Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[AnnaKoo]

Jotenkin tuntuu hupaisalta että "mies" joka kertoo miten naisia tulee ovista, ikkunoista ja tulostimistakin on kirjoittanut viimeiset lähes 150 viestiä kolmestasadasta koko elämänsä aikana kirjoittamastaan tähän ketjuun ja siinä välissä täsmälleen yhden viestin nettitreffit+ tinder ketjuun sekä yhden viestin työttömän elämä -thred ketjuun.

En nyt sano että tuosta voisi vetää mitään päätelmiä henkilöstä mutta...

Toisaalta minäkin olen kirjoittanut uudelleen rekisteröitymiseni jälkeen melkein pelkästään tänne
(Oikeasti olen ollut muropaketissa jo 20 vuotta sitten ja täälläkin vuosia sitten vanhalla nickillä, mutta harvemmin olen innostunut aktiiviseti kirjoittelemaan.)

En muista oliko kiellettyä spekuloida alttereista, mutta onhan tässäkin ketjussa selvästi niitä.

 

[Maniac]

Niin. Olen koittanut tuoda esiin sitä, miten itseään ruokkiva tuo asenne on. Ei kukaan nainen halua misogynististä, katkeraa ja uhriutuvaa miestä. Se on se kaikkein suurin este pariutumiselle. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että kerran incel-foorumeiden ja markkina-arvoteorioiden kaninkoloon humpsahtaneita ei voi sieltä enää pelastaa vaan jengi itse kaivaa kuoppaansa syvemmälle.

Kyllä, on hämmästyttävää nähdä kuinka pitkälle yksilöt ovat valmiita viemään itselleen valehtelun vain sen takia, ettei tarvitsisi katsoa peiliin löytääkseen juurisyyn ongelmiinsa.

 

[mitsumies]

Niin. Olen koittanut tuoda esiin sitä, miten itseään ruokkiva tuo asenne on. Ei kukaan nainen halua misogynististä, katkeraa ja uhriutuvaa miestä. Se on se kaikkein suurin este pariutumiselle. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että kerran incel-foorumeiden ja markkina-arvoteorioiden kaninkoloon humpsahtaneita ei voi sieltä enää pelastaa vaan jengi itse kaivaa kuoppaansa syvemmälle.

Ehkä tuo on vähän persoonasta kiinni. MAT ja incel juttujen seassa on tiettyjä ihan tosiasiallisia kylmiä realiteetteja maailmasta ja miten pariutuminen toimii. Veikkaan että on helpompi kvantifoida ulkoisia asioita ja ominaisuuksia kuin ehkä jopa vähän esoteerisiä asioita "henkilökemioista" ja "samalla taajuudella olemisella", joka ei välttämättä tarkoita yhtään mitään vaan ovat ns. tietäjät tietää juttuja.

On helpompi mittailla leukaa kuin arvottaa sosiaalisia taitoja. On myös äärettömästi helpompaa luovuttaa ja katkeroitua elämän epäreiluudelle kuin ottaa lapioa käteen.

Mitä nyt vähän tähän voisi pohjustaa että jotain konkretiaa mistä puhe: Scientific Blackpill

Tänne alle mahtuu asiaa niin leuasta, dark triadista ja älykkyydestä

No tässä tavaraa olikin siihen malliin etten jaksa silmäilläkkään. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa kaikesta huolimatta. Ehkäpä jos osankin tuosta vaivan määrästä joka tällaisen materiaalin keräämiseen on mennyt olisi käyttänyt sosiaalisien taitojen petraamiseen niin tilanne voisi monella olla aika eri. Tuossakin varmaan on lopulta isompana taustana yhteisöllisyys ja saattanee olla tärkeämpää kuin naisen saanti lopulta.

 

[AnnaKoo]

Vähän kuulostaa siltä että MAT on kuin osakesijoittamisen tekninen analyysi. Halutaan vahvistusharhalla nähdä toistuvia kuvioita, joilla sitten selittää pariutumisen hankaluutta miesnäkökulmasta.

Jep. Kommentoin aiemminkin, että tämä MAT on pelkkä iso vahvistusharha, jossa on faktaa siteeksi, eli juuri sen verran kuin hyvissä tarinoissa aina. Se perustuu äärimmäisille stereotypioille, joille ei juurikaan löydy tosielämän vastineita. Katkeran ja kärsivän on varmasti helppoa ja houkuttelevaa samaistua teorian tarjoamaan syyttömän uhrin rooliin, ja tätä uhrinarratiivia - jota muut eivät saa kutsua uhrinarratiiviksi - pönkitetään ja todistellaan sitten näillä vahvistusharhoilla.

 

[AnnaKoo]

Mitä nyt vähän tähän voisi pohjustaa että jotain konkretiaa mistä puhe: Scientific Blackpill

Tänne alle mahtuu asiaa niin leuasta, dark triadista ja älykkyydestä

No tässä tavaraa olikin siihen malliin etten jaksa silmäilläkkään. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa kaikesta huolimatta.

"Incel-wikin" sijaan suosittelisin tiedonjanoisille vaikkapa avoimen yliopiston kursseja psykologiasta, sosiaalipsykologiasta ja sosiologiasta. Selviäisi ainakin se, mitä asioista oikeasti tiedetään, ja miten teorioita oikeasti muodostetaan ja testataan.

 

[mitsumies]

"Incel-wikin" sijaan suosittelisin tiedonjanoisille vaikkapa avoimen yliopiston kursseja psykologiasta, sosiaalipsykologiasta ja sosiologiasta. Selviäisi ainakin se, mitä asioista oikeasti tiedetään, ja miten teorioita oikeasti muodostetaan ja testataan.

Kovasti haluat keskustella inceleistä ja incel foorumeista mutta kun niitä oikeasti tuo mukaan että olisi jotain konkretiaa muutakin kuin pelkästään omia mielikuvia ja mörköjä niin se on naamapalmutusta. Vahva peukku.

Taitaa tämä incel leima olla oikeastaan ehkä enemmän kuitenkin pelkkä näppärä leimakirves ilman sen syvällisempää tarkoitusta tai ymmärrystä mitä siellä taustalla oikeasti on tai mitä se tarkoittaa. Ikävää.

 

[j1h2d]

Ehkä tuo on vähän persoonasta kiinni. MAT ja incel juttujen seassa on tiettyjä ihan tosiasiallisia kylmiä realiteetteja maailmasta ja miten pariutuminen toimii. Veikkaan että on helpompi kvantifoida ulkoisia asioita ja ominaisuuksia kuin ehkä jopa vähän esoteerisiä asioita "henkilökemioista" ja "samalla taajuudella olemisella", joka ei välttämättä tarkoita yhtään mitään vaan ovat ns. tietäjät tietää juttuja.

On helpompi mittailla leukaa kuin arvottaa sosiaalisia taitoja. On myös äärettömästi helpompaa luovuttaa ja katkeroitua elämän epäreiluudelle kuin ottaa lapioa käteen.

Mitä nyt vähän tähän voisi pohjustaa että jotain konkretiaa mistä puhe: Scientific Blackpill

Tänne alle mahtuu asiaa niin leuasta, dark triadista ja älykkyydestä

No tässä tavaraa olikin siihen malliin etten jaksa silmäilläkkään. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa kaikesta huolimatta. Ehkäpä jos osankin tuosta vaivan määrästä joka tällaisen materiaalin keräämiseen on mennyt olisi käyttänyt sosiaalisien taitojen petraamiseen niin tilanne voisi monella olla aika eri. Tuossakin varmaan on lopulta isompana taustana yhteisöllisyys ja saattanee olla tärkeämpää kuin naisen saanti lopulta.

Tiedätkö aina voi keksiä tekosyitä miksi ei käy flaksi naisten kanssa.
Totuus on se, että se flaksi ei käy sen takia että todennäköisesti olet luontaantyötävä jostain syystä.

Siihen ei vaikuta leuat, dark triadit tai älykkyys. Tiedän pienileukaisia äijiä, tosi kilttejä poikia ja ihmisiä joiden älykkyys on ameeban tasoa jotka kyllä löytää seuraa.
Aina voi keksiä tosissaan niitä tekosyitä että flaksi ei käy tai että kukaan ei kiinnostu.

 

[Awelonian]

Siihen ei vaikuta leuat, dark triadit tai älykkyys. Tiedän pienileukaisia äijiä, tosi kilttejä poikia ja ihmisiä joiden älykkyys on ameeban tasoa jotka kyllä löytää seuraa.
Aina voi keksiä tosissaan niitä tekosyitä että flaksi ei käy tai että kukaan ei kiinnostu.

Tämäpä tässä näin. Amen.

 

[Taneli-]

Tiedätkö aina voi keksiä tekosyitä miksi ei käy flaksi naisten kanssa.
Totuus on se, että se flaksi ei käy sen takia että todennäköisesti olet luontaantyötävä jostain syystä.

Siihen ei vaikuta leuat, dark triadit tai älykkyys. Tiedän pienileukaisia äijiä, tosi kilttejä poikia ja ihmisiä joiden älykkyys on ameeban tasoa jotka kyllä löytää seuraa.
Aina voi keksiä tosissaan niitä tekosyitä että flaksi ei käy tai että kukaan ei kiinnostu.

Ehkä hieman ikävästi sanottu mutta totta. Itse muotoilisin mieluummin: "kemiat eivät kohtaa" tai "et ole sitä mitä toinen etsii" kuin suoraan sanoen että olisi luotaantyöntävä syystä X.

Yleensä syy miksi ihmiset ovat pariutuneet on kuitenkin siinä että he ovat yrittäneet etsiä seuraa eivätkä ole lannistuneet siitä ettei sitä seuraa ole heti tullut tai se seura ole etsinyt heitä. Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin. Koska jos oikeasti kaikki halukkaat naiset löytäisivät sen partnerin kaikki yksin elävät henkilöt olisivat miehiä, näin ei kuitenkaan ole asia.

Varsinkin nuorena kuitenkin ihmiset etsivät "täydellistä" partneria eivätkä mieti sitä ovatko itse mitenkään yhteensopivia niiden vaatimusten kanssa mitä heillä on. Jos jostain ihmeen syystä se "täydellinen" partneri sitten tulisi kohdalle hän myös monesti jatkaisi aika nopeasti eteenpäin tai ei edes huomaisi kun mielenkiinnon kohteet ja muut eivät olisi lähellekään toisiaan.

Monesti myös se mahdollinen "kansainvälinen megastara" mikä monelle on ehkä nuorempana se ihanne päätyy jopa ihan eri mantereelle eikä välttämättä edes käy Suomessa joten ripaus (tai aika isokin määrä) realismia auttaa enempi kuin alkaa syyttelemään kaikkia muita siitä miksi omat haaveet eivät toteudu.

