Mikähän on, kun nykyään on vain pirun vaikea päästä toisille treffeille. Matcheja ja ekoja treffejä saa edelleen täysin kivuttomasti, mutta yhä harvemmin niistä seuraa mitään. Kieltämättä aika kuluttavaa jutella samat jutut, sopia treffit ja tavata, kun tietää, että tuskin siitä mitään tulee. Ja ei, en mielestäni kuitenkaan näytä tuota epätoivoa, eli menen treffeille rennoin ja avoimin mielin pitämään hauskaa. Mietin kuitenkin, painaako epätoivon kierre jotenkin alitajuisesti, jonka naiset sitten huomaavat ja karkaavat. Kuvia on paljon, ne ovat tuoreita ja kuvailen hyvin itseäni pitkässä biossa. Vielä pari vuotta sitten itse olin yleensä se, joka päätti, nähdäänkö uudelleen vai ei ja jo heti kotiin päästyä naiselta saattoi odottaa viesti "Oli mukavaa! Haluaisitko nähdä uudestaan?"
Treffit menevät nykyäänkin samalla kaavalla kuin ennen koronaa, eli halaus alussa ja lopussa, kävelyä, kahville tai yksille ja niissä tilanteissa tarjoudun tarjoamaan. Tykkään tutustua viesteillä hyvin ennen ekoja treffejä, niin yleensä sen myötä jo tietää, että on paljon puhuttavaa ja yhteistä. Eli treffeillä on hauskaa, ei hiljaisia hetkiä ja aika rientää. Tyypillisesti saatan naisen kotiin ja jos olen huonon kelin takia autolla liikkeellä, niin samalla heittänyt naisen kotiin bussin sijaan. Silti treffien jälkeen saattaa tulla perus "oot mukava, mutta haluaisin olla vain kavereita" tai "tapailen yhtä toista nyt", mutta yleensä huomaa vain viesteistä, että toista ei kiinnosta. Jälkimmäinen epävarmuus on kyllä perseestä. Pahimmillaan kysellyt toisista treffeistä, nainen on suostunut ja sitten täysi radiohiljaisuus ja ghostaus.
Koronan aikaan on tullut vielä treenattua ja huhkittua salilla niin pirusti, minkä seurauksena peilistä katsoo komeammat kasvot, naiset katsovat paljon pidempään ja baarissa saa huomiota. Tuon luulisi auttavan Tinderissä, mutta yllättäen ei. Baarissa ja clubilla sentään vielä saa helposti naisia, eikä aina tarvitse edes itse tehdä aloitteita, vaan naiset tulevat juttelemaan ja jopa lääppimään ja kehumaan ulkonäköä. En tiedä, auttaako siinä se, että kännissä olen kivikasvoisen itsevarma ja uskallan mennä juttelemaan ihan kenelle vaan ja monesti joutunut kavereiden puolesta olemaan jäänrikkoja. Mutta tuskin ulkonäkökään on tuon Tinderin ongelman taustalla
Varmaan parasta olisi, jos tapaisi vain livenä sen elämänsä naisen ja ei tarvitsisi enää tuskailla Tinderin kanssa, keksiä aloitetta ja kuumotella treffejä ja tapailun alun epävarmuutta. Pitää varmaan laajentaa harrastuksia kodin ja salin ulkopuolellekin. Bändiinkin voisi liittyä. Ihan huolella kyllä kyrpii Tinder ja nykyajan deittikulttuuri, mutta ei nainen kotoakaan tule hakemaan.