi. Yhden kanssa vietinkin kiihkeän yön. Toimitusjohtajanainen jopa hymyili ja iski minulle silmää, kun lähdin hänen nuoren työntekijän kanssa pikkujouluista. Asetelma oli erittäin kiihottava ja jännittävä. Ehkä hän ajatteli, että tämä on ainoa keino pitää minusta kiinni mahdollisimman pitkään. Tavallaan näkökulma oli totta.
Tarinaa tästä 20-vuoden ikäeron suhteesta eivät tiedä edes läheisimmät ystäväni vielä tänäkään päivänä. Jäimme kerran ”kiinni” opiskelukavereilleni, kun olin ajamassa naisen uudella Bemarilla ravintolasta häntä kotiin. Selitin yliopistolla, että sain töitä henkilökohtaisena avustajana ja että naisella oli selkämurtuma. Sanoin kantavani kasseja ja sellaista Läheisemmät ystäväni kyllä varmasti arvasivat, koska myös keskustelunaiheeni olivat aika keski-ikäiseen makuun parikymppiseksi. Osa hymyili virnistäen arvaten tarinan todellisen laidan, kun kuuli uudesta ”työnantajastani”
Naisella itsellään ei ollut lainkaan ajokorttia, joten toimin myös hänen ”hovikuljettajanaan”. Laatuauton tyylikkyys ja ajotuntuma kävivät palkasta tästä kuskaamisesta. Kävimme yhdessä muutaman kerran isommassa kaupungissa muutaman sadan kilometrin päässä, teatterissa. Nainen tykkäsi ottaa muutaman lasin viiniä esityksen väliajalla ja minä taas tykkäsin ajaa hienolla autolla. En silti koskaan pyytänyt autoa lainaan, vaikka hän sitä tarjosikin. Kiitollisuudenvelka ei sopinut parisuhteeseen ja minun ylpeys ei olisi antanut myöden.
Olen nykyään vuosia myöhemmin runsaasti kauniimman ja omanikäiseni naisen kanssa yhdessä. Silti muistelen kaiholla tuota reilua vuotta, mitä yhteiseloamme kesti tämän ruman johtajanaisen kanssa. Lopulta epätavallisen suhteen kaatoi eräs kolmikymppinen esiintyvä taiteilija, jonka kehonkieli, treenattu kroppa ja tyylikkyys vetivät minut väkisin puoleensa. Lihava ja ruma keski-ikäinen nainen ei enää millään sytyttänyt, enkä voinut asialle mitään, vaikka olisin voinut jäädä siihen vaikka loppuopiskelujen ajaksi. Parisuhdeympäristö oli todella lämmin ja viihtyisä, minkä menettäminen harmitti.
Missään parisuhteessa en ole muuten sen jälkeen ollut niin onnellinen. Tarinan opetus on ehkä siinä, että naiseus on kuitenkin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Miehen pitää päästä tavallaan katsomaan naistaan joko ylös- tai alaspäin, mutta tietty samankaltaisuus ja samanarvoisuus harvoin toimii. Määrätietoinen 30-40 v. nainen vetää valtavasti puoleensa itseään nuorempia miehiä. Ei tarvitse olla edes mikään toimitusjohtaja. Pelkkä tätimäinen auktoriteetti vetoaa jo moniin ;-)
Olin aina pitänyt itseäni rumana koulukiusaamisen takia, mutta tuossa paikassa ihmettelin yhtäkkiä sitä nuorten tyttöjen antamaa huomiota. Ryhmätöissä ihan riideltiin kuka pääsee ryhmääni ja sai olla kanssani eniten samaa mieltä. Yliopiston käytävillä nuoret blondit raiskasivat minua katseellaan. Ruokalassa vastapäiseen pöytään tupsahti aina joskus joku tummaverikkö vaihtari, joka kävi ostamassa kioskista mehujään vain sitä yhtä katsetta varten. Varsinkin vaihtarien osalta vaalea siilitukkani ilmeisesti vetosi heihin suunnattomasti. Meno alkoi olla jo todella härskiä ja joskus jopa häiritsevää. Yritin keskittyä satojen sivujen tenttialueisiin ja kaipasin vain omaa rauhaa ja omia ajatuksiani päivisin syödessäni ruokalassa. Ujona, mutta puheliaana introverttinä oli vaikea keskittyä jopa opiskeluun yleisemmälläkin tasolla. Yliopiston kirjastolla jos vieressä oli vapaa loosi, niin eipä mennyt aikaakaan kun siihen tupsahti taas joku hepsankeikka huokailemaan ja lähtemään kahvilaa kohti aina ”samaan aikaan”.
