Parisuhteen kiemurat

[ttm]

No ei tuo nyt ole nöyristelevää kiltteyttä. Kokeile tätä: Tahdot olla pahoittamatta muiden mieltä tai olla aiheuttamatta ikäviä tunteita niin paljon, että et pidä puoliasi tai väistyt kun itselläsi olisi ns. paikka laukoa.

Mitä tässä tarkoitetaan tuolla "ns. paikka laukoa"? Ilmeisesti kuitenkin "laukominen" on tässä jotain arvostettavaa?

 

[$hittam]

Mitä tässä tarkoitetaan tuolla "ns. paikka laukoa"? Ilmeisesti kuitenkin "laukominen" on tässä jotain arvostettavaa?

Eiköhän se kuvaa tilannetta, jossa olisi perusteltu "paikka" toimintatavalla tai sanoilla aiheuttaa ikäviä tunteita.

 

[ttm]

Eiköhän se kuvaa tilannetta, jossa olisi perusteltu "paikka" toimintatavalla tai sanoilla aiheuttaa ikäviä tunteita.

Siltä se kuulosti (tosin itse laittaisin sanan "perusteltu" myös lainausmerkkeihin), mutta sitten samaan aikaan kuulosti, että laukomattomuus olisi "nöyristelevää" / jollain tavalla huono asia. No, ehkä pointti ei ollut siinä, että jättää laukomatta, vaan siinä, että jättää laukomatta "vääristä" syistä. Otapa näistä tolkkua.

 

[taski]

"laukominen" on tässä jotain arvostettavaa?

Miten tuon edes voi käsittää noin???

 

[ttm]

Miten tuon edes voi käsittää noin???

Miten sen sitten voi käsittää? Tarkoitatko, että nöyristelevä kiltteys on positiivista ja puoliensa pitäminen negatiivista?

 

[taski]

Paikka laukoa -> Antaa niin v*t*sti takasin ainakin mun aivoissa.

 

[FireFly Renaissance]

Paikka laukoa -> Antaa niin v*t*sti takasin ainakin mun aivoissa.

Tarviiko antaa takaisin vai pitäisikö olla ihan proaktiivinen? Aina vain täyslaidallinen kun vähänkin on tilaisuus?

 

[Jurppii]

Paikka laukoa -> Antaa niin v*t*sti takasin ainakin mun aivoissa.

Mistä hitosta te nyt jauhatte? "Siinä on paikka, mikset jo lauo?" huusi jo Mertaranta aikoinaan. Paikka "skoorata", "saada" tai vaikka saavuttaa itselleen jotain hyvää niin, että se jää joltain muulta saavuttamatta.

 

[Petteri Punakuono]

Mistä hitosta te nyt jauhatte? "Siinä on paikka, mikset jo lauo?" huusi jo Mertaranta aikoinaan. Paikka "skoorata", "saada" tai vaikka saavuttaa itselleen jotain hyvää niin, että se jää joltain muulta saavuttamatta.

Ei kai se että laukoo tarkoita automaattisesti sitä että se on joltain muulta pois? Ei toi Mertaranta-vertaus nyt oikein toimi. On se parempi että Selänne laukoo kuin että Aki-Petteri Berg laukoo.

 

[Jurppii]

Ei kai se että laukoo tarkoita automaattisesti sitä että se on joltain muulta pois? Ei toi Mertaranta-vertaus nyt oikein toimi. On se parempi että Selänne laukoo kuin että Aki-Petteri Berg laukoo.

Kyllä se muuten just sitä tarkoittaa kun puhutaan kilteistä ihmisistä. Kiltti ihminen ei halua ottaa viimeistä kakkupalaa niin sanotusti jos on toinenkin joka sitä haluaa. Yritin olla korostamatta liikaa sitä "saamista" tuossa mutta yleensähän se menee juuri niin, että "kiltti" mies ei saa sanaa suustaan ja piirittää jotain kaverityttöä säälittävästi kunnes joku alfamaisemmat elkeet oleva tulee ja vie tytön ja sitten onkin perus incel-raget päällä.

Ehkä tuo "siinä olis ollut paikka laukoa" ei kaikissa piireissä ole niin yleinen ilmaus. Mutta vain yksi saa pisteet, ehkä se kiltti kaveri saa jotain tiimi hyvää oloa siitä, että kaveri saa

 

[FireFly Renaissance]

Tiivistettynä pitää olla siis jonkinlainen kokovartalokyrpä, tai menee incel-raget päälle. Miksi jotenkin ei yllätä...

On niitä tiimipelaajia, ja sitten on vähän toisenlaisia.

 

[erihyva]

Mistä hitosta te nyt jauhatte? "Siinä on paikka, mikset jo lauo?" huusi jo Mertaranta aikoinaan. Paikka "skoorata", "saada" tai vaikka saavuttaa itselleen jotain hyvää niin, että se jää joltain muulta saavuttamatta.

Onko parisuhde peli, jossa on kolme erää, jompikumpi on johdossa, sitten voi tasoittaa ja lopuksi joku voittaa?

 

[Jurppii]

Onko parisuhde peli, jossa on kolme erää, jompikumpi on johdossa, sitten voi tasoittaa ja lopuksi joku voittaa?

Kirjoitin kiltteydestä, joka ei ota kun itse saisi jos se tarkoittaisi, että joku toinen ei saa. Enemmän tuolla on merkitystä parisuhteen muodostamisessa kuin siinä eläessä, joskin kiltteys voi johtaa myös yksipuoliseen (tahattomaankin) hyväksikäyttöön parisuhteessa toisen aina antaessa periksi.

Ilmeisesti tämä aihe provosoi ihmisiä ymmärtämään tahallaan väärin.

 

[Juha Kokkonen]

Keskittykääs sitten vaikka nyt edes hetki erityisesti ymmärtämään sen väärinymmärtämisen sijaan. Ja myös esittämään asiat selvästi, kun kerran selvästikin aihe aiheuttaa epäselvyyttä.

 

[ttm]

Kiltti ihminen ei halua ottaa viimeistä kakkupalaa niin sanotusti jos on toinenkin joka sitä haluaa. Yritin olla korostamatta liikaa sitä "saamista" tuossa mutta yleensähän se menee juuri niin, että "kiltti" mies ei saa sanaa suustaan ja piirittää jotain kaverityttöä säälittävästi kunnes joku alfamaisemmat elkeet oleva tulee ja vie tytön ja sitten onkin perus incel-raget päällä.

Aivan, tuossa puhuttiinkin piirittelytilanteesta ja toisen mielen pahoittamisella niiden mielen pahoittamisisa, jotka olisivat olleet kiinnostuneet samasta henkilöstä. Lainatun viestin konteksti oli kuitenkin täysin eri, mikä varmaankin aiheutti useimmilla mielikuvan, että tuokin viesti olisi liittynyt parisuhteeseessa olevien kanssakäymiseen. Hulvatonta kuitenkin ulista tahallaan väärinymmärtämisestä.

 

[taski]

Tarviiko antaa takaisin vai pitäisikö olla ihan proaktiivinen? Aina vain täyslaidallinen kun vähänkin on tilaisuus?

Ei toki tarvitse. Kommentoin tätä asiayhteyden ymmärtämistä enkä sitä mikä oikea toimintamalli olisi.

 

[Jurppii]

Keskittykääs sitten vaikka nyt edes hetki erityisesti ymmärtämään sen väärinymmärtämisen sijaan. Ja myös esittämään asiat selvästi, kun kerran selvästikin aihe aiheuttaa epäselvyyttä.

Kiitos. Ehkä mä oletan liikaa noiden juttujen olevan muille tuttuja mutta jotain pahantahtoista väärinymmärtämistä on myös ilmassa tyyliin että ollaan sitten mulkkuja jos ei kilttejä.

"Kiltti mies" (engl. nice guy) on melko vakiintunut termi näissä parisuhdeongelmakeskusteluissa, kuten sanonnat "Nice guys finish last", "Kiltti mies ei saa naista" jne. YLEENSÄ näissä on kyse siitä, että kiltti mies ei tuo tahtotilaansa kovin selvästi esiin eikä yritä kun olisi paikka, joko arkuuttaan ja nöyryyttään tai kokiessaan ettei niin ole sopivaa tehdä. Ja toki myös siitä, ettei kiltit miehet välttämättä ole kovin kilttejä loppupeleissä vaan he kuvittelevat, että kohteliaisuus, avuliaisuus ja nöyryys palkitaan seksillä ja suhteella jossain vaiheessa. Ja sitten kun sen piirityksen kohteen pokaa joku muu, on "kiltin miehen" silmissä kyseessä joku jenkkiläisen teinileffan alfachad-karikatyyriin vertautuva "kusipää" tai "mulkku".

Jos tarkoitatte kiltteydellä rehellisyyttä, sovinnollisuutta, reiluutta jne. varustettuna itsekunnioituksella ja selkärangalla niin hyvä. Tässä keskustelussa ei ole hirveästi kiltteyttä näkynyt ja hyvä niin.

 

[Juha Kokkonen]

Hulvatonta kuitenkin ulista tahallaan väärinymmärtämisestä.

Kyllä tuossa yllä sitä suoranaista sanojen laittamista suuhunkin näyttäisi olevan, joka ei ole ainakaan minun näkökulmasta mitenkään hulvatonta.

 

[FireFly Renaissance]

Kyllä tuossa yllä sitä suoranaista sanojen laittamista suuhunkin näyttäisi olevan, joka ei ole ainakaan minun näkökulmasta mitenkään hulvatonta.

Onneksi nuo viestit eivät olleetkaan mitenkään provosoivia tai aggressiivisia. Ei ihan hirveästi taidettu halutakaan tulla ymmärretyksi.

