Tässä sinänsä mielenkiintoinen tutkimus (en tiedä näkyykö kaikille kokonaan):
Väitöskirjatutkija Anu Kinnunen viimeistelee juuri Tampereen yliopistossa väitöstään sinkkujen onnellisuustekijöistä ja hyvinvointivajeesta Suomessa, jossa sinkkujen määrä kasvaa koko ajan.
www.aamulehti.fi
Vuodelta 2021
"Miksi sinkkujen määrä kasvaa ja miksi naiset ovat miehiä onnellisempia sinkkuina? Tampereen yliopiston tutkija tietää vastauksen"
Varsinkin tämä kohta kannattaa pitää mielessä, eli kaikki Erkit ja vastaavat jotka voivat olla jopa avoliitossa mutta asua virallisesti eri asunnoissa erilaisten tukien tms. takia lasketaan silti tutkimuksissa "sinkuiksi" jos asuvat yksin eivätkä kumppanin kanssa:
"
Tarkkaa lukua sinkkujen määrästä ei ole, mutta jotain viitettä lukumäärästä antavat Tilastokeskuksen asumistilastot. Niitä tarkasteltaessa pitää muistaa, että yksinasuminen ei automaattisesti tarkoita ilman parisuhdetta elämistä.
"
Seuraavat seikat korostuvat, naisilla kaveripiiri (sosiaaliset suhteet), miehillä liikunta. Naisilla suurempi määrä saa onnea palkasta ja rahasta kuin miehissä (jotka, tämä on oma mielipiteeni, pitävät sitä ns. normina, eli kun teet töitä saat palkkaa...) mutta miehet arvostavat enempi työelämää ja sen mukaan saatavaa kaveripiiriä:
"
– Sinkkunaiset jotenkin näyttäytyvät tässä aineistossa sinkkumiehiä paljon onnellisempina. Naisilla onnellisuus kytkeytyy erityisesti sosiaalisiin suhteisiin, Kinnunen sanoo.
Jos sinkkunaisilla on hyvät ystäväverkostot, niin silloin he näyttäytyvät kyselyssä erityisen onnellisina.
Sinkkumiehillä onnellisuus kytkeytyy usein liikunnallisuuteen. Sekä miehillä että naisilla terveys on muutenkin keskeinen onnellisuutta tuova tekijä.
Myös tuloilla on vaikutuksensa. Tuloilla on suurempi vaikutus sinkkunaisten onnellisuuteen kuin sinkkumiesten, mikä joitakuita saattaa yllättää.
– Toisaalta miesten onnellisuudessa tuli esiin työelämään kiinnittyminen merkittävämpänä kuin naisilla, Kinnunen sanoo.
"
Varsinkin vanhemmilla ihmisillä ongelmaksi varmaan nousee "ydinperheideologia" eli "kaikki" tiesivät kertoa ja ympäristökin sen aikoinaan näytti että kun se kansakoulu oli käyty nainen oli valmis jäämään kotiin ja menemään naimisiin. Hankkimaan lapsia ja mies oli se joka kävi töissä sekä hoiti perheen talouden. Näin siis ennen 90-luvun lamaa.
"
Ydinperheideologia
Suomalainen yhteiskunta on pitkälti rakennettu perinteisen ydinperheideologian varaan. Lainsäädännöllä on määritetty etuja, joihin perheellinen pääsee käsiksi, mutta sinkut jäävät niistä paitsi.
"
+
"
Iso vaikutuksensa on myös sillä, että Pohjoismaissa luterilaisella kristinuskolla on vuosisatainen vahva sija. Luterilaisuudessa avioeroa ei ole pidetty syntinä niin kuin vaikkapa katolilaisuudessa.
"
Sitten ns. itsestään selvyyksiä (ainakin itselleni), mikä toki auttaa myös jopa siihen pariutumiseen ainakin:
"
– Tärkeintä on itsensä hyväksyminen.
"
Koronan aikaan on alettu lukemma puhua ja siirtyä enempi ja hyväksyttävämmin "friends with benefits" tyyliin. Varsinkin Tinder ja sen tyyppiset sovellukset ovat lisänneet tätä "etsitään vaan panoseuraa" tyyppistä seurustelun irvikuvaa:
"
Covid-19-pandemia on vaikuttanut isosti myös sinkkujen elämään. Ravintolat, kuntosalit ja harrastukset on pantu korona-aikana pitkiksi ajoiksi kiinni. Samalla myös sinkkujen mahdollisuus tavata uusia ihmisiä on romahtanut. Yhtenä seurauksena niin sanotuista fb-, eli fuck buddy -suhteista – suomeksi panokaveruudesta – on alettu puhua entistä enemmän.
Fb-suhteissa harrastetaan vain ja ainoastaan seksiä, muuten ei olla tekemisissä eikä seurustella. Fb-suhteista tosin löytyy alalaji, fwb, eli friends with benefits, eli kavereita etuuksilla. Siinä yhteisen seksin lisäksi saatetaan tehdä muutakin yhdessä, mutta vakituisesta parisuhteesta fwb:ssäkään ei ole kyse. Deittailu-sovellukset, kuten Tinder, ovat helpottaneet fb-suhteiden aloittamista.
"
Tuohon itsensä hyväksymiseen liittyy myös tämä osa tekstiä:
"
J
os ihmisellä oli vahva oman toimijuuden kokemus niin, että sinkkuna eläminen oli oma valinta, silloin se nähtiin positiivisesti.
Jos taas oli ihmisellä kaipuu parisuhteeseen, terapiassa lähdettiin Kinnusen mukaan rakentamaan toimijuuden kokemuksia, joilla parisuhteen aloittamista voitiin edistää. Keskeistä oli ihmisen oman hallinnan ja asioihin vaikuttamisen tunteen vahvistaminen.
Lopulta kyse on sen ymmärtämisestä ja löytämisestä, mikä elämäntapa itselle sopii parhaiten. Kinnunen tuhahtaa tutkimuksille, joissa todistellaan parisuhteessa elävien elävän terveellisempää elämää kuin sinkkujen.
– Samanlainen vertailu voitaisiin tehdä vaikka kahvia ja teetä juovista. Eihän kahvi kaikille sovi. Monelle sopii tee paljon paremmin. Ne, jotka tykkäävät kahvista, varmasti voivat kahvin kanssa paremmin kuin ilman. Sama pätee teenjuojiin, Kinnunen sanoo.
"
Eli lyhennettynä, kun on sinkku on sinkku ja keskittyy kaikkeen muuhun parantaen elämäänsä sekä eläen sitä täysillä eikä yritä epätoivoisesti saada sitä parisuhdetta. Tälloin ihan ns. vahingossa (ainakin itselläni suurin osa monista seurustelusuhteista on alkanut siten ettei sitä ole edes etsinyt) se "oikea" vaan tulee elämään.
Muuten siitä seuraa jopa aistittavaa epätoivoa eikä sellaisen ihmisen kanssa halua edes tutustua kun toinen on liian riippuva, haluaa edetä liian nopeasti, ehkä puheesta ja toimista tikuu toista osapuolta vihaava, halveksivat tai alistava tunne ja pahimmillaan tuodaan ilmi miten olisi toisen sukupuolen "tehtävä" toimia seksin välineenä silloin kuin tämä henkilö sitä tahtoisi ja muuten olla jossain kaapissa piilossa odottamassa. Eli ei olla edes tarpeeksi kypsiä siihen parisuhteeseen mitä mangutaan. Tai sitten vähätellään ja surkutellaan itseään ehkä kertoen samalla miten tyytyisi vähään jos saisi edes suuseksiä tms. heti ensitapaamisella....