Ensimmäiset pari kuukautta huomio hiveli itsetuntoani. Kaikki pelimerkit jäätävän pelailun ja panohurjastelun aloittamiselle olivat käsissäni. Nuoruudessa en viihtynyt kotibileissä kuin kuskina, joten voisi luulla että nyt teki mieli ottaa ”omat takaisin”.
Vaan eipä tehnytkään. Asetelma kääntyikin täysin päälaelleen. Minua alkoi ärsyttämään nämä pakkelinaamaiset ja pinnalliset bimbot, tekoripsineen ja rakennekynsineen. Seuranhaku oli täysin haasteetonta. Mitään älyllistä efforttia ei tarvittu. Naisia oli yliopistolla kolminkertainen määrä miehiin verrattuna. Monet olivat kaukaa muuttaneita, ”kotipaikkakunnan kahleista vapautuneita” ja yksinäisiä. Se todellakin näkyi.
Kiinnostus kaksikymppisiin naisiin lopahti täysin myös yliopiston ulkopuolella. Ensimmäinen todellinen parisuhteeni oli jo samana syksynä, vielä 22-vuotiaana, 43-vuotiaan ja hieman lihavan ja jopa melko ruman naistoimitusjohtajan kanssa. Hän kaipasi älykästä keskusteluseuraa, kavaljeerin ravintolaan ja teatteriin. Sellaisen joka osasi puhua yhteiskunnallisista ja kultturelleista aiheista liikekumppaniensa kanssa, joista hän ei paljoa itse ymmärtänyt. Hän oli koko elämänsä elänyt tässä tuppukylässä ja oli menestynyt yrityselämässä ihan ammattikoulupohjalta.
Parisuhteen dynamiikka oli todella mielenkiintoinen. En halunnut ottaa naiselta rahaa tai mitään rahanarvoista aineellista, vaikka hän sitä tavallaan tarjosikin. En toisaalta voinut opintotuella mitenkään elää tuollaista elämää. Niinpä sovimme, että maksan ravintolaillallisista sen pelkän ruoan hinnan kaupassa ja hän korvaa loput maksaen tavallaan elämyksestä minunkin puolestani. En ikinä itse ehdottanut mitään teatteri-iltaa tai ravintolaillallista, vaan se oli vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä. Suostuin jos opinnoilta ehdin.
Alkuvaiheessa oli hieman vaikeaa kiihottua fyysisesti rumasta ja vähän läskistä keski-ikäisestä naisesta. Parin viinilasin jälkeen homma yleensä helpotti. Eipä mennyt aikaakaan, kun ei tarvittu edes sitä viiniä. Naisen itsevarmuus ja määrätietoisuus oli erittäin kiihottavaa nuorelle pojalle, vaikka ulkomuoto hieman närästikin. Seksi oli aivan loistavaa ja tämä toimitusjohtaja olisikin halunnut sitä joka ilta. Kieltäydyin kohteliaasti suunnilleen joka toinen kerta. Hän ei ollut siitä moksiskaan, vaan ymmärsi raskaan opiskelutaakan ja rientojen verot. Totesi vain joka kerta, että mikäli pieni huulihölkkä auttaa keskittymään vielä tenttiinlukuihin näin iltaisin, niin myös sellainen on tarjolla ja vielä jossain nätissä yöasussa. Mikä nainen! Vau! Hän todellakin arvosti ja osasi pitää miestä hyvänä. Se oli todella kiihottavaa ja paikkasi kaikki muut puutteet.
Jos taas sänkyhommissa tämä toimitusjohtaja oli se dominantimpi osapuoli, niin sosiaalisesti hän ei halunnut lainkaan myötäilevää miestä. Hän halusi, että sanon hänelle vastaan, kieltäydyn asioista jos mieli tekee, vaadin läsnäoloa ja kerron päiväni kulusta ja fiiliksistäni kyselemättä liikaa häneltä itseltään. Hän kyllä kanssa kertoi asioistaan, mutta harvemmin. Tuolloin kuuntelin mielelläni. Älyllistä haastetta tämä nainen tarjosi yllin kyllin. Väittelimme paljon henkilöstöjohtamisesta ja työntekijän asemasta työyhteisössä. Itse väitin aina vastaan ja puolustin työntekijää, kun tämä nainen taas otti kannaksi yrittäjänäkökulman. Väittelyt olivat kiivainakin aivan ihania ja johtivat aina välillä täysin spontaaniin seksiin.
