Parisuhteen kiemurat

[smartti]

Mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta vaaditaan: "annoin pikkusormen, se vei koko käden". Anna naisen draamailla, mutta älä reagoi mitenkään tai ainakaan tunteella. Menet vaikka kävelylle tai kaljalle kun se alkaa käyttäytyä paskasti. Tätä ennen sun tietty pitää päästä itse kärryille siitä miten sua saa kohdella; tätä kautta hahmotat omat rajat jotka kommunikoit.

Tähän mennessä olet "opettanut" hänelle että taivut hänen tahtoonsa kun hän kohtelee sinua paskasti. Sitä saat jatkossakin, jos et muuta omaa toimintamalliasi. Käytännössä olet jo varmaan henkisesti eronnut, joten et taatusti menetä mitään kokeilemalla täysin erilaista lähestymistapaa.

Eroa ja huoltajuuskiistoja ajatellen:

1. Konsultoi huoltajuuskiistoihin / eroasioihin perehtynyttä juristia.
2. Selvitä luottokelpoisuutesi ja erilaiset mahdollisuudet realisoida omaisuutta; esim jo mainittu oma asunto jos sellainen on.
3. Tee kassavirtalaskelma tuloista ja menoista. Valmiita Excel-pohjia on netti täynnä. Näin pääset kärryille kunnolla mitkä ovat mahdollisuutesi pärjätä taloudellisesti erotilanteessa.
4. Jo mainittu dokumentointi esim päiväkirjan muodossa; mitä on tapahtunut ja milloin. Kotona salakuvaaminen voi olla hivenen riskialtista kun ajattelee asiaa kotirauhaa koskevan lainsäädännön kautta; ehkä kysyisin juristilta onko ok nauhoittaa ääntä tai videoita konfliktitilanteessa.

Tsemppiä!

 

[Booldie]

Ota huomioon, että yksinhuoltajuuden saaminen on pitkä prosessi, eikä äidin alkoholismi sitä edes automaattisesti takaa. Näin meillä suomessa

Liippaa aihetta:
Tuttavapiirissä yksi tapaus jossa lasten äiti on käytännössä ominut lapset (alkoholilla ei osuutta asiaan) vaikka lasten isällä on täysi oikeus nähdä ja hoitaa lapsiaan ja he ovat sopineet hoitojaksoista sovittelussa. Lastensuojelu levittelee käsiään ja voivottelee että heillä ei ole valtuuksia tehdä asialle mitään ja ehdottavat että "isä voi vaikka odottaa että lapset ovat tarpeeksi vanhoja että voivat itse päättää kenen luona haluavat olla".. Tähän on vielä vuosia, lapsilla on varmaan todella lämpimät välit isään vielä vuosien jälkeen jos kaikki kontakti tapahtuu puhelimitse.

Rehellisesti sanottuna aivan helvetin uskomatonta mutta näin meillä suomessa. En ymmärrä mitä hyötyä tuollaisesta sovittelustakin mahtaa olla jos ketään ei kiinnosta että molemmat osapuolet pitävät sovitusta kiinni, kuulemma sopimus pitäisi vahvistaa oikeudessa jotta sovitun rikkomisella olisi mitään seuraamuksia.. Ja tällaiset "huoltajuuskiistat" ovat vieläpä hyvin yleisiä Suomessa, juristit ovat kuulemma antaneet ymmärtää.

 

[jeppejehu]

Edellä mainittu hyviä jo hyviä vinkkejä. Ikäväksi ja vaikeiksi nämä tilanteet tekee jos on lapsia mukana. Silloin ei "vain lähdetä" vaan kannattaa suunnitella asiat kunnolla.
Talteen kaikki viestit (muista myös kuvankaappaus) Whatsappissa yms. jos viestittelee sekavia yms. Hyödyt siitä sitten erotilanteessa.
On olemassa monia vuorotöitä tekeviä yksinhuoltajia, helppoa se ei ole mutta onnistuu jos on turvaverkkoa ja/tai ottaa tukea vastaan (sossu). Taloudellista tilannetta on hyvä miettiä, mutta älä anna sen olla isoin jarru, mielummin huonontunut taloudellinen tilanne kuin pääkoppa romuna, ja tuskin lapset pidemmän päälle ole kovin onnellisia.

Sitä mietin mikä sillä avovaimolla on, tuollainen vahva kontrolli voi olla sitä heikkoa itsetuntoa. Päihdeongelmakin vaikuttaa olevan. Mielenterveys ei kuulosta olevan vahvoilla. Apua sekin tuntuu tarvitsevan, lapsilla olisi kuitenkin hyvä olla äiti joka olisi kunnossa.

 

[Booldie]

Talteen kaikki viestit (muista myös kuvankaappaus) Whatsappissa yms. jos viestittelee sekavia yms. Hyödyt siitä sitten erotilanteessa.

Tämä.
Vaikka se saattaa kuulostaa pikkumaiselta niin laittakaa oikeasti kuvankaappaukset (siksi että esim. Whatsappissa toinen osapuoli voi poistaa lähettämiään viestejä molemmilta) vaikka Driveen talteen jos saatte jotain solvaavia, uhkaavia tai mustamaalaavia viestejä. Välillä erinäisiä juttuja lukiessa ja kuuliessa tulee fiilis että kaikilla pitäisi olla kamerat rinnassa, nauhurit taskussa ja pitäisi taltioida kaikki viestiliikenne jotta voisi todistaa "syyttömyytensä" jos jonkun valheellisen paskamyrskyn keskeltä itsensä löytää.

 

[Myrkky]

Liippaa aihetta:
Tuttavapiirissä yksi tapaus jossa lasten äiti on käytännössä ominut lapset (alkoholilla ei osuutta asiaan) vaikka lasten isällä on täysi oikeus nähdä ja hoitaa lapsiaan ja he ovat sopineet hoitojaksoista sovittelussa. Lastensuojelu levittelee käsiään ja voivottelee että heillä ei ole valtuuksia tehdä asialle mitään ja ehdottavat että "isä voi vaikka odottaa että lapset ovat tarpeeksi vanhoja että voivat itse päättää kenen luona haluavat olla".. Tähän on vielä vuosia, lapsilla on varmaan todella lämpimät välit isään vielä vuosien jälkeen jos kaikki kontakti tapahtuu puhelimitse.

Rehellisesti sanottuna aivan helvetin uskomatonta mutta näin meillä suomessa. En ymmärrä mitä hyötyä tuollaisesta sovittelustakin mahtaa olla jos ketään ei kiinnosta että molemmat osapuolet pitävät sovitusta kiinni, kuulemma sopimus pitäisi vahvistaa oikeudessa jotta sovitun rikkomisella olisi mitään seuraamuksia.. Ja tällaiset "huoltajuuskiistat" ovat vieläpä hyvin yleisiä Suomessa, juristit ovat kuulemma antaneet ymmärtää.

Pari tuttua juttua tulee mieleen lähipiiristä. Toisella meni akan kanssa sukset ristiin jo kun lapsi oli taaperoikäinen, eukolle tuli jotain mt ongelmia. Ei suostunut tapaamisiin, no kaveri ei sitten suostunut maksamaan elareita. Tuosta hyvästä luottotiedot lähti. Tapaamisista jatkossa en tiedä tai maksuista. Nyt lapsi jo täysikäinen ja tapaa isäänstä, eli jotain mennyt oikein jossain kohtaa, en ikinä kysellyt tarkemmin.

Toinen kaveri sitten nuorena isänä, avokki narsistinen sosiopaatti sekopää. Ei toiminut tapaamiset, eikä isovanhemmatkaan saanut missään tapauksessa nähdä lasta. Elareista ei huolta kun luottotiedot jo menneet muista syistä, niin kai kela tai sossu niitä makseli.
Sitten kun tämä daami sattui olemaan suotuisalla päällä, olisi halunnut tehdä vielä toisen lapsen!
Muuttanut sittemmin töiden perässä toiselle puolelle suomea. En tiedä miten on mennyt, mutta oli kyllä melko sekavaa säätämistä noissa parissa tapauksessa.

 

[Markqq]

Näitä kun lukee niin en oikeesti tiedä haluanko lasta koskaan kenenkään kanssa. Mistä sitä loppupeleissä tietää onko se exä, nyxä tai tulevaisuuden nainen terve vai ei. Toki terveellä järjellä pitäisi tunnistaa red flagit, mutta ei se aina niin yksinkertaista.

