Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[4play]

Vähän historiallista kommentaatiota tähän väliin MAT:sta. Joskus 90-luvun puolivälin tienoilla Laasanen alkoi pohtia...

Suomiskenessä joo, mutta yleisesti ottaen ei MAT mikään kovin uusi keksintö ole. Mainintoja löytyy vuosikymmenten takaa. Olen itse lukenut Laasasen kirjan ja olisi mielenkiintoista saada niin sanotusti päivitetty versio, kun kirjan kirjoittamisesta on jo kuitenkin 15 vuotta kulunut.

Aika välittömästi näiden havaintojen pukeminen sanoiksi ja yritykset jotenkin kiteyttää havainnot jonkinlaisiksi yleistyksiksi sai naiset todella takajaloilleen.

Vahvat tunnereaktiot yleensä mielestäni kielivät siitä, että asioissa on vähintäänkin totuuden siementä.

Näyttäisi yhä näissä MAT-väittelyissä menevän iloisesti ristiin kepeät_seikkailut ja suhteeseen_pyrkiminen

Eipä näissä merkittävää eroa ole mielestäni. Halutut ominaisuudet auttavat molempiin ja vice versa. Et pysty "myymään" pidemmässä suhteessa arvostettavia ominaisuuksia kovinkaan helposti, kun ne tulevat esille vasta pidemmän kanssakäymisen jälkeen.

 

[mitsumies]

Vähän historiallista kommentaatiota tähän väliin MAT:sta. Joskus 90-luvun puolivälin tienoilla Laasanen alkoi pohtia baaripokauksen (satunnaisia seikkailuita, yhden yön juttuja) anatomiaa, pohjaten omiin kokemuksiinsa kaupungin yössä (ja parantaakseen peliään analyysin avulla). Lähtökohtana ei ollut suhteeseen pääseminen, vaan pelkästään naisen hurmaamisen ymmärtäminen ja miksi joiltain se onnistuu, toisilta ei. Muistaakseni tuo pisteytys 0-10 syntyi melko puhtaasti ulkonäön/olemuksen kiteyttämiseksi, mutta se on siitä hieman laajennut kattamaan vähän muitakin alueita.

Aika välittömästi näiden havaintojen pukeminen sanoiksi ja yritykset jotenkin kiteyttää havainnot jonkinlaisiksi yleistyksiksi sai naiset todella takajaloilleen.

Näyttäisi yhä näissä MAT-väittelyissä menevän iloisesti ristiin kepeät_seikkailut ja suhteeseen_pyrkiminen - ne ovat eri asioita ja mies/nais-näkökulmat eroavat tässä todella jyrkästi (yleistettynä). MAT syntyi puhtaasti iskemisen analysoinnista. Aika harvassa* ovat naiset, jotka ovat kiinnostuneita pelkästä seksistä ja yhtä harvassa miehet, jotka haluavat ensin suhteeseen (puhuttaessa 20-30v ikäisistä). Vanhemmiten näyttäisi näkökulmat lähenevän toisiaan, mutta perusasetelmana on, että naisten tunteiden pitää ensin herätä**, jotta olisi mielenkiintoa seksiin. Samaten, harvassa ovat ne miehet, jotka pelkällä olemuksellaan saavat naiset hieromaan oma-aloitteisesti tuttavuutta. Ne miehet eivät paljoa MAT:ta mietiskele, koska ei ole tarvetta ponnistella seuran löytämiseksi. Tavallaan he ovat naisen asemassa parisuhdemarkkinoilla, ongelmaksi muodostuu liiallisen ja/sekä/lisäksi epätoivotun huomion kohteena oleminen.

Laasasen havainnot siitä, mitä miehen tulisi itselleen tehdä, jotta saisi baaritiskillä herätettyä naisen mielenkiinnon ovat näitä maskuliinisia pörhistelyitä ja sujuvan supliikin hallintaa. Ja jotta pääsee juttelemaan tuntemattoman kanssa, tulee myös olemuksen ja ulkomuodon olla hyvä (naisen mielestä), ensivaikutelma on tärkeä. Vaikutus on tehtävä toiseen nopeasti, jos haluaa saada mitään aikaan ennestään tuntemattoman kanssa.

Ja vielä kerran, tässä ei ollut kyse suhteesta tai millä ominaisuuksilla yhteiselo onnistuu.

Ugh.

(*) Harvassa, tarkoittaen että juuri sinä iltana, juurikin siinä paikassa olevista naisista pieni osa on hakemassa mahdollisesti seksiä. Moni varmaan on joskus tehnyt niin, muttei mitenkään usein lähtiessään illanviettoon. Miehet taasen ovat melko avoimia satunnaisen seksin mahdollisuudelle.
(**) Yksilöt ovat erilaisia, vaikkakin yleisiä yhteisiä nimittäjiä tunteiden herättäjissä onkin.

Laasasen uudensuomen blogailut muistui mieleen, räyhäkkäitä reaktioita siihen aikaan jotka nykyään melkolailla kaikki nykyään myöntää. Suomessa se oli aika kontroversiaalia ja jopa naisvihamielistä sanoa ääneen ja analysoida miksi jännämiehen piirteet kiinnostaa. Tabu kyseenalaistaa naisten "kiva ja kunnollinen mukava mies" narratiivia vaikka samoilla mantran jauhajilla saattoi olla useampikin väkivaltainen entinen puoliso. Toki aihe edelleen on vähän herkkä mutta se on enemmän esillä ihan valtamediassakin välillä.

 

[wanderer_]

Eipä näissä merkittävää eroa ole mielestäni. Halutut ominaisuudet auttavat molempiin ja vice versa. Et pysty "myymään" pidemmässä suhteessa arvostettavia ominaisuuksia kovinkaan helposti, kun ne tulevat esille vasta pidemmän kanssakäymisen jälkeen.

Ero on hyvinkin merkittävä. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin seksiä hakevat tyypit yrittävät maksimoida mahdollisten partnerien määrää eli miellyttää vähän kaikkia, jos joltain irtoaisi. Kumppanin henkisillä ominaisuuksilla ei ole suuremmin merkitystä.

Jos taas etsii (hyvää) parisuhdetta, niin silloin käsittääkseni olennaista on osua oikeisiin tyyppeihin eikä niinkään mahdollisimman suureen osaan populaatiosta. Se, että pyrkii miellyttämään kaikkia, voi toimia negatiivisesti siitä näkökulmasta, että tietynlainen itselle sopiva henkilö kiinnostuisi.

Geneerisillä "kaikki käy" -ihmisillä nämä eivät välttämättä paljon eroa toisistaan, mutta mitä spessumpi tyyppi on kyseessä, sitä enemmän noilla on eroa.

 

[Taneli-]

Lisäksi lyhyessä suhteessa (yhden illan jne) voi ja monesti henkilö valehtelee tai liioittelee todella paljon.

Pitkässä suhteessa tuosta jää nopeasti kiinni. Pahimmillaan siis valehdellaan nimi, suku, ammatti, varallisuus, ollaan juuri ehkä poistumassa maasta tärkeälle työkeikalle ja samalla bändikin tekee kiertuetta jne (vaikka ollaankin ehkä oikeasti työttömänä ja soittimet mitä osaa soittaa ovat luokkaa ovikello, se asunto minkä omistaa niin siinä ollaankin vaan viikonloppu kastelemassa kasveja jne)

Vaikka ei suoranaisesti valehtelisi moni helposti "myötäilee" kaikessa koska on ihastunut toiseen tai vaan haluaa seksiä. Tämäkin käy suhteessa sitten ilmi jos oikeasti ei toimi kuten alussa puhui. "Itsekin olen lähes vegaani, minuakin kiinnostavat samat arvot, itsekin rakastan tuollaista musiikkia, minäkin olen tosi taiteellinen ja tutkinut eri taidesuuntauksia jne jne".

 

[Katurokkari]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”? Tätä oon aina välillä miettinyt, koska näitä tämmösiä hahmoja on. ”Ai sulla ei oo rahaa, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mulla on tilillä 300 000€ näköjään ja hyvin menee”, ”Ai sä oot masentunut, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä en oo 40 vuoteen ollut masentunut ja hyvin menee”, ”Niin sulla on tappava syöpä, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä oon ihan terve ja hyvin menee.” Ei kai nyt kukaan oikeasti kuvittele että tommosilla viesteillä jotenkin autettaisiin? Jotain oman itsensä korostamistahan ja jotain ihme ”onneks mulla ei sentään mee noin huonosti ku noilla”-fiilistelyähän tuommonen pösilöys vain on, kyllä mäkin tunnistan että joskus kun vituttaa joku niin helpottaa lukea ihmisistä joilla menee paljon enemmän päin persettä kuin itsellä. Mutta en mä kyllä kehtaisi mennä siitä niille sanomaan että tietkö mulla menee paljon paremmin ku sulla, eiks ookin hyvä juttu hei.

Auttaako se jotenkin jonkun tyyppisiä ihmisiä, että saavat vielä ääneen julistaa että mulla menee sua paremmin? Että ei jotenkin riitä jos sitä ajatusta vain omassa päässään ajattelee?

Minä olen muuten Mensa-kerhossa ja viisinkertainen Vuoden Tecchiläinen, sekä lisäksi erittäin komea, rikas, suosittu, hauska ja kaikilla muillakin tavoilla täydellinen ihminen.

 

[mitsumies]

Auttaako se jotenkin jonkun tyyppisiä ihmisiä, että saavat vielä ääneen julistaa että mulla menee sua paremmin?

Kyllä, tottakai. Todella yleistähän tuo on nostattaa omaa egoa muita tallomalla. Surullistahan se on etenkin kun aikuiset ihmiset sitä tekevät.

 

[Francis Ford Mondeo]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”? Tätä oon aina välillä miettinyt, koska näitä tämmösiä hahmoja on. ”Ai sulla ei oo rahaa, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mulla on tilillä 300 000€ näköjään ja hyvin menee”, ”Ai sä oot masentunut, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä en oo 40 vuoteen ollut masentunut ja hyvin menee”, ”Niin sulla on tappava syöpä, no mikäs siinä nyt on niin vaikeaa, mä oon ihan terve ja hyvin menee.” Ei kai nyt kukaan oikeasti kuvittele että tommosilla viesteillä jotenkin autettaisiin? Jotain oman itsensä korostamistahan ja jotain ihme ”onneks mulla ei sentään mee noin huonosti ku noilla”-fiilistelyähän tuommonen pösilöys vain on, kyllä mäkin tunnistan että joskus kun vituttaa joku niin helpottaa lukea ihmisistä joilla menee paljon enemmän päin persettä kuin itsellä. Mutta en mä kyllä kehtaisi mennä siitä niille sanomaan että tietkö mulla menee paljon paremmin ku sulla, eiks ookin hyvä juttu hei.

