Tulijat eivät maksa moninverroin enempää kuin perusdeekut sairaala- ja vankilakeikkoineen.Mitäs sitten
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)
Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.
Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.
Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.
Tulijat eivät maksa moninverroin enempää kuin perusdeekut sairaala- ja vankilakeikkoineen.Mitäs sitten
Unohtanut jo mitä sanoit aiemmin?Ja aivan varmasti maksavat moninverroin.
Ja edelleen mitä vitun väliä? Deekut on meidän oma ongelma. Ei deekuongelma sillä vähene, että tänne tuodaan uusia sosiaalitapauksia notkumaan loppuiäkseen.
Suomalaiset sossuilijat on sentään meidän oma ongelma. Kyllä ulkomaantuontisossut maksaa moninverroin enemmän kaikkine lisätukineen.
Deekut ovat Suomalaisia sossuilijoita.En. En vain ymmärrä mitä vittua deekut pakolaisiin liittyy?
Ja Donbassia ei virallisesti ole olemassakaan Ukrainasta erillisenä hallinnollisena paikkana, eikä sen alueen hallinnolle voi eikä kannata antaa mitään ylimääräistä julkisuutta. Vähän sama kuin Helsingin Sanomat olisi antanut palstatilaa Otto-Wille Kuusiselle vuonna 1939. Come on.
Faktista valtaa Donbassissa käyttää Vladimir Putin. Janus Putkonen työskentelee alueella Putinin armosta, syö Putinin leipää ja laulaa Putinin lauluja.Ei toki olekaan mitään kansainvälisesti tunnustettua asemaa, mutta silti kyse on kai kuitenkin organisaatiosta, joka faktisesti käyttää hallintovaltaa ko. alueella? Kyse on siis aidommasta hallinnosta kuin OWK:n nukkehallitus, jolla ei tainnut oikein missään vaiheessa olla mitään konkreettista hallittavaa.
No sitten käyttää, mitä sitten? Vaikka Kiovassa päätettäisiin mitä, sillä ei taida juurikaan olla tosiasiallista vaikutusta Donbassissa.Faktista valtaa Donbassissa käyttää Vladimir Putin. Janus Putkonen työskentelee alueella Putinin armosta, syö Putinin leipää ja laulaa Putinin lauluja.
Vaikka Kiovassa päätettäisiin mitä, sillä ei taida juurikaan olla tosiasiallista vaikutusta Donbassissa.
Kun tilanne on jatkunut vuosia, alkaa olla todennäköistä, että valta myös jää tälle de-facto-hallinnolle.
Sitä sitten, että jos palataan rabit holesta alkulähteille, niin alkuperäinen argumenttini oli, että MV-lehti on venäläismielistä propagandaa suoltava media toisin kuin tässäkin ketjussa on jotkut aiemmin väittäneet. Se ei ole isänmaallinen media vaan se on venäläismielinen media.No sitten käyttää, mitä sitten? Vaikka Kiovassa päätettäisiin mitä, sillä ei taida juurikaan olla tosiasiallista vaikutusta Donbassissa
Valtaa Dombassissa pitää Venäjä de-facto. Tulevaisuudessa valtaa tulee pitämään de-facto joko Ukraina tai Venäjä edelleen. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että Donbassissa tulisi olemaan jokin näistä valtioista riippumaton, itsenäinen hallintoelin, ei de-facto eikä de-jure. Itsehallinto Ukrainan sisällä sillä ehkä voisi olla, mutta ulkopolitiikasta vastaisi kumminkin Ukraina ja raja Venäjän puolelle ei olisi selkosen selällään kuten nyt. Venäjän näkökulmasta se olisi Ukrainaa joka tapauksessa.Valtaa de-facto pitävä organisaatio on aina kiinnostavampi kuin se, jolla vallan syystä tai toisesta pitäisi olla. Kun tilanne on jatkunut vuosia, alkaa olla todennäköistä, että valta myös jää tälle de-facto-hallinnolle.
Eikö joku suomalainen korkean tason poliitikko joskus todennut jotain viisaudesta ja tosiasioiden tunnustamisesta?
Itsehallinto Ukrainan sisällä sillä ehkä voisi olla, mutta ulkopolitiikasta vastaisi kumminkin Ukraina ja raja Venäjän puolelle ei olisi selkosen selällään kuten nyt. Venäjän näkökulmasta se olisi Ukrainaa joka tapauksessa.
Sillä perusteella, että se voisi teoriassa olla kompromissi, joka kelpaisi sodan molemmille osapuolille ja saataisiin rauha.Ja millähän perusteella siellä voisi olla itsehallinto? Ei meinaan ollut ennen sotaa. Ja sota ei johtunut itsenäistymishalusta/autonomihalusta vaan Venäjästä...
Jopas on herroilla leimakirves herkässä, mutta niinhän se on, että kaikki näyttää nauloilta kun kädessä on vasara.
Mitä pahaa tuon kirjoituksen julkaisussa muka oli? Ihan mielenkiintoista saada Itä-Ukrainan tilanteesta muitakin näkemyksiä kuin pelkät perinnemedioiden esitykset. Kirjoituksessa tuodaan aika tarkasti esille, missä asemassa kirjoittaja on, joten eiköhän jokainen lukija osaa tuunata filtterinsä oikealle aaltopituudelle.
Olisiko kirjoitus pitänyt sensuroida? Minusta on hämmentävän häpeällistä, että perinnemedioissa ei kirjoitukselle ollut tilaa missään muodossa. Journalismin teema #1 kun on totuus, ja monitahoisessa konfliktissa se ei koskaan ole yhden puolen näkemys.
Oikeasti, kuin moni uskoo mv venäjä rahoitukseen?
Mikä taho venäjällä rahoittaisi ja miksi?
Oikeasti, kuin moni uskoo mv venäjä rahoitukseen?
Mikä taho venäjällä rahoittaisi ja miksi?
Höpsis. MV-lehti on edelleen killinkimedian ykkösvalinta, kun pitää yrittää usuttaa väestöä pois väärien uutisten ääreltä naulaamalla syntipukki seinälle. Se, kuinka tehokasta se käytännössä on, on eri asia. Mutta arvossa sitä pidetään edelleen(ja sitä kautta propagandahyöty menetetty).
Mitä pahaa? Näin suomalaisen näkökulmasta siinä Venäjän propagandan julkaisemisessa on sitä pahaa että pojat samalla koittaa esiintyä suomalaisina isänmaallisina mutta sitten kuitenkin julkaistaan länsivastaista, venäläistä propagandaa ihan tuosta vaan.
Minä en oikein näe mitään konfliktihakuista Venäjä-politiikkaa isänmaallisena. Siinä lajissa nimittäin tulee ennenpitkää nenä helposti kipeäksi.
Todellista isänmaallisuutta on tehdä kaikki mahdollinen molempia hyödyttävän politiikan tekemiseksi vaikka monista tärkeistäkin asioista ollaan eri mieltä. Sen lajin pelaamisessa taas Suomi on ollut historiallisesti todellinen mestari, eikä se ihan huonosti nykyäänkään suju. Jotta tämä on mahdollista, niin täytyy tietää ja tuntea - eikä kuvitella ja lietsoa - mitä toisella puolen rajaa todella ajatellaan.
Olenkin sitä mieltä, että on hieno asia, että Suomesta löytyy mediaa, joka on valmis julkaisemaan Venäjää lähellä olevien tahojen aineistoa sellaisenaan, etenkin kun se tehdään lähdettä mitenkään peittelemättä. Se on omiaan lisäämään yleistä tuntemusta siitä, mitä Venäjällä ajatellaan ja miten asiat siellä nähdään. Tämä taas on välttämätöntä rationaalisen Venäjä-politiikan toteuttamiseksi käytännössä.
Ilmankos se koko kansan presidenttimmekin keskusteli itäisen tsaarin kanssa peräti 1,5 tuntia ilman tulkkeja tsaarin yksityisellä jahdilla, sillä nyt kun Saletti vetää viimeistä kauttaan niin voi ajaa kaverinsa asioita suomessa, kerätä massit eläkekassaan eikä vaikuta mihinkään.Yllättävää että Venäjälle nöyristely kenellekään tulee mieleen hyvänä asiana mvlehdestä. Rationaalista politiikkaa on pitää oma yhteiskunta yhtenäisenä ja suunnata kohti natoa, eikä Kremlin "ymmärtäminen". Kremlin narratiivi ajaminen Suomessa on suunnilleen niin epäisänmaallista kuin vain voi olla.
Ilmankos se koko kansan presidenttimmekin keskusteli itäisen tsaarin kanssa peräti 1,5 tuntia ilman tulkkeja tsaarin yksityisellä jahdilla, sillä nyt kun Saletti vetää viimeistä kauttaan niin voi ajaa kaverinsa asioita suomessa, kerätä massit eläkekassaan eikä vaikuta mihinkään.
