En ole mikään terapeutti, enkä todellakaan ole mikään konkari parisuhdemarkkinoilla. Joten ottakaa nämä sanomiset varauksella ja saa väittää vastaan.
Omalla kohdallani kävi ehkä se maailman suurin tuuri, lottovoitto. Nimittäin löysin elämänkumppanini netistä ja se tapahtui vieläpä suhteellisen vaivattomasti. Meni siinä ehkä pari päivää selatessa profiileja, mutta vain yhdelle lähetin viestiä ja sepäs muutti sitten koko loppuelämäni. Se tarina jatkuu edelleen.
Tämä tapahtui aikana, jolloin Tinder oli jo olemassa, mutta itse en sinne koskaan päätynyt, koska vielä silloin oli vaihtoehtojakin olemassa. Onneksi. En olisi varmaan silloisella itsetunnolla ja ”habituksella” kovin paljon tykkäyksiä kerännyt. Siksipä kaikki paukut piti laittaa siihen, miten itse esittäytyy ja osaa olla oma itsensä. Tunsinko itseni? Hyvin huonosti. Onni oli jälleen siinä, että kumppanini näki kokemattoman itseni taakse sellaisena kuin oikeasti olen.
Elämässä olen kuitenkin mielestäni jotain oppinut tai ainakin uskoisin näin. Niin kuin sanottu, en ole koskaan Tinderissä ollut, olen vain lukenut siitä. En täsmällisesti tiedä, kuinka raadollinen maailma siellä odottaa ja minkälaiset ihmiset sinne ajautuvat. Mutta mielestäni kaikki lähtee kuitenkin aina omasta itsestään ja miten hyvin tuntee itsensä. Tiedätkö mitä ihan oikeasti kumppaniltasi haluat? Tiedätkö mitä itse tarvitset? Ovatko tarpeesi sellaiset, että vastapuoli pystyy ne täyttämään? Kolkutteleeko biologinen tarkoituksesi takaraivossasi liian voimakkaasti ja se hämärtää harkintakykyäsi vai suhtaudutko siihen peräti liian kielteisesti, jolloin et voi ikinä saada itseäsi tyydyttävää parisuhdetta?
Miten esittäydyt Tinderissä? Esittäytyisitkö niin oikeassa elämässä kasvot vastatusten? Vedätkö jotain roolia? Kuvastaako se sinua oikeasti? Ymmärrätkö, että roolin vetäminen voi näkyä sinusta läpi? Se voi tehdä sinusta teennäisen, jopa epäluotettavan. Todennäköisesti et sillä ainakaan pisteitä kerää. Ei sillä, että vuodattaisit kaikki ongelmasi, ahdistuksesi ja historiasi ensimmäisillä treffeillä kumppanillesi, mutta älä myöskään esitä maailmanvaltiasta jos et sellainen ole. Suoraselkäinen, rehellinen ja omissa nahoissaan viihtyvä treffikumppani on yleensä kaikkein mieluisin juttukaveri. Siis sellainen joka tuntee itsensä ja osaa ehkä vielä rakastaa itseään hyvällä tavalla.
Tinderissä on varmasti kaikenlaisia ihmisiä ja profiileja, niitä on itseasiassa juuri niin paljon kuin on siellä käyttäjiäkin. Kaikilla meillä on omat ongelmamme. Kukaan ei ole täydellinen ja olisi naiivia väittää, että itse olisin se täysjärkisin käyttäjä. Jos treffimarkkinat näkee pelinä, varsinkin manipulaativisena sellaisena, tämä todennäköisesti näkyy myös ennakkoasenteessasi ja myös siellä treffeillä. Et todennäköisesti ole oma itsesi. Et nauti etkä elä siinä hetkessä. Laskelmoit, arvioit, mietit ja vedät roolia. Ei sillä, etteikö tätä luonnollisesti jonkin verran pidäkin tapahtua, mutta tiedätkö kuinka vahvasti ennakkoluulosi ja maailmankuvasi sinua ohjaavat? Tunne itsesi.
Tottahan toki toisesta kannattaa yrittää hyvässä yhteishengessä kaivaa ne itselle tärkeät asiat ja luonteenpiirteet esiin, mutta älä esitä, etteikö sinussakin olisi jotain ”haasteita”. Et ole ulkopuolinen arvioija, olet samanarvoinen treffikumppani. Tunne itsesi, ole oma itsesi. Aina se ei riitä, eikä sen silloin pidäkään riittää. Silloin voit hyvillä mielin siirtyä eteenpäin. Mutta muista tuntea itsesi! Mitä haluat itse ja mitä haluat kumppaniltasi? Siis ihan oikeasti?
Loppukaneettina voisin todeta, että parisuhteen luominen vaatii vaivannäköä. Jo ihan sieltä deitti-ilmoituksesta alkaen. En tiedä miten on Tinderissä, mutta niissä vanhoissa treffialustoissa oli yleensä se hyöty, että sinne pystyi kirjoittamaan jotain itsestään ja toiveistaan. Silloin jo ennen minkäänlaista yhteydenottoa pystyi saamaan jonkinlaisen yleiskuvan vastapuolesta ja mahdollisesta arvojen kohtaamisesta. Silloin pystyi myös arvioimaan, kannattaako kyseistä ihmistä lähestyä. Jos ei ollut nähnyt yhtään vaivaa, ainakin se teki oikeanlaisen kumppanin löytämisen sitäkin vaikeammaksi.
Saattoi olla sattumaakin, mutta ennen goldia mätsejä ei tullut ollenkaan niin usein.