Auttaako se jotenkin jonkun tyyppisiä ihmisiä, että saavat vielä ääneen julistaa että mulla menee sua paremmin? Että ei jotenkin riitä jos sitä ajatusta vain omassa päässään ajattelee?

Minä olen muuten Mensa-kerhossa ja viisinkertainen Vuoden Tecchiläinen, sekä lisäksi erittäin komea, rikas, suosittu, hauska ja kaikilla muillakin tavoilla täydellinen ihminen.

Onko tässä ketjussa viime aikoina ollut tällaisia viestejä?

 

[draco76]

Sitä ihmettelen että vieläkin on miehiä jotka istuu kaupan pihalla autossa ja nainen tulee kaupasta isojen kauppakassien kanssa ja mukana usein vielä mäyräkoira (siis kaljaa) tjms. Ei edes avata ovea/takaluukkua. Old school. No ehkä näille naisille riittää että mies ajaa autoa.

Tuossa on paljon sitä mitä et näe. Oven avaaminen on pieni asia varsinkaan nykyisille voimakkaille naisille. Jotkut naiset vaihtavat jopa autonsa renkaat. Mutta miksi se mies ei ole mennyt kauppaan mukaan vaan odottaa autossa?

On nuo pienet eleet silti mukavia. Oma puolisoni lataa aina kahvinkeittimen valmiiksi vaikka ei itse juo kahvia. Ruuanlaiton hän hoitaa melkein kokonaan, minä taas pyykit.

 

[Taneli-]

Onko tässä ketjussa viime aikoina ollut tällaisia viestejä?

Itselle tulee mieleen joku red wings joka muistaa aina kertoa että hänellä ei ole asian suhteen ongelmaa, naista tulee jatkuvalla syötöllä ja hän vain tahtoo osallistua keskusteluun vaikka naisia joutuu tönimään poiskin. Eli hän kertoo miten on sitä ylintä ehkä 1% alpha chad luokkaa mutta säälistä nyt muillekin kertoo miten asiat pitäisi hoitaa.

Asia erikseen miten luotettavia nuo tarinat ovat mutta kuitenkin.

 

[Varistin]

Ajatteleekohan joku oikeasti jotenkin auttavansa, kun tulee vaikkapa tänne sanomaan että ”mikäs niiden naisten kanssa nyt niin vaikeaa on, mä oon ollut 26 vuotta naimisissa jo ja hyvin menee”?

En ole huomannut juurikaan tuollaisia viestejä, toki muutamalla kirjoittajalla on jutut ovat välille menneet henkilökohtaisuuksiin.

Ei ole itsen nostamista ja muiden vaikeuksien vähättelyä sanoa, että pariutumiseen liittyvä MAT on suurelta osin pseudotieteellistä ja henkilökohtaisten preferenssien merkitystä vähättelevää huuhaata, jossa tungetaan sekä miehet että naiset lähinnä seksiin ja ulkonäköön perustuviin stereotyyppisiin laatikoihin. Se ei siten paranna kenenkään mahdollisuuksia pariutua, eikä ole kovin hedelmällistä edes yleisellä tasolla keskustella aiheesta, jonka perustana on lähinnä harhaluuloja ja yksinkertaistuksia.

 

[Francis Ford Mondeo]

Itselle tulee mieleen joku red wings joka muistaa aina kertoa että hänellä ei ole asian suhteen ongelmaa, naista tulee jatkuvalla syötöllä ja hän vain tahtoo osallistua keskusteluun vaikka naisia joutuu tönimään poiskin. Eli hän kertoo miten on sitä ylintä ehkä 1% alpha chad luokkaa mutta säälistä nyt muillekin kertoo miten asiat pitäisi hoitaa.

Asia erikseen miten luotettavia nuo tarinat ovat mutta kuitenkin.

Kovin suurella tunteella tämä hahmo kuitenkin osallistui keskusteluun. Siis sitä vasten tulkiten, että naisia riittää joka sormelle ja saparolle. Ulkomaillahan flaksi kuulemma kävi

 

[Katurokkari]

Omasta tilanteesta!!. Ihastuin pitkästä aikaa kunnolla tapaillessani erästä naista. Lopulta jutusta ei tullut mitään mikä jäi allekirjoittanutta kovasti kaivelemaan, mutta lopulta parempi niin, varsinkin nyt "tervepäisenä" tilannetta uudelleen miettineenä. Jotain merkkejä jostain mahdollisesta uudesta startista ilmestyi viime kesänä kun nähtiin yhteisen kaveriporukan vuoksi useamman kerran lyhyen ajan sisään, mutta lopulta se oli sitä samaa, minkä vuoksi jutusta jo aikoinaan ei tullut mitään. Nainen ei ollut samalla tavalla jutussa mukana, ja se tuli ilmi aika suoraan ja selkeästi, kun kysyin lopulta missä tässä kuviossa mennään. Ja sen jälkeen päätin, että mahdollisista ristiriitaisista signaaleista huolimatta näillä sitten mennään, ja se ei enää siitä muuksi muutu.

Lopulta yhteisestä kaveriporukasta huolimatta päädyin siihen ratkaisuun, että jos haluan käsitellä tilanteen järjellä ja fiksusti, niin poistoon kaikki, eli numerot, somet ja kaikki muut, mitkä tuosta vähänkään muistuttaa. En kokenut varsinaisesti mitään vihaa tai katkeruutta, eikä tässä ollut siinä mielessä mitään henkilökohtaista, mutta oman pääkopan takia tämä oli vain tehtävä. Kaiken maailman säätöjä on tässä tähän ajanväliin mahtunut, mutta sellaista uudelleen kunnolla ihastumista ei vieläkään ole osunut kohdalle. En ole siis vieläkään ihan varma, olenko oikeasti kunnolla päässyt yli tuosta naisesta. Enää hän ei pyöri sillä tavalla mielessä, joten jotain edistystä asiassa on sentään tapahtunut.

Toissa viikolla sitten pakon edessä tuota tuli nähtyä, kun tilannetta en voinut välttää. Puolen vuoden sisään nähnyt sattumalta kahdesti eri yhteyksissä ja pääosin ohimennen, enkä totta puhuakseni hirveän riemuissani tuosta tulevasta tilanteesta ollut. Ilta menikin pääosin häntä vältellessä, mitä nyt moikat heitettiin, mutta muuten keskityin juhlissa vähän kaikkeen muuhun ja ihan tarkoituksella. Pariin otteeseen tuo kauempaa tuijotti ja hymyili, mutta jätin tuon sen kummemmin noteeraamatta, eikä me kaksistaan missään vaiheessa iltaa mistään keskusteltu tai oltu sen kummemmin tekemisissä. Ilta meni siis omien suunnitelmien osalta erittäin hyvin.

Nyt sitten vappuna mutkan kautta sain hieman vahingossa tietooni, missä tuo meinaa iltaansa viettää. Osa porukasta halusi (ihan siis muusta syystä) eri paikkaan mitä osa porukasta, ja sehän sopi taas allekirjoittaneelle paremminkin kuin hyvin, eli allekirjoittaneen ei tuota tarvitse nähdä. Ilta meni omilla tahoillaan, mutta yöllä humalassa tuo rikkoi puolen vuoden radiohiljaisuuden, laittamalla kyssäriä ihan diibadaabasta kyselemällä minkälainen meininki siellä toisessa paikassa oli. Aivan haistapaskatason täytekysymys, millä tarkoitus oli rikkoa jää, kun minä olin päässyt tilanteesta "yli", tai ainakin ulkoisesti olin ilmeisesti vetänyt roolini niin vakuuttavasti. Mitään tarvetta tälle kysymykselle meidän välillä ei ollut, kun molemmilla oli tiedossa molemmista porukoista useampikin tuttu, eikä tuo toinen porukka paikkaa kuulemma missään vaiheessa edes ollut vaihtamassa.

Ja sekös tässä vituttaa, suunnattomasti.

A) hän on täysin tietoinen, mitä hän tekee, ja vaikka se on ollut jollain tasolla tiedossani, niin ihan viimeistään nyt se avautui itselle
B) jahdattuna oleminenhan on paljon kivempaa kuin jahtaaminen
C) itsetunnolle helpolla lisää pönkitystä, jos roikottamisella saadaankin vanha jahtaaja taas uuteen koukkuun

Mä en oikeasti tiedä, miten tällainen voikin vituttaa näin paljon. Eihän se mitään laitonta tee, mutta kun tuo on niin tietoista toimintaa, ja täysin löysässä hirressä roikottamista. Ei mulla oikeasti tule mieleenkään kännitekstata sellaiselle ihmiselle, jolta mä en haluaisi jotain. Ja kun vastaus siitä haluamisesta on ollut hyvinkin selvä, on halun kohde oltava roikotus, löysä hirsi, ihailun kohde jne, you name it. On kiva, kun joku välittää, ja sä tiedät sen. Eihän siinä mitään. Siltikin tuo mitä se tekee, on vain niin vitun raivostuttavaa, ja niin vitun väärin.

Muutoin hän on (ollut) huipputyyppi ja hyvää seuraa, mutta näiden osalta tuo on ihan suoraan sanottuna kusipäistä käytöstä. Ja nyt mä en oikein tiedä miten tuohon edes reagoisin, kun jotain reaktiotahan se tuolla hakee. Hyvin mä olen tähän mennessä pärjännyt, mutta nyt tuntui taas siltä, että mä otan järjettömän takapakin vain siksi, että toinen koittaa pitää leikkikalunaan. Ja vaikka tiedostan mitä hän sillä yrittää, niin koen tuon silti takapakkina.

Vittu, että pää onkin jumissa.

 

[Taneli-]

Nyt täytyy kyllä sanoa että se joka täällä trollaa on @Katurokkari
Nyt ainakin 2 viimeistä viestiä ovat eri keskustelufoorumilta ja käyttäjiltä "FASlapsi" sekä "Kari Runk"
Ellei hänellä sitten ole jakomielitauti jolloin olen todella pahoillani jos olet nuo molemmat käyttäjät sekä suosittelen kääntymään lääkärin puoleen.

On toki ikävä fakta että nykyisin mielenterveysongelmat ovat kasvussa ja se estää pariutumista.

