Kertokaahan Tietäjät™ mielipiteenne. Kumpi on isompi riski ja potentiaalisesti kalliimpi rempattava jos jotain on ns. mennyt vituiksi: 50-60-luvun rintamamiestalo vai 70-80 luvun valesokkeliviritelmät?
Tilanne siis se, että omakotitalosta olen pitkään haaveillut ja nyt on budjetti selkiytynyt lainalupauksen myötä n. 310-320 kiloeuroon. Kämppää olisi tarkoitus katsoa "PKS:ltä", eli käytännössä Vantaa, Espoo, Kerava, Tuusula, Järvenpää, ehkä Sipoo - akselilta (Helsinkiä on turha edes mainita). Perhekoko on 2+2, eli kolme makkaria, yksi työhuone ja sitten vielä "harrastustilaa" olisi itsellä haaveissa. Itsehän olisin valmis muuttamaan hyvinkin skutsiin, mutta puoliso haluaisi, että olisi edes jonkinlainen joukkoliikenne käytettävissä.
Ongelmana on siis se, että käytännössä noilla spekseillä ja bujdetilla ei täältä oikein muuta saa, kuin noita rintsikoita tai 70-luvun viritelmiä. Olen järkeillyt asiaa niin, että ostaa nyt niin kivalta paikalta niin kivan kämpän kuin tuolla rahalla saa (eli luultavasti ei kovin kivan, jos sijainti on yhtään kiva) ja sitten pikkuhiljaa remppailee sen mieleisekseen. Rintamamiestaloja on enemmän tarjolla, mutta niissä kuumottaa tuo kellari ihan helvetisti. Varsinkin kun tuntuu, että ainakin tuossa hintaluokassa on enemmän sääntö, kuin poikkeus, että sinne kellarin sisäseinään on vedetty jotain paneeleja ja sokkelin ulkopuoli on alkuperäiskunnossa. 70-luvun kämpissä on monesti vähän kivemmat pohjat, ainakin tällaiselle yksitasoisia kämppiä fanittavalle, mutta niissä on sitten nämä valesokkelihuolet ja käytännössä samat salaojaongelmat. Bonuksena joissakin vielä sitten vielä ihana tasakattokin.
Onko tilanne ihan toivoton? Kannattaako haudata haaveet OKT:stä ja vaan nöyrtyä johonkin rivariin? Hajoilla niille talonyhtiön hallituksen mummoille, jotka haluaa tilata jotain 666€/päivä isännöintiä, mutta vastustaa henkeen ja vereen kaikkia oikeasti järkeviä remontteja siihen asti, kunnes koko paska räjähtää omaan mahdottomuuteensa?