29v, joten hyvin aikaa tässä vielä miehenä, mutta silti laittaa miettimään.

Mulla kun ei ole mikään pakottava tarve tehdä jälkikasvua mutta varmasti jossain vaiheessa se tunne tulee, että ainakin se yksi olisi jeba.

 

[Jurppii]

Näitä kun lukee niin en oikeesti tiedä haluanko lasta koskaan kenenkään kanssa. Mistä sitä loppupeleissä tietää onko se exä, nyxä tai tulevaisuuden nainen terve vai ei. Toki terveellä järjellä pitäisi tunnistaa red flagit, mutta ei se aina niin yksinkertaista.

29v, joten hyvin aikaa tässä vielä miehenä, mutta silti laittaa miettimään.

Mulla kun ei ole mikään pakottava tarve tehdä jälkikasvua mutta varmasti jossain vaiheessa se tunne tulee, että ainakin se yksi olisi jeba.

Suurin osa ihmisistä on normaaleita. Tai noh, tuota kauttahan se normaali itseasiassa määritetään

Uusi yritys: Suurin osa pariskunnista vaikuttaa ihan onnellisilta ja erotkin vaikuttaisivat menevän siististi. Kun nyt et minkään elämäm kouluun lähde pariutumaan...

 

[Bertta]

Näitä kun lukee niin en oikeesti tiedä haluanko lasta koskaan kenenkään kanssa. Mistä sitä loppupeleissä tietää onko se exä, nyxä tai tulevaisuuden nainen terve vai ei. Toki terveellä järjellä pitäisi tunnistaa red flagit, mutta ei se aina niin yksinkertaista.

29v, joten hyvin aikaa tässä vielä miehenä, mutta silti laittaa miettimään.

Mulla kun ei ole mikään pakottava tarve tehdä jälkikasvua mutta varmasti jossain vaiheessa se tunne tulee, että ainakin se yksi olisi jeba.

Olen jo vanha mies, mutta suosittelen vahvasti lapsettomuutta. Se on ehkä elämän ainoa päätös, jota mies ei kadu.

 

[Jurppii]

Olen jo vanha mies, mutta suosittelen vahvasti lapsettomuutta. Se on ehkä elämän ainoa päätös, jota mies ei kadu.

Tarkennan: Jota mies ei osaa katua (mikä tietysti on ihan yhtä hyvä)

 

[Booldie]

Toki terveellä järjellä pitäisi tunnistaa red flagit, mutta ei se aina niin yksinkertaista.

Ongelmahan on siinä että aina niitä red flageja ei ole.. Ennenkuin "on jo liian myöhäistä".
Vähän turhan usein kuulee miten oli unelmien puoliso mutta pikkuhiljaa julkisivut rappeutuivat ja halkeamista alkoi paljastua manipuloiva hirviö.. Toki sitä myös usein kuulee että ovat vielä väleissä vaikka erosivat, eli on niitä tervejärkisiäkin.

Kun nyt et minkään elämäm kouluun lähde pariutumaan...

Uskaltaisin väittää että manipuloivia ja toksisia puolisoita löytyy myös "kova elämäm kallu" piirien ulkopuolelta.

 

[Jurppii]

Uskaltaisin väittää että manipuloivia ja toksisia puolisoita löytyy myös "kova elämäm kallu" piirien ulkopuolelta.

Joo, en itsekään sano, ettenkö saattaisi tarvittaessa osata manipulaatiivisia temppuja mutta pitäydytään nyt kuitenkin kategoriassa "hullut, joiden kanssa päädyt tappelemaan ja menetät rahat, lapsen ja mielenterveytesi" niin on helpompi vältellä

 

[ttm]

Näitä kun lukee niin en oikeesti tiedä haluanko lasta koskaan kenenkään kanssa. Mistä sitä loppupeleissä tietää onko se exä, nyxä tai tulevaisuuden nainen terve vai ei. Toki terveellä järjellä pitäisi tunnistaa red flagit, mutta ei se aina niin yksinkertaista.

29v, joten hyvin aikaa tässä vielä miehenä, mutta silti laittaa miettimään.

Mulla kun ei ole mikään pakottava tarve tehdä jälkikasvua mutta varmasti jossain vaiheessa se tunne tulee, että ainakin se yksi olisi jeba.

Täytyy kuitenkin muistaa myös se, että pelkkiä ongelmakertomuksia lukemalla alkaa epäilyttää mikä tahansa asia. Varmasti löytyy jostain ketju, jossa ihmiset juttelee vaikka läheisten pullaantukehtumisista, ja niitä lukemalla voi alkaa miettiä että uskaltaako enää pullaa ostaakaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ei sitä kannata elämättäkään jättää sillä että entä jos käy paska mäihä.

Se on ehkä elämän ainoa päätös, jota mies ei kadu.

Mikäs tää juttu on?

 

[taski]

Mun mielestä tuo hullujen ihmisten kulissien hajoaminen tapahtuu kylllä aikanaan, mutta nykyään tehdään ne muksut ja perustetaan perhe asuntolainoineen ihan liian nopeasti. Olin ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa about 8v ja siltikään en oikein tuntenut ko. ihmistä näin jälkeen päin ajatellen. Miten joku voisi vuoden tai kahden jälkeen olla sitä mieltä että "tässä on täydellinen nainen, let's perhe". Tästä huolimatta näitä on tuttavapiirissäkin _paljon_. Osalla tuuri on hyvä, osalla ei. Naiset ovat kyllä ihan mestareita naamioimaan halunsa saada se kupeitten hedelmä ja esittämään käytännössä ihan mitä tahansa jotta saavat tahtonsa läpi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mun mielestä tuo hullujen ihmisten kulissien hajoaminen tapahtuu kylllä aikanaan, mutta nykyään tehdään ne muksut ja perustetaan perhe asuntolainoineen ihan liian nopeasti. Olin ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa about 8v ja siltikään en oikein tuntenut ko. ihmistä näin jälkeen päin ajatellen. Miten joku voisi vuoden tai kahden jälkeen olla sitä mieltä että "tässä on täydellinen nainen, let's perhe". Tästä huolimatta näitä on tuttavapiirissäkin _paljon_. Osalla tuuri on hyvä, osalla ei. Naiset ovat kyllä ihan mestareita naamioimaan halunsa saada se kupeitten hedelmä ja esittämään käytännössä ihan mitä tahansa jotta saavat tahtonsa läpi.

Hitaamminhan perheet nykyään perustetaan kuin koskaan ennen maailmanhistoriassa. Ja kyllähän se niin taitaa olla, että jossei niitä perusta tilaisuuden tullen nuoruuden kiimoissaan, niin helposti jää sitten kokonaan perustamatta.

Lottoahan naisten kanssa vehtaaminen on, ja harvemmin nykyajan suhteet vanhuuteen asti kestää. Se on siis aika standardia, että suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin. Such is life. Ei sota yhtä naista kaipaa. Tai yhtään naista välttämättä. Tällä tavalla vanhemmiten huomaa, että ilmankin kyllä pärjää, ja säästyy kaikelta väsyttävältä draamalta.

 

[jeppejehu]

Ihmiset muuttuu kun ikää tulee, niin naiset kuin miehetkin.

 

[Nomber]

Mun mielestä tuo hullujen ihmisten kulissien hajoaminen tapahtuu kylllä aikanaan, mutta nykyään tehdään ne muksut ja perustetaan perhe asuntolainoineen ihan liian nopeasti. Olin ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa about 8v ja siltikään en oikein tuntenut ko. ihmistä näin jälkeen päin ajatellen. Miten joku voisi vuoden tai kahden jälkeen olla sitä mieltä että "tässä on täydellinen nainen, let's perhe". Tästä huolimatta näitä on tuttavapiirissäkin _paljon_. Osalla tuuri on hyvä, osalla ei. Naiset ovat kyllä ihan mestareita naamioimaan halunsa saada se kupeitten hedelmä ja esittämään käytännössä ihan mitä tahansa jotta saavat tahtonsa läpi.

Aikaa on kuitenkin hyvin rajallisesti joten aika nopea pitää olla kaikessa jos aikoo jotain elämässä saada tehtyä. Voihan sitä tehdä lapsen ja erota sitten ~15v päästä kun lapsi on jo iso jos ei syystä tai toisesta haluakkaan olla enää yhdessä.