 

[mitsumies]

Varsinkin nuorena kuitenkin ihmiset etsivät "täydellistä" partneria eivätkä mieti sitä ovatko itse mitenkään yhteensopivia niiden vaatimusten kanssa mitä heillä on.

Jos edes tietää itsekkään mitä haluaa. Monesti jos kysyy jotain unelman miestä/naista tulee täysin mitäänsanomatonta listaa ulkoisista ja pintapuolisista ominaisuuksista. Ei siis oikeasti ole asiaa pohtinut sen syvemmin millaista ihmistä rinnalle kaipaa. "Kiltti, mukava, huumorintajuinen, vaalea tukka ja pullea pillu" ei ole ehkä se toimivin tapa lähteä miettimään itselle sopivaa kumppania.

 

[3dfx]

Miksi ihmeessä naisen täytyisi keksittyä perhekeskeiseen elämään jos se ei enää nykypäivänä ole mikään pakko? Itseä ainakin vi*uttaisi jos joku alkaisi itselle tyrkyttää ideaa katraasta mukuloita ja niistä huolehtimista vaikkei moinen voisi vähempää kiinnostaa - joten miksi naistenkaan täytyisi herran vuonna 2023 moiseen alistua?

tämä pitää yhteiskunnan pystyssä. Siksi se perhekeskeinen elämä on vähän pakko yhteiskunnan kannalta. Toki yhteiskunta kestää tietyn määrän niitä ketkä eivät tee lapsia. Tää on vaan yksi ikävä realiteetti.

 

[mitsumies]

tämä pitää yhteiskunnan pystyssä. Siksi se perhekeskeinen elämä on vähän pakko yhteiskunnan kannalta. Toki yhteiskunta kestää tietyn määrän niitä ketkä eivät tee lapsia. Tää on vaan yksi ikävä realiteetti.

Korjaisin että nykyisenkaltaisen yhteiskunnan. Erilaisia yhteiskuntia on historia täynnä laidasta laitaan, ei tämä tämänhetkinen ole mikään ihmiskunnan paras ja ylivertaisin, valmis ja lopullinen systeemi. Kun tämä romuttuu, tilalle tulee jotain muuta.

 

[4play]

Haluatko avata tätä ns. puhtauden käsitettä hieman? Mitä tällä oikein tarkoitetaan?

No aikaisempien kumppanien vähäisyyttähän sillä tarkoitetaan, sorruin ehkä liian poliittisesti korrektiin ilmaisuun. Taustahan tälle on se, että jos olisit vain yhden kanssa koko elämäsi, niin ei sinulla olisi mitään vertailukohtaa. Jos on ollut 10 kumppania, niin vertaat sitä yhdennettätoista edelliseen kymmeneen ja niin edelleen. Luvun kasvaessa herää ihan perusteltu kysymys, että osaatko tai pystytkö sitoutumaan yhteen ihmiseen?

Biologiset perusteet tulevat siitä, että nainen voi olla aina varma äitiydestään, mutta mies ei voi koskaan olla varma isyydestään. Myöskin miehen resurssit menevät "hukkaan", jos mies rupeaa isäpuoleksi.

Omasta mielestäni ihmisten pitää saada elää elämänsä kuten haluavat, mutta en voi sulkea silmiäni siltä, että varmasti nuo seikat vaikuttavat, kun keskustellaan onko "bodycountilla" merkitystä.

Ja pitäisikö avioeron osalta jakaa jonkinlaisia sanktioita yhteiskunnan puolelta?

Ei tietenkään pitäisi. Tässä vain sama huomio, että kun toinen ihminen ei ole enää taloudellisesti välttämättömyys eikä sosiaalisestikaan eroamista katsella mitenkään tuomitsevasti, niin kynnys erota on alhainen. Vielä kun otetaan huomioon se, että naiset löytävät kyllä seuraa korkeamman kysynnän vuoksi liki kaikissa tapauksissa.

Sinulla varmasti on jotain konkreettista näyttö sille, miten naiset surutta laittavat avioliittoja halki, poikki ja pinoon surutta tuosta vain?

Avioeroista 70 prosenttia tapahtuu naisen aloitteesta. Jos rajataan tämä vain korkeasti koulutettuihin, luku nousee 90 prosenttiin. Huomioitavaa, että niitä tässä jälkimmäisessä tapauksessa tapahtuu vähemmän, mutta silti yliedustus on räikeä.

Women More Likely Than Men to Initiate Divorces, But Not Non-Marital Breakups | American Sociological Association

Women are more likely than men to initiate divorces, but women and men are just as likely to end non-marital relationships, according to a new study that will

www.asanet.org

Taitaa tämä incel leima olla oikeastaan ehkä enemmän kuitenkin pelkkä näppärä leimakirves ilman sen syvällisempää tarkoitusta tai ymmärrystä mitä siellä taustalla oikeasti on tai mitä se tarkoittaa. Ikävää.

Samaa olen itsekin ihmetellyt ja leimakirveitä tunnutaan keksivän vain lisää, kun aikaisemmat ovat argumenteilla tylsytetty.

 

[Maniac]

No aikaisempien kumppanien vähäisyyttähän sillä tarkoitetaan, sorruin ehkä liian poliittisesti korrektiin ilmaisuun. Taustahan tälle on se, että jos olisit vain yhden kanssa koko elämäsi, niin ei sinulla olisi mitään vertailukohtaa. Jos on ollut 10 kumppania, niin vertaat sitä yhdennettätoista edelliseen kymmeneen ja niin edelleen. Luvun kasvaessa herää ihan perusteltu kysymys, että osaatko tai pystytkö sitoutumaan yhteen ihmiseen?

Biologiset perusteet tulevat siitä, että nainen voi olla aina varma äitiydestään, mutta mies ei voi koskaan olla varma isyydestään. Myöskin miehen resurssit menevät "hukkaan", jos mies rupeaa isäpuoleksi.

Omasta mielestäni ihmisten pitää saada elää elämänsä kuten haluavat, mutta en voi sulkea silmiäni siltä, että varmasti nuo seikat vaikuttavat, kun keskustellaan onko "bodycountilla" merkitystä.





Avioeroista 70 prosenttia tapahtuu naisen aloitteesta. Jos rajataan tämä vain korkeasti koulutettuihin, luku nousee 90 prosenttiin. Huomioitavaa, että niitä tässä jälkimmäisessä tapauksessa tapahtuu vähemmän, mutta silti yliedustus on räikeä.

Kyse ei ole siitä että pystyykö tai ylipäätänsä haluaako sitoutua vaan nämä aiemmat kokemukset ovat sitä verrokkia mihin nykyistä suhdetta peilataan. Sinällään on vähintäänkin koomista edes yrittää löytää korrelaatiota sille kuinka herkästi jakaa tavaraansa esiaviollisesti sitoutumiskykyyn nähden. Jonkun laitaoikeistoon kallellaan olevan tutkimuksen siteeraaminen oman pointin todistamiseksi on juuri sellaista mitä incel-porukalta odottaisikin, nainen pysyköön nyrkin ja hellan välissä oli suhde sitten miten paskaa tahansa.

Nyky-yhteiskunnassa ollaan enemmän tietoisia siitä mitä onnellinen parisuhde käsittää ja naiset ovat selvästi tämän osalta aktiivisempia toimimaan jos suhde ei toimikaan. Kuinka tämä naurettavan puolueellinen tutkimus huomioi sen, että onko avioliiton olosuhteet pysyneet samana koko viiden vuoden ajan? Mies alkaakin neljäntenä vuonna ryyppäämään puhumattomuuttaan ja nainen saa tarpeekseen tästä viidentenä vuonna, mutta ongelmana on naisen seksikumppanit ennen avioliittoa? Kohtuullisen tuuheaa menoa.

Korkeakoulutettujen naisten edustus avioerotilastoissa kertoo lähinnä sen, että he tyytyvät vielä vähemmän paskaan suhteeseen kuin duunarinainen.

 

[Taneli-]

Itse ainakin otaksun että tuo käyrä koskee myös miestä. Eli jos mies on naiskennellut usemman kanssa hän helpommin sitten pettää ja jättää. Eli pitäisi naisten löytää mies joka ei ole koskaan harrastanut seksiä, tai välttää ainakin miestä joka on ollut vain yhden partnerin kanssa aiemmin (koska 30% mahdollisuus naisen ollessa se toinen partneri jolloin mies vasta pääsee seksin makuun ja alkaa etsimään muita naisia epätoivoisen kiimaisena) tai sitten 10+ kanssa koska silloin todennäköisyys vielä suurempi.

 

[Francis Ford Mondeo]

Tai sitten tuosta käyrästä voi päätellä, että avioliittoon asti itseään "säästelevät" uskovaiset eivät uskalla lähteä paskastakaan suhteesta

 

[AnnaKoo]

Tai sitten tuosta käyrästä voi päätellä, että avioliittoon asti itseään "säästelevät" uskovaiset eivät uskalla lähteä paskastakaan suhteesta

Joo kyllähän tuossa käppyröiden vasemmassa laidassa on varmasti avioeroon kielteisesti suhtautuvien uskonnollisten ja muuten äärikonservatiivisten ryhmien valtaenemmistö, mutta sitähän ei tietenkään tällaisessa yhteydessä kerrota. Räikeän tarkoitushakuista ja naisvihamielistä, mutta uppoaa juuri näihin huora-madonna-fantasioijiin.

Lisäys: ja jälleen yksi näyttö siitä, etteivät teoreetikot ymmärrä korrelaation ja kausaliteetin eroa.

 

[Francis Ford Mondeo]

Teoreetikot voisivat myös reflektoida käyriään myös omaan parisuhde-elämäänsä, niin keskusteluun saataisiin hiukan käytännön tarttumapintaa. Montako kumppania kummaltakin osapuolelta löytyi ennen papinaamenta? Kenties kokemuksia helpoista ja leppoisista avioeroista? Ja ihan yleisesti miten ilmoille heitetyt teoriat ovat heijastaneet omaa kumppanivalintaa ja avioliittoa/parisuhdetta?

 

[4play]

näihin huora-madonna-fantasioijiin.

Kiitos jälleen ystävällisistä sanoistasi. Mukavaa, kun voi keskustella asiallisesti.

Koomista edes yrittää löytää korrelaatiota sille kuinka herkästi jakaa tavaraansa esiaviollisesti sitoutumiskykyyn nähden.

Koomista se on siinä vaiheessa, jos korrelaatiota ei ole ja sitä väkisin yritettäisiin löytää. Omasta mielestäni ihan loogista, mistä ikuiset negatiiviset stereotypiat kevytkenkäisyydestä nimenomaan naisia kohtaan johtuvat. Sitä tässä yritin avata.