On täysin yhdentekevää naputteleeko Janitskin MV-lehteen artikkeleita vaikka suoraan Putinin polvella istuen tämän heittäessä ruplia pöydälle. MV-lehden pääasiallinen tehtävä on toimia esimerkkinä. Sen takia killinkimedia paasaa siitä edelleen, täysin epäsuhdassa siihen mitä se on ja akateemiset ihmiset rustaavat siitä tutkimuksia. Se yrittää parhaansa mukaan naulata sitä seinälle, jotta luotaisiin nopea assosiaatiopolku kaikkiin tuleviin vaihtoehtomedioihin, jolla mustamaalata ne.Kaikkihan normaalijärjellä näkee ja tajuaa kuka/ketkä siellä MV-median taustalla vetelevät naruista...
-Mutta ilman tuota "tiedotuslähdettä" olisimme vieläkin pimennossa monista asioista, näiden ns. valtamedioiden sensuuri olisi vieläkin erittäin tiukkaa....
Sanoisin MV-median tehneen jotain hyvääkin....
Tämä nyt on vain kommentti täältä takarivistä....
Kirja paneutuu totuuden jälkeisen ajan keskeisiin kysymyksiin
Onhan niitä muitakin mamuvastaisia nettijulkaisuja ja -sivustoja, ihan Halla-Ahon Scriptasta ja Homma-foorumista lähtien, jo paljon ennen kuin mitään MV-Pravdaa oli olemassakaan. Ja nykyään on vielä enemmän vaihtoehtoja. Itse koen kyllä olevani hyvin asioista perillä, vaikken ikinä, IKINÄ käy edes vahingossa MV-Pravdan sivustolla, paitsi tässä taannoin kävin katsomassa monta sekuntia kestää ennen kuin törmää venäläiseen propagandaan siellä ja kaivoin siitä esimerkkejä. Sen jälkeen Venäjä-kytkökset on tulleet entistä selvempään päivänvaloon näiden "maidan-juttujen" ja Putkosen höpinöiden myötä.Kaikkihan normaalijärjellä näkee ja tajuaa kuka/ketkä siellä MV-median taustalla vetelevät naruista...
-Mutta ilman tuota "tiedotuslähdettä" olisimme vieläkin pimennossa monista asioista, näiden ns. valtamedioiden sensuuri olisi vieläkin erittäin tiukkaa....
Sanoisin MV-median tehneen jotain hyvääkin....
Tämä nyt on vain kommentti täältä takarivistä....
On julkaisuja ollut, jos on joku osannut etsiä, mutta MV toi ne kootusti yhteen ja oli tärkeässä roolissa m**uihin liittyvien tapahtumien ilmituonnissa.
Teikäläiset, kun ette vikaa kyseisistä uutisoinneista kykene löytämään, niin pitää aina siihen olemattomaan venäjäpropagandaan tarttua
Joko voidaan lopettaa se typerä leikki, ja julistaa tuo lehti Venäjän tietotoimistoksi täällä? Ei se välttämättä saa rahaa, ainakaan tarpeeksi, Venäjältä. Mutta yritys päästä yhteistyöhön on ainakin kova.
Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Vladimirovich Zakharchenkon [26.06.1976 – 31.8.2018], muistoa kunnioittaen
Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Vladimirovich Zakharchenkon [26.06.1976 – 31.8.2018], muistoa kunnioittaen
Janus Putkosen muistokirjoitus Alexander Zakharchenkolle.
01.09.2018 19:59, 5547 lukukertaa
Donetskin pääkaupungin ydinkeskustassa, hallinnollisen esikuntamme läheisellä Pushkinin boulevardilla sijaitsevassa ”Separatisti”-vakiokahvilassamme, räjähti eilen perjantaina voimakas pommi, joka suureksi järkytykseksi surmasi lähimmän esimieheni, Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Zakharchenkon, yhden henkivartijoista ja haavoitti kymmentä henkilöä.
Kun kuulin puhelimitse tiedon, että Donetskissa on räjähtänyt pommi ja Zakharchenkon kerrotaan saaneen surmansa, jähmetyin jalansijoilleni pitkäksi aikaa. Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.