Tässä vielä linkit alkuperäisiin viesteihin:

Naisasiat

En vaan pysty toista kunnioittamaan jos on uskovainen, joten reilua molemmille että en edes yritä. Nyt on ihan rehellisesti pakko ihmetellä ihan ääneen. Et pysty kunnioittamaan toista ihmistä, jos hän uskoo Jumalaan? Itse olen ihan täysi ateisti, enkä kuulu kirkkoon, eikä muutenkaan voisi...

keskustelu.jatkoaika.com

+

Naisasiat

Niin joillekin voi tulla yllätyksenä, että uskonnolliset ihmiset on sekä tällaisia teemuselänteitä että täysiä taviksia. Jos sinä olet esimerkiksi jotenkin Selänne-fani, niin annat tavallaan painavan äänen länsimaisille uskonnoille. Tätä en kyllä allekirjoita. Päteekö tämä myös...

keskustelu.jatkoaika.com

 

[4play]

Pariutumiseen liittyvä MAT on suurelta osin pseudotieteellistä ja henkilökohtaisten preferenssien merkitystä vähättelevää huuhaata, jossa tungetaan sekä miehet että naiset lähinnä seksiin ja ulkonäköön perustuviin stereotyyppisiin laatikoihin. /// eikä ole kovin hedelmällistä edes yleisellä tasolla keskustella aiheesta, jonka perustana on lähinnä harhaluuloja ja yksinkertaistuksia.

Onko jotain vaihtoehtoista teoriaa olemassa? Omasta mielestäni vielä hedelmättömämpää on puhua ihmisistä tässä kontekstissa ainoastaan yksilöinä, joiden ominaisuuksia ei voisi luokitella haluttavuusjärjestykseen. Tämä vielä ryyditetään tuurilla/varianssilla, jota sitäkään ei voida mitata. Pitäisi luokkaa poistaa luonnonvalinta ja biologia, niin sitten päästäisiin sellaiseen romanttiseen "ole vain oma itsesi" - tyyliseen pohdintaan, että on ainoastaan käynyt huono tuuri, jos seuraa ei ole löytynyt. Populaatiotason tilastot ja korrelaatiot myös kielletään höpöhöpönä, vaikka indikaatiot olisivat miten vahvat tahansa.

"Teoriat eivät auta ketään pariutumaan" pätee silloin, jos oikeasti kaikki olisi täysin satunnaista, niin silloin aiheesta ei tarvitsisi keskustella, koska kukaan ei voi tuuriinsa vaikuttaa.

 

[Varistin]

Onko jotain vaihtoehtoista teoriaa olemassa? Omasta mielestäni vielä hedelmättömämpää on puhua ihmisistä tässä kontekstissa ainoastaan yksilöinä, joiden ominaisuuksia ei voisi luokitella haluttavuusjärjestykseen. Tämä vielä ryyditetään tuurilla/varianssilla, jota sitäkään ei voida mitata. Pitäisi luokkaa poistaa luonnonvalinta ja biologia, niin sitten päästäisiin sellaiseen romanttiseen "ole vain oma itsesi" - tyyliseen pohdintaan, että on ainoastaan käynyt huono tuuri, jos seuraa ei ole löytynyt. Populaatiotason tilastot ja korrelaatiot myös kielletään höpöhöpönä, vaikka indikaatiot olisivat miten vahvat tahansa.

"Teoriat eivät auta ketään pariutumaan" pätee silloin, jos oikeasti kaikki olisi täysin satunnaista, niin silloin aiheesta ei tarvitsisi keskustella, koska kukaan ei voi tuuriinsa vaikuttaa.

Tilastot ja korrelaatiot ovat pelkkiä apuvälineitä, joista voidaan tutkia ja yrittää löytää selityksiä ja kausaliteetteja. MATissa vedetään monenlaisia johtopäätöksiä, joissa korrelaatio -> kausaliteetti ei ole ollenkaan selvää, eikä välttämättä edes korrelaatio ole niin vahvaa kuin halutaan esittää.

Esimerkkinä vaikka väite, että jokainen mies haluaa mahdollisimman nuoren ja kauniin naisen ja nämä ominaisuudet ovat valinnassa ensisijaisia. Tämä voi päteä jotenkin, jos puhutaan pelkästä seksistä. Pysyvämmän parisuhteen haussa esim. 30+ miehillä (pariutuneen) enemmistön todellisuudessa naisen mahdollisimman nuori ikä ei ole enää oikein minkäänlainen meriitti, ja kauneuskin jää toiseksi monille henkiseen yhteensopivuuteen liittyville asioille.

 

[Taneli-]

Onko jotain vaihtoehtoista teoriaa olemassa?

Tarviiko olla syvällistä teoriaa? Tietysti aina ON teoria.
Jos haet töitä mutta et saa paikkaa niin luultavasti joku toinen sai sen. Joko suhteilla, joko paremmin tehty hakemus tai hänellä kävi säkää, ehkä hän osasi homman paremmin tai jos pääsi haastatteluun yksilökemiat toimivat paremmin? Ehkä hän sai palkkatukea? Ehkä hän oli juuri vastaavassa hommassa ja hänet valittiin siksi tai ehkä hän tuli em. paikan sisältä mutta silti oli pakko hakea avoimesti työntekijää vaikka tiedettiin että hänet valitaan.

Voi olla että ketään ei valittu, valitsija kyllästyi kun sopivaa ehdokasta ei tullut ja jätti etsimisen kunnes taas tuntee että tehtävään tarvitaan pätevää henkilöä. Ehkä kyse oli ikärasismista, ehkä sukupuoli ei ole oikea, ehkä rasismia? Ehkä et ollut sopivan tuntuinen paikan ilmapiiriin? Mitä enemmän vaihtoehtoja sen hankalammaksi valitseminen menee. Ehkä et ollut tarpeeksi epätoivoinen ja kertonut että olet valmis viettämään ensin vaikka 6kk harjoittelemassa kunnes voitaisiin harkita työsuhdetta.

Aika pitkälle sama pariutumisessa. Et VOI tietää (ellet pääse puhumaan valitsijan kanssa) miksi sinä et kelvannut. Toki itselläsi voi olla tunne että jokin asia minkä sanoit tai teit vaikutti lopputulokseen. Monesti se ei edes vaikuttanut. Toki joskus kyllä. Jos pääsit "haastatteluun" miten olit pukeutunut? Tuliko katsekontaksia? Saitteko yhteistä vapautunutta puhetta aikaan? Ei kait liian vapautunutta? Et kai ollut pahimmillaan humalassa tai krapulassa? Saiko kumpikin osapuoli tarpeeksi tilaa ja puhetta? Miten se henkilökohtainen hygiena?

Lisäksi valitsija voi (ja yleensä kyllä) valehdella. Hän voi myös antaa jotain hyviä neuvoja tai kertoa osittaisia totuuksia.
Harva sanoo suoraan paljon todella negatiivisia juttuja.

 

[Erkki_erikeepperi]

Pysyvämmän parisuhteen haussa esim. 30+ miehillä (pariutuneen) enemmistön todellisuudessa naisen mahdollisimman nuori ikä ei ole enää oikein minkäänlainen meriitti, ja kauneuskin jää toiseksi monille henkiseen yhteensopivuuteen liittyville asioille.

Mistäs sinä sen tiedät?

Sellaisessa vakuumissa, jossa nuoria ja kauniita naisia olisi yllin kyllin tarjolla ja jokaiselle miehelle jakaa, niin kyllä ne arvatenkin kauppansa tekisi. Me ei kuitenkaan eletä sellaisessa todellisuudessa, vaan sellaisessa, jossa nuoria ja kauniita naisia on vain hyvin vähän tarjolla, joten luonnollisesti iästä ja ulkonäöstä joudutaan tinkimään käytännön pakosta.

 

[Jarmot]

Tarviiko olla syvällistä teoriaa? Tietysti aina ON teoria.
Jos haet töitä mutta et saa paikkaa niin luultavasti joku toinen sai sen. Joko suhteilla, joko paremmin tehty hakemus tai hänellä kävi säkää, ehkä hän osasi homman paremmin tai jos pääsi haastatteluun yksilökemiat toimivat paremmin? Ehkä hän sai palkkatukea? Ehkä hän oli juuri vastaavassa hommassa ja hänet valittiin siksi tai ehkä hän tuli em. paikan sisältä mutta silti oli pakko hakea avoimesti työntekijää vaikka tiedettiin että hänet valitaan.

Eli tässä on kyseessä työpaikan saamisen MAT. Ihmiset ovat eriarvoisia työmarkkinoilla ja siksi joidenkin on helpompi saada työpaikka kuin joidenkin toisten. Sama pätee pariutumisenkin suhteen. Joillakin on helpompi löytää kumppani kuin joillakin toisilla, eli ihmiset ovat eriarvoisia parisuhdemarkkinoilla -> MAT.

 

[Francis Ford Mondeo]

Mistäs sinä sen tiedät?

Sellaisessa vakuumissa, jossa nuoria ja kauniita naisia olisi yllin kyllin tarjolla ja jokaiselle miehelle jakaa, niin kyllä ne arvatenkin kauppansa tekisi. Me ei kuitenkaan eletä sellaisessa todellisuudessa, vaan sellaisessa, jossa nuoria ja kauniita naisia on vain hyvin vähän tarjolla, joten luonnollisesti iästä ja ulkonäöstä joudutaan tinkimään käytännön pakosta.

Pitkän parisuhteen ja kumppanuuden rakentaminen pelkästään nuoruuden ja kauneuden varaan on vähän heikko lottolappu. Tosin sinun näkemyksesi pariutumisesta pyörii nuorien ja laihojen naisten nussimisen ympärillä. Korostaen sanaa näkemys kokemuksen sijaan.

 

[AnnaKoo]

Omasta tilanteesta!!. Ihastuin pitkästä aikaa kunnolla tapaillessani erästä naista. Lopulta jutusta ei tullut mitään mikä jäi allekirjoittanutta kovasti kaivelemaan, mutta lopulta parempi niin, varsinkin nyt "tervepäisenä" tilannetta uudelleen miettineenä. Jotain merkkejä jostain mahdollisesta uudesta startista ilmestyi viime kesänä kun nähtiin yhteisen kaveriporukan vuoksi useamman kerran lyhyen ajan sisään, mutta lopulta se oli sitä samaa, minkä vuoksi jutusta jo aikoinaan ei tullut mitään. Nainen ei ollut samalla tavalla jutussa mukana, ja se tuli ilmi aika suoraan ja selkeästi, kun kysyin lopulta missä tässä kuviossa mennään. Ja sen jälkeen päätin, että mahdollisista ristiriitaisista signaaleista huolimatta näillä sitten mennään, ja se ei enää siitä muuksi muutu.