Naiset ovat selvästi tämän osalta aktiivisempia toimimaan jos suhde ei toimikaan. Kuinka tämä naurettavan puolueellinen tutkimus huomioi sen, että onko avioliiton olosuhteet pysyneet samana koko viiden vuoden ajan?

Aktiivisuutta toimintaan tehostaa MAT:n lainalaisuudet, jotka ovat kallellaan naisten eduksi. "Parempi tossun alla kuin taivasalla"-sanonta ei ole sattumalta muodostunut. Kehitys on vain mennyt tähän suuntaan. Raflaavasti voisi sanoa, että ei miehiä tarvita enää oikein mihinkään. Kuvaavaa on, että olosuhteiden osalta vihjailu nimenomaan siihen suuntaan, että mies on muuttunut tai nimenomaan mies on toiminnallaan aiheuttanut eron.

Löytyy ihan vastaavia esimerkkejä jopa puolueettomalta kentältä ja Suomesta, mutta ei nyt välttämättä Yliopiston sähköinen arkisto ole ihan se ensimmäinen paikka, mihin linkkaan.

... Tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen

Teoreetikot voisivat myös reflektoida käyriään myös omaan parisuhde-elämäänsä, niin keskusteluun saataisiin hiukan käytännön tarttumapintaa.

Tästä niin moni mainitsee, niin olkoot menneeksi, vaikken tiedä, miten sanomisteni arvo tästä muuttuisi. Asiasta on naljailtu vaikka kuinka paljon, mutta kyllä; pidemmässä parisuhteessa olen ollut yhden (1) kerran. Lyhyempiä heilasteluja on sitten ollut muutamia enemmän. Yhteistä näille on se, että kaikki ovat päättyneet naisten aloitteesta ja eipä siinä mitään, vapaa maa. Jossain vaiheessa ei vain ole enää huonoa tuuria tai epäsopivuutta, että lähipiirin kaikki kaverit ovat pitkissä kivoissa suhteissa, osa avioliitossakin jo. Ne harvat sinkutkin käytännössä pelailevat Tinderiä erittäin hyvällä menestyksellä. Kaikilla on korkeakoulututkinto, hyvät työpaikat hyvillä liksoilla, ovat normaalipainoisia tai jopa lihaksikkaita. Jopa hieman "tervettä kusipäisyyttä" löytyy.

Olen päätynyt lopputulokseen, että oma markkina-arvoni kilttinä, kouluttamattomana ja ylipainoisena miehenä ei vaan riitä lähtöruutua pidemmälle. Tienaan hieman alta mediaanin, joka ei nyt sytytä juuri mitään intohimoja. Henkinen selkäranka katkeaa tiukassa paikassa liian helposti, niin se nyt viimeistään karistaa kaikki vastapuolen kiinnostuksen rippeet. Deittailutermein epäonnistun kerta toisensa jälkeen shit-testissä. Näihin asioihin voisi itseäni lainaten vaikuttaa, mutta olen päättänyt olla niin tekemättä, ainakin toistaiseksi. Hyvinä puolina näen sen, että olen keskimääräistä pidempi ja osaan smalltalkata ihan kivasti, mutta kokonaisuus on kuitenkin isosti pakkasella.

Omat kokemukset, muiden kokemukset, havainnot, tilastot, korrelaatiot... Kaikki osoittavat MAT:n suuntaan ja vielä luotisuoraan, niin siitä mitä luultavimmin kumpuaa intohimoni aiheeseen. Tavallaan, että älkää muut pilatko markkina-arvoanne, ennen kuin on liian myöhäistä.

Loppuun vielä kerran alleviivaus, että en mielestäni "ansaitse" yhtään mitään tai ole kenenkään vika, että en ole haluttava. Elämä on.

 

[wanderer_]

Kuitenkin moni ylipainoinen ja matalasti koulutettu mies on parisuhteessa.

Sanoisin, että noihin ominaisuuksiin kannattaa panostaa itsensä vuoksi. Työelämän mahdollisuudet, parempi palkka, hyvä terveys parantavat elämänlaatua.

 

[4play]

Sanoisin, että noihin ominaisuuksiin kannattaa panostaa itsensä vuoksi. Työelämän mahdollisuudet, parempi palkka, hyvä terveys parantavat elämänlaatua.

Toki, ei ulkoisten syitten tai muita miellyttääkseen pidä ruveta itseään muuttamaan. Oleellista on, että nuo omaisuudet kuitenkin vaikuttavat nimenomaan ketjun otsikon kontekstiin.

Tämän jopa sairaalloisen rehellisyyden ja suorapuheisuudenkin luen miinukseksi, kun pitäisi jaksaa malttaa leikkiä kaikenlaista peliä todella pitkään, ettei vaan anna epätoivoista vaikutelmaa.

 

[Taneli-]

Avioeroista 70 prosenttia tapahtuu naisen aloitteesta. Jos rajataan tämä vain korkeasti koulutettuihin, luku nousee 90 prosenttiin. Huomioitavaa, että niitä tässä jälkimmäisessä tapauksessa tapahtuu vähemmän, mutta silti yliedustus on räikeä.

Tähän faktaan tahtoisin lisätä myös tämän tutkielman missä käydään lävitse SYITÄ miksi parisuhde on päätynyt eroon:
"
Naisten kertomuksia oli 39 ja miesten kertomuksia 38. Jättäjiä oli 43 ja jätettyjä 35. Analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoittelun osa-alueet eron syissä olivat pettäminen, väkivalta, päihde- ja mielenterveysongelmat, seksuaalisen kanssakäymisen puute, taloudelliset haasteet, erilleen kasvaminen, kommunikointiongelmat sekä lapsettomuus. Eron kokemukset analysoitiin teemoilla negatiivinen, positiivinen ja ei
mielipidettä. Tietoperustana käsiteltiin suomalaisten parisuhteiden päättymistä sekä heteroseksuaalisia suhteita.

Aineiston perusteella huomattiin, että pettäminen oli niin miehillä kuin naisilla yleisin syy eroon. Miehillä toiseksi suurin syy oli seksuaalisen kanssakäymisen puute, kun taas naisilla erilleen kasvaminen sekä kommunikointiongelmat. Miehet kokivat eron naisia enemmän negatiivisena. Miehiin verrattuna naisilla oli positiivisen ja negatiivisen välillä pieni ero. Johtopäätöksenä todetaan, että on henkilö jättäjä tai jätetty, miehet kokevat eron naisia negatiivisemmin.
"

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/782022/Selenius_Siili.pdf?

Itse sanoisin että ymmärrän täysin, on avioeron tai parisuhteen lopettaja sitten mies tai nainen. Eli itsekään en tahtoisi olla suhteessa tai avioliitossa missä pahimmillaan toinen olisi väkivaltainen ja päihde sekä mielenterveysongelmainen, pettäisi ja lapset olisivat joidenkin muiden siittämiä, itse ei saisi seksiä, hän kuluttaisi kaiken ja ottaisi velkaa mutta ei olisi itse töissä, varmaan sitä kasvaisi myös erilleen kun ei moista elämäntapaa ymmärtäisi eikä oikein kommunikaatiokaan pelaisi (jos se pelaisi ei toivottavasti olisi noita muitakaan ongelmia). Lapsettomuus voisi olla ongelma jos epätoivoisesti haluaisin lapsia, ainakin se olisi ongelma jos ne kaikki lapset olisivat muiden siittämiä.

Edes kaikkia syitä ei tarvisi kerätä "värisuoraksi" vaan sanon ihan rehellisesti että arvostan itseäni paljon enemmän ihmisenä enkä suostuisi jäämään edes "puolet" noista huonoista (eroon johtavista syistä) olevaan seurustelusuhde/avo/avioliittoon.

EDIT: lisätään nyt tähän se että suhteeseen panostuksen pitäisi olla molemminpuoleista. Jos ja kun ongelmia on (ainahan niitä tulee pidemmässä suhteessa vastaan) niistä pitäisi pystyä keskustelemaan. Esim. se että en joka viikko osta jotain ~euron arvoista karkkia, hedelmää tms. ei tarkoita sitä ettenkö rakastaisi toista varsinkin jos kokoan monen tuhannen euron arvoisen koneen vaikka kolmen - viiden vuoden välein ja päivitän sitä. Eli ihmiset kokevat asioita eri lailla, mutta jos niistä keskustellaan ne erot tajutaan paremmin (jaa, et osta minulle koskaan kukkasia siksi että sinusta ne ovat paska lahja ja nuutuvat sekä maatuvat nopeasti mutta ostat jonkun kirjanlukulaitteen ja hankit siihen kymmenittäin kirjoja joista pidän.. ok, kiitos tajuan nyt <= esimerkit omasta elämästäni).

 

[Bertta]

Tai sitten tuosta käyrästä voi päätellä, että avioliittoon asti itseään "säästelevät" uskovaiset eivät uskalla lähteä paskastakaan suhteesta

Olemme puolisoni kanssa ääriateisteja ja ainoat partnerit kummallakin koko pitkän elämämme ajan. Välillä on ollut vaikeita ja välillä helpompia aikoja, mutta yleisesti ottaen näin vanhempana, harvalla näyttäisi olevan näin hyvä suhde. Luotamme toisiimme täydellisesti ja tuemme toisiamme kaikessa.

Luultavasti olisimme eronneet jossain vaiheessa jos meillä olisi ollut paljon suhteita takana - tai ainakin minut olisi lempattu pihalle.

Vaikka olemme ateisteja, olemme eläneet kuin fundamentalisti-kristittyjen avioliitossa. Olen asiaan tyytyväinen - en usko, että samanlaista elämän yli kantavaa ihmissuhdetta olisi muulla tavoin syntynyt.

Naisilla on valinnan paikka nyky-yhteiskunnassa. Joko he pyörittävät karuselliaan tai hankkivat pysyvän ja aidon ihmissuhteen. Kumpaakin ei voi saada.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tähän faktaan tahtoisin lisätä myös tämän tutkielman missä käydään lävitse SYITÄ miksi parisuhde on päätynyt eroon:
"
Naisten kertomuksia oli 39 ja miesten kertomuksia 38. Jättäjiä oli 43 ja jätettyjä 35. Analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoittelun osa-alueet eron syissä olivat pettäminen, väkivalta, päihde- ja mielenterveysongelmat, seksuaalisen kanssakäymisen puute, taloudelliset haasteet, erilleen kasvaminen, kommunikointiongelmat sekä lapsettomuus. Eron kokemukset analysoitiin teemoilla negatiivinen, positiivinen ja ei
mielipidettä. Tietoperustana käsiteltiin suomalaisten parisuhteiden päättymistä sekä heteroseksuaalisia suhteita.

Aineiston perusteella huomattiin, että pettäminen oli niin miehillä kuin naisilla yleisin syy eroon. Miehillä toiseksi suurin syy oli seksuaalisen kanssakäymisen puute, kun taas naisilla erilleen kasvaminen sekä kommunikointiongelmat. Miehet kokivat eron naisia enemmän negatiivisena. Miehiin verrattuna naisilla oli positiivisen ja negatiivisen välillä pieni ero. Johtopäätöksenä todetaan, että on henkilö jättäjä tai jätetty, miehet kokevat eron naisia negatiivisemmin.
"

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/782022/Selenius_Siili.pdf?

Itse sanoisin että ymmärrän täysin, on avioeron tai parisuhteen lopettaja sitten mies tai nainen. Eli itsekään en tahtoisi olla suhteessa tai avioliitossa missä pahimmillaan toinen olisi väkivaltainen ja päihde sekä mielenterveysongelmainen, pettäisi ja lapset olisivat joidenkin muiden siittämiä, itse ei saisi seksiä, hän kuluttaisi kaiken ja ottaisi velkaa mutta ei olisi itse töissä, varmaan sitä kasvaisi myös erilleen kun ei moista elämäntapaa ymmärtäisi eikä oikein kommunikaatiokaan pelaisi (jos se pelaisi ei toivottavasti olisi noita muitakaan ongelmia). Lapsettomuus voisi olla ongelma jos epätoivoisesti haluaisin lapsia, ainakin se olisi ongelma jos ne kaikki lapset olisivat muiden siittämiä.

Edes kaikkia syitä ei tarvisi kerätä "värisuoraksi" vaan sanon ihan rehellisesti että arvostan itseäni paljon enemmän ihmisenä enkä suostuisi jäämään edes "puolet" noista huonoista (eroon johtavista syistä) olevaan seurustelusuhde/avo/avioliittoon.

EDIT: lisätään nyt tähän se että suhteeseen panostuksen pitäisi olla molemminpuoleista. Jos ja kun ongelmia on (ainahan niitä tulee pidemmässä suhteessa vastaan) niistä pitäisi pystyä keskustelemaan. Esim. se että en joka viikko osta jotain ~euron arvoista karkkia, hedelmää tms. ei tarkoita sitä ettenkö rakastaisi toista varsinkin jos kokoan monen tuhannen euron arvoisen koneen vaikka kolmen - viiden vuoden välein ja päivitän sitä. Eli ihmiset kokevat asioita eri lailla, mutta jos niistä keskustellaan ne erot tajutaan paremmin (jaa, et osta minulle koskaan kukkasia siksi että sinusta ne ovat paska lahja ja nuutuvat sekä maatuvat nopeasti mutta ostat jonkun kirjanlukulaitteen ja hankit siihen kymmenittäin kirjoja joista pidän.. ok, kiitos tajuan nyt <= esimerkit omasta elämästäni).

Näissä tilastoissahan konkretisoituu sekin, että nykyajan parisuhdemarkkinat on miehelle ongelmalliset, vaikka olisit suhteessakin, koska naisella on käytännössä enemmän valtaa myös suhteen sisällä. Ero on miehelle isompi katastrofi kuin naiselle.

 

[Rullakebab]

Biologiset perusteet tulevat siitä, että nainen voi olla aina varma äitiydestään, mutta mies ei voi koskaan olla varma isyydestään.

Kuinka niin?
Kyllä mä ainakin tiedän lähes täydellisellä varmuudella olevani lapseni isä, eihän sen testaaminen maksa nykyään juuri mitään

 

[Erkki_erikeepperi]

Kuinka niin?
Kyllä mä ainakin tiedän lähes täydellisellä varmuudella olevani lapseni isä, eihän sen testaaminen maksa nykyään juuri mitään

Ei sun geenit sitä tiedä eikä siitä välitä?

 

[JaySon]

Näissä tilastoissahan konkretisoituu sekin, että nykyajan parisuhdemarkkinat on miehelle ongelmalliset, vaikka olisit suhteessakin, koska naisella on käytännössä enemmän valtaa myös suhteen sisällä. Ero on miehelle isompi katastrofi kuin naiselle.

Mites kun ei kuulosta itselle yhtään tutulta että suhteessa ollessaan pitäis valtataistella - tai kokisi sellaista valta-asetelmaa että pitäisi jotenkin pitää tilannetta ongelmallisena? Ja katastrofi - mikä katastrofi?

Maalaillankohan täällä nyt vähän liian tuuhealla pensselillä jotain mörköjä vai mitä kummaa?

 

[Taneli-]

Näissä tilastoissahan konkretisoituu sekin, että nykyajan parisuhdemarkkinat on miehelle ongelmalliset, vaikka olisit suhteessakin, koska naisella on käytännössä enemmän valtaa myös suhteen sisällä. Ero on miehelle isompi katastrofi kuin naiselle.

Mitä tuota luki niin toki siinä suurin muutos taitaa olla tämä:
"
Yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet eropäätöksiin. Naisten asemassa tapahtui kulttuurinen muutos yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Naiset kouluttautuivat ja tekivät kodin ulkopuolella töitä. Koulutetut naiset eivät halua myötäeläjän roolia avioliitossa ja miehet eivät ole valmistautuneita muutokseen. Miehiä vaaditaan tekemään kotitöitä ja heidän on vaikea vastata näihin vaatimuksiin
"
Mitä olen esim. pihatalkoissa jne. puhunut hieman iäkkäämpien naisten kanssa tuo pitää kyllä paikkansa. Esim. he kertovat miten heidän miehensä ei koskaan oppinut tai osannut tehdä mitään ruokaa, kun grillaus yleistyi Suomessa hän (mies) saattoi sen myötä ehkä hieman opetella ja osallistua kodin ruuan valmistukseen.

Mutta luulisin että suurehko osa tämänkin ketjun keskustelijoista kuitenkin on omalla tahollaan ehtinyt sen verran asua sinkkuna että osaa tehdä kotitöitä (jos siis viitsii).

Meillä ainakin homma toimii kohtuu juohevasti, itse vien roskat, mainospaperit yms, laitan astiat koneeseen, koneen päälle ja tyhjään sen, pyykkään joskus (hieman harvemmin) laitan parin päivän välein saunan päälle ja valmiiksi (veden, aluspyyhkeen, ala "lauteen" esille mistä pääsee nousemaan itse lauteille) sekä myöhemmin hoidan loppusiivouksen, vien roskat. Joskus myös teen ruokaa ja tietysti kun kaupassa käydään kannan suurimman osan ostoksista ihan kuntoilunkin nimissä, myös pakastimien sulatuksesta ja pesusta huolehdin. Aamusta jos herään ensin laitan kissoille ruuan ja lasken niitä ulos, siivoan ja vaihdan veden myös kissojen vesiautomaattiin, yleensä huolehdin nurmikon ajosta sekä lumien luomisesta. Myös "hieman" harvemmin tehtävät hommat yleensä hoidan kuten lamppujen vaihdot tai kattovalaisimien vaihtamiset, saunan ja pesuhuoneen pesut, viemärien tukkeutumat yms. Hoidan myös suurimman osan (asumiseen liittyvistä) laskujen maksamisista eikä toinen varmaan ole edes tietoinen mitä kaikkea tuohon liittyy.

Käytännössä lähes aina parempi puolisko imuroi, pesee ikkunat kun tarvii, huolehtii kissojen kuivamuona sekoituksen tekemisestä (kumpikin lisää sitä kissoille toki kun tarvetta on), pesee ja putsaa kissojen vessan, siivoaa niiden mahdolliset oksennukset, huolehtii kasveista, pesee lattiat kun tarpeen, monesti siivoaa ja pesee vessan, pyykkää yleensä enempi pyykkiä, vaihtaa käytännössä kaikki pyyhkeet ja sen tapaiset huushollissa, vaihtaa uudet saippuat ja pesuaineet jos/kun tarpeen, hoitaa suunnitelmallisempia "taiteellisia" juttuja (tarvitaanko uusi eteisen matto, minkä väriseksi seinät maalattiin kun muutettiin, mihin suurin osa huonekaluista kuuluu ja mitä huonekaluja tarvitaan), kumpikin vie pahvi ja muoviroskia kun niitä kertyy. Hän huolehtii joskus lumien luomisesta. Huolehtii yleensä "suuresta osasta" maustekaapin sisällön täyttämisestä yms. Itselle riittää huomattavasti vähempi määrä yrttejä sekä mausteita.

En koe että tuo rasittaa suuresti minua ja koen olevani tyytyväinen suhteessa. Mutta tiedostan että esim. isäni ei todellakaan edes nuorempana ole osannut tehdä mitään ruokaa ja jos äiti oli joskus vaikka kipeänä ja sairaalassa hetken hän kävi sitten ravintolassa syömässä.

Eli tselleni tuollainen "tasapainoinen suhde" toimii ja on luonteva. Mutta uskon että löytyy myös paljon miehiä jotka odottavat että kun he tulevat kotiin nainen on valmiina tuomaan sen oluen käteen kun mies lysähtää TV:n eteen sohvalle ja odottaa läpi illan jatkuvaa passausta.

 

[3dfx]

Korjaisin että nykyisenkaltaisen yhteiskunnan. Erilaisia yhteiskuntia on historia täynnä laidasta laitaan, ei tämä tämänhetkinen ole mikään ihmiskunnan paras ja ylivertaisin, valmis ja lopullinen systeemi. Kun tämä romuttuu, tilalle tulee jotain muuta.

Kyllä se koskaa kaikenlaisia yhteiskuntia. Jos ihmiset ei tee lapsia, yhteiskunnilla ei ole jatkuvuutta.

 

[Taneli-]

Erojen syyt ja % määrä:

"
Naisten kertomuksissa suhteen päättymisen syinä nousee esille useimmiten pettäminen (33 %) sekä erilleen kasvaminen (16 %). Suhteen päättymisen muita syitä on väkivalta, niin henkinen kuin fyysinen (15 %), päihde- ja mielenterveysongelmat (13 %), kommunikointiongelmat (13 %), taloudelliset haasteet (6 %), seksuaalisen kanssakäymisen puute (4 %) sekä lapsettomuus (0 %).