Tasan kaksi vuotta sitten elokuun lopussa 28.8.2016, työskenneltyäni ensimmäisen reilun vuoden valtionhallinnon yhteydessä yksityisesti rahoitetun Donbassin kansantasavaltojen kansainvälisen uutistyön kehitysprojektin johtajana ja pätoimittajana, valtion päämies Alexander Zakharchenko antoi minulle kirjallisen määräyksen tehtävistäni osana esikuntaansa, koskien Donetskin kansainvälisen uutistyön ja asioiden hoitamista valtiollisen organisaation johtajana.
Kun Zakharchenkosta tuli suoranainen esimieheni tasan kaksi vuotta sitten, henkilökohtaisen luottamuksensa osoituksena hän lahjoitti minulle ladatun virka-aseensa, 9 mm Makarov-pistoolin. Zakharchenkon määräyksestä sain myös kunnian olla ensimmäinen länsimaalainen siviilihenkilö jolle myönnettiin Donetskin Kansantasavallan passi ja kansalaisuus.
Tutustuimme toisiimme kielimuurista piittaamatta, milloin patrioottisen Youtube-videon katsomalla, milloin joillain syntymäpäivillä tai saunareissulla maljoja nostellen. Suomalaisena patrioottina minun oli helppoa tulla juttuun Donbassin kansallissankarin kanssa. Talvisodan opetukset ja marsalkka Mannerheimin Zakharchenko tunsi ja muisti, kuten Nokian ja Finlandia-vodkan.
Olen siis työskennellyt Donetskin hallinnossa ja sen ainoana länsimaalaisena viranomaisena yli kolme vuotta siitä lähtien kun saavuin sisällissotaa käyvään, entisen Ukrainan alueella sijaitsevaan kansantasavaltaan 2015 auttamaan, tekemään yhteistyötä ja oppimaan. Kuluneina vuosina Alexander Zakharchenkon vahva persoona, jämäkkä patrioottinen komentajuus ja kansanjohtajan suoraviivainen karisma, on vaikuttanut syvästi tekemiseeni, olemiseeni sekä ajatteluuni.
Ensimmäisen kerran opin tuntemaan Zakharchenkosta kesällä 2014 kun Slavianskin ensimmäisten ja Strelkovin johtamien Donbassin puolustustaisteluiden jälkeen Ukrainan sotilaallista invaasiota pysäyttämään muodostettu Donetskin kansanarmeija motitti Zakharchenkon johdolla Ukrainan armeijan pääjoukot Ilovaiskin alueella, aiheuttaen lännen tukemille Kiovan joukoille valtavan sotilaallisen tappion. Zakharchenkon komentajuus jätti jo tuolloin geopoliittista tilannetta seuranneeseen suomalaisen Verkkomedian päätoimittajaan lähtemättömän vaikutuksen.
Kun minulta kysyttiin loppuvuodesta 2014 maailman johtajista joita pystyin kunnioittamaan, muistan luetelleeni viiden eniten arvostamani joukossa Zakharchenkon. Hänen laaja-alainen tietoisuus Donbassin sodan geopoliittisesta luonteesta ja harvinaisen suorasanainen tapa tehdä asiat selväksi erotti hänet edukseen. Todettakoon, että kaikki nämä vuodet Zakharchenkon antaessa lausuntoja ja kommentoidessa tapahtumia, minun niistä maailmalle uutisoidessa, ei ole tarvinut olla huolissaan, etteikö ”Iso-Z” löytäisi terävästi aina tarvittavia, oikeita ja vaikuttavia sanoja.
Zakharchenko oli vaativa komentaja kaikille johtajilleen, sotilaspuolella ja siviilihallinnossa, ”tee mitä teet, kunhan et tee virheitä”. Olenkin monesti ajatellut, että Donetskin hallinto on varmasti maailman vaativin paikka kenelle tahansa. Mitään mutkuja ja työaikalainsäädäntöjä ei olla tunnettu kun nuorta tasavaltaa on rakennettu. Selvitäkseni vieraassa kulttuurissa ja hallinnon tehtävissä olen luottanut siihen, että säilytän omatuntoni puhtaana, että kestäisin mitä tahansa ja että teen aina parhaani, koska sen on pakko riittää, myös Zakharchenkolle.
Monet tutut ministerit ja viranomaiset ovat saaneet väistyä ja jotkut ovat löytäneet itsensä jopa pidätettynä, kun erityisesti korruption vastainen sota on jyllännyt Donetskin valtionhallinnossa. Ukrainan aikaisesta tehottomuudesta ja korruptiosta on tehty irtiotto kuluneiden vuosien aikana joskus kovin ottein, eikä minulla ole ollut epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi kaikki tehneet Zakharchenko johdolla työtä Donbassin kansan puolesta ja sisällissodan voittamiseksi.
