Omalla kohdallani kävi ehkä se maailman suurin tuuri, lottovoitto. Nimittäin löysin elämänkumppanini netistä ja se tapahtui vieläpä suhteellisen vaivattomasti. Meni siinä ehkä pari päivää selatessa profiileja, mutta vain yhdelle lähetin viestiä ja sepäs muutti sitten koko loppuelämäni. Se tarina jatkuu edelleen.
Kyseessä on todennäköisyys. Se, että joku voittaa lotossa ja väittää, että lottoaminen on helppoa ja vain juntit ei voita - ei kärsi tieteellistä tarkastelua. En voi muuta sanoa kuin onnea. Sitä haluaa ja tarvitsee lopulta jokainen. Kukaan ei ole kaikkia varten ja kukaan ei taatusti olisi onnellinen kunhan vain "löytää seuraa".
Tämä tapahtui aikana, jolloin Tinder oli jo olemassa, mutta itse en sinne koskaan päätynyt, koska vielä silloin oli vaihtoehtojakin olemassa. Onneksi. En olisi varmaan silloisella itsetunnolla ja ”habituksella” kovin paljon tykkäyksiä kerännyt. Siksipä kaikki paukut piti laittaa siihen, miten itse esittäytyy ja osaa olla oma itsensä. Tunsinko itseni? Hyvin huonosti. Onni oli jälleen siinä, että kumppanini näki kokemattoman itseni taakse sellaisena kuin oikeasti olen.
Vieläkin on vaihtoehtoja olemassa. Paljonkin. Se missä on eniten ihmisiä tai eniten sellaista seuraa mitä etsit on parhaita paikkoja löytää puoliso - jos siis sitä etsit. Jos etsit naista, joka haluaa kuvata kanssasi seksivideoita ja naida yleisellä paikalla tuskin kannattaa koittaa ajautua "kirkkokuoroon" - ehkä ennemmin alaston suomeen. Jos tykkäät käydä salilla, niin ehkä et tartte tinderiä vaan vaatimuslistasta täyttyy jonkun salirotan & kissan tavattua - salilla? Tinderin etu on siinä, että siellä on "kaikki", eli karkeasti eniten porukkaa.
Elämässä olen kuitenkin mielestäni jotain oppinut tai ainakin uskoisin näin. Niin kuin sanottu, en ole koskaan Tinderissä ollut, olen vain lukenut siitä. En täsmällisesti tiedä, kuinka raadollinen maailma siellä odottaa ja minkälaiset ihmiset sinne ajautuvat. Mutta mielestäni kaikki lähtee kuitenkin aina omasta itsestään ja miten hyvin tuntee itsensä. Tiedätkö mitä ihan oikeasti kumppaniltasi haluat? Tiedätkö mitä itse tarvitset? Ovatko tarpeesi sellaiset, että vastapuoli pystyy ne täyttämään? Kolkutteleeko biologinen tarkoituksesi takaraivossasi liian voimakkaasti ja se hämärtää harkintakykyäsi vai suhtaudutko siihen peräti liian kielteisesti, jolloin et voi ikinä saada itseäsi tyydyttävää parisuhdetta?
Tästä on varmaan myös naisissa yhtä monta koulukuntaa vähintään kuin mitä itse luettelit. Ne ketkä hylkää heti lapsista epäröivän, haluavan, lapsia omaavan, lapsettoman... Ei ole mitään "oikeaa vastausta" - olet oikeassa siinä, että pitää olla vain oma itsensä ja tänkin kohdan pitää vain osua kohdalle. Raadollinen se maailma ainakin on. Se kerma pitää kaapia pinnalta, enkä tarkoita todellakaan ulkonäön perusteella. Pointti on siinä, että Tinderissä todellakin on ihan vain kaikkia sinkkuja läpileikkauksena ikäryhmittäin. Ainoa yhdistävä tekijä varmaan on se, että kaikki etsii seuraa. Sinkkuus se yhdistävä tekijä ei ainakaan ole.
Miten esittäydyt Tinderissä? Esittäytyisitkö niin oikeassa elämässä kasvot vastatusten? Vedätkö jotain roolia? Kuvastaako se sinua oikeasti? Ymmärrätkö, että roolin vetäminen voi näkyä sinusta läpi? Se voi tehdä sinusta teennäisen, jopa epäluotettavan. Todennäköisesti et sillä ainakaan pisteitä kerää. Ei sillä, että vuodattaisit kaikki ongelmasi, ahdistuksesi ja historiasi ensimmäisillä treffeillä kumppanillesi, mutta älä myöskään esitä maailmanvaltiasta jos et sellainen ole. Suoraselkäinen, rehellinen ja omissa nahoissaan viihtyvä treffikumppani on yleensä kaikkein mieluisin juttukaveri. Siis sellainen joka tuntee itsensä ja osaa ehkä vielä rakastaa itseään hyvällä tavalla.
