Voisi tännekin avautua autoelämästäkin, kun on niin upeaa, älykästä sakkia purkautunut samalle alustalle tuhansittain.
Siitä asti kun 18 täytin, elämä pyörinyt vähän liikaakin autojen ympärillä. Kaikkea mitä muutamalla tonnilla saa on tullut kokeiltua, että voi sitten oikessti kertoa mielipiteitään laitteista, eikä mitään "kun kaverit sano"-settiä. Huomannut että ne ennakkoluulot ei useinkaan pidä paikkaansa, ja esim. Ranskisleiristä löytyy ihan helmiä laitteita. Jopa ilman hinta-laatuhommia, mutta etenkin siinä luokassa jos käyttöautoa vaikka etsii.
Vähän motivaatio autojen isompaan korjaamiseen itse hukassa, kun tallipaikkaa sopivasti hankala löytää ja muutenkin suurimman osan ihmisistä jotka autoja harrastelee, kanssa en tule toimeen, kun en ymmärrä sellaista "kaikki autot puun ympärille jotka ei ole ihan minttejä tai maksa vähintään 4000e"-meininkiä. Enemmän tulee siis nautittua vain ajamisesta, mutta toki välillä ottaa päähän kun jotain pikkujuttujakaan ei saa itse mukavuudenhalultaan tehtyä, etenkään näin talvella. Kesäisin sentään perushuollot ja muut suorittuvat näppärästi pihalla.
Ja ainahan sitä on pakko ostaa lisää romuja vaikka vanhoissa olisi laitettavaa, kun ei malta. Eipä ole onneksi ihan hanskasta lähtenyt ja autojen määrä sentään pysyy aisoissa, mutta fiksumpaahan se olisi laittaa vanhat viimeisen päälle ennenkuin ostaa uusia, jos ei ihan pakko-ostoksia lasketa. Vähän on kauppamiehen vikaakin, mutta ei niinkään rahamielessä, vaan ostan kuitenkin lähinnä vain autoja joista pidän. Eli vaikka olen hintatietoinen ja halvalla toki kaiken haluan, ei mikään saman tien kiertoon lähde.
Ja mistä sitten pidän, no melkein kaikesta, aasialaisissa ehkä vähiten kiinnostavia juttuja. Pidän autoista ennen kaikkea esineenä, yhteen materiaan on yhdistettynä monta ihmislajin osaamisaluetta. Muotoilu, tekniikka, tietotekniikka, ja monet muut. Siksi ehkä nuo aasialaiset ei innosta, kun jäävät lähes aina siellä tunnepuolella jälkeen muista. Muotoilu aika tylsää jos ei ihan jdm-spessuja lasketa, sisustat aika ankeita (joo, joku Lexus LS hakkaa Golfin mutta saman tasoisia autoja pitää verrata) ja jotenkin ovat suunniteltu enemmän vain käyttöä ajatellen. Ja usein aika lyhyttä sellaista, monet asiat jotka ovat esim. Saksalaisissa tehty arkipäiväisiksi vaihdettaviksi, ovat yllättävän hankalia korjata aasian vehkeissä. Luotettavuus ei ole legendaa, mutta 2000-luvulla jo usein yliarvostettua. Huonoja moottoreita ja vaihdelaatikoita sielläkin suunnassa.
Sen siis oppinut, että yksioikoisesti ei ole huonoja tai hyviä merkkejä, jokaisella on aallonharjansa. Siinä missä VAG laatu on laskenut 3B-Passattien aikakauden jälkeen rajusti, esim. PSA-laitteilla laatu on noussut. Ja faktaa on myös, että niitä hienompia brändejä korjaillaan mukisematta, siinä missä muita haukutaan julkisesti kun ovat olevinaan niin huonoja. Eli Audimies korjaa autoaan tuhansilla hissukseen, mutta Rellun ostanut manaa heti ensimmäistä sähkövikaa -"v:n ranskalaiset". Ihmeellinen tunnepuolen homma suomessa autoskenessä.
Ja tiedän kyllä, että ranskiksilla ja etenkin italialaisilla on niitä huonoja malleja ollut oikeastikin paljon. Niitä pitää vain osata välttää. Italialaiset järjestään ei niin kestävää tavaraa, mutta esim. Twin Spark Alfoilla fiilis korvaa laatua aika paljon. Ainoita 2000-luvun vaparinelosia, jotka eivät tunnu alakierroksilla siltä, että ilmanputsarissa olisi sukka (Ford, Opel 16V koneet ym.).
Kaikissa autoissa on aina jotain kivaa. Fiat Stilot ja muut perusfiatit ja Chevyn Trans Sportit olisi voitu jättää tekemättä... Ennen kaikkea suosittelen kaikille varakkaammillekin rohkeasti kokeilemaan halvempia autoja vaikka harrasteena. Mitään ei mentä, eikä niihin sitä rahaakaan kovin uppoa kun käyttää iPartsia, Rockautoa ja omia käsiä taidokkaasti.