Varmaan kirjasen verran kokemuksia minulla olisikin kertoa kokemuksistani Euroopan ainoan käynnissä olevan sodan etulinjassa, idän ja lännen puskurissa, Donetskin päämajan informaatiopuolustuksen komennossa ja patrioottisen kansanjohtajan rinnalla, mutta nyt ei ole sen aika. On surun ja muistamisen aika, kun koko Donbass on hiljentynyt kansalliseen suruaikaan.
Mutta jotain hyvin ainutlaatuista siinä miehessä oli, siitä minun on vielä kerrottava. Kun Zakharchenko vaihtoi vapaalle ja rentoutui, hän oli kuin kuka tahansa meistä, mukava, lupsakka ja seurallinen kaveri. Kun keskustelu alkoi koskettamaan valtion päämiehelle kuuluvaa vastuuta ja sitä raskasta ylipäällikön taakkaa, jota sisällissodan komentaja joutui harteillaan kantamaan, hänen koko olemuksensa muuttui ryhdistyen, sanat voimistuivat ja silmät terävöityivät, kun hänen sielunsa voimakas sininen hehku alkoi vaikuttamaan. Zakharchenko oli synnynnäinen johtaja.
Vaikka Zakharchenkon menetystä on vaikea hyväksyä ja sen seurauksia arvioida, on selvää, että ”Donbass kestää”, vaikka miten sattuu ja tekee kipeää, donbassilaisten patrioottinen puolustus lännen tukemia Kiovan nationalistijoukkoja vastaan kestää kovimmatkin tappiot. Mutta jo aivan liian monta hyvää miestä, luotettua ja rakastettua Donbassin komentajaa, me olemme menettäneet Ukrainan SBU:n terrori-iskuissa lyhyessä ajassa. Terrorissa, jota länsivallat tukevat ja terroristeja niihin kouluttavat. Tämän väkivaltaisen hulluuden on loputtava!
Zakharchenko ei antanut tulla provosoiduksi ja hän valitsi itse ajankohdat sekä keinot menestyksen tavoittamiseksi, niin siviili- kuin sotilastoimissaan. Patrioottinen taistelu jatkuu hänen muistoaan kunnioittaen ja vaalien sitä viisautta ja ymmärrystä, jota Zakharchenko osoitti kansojen puolesta. Muistakaamme myös kuinka suuressa lehdistötilaisuudessa Zakharchenko halusi kiittää erityisesti suomalaisia siitä laajasta tuesta ja ymmärryksestä, jota me olemme Donbassille osoittaneet. Zakharchenko antoi meille ikimuistoisen esimerkin, Donbass meitä kaikkia opettakoon.
Janus Putkonen, vapaassa Donbassissa, 01.09.2018
Kummasti niitä vain pitää aina jostain vuosien takaa kaivella. Ja mitäs sitten vaikka sitä siellä onkin? Ei se m*** uutisoinnin todenmukaisuutta yhtään vähennä.
Kaivapa yksi m***ihin liittyvä valeuutinen?
Minua, kun taas ei r*ssäpropaganda kiinnosta, niin en voi sanoa moista siellä nähneeni.
Saa pistää paremman sivuston pystyyn, jos kuvittelee pystyvänsä. Onhan se säälittävää, ettei suomesta löydy tekijöitä totuutta julkaisemaan, niin r*ssien pitää sekin tehdä meidän puolesta.
Totuutta MV:stä haetaan tai haettiin, nykyään siellä kaikki mielenkiintoiset jutut on maksumuurin takana, joten eipä paljon nappaa siellä käydä pelkkiä otsikoita lukemassa.
Sinulla varmaan niitä valeuutisia linkattavaksi, kun niin varma taas asiasta olet?
En muista korhosen tai janitskinin tunnustaneen donbassia MV:ssä on monenlasta kirjoittelijaa, ja saavat aika vapaasti kaikenlaista sinne postailla.
2. Jos olet niin miksi sä puolustelet Venäjän propagandaa suomalaisille julkaisevaa nettiblogia ja/tai sen Venäjän passin omaavaa kirjoittajaa, joka on toistuvasti hyökännyt suomen lakia ja suomen kansaa vastaan, täydellä piittaamattomuudella suomalaista yhteiskuntaa kohtaan
Itse oikeastaan haukun suomalaista mediaa. Miten on mahdollista, että ainakin joskus kuvailemasi kaltaisesta sivustosta on saanut lukea asioista, joita suomalaiset mediat ovat piilotelleet.
