Näin se tosiaan on. Nykyisessä työnkuvassa sykin ekat 5v ja sitten tajusin, että eipä se oikein ketään kiinnosta. Hyvä kun esimiestäkin näki kerran pari vuodessa niin eipä se oikein tiedä mitä teen ja isoin kiinnostus on ettei budjetti ylity. Ja sen ylitysriskin voi kevyesti hoitaa sillä, että ei tee niin paljon hommia

win win tilanne.
Mulla ei ole kyllä pienintäkään hajua mihin amiksen käynyt tekninen isännöitsijä voisi urallaan edetä. Edes siellä yksityisellä puolella. Oma työnkuva on vielä niin räätälöitynyt nykyisen työpaikan mukaan, että ei oikein tiedä edes mitä se olisi yksitysellä puolella. Kovempaan palkkaan en usko ja sitten pitäisi vielä saada extraa 1-2h työmatkoista nykyiseen 5min verrattuna.
Eipä siinä mitään ihan tyytyväinen olen hommiin ja palkkaan. Työt ei ole vituttaneet kunolla kertaakaan viimeisen 7v aikana ja töihin on aina mukava tulla. Kun on ollut sellasissa hommissa, mihin saa joka aamu herätä meisseli ottassa niin nuokin on helvetin isoja asioita. Ura ja palkkakehitys on sitten mitä on seuraavat vuosikaudet ellei tule jotain organisaatio myllerryksiä, mutta en valita. Koulutukseen nähden on nyt jo aika kova palkka, jotta ei haittaa vaikka eläisi vaan yleiskorotusten mukaan.
Ehkä joku kiinteistöpäällikkö voisi olla seuraava steppi millä voisi päästä sinne 70k€ nurkille ja tulevaisuudessa ylikin

. Se onkin sitten eri asia pääseekö tollaseen ilman korkeakoulutusta. Tuokin varmaan selviää sillä kun alkaa katsomaan ja hakemaan noita paikkoja. Ihan positiivista kyllä välillä haastaa omaa ajattelua ja tätä ettei tosiaan vajoa liiaksi sinne mukavuusalueelle. Oli asia mikä vaan niin sieltä on kovin vaikea ponnistaa pois. Toki ei kai sitä aina pakkokaan ole...