Jos jää etsimään sitä unelmien kumppania nii saattaa olla etsimässä vielä 50vuotiaana niin sitten on hankala lapsia enää tehdä. Nuorena jos tekisi lapsen niin sitten on reilusti alle 40v kun lapsi on jo aikuinen niin sen jälkeen voi sitten etsiä unelmien kumppania ilman mitään lapsenteko paineita.

Edit: Ihmiset kuitenkin muuttuu joten en nyt tiedä onko kovinkaan järkevää muutenkaan olla mahdollisimman pitkään samassa parisuhteessa. Toki jos siis hyvin viihtyy kummatkin, mutta ei muuten. Toki sen aikaa olisi lapsen kannalta kiva että ollaan yhdessä eikä tapella kun lapsi on pieni, mutta hyvinhän sitä voi tuon jälkeen erota.

 

[Sally_Spectra]

Mun mielestä tuo hullujen ihmisten kulissien hajoaminen tapahtuu kylllä aikanaan, mutta nykyään tehdään ne muksut ja perustetaan perhe asuntolainoineen ihan liian nopeasti. Olin ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessa about 8v ja siltikään en oikein tuntenut ko. ihmistä näin jälkeen päin ajatellen. Miten joku voisi vuoden tai kahden jälkeen olla sitä mieltä että "tässä on täydellinen nainen, let's perhe". Tästä huolimatta näitä on tuttavapiirissäkin _paljon_. Osalla tuuri on hyvä, osalla ei. Naiset ovat kyllä ihan mestareita naamioimaan halunsa saada se kupeitten hedelmä ja esittämään käytännössä ihan mitä tahansa jotta saavat tahtonsa läpi.

Näissä kannattaa muistaa, että tuo oli sinun henkilökohtainen kokemus. Joku muu voi saada voimakkaan tunnesiteen alle 8 vuoden aikana.

 

[Tach]

Mikäs tää juttu on?

Miehillä on naisiin verrattuna hyvin harvoin varsinaista vauvakuumetta, joten vanhetessaan useat miehet eivät asiaa juuri ajattele, mutta naiset saattavat kantaa raskastakin henkistä taakkaa asiasta koko loppuelämän.

 

[Ihmemies]

Kyllähän niitä lapsia olis voinut parikymppisenä tehdä. Kolmekymppisenäkin. Kenen kanssa? Niin... Vielä toistaiseksi siihen hommaan mies tarvitsee naisenkin.

 

[Dr. Who]

Näitä kun lukee niin en oikeesti tiedä haluanko lasta koskaan kenenkään kanssa. Mistä sitä loppupeleissä tietää onko se exä, nyxä tai tulevaisuuden nainen terve vai ei. Toki terveellä järjellä pitäisi tunnistaa red flagit, mutta ei se aina niin yksinkertaista.

29v, joten hyvin aikaa tässä vielä miehenä, mutta silti laittaa miettimään.

Mulla kun ei ole mikään pakottava tarve tehdä jälkikasvua mutta varmasti jossain vaiheessa se tunne tulee, että ainakin se yksi olisi jeba.

No kannattaa ainakin siihen varautua että suurinosa suhteista päätyy kumminkin eroon, todella harva alkaa seurustelemaan 20v ja elää koko elämän yhdessä... Yhden kerran olen eronnut kun lapsi kuvioissa ja se meni "kivuttomasti" ja lapsi kohta 18v joten velvollisuudet lain puitteissa loppuu myös ja useamman kerran eronnut ilman lapsia ja ne on helppoja, senkun ottaa Tinderistä seuraavan.

 

[Kan Dee Dokata]

Miehillä on naisiin verrattuna hyvin harvoin varsinaista vauvakuumetta, joten vanhetessaan useat miehet eivät asiaa juuri ajattele, mutta naiset saattavat kantaa raskastakin henkistä taakkaa asiasta koko loppuelämän.

Näin nelikymppisenä omalla kohdalla vuosien 35-40 välillä vastaan tulleista naisista KAIKKI ovat olleet vauvakuumeen pauloissa kiemurrelleita. Nykyinenkin FWB-tapaus on.

Heidän kohdallaan käy selväksi, että varsinainen parisuhde itselle sopivan kumppanin kanssa ei oikeastaan merkitse mitään, vaan he etsivät ensisijaisesti siittäjää jälkikasvulleen. Sillä ei sitten ole niin väliä, että onko isukki mukana kuvioissa parin vuoden päästä vaiko eikö. Heitä ei kiinnosta, koska yhteiskunta toimii turvaverkkona kuitenkin.

Ja pointti tuossa on se, että nämä naiset kokevat alitajuisesti ja ehkä ihan tiedostaenkin, ettei heillä ole minkäänlaista insentiiviä panostaa siihen parisuhteeseen sen jälkeen, kun se kakara on saatu nussittua maailmaan.

Näin ollen tämä ansaan saatu isäehdokas on täysin voimaton asian seuraamuksissa ja typistyy lähinnä joko ovimatoksi tai muualla asuvan maksajan rooliin, joka lähti hommaan mukaan luullen luovansa itselleen perheen, kumppanin ja säännöllistä makuuhuonejumppaa.

Totuus näyttää kovin toisenlaiselta suurimmassa osassa tapauksia.

Kun olen joillekin naisille asiasta puhunut, eivät he oikein kykene näkemään asiaa mitenkään miehen näkökulmasta. Ehkä siksi, että heille on jo opetettu, että mies on täysin arvoton tekijä perheyhtälössä, jota voi kohdella kuin heittopussia.

Kun ns. valta on suhteessa näin epäsuhtainen ja negatiiviset seuraamukset korostuvat vain toiselle osapuolelle, ei lopputulos voi olla hyvä.

Empiirinen sivustaseuraaminen muiden suhteita katsellen on vain vahvistanut tätä näkemystä.

Vielä parikymppisenä en ollut lasten tekoa vastaan kovin vahvasti, mutta kun on päässyt kurkistamaan naisten päänsisäiseen raadollisuuteen näissä jutuissa, ei ajatuksen houkuttelevuus ole ainakaan lisääntynyt.

 

[Dr. Who]

Miksi tällä foorumilla on aina tapana että vika on 100% naisessa ja naiset vain käyttävät miehiä hyväksi?

 

[Jurppii]

Miksi tällä foorumilla on aina tapana että vika on 100% naisessa ja naiset vain käyttävät miehiä hyväksi?

Tässä keskustelussa on 0% naisosallistujia ja aihe on erittäin tunteisiin menevä ja subjektiivinen?

Täällä kenenkään parisuhde ei tuhoudu siihen, että TOINEN viettää päivät mancavessa pelaten ja "omia projekteja" puuhastellessa.

 

[namlepo]

Mä luulen, että sun tapauksessa vika on sussa.

Miksi tällä foorumilla on aina tapana että vika on 100% naisessa ja naiset vain käyttävät miehiä hyväksi?

 

[Kan Dee Dokata]

Miksi tällä foorumilla on aina tapana että vika on 100% naisessa ja naiset vain käyttävät miehiä hyväksi?

Kyllä täällä on näkynyt myös yksittäisten tilannekuvausten kohdalla jonkinnäköistä itsensä luotaamista. Ongelmaksi siinä tulee se, että useinkaan vastapuoli ei ole antamassa sitä omaa rehellistä näkökulmaansa asiaan. Totta kai silloin foorumiavautumisissa korostuu tekstin tuottajan henkilökohtainen näkökulma.

Sitä ei varmasti kukaan kiellä, että parisuhteen molemmissa osapuolissa on useimmiten petrattavaa.

Mutta jos puhutaan minun mainitsemastani yhteiskunnallisesta insentiivi-ilmiöstä, niin oletko sen suhteen kovastikin eri mieltä?

Kyllä se on lähes poikkeuksetta se nainen, joka kesken kaiken muuttaa sen parisuhteen ehdot aivan toisiksi kuin mitä aiemmin. Varsinkin näin käy lisääntymisen jälkeen. Osittain ymmärrettävästi. Mutta ongelma on se, että todella monissa tapauksissa se lapsi on enää naisen ainoa keskittymiskohde. Parisuhteella ei ole väliä, ja mies on vain pakollinen paha.