Lopulta yhteisestä kaveriporukasta huolimatta päädyin siihen ratkaisuun, että jos haluan käsitellä tilanteen järjellä ja fiksusti, niin poistoon kaikki, eli numerot, somet ja kaikki muut, mitkä tuosta vähänkään muistuttaa. En kokenut varsinaisesti mitään vihaa tai katkeruutta, eikä tässä ollut siinä mielessä mitään henkilökohtaista, mutta oman pääkopan takia tämä oli vain tehtävä. Kaiken maailman säätöjä on tässä tähän ajanväliin mahtunut, mutta sellaista uudelleen kunnolla ihastumista ei vieläkään ole osunut kohdalle. En ole siis vieläkään ihan varma, olenko oikeasti kunnolla päässyt yli tuosta naisesta. Enää hän ei pyöri sillä tavalla mielessä, joten jotain edistystä asiassa on sentään tapahtunut.

Toissa viikolla sitten pakon edessä tuota tuli nähtyä, kun tilannetta en voinut välttää. Puolen vuoden sisään nähnyt sattumalta kahdesti eri yhteyksissä ja pääosin ohimennen, enkä totta puhuakseni hirveän riemuissani tuosta tulevasta tilanteesta ollut. Ilta menikin pääosin häntä vältellessä, mitä nyt moikat heitettiin, mutta muuten keskityin juhlissa vähän kaikkeen muuhun ja ihan tarkoituksella. Pariin otteeseen tuo kauempaa tuijotti ja hymyili, mutta jätin tuon sen kummemmin noteeraamatta, eikä me kaksistaan missään vaiheessa iltaa mistään keskusteltu tai oltu sen kummemmin tekemisissä. Ilta meni siis omien suunnitelmien osalta erittäin hyvin.

Nyt sitten vappuna mutkan kautta sain hieman vahingossa tietooni, missä tuo meinaa iltaansa viettää. Osa porukasta halusi (ihan siis muusta syystä) eri paikkaan mitä osa porukasta, ja sehän sopi taas allekirjoittaneelle paremminkin kuin hyvin, eli allekirjoittaneen ei tuota tarvitse nähdä. Ilta meni omilla tahoillaan, mutta yöllä humalassa tuo rikkoi puolen vuoden radiohiljaisuuden, laittamalla kyssäriä ihan diibadaabasta kyselemällä minkälainen meininki siellä toisessa paikassa oli. Aivan haistapaskatason täytekysymys, millä tarkoitus oli rikkoa jää, kun minä olin päässyt tilanteesta "yli", tai ainakin ulkoisesti olin ilmeisesti vetänyt roolini niin vakuuttavasti. Mitään tarvetta tälle kysymykselle meidän välillä ei ollut, kun molemmilla oli tiedossa molemmista porukoista useampikin tuttu, eikä tuo toinen porukka paikkaa kuulemma missään vaiheessa edes ollut vaihtamassa.

Ja sekös tässä vituttaa, suunnattomasti.

A) hän on täysin tietoinen, mitä hän tekee, ja vaikka se on ollut jollain tasolla tiedossani, niin ihan viimeistään nyt se avautui itselle
B) jahdattuna oleminenhan on paljon kivempaa kuin jahtaaminen
C) itsetunnolle helpolla lisää pönkitystä, jos roikottamisella saadaankin vanha jahtaaja taas uuteen koukkuun

Mä en oikeasti tiedä, miten tällainen voikin vituttaa näin paljon. Eihän se mitään laitonta tee, mutta kun tuo on niin tietoista toimintaa, ja täysin löysässä hirressä roikottamista. Ei mulla oikeasti tule mieleenkään kännitekstata sellaiselle ihmiselle, jolta mä en haluaisi jotain. Ja kun vastaus siitä haluamisesta on ollut hyvinkin selvä, on halun kohde oltava roikotus, löysä hirsi, ihailun kohde jne, you name it. On kiva, kun joku välittää, ja sä tiedät sen. Eihän siinä mitään. Siltikin tuo mitä se tekee, on vain niin vitun raivostuttavaa, ja niin vitun väärin.

Muutoin hän on (ollut) huipputyyppi ja hyvää seuraa, mutta näiden osalta tuo on ihan suoraan sanottuna kusipäistä käytöstä. Ja nyt mä en oikein tiedä miten tuohon edes reagoisin, kun jotain reaktiotahan se tuolla hakee. Hyvin mä olen tähän mennessä pärjännyt, mutta nyt tuntui taas siltä, että mä otan järjettömän takapakin vain siksi, että toinen koittaa pitää leikkikalunaan. Ja vaikka tiedostan mitä hän sillä yrittää, niin koen tuon silti takapakkina.

Vittu, että pää onkin jumissa.

No voi paska. Kaikenlainen roikottaminen, turhan toivon elättely yms. on aivan totaalisen /c:stä, tapahtui se sitten mistä motiivista hyvänsä, tai vaikka ihan tiedostamattaankin. Sen kun kaikki ymmärtäisivät ja jättäisivät tuollaiset tempaukset tekemättä. Itsekin paristi roikotettuna, kaikki sympatiat sinulle.

 

[AnnaKoo]

Nyt täytyy kyllä sanoa että se joka täällä trollaa on @Katurokkari
Nyt ainakin 2 viimeistä viestiä ovat eri keskustelufoorumilta ja käyttäjiltä "FASlapsi" sekä "Kari Runk"
Ellei hänellä sitten ole jakomielitauti jolloin olen todella pahoillani jos olet nuo molemmat käyttäjät sekä suosittelen kääntymään lääkärin puoleen.

On toki ikävä fakta että nykyisin mielenterveysongelmat ovat kasvussa ja se estää pariutumista.

Tässä vielä linkit alkuperäisiin viesteihin:

Naisasiat

En vaan pysty toista kunnioittamaan jos on uskovainen, joten reilua molemmille että en edes yritä. Nyt on ihan rehellisesti pakko ihmetellä ihan ääneen. Et pysty kunnioittamaan toista ihmistä, jos hän uskoo Jumalaan? Itse olen ihan täysi ateisti, enkä kuulu kirkkoon, eikä muutenkaan voisi...

keskustelu.jatkoaika.com

+

Naisasiat

Niin joillekin voi tulla yllätyksenä, että uskonnolliset ihmiset on sekä tällaisia teemuselänteitä että täysiä taviksia. Jos sinä olet esimerkiksi jotenkin Selänne-fani, niin annat tavallaan painavan äänen länsimaisille uskonnoille. Tätä en kyllä allekirjoita. Päteekö tämä myös...

keskustelu.jatkoaika.com

Oho, just kun symppasin häntä. Toki hän on yksi niistä ilmiselvistä alttereista tässä ketjussa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Pitkän parisuhteen ja kumppanuuden rakentaminen pelkästään nuoruuden ja kauneuden varaan on vähän heikko lottolappu. Tosin sinun näkemyksesi pariutumisesta pyörii nuorien ja laihojen naisten nussimisen ympärillä. Korostaen sanaa näkemys kokemuksen sijaan.

Kuka sanoi, että suhdetta pitäisi rakentaa pelkästään noiden varaan?

Vakuumissa, jossa nuoria ja kauniita naisia on tarjolla yllin kyllin, löytyy oletettavasti oikein mukaviakin tapauksia.

Ylipäätään en ole oikein vakuuttunut siitä teoriasta, että ikä määrittää naisen henkisiä ja parisuhteellisia kyvykkyyksiä kovinkaan paljon. Etenkään vakuumissa, jossa nuoret sukupolvet eivät ole sometuksen ja woketuksen pilaamia.

 

[Francis Ford Mondeo]

Kuka sanoi, että suhdetta pitäisi rakentaa pelkästään noiden varaan?

Vakuumissa, jossa nuoria ja kauniita naisia on tarjolla yllin kyllin, löytyy oletettavasti oikein mukaviakin tapauksia.

Ylipäätään en ole oikein vakuuttunut siitä teoriasta, että ikä määrittää naisen henkisiä ja parisuhteellisia kyvykkyyksiä kovinkaan paljon. Etenkään vakuumissa, jossa nuoret sukupolvet eivät ole sometuksen ja woketuksen pilaamia.

Entäs sitten miesten kohdalla, määrittääkö ikä kaksilahkeisten kohdalla henkisiä ja parisuhteellisia kyvykkyyksiä?

Minä sen sijaan olen hyvinkin vakuuttunut, että ikä ja sen kautta kumuloitunut elämänkokemus näkyy pääsääntöisesti positiivisena asiana sukupuolesta riippumatta, siis parisuhteen kontekstissa. Eri asia mikäli on katkeroittanut itsensä huonojen kokemusten myötä. Yksilötasolla vaihtelua toki esiintyy - joku saattaa olla vielä nelikymppisenä kitisevä aikuislapsi, kun taas toisella on homma paketissa jo neljännesvuosisadan jälkeen.

Toki jos odotukset naisen henkisten ja parisuhteellisten kyvykkyyksien osalta on mallia "hymyilee nätisti ja raottaa reisiä usein", niin varmaan joku tyhjäpäisempikin nuorikko riittää täyttämään tarpeet.

 

[Erkki_erikeepperi]

Entäs sitten miesten kohdalla, määrittääkö ikä kaksilahkeisten kohdalla henkisiä ja parisuhteellisia kyvykkyyksiä?

Keskimäärin kyllä. Juuri siksi vanhemmillakin miehillä voi olla vientiä myös nuorempien naisten keskuudessa. Vanhemmat miehet on henkisesti vakaampia, tietävät paremmin mitä haluavat ja osaavat olla naisten kanssa.

Naisilla taas tietynlainen kypsyminen tapahtuu biologisesti pakottavista syistä johtuen nuorempana. Jos luonto on tarkoittanut, että nainen alkaa pukkaamaan vauvoja ulos jostain 17-vuotiaasta lähtien, niin onhan siinä pikku pakko pystyä adaptoitumaan äitiyteen ja perhe-elämään.

 

[Taneli-]

Vakuumissa, jossa nuoria ja kauniita naisia on tarjolla yllin kyllin, löytyy oletettavasti oikein mukaviakin tapauksia.