 

[Juha Kokkonen]

Onneksi nuo viestit eivät olleetkaan mitenkään provosoivia tai aggressiivisia. Ei ihan hirveästi taidettu halutakaan tulla ymmärretyksi.

Juuri sen takia tässä ketjussa yleisesti asiasta huomautinkin, kun näytti olevan osittaista syytä vähän kaikissa osapuolissa. Siitäkään huolimatta se ei-rakentava keskustelu ei ole perusteltavissa kenenkään osalta. "Mutkun toikin teki" on aina huono perustelu jos ei olla päiväkodin hiekkalaatikolla.

Tämä tästä moderoinnillisesta keskustelusta tässä ketjussa.

 

[ttm]

Kyllä tuossa yllä sitä suoranaista sanojen laittamista suuhunkin näyttäisi olevan, joka ei ole ainakaan minun näkökulmasta mitenkään hulvatonta.

Muotoilen paremmin: hulvatonta ulista, että "aihe taitaa provosoida ihmisiä ymmärtämään tahallaan väärin", kun yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki väärinymmärrykset johtuivat siitä, että itse puhuu sekavia keskustelun ulkopuolisessa kontekstissa.

 

[SKYTRiXSHA]

Olen kuullut olevani nöyrä, vaikka asiahan ei ole niin. Jos noista mennään niin menen kiltin ja sovinnollisen väliin usein. Riippuu toki ihan asiasta. Mä itse tiedän sen hiuksenhienon eron jolloin mua "käytetään hyväksi", jolloin tietenkin on taistelun aihe. Useimmiten teen kyllä asioita ihan sen pohjalta, että haluan toisille hyvää, joka toiselle saattaa helposti näkyä sitten liian kilttinä tai nöyränä, joka on taas aivan bullshittii. Jos mä nyt piru vie haluan tuoda aamupalan sänkyyn, tuoda kukkia pöydälle tai hieroa toisen jalkoja. En tee sitä siksi, että alistun vaan hyväntahtoa toiselle. Mulla on energiaa auttaa muita sekä muistaa myös itseni. Joissakin asioissa menee omat asiat edelle, mutta olen oppinut auttamaan spontaanimmin. Puolisoni muuten on reilusti enemmän "auta muita, unohda itseni" tyyppiä, jolloin hän helposti näkee minut enemmän itsekkäänä.

Tällä hetkellä pyrin panostamaan aika paljon yhteiseen hyvään ja hänen muksuunsa (omia juttuja unohtamatta), asiat siinä mielessä hyvin ja arki rullaa, tullaan hyvin kyllä toimeen. Ainut mikä kalvaa on se, että puolisoni on etäinen. Varmasti osittain siksi, että hänellä ei hyvä olla itsensä kanssa, mutta yksinkertaisesti häntä ilmeisesti ärsyttää minä ympärillä. Ylläolevien asioiden lisäksi hän on välillä kokenut että joutuu "holhoamaan" minua. Mielestäni uskomatonta. Toki jos toinen tulee välillä varpaille asioissa niin hän sen kokee sillä tavalla. Helposti tulee joko mulla se fiilis "tee sit itse" tai "mee nyt sivuun siitä" tai sitten menen "olen hukassa" tilaan. Taitaa myös olla todella kovaa ylivirittyneisyyttä kun iltaisin koko kroppa kihelmöi ja ajatukset laukkaa. Ettei vaan sitten olisi masennusburnoutia tulossa (kaksi kertaa aikasemmin käynyt burnoutissa). Kaikkea kun en tiedä, vaikka asioita pyritään puhumaan läpi.

Itsekin otan etäisyyttä kun ei jaksa olla se "aloittava" osapuoli läheisyyteen liittyvissä asioissa.

Päivä kerrallaan eteenpäin. Jos tästä ei asiat parane niin otanpa ainakin asiat kokemuksina (lapsen kanssa olo sekä hänen komentaminen on itseasiassa hyvin viihdyttävää ja opin siitäkin lisää jatkuvasti) ja kehitän itseäni sekä omaa imagoa muun ohella. Nyt ei jostain syystä elämä tunnu raskaalta vaan asiat on ihan okei, läheisyyttä lukuunottamatta. Kaippa sitä vaan on sujut itseni asioiden kanssa. Okei, palataan maan pinnalle. Oma itsetunto -ja varmuus kyllä laukkaa ylä- ja alamäkiä, mutta hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja.

Olen sinua huomattavasti nuorempi, mutta aikalailla ainoa "oikea" parisuhde sekä nyt pari päivää sitten loppunut lyhyt parin kuukauden suhde on tuonut kokemusta siitä, että välttämättä ei stabiilin ihmisen kanssa seurustelu ei kannata.
Saan itse stressiä toisen ongelmista, ja koitan mahdollisimman paljon auttaa ja leikkiä "ammattilaista" jotta saisin korjattua toisen ongelmat, mutta ei se nyt ihan niin todellakaan toimi.

Pahimmassa tapauksessa aikaisemmassa reilussa 3-vuoden suhteessa itse masennuin sen takia koska toinen osapuoli oli myös masentunut, samalla myös fyysinen kuntoni laski huomattavasti ja samoin myös henkinen kunto, pääasiassa kompensoin tätä tekemällä sitä mikä omasta mielestä "poisti" tai "vähensi" stressiä, eli painoin helvetisti töitä.

Jotenkin itse ajaudun aina semmoisten naisten seuraan joilla on jotain ongelmia ja en ajattele tarpeeksi itseäni, olen kai todella epä-itsekäs tai muuten vain tyhmä, en tiedä.
Henkilökohtaisesti jos sinulla ei ole suhteessa kivaa edes 60% ajasta, silloin kannattaisi lähteä, itselleni tämä on ollut aika hankalaa kun sitten tulee suru sekä yksinäinen olo, ja myös itseluottamus saa todella kovan iskun alaspäin.

Olen ehkä paskin kertomaan mitään neuvoja, koska en itse edes omia neuvojani noudata syistä jotka voit lukea ylempää, mutta toivon että tästä on apua sinulle / jollekin.

 

[Markqq]

@SKYTRiXSHA Hyviä ajatuksia.

Tässä nyt henkisesti oikeastaan jo eroamassa vaikka viimeistä niittiä ei vielä annettu. Tuskinpa tässä enää henkisesti tai parisuhteen tasolla voi asioita korjata. Mä en tiedä olenko itse vain niin "vajaa" ihminen vai onko toisessa niin paljon rikkinäisiä piirteitä, jotka sitten heijastaa itseeni kun hänelle ei mikään riitä tai muuten vain valittaa hyvinkin usein asioista (omin sanoin ei valita vaan se on hänen tapansa). Tottakai minussa on kehitettävää kuten henkinen läsnäolo, muiden parempi huomioiminen, sosiaaliset etiketit, jne.. Eli jos tässä suhteessa jotain positiivista niin hän on aika selkeästi mitenkään yhtään kaunistamatta kertonut ne piirteet, joita minussa on kehitettävää, enkä niitä kiellä.

No sitten muita ajatuksia.. Tässä muutaman päivän ollut täysi henkinen sekä fyysinen eristäytyminen minusta, mitä nyt jotain puhunut mulle. Saatiin sitten vihdoin asioita puhumalla tilannetta paremmaksi. Kuten hänen edellisistä suhteissaan, tässäkin hän kokee se, että minun omat asiat kiinnostaa paljon enemmän kuin hän itse. Eihän mulla kovin kummoisia harrastuksia edes ole saati aikaa vieviä, kuntosali ainoa, jossa hän on ravannut mukana. Tähänkin mainitsin, että mä voin käydä useinkin reenaa silloin kun mulla on se vapaa hetki (muksu nukkuu, hän töissä jne..). Tähän hän sitten sanoi, että enkö mä halua käydä hänen kanssaan enää treenaa? Tarkoitus nyt oli kuitenkin se, että meillä on enemmän yhteistä aikaa missä ollaan oikeasti läsnä toisille.

Kuitenkin, ei ole läsnäoloa ja omat asiat vain kiinnostaa. Sitten on iso ristiriita siinä, että hän kokee ettei häntä kosketeta tai että ei ole seksiä. No jos on etääntymistä tai muuten kylmää meininkinä, ei siinä oikeasti seksiä tule puolin ja toisin. Mulla on alkanut helposti menemään asioita tunteisiin, koska hän tuntuu sanovan pienistäkin asioista rumasti (vaikka hänen kielellään ei ole näin, vaan se on hänen tapansa ilmaista asia).

Vaikka hän onkin ulospäinsuuntautuneisempi sekä ottaa minua paremmin muut huomioon, en koe olevani surkea siinä. Kyllä mä hänen muksunsa kanssa olen ja leikin, sekä olen heidän kanssaan. Yhteinen aika jäänyt toki vähemmälle. Mutta siis ylipäätään jos asiat ilmaistaa jatkuvasti "negatiivisen" sävyin niin eihän asiat etene.

Olen myös hänelle puhunut omista fiiliksistä. Onhan 29-vuotiaan "huolettomasta" elämästä lapsiperhearkeen iso hyppäys ja on ollut iso prosessi muuntautua vastuullisempaan asemaan ja olen ainakin kerran ottanut asian puheeksi, että hänen muksunsa olisi ollut välillä taakkana (asian olisin voinut ilmaista paremmin). Selitin ettei se ole siitä, että hän oikeasti olisi ollut taakkana, vaan omat tunteet yhdisti sen siihen, ettei ole omaa aikaa tarpeeksi (ja hänen korkea vaativuus muksuansa kohtaan). Olen aina ottanut keskustelut hyvin hyvin asialliseen sävyyn ja kehityksen muodossa. Toinen tuntuu usein hyökkäävän ja asiat menee mustavalkoisesti.

Varmasti olen omilla toimilla ja piirteilläni aiheuttanut kränää tähä soppaan ja näiden osalta aion parantaa, mutta kyllä mä koen, että naisystäväni on englannin kielen termein hyvinkin "needy" eli tarvitseva. Helposti "kiukutellaan" tai tuodaan asia ilmi niin, että jää oikeastaan itselleni luu kurkkuun. Loppupeleissä asiat ei toimi kun hän ei yksinkertaisesti pysty droppaa egoansa ja minä taas sitten olen valmis droppaa sitä vähä liiankin paljon. Riidoissa hän on se joka puhuu, mina olen hiljaisempi. Hän kokee mun hiljaisuuden samana kuin että hänelle huudettaisiin. No en mä ole ollut täysin hiljaa, vaan kertonut siinä niin paljon omin sanoin kuin mahdollista ja siihen perään, että mä tarvitsen aikaa ajatella tai sitten kirjoittaa paperille koska silloin mä olen paljon parempi ilmaisee itseäni. En kuitenkaan ole koskaan lähtenyt riitelytilanteesta pois.

Tuli esiin myös se, että vaadin häneltä (?) käydä lenkillä, salilla, muutoksia hänen muksun kasvatuksen suhteen, käydä mun porukoilla, käydä siellä täällä.. Ainut asia josta olen nillittänyt on ruokailujutut, jos jotain negatiivista. Muuten mitään en ole vaatinut. Ja perusarjen yhteinen aika esim sohvalla ei kuulemma ole se mitä hän haluaa meidän kaikkien yhdessäololta. Onhan sitä kaikkea muutakin tehnyt, vaikka tässä korona-aikaan ei mitää ihmeellistä olekaan tehty. Lapsen kanssa se arki nyt on vain aika yksinkertaista, eikä se minua haittaa. Haluaa läsnäoloa, mutta sitten se on kuitenkin väärällä tavalla olevaa läsnäoloa.

Mä olen hänelle epälooginen ja ristiriita puheissa. No sikäli kun muutokset ei tapahdu sormia napsauttamalla. Jos mulla on intohimo kuntosaliin, niin sen kanssa kompromissin tekeminen, parempi aikatauluttaminen ja sen sijaan oikeasti yhdessäoloa heidän kanssaan enemmän ei ole päivän prosessi. Eikä asiaa helpota se, että asiat ilmaistaan negatiivisesti sen sijaan että voisi pyytää nätisti miten hän asiat kokee.

Jos jotain tässä suhteessa jää kaipaamaan niin hyvä estoton seksi ja ajatus tulevaisuudesta. Näin introverttina oli kyllä todella mahtava päästä tutustumaan hänen kavereihinsa ja tehtyä enemmän extemporee jota jää kaipaamaan. Miksei yksin voi tehdä näitä? Ei se tunnu samalta tai sitten en ole vain löytänyt sisäistä onnea. Ja tunteet kyllä heittää aivan laidasta laitaan kun ajattelee menneitä hyviä yhteisiä aikoja.

Tuntuu paljo paremmalta kun saa tänne foorumille kirjoiteltua. Tulen kirjoittaa lisää. Kunhan saa ajatuksia pihalle.

Joskus puhuttiin menneistä erokuvioista ja tunteista. Hänellä ei kuulemma edes ole ollut sellaisia surkeita aikoja eron kohdalla jos ei edellistä suhdetta lasketa. Vaikea uskoa, koska itse olen X ajan aivan maassa ja ei pysty tekemään oikeastaan mitään. Tunnekylmyys?

Hänellä on 4-5 suhdetta takana, kaksi pidempää, loput lyhyempää. Sitten muita irtosäätöjä ollut välissä. Hän kokee että on iloisempi yksinään. En tiedä kuinka vahvat tunnelukot ovat hänellä, mutta sisimmässään aivan varmasti haluaa toimivan suhteen.

Korkkia en aukase vaan selvitän asiat itse sekä pyrin puhumaan muille. Toivottavasti kesällä on jotain valoa edessä! Ja tämän sopan jälkeen ei kyllä ole henkisiä voimavaroja muutenkuin keskittymään itseeni.

*Tuli hyvin sekavaa settiä*

 

[Dr. Who]

@SKYTRiXSHA Hyviä ajatuksia.

Tässä nyt henkisesti oikeastaan jo eroamassa vaikka viimeistä niittiä ei vielä annettu. Tuskinpa tässä enää henkisesti tai parisuhteen tasolla voi asioita korjata. Mä en tiedä olenko itse vain niin "vajaa" ihminen vai onko toisessa niin paljon rikkinäisiä piirteitä, jotka sitten heijastaa itseeni kun hänelle ei mikään riitä tai muuten vain valittaa hyvinkin usein asioista (omin sanoin ei valita vaan se on hänen tapansa). Tottakai minussa on kehitettävää kuten henkinen läsnäolo, muiden parempi huomioiminen, sosiaaliset etiketit, jne.. Eli jos tässä suhteessa jotain positiivista niin hän on aika selkeästi mitenkään yhtään kaunistamatta kertonut ne piirteet, joita minussa on kehitettävää, enkä niitä kiellä.

No sitten muita ajatuksia.. Tässä muutaman päivän ollut täysi henkinen sekä fyysinen eristäytyminen minusta, mitä nyt jotain puhunut mulle. Saatiin sitten vihdoin asioita puhumalla tilannetta paremmaksi. Kuten hänen edellisistä suhteissaan, tässäkin hän kokee se, että minun omat asiat kiinnostaa paljon enemmän kuin hän itse. Eihän mulla kovin kummoisia harrastuksia edes ole saati aikaa vieviä, kuntosali ainoa, jossa hän on ravannut mukana. Tähänkin mainitsin, että mä voin käydä useinkin reenaa silloin kun mulla on se vapaa hetki (muksu nukkuu, hän töissä jne..). Tähän hän sitten sanoi, että enkö mä halua käydä hänen kanssaan enää treenaa? Tarkoitus nyt oli kuitenkin se, että meillä on enemmän yhteistä aikaa missä ollaan oikeasti läsnä toisille.

Kuitenkin, ei ole läsnäoloa ja omat asiat vain kiinnostaa. Sitten on iso ristiriita siinä, että hän kokee ettei häntä kosketeta tai että ei ole seksiä. No jos on etääntymistä tai muuten kylmää meininkinä, ei siinä oikeasti seksiä tule puolin ja toisin. Mulla on alkanut helposti menemään asioita tunteisiin, koska hän tuntuu sanovan pienistäkin asioista rumasti (vaikka hänen kielellään ei ole näin, vaan se on hänen tapansa ilmaista asia).

Vaikka hän onkin ulospäinsuuntautuneisempi sekä ottaa minua paremmin muut huomioon, en koe olevani surkea siinä. Kyllä mä hänen muksunsa kanssa olen ja leikin, sekä olen heidän kanssaan. Yhteinen aika jäänyt toki vähemmälle. Mutta siis ylipäätään jos asiat ilmaistaa jatkuvasti "negatiivisen" sävyin niin eihän asiat etene.

Olen myös hänelle puhunut omista fiiliksistä. Onhan 29-vuotiaan "huolettomasta" elämästä lapsiperhearkeen iso hyppäys ja on ollut iso prosessi muuntautua vastuullisempaan asemaan ja olen ainakin kerran ottanut asian puheeksi, että hänen muksunsa olisi ollut välillä taakkana (asian olisin voinut ilmaista paremmin). Selitin ettei se ole siitä, että hän oikeasti olisi ollut taakkana, vaan omat tunteet yhdisti sen siihen, ettei ole omaa aikaa tarpeeksi (ja hänen korkea vaativuus muksuansa kohtaan). Olen aina ottanut keskustelut hyvin hyvin asialliseen sävyyn ja kehityksen muodossa. Toinen tuntuu usein hyökkäävän ja asiat menee mustavalkoisesti.

Varmasti olen omilla toimilla ja piirteilläni aiheuttanut kränää tähä soppaan ja näiden osalta aion parantaa, mutta kyllä mä koen, että naisystäväni on englannin kielen termein hyvinkin "needy" eli tarvitseva. Helposti "kiukutellaan" tai tuodaan asia ilmi niin, että jää oikeastaan itselleni luu kurkkuun. Loppupeleissä asiat ei toimi kun hän ei yksinkertaisesti pysty droppaa egoansa ja minä taas sitten olen valmis droppaa sitä vähä liiankin paljon. Riidoissa hän on se joka puhuu, mina olen hiljaisempi. Hän kokee mun hiljaisuuden samana kuin että hänelle huudettaisiin. No en mä ole ollut täysin hiljaa, vaan kertonut siinä niin paljon omin sanoin kuin mahdollista ja siihen perään, että mä tarvitsen aikaa ajatella tai sitten kirjoittaa paperille koska silloin mä olen paljon parempi ilmaisee itseäni. En kuitenkaan ole koskaan lähtenyt riitelytilanteesta pois.

Tuli esiin myös se, että vaadin häneltä (?) käydä lenkillä, salilla, muutoksia hänen muksun kasvatuksen suhteen, käydä mun porukoilla, käydä siellä täällä.. Ainut asia josta olen nillittänyt on ruokailujutut, jos jotain negatiivista. Muuten mitään en ole vaatinut. Ja perusarjen yhteinen aika esim sohvalla ei kuulemma ole se mitä hän haluaa meidän kaikkien yhdessäololta. Onhan sitä kaikkea muutakin tehnyt, vaikka tässä korona-aikaan ei mitää ihmeellistä olekaan tehty. Lapsen kanssa se arki nyt on vain aika yksinkertaista, eikä se minua haittaa. Haluaa läsnäoloa, mutta sitten se on kuitenkin väärällä tavalla olevaa läsnäoloa.

Mä olen hänelle epälooginen ja ristiriita puheissa. No sikäli kun muutokset ei tapahdu sormia napsauttamalla. Jos mulla on intohimo kuntosaliin, niin sen kanssa kompromissin tekeminen, parempi aikatauluttaminen ja sen sijaan oikeasti yhdessäoloa heidän kanssaan enemmän ei ole päivän prosessi. Eikä asiaa helpota se, että asiat ilmaistaan negatiivisesti sen sijaan että voisi pyytää nätisti miten hän asiat kokee.

Jos jotain tässä suhteessa jää kaipaamaan niin hyvä estoton seksi ja ajatus tulevaisuudesta. Näin introverttina oli kyllä todella mahtava päästä tutustumaan hänen kavereihinsa ja tehtyä enemmän extemporee jota jää kaipaamaan. Miksei yksin voi tehdä näitä? Ei se tunnu samalta tai sitten en ole vain löytänyt sisäistä onnea. Ja tunteet kyllä heittää aivan laidasta laitaan kun ajattelee menneitä hyviä yhteisiä aikoja.

Tuntuu paljo paremmalta kun saa tänne foorumille kirjoiteltua. Tulen kirjoittaa lisää. Kunhan saa ajatuksia pihalle.

Joskus puhuttiin menneistä erokuvioista ja tunteista. Hänellä ei kuulemma edes ole ollut sellaisia surkeita aikoja eron kohdalla jos ei edellistä suhdetta lasketa. Vaikea uskoa, koska itse olen X ajan aivan maassa ja ei pysty tekemään oikeastaan mitään. Tunnekylmyys?

Hänellä on 4-5 suhdetta takana, kaksi pidempää, loput lyhyempää. Sitten muita irtosäätöjä ollut välissä. Hän kokee että on iloisempi yksinään. En tiedä kuinka vahvat tunnelukot ovat hänellä, mutta sisimmässään aivan varmasti haluaa toimivan suhteen.

Korkkia en aukase vaan selvitän asiat itse sekä pyrin puhumaan muille. Toivottavasti kesällä on jotain valoa edessä! Ja tämän sopan jälkeen ei kyllä ole henkisiä voimavaroja muutenkuin keskittymään itseeni.

*Tuli hyvin sekavaa settiä*

On kyllä niin sekava tapaus että eiköhän se ole vain helpompi jatkaa yksin matkaa? Miten ihmiset saakin parisuhteesta noin jäätävää sekoilua?

 

[Markqq]

On kyllä niin sekava tapaus että eiköhän se ole vain helpompi jatkaa yksin matkaa? Miten ihmiset saakin parisuhteesta noin jäätävää sekoilua?

Mun edellinen suhde kesti melkein 6 vuotta. Kyseessä oli enemmän kaverillinen. Toki asiat toimi ihan hyvin eikä siinä mitään. Sen enempää paneutumatta syihin eroon, siinä ei ollut mitään sekoiluja. Tosin tunnepuoli ei ollut niin vahvasti läsnä. Ero kyllä tuntui pahalta.

Tämä nykyinen on sitten aivan erilainen. Sitä vasta tässä vaiheessa vasta tajuaa kuinka paljon tunteet ja henkinen olo vaikuttaa koko fyysiseen olemukseen. Mä en edes tiedä voiko tää olla jo jotain alkavaa masennusta itselläni. Mennyt jo useamman päivän niin, että jatkuva alakulo ja kiinnostus tehdä asioita hälvenee. Töissäkin ajatukset rullaa ympyrää.

 

[smartti]

Yrität samoja metodeja kerta toisensa jälkeen ratkaistaksesi ongelmasi - odotatko erilaisia tuloksia vieläkin? Tähän mennessä olet saavuttanut vain lisää surua ja murhetta sekä pohdit että alkaako jo varsinainen masennus orastaa.

Keskity itsellesi tärkeisiin asioihin eli juurikin siihen salilla hillumiseen. Älä anna toisten määrittää mitä sinä saat tehdä ja milloin. Yksikään nainen (saati mies) ei sinua kunnioita jos luovut itsellesi rakkaista asioista miellyttääksesi muita. Uskalla olla oma itsesi ja päästä elämääsi ihmisiä jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Tuo nykyinen nainen ei ole sellainen jota kannattaisia katsella.

 

[Manual]

Eiköhän tähän jos johonkin päde perinteinen neuvo: jätä se.

 

[SKYTRiXSHA]

Mun edellinen suhde kesti melkein 6 vuotta. Kyseessä oli enemmän kaverillinen. Toki asiat toimi ihan hyvin eikä siinä mitään. Sen enempää paneutumatta syihin eroon, siinä ei ollut mitään sekoiluja. Tosin tunnepuoli ei ollut niin vahvasti läsnä. Ero kyllä tuntui pahalta.

Tämä nykyinen on sitten aivan erilainen. Sitä vasta tässä vaiheessa vasta tajuaa kuinka paljon tunteet ja henkinen olo vaikuttaa koko fyysiseen olemukseen. Mä en edes tiedä voiko tää olla jo jotain alkavaa masennusta itselläni. Mennyt jo useamman päivän niin, että jatkuva alakulo ja kiinnostus tehdä asioita hälvenee. Töissäkin ajatukset rullaa ympyrää.

Ajattele itseäsi, älä häntä.
Jos susta se ei tunnu oikealta ja parisuhteesta on hirveästi taakkaa niin silloin parempi on etsiä joku toinen.

Mulla on täysin sama ongelma tosin, ajattelen liikaa toista ja omat fiilikset jää sitten sinne taustalle, olen kai epäitsekäs tai tyhmä tai molemmat.
Kuntosali on hyvä juttu, käy vaikka joka päivä ja sitten silloin tällöin hänen kanssa kun voi, jos se nainen ei ihan sekaisin ole niin ei se siitä nipota.

Itsekin näin eronneena aloittanut käymään aktiivisemmin jotta elämässä on jotain sisältöä, ja se on aina kotiinpäin.

 

[Markqq]

Ajattele itseäsi, älä häntä.
Jos susta se ei tunnu oikealta ja parisuhteesta on hirveästi taakkaa niin silloin parempi on etsiä joku toinen.

Mulla on täysin sama ongelma tosin, ajattelen liikaa toista ja omat fiilikset jää sitten sinne taustalle, olen kai epäitsekäs tai tyhmä tai molemmat.
Kuntosali on hyvä juttu, käy vaikka joka päivä ja sitten silloin tällöin hänen kanssa kun voi, jos se nainen ei ihan sekaisin ole niin ei se siitä nipota.

Itsekin näin eronneena aloittanut käymään aktiivisemmin jotta elämässä on jotain sisältöä, ja se on aina kotiinpäin.

Niin. Itte myös ajattelen liikaa toisia ja siihen päälle ylianalysoinnit. Kyllähä sitä jos joka päivä käyn niin tulisi sanomista. Mä luulen että enemmän juttu lienee siinä että yksinmeno salille on ok kunhan puolison läsnäolotarve on täytetty, muuten se kääntyy negatiiviseksi. Siis minulla on myös aika iso läsnäolotarve ja myös läheiseen yhdessäoloon, mutta en vaadi sitä toiselta. Me tulemme myös hyvin erilaisesta perheestä. Mun perheessä ei juurikaa aikuiset leikkiny lasten kanssa ja oltiin aika paljon itsekseen versus puolisolla vastakohtaisia toimia. Tosin mä olen muuttunu tuosta aika hyvin ja osaan olla mukana. Toiselle se ei vaan riitä. Monessa asiassa päästään siihen, että hän haluaisi miehen olevan juuri senkaltainen kuin hän itse on.

Tuli muute asia mieleen jossa hän mainitsi, että ei suhteessa tarvitse kysyä tai pyytää läheisyyttä.. No mun mielestä kyllä välillä tarvitsee. Ei me aina olla valmiita antamaan tai ottamaan sitä riippuen ihan päivästä ja tilanteesta. Se, että jättää sanomatta on mun mielestä paljon pahempi kuin oikeasti pyytää toista tulemaan iholle.

Mielenkiintoista miten nykyään on jo aika tehokkaat työkalut omien tunteiden selvittämiseen. Tunteet saa aika helposti ulos itsekseen.

Kuinka kauan sulla meni käsitellä eronjälkeiset asiat? Mitä kaikkea pohdit mielessä ja mitkä olivat ne vaikeimmat asiat päästä yli? Edellisestä erostasi ei tosin ole kuin lyhyt aika, mutta olisi kiva kuulla.

 

[SKYTRiXSHA]

Niin. Itte myös ajattelen liikaa toisia ja siihen päälle ylianalysoinnit. Kyllähä sitä jos joka päivä käyn niin tulisi sanomista. Mä luulen että enemmän juttu lienee siinä että yksinmeno salille on ok kunhan puolison läsnäolotarve on täytetty, muuten se kääntyy negatiiviseksi. Siis minulla on myös aika iso läsnäolotarve ja myös läheiseen yhdessäoloon, mutta en vaadi sitä toiselta. Me tulemme myös hyvin erilaisesta perheestä. Mun perheessä ei juurikaa aikuiset leikkiny lasten kanssa ja oltiin aika paljon itsekseen versus puolisolla vastakohtaisia toimia. Tosin mä olen muuttunu tuosta aika hyvin ja osaan olla mukana. Toiselle se ei vaan riitä. Monessa asiassa päästään siihen, että hän haluaisi miehen olevan juuri senkaltainen kuin hän itse on.

Tuli muute asia mieleen jossa hän mainitsi, että ei suhteessa tarvitse kysyä tai pyytää läheisyyttä.. No mun mielestä kyllä välillä tarvitsee. Ei me aina olla valmiita antamaan tai ottamaan sitä riippuen ihan päivästä ja tilanteesta. Se, että jättää sanomatta on mun mielestä paljon pahempi kuin oikeasti pyytää toista tulemaan iholle.

Mielenkiintoista miten nykyään on jo aika tehokkaat työkalut omien tunteiden selvittämiseen. Tunteet saa aika helposti ulos itsekseen.

Kuinka kauan sulla meni käsitellä eronjälkeiset asiat? Mitä kaikkea pohdit mielessä ja mitkä olivat ne vaikeimmat asiat päästä yli? Edellisestä erostasi ei tosin ole kuin lyhyt aika, mutta olisi kiva kuulla.

Edelleenhän sitä tietenkin käsittelen ja analysoin, eniten ehkä harmittaa yksinäisyys mutta rankka salitreeni ja työt pitää hyvin kaiken ainakin toistaiseksi kasassa.

 

[Markqq]

Edelleenhän sitä tietenkin käsittelen ja analysoin, eniten ehkä harmittaa yksinäisyys mutta rankka salitreeni ja työt pitää hyvin kaiken ainakin toistaiseksi kasassa.

Yksinäisyys. Se kuulostaa tutulta. Mulla pyörii myös ne hyvät hetket yhdessä jotka väistämättä pistää hanat auki. Lisäksi niinkuin viestissäni mainitsin, se mitä jää elämästä pois. No tähän voisi vastata että elä omannäköistä elämää ja tee niitä asioita mistä nautit. Ei ole niin yksinkertaista kuitenkaan.

Onko sulla kavereita tai ystäviä? Mulla on onneksi mutta ei kovin paljoa. Eli pääsen asioista kertomaan myös muille.

Kuinka sitten saavuttaa se tasainen tyytyväisyys ja hyvä olo yksin ja ilman muita? Näihin löytyy vaikka mitä oppikirjoja, mutta käytännössä tämä on todella vaikeaa. Eron kohdalla se, että ei elä menneisyydessä tai tulevaisuudessa on lähestulkoon mahdotonta. Kun jos asiat on käsitelly niin silloin aukeaa mahdollisuus henkiseen kasvuun ja tietoiseen läsnäoloon.

Olen enemmän tai vähemmän tehnyt mindfulnessia ja meditointia, mutta tällä hetkellä siihen ei pysty.

 

[SKYTRiXSHA]

Yksinäisyys. Se kuulostaa tutulta. Mulla pyörii myös ne hyvät hetket yhdessä jotka väistämättä pistää hanat auki. Lisäksi niinkuin viestissäni mainitsin, se mitä jää elämästä pois. No tähän voisi vastata että elä omannäköistä elämää ja tee niitä asioita mistä nautit. Ei ole niin yksinkertaista kuitenkaan.

Onko sulla kavereita tai ystäviä? Mulla on onneksi mutta ei kovin paljoa. Eli pääsen asioista kertomaan myös muille.

Kuinka sitten saavuttaa se tasainen tyytyväisyys ja hyvä olo yksin ja ilman muita? Näihin löytyy vaikka mitä oppikirjoja, mutta käytännössä tämä on todella vaikeaa. Eron kohdalla se, että ei elä menneisyydessä tai tulevaisuudessa on lähestulkoon mahdotonta. Kun jos asiat on käsitelly niin silloin aukeaa mahdollisuus henkiseen kasvuun ja tietoiseen läsnäoloon.

Olen enemmän tai vähemmän tehnyt mindfulnessia ja meditointia, mutta tällä hetkellä siihen ei pysty.

On noita jonkin verran, pääasiassa työkavereita mutta sitten pari ihan ystävää. Että sentään juttuseuraa on.

 

[kasa]

@SKYTRiXSHA Hyviä ajatuksia.

Tässä nyt henkisesti oikeastaan jo eroamassa vaikka viimeistä niittiä ei vielä annettu. Tuskinpa tässä enää henkisesti tai parisuhteen tasolla voi asioita korjata. Mä en tiedä olenko itse vain niin "vajaa" ihminen vai onko toisessa niin paljon rikkinäisiä piirteitä, jotka sitten heijastaa itseeni kun hänelle ei mikään riitä tai muuten vain valittaa hyvinkin usein asioista (omin sanoin ei valita vaan se on hänen tapansa). Tottakai minussa on kehitettävää kuten henkinen läsnäolo, muiden parempi huomioiminen, sosiaaliset etiketit, jne.. Eli jos tässä suhteessa jotain positiivista niin hän on aika selkeästi mitenkään yhtään kaunistamatta kertonut ne piirteet, joita minussa on kehitettävää, enkä niitä kiellä.

No sitten muita ajatuksia.. Tässä muutaman päivän ollut täysi henkinen sekä fyysinen eristäytyminen minusta, mitä nyt jotain puhunut mulle. Saatiin sitten vihdoin asioita puhumalla tilannetta paremmaksi. Kuten hänen edellisistä suhteissaan, tässäkin hän kokee se, että minun omat asiat kiinnostaa paljon enemmän kuin hän itse. Eihän mulla kovin kummoisia harrastuksia edes ole saati aikaa vieviä, kuntosali ainoa, jossa hän on ravannut mukana. Tähänkin mainitsin, että mä voin käydä useinkin reenaa silloin kun mulla on se vapaa hetki (muksu nukkuu, hän töissä jne..). Tähän hän sitten sanoi, että enkö mä halua käydä hänen kanssaan enää treenaa? Tarkoitus nyt oli kuitenkin se, että meillä on enemmän yhteistä aikaa missä ollaan oikeasti läsnä toisille.

Kuitenkin, ei ole läsnäoloa ja omat asiat vain kiinnostaa. Sitten on iso ristiriita siinä, että hän kokee ettei häntä kosketeta tai että ei ole seksiä. No jos on etääntymistä tai muuten kylmää meininkinä, ei siinä oikeasti seksiä tule puolin ja toisin. Mulla on alkanut helposti menemään asioita tunteisiin, koska hän tuntuu sanovan pienistäkin asioista rumasti (vaikka hänen kielellään ei ole näin, vaan se on hänen tapansa ilmaista asia).

Vaikka hän onkin ulospäinsuuntautuneisempi sekä ottaa minua paremmin muut huomioon, en koe olevani surkea siinä. Kyllä mä hänen muksunsa kanssa olen ja leikin, sekä olen heidän kanssaan. Yhteinen aika jäänyt toki vähemmälle. Mutta siis ylipäätään jos asiat ilmaistaa jatkuvasti "negatiivisen" sävyin niin eihän asiat etene.

Olen myös hänelle puhunut omista fiiliksistä. Onhan 29-vuotiaan "huolettomasta" elämästä lapsiperhearkeen iso hyppäys ja on ollut iso prosessi muuntautua vastuullisempaan asemaan ja olen ainakin kerran ottanut asian puheeksi, että hänen muksunsa olisi ollut välillä taakkana (asian olisin voinut ilmaista paremmin). Selitin ettei se ole siitä, että hän oikeasti olisi ollut taakkana, vaan omat tunteet yhdisti sen siihen, ettei ole omaa aikaa tarpeeksi (ja hänen korkea vaativuus muksuansa kohtaan). Olen aina ottanut keskustelut hyvin hyvin asialliseen sävyyn ja kehityksen muodossa. Toinen tuntuu usein hyökkäävän ja asiat menee mustavalkoisesti.

Varmasti olen omilla toimilla ja piirteilläni aiheuttanut kränää tähä soppaan ja näiden osalta aion parantaa, mutta kyllä mä koen, että naisystäväni on englannin kielen termein hyvinkin "needy" eli tarvitseva. Helposti "kiukutellaan" tai tuodaan asia ilmi niin, että jää oikeastaan itselleni luu kurkkuun. Loppupeleissä asiat ei toimi kun hän ei yksinkertaisesti pysty droppaa egoansa ja minä taas sitten olen valmis droppaa sitä vähä liiankin paljon. Riidoissa hän on se joka puhuu, mina olen hiljaisempi. Hän kokee mun hiljaisuuden samana kuin että hänelle huudettaisiin. No en mä ole ollut täysin hiljaa, vaan kertonut siinä niin paljon omin sanoin kuin mahdollista ja siihen perään, että mä tarvitsen aikaa ajatella tai sitten kirjoittaa paperille koska silloin mä olen paljon parempi ilmaisee itseäni. En kuitenkaan ole koskaan lähtenyt riitelytilanteesta pois.

Tuli esiin myös se, että vaadin häneltä (?) käydä lenkillä, salilla, muutoksia hänen muksun kasvatuksen suhteen, käydä mun porukoilla, käydä siellä täällä.. Ainut asia josta olen nillittänyt on ruokailujutut, jos jotain negatiivista. Muuten mitään en ole vaatinut. Ja perusarjen yhteinen aika esim sohvalla ei kuulemma ole se mitä hän haluaa meidän kaikkien yhdessäololta. Onhan sitä kaikkea muutakin tehnyt, vaikka tässä korona-aikaan ei mitää ihmeellistä olekaan tehty. Lapsen kanssa se arki nyt on vain aika yksinkertaista, eikä se minua haittaa. Haluaa läsnäoloa, mutta sitten se on kuitenkin väärällä tavalla olevaa läsnäoloa.