EDIT: Tämä luo aika voimakkaan ristiriidan siihen kuolevaan parisuhteeseen, kun mies on ensisijaisesti hakenut itselleen vakaata kumppania ja sen lisäksi perhettä, mutta nainen on hakenut ensisijaisesti keinoa lisääntyä ja sitten vasta kumppania, jos ollenkaan (Kannattaa mielenkiinnosta käydä lukemassa naisvaltaisia foorumeita välillä. Todellisuus paljastuu, vaikka siellä tietysti vastaan tulevat ne stereotyyppisimmät ääripäät). EDIT/

Kun lapsia tulee, käytännössä nainen muuttuu hormonimyrskyn seurauksena toiseksi ihmiseksi kuin mitä aiemmin. Kumppani muuttuu äidiksi, joka ei koe eikä halua olla millään tavoin seksuaalinen olento enää. Se ei ole myytti. Yleistys tuo on, mutta todellinen ilmiö se silti on.

Kokonaan toinen keskustelunaihe on sitten se, että suomalainen mies on aika pitkälti äitinsä kasvattama (jälleen yleistys), ja miehen malli on verrattain heikko, koska se isäkin on yleensä pitkälti äitinsä kasvattama. Tämän pohjalta mies on yleensä aika hukassa sen suhteen, mikä naisia yleisesti ottaen miehessä oikeasti viehättää. Nyrkkisääntö siihen on, että ainakaan äidin neuvoja ei asiassa kannata kuunnella.

 

[Jurppii]

Kyllä täällä on näkynyt myös yksittäisten tilannekuvausten kohdalla jonkinnäköistä itsensä luotaamista. Ongelmaksi siinä tulee se, että useinkaan vastapuoli ei ole antamassa sitä omaa rehellistä näkökulmaansa asiaan. Totta kai silloin foorumiavautumisissa korostuu tekstin tuottajan henkilökohtainen näkökulma.

Sitä ei varmasti kukaan kiellä, että parisuhteen molemmissa osapuolissa on useimmiten petrattavaa.

Mutta jos puhutaan minun mainitsemastani yhteiskunnallisesta insentiivi-ilmiöstä, niin oletko sen suhteen kovastikin eri mieltä?

Kyllä se on lähes poikkeuksetta se nainen, joka kesken kaiken muuttaa sen parisuhteen ehdot aivan toisiksi kuin mitä aiemmin. Varsinkin näin käy lisääntymisen jälkeen. Osittain ymmärrettävästi. Mutta ongelma on se, että todella monissa tapauksissa se lapsi on enää naisen ainoa keskittymiskohde. Parisuhteella ei ole väliä, ja mies on vain pakollinen paha.

Tämä luo aika voimakkaan ristiriidan siihen kuolevaan parisuhteeseen, kun mies on ensisijaisesti hakenut itselleen vakaata kumppania ja sen lisäksi perhettä, mutta nainen on hakenut ensisijaisesti keinoa lisääntyä ja sitten vasta kumppania, jos ollenkaan (Kannattaa mielenkiinnosta käydä lukemassa naisvaltaisia foorumeita välillä. Todellisuus paljastuu, vaikka siellä tietysti vastaan tulevat ne stereotyyppisimmät ääripäät).

Kun lapsia tulee, käytännössä nainen muuttuu hormonimyrskyn seurauksena toiseksi ihmiseksi kuin mitä aiemmin. Kumppani muuttuu äidiksi, joka ei koe eikä halua olla millään tavoin seksuaalinen olenta enää. Se ei ole myytti. Yleistys tuo on, mutta todellinen ilmiö se silti on.

Kokonaan toinen keskustelunaihe on sitten se, että suomalainen mies on aika pitkälti äitinsä kasvattama (jälleen yleistys), ja miehen malli on verrattain heikko, koska se isäkin on yleensä pitkälti äitinsä kasvattama. Tämän pohjalta mies on yleensä aika hukassa sen suhteen, mikä naisia yleisesti ottaen miehessä oikeasti viehättää. Nyrkkisääntö siihen on, että ainakaan äidin neuvoja ei asiassa kannata kuunnella.

Kun asioista ei mitään yleensä paperille kirjoiteta niin kannattaa pitää mielessään myös se ns. "sanaton sopimus". Lapsen jälkeen maailma usein muuttuu niin, että tulee paljon asioita, joissa "sopimus ei pidä" ja ihan konkreettisia ristiriitatilanteita. Mutta onko se mies se sama kuin suhteen alussa/ennen lapsia? Toisesta tulee "nalkuttava psyko" kun toinen muuttui jotenkin toisella tavalla muuksi kuin mihin alussa ihastuttiin?

 

[Kan Dee Dokata]

Kun asioista ei mitään yleensä paperille kirjoiteta niin kannattaa pitää mielessään myös se ns. "sanaton sopimus". Lapsen jälkeen maailma usein muuttuu niin, että tulee paljon asioita, joissa "sopimus ei pidä" ja ihan konkreettisia ristiriitatilanteita. Mutta onko se mies se sama kuin suhteen alussa/ennen lapsia? Toisesta tulee "nalkuttava psyko" kun toinen muuttui jotenkin toisella tavalla muuksi kuin mihin alussa ihastuttiin?

Ei muuta kuin kuvailemaan ja analysoimaan asiaa naisen näkökulmasta, miksi parisuhde menee poikkeuksetta paskaksi tuon tilanteen yhteydessä.

Miksi seksielämä loppuu kuin seinään? Miksi mies on yhtäkkiä laiska ja osaamaton paska, mutta samalla hän ei kuitenkaan edes saa osallistua asioihin, kun kuitenkin "tekee ne väärin", vaikka lopputulos olisikin sama? Jne. jne. Valituksen aiheitahan naisen näkökulmasta löytyy esimerkiksi Vauva-foorumilta pilvin pimein.

Asiasta on täysin sallittua keskustella. Miksi sen puutteesta valittavat eivät siis tuo näitä mietteitä esiin?

 

[Cereal killah]

Välillä tulee lurkkailtua Vauva-foorumia, ja väittäisin että se on keskimäärin vähemmän sukupuolellisesti yleistävää kuin tämä ja vastaavat ketjut täällä. Täällä se katkeruus purkautuu yleensä siten että ihan tosissaan kertoo pitkään ja hartaasti että "naiset on tällaisia". Vauva-palstalla yleensä se avautumisten perusta on tunne siitä että "tuli otettua väärä mies" vaikka sitä ei sanoisikaan itse vaan vähän rivien välissä ja antaa muiden sanoa loput. Toki vauvapalstalla on paljon trolleja ja sellaisia säälittäviä setämiesjuntteja, näiden tekstit on kuitenkin helppo filtteröidä mielessään pois. Ja myös sieltä löytyy niitä kyynistyneitä joille kaikki miehet on sikoja, mutta niiden maailmantuska ei loppupeleissä saa mitään kaikupohjaa.

 

[Kan Dee Dokata]

Välillä tulee lurkkailtua Vauva-foorumia, ja väittäisin että se on keskimäärin vähemmän sukupuolellisesti yleistävää kuin tämä ja vastaavat ketjut täällä. Täällä se katkeruus purkautuu yleensä siten että ihan tosissaan kertoo pitkään ja hartaasti että "naiset on tällaisia". Vauva-palstalla yleensä se avautumisten perusta on tunne siitä että "tuli otettua väärä mies" vaikka sitä ei sanoisikaan itse vaan vähän rivien välissä ja antaa muiden sanoa loput. Toki vauvapalstalla on paljon trolleja ja sellaisia säälittäviä setämiesjuntteja, näiden tekstit on kuitenkin helppo filtteröidä mielessään pois. Toki myös sieltä löytyy niitä kyynistyneitä joille kaikki miehet on sikoja, mutta niiden maailmantuska ei loppupeleissä saa mitään kaikupohjaa.

Keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista ilmiöistä on toki vaikea käydä ilman yleistyksiä oli aihe mikä tahansa.

Kyllä, yksilöllisiä eroja on aivan jokaisessa tapauksessa, mutta yhteisiä nimittäjiä on myös mahdollista tunnistaa, jolloin homma menee nopeasti siihen, että "kaikki naiset ovat tällaisia." Tilanteen vakavuus saattaa vaihdella, mutta lopputulos on hämmästyttävän usein sama.

Mielenkiintoista olisi, jos tästä tulisi kansantajuista tutkimusta sosiaalipsykologian puolelta, niin näkökulma voisi olla objektiivisempi ja vähemmän perstuntumaan pohjaava.

