- Liittynyt
- 08.04.2022
- Viestejä
- 2 095
Jonkin verran on tullut muututtua ja kypsyttyä vuosien varrella, mutta ei tilanne varmaan tosiaan ihan toivoton ole.On se aika ihmeellistä ja iso juttu tuo toisen kanssa elämän jakaminen. Toisaalta mikä tulee helposti, sitä ei ehkä niin osaa arvostaa. Mutta mieti että sulla oli nyt kuitenkin tuo yksi suhde, mitkä tekijät sen sai aikaan. Ootko esim. miten eri tyyppi nyt kuin silloin jne, tuskinpa eli mahiksia varmasti on!
Varmaan yksi rajoite omalla kohdalla on ujous ja tietynlainen sulkeutuneisuus. Jännitän tyypillisesti vieraita ihmisiä ja toisinaan sellaisia puolituttujakin aika paljon. Olen muutenkin jotenkin luontaisesti keskittynyt aika paljon omaan tekemiseeni ja ajatuksiini ja viihdyn hyvin itsekseni. En ehkä osaa jotenkin tuoda itseäni esille, päänsisäinen maailma on melko rikas. Yksi haaste tässä on, että se ainakin omalla kohdalla vaikuttaa olevan tietyllä tavalla itseään ruokkiva kierre, ja ajan myötä oppii viihtymään entistä paremmin itsekseen. Harrastukset on sellaisia yksinsuoritettavia, liikunnan osalta ja muutenkin.