Miesten kertomuksissa suhteen päättymisen syinä on useimmiten pettäminen (30 %) sekä seksuaalisen kanssakäymisen puute (19 %). Muita syitä suhteen päättymiseen on väkivalta, niin henkinen kuin fyysinen (15 %), kommunikointiongelma (15 %), päihde- ja mielenterveysongelmat (10 %), erilleen kasvaminen (7 %), taloudelliset haasteet (3 %) sekä lapsettomuus (1 %).
"

Eli ehdottomasti suurin syy eroamiseen on se että petetään. Niin mies kuin nainenkin voi tähän syyllistyä. Joten todennäköisyys liiton toimimiseen kasvaa reippaasti jos ei vaan petetä toista, minkä pitäisi olla ns. itsestään selvyys mutta ei se näköjään ole.
Oikeastaan jos jättäisi fyysisen sekä henkisen väkivallan ja pettämisen pois suhteesta se luultavasti jopa kestäisi... hieman ajattelun aihetta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mites kun ei kuulosta itselle yhtään tutulta että suhteessa ollessaan pitäis valtataistella - tai kokisi sellaista valta-asetelmaa että pitäisi jotenkin pitää tilannetta ongelmallisena? Ja katastrofi - mikä katastrofi?

Maalaillankohan täällä nyt vähän liian tuuhealla pensselillä jotain mörköjä vai mitä kummaa?

Eipä kyse ollut mistään yksilöllisistä tilanteista kuten sinun tilanteestasi, vaan yleisen tason parisuhdedynamiikoista. Siltähän se nyt tilastojen valossa ihan selvästi näyttää, että nainen on suhteessa ja eroamisessa enemmän "niskan päällä".

Mitä tuota luki niin toki siinä suurin muutos taitaa olla tämä:
"
Yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet eropäätöksiin. Naisten asemassa tapahtui kulttuurinen muutos yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Naiset kouluttautuivat ja tekivät kodin ulkopuolella töitä. Koulutetut naiset eivät halua myötäeläjän roolia avioliitossa ja miehet eivät ole valmistautuneita muutokseen. Miehiä vaaditaan tekemään kotitöitä ja heidän on vaikea vastata näihin vaatimuksiin
"
Mitä olen esim. pihatalkoissa jne. puhunut hieman iäkkäämpien naisten kanssa tuo pitää kyllä paikkansa. Esim. he kertovat miten heidän miehensä ei koskaan oppinut tai osannut tehdä mitään ruokaa, kun grillaus yleistyi Suomessa hän (mies) saattoi sen myötä ehkä hieman opetella ja osallistua kodin ruuan valmistukseen.

Mutta luulisin että suurehko osa tämänkin ketjun keskustelijoista kuitenkin on omalla tahollaan ehtinyt sen verran asua sinkkuna että osaa tehdä kotitöitä (jos siis viitsii).

On tiettyjä kotitöitä, jotka yleensä melkein "automaattisesti" kuuluu miehelle, kuten auton laitto ja muut tekniset toimet, myös raskaiden esineiden liikuttelu ja nostelu, ja vaikka ruohonleikkuu.

Jos nainen taas tekee enemmän perinteisiä "naisten hommia", niin onko tässä nyt oikeasti jokin suuri ongelma ja epätasapaino?

Toisaalta sekin on selvää, että nykyajan mies osaa ja haluaa tehdä näitä pyykki- ja ruokahommia paljon enemmän kuin esi-isät. Nykyään on hyvin tavallista, että mies asuu nuoruudessa yksin jonkin aikaa ja joutuu näitä tekemään. En kylläkään ole vakuuttunut siitä, että naiset puolestaan opettelee "miesten hommia" kovinkaan paljon, vaan tilaavat tarvittaessa jonkun beta-orbitterin tekemään ne. Tai isänsä.

 

[Rullakebab]

Ei sun geenit sitä tiedä eikä siitä välitä?

Nyt en tajunnut yhtään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Nyt en tajunnut yhtään.

Jos oli puhe biologista ja ihmisen luontaisista vieteistä. Ei ne ole kiinnostuneita siitä, saatko sä selvitettyä isyyksiäsi moderneilla menetelmillä.

 

[Rullakebab]

Jos oli puhe biologista ja ihmisen luontaisista vieteistä. Ei ne ole kiinnostuneita siitä, saatko sä selvitettyä isyyksiäsi moderneilla menetelmillä.

Jaa, en ottanut kantaa vietteihin, kommentoin vaan kun joku sanoi että naiset tietää varmasti että lapsi on niiden mutta miehet ei.
Nykytekniikalla kun moista ongelmaa ei enää ole.

 

[AnnaKoo]

Kiitos jälleen ystävällisistä sanoistasi. Mukavaa, kun voi keskustella asiallisesti.

Viittasin yleisesti joukkoon, en sinuun. En tiedä, enkä haluakaan tietää missä määrin ja miltä osin teorioiden puolestapuhujat liittävät itseensä mitäkin sen osasia tai vaikka näitä fantasioita. Itse en osaa nimetä kuin yhden keskustelijan, joka täällä avoimesti toitottaa viehtymystään nuoriin, kokemattomiin seksipetoihin.

 

[AnnaKoo]

On tiettyjä kotitöitä, jotka yleensä melkein "automaattisesti" kuuluu miehelle, kuten auton laitto ja muut tekniset toimet, myös raskaiden esineiden liikuttelu ja nostelu, ja vaikka ruohonleikkuu.

Jos nainen taas tekee enemmän perinteisiä "naisten hommia", niin onko tässä nyt oikeasti jokin suuri ongelma ja epätasapaino?

Tähän tartun, koska tämä on yksi merkittävä syy, miksen itse halua enää parisuhteeseen. Todellakin on ongelma, jos mies kuvittelee että tekemällä ne "miesten työt" on hoitanut osuutensa yhteisestä kodista ja taloudesta. Minun autottomassa kerrostalokodissa ei ole ensimmäistäkään "miesten työtä" ja olen todennut, että täysin 50/50 kotitöiden - sisältäen myös kaiken metatyön - tasajaosta on melko turha ikäluokkani miesten kanssa haaveilla. Valitettavasti. Joskus aiemmin se vielä oli minulle ok, enää ei. Nuoremmissa ikäluokissa tasa-arvo on tässäkin asiassa pidemmällä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tähän tartun, koska tämä on yksi merkittävä syy, miksen itse halua enää parisuhteeseen. Todellakin on ongelma, jos mies kuvittelee että tekemällä ne "miesten työt" on hoitanut osuutensa yhteisestä kodista ja taloudesta. Minun autottomassa kerrostalokodissa ei ole ensimmäistäkään "miesten työtä" ja olen todennut, että täysin 50/50 kotitöiden - sisältäen myös kaiken metatyön - tasajaosta on melko turha ikäluokkani miesten kanssa haaveilla. Valitettavasti. Joskus aiemmin se vielä oli minulle ok, enää ei. Nuoremmissa ikäluokissa tasa-arvo on tässäkin asiassa pidemmällä.

Järkevässä parisuhteessa nämä asiat on sellaisessa tasapainossa, joka on molempien hyväksyttävissä. Ja kyllä yleensä kodeissa on niitä "miestenkin hommia".

Ja toinen juttu on sitten se, että se on paljolti makuasiakin, että miten paljon kotihommia tarvitsee tehdä ylipäätään. Ruokaa voi tehdä helposti tai vaikeasti. Siivota voi usein tai harvoin. Ja niin edelleen. Jos toinen osapuoli (yleensä nainen) on näissä kovin pikkutarkka, niin varmastikin voi tulla kitkaa, jos toinen osapuoli ei ole niin pikkutarkka, vaikka sinänsä osaa ja voi hommia tehdäkin.

Mulla on kotona luova kaaos, mikä on kuulemma älyköille tyypillistä. Varmastikin ahdistaisi eukko, joka koko ajan valittaisi siitä kun en osallistu siivoukseen. Ruokaa kyllä teen mielelläni, mutta en mitään kovin monimutkaisia juttuja, vaan siinäkin riittää että ruoka ajaa asiansa.

 

[huglo]

Miten onkin niin, että me jotka emme ole teorioiden mukaan haluttavia, koemme merkittävästi vähemmän ongelmia pariutumisessa?
Edit: Boldaus huumoriarvon vuoksi.

Noin muuten en allekirjoita tuota viestiä mitä lainasit, mutta kyllä se incel-kortti tuntuu herkästi näissä keskusteluissa lentävän jos vähän sattuu puhumaan siihen suuntaan että nykymenossa voisi olla jotain pielessä.

Tiedätkö aina voi keksiä tekosyitä miksi ei käy flaksi naisten kanssa.
Totuus on se, että se flaksi ei käy sen takia että todennäköisesti olet luontaantyötävä jostain syystä.

Siihen ei vaikuta leuat, dark triadit tai älykkyys. Tiedän pienileukaisia äijiä, tosi kilttejä poikia ja ihmisiä joiden älykkyys on ameeban tasoa jotka kyllä löytää seuraa.
Aina voi keksiä tosissaan niitä tekosyitä että flaksi ei käy tai että kukaan ei kiinnostu.

Kyllä mä luulen että ulkonäkö ja luonteenpiirteet vaikuttavat siihen kuinka helppoa naisseuran löytäminen on. Yhteen tekosyyhyn tarttuminen ei ole viisasta ja poikkeustapauksia löytyy aina, mutta kyse onkin todennäköisyydestä.

Mitä nyt vähän tähän voisi pohjustaa että jotain konkretiaa mistä puhe: Scientific Blackpill

Juuh, siinä on nyt niitä tieteellisiä referenssejä joiden perään jotkut jaksaa tässäkin triidissä kysellä.
En pysty arvioimaan kuinka päteviä tutkimuksia tuolla on siteerattu mutta paljon niitä on ja vaikuttaa uskottavalta.

Tuota ei varmaan hirveästi pitäisi lukea, ei tee hyvää mielelle, mutta paljon tuosta käy järkeen sen kanssa mitä kuulee ja mitä on nähnyt oikeassa elämässä. Vaikea mennä kieltämään.

Varsinkin kun miettii kouluaikoja, kyllä niillä naisten kanssa menestyvillä miehillä oli jotain yhteisiä piirteitä. Ulkonäössä, käyttäytymisessä, luonteessa.

 

[AnnaKoo]

Järkevässä parisuhteessa nämä asiat on sellaisessa tasapainossa, joka on molempien hyväksyttävissä. Ja kyllä yleensä kodeissa on niitä "miestenkin hommia".

Näitä on nykyään kyllä todella vähän, ellei kyse ole sitten vanhasta okt:sta, jossa aina joku nurkka vaatii laittoa, tonttikin on iso ja siellä on useampi tonnin lousku, joita on vaikea pitää ajokunnossa ja kilvissä ilman jatkuvaa laittamista.