 

[Cereal killah]

Kyllä, yksilöllisiä eroja on aivan jokaisessa tapauksessa, mutta yhteisiä nimittäjiä on myös mahdollista tunnistaa, jolloin homma menee nopeasti siihen, että "kaikki naiset ovat tällaisia." Tilanteen vakavuus saattaa vaihdella, mutta lopputulos on hämmästyttävän usein sama.

Mielenkiintoista olisi, jos tästä tulisi kansantajuista tutkimusta sosiaalipsykologian puolelta, niin näkökulma voisi olla objektiivisempi ja vähemmän perstuntumaan pohjaava.

Mutta vaikka olisi ollut sadan naisen/miehen kanssa niin ihmisillä on tyypillisesti joko tiedostetut tai yleensä tiedostamattomat preferenssit minkä kaltaisten ihmisten kanssa pariutuu. Siten se kokemuspohja voi olla näennäisen laaja mutta oikeasti todella yksipuolinen eli se perinteinen "tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..." kunnes joko oppii jotain tai luulee oppineensa tai kyynistyy.

Aika usein kyllä saa lukea/kuulla näitä juttuja kummankin sukupuolen näkökulmasta siten että ei voi kuin ihmetellä miten nämä ovat päätyneet yhteen ja ennen kaikkea ovat vieläpä päätyneet tekemään lapsia.

 

[Kan Dee Dokata]

Mutta vaikka olisi ollut sadan naisen/miehen kanssa niin ihmisillä on tyypillisesti joko tiedostetut tai yleensä tiedostamattomat preferenssit minkä kaltaisten ihmisten kanssa pariutuu. Siten se kokemuspohja voi olla näennäisen laaja mutta oikeasti todella yksipuolinen eli se perinteinen "tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..." kunnes joko oppii jotain tai luulee oppineensa tai kyynistyy.

Aika usein kyllä saa lukea/kuulla näitä juttuja kummankin sukupuolen näkökulmasta siten että ei voi kuin ihmetellä miten nämä ovat päätyneet yhteen ja ennen kaikkea ovat vieläpä päätyneet tekemään lapsia.

Tästä emme ole eri mieltä.

Ylipäätään parisuhteille yksi hyvin tyypillinen piirre on kommunikaation puute tai sen hidas kuolema ajan mittaan. Samoin ihmisille tyypillistä on olla oppimatta omista virheistään, kun niitä ei kyetä näkemään.

Mutta foorumikeskustelulle on toki tyypillistä oman subjektiivisen näkökulman painottuminen. Tästä tuskin pääsemme koskaan mihinkään. Eikä sinänsä tarvitsekaan. Muuten keskustelua ei joko olisi tai se olisi hyvin tylsää.

 

[Ihmemies]

Mielestäni minä osaan kyllä kommunikoida ihan hyvin, ja ratkaista konkreettisia ongelmia. Enemmän tuntuu siltä, että vain valituista aiheista voi naisten kanssa keskustella, ja niistäkin saa tuoda esiin vain tiettyjä mielipiteitä. Jos voisi normaalisti keskustella kaikesta kaikkien kanssa, ja tuoda esiin oikeat mielipiteensä, niin ehkä se olisi sitten helpompaa.

Uskon, että monilla muillakin on samaa ongelmaa, että kommunikaatiota vältellään siksi, kun ei haluta kokea, mihin miinaan seuraavaksi astuu suuta avatessaan.

 

[elmo]

Mä oon ainakin ihan happy että tuli erottua siitä nalkuttavasta psyko lotrosta. Loppu viimein parisuhde oli aivan paskaa kun sai olla jatkuvasti toisen pahan olon oksennusämpäri. Toki sellanen kuuluu parisuhteeseen, mutta jotain rajaa silti. Muistan vieläkin kuinka nautinnollista se oli eron jälkeen kun jotain nikkarointia tein hänen uudessa asunnossa ja huomasi taas, että töissä tai jossain on jotain mielipahaa ja mulla oli taas helvetin hyvä fiilis silloin kun olin saanut talossa mööpeleitä vaihdettua vähän päästyä erossa eteenpäin niin sitten mulle alettiin nalkuttamaan taas jostain ihan muusta. Työkalut tippu siihen ja sanoin, että enää mun ei tartte tota kuunnella ja toivotin onnea asian hoitamiseksi seuraavaa parisuhdetta silmällä pitäen. Toivottavasti otti onkeensa. Ainakin muutaman tonnin köyhtyi remppa äijjälle.

Jälkeenpäin ei mitään draamaa kun pari muksua ja tekemisissä viikoittain. Vielä yhteinen tili käytössä, kulut 50/60 (kun tienaan enempi). Muksut puoliksi, mutta menevät miten tykkäävät kun sen verran isoja ja välimatkaa pari kilsaa. Just yhdessä järjestettiin rippijuhlat.

Ja kyl se meni juuri niin että muksujen jälkeen elämän prioriteetit meni uusiksi. Enemmän siellä ku täällä. Onko se sitten niin väärin kehittää omia mielenkiinnon kohteita... kun toinen pistää kaikki porkkanat siihen veneeseen, että elää omaa lapsuuttaan omien lapsien kautta.

Nykyisen kanssa vuosi takana. Tällä ei lapsia eikä asiaa ole kauheasti perattu. Alunperin oli puhe ja ilmaisin että on täynnä oma kiintiö. Hänellä kyllä haaveena jollain tasolla. Saisin varmaan paskahalvauksen jos tässä vielä joutuisi aloittamaan vaipparumbaa kolmevitosena uusiksi.

Tossa kun oli pari vuotta yksin niin ai että kun se oli mukava aikaa. Tässä on oikeasti hirveä dilema päällänsä, että haluanko viedä tätä eteenpäin nyt kun alku huuman ihastumisen tunteet on pikkuhiljaa hävinneet. Jos toisella on ne lapsihaaveet vielä takaraivossa eikä uskalla ottaa niitä puheeksi.

Ymmärrän kyllä naisia ihan 100% miksi ovat ronkeleita kun mitä sitä tyytyä johonkin muuhun kuin mitä haluaa. Kumpikin osapuoli selviää nykyisin yksin aivan kevyesti. Miehet ei tartte mitään kodinhengetärtä ja naiset ei tartte elättäjää. Sit pitäs kilahtaa ja kolahtaa, että jaksais ottaa jonkun siihen vierelle.

 

[Jurppii]

Ei muuta kuin kuvailemaan ja analysoimaan asiaa naisen näkökulmasta, miksi parisuhde menee poikkeuksetta paskaksi tuon tilanteen yhteydessä.

Miksi seksielämä loppuu kuin seinään? Miksi mies on yhtäkkiä laiska ja osaamaton paska, mutta samalla hän ei kuitenkaan edes saa osallistua asioihin, kun kuitenkin "tekee ne väärin", vaikka lopputulos olisikin sama? Jne. jne. Valituksen aiheitahan naisen näkökulmasta löytyy esimerkiksi Vauva-foorumilta pilvin pimein.

Asiasta on täysin sallittua keskustella. Miksi sen puutteesta valittavat eivät siis tuo näitä mietteitä esiin?

Tuskin se siitä on, että mies ei tee tarpeeksi kotitöitä. Ei kukaan palkitse kotitöitä seksillä.

Yksi usein kuultu on, että kaikki sellainen parisuhteen alussa tapahtuva tekeminen ja meneminen vaan loppuu ja vaikuttaa siltä, että se on monelle miehelle vain sirkustemppuilua jolla yritetään iskeä nainen, jonka jälkeen alkaa rationalisontivaihe kun viini ja ruoka on kotona halvempaa, kotiteatterissakin voi katsoa leffoja jne. jne. ei lähdetä saati ehdoteta mitään tekemistä tai menemistä kun ei huvita tai raaski ja siellä voi kuulemma saada sen koronankin. Siinä helposti muuttuu ihan toiseksi kuin miltä aluksi vaikutti, sen kummemmin sitä itse edes noteeraamatta.

 

[Nomber]

Miksi tällä foorumilla on aina tapana että vika on 100% naisessa ja naiset vain käyttävät miehiä hyväksi?

Toisaalta jos miehenä haluaa lapsia niin voihan sitä ajatella että tekee ne lapset ja on sitten sen verran mieliksi akalle ja esittää että kaikki ok että saa pidettyä sitä sen verran tyytyväisenä että asutaan samassa asunnossa että voi viettää aikaa pienten lasten kanssa. Sitten kun lapset ovat murrosiässä eivätkä halua muutenkaan viettää aikaa vanhempien kanssa niin on hyvä hetki lähteä ja etsiä joku kunnollinen parisuhde.

Tietysti jos kaikki kommunikointi on pelkkää vittuilua 18 vuotta niin voihan se alkaa tuntumaan aika raskaalta.

 

[Kan Dee Dokata]

Tuskin se siitä on, että mies ei tee tarpeeksi kotitöitä. Ei kukaan palkitse kotitöitä seksillä.

Yksi usein kuultu on, että kaikki sellainen parisuhteen alussa tapahtuva tekeminen ja meneminen vaan loppuu ja vaikuttaa siltä, että se on monelle miehelle vain sirkustemppuilua jolla yritetään iskeä nainen, jonka jälkeen alkaa rationalisontivaihe kun viini ja ruoka on kotona halvempaa, kotiteatterissakin voi katsoa leffoja jne. jne. ei lähdetä saati ehdoteta mitään tekemistä tai menemistä kun ei huvita tai raaski ja siellä voi kuulemma saada sen koronankin. Siinä helposti muuttuu ihan toiseksi kuin miltä aluksi vaikutti, sen kummemmin sitä itse edes noteeraamatta.

Tuollaisessa tapauksessa naisen kyrpiintyminen on täysin aiheellista. Kyseessähän on ollut valheellinen markkinointi epärehellisin keinoin, jonka jälkeen toinen otetaan itsestäänselvyytenä.

Ymmärrän tuollaisen oikein hyvin, kun itse olin tuollaisen näyttelijän kanssa pari vuotta yhteen aikaan. Minä sain ehdottaa tekemiset, menemiset jne. Hän tuli mukaan, mutta ei lopulta ollut millään tavoin aloitteelinen vastavuoroisesti oikein minkään asian suhteen. Siihen loppui omakin panostukseni, kun ei sitä arvostettu millään tavoin. Samaten en kokenut, että minua arvostettiin millään tavoin muuta kuin pahan olon paskasankona.

Oli sukupuoli kumpi tahansa, tuollaisessa tilanteessa ei ylipäätään ole järkeä olla.

 

[Sally_Spectra]

Mä oon ainakin ihan happy että tuli erottua siitä nalkuttavasta psyko lotrosta. Loppu viimein parisuhde oli aivan paskaa kun sai olla jatkuvasti toisen pahan olon oksennusämpäri. Toki sellanen kuuluu parisuhteeseen, mutta jotain rajaa silti. Muistan vieläkin kuinka nautinnollista se oli eron jälkeen kun jotain nikkarointia tein hänen uudessa asunnossa ja huomasi taas, että töissä tai jossain on jotain mielipahaa ja mulla oli taas helvetin hyvä fiilis silloin kun olin saanut talossa mööpeleitä vaihdettua vähän päästyä erossa eteenpäin niin sitten mulle alettiin nalkuttamaan taas jostain ihan muusta. Työkalut tippu siihen ja sanoin, että enää mun ei tartte tota kuunnella ja toivotin onnea asian hoitamiseksi seuraavaa parisuhdetta silmällä pitäen. Toivottavasti otti onkeensa. Ainakin muutaman tonnin köyhtyi remppa äijjälle.

Jälkeenpäin ei mitään draamaa kun pari muksua ja tekemisissä viikoittain. Vielä yhteinen tili käytössä, kulut 50/60 (kun tienaan enempi). Muksut puoliksi, mutta menevät miten tykkäävät kun sen verran isoja ja välimatkaa pari kilsaa. Just yhdessä järjestettiin rippijuhlat.

Ja kyl se meni juuri niin että muksujen jälkeen elämän prioriteetit meni uusiksi. Enemmän siellä ku täällä. Onko se sitten niin väärin kehittää omia mielenkiinnon kohteita... kun toinen pistää kaikki porkkanat siihen veneeseen, että elää omaa lapsuuttaan omien lapsien kautta.

Nykyisen kanssa vuosi takana. Tällä ei lapsia eikä asiaa ole kauheasti perattu. Alunperin oli puhe ja ilmaisin että on täynnä oma kiintiö. Hänellä kyllä haaveena jollain tasolla. Saisin varmaan paskahalvauksen jos tässä vielä joutuisi aloittamaan vaipparumbaa kolmevitosena uusiksi.

Tossa kun oli pari vuotta yksin niin ai että kun se oli mukava aikaa. Tässä on oikeasti hirveä dilema päällänsä, että haluanko viedä tätä eteenpäin nyt kun alku huuman ihastumisen tunteet on pikkuhiljaa hävinneet. Jos toisella on ne lapsihaaveet vielä takaraivossa eikä uskalla ottaa niitä puheeksi.

Ymmärrän kyllä naisia ihan 100% miksi ovat ronkeleita kun mitä sitä tyytyä johonkin muuhun kuin mitä haluaa. Kumpikin osapuoli selviää nykyisin yksin aivan kevyesti. Miehet ei tartte mitään kodinhengetärtä ja naiset ei tartte elättäjää. Sit pitäs kilahtaa ja kolahtaa, että jaksais ottaa jonkun siihen vierelle.

Olet eronnut mutta sinulla on 50-60 pankkitili exän kanssa? Miksi näin?

 

[elmo]

Olet eronnut mutta sinulla on 50-60 pankkitili exän kanssa? Miksi näin?

Ei elareita ja sovittiin erotessa, että kumpikin maksaa 10% tuloista yhteiselle tilille josta lasten kulut mitkä ei ole sidoksissa paikkaan/vanhempaan. Eli harrastukset, vaatteet yms.

Lapsilisät menee myös tonne ja siirettiin ne molemmat mulle, että saa yh korotukset. Kun hänellä asuu uusi kumppani saman katon alla.

Mulle oli tärkeintä että sieltä lähtee siivu myös muksujen nordnetin tilille.

Exähän tota pääasiassa käyttelee kun ostaa vaatteita. Mulle ihan fine. 10* parempi mun mielestä ku normi elarit mitkä ei oo korvamerkattuja lasten menoihin.

 

[Mörtti Röppönen]

Ei elareita ja sovittiin erotessa, että kumpikin maksaa 10% tuloista yhteiselle tilille josta lasten kulut mitkä ei ole sidoksissa paikkaan/vanhempaan. Eli harrastukset, vaatteet yms.

Lapsilisät menee myös tonne ja siirettiin ne molemmat mulle, että saa yh korotukset. Kun hänellä asuu uusi kumppani saman katon alla.

Mulle oli tärkeintä että sieltä lähtee siivu myös muksujen nordnetin tilille.

Exähän tota pääasiassa käyttelee kun ostaa vaatteita. Mulle ihan fine. 10* parempi mun mielestä ku normi elarit mitkä ei oo korvamerkattuja lasten menoihin.

Tuollainen pitäisi olla lakisääteinen nykyisen systeemin sijaan. Tili lapsien nimiin, ja jokainen kulu tarvittaessa kuitilla todistettava.

 

[pulatunnus]

Tuollainen pitäisi olla lakisääteinen nykyisen systeemin sijaan. Tili lapsien nimiin, ja jokainen kulu tarvittaessa kuitilla todistettava.

Elatusavun tialle ?
Jos yksinhuolta.
Jokaisesti kulusta ei ole kuittia, osan voi arvottaa rahaksi enemmän tai vähemmän hyvässä yhteisymmärryksessä.
Prosentti mallikaan ei toimi, jos siis ajatus oli että se toinen maksaisi jonkin kiinteä prosentin tuloista. Niin miksi sen yksihuoltajan pitäisi kaikkia menoja selvittää.

Kertojan tapauksessa ilmeisesti ihan hyvä, jos yhteishuoltajuus ja talouellisesti ja muutenkin kummalla kyky hoitaa tasapuolisesti (eli kumpikin maksaa osuutensa ilman selvittelyjä) ja sitten tehty tuolla tavalla ylimääräinen rahasto lapselle . Miina tuossa on se että jos se on lapsen tili ja sinne hillotaan lapsilisien lisäki muutakin rahaa, niin vähän miettiä kuvio vero turvalliseksi. Toteutuksen esittelijällä taisi olla vanhempian yhteistili, ja lapsentili (rahasto?) erikseen. Niillä joilla toimii niin hyvän kuuloinen, mitään yleistä tuosta vaikea vääntää.