Ymmärrätkö, että kaikki eivät ole siellä etsimässä sitä aitoa ja rehellistä? Se pitää vain sitten hyväksyä ja itse etsiä se aito ja rehellinen daamikin, jos sellaisen haluaa..
Tinderissä on varmasti kaikenlaisia ihmisiä ja profiileja, niitä on itseasiassa juuri niin paljon kuin on siellä käyttäjiäkin. Kaikilla meillä on omat ongelmamme. Kukaan ei ole täydellinen ja olisi naiivia väittää, että itse olisin se täysjärkisin käyttäjä. Jos treffimarkkinat näkee pelinä, varsinkin manipulaativisena sellaisena, tämä todennäköisesti näkyy myös ennakkoasenteessasi ja myös siellä treffeillä. Et todennäköisesti ole oma itsesi. Et nauti etkä elä siinä hetkessä. Laskelmoit, arvioit, mietit ja vedät roolia. Ei sillä, etteikö tätä luonnollisesti jonkin verran pidäkin tapahtua, mutta tiedätkö kuinka vahvasti ennakkoluulosi ja maailmankuvasi sinua ohjaavat? Tunne itsesi.
Kävikö mielessä, että ihmisillä on erilaisia persoonallisuuksia? Esim minun nykyinen uhrini on ISTJ ja itse INFJ. Eikä sillä ole hevon helvettiä väliä - toista tulee silti ymmärtää ylipäätään onko toinen extro vai introvertti jne. Hänelle tarkkailu ja se, että puheet ja teot ovat johdonmukaisesti linkattu merkkaa enemmän kuin paljon. Match oli siis varmaan "Arvomaailma ja toisen ymmärtäminen". Edellinen uhri oli ENFP sen 13. Siinäkin pelasti lähinnä se, että ymmärsi toista, mutta lopulta ei enää sietänyt.
Tottahan toki toisesta kannattaa yrittää hyvässä yhteishengessä kaivaa ne itselle tärkeät asiat ja luonteenpiirteet esiin, mutta älä esitä, etteikö sinussakin olisi jotain ”haasteita”. Et ole ulkopuolinen arvioija, olet samanarvoinen treffikumppani. Tunne itsesi, ole oma itsesi. Aina se ei riitä, eikä sen silloin pidäkään riittää. Silloin voit hyvillä mielin siirtyä eteenpäin. Mutta muista tuntea itsesi! Mitä haluat itse ja mitä haluat kumppaniltasi? Siis ihan oikeasti?
Siinä on hyvät lähtökohdat kahdella parikymppisellä jotka etsii itseään
Voivat olla molemmat uhreja toistensa kasvamiselle. Silti just toi tilanteiden hyväksyminen sellaisina kuin on ja vähintään itselle rehellisenä pysyminen on hiton tärkeää.
Loppukaneettina voisin todeta, että parisuhteen luominen vaatii vaivannäköä. Jo ihan sieltä deitti-ilmoituksesta alkaen. En tiedä miten on Tinderissä, mutta niissä vanhoissa treffialustoissa oli yleensä se hyöty, että sinne pystyi kirjoittamaan jotain itsestään ja toiveistaan. Silloin jo ennen minkäänlaista yhteydenottoa pystyi saamaan jonkinlaisen yleiskuvan vastapuolesta ja mahdollisesta arvojen kohtaamisesta. Silloin pystyi myös arvioimaan, kannattaako kyseistä ihmistä lähestyä. Jos ei ollut nähnyt yhtään vaivaa, ainakin se teki oikeanlaisen kumppanin löytämisen sitäkin vaikeammaksi.
Jep. Oma nykyinen uhri oli vaivautunut kirjoittamaan itsestään aika vähän. Itse kirjoitin aika paljon.
"Pyyhi vasemmalle, jos et osaa pysyä hetkeäkään hiljaa paikallaan, sulla on foliohattu päässä tai aijot lähettää mulle kuvia sukupuolielimistäsi".
Siisteintä tinderissä ja deittailussa on just vasta sitten kun tajuaa, että ei ole pakko seurustella tai olla suhteessa aina ja pakitkin on ihan jees. Ainahan se panostuksen määrä tietty pistää vituttamaan, jos kaiken menettää, mutta mitä sitten. Saattoi päästä halvemmalla kuin avioliitosta erotessa, joten parempi nopeammin kuin hitaammin. Hän perusteli sitä sillä, että ei halunnut koko kylän tietävän, että hän hakee oikeasti seuraa ja sillä, että mitä hän oikeasti on...
Saattoi olla sattumaakin, mutta ennen goldia mätsejä ei tullut ollenkaan niin usein.
Ja vaikka heti alussa jo ilmeni korkeampi ammattiarvo, se ei jostain syystä ole paljoa menoa haitannut. Jatkossahan se tietysti saattaa haitata, toinen voi haluta maan ja taivaan ja itse joutuu vain toteamaan, että jos tässä alkaisi pelaamaan Baldur's Gatea 
www.theverge.com
