NATO:n kaltaisessa laajassa puolustusliitossa jossa on mukana hyvin erilaista sakkia (vrt. vaikka Norja vs Turkki) on väistämättä se ongelma, että mahdollisista ongelmajäsenistä on hyvin vaikea päästä eroon, mistä seuraa se että niitä on myös hyvin vaikea saada kuriin esim. nyt. Ensireaktio on että laitetaan vaan liiton sääntöihin joku pykälä jolla voidaan sopivalla enemmistöllä äänestää perseilijät ulos liitosta. Mutta, tuollainen väistämättä nakertaisi liiton uskottavuutta herättämällä epäilyjä siitä, että vaarassa oleva mutta vähemmän tärkeäksi koettu jäsen voitaisiin potkia pihalle liitosta sotaan joutumisen välttämiseksi. Voisi kuvitella mitä joku Puolakin ajattelisi jos olisi joku 2/3 määräenemmmistöllä liitosta potkimisen sääntö. Venäjä uhittelemassa Puolalle ja makaroonit ja scholzit pohtii kannattaisiko joutua sotaan jonkun Puolan takia, nehän on siellä ihan rasisteja kun ei muslimimaahanmuuttokaan kelpaa, pitäisköhän ehdottaa NATO-kokouksessa Puolan äänestämisestä pihalle koska eivät jaa liittokunnan arvomaailmaa... En ole keksinyt miten tämän ongelman voisi välttää, paitsi siis siten että liitossa ei ole lainkaan sääntöjä jäsenen erottamiseksi, paitsi ehkä se ilmeinen "lennät pihalle jos hyökkäät toisen jäsenen kimppuun"...
Joskus ennen sotaa ennustin tässä ketjussa että Ruotsi kieroilee jotenkin NATO-jäsenyyteen niin että Suomi jää kuseen ulkopuolelle puskurivyöhykkeeksi. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt kun ilmeni ettei näin käykään, vaan Suomi lähtee vetämään hakemusta ensin ja joutuu vielä suunnilleen kiskomaan Ruotsin puoliväkisin mukaan. Kaikki näytti menevän niin hyvin että tuntui ihan epärealistiselta, erityisesti kun ratifiointeja alkoi sadella joka suunnasta hurjalla vauhdilla. Mutta sitten saatiin nämä Erdoganit ja Orbanit, ettei olisi liian helppoa. Millä nämä kaverit nyt saadaan ratifioimaan Suomi saati Ruotsi, keinot taitaa oikeasti olla aika vähissä. Sen perusteella mitä unkarilaisista ja turkkilaisista tiedän, ei siellä peruskansalainen vastusta ratifiointeja, mutta johtajia ei paljon kiinnosta. Jos Venäjän sotaretki olisi mennyt paremmin, en usko että ainakaan Orban suostuisi ikinä ratifiointiin. Mutta nyt kun puna-armeija puksuttelee eteenpäin etanavauhdilla, Venäjä ei näytäkään niin vahvalta eikä sitä tarvitse ehkä niin kovasti miellyttää. En osaa ennustaa miten tässä käy, mutta pitäisi ehdottomasti viritellä varasuunnitelma sen varalle, ettei nämä sankarit koskaan hyväksy Suomen hakemusta. Ideaalitilanne olisi varmaan jokin yksiselitteisen luja sotilasliitto välillä USA-UK-Pohjoismaat, miksei vaikka Puola ja Baltiankin mukaan. Saksa ja Ranska lähinnä haittaa asioita suurvaltafantasioidensa kanssa. Onko tuollaisen järjestäminen realistista, en tiedä.