Kerrostalossa ei ole sanottavasti mitään miesten töitä. Jos sellaisiksi sitten haluaa laskea viemärin puhdistamisen ja langattoman verkon asennuksen, niin niihin kulunee yhteensä reilusti alle tunti vuodessa. Itseltäni hoituu nekin.

Siivoaminen ja muu puhtaanapito on merkittävä osa kotitöitä, ja miesten siisteystaso on usein matalampi kuin naisen. Jo yksin tämä saa monet naiset pidemmän päälle turhautumaan, ml. minut.

 

[Taneli-]

Siivoaminen ja muu puhtaanapito on merkittävä osa kotitöitä, ja miesten siisteystaso on usein matalampi kuin naisen. Jo yksin tämä saa monet naiset pidemmän päälle turhautumaan, ml. minut.

Yksi mitä voisin sanoa ihan kokeilemisen arvoisena vinkkinä on:
1) Puhu asiasta (miehet eivätkä naisetkaan ole ajatusten lukijoita)
2) Tee vaikka eteisessä olevaan liitutauluun tms. lista tehtävistä ja päivistä (molemmille, samalla käy ilmi sekin jos haluat että kyllä, joka viikko imuroidaan ja esim. vaihdetaan petivaatteet)

Moni asia voi olla vaan sellainen että mies ei edes ajattele sitä. Mutta jos siitä tulee joskus puhetta se on helppo muuttaa. Esim. itse ajan partani suihkussa (suihku ei ole päällä) ja olen opetellut pissaamaan ihan istuen joten ei roiskeita ympäri huonetta tai ylös jätettyä välikantta. Myös aina (tietysti) suljen päällyskannen ennen vessan vetämistä. Vien sellaiset ruokailuvälineet mitä en käytä toistamiseen heti astianpesukoneeseen kun taas ne joita meinaan vielä käyttää (vaikka leipälautanen) vien ruokapöydän ääreen omalle paikalleni (helpottaa uudelleen käyttöä kun tiedän missä se on) tai nopean huutasun jälkeen (esim. mehulasi) siihen ruokapöydälle.

Eli monesti asiasta puhuminen voi auttaa. Tietysti jos toinen taktisesti aina odottaa että sinä teet kaiken tai omaa oikeasti sellaisen mentaliteetin "vien paperinkeräystuotteet kun kasat oven molemmin puolin ovat niin korkeat että ne kaatuilevat" tai "tyhjät oluttölkit ovat sisustuelementti ja niihin voi kätevästi tumpata tupakan kun vähän kusee pohjalle ensin" että homma ei vaan toimi niin sekin kannattaa saada selville ja sanoa nopeasti niin kummankaan aikaa ei tuhlaannu.

 

[AnnaKoo]

Yksi mitä voisin sanoa ihan kokeilemisen arvoisena vinkkinä on:
1) Puhu asiasta (miehet eivätkä naisetkaan ole ajatusten lukijoita)
2) Tee vaikka eteisessä olevaan liitutauluun tms. lista tehtävistä ja päivistä (molemmille)

Moni asia voi olla vaan sellainen että mies ei edes ajattele sitä. Mutta jos siitä tulee joskus puhetta se on helppo muuttaa. Esim. itse ajan partani suihkussa (suihku ei ole päällä) ja olen opetellut pissaamaan ihan istuen joten ei roiskeita ympäri huonetta tai ylös jätettyä välikantta. Myös aina (tietysti) suljen kannen ennen vessan vetämistä. Vien sellaiset ruokailuvälineet mitä en käytä toistamiseen heti astianpesukoneeseen kun taas ne joita meinaan vielä käyttää (vaikka leipälautanen) vien ruokapöydän ääreen omalle paikalleni (helpottaa uudelleen käyttöä kun tiedän missä se on) tai nopean huutasun jälkeen (esim. mehulasi) siihen ruokapöydälle.

Eli monesti asiasta puhuminen voi auttaa. Tietysti jos toinen taktisesti aina odottaa että sinä teet kaiken tai omaa oikeasti sellaisen mentaliteetin "vien paperinkeräystuotteet kun kasat oven molemmin puolin ovat niin korkeat että ne kaatuilevat" tai "tyhjät oluttölkit ovat sisustuelementti ja niihin voi kätevästi tumpata tupakan kun vähän kusee pohjalle ensin" että homma ei vaan toimi niin sekin kannattaa saada selville ja sanoa nopeasti niin kummankaan aikaa ei tuhlaannu.

Ihan kivat ja tavallaan toimivatkin vinkit, mutta.... olen jo aikanaan yhden miehen "kouluttanut" (kammottava ja jotenkin miestä vähättelevä sana, mutta kuitenkin kuvaava), enkä toista kertaa jaksa. Jotenkin sitä tässä kypsässä iässä odottaisi, että kaikki kotiin ym. liittyvät asiat hoituisi mieheltäkin oma-aloitteisesti. Pyytämättä, neuvottelematta ja opastamatta. Ei aikamiehelle pitäisi joutua tekemään tehtävälistoja. Ja tässä tullaan siihen, miksen ole enää itse kumppaniainesta: voisin olla suhteessa vain, jos kaikki menisi jotenkin tosi kitkattomasti ja mutkattomasti ilman, että tarvitsisi tehdä kompromisseja tai vääntää yhtikäs mistään.

 

[Mawerick]

ekaks varmaan pitäs löytää sellanen persoonaltaankin kiinnostava ihminen kenen kanssa viittisi olla edes sen aikaa, että pitäisi vaivautua jotain seksijuttuja miettimään.

Komppaan. Tämä kuulemma kategorisoidaan demiseksuaalisuudeksi. Sinkkuna on helppoa olla kun ei paneta, se halu syttyy vasta sitten kun oikeasti tykästyt toiseen.

 

[Taneli-]

odottaisi, että kaikki kotiin ym. liittyvät asiat hoituisi mieheltäkin oma-aloitteisesti. Pyytämättä, neuvottelematta ja opastamatta. Ei aikamiehelle pitäisi joutua tekemään tehtävälistoja
+
voisin olla suhteessa vain, jos kaikki menisi jotenkin tosi kitkattomasti ja mutkattomasti ilman, että tarvitsisi tehdä kompromisseja tai vääntää yhtikäs mistään

Ongelma tässä on vaan se että jokainen ihminen omaa erilaiset listat mielessään erilaisilla aikaskaaloilla.

- Tiedän monia henkilöitä joiden mielestä esim. keittiön (ja koko talon) pinnat pyyhitään märällä rätillä joka päivä. Yleensä ovat vanhempia naispuoleisia henkilöitä jotka voivat herätä jo aamu 5-6 pintaan tekemään aamupuuroa ja siivoamaan.
- Tiedän myös henkilöitä joiden mielestä esim. kengät voi pitää sisällä ja jos tulee nälkä voi ottaa pöydältä avatusta hernekeittopurkista omalla lusikalla ruokaa (vaikka siinä seisoo hänen lusikkansa).
- Tiedän aikuisia ihmisiä jotka oikeasti tulevat töistä kotiin, syövät jotain, menevät nukkumaan kello 19-21 ja nousevat sitten aamusta taas töihin, ottamatta mitään vaatteita (no, takki, hanskat, lakki ja kengät) pois koko aikana ja jatkavat tätä koko viikon. Sitten pesulle ja vaatteet vaihtoon.
- Tiedän henkilöitä joiden mielestä OK ruoka on tilata pizzaa ja lapset kasvatetaan siten että pelataan niiden kanssa PS5 samoja pelejä mitä itsekin pelataan, toki lapsikin saa sitä pizzaa tai kebabbia. Juomaksi on olutta tai colaa jääkaapista.
- Tiedän jo edesmenneen naisen (mummoni) jonka mielestä kananmunan kuoret pitää säästää ja laittaa ne kastelukannuun millä kastellaan kukkia (ei sinänsä väärässä), myös jokainen jogurtti jne. purkki piti pestä ja säästää jos tulee tarvetta.
- Todella moni nainen esim. ajattelee että kaikki vaatteet mitä on päivän aikana käyttänyt (ensin töissä ja sitten kotona ja sitten yöllä kun on nukkunut) pitäisi sen yhden kerran jälkeen laittaa pesukoriin odottamaan pesua. Poislukien ehkä päällyshousut ja ulkovaatteet. Todella monella miehellä (itse mukaanlukien) on erilainen käsitys. Itse ajattelen että jos en ole esim. hikoillut en vaihda jotain paitaa päivittäin vaan esim. parin päivän välein jos käyn myös saunassa parin päivän välein. Kun taas jotkut käyvät suihkussa jopa kolme+ kertaa päivässä joidenkin peseytyessä ainoastaan kerran viikossa (jolloin myös ehkä aina vaihtavat vaatteet).

Kaikkien mielestä nuo ovat "kaikki kotiin liittyvät asiat" ja ne pitäisi hoitaa noin. Varsinkin kun tulee hieman ikää ja rutiineja helposti tulee myös vääriä tapoja.

Itse näkisin että AINA kun parisuhde syntyy joutuu keskustelemaan monistakin asioista ja kuvaava olisi ehkä miettiä kahta neliötä jotka hioutuvat toistensa kulmia vasten kunnes niistä tulee enempi pyöreitä. Eli parisuhteessa kummankin osapuolen pitäisi antaa periksi ja oppia toiselta jotain, sekä kehittää yhteisiä tapoja. Tietysti jossain vaiheessa se voi olla lähes täysin mahdotonta (jos on jo vaikka lapsia ja paljon kehitettyjä juttuja mitkä vaan "pitää" tehdä noin ja tietyllä kellon lyömällä)

Toki ymmärrän tuonkin kannan, se "kouluttaminen" voi tuntua tosi raskaalta varsinkin kun yleensä ne asiat täytyy perustella ja itselle herää kysymys eikö toinen oikeasti tiedä (trollaako se) vai miksi pitää esim. aikuiselle naiselle perustella miksi vessan kansi pitäisi sulkea ennenkuin sen vessan vetää tai miksi käytetyt astiat olisi kiva siirtää EDES tiskipöydälle (mieluiten astianpesukoneeseen) eikä jättää niitä siihen mihin ne unohtuvat käytön jälkeen.

On kuitenkin käytännössä mahdotonta löytää sellainen ihminen joka on 100% yhteensopiva oman mielen mukaisesti. Mieleen muistuu jotain lehtiartikkeleita missä esim. yksi vanhempi nainen valitteli että kun aviomies kuoli ei "nykyajan miehille" ole opetettu tapoja kun eivät osaa edes mennä ulos talosta jos tulee pieru. Tietysti hän on 100% oikeassa ja hänellä oli hyvin koulutettu mies, mutta jos ei asioista keskustele ei vaan voi tietää millaiset tavat toinen on kehittänyt ja mitä hän haluaa suhteelta ja yhdessä asumiselta.