Suomalaisten medioiden oma syy, että tuollaiselle paskakikkareelle oli markkinarako ja olisi kai vieläkin, mutta nykyiset vetäjät ovat niin paskoja etteivät taida saada enää mitään oikeita uutisia sivuilleen.
Oliko 1.kysymys liian vaikea? En nyt suoraan sanottuna ainakaan löydä tästä tavastasi keskustella mitään reipasta, suomalaista suoraselkäisyyttä, joten eiköhän päätelmämme siitä sitten ole ihan oikea.
Ja elä aikuinen ukko kehtaa esittää tuota väsynyttä kasettia että jos joku asia ei ylitä uutiskynnystä niin sitten sitä asiaa selvästi jollakin tavalla piilotellaan. Mv-blogin kohdalla on vaikea sanoa edes tuosta asiasta mitään kun oikeita journalismin sääntöjä ei noudateta niin tietojen paikkansa pitävyyttä ei ole tarkistettu ja jutut on kirjoitettu vain hyödyllisiä idiootteja aktivoidakseen.
Eikö yhtään hävetä olla noin epäisänmaallinen?
Just. Jos olisin kuten muut, niin raportoisin ylläpidolle, mutta enpä viitsi. Laitan vaan ignoreen, kun ei jaksa vängätä.
MV:n sponsorin kartano tuhoutunut tulipalossa.
Kuulustelupöytäkirjojen mukaan on lahjoittanut kymmenien tuhansien eurojen arvosta bitcoineja sekä mm. ostanut Iljalle auton.
MV puolustautui omalla artikkelilla toteamalla ettei ole heidän sponsori koska kassa on tyhjä?
Et ole koskaan törmännyt ryssäpropagandaan MV-Pravdan sivuilla. Olisikohan sulla syytä käydä optikolla, taitaa näössäsi olla jotain vikaa. Tai muissa saman kehon alueen elimissä.Totta vitusdsa olen, mutta sinä et selvästikään.
MV:n olematon r*ssäpropaganda ei ole ikinä ollut ongelma kenellekään muulle, kuin sinulle. Itsae en moiseen muista koskaan törmänneeni.
Totta vitusdsa olen, mutta sinä et selvästikään.
MV:n olematon r*ssäpropaganda ei ole ikinä ollut ongelma kenellekään muulle, kuin sinulle. Itsae en moiseen muista koskaan törmänneeni.
Joko voidaan lopettaa se typerä leikki, ja julistaa tuo lehti Venäjän tietotoimistoksi täällä? Ei se välttämättä saa rahaa, ainakaan tarpeeksi, Venäjältä. Mutta yritys päästä yhteistyöhön on ainakin kova.
Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Vladimirovich Zakharchenkon [26.06.1976 – 31.8.2018], muistoa kunnioittaen
Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Vladimirovich Zakharchenkon [26.06.1976 – 31.8.2018], muistoa kunnioittaen
Janus Putkosen muistokirjoitus Alexander Zakharchenkolle.
01.09.2018 19:59, 5547 lukukertaa
Donetskin pääkaupungin ydinkeskustassa, hallinnollisen esikuntamme läheisellä Pushkinin boulevardilla sijaitsevassa ”Separatisti”-vakiokahvilassamme, räjähti eilen perjantaina voimakas pommi, joka suureksi järkytykseksi surmasi lähimmän esimieheni, Donetskin Kansantasavallan päämiehen, Alexander Zakharchenkon, yhden henkivartijoista ja haavoitti kymmentä henkilöä.
Kun kuulin puhelimitse tiedon, että Donetskissa on räjähtänyt pommi ja Zakharchenkon kerrotaan saaneen surmansa, jähmetyin jalansijoilleni pitkäksi aikaa. Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.
Tasan kaksi vuotta sitten elokuun lopussa 28.8.2016, työskenneltyäni ensimmäisen reilun vuoden valtionhallinnon yhteydessä yksityisesti rahoitetun Donbassin kansantasavaltojen kansainvälisen uutistyön kehitysprojektin johtajana ja pätoimittajana, valtion päämies Alexander Zakharchenko antoi minulle kirjallisen määräyksen tehtävistäni osana esikuntaansa, koskien Donetskin kansainvälisen uutistyön ja asioiden hoitamista valtiollisen organisaation johtajana.