Ongelma on siinä että yleensä kun joku sanoo nuori ja kaunis hän ei tarkoita esim. nuorta ja kaunista noin 30 vuotiasta naista tai esim. 40 vuotiasta naista. Hän yleensä tarkoittaa nuorta ja kaunista elokuvissa, videoissa, TV:ssä tms. ja sitten yllättyy kun kuulee että "se nuori ja kaunis Brooke Shields siinä Blue Lagoon leffassa oli muuten 14-vuotias".

Eli yleensä tarkoitetaan sellaista noin 20v tai alle. Mikä voi olla tosi kiltti, sympaattinen, empaattinen, ujo ja muutenkin hyvä luonne ja tapaus.
Mutta sitten se kokemus ensin yksin elämisestä ja sen jälkeen elämisestä tasa-arvoisessa parisuhteessa (ei siis vanhempiensa kanssa) missä itsekin pitäisi tehdä osa töistä jää helposti uupumaan.

Tämän takia itselläni oli aika pitkään rajana että en halua parisuhdetta tai seurustelua alle 25-vuotiaiden naisten kanssa (kyllä, kokemusta on useammasta 17-22 jne). Nyt jopa sanoisin että raja olisi hyvä nostaa jonnekin lähemmäs 30 vaikka "eläisi vakuumissa jossa nuoria ja kauniita naisia tarjolla yllin kyllin".

Myös sen takia että tuon ikäinen nainen yleensä jo tietää mitä sitten haluaa elämältä, ettei se parisuhde ole ihmeellinen "laastari" joka tekee elämästä täydellisen (lue: se poikaystävä ei tee sinusta onnellista, sen onnellisuuden pitäisi tulla sinusta ei toisista), mitä haluaa suhteelta ja osaa myös sitoutua siihen eikä vaihda mielidettä puolessa vuosikymmenessä tms.

Se että ennen "oli pakko" vaikka 18v kun se lapsi oli pukattu pihalle sitten tyytyä siihen yhteen mieheen ja toivoa ettei se jätä (vaikka useasti tietysti jättää jos molemmat olivat luokkaa 15v kun alkoivat seurustelemaan ja se lapsi tuli kun oltiin 16v, toinen jatkoi kotona ja toinen amatsussa samalla kun mentiin ehkä naimisiin). Kyllähän näistä aina välistä saa edelleen lukea tai seurata TV:stä jotain "teiniäitien elämä" tyyppistä "nyt on kolmas lapsi tulossa kolmen eri isän kanssa mutta nyt jo 19 lähestyvä Heidi ei lannistu vaan tapailee viidettä mies ehdokasta"...

 

[Francis Ford Mondeo]

Keskimäärin kyllä. Juuri siksi vanhemmillakin miehillä voi olla vientiä myös nuorempien naisten keskuudessa. Vanhemmat miehet on henkisesti vakaampia, tietävät paremmin mitä haluavat ja osaavat olla naisten kanssa.

Mitenkäs nämä argumentit toteutuvat sinun kohdallasi? Näiden teesien varassahan sinun ei tarvitsisi kiemurrella puutteessa kesämekkojen keskellä kuin kastemato kuumalla katukivetyksellä?

Naisilla taas tietynlainen kypsyminen tapahtuu biologisesti pakottavista syistä johtuen nuorempana. Jos luonto on tarkoittanut, että nainen alkaa pukkaamaan vauvoja ulos jostain 17-vuotiaasta lähtien, niin onhan siinä pikku pakko pystyä adaptoitumaan äitiyteen ja perhe-elämään.

Kieltämättä pidät valitsemastasi linjastasi kiinni. Siis siitä, missä naiset ovat lähinnä synnytyskoneita ja pillunkantotelineitä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ongelma on siinä että yleensä kun joku sanoo nuori ja kaunis hän ei tarkoita esim. nuorta ja kaunista noin 30 vuotiasta naista tai esim. 40 vuotiasta naista. Hän yleensä tarkoittaa nuorta ja kaunista elokuvissa, videoissa, TV:ssä tms. ja sitten yllättyy kun kuulee että "se nuori ja kaunis Brooke Shields siinä Blue Lagoon leffassa oli muuten 14-vuotias".

Eli yleensä tarkoitetaan sellaista noin 20v tai alle. Mikä voi olla tosi kiltti, sympaattinen, empaattinen, ujo ja muutenkin hyvä luonne ja tapaus.
Mutta sitten se kokemus ensin yksin elämisestä ja sen jälkeen elämisestä tasa-arvoisessa parisuhteessa (ei siis vanhempiensa kanssa) missä itsekin pitäisi tehdä osa töistä jää helposti uupumaan.

Tämän takia itselläni oli aika pitkään rajana että en halua parisuhdetta tai seurustelua alle 25-vuotiaiden naisten kanssa (kyllä, kokemusta on useammasta 17-22 jne). Nyt jopa sanoisin että raja olisi hyvä nostaa jonnekin lähemmäs 30 vaikka "eläisi vakuumissa jossa nuoria ja kauniita naisia tarjolla yllin kyllin".

Myös sen takia että tuon ikäinen nainen yleensä jo tietää mitä sitten haluaa elämältä, ettei se parisuhde ole ihmeellinen "laastari" joka tekee elämästä täydellisen (lue: se poikaystävä ei tee sinusta onnellista, sen onnellisuuden pitäisi tulla sinusta ei toisista), mitä haluaa suhteelta ja osaa myös sitoutua siihen eikä vaihda mielidettä puolessa vuosikymmenessä tms.

Se että ennen "oli pakko" vaikka 18v kun se lapsi oli pukattu pihalle sitten tyytyä siihen yhteen mieheen ja toivoa ettei se jätä (vaikka useasti tietysti jättää jos molemmat olivat luokkaa 15v kun alkoivat seurustelemaan ja se lapsi tuli kun oltiin 16v, toinen jatkoi kotona ja toinen amatsussa samalla kun mentiin ehkä naimisiin). Kyllähän näistä aina välistä saa edelleen lukea tai seurata TV:stä jotain "teiniäitien elämä" tyyppistä "nyt on kolmas lapsi tulossa kolmen eri isän kanssa mutta nyt jo 19 lähestyvä Heidi ei lannistu vaan tapailee viidettä mies ehdokasta"...

Kyllä mulle tulee sanoista "nuori ja kaunis" ensimmäisenä mieleen missit. Ikä siis noin 18-25v, give or take.

Mä en etsi mitään älyttömän vakavaa parisuhdetta nyt, mutta jos etsisin, niin ei ikä olisi mulle mikään kovin merkittävä valintakriteeri tässä todellisuudessa. Ja ikäänkuin keskivertomiehellä nyt olisi hirveästi sellaiseen nirsoiluun varaakaan, nimenomaan tässä todellisuudessa. Ihan sama onko se nainen 23v vai 43v, jos muuten mätsää. Vakuumissa ottaisin mieluummin sen 23-vuotiaan. Mutta tässä todellisuudessa en nirsoilisi tämän asian suhteen. Sen sijaan esim. BMI:n suhteen nirsoilen. No can do.

 

[Varistin]

Sellaisessa vakuumissa, jossa nuoria ja kauniita naisia olisi yllin kyllin tarjolla ja jokaiselle miehelle jakaa, niin kyllä ne arvatenkin kauppansa tekisi. Me ei kuitenkaan eletä sellaisessa todellisuudessa, vaan sellaisessa, jossa nuoria ja kauniita naisia on vain hyvin vähän tarjolla, joten luonnollisesti iästä ja ulkonäöstä joudutaan tinkimään käytännön pakosta.

Onko mitään merkitystä sillä, mitä jossain toiselle todellisuudessa ("vakuumissa") voisi tapahtua, jos tässä todellisuudessa nuoruus ja kauneus jäävät usein parinvalinnassa muiden meriittien taakse. On melko turhaa miettiä millainen maailma voisikaan olla jos lehmät lentäisivät ja kaikki naiset olisivat parikymppisiä missejä.

 

[Mehtikkö]

Jos taas etsii (hyvää) parisuhdetta, niin silloin käsittääkseni olennaista on osua oikeisiin tyyppeihin eikä niinkään mahdollisimman suureen osaan populaatiosta. Se, että pyrkii miellyttämään kaikkia, voi toimia negatiivisesti siitä näkökulmasta, että tietynlainen itselle sopiva henkilö kiinnostuisi.

Todennäköisyys osua oikeaan henkilöön on kertymäfunktio, eli on hyväksi päästä tutustumaan mahdollisimman (/riittävän?) moneen . Sitten vielä tästä johtuvien seurauksien pohdintaa: Omien, itselleen oikeasti merkitsevien kriteerien löytäminen tapahtuu lähinnä kokemuksen kautta. Vaatii muutaman iteraatiokierroksen, ennenkuin fokus kirkastuu riittävästi ja vääristä lähtöarvauksista on päästy eroon.

Jos on sitä matalan markkina-arvon segmenttiä, niin ei välttämättä pysty kerryttämään kokemuksia kuin hyvin hitaasti (jos ollenkaan), jolloin sekä omat kriteerit että parisuhdetaidot jäävät raakileiksi. Ja tämä muodostaa kuolemankierteen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Onko mitään merkitystä sillä, mitä jossain toiselle todellisuudessa ("vakuumissa") voisi tapahtua, jos tässä todellisuudessa nuoruus ja kauneus jäävät usein parinvalinnassa muiden meriittien taakse. On melko turhaa miettiä millainen maailma voisikaan olla jos lehmät lentäisivät ja kaikki naiset olisivat parikymppisiä missejä.

Pointti oli, ettei nuoria ja kauniita naisia "hyljeksitä" siksi, että niissä olisi välttämättä jotain vikaa, vaan siksi, ettei sellaista ole mahdollista saada.

Miehen näkökulmasta tärkein kriteeri "parinvalinnassa" on se, että on olemassa joku nainen, joka sut huolii. Hänet voit sitten "valita".

Tosielämä ei ole tavallisen miehen näkökulmasta mitään Bachelor -sarjaa... Jos Bachelorilla on valittavanaan parikymmentä naista, ja siviilissä tuhansia lisää TV-julkisuuden ansiosta, niin tavallisella miehellä valinnanvaraa on yleensä ehkä noin 0-1 naisen edestä. Ronkeli runkkaa ja runkkaamaton ottaa sen, jonka saa.

 

[Taneli-]

Pointti oli, ettei nuoria ja kauniita naisia "hyljeksitä" siksi, että niissä olisi välttämättä jotain vikaa, vaan siksi, ettei sellaista ole mahdollista saada.

Miehen näkökulmasta tärkein kriteeri "parinvalinnassa" on se, että on olemassa joku nainen, joka sut huolii. Hänet voit sitten "valita".

Tosielämä ei ole tavallisen miehen näkökulmasta mitään Bachelor -sarjaa...

Tämä nyt ei vaan pidä paikkaansa esim. itse totesit juuri:

Mä en etsi mitään älyttömän vakavaa parisuhdetta nyt, mutta jos etsisin, niin ei ikä olisi mulle mikään kovin merkittävä valintakriteeri tässä todellisuudessa. Ihan sama onko se nainen 23v vai 43v, jos muuten mätsää. Vakuumissa ottaisin mieluummin sen 23-vuotiaan. Mutta tässä todellisuudessa en nirsoilisi tämän asian suhteen. Sen sijaan esim. BMI:n suhteen nirsoilen. No can do.

Eli henkilöt (kuten sinä) jos he etsivät vakavaa parisuhdetta (ei siis yhden yön panoa) hyvin harva "ottaa sen joka hänet huolii". Itsekin totesit että sinulle on ihan sama onko se nainen 23 vai 43 vuotias mutta et tingi BMI:n suhteen.

Monilla (myös itselläni) on erilaisia kriteereitä. Niitä on käsitelty aiemmin posteissa. Niihin ei kuitenkaan lukeudu mahdollisimman nuori (silti laillinen) ikä ja kauneus (kuin missillä).

 

[Erkki_erikeepperi]

Eli henkilöt (kuten sinä) jos he etsivät vakavaa parisuhdetta (ei siis yhden yön panoa) hyvin harva "ottaa sen joka hänet huolii". Itsekin totesit että sinulle on ihan sama onko se nainen 23 vai 43 vuotias mutta et tingi BMI:n suhteen.

Monilla (myös itselläni) on erilaisia kriteereitä. Niitä on käsitelty aiemmin posteissa. Niihin ei kuitenkaan lukeudu mahdollisimman nuori (silti laillinen) ikä ja kauneus (kuin missillä).

Erilaisia kriteerejä voi toki olla, mutta sitten voi käydä niin, että olet yksin koska sopivaa naista ei ilmaannu.

Kuten todettua, niin miehellä ei yleensä ole ihan hirveästi varaa valita, mutta ei ole myöskään maailmanloppu olla yksin. Ei ole mikään pakko tinkiä kriteereistään. Toisaalta vaikka tinkisitkin kriteereistäsi, niin siitä huolimatta on epätodennäköistä, että tavallisella miehellä olisi ihan mielin määrin valinnanvaraa. Toisaalta mitäs "valitsemista" siinä sitten enää on, jos mennään asenteella että kaikki kelpaa.

 

[3dfx]

Suomiskenessä joo, mutta yleisesti ottaen ei MAT mikään kovin uusi keksintö ole. Mainintoja löytyy vuosikymmenten takaa.

Ne 70- luvun chigakolaiset oli varmaan ensimmäisiä marriagemarkets jne.

 

[3dfx]

en oikeen ymmärrä tuota BMI rajan kritisointia, kertoohan se ainakin itselleni että elämänhallinta tietyin rajauksin yleisetikkin on siltä osin kunnossa. Jos jo nuorena on kauhean ylipainoinen niin ei se ainakaan itselleni kovin hyvää kuvaa anna. Harvemmin tuo asia ainakaan paranee vanhetessaan. Että itselläni on kyllä vähän saman tyyppinen kriteeri olemassa. Toki se ei yksistään riitä että kiinnostus heräisi.

 

[wanderer_]

en oikeen ymmärrä tuota BMI rajan kritisointia, kertoohan se ainakin itselleni että elämänhallinta tietyin rajauksin yleisetikkin on siltä osin kunnossa. Jos jo nuorena on kauhean ylipainoinen niin ei se ainakaan itselleni kovin hyvää kuvaa anna. Harvemmin tuo asia ainakaan paranee vanhetessaan. Että itselläni on kyllä vähän saman tyyppinen kriteeri olemassa. Toki se ei yksistään riitä että kiinnostus heräisi.

Ihan hyvä kriteeri. Toki oletettavasti silloin oma kroppa on kunnossa.

 

[ElReino]

en oikeen ymmärrä tuota BMI rajan kritisointia, kertoohan se ainakin itselleni että elämänhallinta tietyin rajauksin yleisetikkin on siltä osin kunnossa. Jos jo nuorena on kauhean ylipainoinen niin ei se ainakaan itselleni kovin hyvää kuvaa anna. Harvemmin tuo asia ainakaan paranee vanhetessaan. Että itselläni on kyllä vähän saman tyyppinen kriteeri olemassa. Toki se ei yksistään riitä että kiinnostus heräisi.

Kyllä tosiaan on niin, että nuorena selvästi ylipainoinen henkilö on sitä jopa enemmän kun vuosia kuluu. Naisille tuppaa lisäksi jäämään viitisen kiloa lisäpainoa jokaisesta lapsesta. Hoikkaan teinivartaloon se tuo tervetullutta naisellisuutta, mutta valmiiksi rehevässä suunta roikahtaa alas huonompaan. Vanha vinkki sulhokandidaatille on katsoa, miltä morsiamen äiti näyttää. Aika suurella todennäköisyydellä tytär on samassa kuosissa siinä iässä.

 

[AnnaKoo]

Kyllä tosiaan on niin, että nuorena selvästi ylipainoinen henkilö on sitä jopa enemmän kun vuosia kuluu. Naisille tuppaa lisäksi jäämään viitisen kiloa lisäpainoa jokaisesta lapsesta. Hoikkaan teinivartaloon se tuo tervetullutta naisellisuutta, mutta valmiiksi rehevässä suunta roikahtaa alas huonompaan. Vanha vinkki sulhokandidaatille on katsoa, miltä morsiamen äiti näyttää. Aika suurella todennäköisyydellä tytär on samassa kuosissa siinä iässä.

Tämä BMI-keskustelu ja tällaiset vinkit hämmentää huomioiden, että ylipaino on ihan samanlainen ongelma miehilläkin. Ovatko kaikki näitä viljelevät miehet itse esimerkillisessä kunnossa, eivätkä oman suvun miehet iän myötäkään liho, pöhöty ja kaljuunnu? Komppaan Wandereria ja totean, että kriteereitä saa toki olla millaisia hyvänsä, kunhan itsekin ne täyttää. Olisi myös hyvä olla realismia sen suhteen, että ikä tekee ennen pitkää tehtävänsä ihan jokaiselle meistä.

 

[wanderer_]

Tämä BMI-keskustelu ja tällaiset vinkit hämmentää huomioiden, että ylipaino on ihan samanlainen ongelma miehilläkin. Ovatko kaikki näitä viljelevät miehet itse esimerkillisessä kunnossa, eivätkä oman suvun miehet iän myötäkään liho, pöhöty ja kaljuunnu? Komppaan Wandereria ja totean, että kriteereitä saa toki olla millaisia hyvänsä, kunhan itsekin ne täyttää. Olisi myös hyvä olla realismia sen suhteen, että ikä tekee ennen pitkää tehtävänsä ihan jokaiselle meistä.

Näinhän se on.

Tähän tulee kohta Erkki kertomaan, että miehessä ulkonäkö ei ole niin tärkeä asia

 

[Vipa^]

Tässä on tavallaan paljon hyvää asiaa, mutta koen ongelmaksi sen, että kotitöihin - tai vaikkapa lastenhoitoon - osallistuva mies tekee sen useimmiten ikään kuin avustajan roolista käsin. Naisen pitää ikäänkuin työnjohtajana määritellä tekemisen tavat, frekvenssi ja tavoitteet ja kommunikoida ne miehelle, tai muuten ei tapahdu välttämättä mitään. Ei minua kiinnosta niinkään sellaiset yksityiskohdat kuten vessanpöntön kansi, eikä tiskien vieminen koneeseenkaan suurta ihastusta herätä, kun sen osaa 5-vuotiaskin.

Valotan tätä kotityöasiaa muutalla esimerkillä, millaista olisi sellainen miehen aloitteellisuus ja tasavertainen vastuunkanto, josta moni nainen olisi haltioissaan. Tällaisia lausahduksia soisi miesten suusta kuultavan huomattavasti useammin kuin yleensä kuulee:

"Onko sulla mustaa pyykkiä? Laitan koneen pyörimään."

"Olen laittamassa kahden viikon ruokatilausta, onko sulla jotain toiveita mitä syödään? Tarviitko sä itelles jotain? Laitoin jo kirjopesuaineen kun huomasin, että se oli loppu."

"Mä putsasin jo ne kissanhiekkalaatikot."

"Oon täällä Jumbossa ja täällä ois nää välikausihaalarit nyt tarjouksessa, otanko Vilma-Petterille? Oisko 104-senttiset kuitenkin paremmat?"

Vähemmän haluaisimme kuulla sen sijaan tällaisia:

"Missä mun mustat farkut on?"

"Koska on ruoka?"

"Emmätiiä. Ihan sama."

"Joo kohta."

"Emmä tienny että sieltäkin pitää imuroida."

Hyvin usein me naiset olemme tuo ensimmäisen esimerkin henkilö, ja olemme sitä ihan yksin. Se turhauttaa, vituttaakin lopulta. Kaikki miehet eivät tietenkään ole silti kakkosesimerkin kaltaisia mieslapsia, mutta liian moni kuitenkin.

Voi myös miettiä, että miksi se mies ei tee mitään. Voisiko myös olla, että mies olisi kyllä tehnyt, mutta alusta asti toitotettu, kuinka miehen oma tapa tehdä asioita on väärin? Tulos on täysin identtinen, mutta koska tapa on erilainen, on se väärin.
Ei ole kiva kuulla, kun vaihdat vaippaa vauvalle (ensimmäinen lapsi, joten harjoitteluksi menee) yms., tulee kumppani valittamaan vierelle, että "anna minä kun sinä et osaa". Todella rohkaisevaa. Tai kun täytät tiskikoneen omalla tavallasi, tulee toinen perässä ja korjaa sun asettelemat astiat eri tavalla sinne koneeseen. Ja ei, kyse ei ole siitä että laitellaan astiat miten sattuu, vaan siitä kun ne ei ole juuri sillä hänen haluamallaan tavalla. Taikka kun laitat pyykit kuivumaan, on ne väärin laitettu siihen telineeseen (miten se on edes mahdollista...). Siinä tulee hyvin nopeasti eteen se tilanne, että "vitut, teet ite jos mun tapa ei kelpaa" -> passivoituminen parisuhteessa.
Pointtina tosiaan yritän sanoa, että pitää myös tietää, mitä siellä historiassa on tapahtunut, eikä aina ensimmäisenä ruveta valittamaan toisen tekemättömyyttä, eli pitää muistaa keskustella asiat läpi. Ja parisuhteet ovat aina kompromisseja, vaikka sitten siitä, että miten ne asiat tehdään, kunhan lopputulos on se mitä halutaan.
Parasta toki olisi, jos annetaan sen toisen tehdä omalla tavallaan, kunhan lopputulos on haluttu, eli esim. ne astiat ovat puhtaat ja pyykit pesty ja kuivat ja lapsella kuiva vaippa.