 

[ntkt]

En löytänyt sydänsuruketjua, niin laitetaan tänne.

Tuli erottua n. puoli vuotta sitten. Parisuhde oli alkanut ahdistaa ja koska erinäiset puhetaidot olivat nollissa, se päättyi. Tämä oli hyvä asia.

Meni n. 4 kuukautta, jotta sain oman ahdistukseni hävitettyä. Samalla huomasin, että exä oli löytänyt uuden ihmisen elämään. Tämä tuli saattumalta vastaan Facebookissa, mutta tämän jälkeen lopetin exän seuraamisen. Tuli siis pusukuva omaan fiidiin, en stalkkaillut profiilia, näin varmistuksena ja tarkennuksena. Eipä siinä, olin iloinen, hän oli löytänyt uuden ihmisen.

Noh, menin samoihin aikoihin Tinderiin kun ajattelin, että katsellaan nyt itsekin sen tarjontaa, kun kerran muutkin. Tämä ihan hyvillä mielin.

Nyt kuitenkin on alkanut puskemaan noita sydänsuruja exästä omaan päähän. Tai en edes tiedä, että onko nämä oikeita sydänsuruja vai vain haikailuja siihen, että olisin parisuhteessa. Toisaalta exä kuitenkin pyörii mukana näissä ajatuksissa enemmän tai vähemmän.

Ongelma tässä on se, että nämä ajatukset ovat pyörineet päässä n. 2 viikkoa ja sitä myöten kamala ahdistus tullut takaisin. Käytännössä mahaan sattuu joka hetki fyysisesti. En tiedä, tuntuu hemmetin pahalta.

 

[Trotor]

En löytänyt sydänsuruketjua, niin laitetaan tänne.

Tuli erottua n. puoli vuotta sitten. Parisuhde oli alkanut ahdistaa ja koska erinäiset puhetaidot olivat nollissa, se päättyi. Tämä oli hyvä asia.

Meni n. 4 kuukautta, jotta sain oman ahdistukseni hävitettyä. Samalla huomasin, että exä oli löytänyt uuden ihmisen elämään. Tämä tuli saattumalta vastaan Facebookissa, mutta tämän jälkeen lopetin exän seuraamisen. Tuli siis pusukuva omaan fiidiin, en stalkkaillut profiilia, näin varmistuksena ja tarkennuksena. Eipä siinä, olin iloinen, hän oli löytänyt uuden ihmisen.

Noh, menin samoihin aikoihin Tinderiin kun ajattelin, että katsellaan nyt itsekin sen tarjontaa, kun kerran muutkin. Tämä ihan hyvillä mielin.

Nyt kuitenkin on alkanut puskemaan noita sydänsuruja exästä omaan päähän. Tai en edes tiedä, että onko nämä oikeita sydänsuruja vai vain haikailuja siihen, että olisin parisuhteessa. Toisaalta exä kuitenkin pyörii mukana näissä ajatuksissa enemmän tai vähemmän.

Ongelma tässä on se, että nämä ajatukset ovat pyörineet päässä n. 2 viikkoa ja sitä myöten kamala ahdistus tullut takaisin. Käytännössä mahaan sattuu joka hetki fyysisesti. En tiedä, tuntuu hemmetin pahalta.

Näinhän se varmaan käyk kun ero konkretisoituu oikeasti: Sillä on uusi jota se pussailee, entiseen ei ole enää mitään paluuta. <- Ja hyvä niin. Se on syystäkin exä. Selviät kyllä! Aloita vaikka listaamalla johonkin paperilel tai tiedoston nurkkaan eksäsi jokainen paska puoli. Hyviäkin voi listailla sit joskus myöhemmin, mutta ei nyt.

 

[Ile_26]

En löytänyt sydänsuruketjua, niin laitetaan tänne.

Tuli erottua n. puoli vuotta sitten. Parisuhde oli alkanut ahdistaa ja koska erinäiset puhetaidot olivat nollissa, se päättyi. Tämä oli hyvä asia.

Meni n. 4 kuukautta, jotta sain oman ahdistukseni hävitettyä. Samalla huomasin, että exä oli löytänyt uuden ihmisen elämään. Tämä tuli saattumalta vastaan Facebookissa, mutta tämän jälkeen lopetin exän seuraamisen. Tuli siis pusukuva omaan fiidiin, en stalkkaillut profiilia, näin varmistuksena ja tarkennuksena. Eipä siinä, olin iloinen, hän oli löytänyt uuden ihmisen.

Noh, menin samoihin aikoihin Tinderiin kun ajattelin, että katsellaan nyt itsekin sen tarjontaa, kun kerran muutkin. Tämä ihan hyvillä mielin.

Nyt kuitenkin on alkanut puskemaan noita sydänsuruja exästä omaan päähän. Tai en edes tiedä, että onko nämä oikeita sydänsuruja vai vain haikailuja siihen, että olisin parisuhteessa. Toisaalta exä kuitenkin pyörii mukana näissä ajatuksissa enemmän tai vähemmän.

Ongelma tässä on se, että nämä ajatukset ovat pyörineet päässä n. 2 viikkoa ja sitä myöten kamala ahdistus tullut takaisin. Käytännössä mahaan sattuu joka hetki fyysisesti. En tiedä, tuntuu hemmetin pahalta.

Ei tuohon auta muu kuin jatkaa eteenpäin niin arki täyttyy muusta kuin exän haikailusta.

 

[ntkt]

Jeps, noinhan se varmasti on.

Vähän vain ihmetyttää ja harmittaa, että miksi nämä fiilikset tulevat nyt, eivätkä esim. silloin kun näin nuo pussailukuvat.

Lisäys: Varmaan tässä on yksinäisyysaspekti mukana myös. Ei ole hirveästi tänäkään vuonna tullut sosialisoitua, varsinkin kun työt ovat olleet etänä jne.

 

[Tatuks]

Jeps, noinhan se varmasti on.

Vähän vain ihmetyttää ja harmittaa, että miksi nämä fiilikset tulevat nyt, eivätkä esim. silloin kun näin nuo pussailukuvat.

Lisäys: Varmaan tässä on yksinäisyysaspekti mukana myös. Ei ole hirveästi tänäkään vuonna tullut sosialisoitua, varsinkin kun työt ovat olleet etänä jne.

Parasta mitä ite hiffasin oli opetella elämään yksin. Oon aina viihtynyt yksin ja kun edelliset parisuhteet loppu niin tajusin että olin varmaan halunnu naisen vain sen takia kun ihmiset nyt vaan elää niin. Nyt pari vuotta tullut oltua yksinään ja ajatuskin jostain toisesta ihmisestä häiritsemässä tekemisiä ja menemisiä ahdistaa.

Olen jutellut muidenkin kanssa ja yksin olemisessa on paljon hyviä puolia.

- Voit keskittyä siihen mistä tykkäät eikä tartte tehdä kompromisseja, näin mieliala paranee ja olet onnellisempi
- Uskallat ottaa enemmän riskejä kun ei tartte miettiä ketään muuta (esim. vaihtaa työpaikkaa)
- Pystyt käyttämään enemmän aikaa itsesi kehittämiseen ja näin todennäköisesti saavutat uusia ja parempia tavoitteita
- Pystyt paremmin oppimaan mitkä asiat on itselle tärkeitä ja kun sitten joskus menet parisuhteeseen niin tiedät missä kohdin et tee kompromisseja
- Jos olet sosiaalinen niin huomaat että sosiaalinen elämä paranee kun voit itse valita kenen kanssa vietät aikaa ja milloin, ei tartte tehdä kompromisseja kun pitää viettää aikaa jonkun toisen kavereiden kanssa

Helpommin sanottu kuin tehty mutta anna hommalle aikaa nyt vielä pari kuukautta niin alat todennäköisesti huomaamaan paljon hyviä puolia yksin olemisessa.

 

[Booldie]

Nyt pari vuotta tullut oltua yksinään ja ajatuskin jostain toisesta ihmisestä häiritsemässä tekemisiä ja menemisiä ahdistaa.

INB4 "mieslapsi" "et sä voi elää noin hei!!1"
Pakko arvostaa oman polun kulkijoita.