Kun Zakharchenkosta tuli suoranainen esimieheni tasan kaksi vuotta sitten, henkilökohtaisen luottamuksensa osoituksena hän lahjoitti minulle ladatun virka-aseensa, 9 mm Makarov-pistoolin. Zakharchenkon määräyksestä sain myös kunnian olla ensimmäinen länsimaalainen siviilihenkilö jolle myönnettiin Donetskin Kansantasavallan passi ja kansalaisuus.
Tutustuimme toisiimme kielimuurista piittaamatta, milloin patrioottisen Youtube-videon katsomalla, milloin joillain syntymäpäivillä tai saunareissulla maljoja nostellen. Suomalaisena patrioottina minun oli helppoa tulla juttuun Donbassin kansallissankarin kanssa. Talvisodan opetukset ja marsalkka Mannerheimin Zakharchenko tunsi ja muisti, kuten Nokian ja Finlandia-vodkan.
Olen siis työskennellyt Donetskin hallinnossa ja sen ainoana länsimaalaisena viranomaisena yli kolme vuotta siitä lähtien kun saavuin sisällissotaa käyvään, entisen Ukrainan alueella sijaitsevaan kansantasavaltaan 2015 auttamaan, tekemään yhteistyötä ja oppimaan. Kuluneina vuosina Alexander Zakharchenkon vahva persoona, jämäkkä patrioottinen komentajuus ja kansanjohtajan suoraviivainen karisma, on vaikuttanut syvästi tekemiseeni, olemiseeni sekä ajatteluuni.
Ensimmäisen kerran opin tuntemaan Zakharchenkosta kesällä 2014 kun Slavianskin ensimmäisten ja Strelkovin johtamien Donbassin puolustustaisteluiden jälkeen Ukrainan sotilaallista invaasiota pysäyttämään muodostettu Donetskin kansanarmeija motitti Zakharchenkon johdolla Ukrainan armeijan pääjoukot Ilovaiskin alueella, aiheuttaen lännen tukemille Kiovan joukoille valtavan sotilaallisen tappion. Zakharchenkon komentajuus jätti jo tuolloin geopoliittista tilannetta seuranneeseen suomalaisen Verkkomedian päätoimittajaan lähtemättömän vaikutuksen.
Kun minulta kysyttiin loppuvuodesta 2014 maailman johtajista joita pystyin kunnioittamaan, muistan luetelleeni viiden eniten arvostamani joukossa Zakharchenkon. Hänen laaja-alainen tietoisuus Donbassin sodan geopoliittisesta luonteesta ja harvinaisen suorasanainen tapa tehdä asiat selväksi erotti hänet edukseen. Todettakoon, että kaikki nämä vuodet Zakharchenkon antaessa lausuntoja ja kommentoidessa tapahtumia, minun niistä maailmalle uutisoidessa, ei ole tarvinut olla huolissaan, etteikö ”Iso-Z” löytäisi terävästi aina tarvittavia, oikeita ja vaikuttavia sanoja.
Zakharchenko oli vaativa komentaja kaikille johtajilleen, sotilaspuolella ja siviilihallinnossa, ”tee mitä teet, kunhan et tee virheitä”. Olenkin monesti ajatellut, että Donetskin hallinto on varmasti maailman vaativin paikka kenelle tahansa. Mitään mutkuja ja työaikalainsäädäntöjä ei olla tunnettu kun nuorta tasavaltaa on rakennettu. Selvitäkseni vieraassa kulttuurissa ja hallinnon tehtävissä olen luottanut siihen, että säilytän omatuntoni puhtaana, että kestäisin mitä tahansa ja että teen aina parhaani, koska sen on pakko riittää, myös Zakharchenkolle.
Monet tutut ministerit ja viranomaiset ovat saaneet väistyä ja jotkut ovat löytäneet itsensä jopa pidätettynä, kun erityisesti korruption vastainen sota on jyllännyt Donetskin valtionhallinnossa. Ukrainan aikaisesta tehottomuudesta ja korruptiosta on tehty irtiotto kuluneiden vuosien aikana joskus kovin ottein, eikä minulla ole ollut epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi kaikki tehneet Zakharchenko johdolla työtä Donbassin kansan puolesta ja sisällissodan voittamiseksi.