Mä olen hänelle epälooginen ja ristiriita puheissa. No sikäli kun muutokset ei tapahdu sormia napsauttamalla. Jos mulla on intohimo kuntosaliin, niin sen kanssa kompromissin tekeminen, parempi aikatauluttaminen ja sen sijaan oikeasti yhdessäoloa heidän kanssaan enemmän ei ole päivän prosessi. Eikä asiaa helpota se, että asiat ilmaistaan negatiivisesti sen sijaan että voisi pyytää nätisti miten hän asiat kokee.

Jos jotain tässä suhteessa jää kaipaamaan niin hyvä estoton seksi ja ajatus tulevaisuudesta. Näin introverttina oli kyllä todella mahtava päästä tutustumaan hänen kavereihinsa ja tehtyä enemmän extemporee jota jää kaipaamaan. Miksei yksin voi tehdä näitä? Ei se tunnu samalta tai sitten en ole vain löytänyt sisäistä onnea. Ja tunteet kyllä heittää aivan laidasta laitaan kun ajattelee menneitä hyviä yhteisiä aikoja.

Tuntuu paljo paremmalta kun saa tänne foorumille kirjoiteltua. Tulen kirjoittaa lisää. Kunhan saa ajatuksia pihalle.

Joskus puhuttiin menneistä erokuvioista ja tunteista. Hänellä ei kuulemma edes ole ollut sellaisia surkeita aikoja eron kohdalla jos ei edellistä suhdetta lasketa. Vaikea uskoa, koska itse olen X ajan aivan maassa ja ei pysty tekemään oikeastaan mitään. Tunnekylmyys?

Hänellä on 4-5 suhdetta takana, kaksi pidempää, loput lyhyempää. Sitten muita irtosäätöjä ollut välissä. Hän kokee että on iloisempi yksinään. En tiedä kuinka vahvat tunnelukot ovat hänellä, mutta sisimmässään aivan varmasti haluaa toimivan suhteen.

Korkkia en aukase vaan selvitän asiat itse sekä pyrin puhumaan muille. Toivottavasti kesällä on jotain valoa edessä! Ja tämän sopan jälkeen ei kyllä ole henkisiä voimavaroja muutenkuin keskittymään itseeni.

*Tuli hyvin sekavaa settiä*

Kuulostaa minulle siltä, että te yritätte selvittää omia toisesta johtumattomia ongelmia keskenänne. Kannattaisi keskittyä siihen oman tunne-elämänsä kuntoon laittamiseen, siihen ei kumppani oikeastaan voi auttaa paljoakaan. Jos kumppani ei halua itse käydä tätä prosessia, niin mulle se on melkoinen red-flag. Exäni ei halunnut, syytti vain minua ja nyt hän on sitten exä. Itselläni on nyt sitten kevyempi olo ja elämässäni olen päässyt eteenpäin, vaikka ei nyt vielä pidempää suhdetta olekaan.

 

[Markqq]

Kuulostaa minulle siltä, että te yritätte selvittää omia toisesta johtumattomia ongelmia keskenänne. Kannattaisi keskittyä siihen oman tunne-elämänsä kuntoon laittamiseen, siihen ei kumppani oikeastaan voi auttaa paljoakaan. Jos kumppani ei halua itse käydä tätä prosessia, niin mulle se on melkoinen red-flag. Exäni ei halunnut, syytti vain minua ja nyt hän on sitten exä. Itselläni on nyt sitten kevyempi olo ja elämässäni olen päässyt eteenpäin, vaikka ei nyt vielä pidempää suhdetta olekaan.

Hyvät pointit. Tässä on viikkoja ellei kuukausia miettinyt ja pohtinut riitojen kierrettä mitkä ovat lähteneet minusta itsestäni. Olen pitkälti löytänyt omista käytöstavoista (ja tunne-elämästä) johtavat ongelmat -> heijastaa negatiivisesti häneen, joka sitten heijastaa minuun takaisin. Ja sitten hänen omat ongelmansa jotka heijastaa minuun ja sitten takaisin häneen. Ja kierre on valmis.

Hyvä muistaa kun oma tunne antaa ottaa valtaansa jostain - pysähtyä miettimään, että mistä se nyt tulee.

 

[Kukkaruukku 123]

Nyt ajauduttu reilut kaksi vuotta kestäneessä parisuhteessa siihen tilanteeseen, että en usko että jaksan enää pidemmälle. Syitä on monia ja toinen osapuoli ei ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää, mutta hyvin erilaiset elämäntavat joista ehkä suurimpana "toinen aina menossa, töissä ja harrastamassa, toinen aina kotona kaipaamassa yhteistä aikaa" ovat nyt ajaneet siihen tilanteeseen että en usko yhteisen elämän olevan korjattavissa ja haluaisin eron. Toinen osapuoli ei sitä halua, sen tiedän jo valmiiksi.

Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi ihan käytännössä järjestellä tuo erilleen muutto? Kämppä on omani ja jään tähän itse asumaan, exälle pitäisi löytää joku luukku. Mielelläni autan, mutta veikkaan että ex ei tule olemaan kovin yhteistyökykyinen. Kämppää tuskin löytyy aivan sormia napsauttamalla, mietin että jos jompi kumpi lähtisi hetkeksi vaikka vanhempien luokse. Samassa tilanteessa olleet, miten te hoiditte tämän osuuden?

 

[mestarikokki]

Nyt ajauduttu reilut kaksi vuotta kestäneessä parisuhteessa siihen tilanteeseen, että en usko että jaksan enää pidemmälle. Syitä on monia ja toinen osapuoli ei ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää, mutta hyvin erilaiset elämäntavat joista ehkä suurimpana "toinen aina menossa, töissä ja harrastamassa, toinen aina kotona kaipaamassa yhteistä aikaa" ovat nyt ajaneet siihen tilanteeseen että en usko yhteisen elämän olevan korjattavissa ja haluaisin eron. Toinen osapuoli ei sitä halua, sen tiedän jo valmiiksi.

Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi ihan käytännössä järjestellä tuo erilleen muutto? Kämppä on omani ja jään tähän itse asumaan, exälle pitäisi löytää joku luukku. Mielelläni autan, mutta veikkaan että ex ei tule olemaan kovin yhteistyökykyinen. Kämppää tuskin löytyy aivan sormia napsauttamalla, mietin että jos jompi kumpi lähtisi hetkeksi vaikka vanhempien luokse. Samassa tilanteessa olleet, miten te hoiditte tämän osuuden?

No jos se kerta on sun kämppä, niin tietenkin jäät itse sinne ja exä muuttaa sitten vaikka vanhemmilleen asumaan hetkeksi jos päätätte erota.

Ihan mielenkiinnosta, kumpi on se joka on aina menossa ja kumpi se kotona hilluva?

 

[taski]

Mulla exä otti samassa tilanteessa itseensä niin että lähti seuraavana päivänä pakkaamatta, meni äidilleen asumaan ja ilmoitti että tulee x viikonloppuna pakkaamaan kamansa, voitko olla silloin jossain muualla? No itse mökkeilin ja nainen hoiti kamansa muualle. Meni itseni kannalta helposti. Muuten erossa jäi kysymysmerkkejä kun hän ei suostunut aiheesta keskustelemaan käytännössä ollenkaan kun kerroin kantani että olisi varmaan parasta erota.

 

[MaLin]

Mulla exä otti samassa tilanteessa itseensä niin että lähti seuraavana päivänä pakkaamatta, meni äidilleen asumaan ja ilmoitti että tulee x viikonloppuna pakkaamaan kamansa, voitko olla silloin jossain muualla? No itse mökkeilin ja nainen hoiti kamansa muualle. Meni itseni kannalta helposti. Muuten erossa jäi kysymysmerkkejä kun hän ei suostunut aiheesta keskustelemaan käytännössä ollenkaan kun kerroin kantani että olisi varmaan parasta erota.

No mitäs keskustelemista siinä enää on jos ilmoitat selkeästi että eiköhän panna kamat jakoon?

 

[taski]

Muissa eroissa on ainakin jonkun verran analysoitu syitä ja ainakin olen itse pystynyt sen verran aikuismaisesti keskustelemaan asiasta että välit on säilyneet.

Tästä jäi itselle vähän sellaiset fiilikset että asia tuli hänelle "Puskista" ja olen itsekeskeinen mulkku kun haluan erota ja toimintani on todella loukkaavaa. Kuitenkin olin eroon johtavista asioista yrittänyt keskustella jo yli vuoden ajan, mutta mitään muutosta ei tapahtunut niin ei minullakaan sitten loputon kärsivällisyys ole ja ajattelin että mikäli ei kiinnosta edes koittaa niin lienee parasta erota ennen kuin on lapsia / asuntolainaa / mitämuuta.

 

[Markqq]

Säilyi välit tai ei niin erossa olisi todellakin aikuismaista käydä asiat läpi mitkä kaivaa mieltä ja saada vastauksia. Molemmat hyötyvät siitä.

 

[MaLin]

Muissa eroissa on ainakin jonkun verran analysoitu syitä ja ainakin olen itse pystynyt sen verran aikuismaisesti keskustelemaan asiasta että välit on säilyneet.

Ymmärrän että jos on lapsia, joita teillä ei ilmeisesti ole, yritetään tai jopa olisi suotavaa säilyttää sivistyneet välit.

Mutta miksi pitää pysyä ystävänä entisen kumppanin kanssa? En kyllä ymmärrä...

 

[Kvarkki]

Miksi sitä riidoissakaan pitäisi erota? En mä kyllä taskin viestistä sellaista kuvaa saanut, että erityisesti ystävinä tarvis pysyä vaikka sivistyneesti ero hoidettaisiin. Enemmän moikataan kun nähdään -tyylinen (ei nähdä) suhde exään.

 

[MaLin]

Säilyi välit tai ei niin erossa olisi todellakin aikuismaista käydä asiat läpi mitkä kaivaa mieltä ja saada vastauksia. Molemmat hyötyvät siitä.

Hyötyvät millä tavalla? @taski kertoi että haluaa erota, nainen kävi hakemassa kamansa pois. Aivan oikein. Itselle käynyt kerran sama mutta roolit toisin päin. Kävin hakee kamani pois ja itkin sitten muualla asiaa.

Jos toinen on itsekseen työstänyt asiaa niin pitkälle että saa kakistettua ulos halunsa erota niin ei siinä tarvitse enää "analysoida".

 

[Ed!]

Nyt ajauduttu reilut kaksi vuotta kestäneessä parisuhteessa siihen tilanteeseen, että en usko että jaksan enää pidemmälle. Syitä on monia ja toinen osapuoli ei ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää, mutta hyvin erilaiset elämäntavat joista ehkä suurimpana "toinen aina menossa, töissä ja harrastamassa, toinen aina kotona kaipaamassa yhteistä aikaa" ovat nyt ajaneet siihen tilanteeseen että en usko yhteisen elämän olevan korjattavissa ja haluaisin eron. Toinen osapuoli ei sitä halua, sen tiedän jo valmiiksi.

Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi ihan käytännössä järjestellä tuo erilleen muutto? Kämppä on omani ja jään tähän itse asumaan, exälle pitäisi löytää joku luukku. Mielelläni autan, mutta veikkaan että ex ei tule olemaan kovin yhteistyökykyinen. Kämppää tuskin löytyy aivan sormia napsauttamalla, mietin että jos jompi kumpi lähtisi hetkeksi vaikka vanhempien luokse. Samassa tilanteessa olleet, miten te hoiditte tämän osuuden?

Samassa tilanteessa olleena.. älä vain sano että "voit olla täällä niin kauan kuin tarvii"..6 kuukauden jälkeen piti itse etsiä exälle asunto ja maksaa takuuvuokra

 

[MaLin]

Miksi sitä riidoissakaan pitäisi erota? En mä kyllä taskin viestistä sellaista kuvaa saanut, että erityisesti ystävinä tarvis pysyä vaikka sivistyneesti ero hoidettaisiin. Enemmän moikataan kun nähdään -tyylinen (ei nähdä) suhde exään.

En minäkään ole riidoissa ikinä eronnut. Mutta enpä toisaalta ole niitä eroja ruvennut "analysoimaan". Kaikkia voin vielä moikata jos joskus näen.

edit. Muokkaan vähän sanamuotoja. En ole ruvennut eroja analysoimaan tämän entisen naisen kanssa ja kaikkia olen nähnyt joskus jossain ja on perus kuulumiset vaihdettu. Tyyliin, mitä kuuluu noni oli mukava nähdä heippa.

 

[taski]

En nyt varsinaisesti minään sydänystävänä tarkoittanut säilyä.
Tuossa "haluan erota, muija haki kamansa pois" tyylissä oli vain se ongelma että mistään tavaroiden jaosta tmv. ei voinut keskustella mitään. Sen verran kuitenkin kuunteli kun ehdotin että auton hän voi pitää Oli sen verran halpa etten jaksanut siitä alkaa mitään mussuttaa. Onhan se vähän haasteellista sopia että kuka mitäkin ottaa jos toinen painaa itkien ovista pihalle ja sen jälkeen kommunikointi vain välikäsien kautta eikä mielellään sieltäkään. Painotan että en ollut missään vieraissa käynyt, ei ollut toista katsottuna valmiiksi tai mitään muutakaan sen kaltaista mutta siitä huolimatta ero oli paremmalta puoliskolta ihmeellinen ragequit.

 

[Markqq]

Hyötyvät millä tavalla? @taski kertoi että haluaa erota, nainen kävi hakemassa kamansa pois. Aivan oikein. Itselle käynyt kerran sama mutta roolit toisin päin. Kävin hakee kamani pois ja itkin sitten muualla asiaa.

Jos toinen on itsekseen työstänyt asiaa niin pitkälle että saa kakistettua ulos halunsa erota niin ei siinä tarvitse enää "analysoida".

Meinasin että ei jää selvittämättömiä asioita. Ainakin se jätettävä osapuoli kaipaa vastauksia.

 

[Rapilysin]

Jouduin niin sanotusti kiven ja kovan paikan väliin. Mulla on parisuhde, josta olen nyt viimeaikoina alkanut löytää melko toksisiakin käytösmalleja. Lyhyesti sanottuna omia tarpeitani ei kuunnella ja seuraa armoton paskamyrsky jos unohdan mitä tahansa naurettavista säännöistä mitä avopuolisoni on mulle keksinyt. En oikein edes tiedä missä vaiheessa olen mennyt ns. tossun alle, koska kymmenen vuotta sitten suhteen alussa nykyinen avovaimoni oli jopa melkein arka ja hiukan sellainen joo-joo-nainen, jolle aina kävi kaikki. Seksiä on tainnut tänä vuonna olla kolme kertaa ja tällöinkin puoliso lähinnä maannut paikallaan sen aikaa, että toimitus on ohi.

Tilannetta on vaikea kuvata kattavasti ulkopuolisille, mutta käytännössä kaikki on naisen kontrollissa ja jos yritän tehdä päätöstä pienestäkin asiasta niin siitä heittäydytään helvetin dramaattisesti poikkiteloin. Yleensä annan periksi, koska olen tehnyt niin viimeiset 3-4 vuotta. Jos taistelen vastaan, niin ämmä on valmis menemään aivan äärimmäisiin mittasuhteisiin, joten yleensä ei maksa vaivaa. Luulen, että suhde on alkanut vääristyä, kun esikoinen on ollut pieni ja halunnut silloin tehdä mieliksi puolisolle, joka pääasiassa vastuun sylivauvasta kantoi. En siis missään nimessä ollut poissaoleva isä, mutta esim. imettäminen ei ole oikein onnistunut ja töissäkin on pitänyt käydä.

Sen enempää itkemättä kokemastani vääryydestä, lähtöäni suhteesta monimutkaistaa se, että joudun omassa työssäni tekemään pitkiä vuoroja ja niitä on säännöllisesti myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Lapsia en haluaisi jättää kohta kukkaan puhkeavan alkoholisti-sosiopaatin hoidettavaksi, koska koko perhe kärsii avovaimoni käyttäytymisestä nykytilanteessa. Ei ole käytännössä mahdollista, että säilyttäisin nykyisen työni (joka on myös henkireikä omalla tavallaan) ja pystyisin samaan aikaan olemaan yksinhuoltajaisä. Nykytilanteessa kuitenkin pärjäävät kolmistaan kotona mun työvuoron ajan, vaikka yleensä viikonloppuna avovaimo onkin kännissä tai krapulassa, kun tulen vuorosta kotiin. Sitten saan taas vuorojen välissä olla pari päivää huolehtimassa sirkuksesta.

Mikäli vaihdan työhön, jossa pystyisin huolehtimaan lapsista yksin, tuloni laskevat noin 1200 € kuussa ja tällöin on lähes väistämättä edessä ulosotto. Lisäksi omalla alalla päivätyön löytäminen on melko harvinaista, mutta mahdollista kyllä. Nykyisen työyhteisön menettäminen olisi myös aika kova paikka, siellä on todella hyvä ja tiivis ryhmähenki, joka kannattelee minua osittain kotonakin.

Normaalin ihmisen kanssa ero olisi helpompaa, kun voisi luottaa, että huoltajuusasiat saadaan järjestettyä niin, että molempien suhde lapsiin säilyy ja molemmilla on mahdollisuus säilyttää elinkeino. Nyt kuitenkin luulen, että lähtöni sysäisi avovaimoni ns. laidan yli ja hän alkaisi juomaan täysipäiväisesti ja olisi kyvytön huolehtimaan lapsista ollenkaan. Siitä syystä minulla tulisi olla valmius ryhtyä yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti lastenvalvoja haluaisi aloittaa yhteishuoltajuudella. Toki voin olla väärässäkin ja hän saattaisi pystyä huolehtimaan oman tonttinsa varsin hyvin, mutta näen worst case scenarion olevan kuitenkin hyvinkin mahdollinen lopputulema.

Nyt yritän punnita ulosoton ja tämän sietämättömän suhteen välillä. Täytyy sanoa, että joinain päivinä se ulosotto ei vaikuta lainkaan huonolta verrattuna nykytilanteeseen. En odota saavani kauheasti ratkaisuja, mutta ajattelin, että tämän kirjoittaminen voisi jollain tavalla keventää oloa, itseni lisäksi kukaan muu ei tiedä näistä ajatuksista, kun en ole kehdannut asiasta puhua kenellekään.

 

[Myrkky]

Jouduin niin sanotusti kiven ja kovan paikan väliin. Mulla on parisuhde, josta olen nyt viimeaikoina alkanut löytää melko toksisiakin käytösmalleja. Lyhyesti sanottuna omia tarpeitani ei kuunnella ja seuraa armoton paskamyrsky jos unohdan mitä tahansa naurettavista säännöistä mitä avopuolisoni on mulle keksinyt. En oikein edes tiedä missä vaiheessa olen mennyt ns. tossun alle, koska kymmenen vuotta sitten suhteen alussa nykyinen avovaimoni oli jopa melkein arka ja hiukan sellainen joo-joo-nainen, jolle aina kävi kaikki. Seksiä on tainnut tänä vuonna olla kolme kertaa ja tällöinkin puoliso lähinnä maannut paikallaan sen aikaa, että toimitus on ohi.

