Mistä tietää rikkooko kunta lakia? Ensin pitää tietenkin tuntea
laki kuntouttavasta työtoiminnasta sekä sosiaali- ja terveysministeriön 31.12.2014 kaikille kunnille lähettämä
ohjekirje. Kun ne on sisäistetty, niin päästään itse asiaan.
Laki itsessään on ristiriitainen, ja siksi sen rikkominen on liian helppoa. Lain mukaan kuntouttavaan työtoimintaan voidaan ohjata pelkän työttömyyden keston perusteella, mutta toisaalta laki edellyttää myös alentunutta työkykyä tai elämänhallinnan menettämisen uhkaa.
Tässä tulee avuksi tuo ministeriön ohjekirje, jossa selvästi sanotaan, että kuntouttava työtoiminta on viimesijainen:
Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön.
Lakia rikotaan tavallisesti neljällä eri tavalla.
Kaikkein yleisintä on selkeästi työkykyisten ohjaaminen kuntouttavaan työtoimintaan kunnan työmarkkinatukiosuuden eli sen paljon puhutun ”sakkomaksun” alentamiseksi. Tällainen menettely on ministeriön ohjeen mukaan kiellettyä. Pitää myös muistaa, että kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelua. Kuntouttava työtoiminta on taatusti ainoa sosiaalipalvelun muoto, johon asiakkaita suorastaan haalitaan ja ”palvelua” tyrkytetään rangaistuksen eli työmarkkinatuen menettämisen uhalla.
Toiseksi yleisintä on palkkatyön korvaaminen kuntouttavalla työtoiminnalla. Tämän tunnistamiseen on ikävä nyrkkisääntö. Jos kuntouttavassa työtoiminnassa oleva tekee jotain sellaista, mitä kunnassa tehtäisiin joka tapauksessa myös ilman häntä, niin lakia rikotaan. Jos jokin asia voidaan jättää tekemättä, niin sen voi teettää kuntouttavana työtoimintana. Älkää minua syyttäkö, tämä on lain henki.
Kolmanneksi tavallisinta on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen yrityksissä. Se on yksiselitteisen kiellettyä, ja kielto koskee myös kunnan tai kuntayhtymän kokonaan omistamia yrityksiä. Se koskee myös menettelyä, jossa kuntoutuspalvelua kunnalle myyvä yritys tai säätiö ohjaa kuntoutettavia yrityksiin tai teettää heillä alihankintatöitä.
Tähän liittyy usein neljäs rikkomus eli kielletyn kilpailuedun saavuttaminen. Kukaan ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jolla ei ole työvoimakuluja. Siksi vaikkapa pihatöitä tai huonekalujen entisöintipalveluja tarjoavien työpajojen toiminta on vastoin lakia.
Tästä viimeisimmästä kysytään usein. Mihin lainkohtaan tuo perustuu ja mistä voi tietää, onko työpajan toiminta vastoin kilpailun vääristämiskieltoa?
Tämä kielto perustuu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta säädetyn lain 4 luvun 7 §:n 2 momentin 2-kohtaan:
Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos: 2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua.
Tämä lainkohta on kirjoitettu koskemaan vain työkokeilua, mutta on sovellettavissa sellaisenaan myös kuntouttavaan työtoimintaan. Palkattomalla työllä ei saa vääristää kilpailua.