 

[ElReino]

Tämä BMI-keskustelu ja tällaiset vinkit hämmentää huomioiden, että ylipaino on ihan samanlainen ongelma miehilläkin. Ovatko kaikki näitä viljelevät miehet itse esimerkillisessä kunnossa, eivätkä oman suvun miehet iän myötäkään liho, pöhöty ja kaljuunnu? Komppaan Wandereria ja totean, että kriteereitä saa toki olla millaisia hyvänsä, kunhan itsekin ne täyttää. Olisi myös hyvä olla realismia sen suhteen, että ikä tekee ennen pitkää tehtävänsä ihan jokaiselle meistä.

Tietysti tämä pätee molempiin sukupuoliin. On kuitenkin hyvä valmistautua tulevaan edes jollakin mielikuvatasolla. Myös omalla kohdalla. Nuoruus ja kaunis ulkomuoto ei tosiaan ole pysyvää. Mielestäni kuitenkaan kriteerien ei tarvitse olla vastaavia, mitä itse omaa. Joillakin voi olla korvaavia houkuttelevia ominaisuuksia (varakkuus), ja toisaalta ylioptimistisilta voi sitten jäädä luu käteen.

Raskauksien ja synnytysten tuomat muutokset vaimon olemukseen ovat sellaisia, jotka ovat mitä todennäköisimmin myös omaa syytäni. Jos olisi mahdollisuus palata lähtötilanteeseen, valitsisin edelleen silmää räpäyttämättä vaimoni nykyisellään lasteni kera.

 

[AnnaKoo]

Voi myös miettiä, että miksi se mies ei tee mitään. Voisiko myös olla, että mies olisi kyllä tehnyt, mutta alusta asti toitotettu, kuinka miehen oma tapa tehdä asioita on väärin? Tulos on täysin identtinen, mutta koska tapa on erilainen, on se väärin.
Ei ole kiva kuulla, kun vaihdat vaippaa vauvalle (ensimmäinen lapsi, joten harjoitteluksi menee) yms., tulee kumppani valittamaan vierelle, että "anna minä kun sinä et osaa". Todella rohkaisevaa. Tai kun täytät tiskikoneen omalla tavallasi, tulee toinen perässä ja korjaa sun asettelemat astiat eri tavalla sinne koneeseen. Ja ei, kyse ei ole siitä että laitellaan astiat miten sattuu, vaan siitä kun ne ei ole juuri sillä hänen haluamallaan tavalla. Taikka kun laitat pyykit kuivumaan, on ne väärin laitettu siihen telineeseen (miten se on edes mahdollista...). Siinä tulee hyvin nopeasti eteen se tilanne, että "vitut, teet ite jos mun tapa ei kelpaa" -> passivoituminen parisuhteessa.
Pointtina tosiaan yritän sanoa, että pitää myös tietää, mitä siellä historiassa on tapahtunut, eikä aina ensimmäisenä ruveta valittamaan toisen tekemättömyyttä, eli pitää muistaa keskustella asiat läpi. Ja parisuhteet ovat aina kompromisseja, vaikka sitten siitä, että miten ne asiat tehdään, kunhan lopputulos on se mitä halutaan.
Parasta toki olisi, jos annetaan sen toisen tehdä omalla tavallaan, kunhan lopputulos on haluttu, eli esim. ne astiat ovat puhtaat ja pyykit pesty ja kuivat ja lapsella kuiva vaippa.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Naisissa on paljon sitä vikaa, että asiat pitäisi tehdä juuri siten kuin itse on ne (omalta äidiltä) oppinut ja tottunut tekemään. Toisaalta sekin on aika väsyttävää, jos kumppanilla ei ole hajuakaan kotitöiden perusteistakaan ja lisäksi asenne on se, että kaikki kyseenalaistetaan. Raskasta perustella kaikki sellaiset asiat, kuten miksi kannattaa imuroida muualtakin kuin keskeltä lattiaa, miksei ole ok laittaa kaikkia pyykkejä samaan koneelliseen, miksi on väliä kuinka astiat tiskikoneeseen asetellaan ja miksei samalla rätillä voi pyyhkiä lattioita, keittiön tasoja ja vessanpönttöä. Tällaista esiintyy aika paljon, ja raja tahalliseen osaamattomaksi ja kykenemättömäksi heittäytymiseen on häilyvä.

Siksi mies, joka on sekä oma-aloitteinen että osaava kotitöissä, erottuu valtavasti edukseen. Ja nainen kyllä näkee jo ensimmäisillä treffeillä viitteitä siitä, miten esimerkiksi vaatehuolto miehellä toimii, ja lopullinen varmistus kodinhoidollisista kyvyistä tulee ensivisiitillä poikamiesboksiin.

 

[ElReino]

Tästä olen ihan samaa mieltä. Naisissa on paljon sitä vikaa, että asiat pitäisi tehdä juuri siten kuin itse on ne (omalta äidiltä) oppinut ja tottunut tekemään. Toisaalta sekin on aika väsyttävää, jos kumppanilla ei ole hajuakaan kotitöiden perusteistakaan ja lisäksi asenne on se, että kaikki kyseenalaistetaan. Raskasta perustella kaikki sellaiset asiat, kuten miksi kannattaa imuroida muualtakin kuin keskeltä lattiaa, miksei ole ok laittaa kaikkia pyykkejä samaan koneelliseen, miksi on väliä kuinka astiat tiskikoneeseen asetellaan ja miksei samalla rätillä voi pyyhkiä lattioita, keittiön tasoja ja vessanpönttöä. Tällaista esiintyy aika paljon, ja raja tahalliseen osaamattomaksi ja kykenemättömäksi heittäytymiseen on häilyvä.

Siksi mies, joka on sekä oma-aloitteinen että osaava kotitöissä, erottuu valtavasti edukseen. Ja nainen kyllä näkee jo ensimmäisillä treffeillä viitteitä siitä, miten esimerkiksi vaatehuolto miehellä toimii, ja lopullinen varmistus kodinhoidollisista kyvyistä tulee ensivisiitillä poikamiesboksiin.

Lisäisin tuohon listaan mahdollisesti erimielisyyttä aiheuttaviin seikkoihin kotitöiden tekemisessä vaatimuksen tehdä jokin homma "juuri nyt". Vaikkapa viedä roskapussi ulos kesken kuuminta lohikäärmeentapposessiota Witcherissä.

 

[AnnaKoo]

Lisäisin tuohon listaan mahdollisesti erimielisyyttä aiheuttaviin seikkoihin kotitöiden tekemisessä vaatimuksen tehdä jokin homma "juuri nyt". Vaikkapa viedä roskapussi ulos kesken kuuminta lohikäärmeentapposessiota Witcherissä.

No joo, tämmöinen on sitten jo kiusantekoa tai jotain outoa vallankäyttöä. Jos se roskapussi käryää infernaalisesti niin sen voinee sillä kertaa viedä itse.

Jotenkin surullista, miten niinkin yksinkertaisista ja jokaisen elämään kiinteästi kuuluvista asioista kuin kotityöt, saadaan pahimmillaan eroon johtava valtataistelun tanner Minusta sujuvasti rullaava arki on kuitenkin parisuhteen kulmakiviä.

 

[Taneli-]

en oikeen ymmärrä tuota BMI rajan kritisointia, kertoohan se ainakin itselleni että elämänhallinta tietyin rajauksin yleisetikkin on siltä osin kunnossa. Jos jo nuorena on kauhean ylipainoinen niin ei se ainakaan itselleni kovin hyvää kuvaa anna. Harvemmin tuo asia ainakaan paranee vanhetessaan. Että itselläni on kyllä vähän saman tyyppinen kriteeri olemassa. Toki se ei yksistään riitä että kiinnostus heräisi.

Sama koskee myös alkoholinkäyttöä sekä tupakointia.
Jos nyt pitää etsimällä etsiä tunnettuja kohteita niin esim. nuori vs vanhempi:

Ei järkyttävä mutta kuitenkin silmin nähtävä ero Axl Rosen ulkonäössä (syntynyt 1962 eli kuvissa 26 & 56).

Sitten jos katsoo vaikka meidän omaa Johannaa eli miten alkoholin (siiderin lähinnä) käyttö vaikuttaa:'

Samaa voisi sanoa ja tässä on kuva vuodelta 2003 lisää siihen siis 20v vs tuo missä hän on "hieman" nuorempi.
Karmeampiakin kuvia löytyy molemmista (esim. fat Axel Rose google haulla tai Johanna Tukiainen 2022)
Tässä on esim. Johanna nuorena (taisi olla 1999):

vs "nyt"

Johanna on syntynyt 1978 joten ylemmässä kuvassa 21 ja alemmassa ehkä 44 vuotias.

Samaa voisi sanoa vaikka Ozzysta kun ottaisi kuvaa nuorena vs. nyt. Koskee siis molempia sukupuolia eikä "vain" naista tai miestä.

Jos sitten katsoo vaikka Brooke Shields (syntynyt 1965) niin:
1986 (21 vuotiaana):

vs 2022 (57 vuotias)

Kyllähän tietysti uurteita näkyy jne. mutta eiköhän niitä lähes 60 vuotiaalla saa näkyäkin?

 

[Joku_242]

Tämä BMI-keskustelu ja tällaiset vinkit hämmentää huomioiden, että ylipaino on ihan samanlainen ongelma miehilläkin. Ovatko kaikki näitä viljelevät miehet itse esimerkillisessä kunnossa, eivätkä oman suvun miehet iän myötäkään liho, pöhöty ja kaljuunnu? Komppaan Wandereria ja totean, että kriteereitä saa toki olla millaisia hyvänsä, kunhan itsekin ne täyttää. Olisi myös hyvä olla realismia sen suhteen, että ikä tekee ennen pitkää tehtävänsä ihan jokaiselle meistä.