Jotain tämän naisen henkisestä kypsyydestä kertoi se, että hän kantoi runsaasti huolta siitä, että nuori mies pääsisi toteuttamaan itseään myös omanikäisten opiskelijatyttöjen kanssa. Nautin tavallaan tilanteesta, enkä heti kertonut, että eivät ne ole siellä minun ykköstähtäimenä, vaikkakaan eivät olleet niin vanhatkaan naiset. Kolmikymppiset ja hyvin säilyneet lapsettomat kiinnostivat minua eniten.
Annoin joskus myös Tinder-profiilini tämän naisen käsiin. Jumalauta sitä mätsien määrää! Miehenä ei todellakaan tajua mikä eri asia ja lähestymiskulma vetoaa eri naistyyppiin. Hän valkkasi minulle usein ulkonäöltään aika geneerisiä 20-25 v. blondeja. Sellaisia helppoja, yksinkertaisia ja turvallisia, joista ajatteli minun kiinnostuvan vain yhtä yötä varten. Joka toinen perjantai oli joku blondi katsottu ja lämmitelty. Minun piti vain lukea viestiketju ja mennä paikanpäälle tämän toimitusjohtajan stailaamana. Silmä ei sinänsä pettänyt, koska mitään syvällisempää niistä ei kehkeytynyt.
Kun toimin hänen kavaljeerinaan firmansa pikkujouluissa. Hän jopa yritti minua muutamalle omanikäiselleni nätille blondille viikonlopuksi. Yhden kanssa vietinkin kiihkeän yön. Toimitusjohtajanainen jopa hymyili ja iski minulle silmää, kun lähdin hänen nuoren työntekijän kanssa pikkujouluista. Asetelma oli erittäin kiihottava ja jännittävä. Ehkä hän ajatteli, että tämä on ainoa keino pitää minusta kiinni mahdollisimman pitkään. Tavallaan näkökulma oli totta.
Tarinaa tästä 20-vuoden ikäeron suhteesta eivät tiedä edes läheisimmät ystäväni vielä tänäkään päivänä. Jäimme kerran ”kiinni” opiskelukavereilleni, kun olin ajamassa naisen uudella Bemarilla ravintolasta häntä kotiin. Selitin yliopistolla, että sain töitä henkilökohtaisena avustajana ja että naisella oli selkämurtuma. Sanoin kantavani kasseja ja sellaista Läheisemmät ystäväni kyllä varmasti arvasivat, koska myös keskustelunaiheeni olivat aika keski-ikäiseen makuun parikymppiseksi. Osa hymyili virnistäen arvaten tarinan todellisen laidan, kun kuuli uudesta ”työnantajastani”
Naisella itsellään ei ollut lainkaan ajokorttia, joten toimin myös hänen ”hovikuljettajanaan”. Laatuauton tyylikkyys ja ajotuntuma kävivät palkasta tästä kuskaamisesta. Kävimme yhdessä muutaman kerran isommassa kaupungissa muutaman sadan kilometrin päässä, teatterissa. Nainen tykkäsi ottaa muutaman lasin viiniä esityksen väliajalla ja minä taas tykkäsin ajaa hienolla autolla. En silti koskaan pyytänyt autoa lainaan, vaikka hän sitä tarjosikin. Kiitollisuudenvelka ei sopinut parisuhteeseen ja minun ylpeys ei olisi antanut myöden.
Olen nykyään vuosia myöhemmin runsaasti kauniimman ja omanikäiseni naisen kanssa yhdessä. Silti muistelen kaiholla tuota reilua vuotta, mitä yhteiseloamme kesti tämän ruman johtajanaisen kanssa. Lopulta epätavallisen suhteen kaatoi eräs kolmikymppinen esiintyvä taiteilija, jonka kehonkieli, treenattu kroppa ja tyylikkyys vetivät minut väkisin puoleensa. Lihava ja ruma keski-ikäinen nainen ei enää millään sytyttänyt, enkä voinut asialle mitään, vaikka olisin voinut jäädä siihen vaikka loppuopiskelujen ajaksi. Parisuhdeympäristö oli todella lämmin ja viihtyisä, minkä menettäminen harmitti.
Missään parisuhteessa en ole muuten sen jälkeen ollut niin onnellinen. Tarinan opetus on ehkä siinä, että naiseus on kuitenkin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Miehen pitää päästä tavallaan katsomaan naistaan joko ylös- tai alaspäin, mutta tietty samankaltaisuus ja samanarvoisuus harvoin toimii. Määrätietoinen 30-40 v. nainen vetää valtavasti puoleensa itseään nuorempia miehiä. Ei tarvitse olla edes mikään toimitusjohtaja. Pelkkä tätimäinen auktoriteetti vetoaa jo moniin ;-)
Viimeksi muokattu: