Omasta tilanteesta!!. Ihastuin pitkästä aikaa kunnolla tapaillessani erästä naista. Lopulta jutusta ei tullut mitään mikä jäi allekirjoittanutta kovasti kaivelemaan, mutta lopulta parempi niin, varsinkin nyt "tervepäisenä" tilannetta uudelleen miettineenä. Jotain merkkejä jostain mahdollisesta uudesta startista ilmestyi viime kesänä kun nähtiin yhteisen kaveriporukan vuoksi useamman kerran lyhyen ajan sisään, mutta lopulta se oli sitä samaa, minkä vuoksi jutusta jo aikoinaan ei tullut mitään. Nainen ei ollut samalla tavalla jutussa mukana, ja se tuli ilmi aika suoraan ja selkeästi, kun kysyin lopulta missä tässä kuviossa mennään. Ja sen jälkeen päätin, että mahdollisista ristiriitaisista signaaleista huolimatta näillä sitten mennään, ja se ei enää siitä muuksi muutu.
Lopulta yhteisestä kaveriporukasta huolimatta päädyin siihen ratkaisuun, että jos haluan käsitellä tilanteen järjellä ja fiksusti, niin poistoon kaikki, eli numerot, somet ja kaikki muut, mitkä tuosta vähänkään muistuttaa. En kokenut varsinaisesti mitään vihaa tai katkeruutta, eikä tässä ollut siinä mielessä mitään henkilökohtaista, mutta oman pääkopan takia tämä oli vain tehtävä. Kaiken maailman säätöjä on tässä tähän ajanväliin mahtunut, mutta sellaista uudelleen kunnolla ihastumista ei vieläkään ole osunut kohdalle. En ole siis vieläkään ihan varma, olenko oikeasti kunnolla päässyt yli tuosta naisesta. Enää hän ei pyöri sillä tavalla mielessä, joten jotain edistystä asiassa on sentään tapahtunut.
Toissa viikolla sitten pakon edessä tuota tuli nähtyä, kun tilannetta en voinut välttää. Puolen vuoden sisään nähnyt sattumalta kahdesti eri yhteyksissä ja pääosin ohimennen, enkä totta puhuakseni hirveän riemuissani tuosta tulevasta tilanteesta ollut. Ilta menikin pääosin häntä vältellessä, mitä nyt moikat heitettiin, mutta muuten keskityin juhlissa vähän kaikkeen muuhun ja ihan tarkoituksella. Pariin otteeseen tuo kauempaa tuijotti ja hymyili, mutta jätin tuon sen kummemmin noteeraamatta, eikä me kaksistaan missään vaiheessa iltaa mistään keskusteltu tai oltu sen kummemmin tekemisissä. Ilta meni siis omien suunnitelmien osalta erittäin hyvin.
Nyt sitten vappuna mutkan kautta sain hieman vahingossa tietooni, missä tuo meinaa iltaansa viettää. Osa porukasta halusi (ihan siis muusta syystä) eri paikkaan mitä osa porukasta, ja sehän sopi taas allekirjoittaneelle paremminkin kuin hyvin, eli allekirjoittaneen ei tuota tarvitse nähdä. Ilta meni omilla tahoillaan, mutta yöllä humalassa tuo rikkoi puolen vuoden radiohiljaisuuden, laittamalla kyssäriä ihan diibadaabasta kyselemällä minkälainen meininki siellä toisessa paikassa oli. Aivan haistapaskatason täytekysymys, millä tarkoitus oli rikkoa jää, kun minä olin päässyt tilanteesta "yli", tai ainakin ulkoisesti olin ilmeisesti vetänyt roolini niin vakuuttavasti. Mitään tarvetta tälle kysymykselle meidän välillä ei ollut, kun molemmilla oli tiedossa molemmista porukoista useampikin tuttu, eikä tuo toinen porukka paikkaa kuulemma missään vaiheessa edes ollut vaihtamassa.
Ja sekös tässä vituttaa, suunnattomasti.
A) hän on täysin tietoinen, mitä hän tekee, ja vaikka se on ollut jollain tasolla tiedossani, niin ihan viimeistään nyt se avautui itselle
B) jahdattuna oleminenhan on paljon kivempaa kuin jahtaaminen
C) itsetunnolle helpolla lisää pönkitystä, jos roikottamisella saadaankin vanha jahtaaja taas uuteen koukkuun
Mä en oikeasti tiedä, miten tällainen voikin vituttaa näin paljon. Eihän se mitään laitonta tee, mutta kun tuo on niin tietoista toimintaa, ja täysin löysässä hirressä roikottamista. Ei mulla oikeasti tule mieleenkään kännitekstata sellaiselle ihmiselle, jolta mä en haluaisi jotain. Ja kun vastaus siitä haluamisesta on ollut hyvinkin selvä, on halun kohde oltava roikotus, löysä hirsi, ihailun kohde jne, you name it. On kiva, kun joku välittää, ja sä tiedät sen. Eihän siinä mitään. Siltikin tuo mitä se tekee, on vain niin vitun raivostuttavaa, ja niin vitun väärin.
Muutoin hän on (ollut) huipputyyppi ja hyvää seuraa, mutta näiden osalta tuo on ihan suoraan sanottuna kusipäistä käytöstä. Ja nyt mä en oikein tiedä miten tuohon edes reagoisin, kun jotain reaktiotahan se tuolla hakee. Hyvin mä olen tähän mennessä pärjännyt, mutta nyt tuntui taas siltä, että mä otan järjettömän takapakin vain siksi, että toinen koittaa pitää leikkikalunaan. Ja vaikka tiedostan mitä hän sillä yrittää, niin koen tuon silti takapakkina.
Vittu, että pää onkin jumissa.