Olen tehnyt myyntihommia pankki,- ja rahoitusalalla bout vuodesta 2009. Matka on ollut vähintäänkin kuoppainen mutta se on oma tarinansa. Palkkakehitys vaihteleva mutta ei tässä köyhäintaloon olla joutumassa. Viime vuosina rahan merkitys on vähentynyt ja muut asiat ovat nousseet tärkeämmiksi, kuten työn ja vapaa-ajan suhde ja stressitasot. Olen koko työurani asunut pk-seudulla mutta muutin sieltä pois reilu vuosi sitten uusperhekuvioiden takia. Edellisessä työpaikassani oli hyvin joustava etätyömahdollisuus koko korona-ajan. Kesällä johdossa päättivät sitten, että toimistolla pitäisi olla 3päivää viikossa (tsto Helsingissä) ilman mitään järkevää syytä. Työteho oli ihan eri tasoa etänä ja oma suoritustaso numeroina +180%. Kk-palkkakin oli melko usein viisinumeroinen, kun bonukset lasketiin mukaan. Toimistopäivät olivat omalla kohdalla 13 tuntisia matkustuksen kanssa. Eipä näillä kilsoilla sellaista kovin kauaa jaksanut ja tein "peliliikkeen" ja vaihdoin pestiä pienempipalkkaiseen. En ole katunut hetkeäkään! Tarinan opetus on ehkäpä se, että raha ei aina ole kaikki kaikessa ja kannattaa tehdä itsetutkiskelua kapitaalin ja oman hyvinvoinnin välillä, kun/jos pääsette urallanne tiettyyn pisteeseen.