Liippaa aihetta:Ota huomioon, että yksinhuoltajuuden saaminen on pitkä prosessi, eikä äidin alkoholismi sitä edes automaattisesti takaa. Näin meillä suomessa
Tämä.
Pari tuttua juttua tulee mieleen lähipiiristä. Toisella meni akan kanssa sukset ristiin jo kun lapsi oli taaperoikäinen, eukolle tuli jotain mt ongelmia. Ei suostunut tapaamisiin, no kaveri ei sitten suostunut maksamaan elareita. Tuosta hyvästä luottotiedot lähti. Tapaamisista jatkossa en tiedä tai maksuista. Nyt lapsi jo täysikäinen ja tapaa isäänstä, eli jotain mennyt oikein jossain kohtaa, en ikinä kysellyt tarkemmin.
Suurin osa ihmisistä on normaaleita. Tai noh, tuota kauttahan se normaali itseasiassa määritetään
Olen jo vanha mies, mutta suosittelen vahvasti lapsettomuutta. Se on ehkä elämän ainoa päätös, jota mies ei kadu.
Tarkennan: Jota mies ei osaa katua (mikä tietysti on ihan yhtä hyvä)
Ongelmahan on siinä että aina niitä red flageja ei ole.. Ennenkuin "on jo liian myöhäistä".
Uskaltaisin väittää että manipuloivia ja toksisia puolisoita löytyy myös "kova elämäm kallu" piirien ulkopuolelta.
Joo, en itsekään sano, ettenkö saattaisi tarvittaessa osata manipulaatiivisia temppuja mutta pitäydytään nyt kuitenkin kategoriassa "hullut, joiden kanssa päädyt tappelemaan ja menetät rahat, lapsen ja mielenterveytesi" niin on helpompi vältellä
Täytyy kuitenkin muistaa myös se, että pelkkiä ongelmakertomuksia lukemalla alkaa epäilyttää mikä tahansa asia. Varmasti löytyy jostain ketju, jossa ihmiset juttelee vaikka läheisten pullaantukehtumisista, ja niitä lukemalla voi alkaa miettiä että uskaltaako enää pullaa ostaakaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ei sitä kannata elämättäkään jättää sillä että entä jos käy paska mäihä.
Mikäs tää juttu on?
Hitaamminhan perheet nykyään perustetaan kuin koskaan ennen maailmanhistoriassa. Ja kyllähän se niin taitaa olla, että jossei niitä perusta tilaisuuden tullen nuoruuden kiimoissaan, niin helposti jää sitten kokonaan perustamatta.
Aikaa on kuitenkin hyvin rajallisesti joten aika nopea pitää olla kaikessa jos aikoo jotain elämässä saada tehtyä. Voihan sitä tehdä lapsen ja erota sitten ~15v päästä kun lapsi on jo iso jos ei syystä tai toisesta haluakkaan olla enää yhdessä.
Näissä kannattaa muistaa, että tuo oli sinun henkilökohtainen kokemus. Joku muu voi saada voimakkaan tunnesiteen alle 8 vuoden aikana.
Miehillä on naisiin verrattuna hyvin harvoin varsinaista vauvakuumetta, joten vanhetessaan useat miehet eivät asiaa juuri ajattele, mutta naiset saattavat kantaa raskastakin henkistä taakkaa asiasta koko loppuelämän.
Vielä toistaiseksi siihen hommaan mies tarvitsee naisenkin.
No kannattaa ainakin siihen varautua että suurinosa suhteista päätyy kumminkin eroon, todella harva alkaa seurustelemaan 20v ja elää koko elämän yhdessä... Yhden kerran olen eronnut kun lapsi kuvioissa ja se meni "kivuttomasti" ja lapsi kohta 18v joten velvollisuudet lain puitteissa loppuu myös ja useamman kerran eronnut ilman lapsia ja ne on helppoja, senkun ottaa Tinderistä seuraavan.
Näin nelikymppisenä omalla kohdalla vuosien 35-40 välillä vastaan tulleista naisista KAIKKI ovat olleet vauvakuumeen pauloissa kiemurrelleita. Nykyinenkin FWB-tapaus on.
Tässä keskustelussa on 0% naisosallistujia ja aihe on erittäin tunteisiin menevä ja subjektiivinen?
Kyllä täällä on näkynyt myös yksittäisten tilannekuvausten kohdalla jonkinnäköistä itsensä luotaamista. Ongelmaksi siinä tulee se, että useinkaan vastapuoli ei ole antamassa sitä omaa rehellistä näkökulmaansa asiaan. Totta kai silloin foorumiavautumisissa korostuu tekstin tuottajan henkilökohtainen näkökulma.
Kun asioista ei mitään yleensä paperille kirjoiteta niin kannattaa pitää mielessään myös se ns. "sanaton sopimus". Lapsen jälkeen maailma usein muuttuu niin, että tulee paljon asioita, joissa "sopimus ei pidä" ja ihan konkreettisia ristiriitatilanteita. Mutta onko se mies se sama kuin suhteen alussa/ennen lapsia? Toisesta tulee "nalkuttava psyko" kun toinen muuttui jotenkin toisella tavalla muuksi kuin mihin alussa ihastuttiin?
Ei muuta kuin kuvailemaan ja analysoimaan asiaa naisen näkökulmasta, miksi parisuhde menee poikkeuksetta paskaksi tuon tilanteen yhteydessä.
Keskustelua yhteiskunnassa vallitsevista ilmiöistä on toki vaikea käydä ilman yleistyksiä oli aihe mikä tahansa.
Mutta vaikka olisi ollut sadan naisen/miehen kanssa niin ihmisillä on tyypillisesti joko tiedostetut tai yleensä tiedostamattomat preferenssit minkä kaltaisten ihmisten kanssa pariutuu. Siten se kokemuspohja voi olla näennäisen laaja mutta oikeasti todella yksipuolinen eli se perinteinen "tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..." kunnes joko oppii jotain tai luulee oppineensa tai kyynistyy.
Tästä emme ole eri mieltä.
Tuskin se siitä on, että mies ei tee tarpeeksi kotitöitä. Ei kukaan palkitse kotitöitä seksillä.
Toisaalta jos miehenä haluaa lapsia niin voihan sitä ajatella että tekee ne lapset ja on sitten sen verran mieliksi akalle ja esittää että kaikki ok että saa pidettyä sitä sen verran tyytyväisenä että asutaan samassa asunnossa että voi viettää aikaa pienten lasten kanssa. Sitten kun lapset ovat murrosiässä eivätkä halua muutenkaan viettää aikaa vanhempien kanssa niin on hyvä hetki lähteä ja etsiä joku kunnollinen parisuhde.
Tuollaisessa tapauksessa naisen kyrpiintyminen on täysin aiheellista. Kyseessähän on ollut valheellinen markkinointi epärehellisin keinoin, jonka jälkeen toinen otetaan itsestäänselvyytenä.
Olet eronnut mutta sinulla on 50-60 pankkitili exän kanssa? Miksi näin?
Ei elareita ja sovittiin erotessa, että kumpikin maksaa 10% tuloista yhteiselle tilille josta lasten kulut mitkä ei ole sidoksissa paikkaan/vanhempaan. Eli harrastukset, vaatteet yms.
Tuollainen pitäisi olla lakisääteinen nykyisen systeemin sijaan. Tili lapsien nimiin, ja jokainen kulu tarvittaessa kuitilla todistettava.
Elatusavun tialle ?
Näinhän se varmaan käyk kun ero konkretisoituu oikeasti: Sillä on uusi jota se pussailee, entiseen ei ole enää mitään paluuta. <- Ja hyvä niin. Se on syystäkin exä. Selviät kyllä! Aloita vaikka listaamalla johonkin paperilel tai tiedoston nurkkaan eksäsi jokainen paska puoli. Hyviäkin voi listailla sit joskus myöhemmin, mutta ei nyt.
Ei tuohon auta muu kuin jatkaa eteenpäin niin arki täyttyy muusta kuin exän haikailusta.
Parasta mitä ite hiffasin oli opetella elämään yksin. Oon aina viihtynyt yksin ja kun edelliset parisuhteet loppu niin tajusin että olin varmaan halunnu naisen vain sen takia kun ihmiset nyt vaan elää niin. Nyt pari vuotta tullut oltua yksinään ja ajatuskin jostain toisesta ihmisestä häiritsemässä tekemisiä ja menemisiä ahdistaa.
INB4 "mieslapsi" "et sä voi elää noin hei!!1"
Tuo on ihan normaali psykologinen kierto tuossa asiassa. Aluksi on ikään kuin hullaantunut uudesta vapaudesta ja siitä, että uusi elämä on alkanut.
Hyviä pointteja.
Samanlainen kehityskulku ollut itselläni. Kolmisen vuotta ilman parisuhdetta. Parit vakipanot kyllä olleet ja ovat edelleenkin (ei siis mitään parisuhteita). Saa olla nykyään aikamoinen yksisarvinen, että haluaisin esimerkiksi yhteen muuttaa.
