Palkasta puhuminen absoluuttisena numerona on muuten minusta aikalailla järjetöntä.
Oleellistahan on se, että mitä sillä rahalla saa ja paljonko niitä saatuja asioita arvostaa, sekä se, että mitä uhrauksia sen rahan saamiseksi on tehtävä. Koettu elämänlaatu kuitenkin muodostuu 100%:sesti subjektiivista pään sisäisistä tuntemuksista. Käytännössä siis siitä, että paljonko niitä koettuja kokemuksia ja asioita arvostaa. Raha on vain väline niiden asioiden saavuttamiseksi, eikä sillä niitä kaikista merkittävämpiä asioita oikein voi edes ostaa.
Minusta kuluttaminen tarkoittaa eri vaihtoehtojen väliltä valitsemista. Säästäminenkin on lähtökohtaisesti vain tulevaisuuteen siirrettyä kulutusta ja perinnön jättäminen on myös helppoa ajatella kulutuksena. Vaihtoehtoina voivat olla: "päivitänkö auton Golf R:ään juuri nyt vai ajattelenko ostavani MB SLK Cabrion sen jälkeen kun lapset muuttavat pois kotoa vai onko haavena jättää 50v päästä mehevä perintö?"
Valintoja kutsutaan ekonomistitermein vaihtoehtokustannuksiksi. SLK-tulevaisuus siis maksaa menetetyt Golf R kokemukset nykyisyydessä. Ja vastaavasti Golf R:n ostaminen ei sinänsä maksa rahaa, vaan se maksaa sen, ettei sitten 60v synttäreillä olekaan varaa ostaa sitä SLK:ta Keski-Euroopan Riviera-lomailua varten.
Me ihmiset olemme erilaisia. Joku oikeasti saa oikeasti aivan valtavasti nautintoa ajellessaan töihin sillä tuunatulla Golf R:llä ja joku toinen on paljon tyytyväisempi kun saa taittaa työmatkan junassa kännykän näyttöä räpläten tietäen, että kun lapset muuttavat kotoa ja 60v synttärit ovat lähellä, niin käydään vaimon kanssa valitsemassa SLK:hon nahkapenkkien väriksi punainen ja ajellaan auringonlaskuun katto auki.
Loppuenlopuksi kulutamme aina ns. "marginaalissa". Ts. jos mulla olisi euro enemmän kuin nyt, niin mihin laitettuna se euro lisää mun koettua elämänlaatua eniten? Kysymys on äärettömän subjektiivinen, eikä siihen ole yhtään oikeaa vastausta. Ja jokaisen omassa elämässäkin se vastaus vaihtelee pitkin elämän kaarta.
Kulutanko sen euron laittamalla säästöön, eli siis oletettavasti lisäämällä eläkepäivien kulutusta ja/tai perinnöksi jätetyn omaisuuden määrää? Vai alanko katsella oikotieltä, että mitä ihan pikkaisen nykyistä paremmat asunnot maksavat ja että pitäisikö upgradeta asumista? Vai ostanko Rainbow-myslin sijaan Alpenia jossa on vähän enemmän pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, josta siitäkin heruu joillekin pientä lisänautintoa. Vai ostanko pykälää kalliimmat lastenrattaat, joiden kantokopan kahva sopii omaan kouraan paremmin?
-
Jos tietoisesta selvittää itselleen sen, että mitkä asiat siellä omissa kulutuspreferensseissä ovat marginaalissa milloinkin, on paljon paljon helpompi arvioida sitä, että paljonko sitä palkankorotusta kannattaa arvostaa.
Samalla voi myös selittyä helposti se, että miksi se raha polttaa näpeissä: Jos huomaa arvostavansa tosi vähän niitä kulutusmarginaalissa olevia asioita, niin niiden ostamisesta saa lopulta aika vähän välitöntä nautintoa. Jos on yhtään taipumuksia hedonismiin, niin silloin on tosi helppo pistää kaikki haisemaan kun jokainen euro antaa tosi vähän koettua elämänlaatua. Siinä kohtaa on ihan se ja sama paljonko rahaa saa lisää, nautintoa ei vaan voi irrota kuluttamisesta paljon kun sillä kuluttamisesta ei paljon saa itselle lisäarvoa.
Silloin kannattaa tehdä töitä ensin sen eteen, että saa omaan elämäänsä jotain merkityksellisiä asioita, joista sitä nautintoa irtoaa. Rahalla sitä ei selkeästi siinä kohtaa enää saa.
Kun on ensin hankkinut ymmärryksen rahan vaikutuksesta omaan elämään, osaa myöhemmin suhtautua paljon rakentavammin rahaan ja kuluttamiseen. Onko mukava työpaikka vs. kovaa työtä tarjoava työpaikka jees, jos palkkaero on tämä? Mitä MINÄ saan sillä rahalla? Kun ensin tietää, että kuinka arvokasta raha itselle on missäkin tilanteessa, on paljon helpompi tehdä hyviä valintoja esim. uran suhteen.
-
Ja asunnon on pakko olla se 700k asunto? Vai pitäisikö ehkä miettiä täytyykö kaikki varallisuus laittaa uudenkarheaan kerrostaloasuntoon Lauttasaaressa tai isoon omakotitaloon Espoon parhaalta alueelta? Jokainen tekee toki omat päätöksensä mutta sitä rahaa voi käyttää muuhunkin kuin asuntoon. Voi syyttää siinä kohtaa ihan itseään jos ei ole varaa maksaa hyvillä tuloilla asuntolainan lyhennystä vaikka tulot on paremmat kuin vähintään 98,2 prosentilla suomalaisista
Edit: Enkä puolustele mitenkään korkeaa verotusta, päinvastoin. Kuulun itsekin suht onnekkaaseen joukkoon tulojen osalta. Asuntojen hintojen erkaantuminen tulotasoon nähden pk-seudulla on ongelma, mutta ei kuulu tähän keskusteluun.
Asunnon hintalappu ei välttämättä liity juuri mitenkään siihen, että mitä siinä asuminen maksaa. Halvimpia asuntoja asua ovat historiallisesti olleet ydinkeskustojen kalleimmat asunnot. Jos osti miljoonalla markalla kämpän Helsingistä 30v sitten, niin nyt se on todennäköisesti miljoona euroa. Siinä on helposti tienannut 10 000e vuodessa omistamalla priima-spotista maata ja asunnon.