Tilannetta on vaikea kuvata kattavasti ulkopuolisille, mutta käytännössä kaikki on naisen kontrollissa ja jos yritän tehdä päätöstä pienestäkin asiasta niin siitä heittäydytään helvetin dramaattisesti poikkiteloin. Yleensä annan periksi, koska olen tehnyt niin viimeiset 3-4 vuotta. Jos taistelen vastaan, niin ämmä on valmis menemään aivan äärimmäisiin mittasuhteisiin, joten yleensä ei maksa vaivaa. Luulen, että suhde on alkanut vääristyä, kun esikoinen on ollut pieni ja halunnut silloin tehdä mieliksi puolisolle, joka pääasiassa vastuun sylivauvasta kantoi. En siis missään nimessä ollut poissaoleva isä, mutta esim. imettäminen ei ole oikein onnistunut ja töissäkin on pitänyt käydä.

Sen enempää itkemättä kokemastani vääryydestä, lähtöäni suhteesta monimutkaistaa se, että joudun omassa työssäni tekemään pitkiä vuoroja ja niitä on säännöllisesti myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Lapsia en haluaisi jättää kohta kukkaan puhkeavan alkoholisti-sosiopaatin hoidettavaksi, koska koko perhe kärsii avovaimoni käyttäytymisestä nykytilanteessa. Ei ole käytännössä mahdollista, että säilyttäisin nykyisen työni (joka on myös henkireikä omalla tavallaan) ja pystyisin samaan aikaan olemaan yksinhuoltajaisä. Nykytilanteessa kuitenkin pärjäävät kolmistaan kotona mun työvuoron ajan, vaikka yleensä viikonloppuna avovaimo onkin kännissä tai krapulassa, kun tulen vuorosta kotiin. Sitten saan taas vuorojen välissä olla pari päivää huolehtimassa sirkuksesta.

Mikäli vaihdan työhön, jossa pystyisin huolehtimaan lapsista yksin, tuloni laskevat noin 1200 € kuussa ja tällöin on lähes väistämättä edessä ulosotto. Lisäksi omalla alalla päivätyön löytäminen on melko harvinaista, mutta mahdollista kyllä. Nykyisen työyhteisön menettäminen olisi myös aika kova paikka, siellä on todella hyvä ja tiivis ryhmähenki, joka kannattelee minua osittain kotonakin.

Normaalin ihmisen kanssa ero olisi helpompaa, kun voisi luottaa, että huoltajuusasiat saadaan järjestettyä niin, että molempien suhde lapsiin säilyy ja molemmilla on mahdollisuus säilyttää elinkeino. Nyt kuitenkin luulen, että lähtöni sysäisi avovaimoni ns. laidan yli ja hän alkaisi juomaan täysipäiväisesti ja olisi kyvytön huolehtimaan lapsista ollenkaan. Siitä syystä minulla tulisi olla valmius ryhtyä yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti lastenvalvoja haluaisi aloittaa yhteishuoltajuudella. Toki voin olla väärässäkin ja hän saattaisi pystyä huolehtimaan oman tonttinsa varsin hyvin, mutta näen worst case scenarion olevan kuitenkin hyvinkin mahdollinen lopputulema.

Nyt yritän punnita ulosoton ja tämän sietämättömän suhteen välillä. Täytyy sanoa, että joinain päivinä se ulosotto ei vaikuta lainkaan huonolta verrattuna nykytilanteeseen. En odota saavani kauheasti ratkaisuja, mutta ajattelin, että tämän kirjoittaminen voisi jollain tavalla keventää oloa, itseni lisäksi kukaan muu ei tiedä näistä ajatuksista, kun en ole kehdannut asiasta puhua kenellekään.

Jos ulosotolla viittaat oletettavasti asuntoon missä velkaa, niin kai sen saa jollain tavoin realisoitua, vaikka persnetolla. Ellei jollain tavoin hankala kohde.
Puolison tekemiset kannattaa dokumentoida jos mahdollista, vähän vipuvartta huoltajuusneuvotteluihin. Omaa kokemusta ei tästä ole, kun exän kanssa ei onneksi lisäännytty. Muita vääntöjä nähty lähipiirissä kylläkin, ja mieshän on aina heikoilla kun lapsista kyse. Saisit vaikka avokkisi maksamaan elarit, niin hyvä.

Olet kai jo päätöksesi tehnyt erota, mielessäsi. Kun eihän noinkaan voi jatkaa loputtomiin, oma pää siinä vaan hajoaa. Joskus pitää tehdä se hyppy tuntemattomaan, vaikka moni asia tulee muuttumaan.

 

[Tach]

Jouduin niin sanotusti kiven ja kovan paikan väliin. Mulla on parisuhde, josta olen nyt viimeaikoina alkanut löytää melko toksisiakin käytösmalleja. Lyhyesti sanottuna omia tarpeitani ei kuunnella ja seuraa armoton paskamyrsky jos unohdan mitä tahansa naurettavista säännöistä mitä avopuolisoni on mulle keksinyt. En oikein edes tiedä missä vaiheessa olen mennyt ns. tossun alle, koska kymmenen vuotta sitten suhteen alussa nykyinen avovaimoni oli jopa melkein arka ja hiukan sellainen joo-joo-nainen, jolle aina kävi kaikki. Seksiä on tainnut tänä vuonna olla kolme kertaa ja tällöinkin puoliso lähinnä maannut paikallaan sen aikaa, että toimitus on ohi.

Tilannetta on vaikea kuvata kattavasti ulkopuolisille, mutta käytännössä kaikki on naisen kontrollissa ja jos yritän tehdä päätöstä pienestäkin asiasta niin siitä heittäydytään helvetin dramaattisesti poikkiteloin. Yleensä annan periksi, koska olen tehnyt niin viimeiset 3-4 vuotta. Jos taistelen vastaan, niin ämmä on valmis menemään aivan äärimmäisiin mittasuhteisiin, joten yleensä ei maksa vaivaa. Luulen, että suhde on alkanut vääristyä, kun esikoinen on ollut pieni ja halunnut silloin tehdä mieliksi puolisolle, joka pääasiassa vastuun sylivauvasta kantoi. En siis missään nimessä ollut poissaoleva isä, mutta esim. imettäminen ei ole oikein onnistunut ja töissäkin on pitänyt käydä.

Sen enempää itkemättä kokemastani vääryydestä, lähtöäni suhteesta monimutkaistaa se, että joudun omassa työssäni tekemään pitkiä vuoroja ja niitä on säännöllisesti myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Lapsia en haluaisi jättää kohta kukkaan puhkeavan alkoholisti-sosiopaatin hoidettavaksi, koska koko perhe kärsii avovaimoni käyttäytymisestä nykytilanteessa. Ei ole käytännössä mahdollista, että säilyttäisin nykyisen työni (joka on myös henkireikä omalla tavallaan) ja pystyisin samaan aikaan olemaan yksinhuoltajaisä. Nykytilanteessa kuitenkin pärjäävät kolmistaan kotona mun työvuoron ajan, vaikka yleensä viikonloppuna avovaimo onkin kännissä tai krapulassa, kun tulen vuorosta kotiin. Sitten saan taas vuorojen välissä olla pari päivää huolehtimassa sirkuksesta.

Mikäli vaihdan työhön, jossa pystyisin huolehtimaan lapsista yksin, tuloni laskevat noin 1200 € kuussa ja tällöin on lähes väistämättä edessä ulosotto. Lisäksi omalla alalla päivätyön löytäminen on melko harvinaista, mutta mahdollista kyllä. Nykyisen työyhteisön menettäminen olisi myös aika kova paikka, siellä on todella hyvä ja tiivis ryhmähenki, joka kannattelee minua osittain kotonakin.

Normaalin ihmisen kanssa ero olisi helpompaa, kun voisi luottaa, että huoltajuusasiat saadaan järjestettyä niin, että molempien suhde lapsiin säilyy ja molemmilla on mahdollisuus säilyttää elinkeino. Nyt kuitenkin luulen, että lähtöni sysäisi avovaimoni ns. laidan yli ja hän alkaisi juomaan täysipäiväisesti ja olisi kyvytön huolehtimaan lapsista ollenkaan. Siitä syystä minulla tulisi olla valmius ryhtyä yksinhuoltajaksi, vaikka varmasti lastenvalvoja haluaisi aloittaa yhteishuoltajuudella. Toki voin olla väärässäkin ja hän saattaisi pystyä huolehtimaan oman tonttinsa varsin hyvin, mutta näen worst case scenarion olevan kuitenkin hyvinkin mahdollinen lopputulema.

Nyt yritän punnita ulosoton ja tämän sietämättömän suhteen välillä. Täytyy sanoa, että joinain päivinä se ulosotto ei vaikuta lainkaan huonolta verrattuna nykytilanteeseen. En odota saavani kauheasti ratkaisuja, mutta ajattelin, että tämän kirjoittaminen voisi jollain tavalla keventää oloa, itseni lisäksi kukaan muu ei tiedä näistä ajatuksista, kun en ole kehdannut asiasta puhua kenellekään.

Ota huomioon, että yksinhuoltajuuden saaminen on pitkä prosessi, eikä äidin alkoholismi sitä edes automaattisesti takaa. Näin meillä suomessa

Mutta tosiaan, jos yksinhuoltajuuden saat niin saat myös lapsilisät + elatusmaksut (luultavasti siis elatusavun kelalta...). Lastenhoitopalveluita on käytössä myös viikonloppuisin ja muutenkin elämäntilanteeseen nähden joustavasti, joten selvitä ne asiat myös.