 

[Mawerick]

- Tiedän jo edesmenneen naisen (mummoni), myös jokainen jogurtti jne. purkki piti pestä ja säästää jos tulee tarvetta.

OT, mutta mun edesmennyt mummoni teki samaa. Mä luulen että tää oli jäänne sodan ja sen jälkeisen ajan pulasta, kaikki piti säästää eikä mitään voinut heittää pois.

 

[AnnaKoo]

Ongelma tässä on vaan se että jokainen ihminen omaa erilaiset listat mielessään erilaisilla aikaskaaloilla.

- Tiedän monia henkilöitä joiden mielestä esim. keittiön (ja koko talon) pinnat pyyhitään märällä rätillä joka päivä. Yleensä ovat vanhempia naispuoleisia henkilöitä jotka voivat herätä jo aamu 5-6 pintaan tekemään aamupuuroa ja siivoamaan.
- Tiedän myös henkilöitä joiden mielestä esim. kengät voi pitää sisällä ja jos tulee nälkä voi ottaa pöydältä avatusta hernekeittopurkista omalla lusikalla ruokaa (vaikka siinä seisoo hänen lusikkansa).
- Tiedän aikuisia ihmisiä jotka oikeasti tulevat töistä kotiin, syövät jotain, menevät nukkumaan kello 19-21 ja nousevat sitten aamusta taas töihin, ottamatta mitään vaatteita (no, takki, hanskat, lakki ja kengät) pois koko aikana ja jatkavat tätä koko viikon. Sitten pesulle ja vaatteet vaihtoon.
- Tiedän henkilöitä joiden mielestä OK ruoka on tilata pizzaa ja lapset kasvatetaan siten että pelataan niiden kanssa PS5 samoja pelejä mitä itsekin pelataan, toki lapsikin saa sitä pizzaa tai kebabbia. Juomaksi on olutta tai colaa jääkaapista.
- Tiedän jo edesmenneen naisen (mummoni) jonka mielestä kananmunan kuoret pitää säästää ja laittaa ne kastelukannuun millä kastellaan kukkia (ei sinänsä väärässä), myös jokainen jogurtti jne. purkki piti pestä ja säästää jos tulee tarvetta.
- Todella moni nainen esim. ajattelee että kaikki vaatteet mitä on päivän aikana käyttänyt (ensin töissä ja sitten kotona ja sitten yöllä kun on nukkunut) pitäisi sen yhden kerran jälkeen laittaa pesukoriin odottamaan pesua. Poislukien ehkä päällyshousut ja ulkovaatteet. Todella monella miehellä (itse mukaanlukien) on erilainen käsitys. Itse ajattelen että jos en ole esim. hikoillut en vaihda jotain paitaa päivittäin vaan esim. parin päivän välein jos käyn myös saunassa parin päivän välein. Kun taas jotkut käyvät suihkussa jopa kolme+ kertaa päivässä joidenkin peseytyessä ainoastaan kerran viikossa (jolloin myös ehkä aina vaihtavat vaatteet).

Kaikkien mielestä nuo ovat "kaikki kotiin liittyvät asiat" ja ne pitäisi hoitaa noin. Varsinkin kun tulee hieman ikää ja rutiineja helposti tulee myös vääriä tapoja.

Itse näkisin että AINA kun parisuhde syntyy joutuu keskustelemaan monistakin asioista ja kuvaava olisi ehkä miettiä kahta neliötä jotka hioutuvat toistensa kulmia vasten kunnes niistä tulee enempi pyöreitä. Eli parisuhteessa kummankin osapuolen pitäisi antaa periksi ja oppia toiselta jotain, sekä kehittää yhteisiä tapoja. Tietysti jossain vaiheessa se voi olla lähes täysin mahdotonta (jos on jo vaikka lapsia ja paljon kehitettyjä juttuja mitkä vaan "pitää" tehdä noin ja tietyllä kellon lyömällä)

Toki ymmärrän tuonkin kannan, se "kouluttaminen" voi tuntua tosi raskaalta varsinkin kun yleensä ne asiat täytyy perustella ja itselle herää kysymys eikö toinen oikeasti tiedä (trollaako se) vai miksi pitää esim. aikuiselle naiselle perustella miksi vessan kansi pitäisi sulkea ennenkuin sen vessan vetää tai miksi käytetyt astiat olisi kiva siirtää EDES tiskipöydälle (mieluiten astianpesukoneeseen) eikä jättää niitä siihen mihin ne unohtuvat käytön jälkeen.

On kuitenkin käytännössä mahdotonta löytää sellainen ihminen joka on 100% yhteensopiva oman mielen mukaisesti. Mieleen muistuu jotain lehtiartikkeleita missä esim. yksi vanhempi nainen valitteli että kun aviomies kuoli ei "nykyajan miehille" ole opetettu tapoja kun eivät osaa edes mennä ulos talosta jos tulee pieru. Tietysti hän on 100% oikeassa ja hänellä oli hyvin koulutettu mies, mutta jos ei asioista keskustele ei vaan voi tietää millaiset tavat toinen on kehittänyt ja mitä hän haluaa suhteelta ja yhdessä asumiselta.

Tässä on tavallaan paljon hyvää asiaa, mutta koen ongelmaksi sen, että kotitöihin - tai vaikkapa lastenhoitoon - osallistuva mies tekee sen useimmiten ikään kuin avustajan roolista käsin. Naisen pitää ikäänkuin työnjohtajana määritellä tekemisen tavat, frekvenssi ja tavoitteet ja kommunikoida ne miehelle, tai muuten ei tapahdu välttämättä mitään. Ei minua kiinnosta niinkään sellaiset yksityiskohdat kuten vessanpöntön kansi, eikä tiskien vieminen koneeseenkaan suurta ihastusta herätä, kun sen osaa 5-vuotiaskin.

Valotan tätä kotityöasiaa muutalla esimerkillä, millaista olisi sellainen miehen aloitteellisuus ja tasavertainen vastuunkanto, josta moni nainen olisi haltioissaan. Tällaisia lausahduksia soisi miesten suusta kuultavan huomattavasti useammin kuin yleensä kuulee:

"Onko sulla mustaa pyykkiä? Laitan koneen pyörimään."

"Olen laittamassa kahden viikon ruokatilausta, onko sulla jotain toiveita mitä syödään? Tarviitko sä itelles jotain? Laitoin jo kirjopesuaineen kun huomasin, että se oli loppu."

"Mä putsasin jo ne kissanhiekkalaatikot."

"Oon täällä Jumbossa ja täällä ois nää välikausihaalarit nyt tarjouksessa, otanko Vilma-Petterille? Oisko 104-senttiset kuitenkin paremmat?"

Vähemmän haluaisimme kuulla sen sijaan tällaisia:

"Missä mun mustat farkut on?"

"Koska on ruoka?"

"Emmätiiä. Ihan sama."

"Joo kohta."

"Emmä tienny että sieltäkin pitää imuroida."

Hyvin usein me naiset olemme tuo ensimmäisen esimerkin henkilö, ja olemme sitä ihan yksin. Se turhauttaa, vituttaakin lopulta. Kaikki miehet eivät tietenkään ole silti kakkosesimerkin kaltaisia mieslapsia, mutta liian moni kuitenkin.

 

[kuoris]

Sitä ihmettelen että vieläkin on miehiä jotka istuu kaupan pihalla autossa ja nainen tulee kaupasta isojen kauppakassien kanssa ja mukana usein vielä mäyräkoira (siis kaljaa) tjms. Ei edes avata ovea/takaluukkua. Old school. No ehkä näille naisille riittää että mies ajaa autoa.

 

[Mehtikkö]

Vähän historiallista kommentaatiota tähän väliin MAT:sta. Joskus 90-luvun puolivälin tienoilla Laasanen alkoi pohtia baaripokauksen (satunnaisia seikkailuita, yhden yön juttuja) anatomiaa, pohjaten omiin kokemuksiinsa kaupungin yössä (ja parantaakseen peliään analyysin avulla). Lähtökohtana ei ollut suhteeseen pääseminen, vaan pelkästään naisen hurmaamisen ymmärtäminen ja miksi joiltain se onnistuu, toisilta ei. Muistaakseni tuo pisteytys 0-10 syntyi melko puhtaasti ulkonäön/olemuksen kiteyttämiseksi, mutta se on siitä hieman laajennut kattamaan vähän muitakin alueita.

Aika välittömästi näiden havaintojen pukeminen sanoiksi ja yritykset jotenkin kiteyttää havainnot jonkinlaisiksi yleistyksiksi sai naiset todella takajaloilleen.

Näyttäisi yhä näissä MAT-väittelyissä menevän iloisesti ristiin kepeät_seikkailut ja suhteeseen_pyrkiminen - ne ovat eri asioita ja mies/nais-näkökulmat eroavat tässä todella jyrkästi (yleistettynä). MAT syntyi puhtaasti iskemisen analysoinnista. Aika harvassa* ovat naiset, jotka ovat kiinnostuneita pelkästä seksistä ja yhtä harvassa miehet, jotka haluavat ensin suhteeseen (puhuttaessa 20-30v ikäisistä). Vanhemmiten näyttäisi näkökulmat lähenevän toisiaan, mutta perusasetelmana on, että naisten tunteiden pitää ensin herätä**, jotta olisi mielenkiintoa seksiin. Samaten, harvassa ovat ne miehet, jotka pelkällä olemuksellaan saavat naiset hieromaan oma-aloitteisesti tuttavuutta. Ne miehet eivät paljoa MAT:ta mietiskele, koska ei ole tarvetta ponnistella seuran löytämiseksi. Tavallaan he ovat naisen asemassa parisuhdemarkkinoilla, ongelmaksi muodostuu liiallisen ja/sekä/lisäksi epätoivotun huomion kohteena oleminen.

Laasasen havainnot siitä, mitä miehen tulisi itselleen tehdä, jotta saisi baaritiskillä herätettyä naisen mielenkiinnon ovat näitä maskuliinisia pörhistelyitä ja sujuvan supliikin hallintaa. Ja jotta pääsee juttelemaan tuntemattoman kanssa, tulee myös olemuksen ja ulkomuodon olla hyvä (naisen mielestä), ensivaikutelma on tärkeä. Vaikutus on tehtävä toiseen nopeasti, jos haluaa saada mitään aikaan ennestään tuntemattoman kanssa.

Ja vielä kerran, tässä ei ollut kyse suhteesta tai millä ominaisuuksilla yhteiselo onnistuu.

Ugh.

(*) Harvassa, tarkoittaen että juuri sinä iltana, juurikin siinä paikassa olevista naisista pieni osa on hakemassa mahdollisesti seksiä. Moni varmaan on joskus tehnyt niin, muttei mitenkään usein lähtiessään illanviettoon. Miehet taasen ovat melko avoimia satunnaisen seksin mahdollisuudelle.
(**) Yksilöt ovat erilaisia, vaikkakin yleisiä yhteisiä nimittäjiä tunteiden herättäjissä onkin.

 

[Taneli-]

@AnnaKoo

Tuo riippuu niin paljon suhteesta ja mitä kumpikin siitä haluaa. Esim. en yleensä ikinä kysy "koska on ruoka?" johtuen varmaan siitä että yleensä minä olen se joka tekee ruokaa + ilmoittaa siitä ja toinen on se joka kysyy saisiko hänkin riisiä ja tekee jonkun kasvisjutun siihen mukaan kun itse teen jotain (ei vegaanista) juttua sen lisukkeeksi. Eli monesti tehdään omat ruuat ja syödään jopa eri aikoihin ja se toimii hyvin. (Tosin keittiön ruokapöytä on yleensä alue missä EI syödä)

En lapsista osaa sanoa mutta JOS halutaan että mieskin osallistuu noihin olisi hyvä myös antaa hänelle tilaa ja tehdä selväksi että haluaa tehdä yhdessä / miehenkin osallistuvan, niihin juttuihin. Heti alusta saakka.
Esim. jos tahtoo että toinenkin osallistuu ruuan tekemiseen se että toteaa jatkuvasti "siirry, olet tiellä, vielä kauemmas nyt seisot jääkaapin edessä, miksi olet siinä?" ei ole oikea tapa jos tekee ruokaa keittiössä tai molemmat tekevät esim. omaa pizzaansa keittiön pöydän ääressä.
Eli jos näkee toisen menevän ja ottavan jotain tai tekevän jotain voi vaikka odottaa hetken eikä lähteä heti perään kävelemään tai jopa sanoa toiselle "annatko mulle samalla sieltä yhden purkin herkkusieniä ja valutat sen ensin?" jolloin kummallakin on (luulisin) parempi mieli kuin jos toinen vaan sättii toista.

Tietysti osa noista on sellaisia että kuten totesit niitä ei pitäisi toisen suusta kuulua (kuten missä mun vaate X on). Tähän ratkaisuna on se että kun pyykit on pesty ja laitettu kuivumaan ja jossain vaiheessa kuivatkin niin ennenkuin seuraava koneellinen laitetaan pyörimään (tai jos on aloitteellinen paljon sitä ennen) kumpikin osapuoli itse korjaa ne vaatteensa ja vie ne (vaikka siihen samaan) vaatekaappiin / mihin nyt laittaakin ne.

Näin miehenä voin sanoa että tuo on kyllä hieman tuskastuttavaa ei siksi että kokisin olevani toisen "isä" mutta koska miehellä (ainakin itselläni) on sisäänrakennettuna halu yrittää ratkaista ongelmaa / auttaa ja sitten minulta kysytään jotain "missähän mun ne mustat urheilurintaliivit on?"
Toki myönnän että yleisin vastaukseni voi ehkä antaa hieman lävitse omaa turhautumista "en ole käyttänyt, en oikeasti tiedä" kun ei minulla ole yleensä mitään tietoa mihin toinen on jättänyt jonkun vaatekappaleen (jonkun vaatepinon alle) kun on sen riisunut ja "se on vähän käytetty, ei vielä likainen mutta ei puhdaskaan".

Pyrin välttämään myös noita "Emmätiiä. Ihan sama." lauseita mutta yleensä lähelle päästään kun nainen joka harrastaa taiteita alkaa kyselemään minulta eri vaatteista miten ne sävyt (joiden nimiä en edes tiedä) sointuvat hänen silmien, hiusten ja muiden vaatteiden väriin ja itse en tahdo edes huomata eroa niiden kahden puseron tms. värin välillä. Toki pyrin sanomaan jotain rohkaisevaa kuten "kumpikin näyttää todella kauniilta, olen varma että kummassakin voi hyvin kävellä lähikauppaan hakemaan Zalandon postipakettia" tjsp.

Tuollainen on minusta ns. itsestään selvää ja kohteliasta että kysyy "haluatko jotain Fiksuruuasta/Amazonista/Verkkokaupasta, olen tekemässä tilausta sinne" tai "onko sulla jotain kalsaripyykkiä ja mustia sukkia 40-asteessa, laitan koneen kohta päälle?" (tai vaikka "onko valkoisia 30-asteessa pestäviä vaatteita?"). Toki jos on yhteisiä (esim. kissat) huollettavia ainakin täällä homma hoituu niin että kysyn "asia X alkaa olla lopussa, katsotaanko yhdessä tilausta Zooplussaan? Pitäisi käyttää myös X määrä bonuspisteitä sieltä"

Toki yleinen huomaavaisuus on mukava ominaisuus. Esim. kun käy kaupassa toisella on yleensä se lista mitä hän yrittää katsoa itselläni se on päässäni. Mutta silti koetan muistaa ja kysyä asioita joita tiedän toisen ehkä kaipaavan (joko ostit sen lasisen kynsiviilan, vieläkö kaipaat niitä Cienin vanusysteemeitä?)

Mutta kuitenkin, jokainen pari on erilainen ja (ainakin minusta) siihen menee valitettavasti aikaa että parisuhteessa kumpikin tottuu toiseen ja joko muokkaa tai hyväksyy tietyt piirteet toisessa ja tekee samaa itsessään. Kuitenkin noista pienistä jutuista "jotka viisi vuotiaskin osaa" on hyvä aloittaa varsinkin jos ne ärsyttävät. (Kuten se vessan kannen sulkeminen ja tiskien vieminen)

Koska muuten toinen vaan ihmettelee että olet tosi äreä ja sitten joskus kun tulee riitaa sanot asiasta ehkä ilkeästikin eikä toisella ollut mitään tietoa että tuollainen ärsyttää. Ehkä hän on tottunut jopa lapsesta saakka että "niin voi tehdä" ja "joku korjaa jäljet". Toki niitä varmaan on enempi miehissä mutta valitettavasti tunnen ja tiedän myös monia ihan aikusia naisiakin joilla on noita ongelmia ja itse olen ratkaissut ne siten että kerron toiselle ja sen jälkeen niistä ei yleensä tarvitse mainita. Vaikka ne olisivat "itsestään selvyyksiä" kuten "suljethan sitten vessan oven kun tulet sieltä pois, meillä on 2 kissaa ja ne muuten leikkii siellä, vessapaperi on riekaleina ja viemärin ritilä on raavitty ylös, kiitos". Koska toinen ei välttämättä tajua tai muista sitä varsinkaan jos hänellä ei ole aiemmin ollut kissaa. (Äläkä kysy missä talossa asutaan siten että jätetään vessan ovi auki kun tullaan pois sieltä.. ..en tiedä mutta sellaisia naisia valitettavasti löytyy)

 

[Taneli-]

Vähän historiallista kommentaatiota tähän väliin MAT:sta.

Näyttäisi yhä näissä MAT-väittelyissä menevän iloisesti ristiin kepeät_seikkailut ja suhteeseen_pyrkiminen - ne ovat eri asioita ja mies/nais-näkökulmat eroavat tässä todella jyrkästi (yleistettynä). MAT syntyi puhtaasti iskemisen analysoinnista. Aika harvassa* ovat naiset, jotka ovat kiinnostuneita pelkästä seksistä ja yhtä harvassa miehet, jotka haluavat ensin suhteeseen (puhuttaessa 20-30v ikäisistä).

Laasasen havainnot siitä, mitä miehen tulisi itselleen tehdä, jotta saisi baaritiskillä herätettyä naisen mielenkiinnon ovat näitä maskuliinisia pörhistelyitä ja sujuvan supliikin hallintaa. Ja jotta pääsee juttelemaan tuntemattoman kanssa, tulee myös olemuksen ja ulkomuodon olla hyvä (naisen mielestä), ensivaikutelma on tärkeä. Vaikutus on tehtävä toiseen nopeasti, jos haluaa saada mitään aikaan ennestään tuntemattoman kanssa.

Ja vielä kerran, tässä ei ollut kyse suhteesta tai millä ominaisuuksilla yhteiselo onnistuu.

Tämä oli oikeasti hyödyllistä tietoa. Kiitokset tästä.

Koska itseäni tässä MAT keskustelussa on ärsyttänyt ja silittänyt vastakarvaan eniten se että selitetään suunnilleen että kaikkien (hetero) miesten koko elämä on kulunut siinä että he ovat yrittäneet parantaa omaa markkina-arvoaan tarkoituksenaan päästä pariutumaan (itse luen sen parisuhteeseen ja avo/avioliittoon). Enkä kokenut ollenkaan samaistuvani tähän.

Nyt kun osaan lukea että jos joku mainitsee tuon MAT jutun se tarkoittaa lähinnä sitä miten päästä valehtelemalla tai oikeasti omaamalla tiettyjä juttuja baarista tai vaikka tinderistä sen naisen pöksyihin mahdollisimman nopeasti. Sellaisessa varmasti auttaa suku, raha, maine, lihakset, bändiin kuuluminen jne. mitä nyt keksii mainita tai jopa oikeasti omaa.

 

[4play]

Vähän historiallista kommentaatiota tähän väliin MAT:sta. Joskus 90-luvun puolivälin tienoilla Laasanen alkoi pohtia...

Suomiskenessä joo, mutta yleisesti ottaen ei MAT mikään kovin uusi keksintö ole. Mainintoja löytyy vuosikymmenten takaa. Olen itse lukenut Laasasen kirjan ja olisi mielenkiintoista saada niin sanotusti päivitetty versio, kun kirjan kirjoittamisesta on jo kuitenkin 15 vuotta kulunut.

Aika välittömästi näiden havaintojen pukeminen sanoiksi ja yritykset jotenkin kiteyttää havainnot jonkinlaisiksi yleistyksiksi sai naiset todella takajaloilleen.

Vahvat tunnereaktiot yleensä mielestäni kielivät siitä, että asioissa on vähintäänkin totuuden siementä.

Näyttäisi yhä näissä MAT-väittelyissä menevän iloisesti ristiin kepeät_seikkailut ja suhteeseen_pyrkiminen

Eipä näissä merkittävää eroa ole mielestäni. Halutut ominaisuudet auttavat molempiin ja vice versa. Et pysty "myymään" pidemmässä suhteessa arvostettavia ominaisuuksia kovinkaan helposti, kun ne tulevat esille vasta pidemmän kanssakäymisen jälkeen.