Oikeastaan omat sukulaiset on aika hyvin pysynyt normaalipainoisina myös vanhemmalla iällä. Ehkä siinä on jotain periytyvää, esim. pienenä olin kummajainen jolle ei karkit maistunut.

Näinhän se on.

Tähän tulee kohta Erkki kertomaan, että miehessä ulkonäkö ei ole niin tärkeä asia

Kieltämättä on saanut sen vaikutelman että naiset painottaa ulkonäköä selvästi vähemmän kuin miehet. Jos siis ei puhuta Tinderin karkkikaupasta.

 

[AnnaKoo]

Kieltämättä on saanut sen vaikutelman että naiset painottaa ulkonäköä selvästi vähemmän kuin miehet. Jos siis ei puhuta Tinderin karkkikaupasta.

Senkin takia tämä keskustelu on välillä jotenkin ihan nurjilla kierteillä, kun osalla näkemykset tuntuu perustuvan lihatiskeihin, kuten Tinderiin ja sitä edeltäneen aikakauden yökerhoihin. Motiivit ja kriteerit seuranhakuun on niissä omanlaisensa, eikä niissä pyöri kuin pieni murto-osa ihmisistä. Lähinnä se kaikkein pinnallisin murto-osa.

 

[Taneli-]

Senkin takia tämä keskustelu on välillä jotenkin ihan nurjilla kierteillä, kun osalla näkemykset tuntuu perustuvan lihatiskeihin, kuten Tinderiin ja sitä edeltäneen aikakauden yökerhoihin. Motiivit ja kriteerit seuranhakuun on niissä omanlaisensa, eikä niissä pyöri kuin pieni murto-osa ihmisistä. Lähinnä se kaikkein pinnallisin murto-osa.

Varmaan sen takia osa kertookin miten naisessa tärkeintä olisi se nuori ikä sekä kauneus (eli kisakireä 18-25v) ja miehissä se että on kuuluisia tai ainakin rahaa riittää (eli maksaa kaiken ja vie jonnekin kalliiseen paikkaan mieluusti suhteilla bilettämään ja yöpymään) yhteisenä nimittäjänä "lyhytaikainen hyötyminen" tarkoittaa se sitten ilmaista iltaa tai seksiä.

Seurustelua ja yhdessä asumista varten ne kriteerit (itsellä ja monella muulla) on ihan erilaiset.

 

[fleimeri]

Vaikka ollaan ainutlaatuisia yksilöitä ja rakkaus kahden ihmisen välistä kemiaa, niin se ensireaktio tapahtuu kuitenkin vähän intuitiolla - ennen kuin tutustuu toiseen, jos tutustuu.

Jokainen omilla ennakkoluuloillaan swaippaa alitajuisesti kaikkia vastaantulevia ulkoisen olemuksen perusteella (toki siis ihan muutenkin kuin parinhakumielessä).

Jollakin tavalla toisen on oltava viehättävä, jotta jaksaa alkaa tutustua. Jos viehättävyys on ulkoista, mahdollisuus päästä tutustumaan on varmasti helpompi.

Onko jotain universaaleja viehättävyyspiirteitä?

Epäviehättävyyspiirteitä? Ainakin evoluution sisäänleipomat selviytymismekanismit luovat meille aversioita ja fobioita.
Esim. oksennuksenhajuisen ihmisen kiertää intuitiolla kaukaa eikä mahdollisuutta tutustumiseen varmasti tule (sillä kohtaamisella).

Sosiaaliseen "selviytymiseen" liitynee MAT:it ja lihatiskiajattelut. Kuvitellaan olevan kavereiden silmissä hyväksytympiä tai parempia tämmösen kumppanin kanssa, vaikkei kemiat kohtaisi.

 

[Taneli-]

Onko jotain universaaleja viehättävyyspiirteitä?

Epäviehättävyyspiirteitä?

Ei oikeastaan. Koska aina löytyy henkilöitä jotka jostain oudosta syystä pitävät tai eivät pidä jostain mikä monesta muusta taas on viehättävä tai selkeä show stopperi.

Esim. miksi kukaan pitäisi henkilöstä josta tietää että hän on vaarallinen, tappanut ihmisiä, käyttää huumeita ja alkoholia, vainoharhainen, väkivaltainen, sekava jne. Kuitenkin yllättävän moni nainen / tyttö voi kärsiä "äiti" kompleksista ja ajatella että juuri hän voi parantaa tuon ja pelkkä rakkaus auttaa kesyttämään "pedon".

Tai miksi joku (ei väliä sukupuolella) kiihottuu nilkoista, jaloista, saappaista tai mistä vaan kun suurin osa ei (ainakaan seksuaalista mielihyvää) saa siitä että näkee vaikka sisälle tullessa kenkiä eteisessä.

Sitten on paljon pienempiä juttuja kuten lävistykset, korut, tatuoinnit, vartalon karvoitus tai karvoittumattomuus (osa naisista esim. haluaa miehen jolla on karvoja "joka puolella" bonusta jos niitä on myös selässä, osa inhoaa kaikkea muuta kuin hiuksia ja kulmakarvoja, osa jopa pitää kaljuista miehistä siksi että mies olisi mahdollisimman karvaton)

Osa pitää tietysti pituudesta mikä voi olla tosi lyhyt tai tosi pitkä, jotkut pitävät tietysti rodullisista piirteistä (vaikka aasialainen, tummaihoinen, kiharat hiukset ja musta iho, siniset silmät ja kellertävät hiukset jne jne)

Osa myös viehättyy eläimistä tai jopa elottomista objekteista (auto, eiffel torni tai yksikin Suomalainen nainen seurustelee WTC tornien kanssa vaikka ne tuhoutuivat jo vuonna 2001...)

Eli universaalia ei nyt vain ole. Tietysti jos etsimällä etsii niin toki suurin osa kiertää kaukaa henkilön joka on yltäpäältä oksennuksessa, omissa eritteissään, veressä, huumeissa ja sekaisin, pyytelee ja sopertelee rahaa että saisi lisää aineita jne.

Mutta ei se suoraan kääntäen tarkoita sitä että jos ei ole tuon kaltainen automaattisesti jokainen ihminen planeetalla haluaisi pariutua kanssasi jos se vain heidän seksuaalisuutensa (bi, homo tai hetero) mukaisesti käy päinsä.

Rakkaani WTC

Objektiseksuaali Anne rakastaa WTC-torneja palavasti. Hän elää parisuhteessa tornien kanssa ja saa niiltä myös vastarakkautta. Suurimpana haaveena on päästä New Yorkiin tuhoutuneiden tornien muistomerkille. Annen ja tornien välillä on rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä, yhteisiä seikkailuja...

areena.yle.fi

 

[Erkki_erikeepperi]

Vanha vinkki sulhokandidaatille on katsoa, miltä morsiamen äiti näyttää. Aika suurella todennäköisyydellä tytär on samassa kuosissa siinä iässä.

Ottaen huomioon muutokset ihmisten elintavoissa viime vuosikymmeninä, niin todennäköisesti tytär näyttää vanhana vielä mummommalta ja lihavammalta kuin äitinsä. Moni näyttää jopa nuorenakin mummommalta kuin äitinsä.

Joskus onkin hämmentävää kun näkee äidin ja tyttären, joista äiti on ihan hoikka ja ikäisekseen hyvännäköinen ja tytär sitten joku siiderivalas.

Tämä BMI-keskustelu ja tällaiset vinkit hämmentää huomioiden, että ylipaino on ihan samanlainen ongelma miehilläkin. Ovatko kaikki näitä viljelevät miehet itse esimerkillisessä kunnossa, eivätkä oman suvun miehet iän myötäkään liho, pöhöty ja kaljuunnu? Komppaan Wandereria ja totean, että kriteereitä saa toki olla millaisia hyvänsä, kunhan itsekin ne täyttää. Olisi myös hyvä olla realismia sen suhteen, että ikä tekee ennen pitkää tehtävänsä ihan jokaiselle meistä.

Kumma juttu ettei vieläkään tunnu menneen jakeluun, että miehen seksuaalisuus on visuaalisempaa kuin naisen. Miehelle siis naisen ulkonäkö on lähtökohtaisesti tärkeämpää kuin päinvastoin, vaikka nykyajan markkinatilanne ja deittikulttuuri onkin korostanut myös miehen ulkonäön merkitystä.

Toisekseen tämä on nörttifoorumi, jonka käyttäjistä melkein kaikki on miehiä. Luonnollisesti siis meillä on miehinen näkökulma näihin asioihin.

Kuitenkin onhan se nyt ihan jo markkinatilanteesta johtuen selvää, että hoikkaa naista tavoittelevan miehen on syytä olla kohtuu hyvässä kunnossa itsekin. Ei se ole aivan välttämätöntä, jos olet vaikkapa joku Danny tai muutoin tähtien asennot on sulle suosiolliset, mutta toisaalta ei hoikka vartalo tai lihaksikaskaan vartalo vielä takaa yhtään mitään. Hoikat naiset on katoavaa kansanperinnettä eikä niitä kerta kaikkiaan riitä kuin muutamille onnekkaille.

..........

Melkein huvittaa tämä kujalla olevien miesten naivius:

"Jooa on Kanervan tavoin yksi Suomen 1,5 miljoonasta yksin asuvasta. Hän erosi 14 vuotta kestäneestä parisuhteesta viisi vuotta sitten ja oli aivan varma, että uusi parisuhde löytyy heti.

Mutta ei.

- Ajattelin että hetkinen, minä olen vapaa ja minulla on vihreä valo päällä – miksi kaikki eivät tule ja ryntää kohti?"

PS. @AnnaKoo, hakuit juuri tätäkin miesparkaa noine kaljuviittauksinesi. Kaljuuntuminen on sairaus, jolle ei oikein mitään voi. Toisin kuin läskilihavuudelle.

Tämän päivän parisuhdemarkkinoilla yksi pelko yhdistää monia sinkkuja – Jooa, 34, kertoo, miltä tuntuu, kun on ”liian tavallinen”

31-vuotias Kanerva Jääskeläinen ei ole ollut aikuisiällään kertaakaan pitkässä parisuhteessa. 34-vuotias Jooa Laakso puolestaan ajattelee olevansa liian tavallinen, jotta hänestä kiinnostuttaisiin. Miksi kumppania on niin vaikea löytää, vaikka nykypäivänä on käytössä kaikki keinot uusien...

www.is.fi