Varmaan kirjasen verran kokemuksia minulla olisikin kertoa kokemuksistani Euroopan ainoan käynnissä olevan sodan etulinjassa, idän ja lännen puskurissa, Donetskin päämajan informaatiopuolustuksen komennossa ja patrioottisen kansanjohtajan rinnalla, mutta nyt ei ole sen aika. On surun ja muistamisen aika, kun koko Donbass on hiljentynyt kansalliseen suruaikaan.
Mutta jotain hyvin ainutlaatuista siinä miehessä oli, siitä minun on vielä kerrottava. Kun Zakharchenko vaihtoi vapaalle ja rentoutui, hän oli kuin kuka tahansa meistä, mukava, lupsakka ja seurallinen kaveri. Kun keskustelu alkoi koskettamaan valtion päämiehelle kuuluvaa vastuuta ja sitä raskasta ylipäällikön taakkaa, jota sisällissodan komentaja joutui harteillaan kantamaan, hänen koko olemuksensa muuttui ryhdistyen, sanat voimistuivat ja silmät terävöityivät, kun hänen sielunsa voimakas sininen hehku alkoi vaikuttamaan. Zakharchenko oli synnynnäinen johtaja.
Vaikka Zakharchenkon menetystä on vaikea hyväksyä ja sen seurauksia arvioida, on selvää, että ”Donbass kestää”, vaikka miten sattuu ja tekee kipeää, donbassilaisten patrioottinen puolustus lännen tukemia Kiovan nationalistijoukkoja vastaan kestää kovimmatkin tappiot. Mutta jo aivan liian monta hyvää miestä, luotettua ja rakastettua Donbassin komentajaa, me olemme menettäneet Ukrainan SBU:n terrori-iskuissa lyhyessä ajassa. Terrorissa, jota länsivallat tukevat ja terroristeja niihin kouluttavat. Tämän väkivaltaisen hulluuden on loputtava!
Zakharchenko ei antanut tulla provosoiduksi ja hän valitsi itse ajankohdat sekä keinot menestyksen tavoittamiseksi, niin siviili- kuin sotilastoimissaan. Patrioottinen taistelu jatkuu hänen muistoaan kunnioittaen ja vaalien sitä viisautta ja ymmärrystä, jota Zakharchenko osoitti kansojen puolesta. Muistakaamme myös kuinka suuressa lehdistötilaisuudessa Zakharchenko halusi kiittää erityisesti suomalaisia siitä laajasta tuesta ja ymmärryksestä, jota me olemme Donbassille osoittaneet. Zakharchenko antoi meille ikimuistoisen esimerkin, Donbass meitä kaikkia opettakoon.
Janus Putkonen, vapaassa Donbassissa, 01.09.2018
Lataas nyt ne pöytäkirjat näkyville, niin tarkastellaan.
Nuo muutamat jutut ei ketään isänmaallisia Suomalaisia kiinnosta.
Eli propakanda menee läpi kunhan se ei koske Suomea. Selvä.Ukrainaahan nuo harvat jutut on käsitellyt?
En muista lukeneeni juttuja, missä Suomea oltaisiin r*ssiin liittämässä.
Ukrainaahan nuo harvat jutut on käsitellyt?
En muista lukeneeni juttuja, missä Suomea oltaisiin r*ssiin liittämässä.
Kirjoitetaan tuollakin tapaa. Tehdään puhtaita valeuutisia, mitä sitten Putinin tukema paikallinen rahanpesurahamiljonääri tai -miljärdööri toistaa puheissaan jolloin valheelle saadaan vahvistus ja heikoin aines uskoo soopan.Tiedätkö mitä propagandalla yritetään saavuttaa tai miten sitä tehdään? Ei kai kukaan kirjoittaisi artikkeleita siitä mikä on heidän todellinen tarkoitus, vaan jaetaan väärää informaatiota omien tarkoitusperien saavuttamiseksi.
No pistäpä muutama mamuihin tai Suomeen liittyvä valheellinen propagandauutinen tähän.
Sillä ei ole mitään väliä. Mamu uutisista MV on tunnettu.
Pistän sinutkin ignoreen, niin ei tarvitse päivänselvistä asioista vängätä.
Venäläisen propagandan tavoitteena Suomessa on tällä hetkellä Nato- ja USA-kriittisyyden ja yhteiskunnallisen eripuran lietsominen, ja toisaalta myös Venäjän toimien puolustelu esimerkiksi juuri Ukrainan suhteen.Ukrainaahan nuo harvat jutut on käsitellyt?
En muista lukeneeni juttuja, missä Suomea oltaisiin r*ssiin liittämässä.