 

[Kan Dee Dokata]

Jeps, noinhan se varmasti on.

Vähän vain ihmetyttää ja harmittaa, että miksi nämä fiilikset tulevat nyt, eivätkä esim. silloin kun näin nuo pussailukuvat.

Lisäys: Varmaan tässä on yksinäisyysaspekti mukana myös. Ei ole hirveästi tänäkään vuonna tullut sosialisoitua, varsinkin kun työt ovat olleet etänä jne.

Tuo on ihan normaali psykologinen kierto tuossa asiassa. Aluksi on ikään kuin hullaantunut uudesta vapaudesta ja siitä, että uusi elämä on alkanut.

Sitten alkaa hiljalleen kaivata sitä tuttuutta ja henkistä turvaa, joka siihen suhteeseen myös kuului. Samalla mieleen alkaa tulla poitiviisia muistikuvia exästä.

Lopulta se todellisuus iskee voimalla, kun toinen näyttää siirtyvän helposti eteenpäin, kun samalla itse on vielä käytännössä samoissa lähtökuopissa kuin juuri eron jälkeen.

Tämä onkin se vaarallinen vaihe, jossa monet pyytävät exältään, että josko vielä yritettäisiin. Tuo on suuri virhe, koska kuten aiempikin jo sanoi, se suhde kuoli aivan syystä. Jälkilämmittelyllä homma palaisi samoihin uomiin hyvin nopeasti.

Kaikki tuo on ohimenevä, joskin piinaava vaihe, kun mieli yrittää orientoitua uudelleen. Mieli ei halua muutosta, koska se vaatii työstämistä ja energiaa muokkautuakseen uudelleen.

Itsellä kesti vuoden ennen kuin olin taas "järjissäni" ensimmäisen suhteeni päättymisestä. Se myös toi esiin, miten olin kiinnittynyt kyseiseen henkilöön vähän liikaa. Se opetti paljon, ja sen jälkeen tulleisiin suhteisiin onkin jo suhtautunut "aikuisemmin", eivätkä erot ole aiheuttaneet tuollaista kriisiä.

Sitä on oppinut hyväksymään syvällä sisimmässään, että kaikki ihmiset, myös ne niin sanotut puolisot, ovat vain väliaikaisia vierailijoita elämässämme. Jotkut pidempään, jotkut vain hetken.

 

[ntkt]

Parasta mitä ite hiffasin oli opetella elämään yksin. Oon aina viihtynyt yksin ja kun edelliset parisuhteet loppu niin tajusin että olin varmaan halunnu naisen vain sen takia kun ihmiset nyt vaan elää niin. Nyt pari vuotta tullut oltua yksinään ja ajatuskin jostain toisesta ihmisestä häiritsemässä tekemisiä ja menemisiä ahdistaa.

Olen jutellut muidenkin kanssa ja yksin olemisessa on paljon hyviä puolia.

- Voit keskittyä siihen mistä tykkäät eikä tartte tehdä kompromisseja, näin mieliala paranee ja olet onnellisempi
- Uskallat ottaa enemmän riskejä kun ei tartte miettiä ketään muuta (esim. vaihtaa työpaikkaa)
- Pystyt käyttämään enemmän aikaa itsesi kehittämiseen ja näin todennäköisesti saavutat uusia ja parempia tavoitteita
- Pystyt paremmin oppimaan mitkä asiat on itselle tärkeitä ja kun sitten joskus menet parisuhteeseen niin tiedät missä kohdin et tee kompromisseja
- Jos olet sosiaalinen niin huomaat että sosiaalinen elämä paranee kun voit itse valita kenen kanssa vietät aikaa ja milloin, ei tartte tehdä kompromisseja kun pitää viettää aikaa jonkun toisen kavereiden kanssa

Helpommin sanottu kuin tehty mutta anna hommalle aikaa nyt vielä pari kuukautta niin alat todennäköisesti huomaamaan paljon hyviä puolia yksin olemisessa.

Hyviä pointteja.

Itsellä on se tilanne, että olen suurimman osan elämästä ollut yksin ja oikestaan parisuhde tai elämän jakaminen sen henkilön kanssa olisi se ns. viimeinen haave.

Tosin, nyt kun ajatuksella mietin noita listaamiasi asioita, niin vaikka olen ollut yksin, niin esim. itsensä kehittäminen ei kokonaisuudessaan ole ollut sillä tasolla mitä se olisi voinut olla ja kun olen miettinyt asioita nämä viime puoli vuotta, niin olenkin löytänyt ties mitä kehitettäviä juttuja. Tietyllä tapaa siis kokemuksen ja kantapään kautta opittuja juttuja.

Oikeastaan edellä mainituista syistä en tosiaan ole varma, että onko tämä ahdistus sen toisen ihmisen perään haikailua vai pelkästään parisuhteen.

 

[Kan Dee Dokata]

Parasta mitä ite hiffasin oli opetella elämään yksin. Oon aina viihtynyt yksin ja kun edelliset parisuhteet loppu niin tajusin että olin varmaan halunnu naisen vain sen takia kun ihmiset nyt vaan elää niin. Nyt pari vuotta tullut oltua yksinään ja ajatuskin jostain toisesta ihmisestä häiritsemässä tekemisiä ja menemisiä ahdistaa.

Olen jutellut muidenkin kanssa ja yksin olemisessa on paljon hyviä puolia.

- Voit keskittyä siihen mistä tykkäät eikä tartte tehdä kompromisseja, näin mieliala paranee ja olet onnellisempi
- Uskallat ottaa enemmän riskejä kun ei tartte miettiä ketään muuta (esim. vaihtaa työpaikkaa)
- Pystyt käyttämään enemmän aikaa itsesi kehittämiseen ja näin todennäköisesti saavutat uusia ja parempia tavoitteita
- Pystyt paremmin oppimaan mitkä asiat on itselle tärkeitä ja kun sitten joskus menet parisuhteeseen niin tiedät missä kohdin et tee kompromisseja
- Jos olet sosiaalinen niin huomaat että sosiaalinen elämä paranee kun voit itse valita kenen kanssa vietät aikaa ja milloin, ei tartte tehdä kompromisseja kun pitää viettää aikaa jonkun toisen kavereiden kanssa

Helpommin sanottu kuin tehty mutta anna hommalle aikaa nyt vielä pari kuukautta niin alat todennäköisesti huomaamaan paljon hyviä puolia yksin olemisessa.

Samanlainen kehityskulku ollut itselläni. Kolmisen vuotta ilman parisuhdetta. Parit vakipanot kyllä olleet ja ovat edelleenkin (ei siis mitään parisuhteita). Saa olla nykyään aikamoinen yksisarvinen, että haluaisin esimerkiksi yhteen muuttaa.

En vain enää näe mitään arvoa tai järkeä sellaisessa varsinkin, kun se suhde pakkaa aloittaa nopeutetun kuolemansa intohimo mukanaan tuolla menetelmällä.

 

[Kan Dee Dokata]

Hyviä pointteja.

Itsellä on se tilanne, että olen suurimman osan elämästä ollut yksin ja oikestaan parisuhde tai elämän jakaminen sen henkilön kanssa olisi se ns. viimeinen haave.

Tosin, nyt kun ajatuksella mietin noita listaamiasi asioita, niin vaikka olen ollut yksin, niin esim. itsensä kehittäminen ei kokonaisuudessaan ole ollut sillä tasolla mitä se olisi voinut olla ja kun olen miettinyt asioita nämä viime puoli vuotta, niin olenkin löytänyt ties mitä kehitettäviä juttuja. Tietyllä tapaa siis kokemuksen ja kantapään kautta opittuja juttuja.

Oikeastaan edellä mainituista syistä en tosiaan ole varma, että onko tämä ahdistus sen toisen ihmisen perään haikailua vai pelkästään parisuhteen.

Varmaan enemmän sitä, ettet jotenkin koe olevasi "kokonainen" ilman parisuhdetta. Vastaus onkin, kuten "manospheressä" paljon puhutaan, että alat tien tulemaan parhaaksi versioksi itsestäsi. Sen pohjalta alkaa sitten kehittyä kokonaiseksi ihmiseksi itsessään ilman apupyöriä.

Naiset saavat siten aika luonnostaan oikean sijan omassa elämässä, joka ei todellakaan sitten ole enää missään kärjessä ja jalustalla.