@ttjm ... et vain näe asioita samasta näkövinkkelistä kuin minä. Niinpä. Jokainen ihminen on omien kokemuksiensa summa.
Perusteluja tuolle pakottavalla voimankäytölle, jotka eivät mitenkään liity mihinkään puolustautumiseen, ovat juurikin Libya ja Syyriä, vaikkapa nuo nyt noin ensi alkuun ihan nimeltä mainiten. Koet noiden käyttämisen esimerkkeinä pelkiksi mielipiteiksi, ja peräät jotain tosiasioita? Ei tästä asiasta kyllä tämän enempää synny mitään tosiasioita.
Kysyt samoin, että kuka perustelee Natoon liittymistä pelolla? Minusta sitä taas ei millään muulla oikein edes perustellakaan, kuin Venäjän pelolla. Ne meitä väitetysti nyt uhkaavat, ja ne meidät kohta valloittavat, ja ainoa suoja noita vastaan on Nato. Tämähän se on se käytetty perustelu. Miten minä nyt voisin tuonkin asian jotenkin "todistaa" ?
Voisitko itse jotenkin todistaa, että Venäjä aikoo tänne hyökätä? En minä edes sitä Sinulta odotakaan, koska olematonta ei voi todistaa ei suuntaan eikä toiseen. Ovat vain nämä läntisen median jatkuvasti meille syöttämät emävaleet aivan kaikesta. Valeet, jotka myrkyttävät mieliä.
Minun mielestäni meitä vain halutaan liittoon meidän naapuriamme vastaan, ja kyseinen toiminta on minun mielestäni meille itsellemme epäedullista toimintaa. Siitä tässä on nyt kysymys. Minusta meitä vedätetään lännen masinoiman vaikutuskampanjan toimesta, ja uskotellaan meille uhkakuvaa, jota ei minun käsittääkseni ole edes olemassakaan.
Ilmeisesti perusajatuksena on se, että Venäjä selvittäisi omia sisäpoliittisia sotkujaan luomalla pienestä ja harmittomasti kyljessään sijaitsevasta pikkuvaltiosta itselleen jonkin uhkakuvan, ja tekisi tänne voittoisan ja riemukkaan sotaretken, jonka avulla se nykyjohto säilyttäisi oman huteran asemansa vallassa? Tämä on ilmeisesti ajatus takana, miksi Natoon pitäisi liittyä. En siis väitä, että juuri Sinä ajattelisit noin, mutta noin olen ymmärtänyt esitetyt ajatukset Venäjän arvaamattomuudesta.
En oikein usko moiseen skenaarioon, uskon ennemminkin siihen, että rauhallisella alueella ne rauhalliset olot ovat historiaa sen jälkeen, kun meidät on saatu sekoitettua pelinappulana mukaan suurvaltapoliittiseen valtapeliin. Nappuloiden osa noissa koitoksissa on tulla syödyksi ja lyödyksi. Siksi minä uskon siihen, että jatkossakin on hyvä pitää tämä oma maa itsenäisenä, ja tehdä siitä omasta maasta käsin itsenäistä ja omien etujen mukaista ulkopolitiikkaa aivan kaikkiin ilmansuuntiin. Mihinkään suuntaa ei ole tarvis kumartaa, koska se aivan automaattisesti tarkoittaa johonkin suuntaan pyllistämistä. Ei Kekkonen mikään ummehtunut ollut, hän oli älykäs ja jopa viekas ja kiero mies, joka varmalla kädellä ohjasi meitä ohi karikkoisten aikojen. Hän puolusti Suomen etuja, jotka hän käsitti aika hellyttävällä tavalla myös omaksi edukseen. Hän ei koskaan edes varastanut mitään, eihän hänellä ollut edes omaa asuntoakaan. Hänellä oli oma maa. Asian joko tajuaa, tai sitten ei. Ummehtunut ? ... no, hän ei vain pitänyt idiooteista. Siinäpä se. Kyllä, olen Kekkoslaisen aikakauden kasvatti, ja maa hänen johdollaan menestyi.
Sitä asiaa ei voi sanoa hänen jälkeensä tulleen johdon toimesta tapahtuneen. Koivisto avasi itärajan Inkeriläisille maahanmuuttajille ja aiheutti Suomeen lähinnä heroiiniongelman, ja vapauttamalla rahasääntelyn hän oli toimillaan yksi pankkikriisin aikaansaajista. Sitä asiaa eivät operaatio "risaiset sukat" ja siten hankittu kansamiehen maine minun silmissäni miksikään muuta. Kekkosen koko ulkopolitiikan ydinajatus EI OLLUT silloisen neuvostoliiton nuoleskelu, vaan sen jatkuva hiljainen vastustaminen, ja hänen tavoitteensa oli aina ja joka tilanteessa pitää Suomi suurvaltapoliittisten kähinoiden ulkopuolella. Pahoinakin aikoina tuo strategia myös toimi.
Nykyisin liki koko poliittinen johto aikoo riemumielin sekoittaa meidät noihin suurvaltapoliittisiiin kähinöihin mukaan. Minusta se on helvetin tyhmää toimintaa. Koska... se vain on sitä. Ja tuossa edellä minä sen jo perustelin. Sinä sanot noita vain mielipiteiksi. Ne ovat myöskin sitä. Minä katson maailmaa tuosta Kekkoslaisesta näkövinkkelistä.
En minä Naton kannattajia pystykään käännyttämään, mutta pystyn herättämään ajatuksia niissä, jotka ovat kannassaan vielä epävarmoja. Aikasemmalle ulkopolitiikalle olivat syynsä, ja ne syyt eivät ole mihinkään hävinneet. Jos taas on niin, että länsi suhtautuu meihin vihollisena sen syyn takia, että emme kuulu niiden jengiin... se on jo vastaus itsessään sekin, mistä suunnasta se uusi vihollinen on silloin tulossa. - Kyllä, tuokin on mielipide, mutta ihan perusteltu sellainen.
T -.-