Lisäksi yksi iso aspekti on talous.Asiasta yhtään mitään tietämättä niin luulis että se isoin tekijä on harrastajapohjan pienuus ja se mekanismi jolla sieltä noustaan yksilövalmennukseen ja huipputasolle. Mitä enemmän on jengiä harrastamassa, sitä todennäköisempää on että sinne osuu sellainen tyyppi jolla on geneettiset edellytykset huipulle. Ja sitten sitä ei saisi sössiä sillä että sen motivaatio tapetaan jollain tavalla, politikoinnilla, paskoilla harjoittelumahdollisuuksilla, sillä että rahat loppuu kesken tms. ennenkuin huippu saavutetaan.
Kylmä faktahan on se että vaikka treenaisit miten niin läheskään kaikilla ei ole saumoja huipulle, eikä se ole mitenkään omasta tekemisestä kiinni (paitsi tietty jos alkaa vetää mömmöjä, mutta se on sitten jo toinen tarina).
Suomessa ei kuitenkaan asu jengiä ihan loputtomiin, ja yleisurheilu ei nyt vaan oikein ole täällä mikään massaharrastus. Siinä on omat syynsä että Suomesta tulee väestöön nähden suht paljon huippujääkiekkoilijoita mutta aika vähän huippuyleisurheilijoita. Futiksessahan harrastajapohja alkaa olla kondiksessa, mutta siinä on se ongelma että niin se on isoissa maissakin.
Suomessa ei urheilulla elätä itseänsä vasta kuin siellä kärkiluokassa ja silloinkin pitää olla mediaseksikäs laji, jotta tulee sponsoreita.
Ennen sitä on pitkätie rahoittaa urheiluansa omalla kassalla ellei ole perintömetsiä tai vaurautta taustalla. Tosin jossain juoksussa ei nyt isoja välinekustannuksia ole, mutta silti pitää löytää se aika siihen treenaamiseen.
Itse tulen urheilijaperheestä (hiihto & ampumahiihto). Itse olen mustalammas ja nörtti. Sirkusta sivusta seuranneena, niin kyllä se oli jatkuvaa budjetointia, että milloinka panostetaan välineisiin tai milloinka rahoitetaan joku treenileiri systeemi. Päivätyöt piti olla jotain hyvin simppeliä ja vähän kuormittavaa ( matalat palkat), jotta jaksoi sitten illat treenata ja vapaita piti saada suht helposti, että pystyi vetämään paremmin jotain treenijaksoja lävitse.
Sitten 10-15v panostuksen jälkeen huomataankin, että ei vaan se fysiikka riitä siellä oikeasti maailmanluokan kärkikahinoissa. Tällaiset epävarmuudet on se yksi syy myös, miksi urheilijoita ei meillä riitä. Moni haluaa taata itsellensä tulevaisuuden käymällä ennemmin koulut kuin kuluttaa vuosia treenaten todeten, ettei rahkeet loppujen lopuksi riitä kuin korkeintaan SM-tasolle. Tosin omassa lähipiirissä se urheilu on enemmän elämäntapa kuin ammatti.
Viimeksi muokattu: