Mitä et enää siedä videopeleissä?

[arcane]

Ne muutamat pelit jotka tulee mieleen on kyl omasta mielestä onnistuneet ihan hyvin. Pääasiassa nuo on olleet juurikin näitä, että soi jossain radiossa se musiikki, mutta esim. vaikka Life is Strangen soundtrackki sopi ku nokka naamaan, enkä oo kyl pistänyt pahitteeksi esim. Remedyn musiikin käyttämistä.

Ehkä tämä lisenssimusiikki on pääasiassa urheilu- ja autopelien ongelma. Myös extreme-urheilun. Skeitti- ja lumilautapeleissä on käytännössä aina jotain lisenssimusiikkia. Amped musiikit olivat aikanaan sikäli hyvä poikkeus, että musiikkia oli lähes toistasataa kappaletta ja suurin osa oli niin pieniltä indie-bändeiltä, ettei niiden musiikkia silloin (eikä toisinaan nykyäänkään) löydy laillisesti tai laittomasti oikeastaan mistään. Erityisesti harmittaa silti autopelit, joihin 90-luvulla tehtiin vielä lähes poikkeuksetta jokaiseen oma soundtrackinsa - josta monet sattuvat olemaan henkilökohtaisia lemppareitani, vaikka autopelejä pelaan eri genreistä varmaan vähiten.

Kuvaamasi radiotilanteet häiritsevät melko vähän, jos peli sijoittuu tiettyyn aikakauteen ja sitä halutaan tuoda esiin musiikilla... Mutta yleisesti suhtaudun tähän kovin varauksin, erityisesti pelimäisemmissä peleissä, jotka eivät mene walking simulator -tarinakategoriaan. Esimerkiksi tuo Alan Waken soundtrackin koen nopeasti vanhenevaksi. Falloutissa mielestäni vanhan ajan musiikki on sopinut hyvin alkuintroon (Fallout - Inkspots, Fallout 2 - Louis Armstrong, Fallout 3 - Inkspots, kaikki loistavia valintoja), mutta Bethesdan tyyli iskeä mukaan se 40-50 -luvun radiokanava oli sitten taas aivan kauhea... varsinkin kun se peitti huomattavasti sopivamman Inon Zurin ja Mark Morganin soundtrackin (pois lukien taistelumusiikit, jotka ovat Bethesdan peleissä kauttaaltaan turhat).

...vielä vähemmän suosiota käyttää lisenssimusiikkia ymmärrän sikäli, kun pelinkehittäjien kannalta musiikin lisensoiminen ei ole ihan yksinkertaista. Esimerkiksi tämän artikkelin yksittäiset supersuositun artistin kappaleet voivat maksaa 100 000$ - 200 000$ ja yleensä nuo eivät koske uusintajulkaisuja tai pahimmillaan ovat vain tietyksi ajaksi lisensoituja, jolloin tulee sellaisia Alan Waken tyylisiä tapauksia, kun peli katoaa määrittämättömäksi ajaksi kaikista kauppapalveluista.

Lisenssimusiikki on kuitenkin noista listaamistani ongelmista se vähiten häiritsevin. Ehkä ongelmani niidenkin osalta on pitkälti se, että ne valitsevat pääasiassa poppia, (punk-)rockia tai hiphopia, joista yhdestäkään genrestä en erityisemmin pidä enkä niitä peleihin erityisesti liitä.

---

Ja ihan erikseen on sitten pelisarjat kuten Rock Band, Dance Dance Revolution ja Pump It Up. Rytmipelit lähes poikkeuksetta kaipaavat nimenomaan semisuosittujen artistien lisenssimusiikit. Niissäkin ne voi luonnollisesti valita todella huonosti, mutta aika oudolta kuulostaisi jokin tanssipeli, jossa olisi vain kyseistä peliä varten tehtyä pelimäistä musiikkia.

 

[namlepo]

Tappaminen. Esim last of us 2 ei voi ajatellakkaan pelaavansa. Aseista vois lentää kukkia ja sitten ihmiset menis maahan vaikka kyykkyyn ja kukaan ei kuolisi. Ja sitten vois halia aina toisia, kun siltä tuntuu.

 

[Trollercoaster]

Tappaminen. Esim last of us 2 ei voi ajatellakkaan pelaavansa. Aseista vois lentää kukkia ja sitten ihmiset menis maahan vaikka kyykkyyn ja kukaan ei kuolisi. Ja sitten vois halia aina toisia, kun siltä tuntuu.

Haluaisin lisätä tähän että mua oikeasti loukkaa myös se että joissain peleissä päähenkilönä on vielä valkoinen, heteroseksuaalinen mies. Perusteluna on että Hitlerkin oli valkoinen.

Vakavammin otettuna minua ärsyttää peleissä eritysesti "casual"-mentaliteetti. Nykyisin iso osa peleistä on rakennettu "sopii kaikille"-asenteella jossa peli kärsii siitä että se on rakennettu niin että kuka tahansa millä taustalla/kokemuksella/koneella/kiinnostustasolla, voi vaan aloittaa pelaamaan ilman sen suurempia ongelmia. Aina joku ns. "noobtube" tarjolla, eli lisätään peleihin tyhmentäviä elementtejä, RNG:tä, usein putkityylinen map, ja usein semmoisella aivottomalla grindillä(ja/tai luottokortilla) voi kompensoida taitovajetta. Tässä pelin taso kärsii siitä että halutaan Candy Crush Sagan ja Angry Birdsin pelaajat mukaan pelaamaan FPS:ää, MOBA:a tai autopeliä. Ironia on se että ne casualit jotka vaan kirjautuvat sisään ja haluavat painaa nappuloita ilman sen suurempaa ajatusprosessia, eivät oikeasti juurikaan välitä millainen se peli on ja kenelle se on suunnattu niin kauan kuin niillä on pari kaveria joiden kanssa pelata. Nämä pelaajat joka tapauksessa pelaavat kaikkia pelityyppejä, eli ei ole mitään järkeä suunnata peliä niille. Jos peliä kuvaillaan sanalla "casual", minä en siihen koske.

Sitten monessa pelissä on vielä se vika että koska 150€:n mummoläppärillä pelaavat pelaajat ovat osa tuota "sopii kaikille" target audiencea, lisätään vaihtoehto pelata superperunagrafiikoilla jotka pelkistävät peliä hirveästi, poistavat näköesteitä jne. joka antaa valtavaa etua erityisesti FPS-tyyppisissä peleissä. Sitten lopputulos on se että kaikki tosissaan pelaavat joutuvat pelaamaan 1990-luvun grafiikoilla koska siitä saa niin paljon etua ja jos haluat pelata peliä joka näyttää hyvältä, maksat siitä tuloksen muodossa.

En syytä ketään pelaajaa joka haluaa ottaa tuon edgen irti noista perunagrafiikoista - heidän päätös on pelillisesti täysin looginen. Minusta peliyhtiöillä pitäisi vaan olla standardeja. Kelvollisen pelikoneen saa muutamalla satasella. Eli jos on tarpeen niin jätetään ne vuoden 2004 läppärillä pelaavat pois eikä rangaista ihmisiä jotka pelaavat moderneilla tietokoneilla.

Minä päivitin juuri tietokoneeni, ja vanha koneeni joka oli joku 650€:n budjettikone vuodelta 2015, ja silti se pyöritti vielä valtaosaa peleistä ainakin medium-high settingsillä. Monessa pelissä jopa "high" oli täyttä realismia kunhan ei käyttänyt sitä kaikkein raskainta antialiasingia. Jos 5 vuotta vanhalla budjettikoneella pystyy pelaamaan ihan hyvillä settingeillä, ei ole mitään tekosyytä tehdä noita superperunagrafiikoita ja antaa niitä käyttäville etuja. Mutta noh, reikä se on rinkelilläkin. Mutta vituttaa kuitenkin.

 

[BOT]

En nyt sanoisi etten siedä, mutta tässä joitakin seikkoja:

- Päivitykset mitkä ovat harkitsemattomia ja pilaavat pelin. Alkuperäistä pohjaa ei saa liiaksi muutella ja mitään B-luokan kesähessutiimiä ei saa laittaa päivittelemään peliä kun päätiimi on siirtynyt muualle.
- Liian isot latauskoot ja yllättävät jättimäiset päivitykset.
- Tarinapelit missä on hirveästi luettavaa tai katsottavaa, eli on menty niin sanotusti kirja- tai elokuvalinja edellä (näitä on ollut ennenkin).
- Mikromaksut jos niitä mainostetaan koko ajan. Ollessaan piilossa ei siltikään mukavia niiden kannalta jotka rahat niihin ajattelemattomuuttaan törsäävät.
- Tietynlaisissa moninpeleissä progressio: en halua jauhaa mitään tuntitolkulla, vaan jos pelataan jotain tiimipohjaista kuten Battlefield niin saman tien kaikki aseet ja vermeet valmiina käyttöön lisukkeineen.
- Jauhaminen uudelleen pelaamisen sijasta - pituus ei ole niin tärkeä kuin laatu ja moninaisuus.
- Liialliset opastukset jos niitä ei saa pois päältä.
- Konsolikäännökset joissa selkeästi liian vähän säätövaraa (nämä tosin vähentyneet sitten X360- ja PS3-sukupolven).
- Bugiset ja huonosti pyörivät pelit mitkä julkaistaan asenteella "korjataan päivityksillä, onhan kaikilla netti".
- Turhat graafiset laatuasetukset mitkä syövät vain tehoa eivätkä lisää näyttävyyttä.
- Liian pitkät tai muuten huonosti toteutetut pakolliset tutoriaalit. Ohjekirjaa ei ollenkaan.
- Vain yksi vaikeustaso (annettakoon anteeksi From Softwaren pelien tapauksessa).
- Musiikin vähäinen rooli monissä peleissä - tyypillinen orkesterimusiikki yleensä kehnoa.
- Hypermarkkinointi ja siihen liittyvä sosiaalinen vammailu.
- Joistain peleistä sopisi löytyä serverilista.

Vastapainoksi nykyään peleissä on myös hyviä puolia, niistä joitakin on:

+ Helppo opittavuus.
+ Ei jää jumiin/umpikujaan liian usein.
+ Nettipeleissä pääsee helposti pelaamaan itsensä tasoisia vastaan.
+ Kaverin tai porukan kanssa vaivatonta alkaa pelaamaan.
+ Tiukempi linja huijaamisen suhteen, niiden estotyökalut, sekä ikävien pelaajien raportointi ja bannailu.
+ Pelit harvoin jäävät bugisiksi tai huonosti pyöriviksi.
+ Ostamisen ja asentamisen helppous.
+ Ristiin eri alustojen kanssa pelaaminen.
+ Latauskauppojen työkalut ja sosiaalinen puoli. Näytönohjainohjelmistossa myös kaikkea näppärää.
+ Pilvitallennus asetuksineen.
+ Paljon ilmaisia pelejä.
+ Pelejä helppo tutkia netin avulla ettei tule vedätetyksi. Erityisesti asiakaskunnan suora palaute iso plussa.
+ Indikehityksen mahdollisuudet ja sen hedelmät. Mukaan voisi lukea joukkorahoituksen.
+ Mahdollisuus pelata esiversiota ja olla kehityksessä mukana näin halutessaan (kunhan selvästi ilmoitetaan että on esiversio).
+ Melko yleiset beetat jolloin pääsee ilmaiseksi kokeilemaan.
+ Yksinoikeuspelit ovat edelleen miinus, mutta niitä on kaikkiaan vähemmän luulisin kun ynnätään ennen PC-pelien löytyminen pelkästään PC:ltä.

Paljon muutakin plussaa on sitten itse pelisuunnittelua koskien jos hyvistä peleistä puhutaan. Paljon on tultu eteenpäin vanhempien pelien lapsuksista kun itse pelaamaan pääsee, varsinkin kun päivityksillä pystyy hiomaan peliänsä edelleen. Nuo miinukset koskevat lähinnä kaikkea itse pelaamisen ulkopuolelta. Ennen oli omanlaisia miinuksia etenkin PC-pelaamisen saralla, kuten laitteistojutut.

 

[Ho Lee Fuk]

PvP-FPS-peleissä trendiksi muodostunut ees-taas (sivulta sivulle) steppailu. En tykkää, en jaksa enkä toisaalta osaakkaan. Aikoinaan "bunny hopping" idiotismi oli in, oli vaikeaa osua toiseen kun hypittiin ees-taas ja milloin minnekin. Sitten sen aikaiset aavistuksen realistisemman FPS-pelit eliminoivat tuon mahdollisuuden mallintamalla ukkelin hengästymistä.

Nykyään ei väliä kuinka realistinen PvP-peli on kyseessä niin sivulta toiselle steppailulla pysyy kauemmin hengissä kuin realistisesti pelaamalla eli ympäristöä liikkumatta tarkkailemalla.

Jotenkin ... mehh.

 

[KoneenKokoaja]

Mitä et enää siedä videopeleissä, mutta lapsena/nuorena siedit ja se ei sinua haitannut?


Itse en enää jaksa yrittää jotain vaikeaa kohtaa tai vastusta kovin montaa kertaa. Eilenkin jäin C&C Remasterissa yhteen tehtävään jumiin, koitin kaksi kertaa ja enää en siihen koske. Ei vaan riitä kärsivällisyys saatika mielenkiinto, menee hermo ja se siitä.
Myöskään perheellisenä ei enää aikaa ole pelata niin paljoa, se on varmasti se suurin syy siihen, ehkä jopa ainoa, miksi epäonnistuminen turhauttaa niin paljon, siihen kuluu sitä kallisarvoista aikaa.

Noilla seteillä ei varmaankaan ikinä tulla pelaamaan Sekiro Shadow Dies Twice tai Dark Souls 3 läpi. Esim. tuossa Sekiro Shadow Dies Twice on vain yksi vaikeustaso, jolla kaikki pelaavat ja se vastaa jotain muiden pelien superhard vaikeustasoa. Kuulemma 70% pelin ostaneista raivo quittaa pelin jo ensimmäiseen karttaan.

 

[Shikanjyo]

Noilla seteillä ei varmaankaan ikinä tulla pelaamaan Sekiro Shadow Dies Twice tai Dark Souls 3 läpi. Esim. tuossa Sekiro Shadow Dies Twice on vain yksi vaikeustaso, jolla kaikki pelaavat ja se vastaa jotain muiden pelien superhard vaikeustasoa. Kuulemma 70% pelin ostaneista raivo quittaa pelin jo ensimmäiseen karttaan.

Joo ei pelata. Eikä nuo pelit kiinnosta muutenkaan. Kokeilin Bloodbornea kun sain ilmaiseksi, oli hyvä etten siitä maksanut.

 

[smicke]

Noilla seteillä ei varmaankaan ikinä tulla pelaamaan Sekiro Shadow Dies Twice tai Dark Souls 3 läpi. Esim. tuossa Sekiro Shadow Dies Twice on vain yksi vaikeustaso, jolla kaikki pelaavat ja se vastaa jotain muiden pelien superhard vaikeustasoa. Kuulemma 70% pelin ostaneista raivo quittaa pelin jo ensimmäiseen karttaan.

31,9% on hämmästyttävän korkea prosentti, ottaen huomioon miten HC-peli on kyseessä. Nysväsin kyseistä loppuvastusta suorastaan huvittavan kauan.

 

[Xiyng]

Spoileri

31,9% on hämmästyttävän korkea prosentti, ottaen huomioon miten HC-peli on kyseessä. Nysväsin kyseistä loppuvastusta suorastaan huvittavan kauan.

Jos arvata pitäisi, porukka tippuu joko huomattavan varhaisessa vaiheessa tai ei lainkaan.

 

[Leopardi]

En nyt sanoisi etten siedä, mutta tässä joitakin seikkoja:

- Päivitykset mitkä ovat harkitsemattomia ja pilaavat pelin. Alkuperäistä pohjaa ei saa liiaksi muutella ja mitään B-luokan kesähessutiimiä ei saa laittaa päivittelemään peliä kun päätiimi on siirtynyt muualle.

Rainbow Six Siege on kyllä hyvä esimerkki tästä, jokseenkin uskottavalta pohjalta lähdettiin yhtäkkiä toteuttamaan jotain intersektionaalisia feministivoimafantasioita, ja peli on nyt täynnä jotain bodypositive girl power roskaa huuhtomassa immersion suoraan vessanpöntöstä alas.

 

[BOT]

Rainbow Six Siege on kyllä hyvä esimerkki tästä, jokseenkin uskottavalta pohjalta lähdettiin yhtäkkiä toteuttamaan jotain intersektionaalisia feministivoimafantasioita, ja peli on nyt täynnä jotain bodypositive girl power roskaa huuhtomassa immersion suoraan vessanpöntöstä alas.

Tästä olen pelin omassa ketjussa saarnannutkin, sillä pidin peliä jopa parhaana moninpeliammuskeluna koskaan silloin kun se oli alkuperäisessä kuosissaan. Voitko kuvitella että elämme aikaa, missä maksat pelistä jotakin ja se saattaa olla ajan kuluessa aivan toisenlainen mitä alunperin? Ikään kuin peli on aluksi yhtä toisille ja sittemmin jotain muuta toisille. Tätä ei kaikki pysty tietenkään sisäistämään jos eivät ole vielä pelanneet peliä mikä on pilattu päivityksillä, mutta Siege ja For Honor ovat tästä esimerkkejä, kumpikin sattumoisin Ubisoftilta. Iso joukko tietysti pelaa Siegeä juuri nyt - pelaahan moni Fortniteä tai mitä tahansa muuta missä ei ole minkään sortin tunnelmaa (Siegestä hävisi myös kommunikointi, tasapaino, fokus ynnä muuta), mutta Siegen paremmin tuntemattomat jotka nähdessään sen ajattelevat että "onpa siinä hupsu kaveri, tuollaista nykypäivän sekoilua fanittanut tosissaan", niin ei, totuus on että peli oli täysin toinen alunperin. Toki edelleen on pyssyt ja pauketta, tarkoitankin kun tarkastellaan peliä edes hitusen pintaa syvemmältä.

Sääli että Ubisoft teki tämän ostajakunnalleen joka nosti pelin keskiverrosta maineestaan ylös hehkuttamalla sitä kaikille, sekä maksaen siitä sen alkuperäisen täyden hinnan 40 € tai enemmän. For Honor säälittää myös, koska se on jopa toinen 2010-luvun parhaista moninpeleistä mitä on tehty - mutta ei, ei mitään kunnioitusta asiakkaita kohtaan eikä vaalita pelin perintöä. Kaikki jonneilut vaan kehiin ja pilataan mekaniikat sun muuta niin on jonezeilla hauskempaa. Päivitysten kääntöpuoli näiden reviteltyjen pelien kohdalla on toki se, että niistä voisi julkaista WoW:n tyylisesti "vanilla-versiot". Tuosta haaveilenkin että vielä tulisivat järkiinsä ja voisi pelata aivan pelin alkuperäistä versiota tai korkeintaan vain ne järkevät hyvän maun lisukkeet mukana.
Tällä hetkellä pelailen Hunt: Showdown aika ajoin ja siinäkin on havaittavissa ontumista pelin kosauttamisen suuntaan. Odotan vain kauhulla milloin tuokin peli saadaan huikeilla ja nykyaikaisilla päivityksillä tuhottua. Teema on se että alkuperäiset ostajat ulos ja jonnet sisään niin peli voidaan käytännössä myydä kaksi kertaa. Päivitykset ovat kaksiteräinen miekka eivätkä pelkästään pelien saralla.

 

[korppi]

Noilla seteillä ei varmaankaan ikinä tulla pelaamaan Sekiro Shadow Dies Twice tai Dark Souls 3 läpi. Esim. tuossa Sekiro Shadow Dies Twice on vain yksi vaikeustaso, jolla kaikki pelaavat ja se vastaa jotain muiden pelien superhard vaikeustasoa. Kuulemma 70% pelin ostaneista raivo quittaa pelin jo ensimmäiseen karttaan.

Pitää sitä nyt vähän olla kärsivällisyyttä. Itellä meni tuossa Sekirossa loppupomoon reilu 200 yritystä ennen kuin meni läpi.

 

[itarumaa]

Vaikeustaso pitää olla kohdallaan. Jos peli on liian vaikea, niin vaihdan kyllä peliä samantien. Nykyään on tarjontaa niin paljon ja ps4 täynnä pelejä, joita pelata.

 

[BlackWolf]

Ehkä tämä lisenssimusiikki on pääasiassa urheilu- ja autopelien ongelma. Myös extreme-urheilun. Skeitti- ja lumilautapeleissä on käytännössä aina jotain lisenssimusiikkia. Amped musiikit olivat aikanaan sikäli hyvä poikkeus, että musiikkia oli lähes toistasataa kappaletta ja suurin osa oli niin pieniltä indie-bändeiltä, ettei niiden musiikkia silloin (eikä toisinaan nykyäänkään) löydy laillisesti tai laittomasti oikeastaan mistään. Erityisesti harmittaa silti autopelit, joihin 90-luvulla tehtiin vielä lähes poikkeuksetta jokaiseen oma soundtrackinsa - josta monet sattuvat olemaan henkilökohtaisia lemppareitani, vaikka autopelejä pelaan eri genreistä varmaan vähiten.

Kuvaamasi radiotilanteet häiritsevät melko vähän, jos peli sijoittuu tiettyyn aikakauteen ja sitä halutaan tuoda esiin musiikilla... Mutta yleisesti suhtaudun tähän kovin varauksin, erityisesti pelimäisemmissä peleissä, jotka eivät mene walking simulator -tarinakategoriaan. Esimerkiksi tuo Alan Waken soundtrackin koen nopeasti vanhenevaksi. Falloutissa mielestäni vanhan ajan musiikki on sopinut hyvin alkuintroon (Fallout - Inkspots, Fallout 2 - Louis Armstrong, Fallout 3 - Inkspots, kaikki loistavia valintoja), mutta Bethesdan tyyli iskeä mukaan se 40-50 -luvun radiokanava oli sitten taas aivan kauhea... varsinkin kun se peitti huomattavasti sopivamman Inon Zurin ja Mark Morganin soundtrackin (pois lukien taistelumusiikit, jotka ovat Bethesdan peleissä kauttaaltaan turhat).

...vielä vähemmän suosiota käyttää lisenssimusiikkia ymmärrän sikäli, kun pelinkehittäjien kannalta musiikin lisensoiminen ei ole ihan yksinkertaista. Esimerkiksi tämän artikkelin yksittäiset supersuositun artistin kappaleet voivat maksaa 100 000$ - 200 000$ ja yleensä nuo eivät koske uusintajulkaisuja tai pahimmillaan ovat vain tietyksi ajaksi lisensoituja, jolloin tulee sellaisia Alan Waken tyylisiä tapauksia, kun peli katoaa määrittämättömäksi ajaksi kaikista kauppapalveluista.

Lisenssimusiikki on kuitenkin noista listaamistani ongelmista se vähiten häiritsevin. Ehkä ongelmani niidenkin osalta on pitkälti se, että ne valitsevat pääasiassa poppia, (punk-)rockia tai hiphopia, joista yhdestäkään genrestä en erityisemmin pidä enkä niitä peleihin erityisesti liitä.

---

Ja ihan erikseen on sitten pelisarjat kuten Rock Band, Dance Dance Revolution ja Pump It Up. Rytmipelit lähes poikkeuksetta kaipaavat nimenomaan semisuosittujen artistien lisenssimusiikit. Niissäkin ne voi luonnollisesti valita todella huonosti, mutta aika oudolta kuulostaisi jokin tanssipeli, jossa olisi vain kyseistä peliä varten tehtyä pelimäistä musiikkia.

En ihan ymmärrä tuota Alan Wake juttuasi, että vanhenisi nopeasti?! Kyseessähän on aivan timanttista tykitystä ja moni kappale on tehty tarkalleen tuota peliä varten. Lisäksi noi biisit on tehnyt Poets of the Fall eli ei mikään tusinapoppoo kyseessä. Lisensointiongelmat on nyt sitten toinen tarinansa, mutta onhan tuon pelin soundtrack aivan jäätävän hyvä ja sopii peliin niin tunnelmaltaan kuin laadultaa kuin nenä päähän. Lady of the laket yms. jää soimaan väkisinkin päähän peliä pelatessa.

Itseasiassa jos tarkkaan miettii, niin en edes muista montaa peliä missä olisi joku oikeasti kova bändi tehnyt niin monta kappaletta ihan peliä varten ja vielä laadullisesti loistavia kappaleita.

 

[temexi]

Hypeä, ts. markkinointia.

 

[Spotty]

Ennen tuli siedettyä pelejä ihan vain pelaamisen ilosta enkä kiinnittänyt ehkä juoneen niin paljon huomiota, kunhan pääsi riehumaan näteissä maisemissa. Toki aina olen juonivetoisista peleistä tykännyt mutta nyt se juoni on ehkä noussut etusijalle yksinpelejä pelatessa. Enää pääsen harvan yksinpelin loppuun asti, mikäli questit eivät tunnu merkittäviltä ja juoni vangitsevalta.

En ihan ymmärrä tuota Alan Wake juttuasi, että vanhenisi nopeasti?! Kyseessähän on aivan timanttista tykitystä ja moni kappale on tehty tarkalleen tuota peliä varten. Lisäksi noi biisit on tehnyt Poets of the Fall eli ei mikään tusinapoppoo kyseessä. Lisensointiongelmat on nyt sitten toinen tarinansa, mutta onhan tuon pelin soundtrack aivan jäätävän hyvä ja sopii peliin niin tunnelmaltaan kuin laadultaa kuin nenä päähän.

Viittasi varmaan Alan Wakeen siinä mielessä, että pelihän vedettiin kaikista kaupoista pois myynnistä joidenkin musiikkikappaleiden lisenssioikeuksien vanhennettua. Onneksi saivat asian korjattua ja pelin takaisin myyntiin. Musiikki Alan Wakessa on kyllä loistavaa niinkun sanoit.

 

[BlackWolf]

Viittasi varmaan Alan Wakeen siinä mielessä, että pelihän vedettiin kaikista kaupoista pois myynnistä joidenkin musiikkikappaleiden lisenssioikeuksien vanhennettua. Onneksi saivat asian korjattua ja pelin takaisin myyntiin. Musiikki Alan Wakessa on kyllä loistavaa niinkun sanoit.

Voi hyvin olla, oli vain sanavalinta nopeasti vanhenevasta musiikista jotenkin outo. Tuon lisenssointihommanhan mainitsinkin ja oli kyllä melkoinen munaus.

 

[Awelonian]

Politisointia ja väkisin moraalisten pisteiden irtokeräilyä. Loggaan Halo 5:een multiplayeria varten ja heti splash screen tarjoaa black lives matteria. Spartanin kantaa jotain avustuspaketteja ja 343i kertoo miten kaikki ostetut REQ-packit menee johonkin intersektionaaliseen hyvään järjestöön joka vastustaa rasismia tms. Ei minua kiinnosta. Pelit on siitä kivoja, että ne pitkään olivat sellaisia, ettei niissä tarvinnut välittää tämän hetken oikeasta maailmasta ja nykyhetken ongelmista. Deus Ex käsitteli "rasismin" hienosti sillä, miten augmentoituja kohdeltiin, kuinka ihmiset vihasi näitä jne. Nämä teemat ovat ok ja resonoivat paljon voimakkaammin kuin joku ylipainoinen nainen taktisessa SWAT-uniformussa "vain koska nykyaika".

Tuntuu vaan nykypäivän irtopisteiden haaliminen ja muu olevan tärkeämpää, kuin itse peli. Harmillista sinänsä. Watch_Dogs oli hieno, kun julkaisun aikana se oli monelta osin "yeah right, ei tollaista" ja nykypäivä ei siitä eroakaan enää hirveästi. Peleissä minulle on myös yksi ja sama mikä se päähahmo (olkoon vaikka se taisteluhelikopteri), kunhan se palvelee sitä tarinaa. Kaikki tää skeida on vaan... perseestä.

 

[Spotty]

Ennen kyllä sieti paremmin sitä, että pelit olivat (yrittivät olla) oma kuplansa muusta maailmasta erossa, mihin mikään paha ei saanut tunkeutua. Nykyään alkaa ärsyttää se, jos ei peleissä saa ottaa maailman asioihin kantaa ilman että pelätään jonkun maksavan asiakkaan loukkaantuvan. Onneksi ovat asiat muuttuneet eikä tarvitse yksittäisten asiakkaiden irtopisteitä kalastella, vaan voi huoletta näyttää mitä mieltä asioista on

Edit: Toisin sanottuna, ennen jaksoi katsella kun ihmisillä on pää persuuksissaan.

 

[BlackWolf]

Ennen kyllä sieti paremmin sitä, että pelit olivat (yrittivät olla) oma kuplansa muusta maailmasta erossa, mihin mikään paha ei saanut tunkeutua. Nykyään alkaa ärsyttää se, jos ei peleissä saa ottaa maailman asioihin kantaa ilman että pelätään jonkun maksavan asiakkaan loukkaantuvan. Onneksi ovat asiat muuttuneet eikä tarvitse yksittäisten asiakkaiden irtopisteitä kalastella, vaan voi huoletta näyttää mitä mieltä asioista on

Edit: Toisin sanottuna, ennen jaksoi katsella kun ihmisillä on pää persuuksissaan.

Tämä on kyllä aika outo näkemys. Minä ainakin luen kirjoja, katson TV-sarjoja, elokuvia ja pelaan pelejä nimen omaan päästäkseni pois tästä paskasta arjesta. Irroittautuakseni siitä kaikesta muusta ja voidakseni unohtaa juurikin sen kaiken poliittisen korrektiuden ja muun vastaavan. Ollaan hetki joku ihan muu jossain ihan muualla ja ihan muine huolineen. En voi ymmärtää miksi pitäisi väksiin ulottaa tämän maailman murheet täysin muihin maailmoihin ja henkilöihin. Missä on sitten se pakopaikka jos kaikki on tätä yhtä ja samaa paskaa täynnä? Mikä merkitys enää niillä kaikilla taidemuodoilla on jos juuri sinne ei pääse karkuun sitä, että maailma ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista? Et voi hetken aikaa teurastaa natseja, leikkiä olevasi isotissinen haltianainen, kuvitella pudottavasi ydinpommeja muiden niskaan tai lentää jonain muukalaisena jossain vierailla planeetoilla missä on vieraita olentoja ja asioita. Ei kun BLM ja SJW ja feminismi ja natsismi ja rasismi ja se ja tää ja toi. Minä haluan pitää sen pelikuplani kun sitten sen ulkopuolella tämä maailma on sitä karua todellisuutta niine oikeine ongelmineen. Siellä peleissä yms. on minun safe space.

 

[Zeratul]

En nyt sanoisi etten siedä, mutta tässä joitakin seikkoja:

...
- Liian isot latauskoot ja yllättävät jättimäiset päivitykset.
...

Tämä on jännä asia, kun itselle olisi ehkä viimeisenä tullut mieleen valittaa tästä. Itseasiassa ei olisi tullut mieleen ollenkaan.

Vaikka pelien ja niiden päivitysten koot ovat nykyään suurempia kuin koskaan, niin itse joudun odottelemaan latauksia vähemmän kuin koskaan. Yleensä ei tarvitse odotella ollenkaan. Eli tämä asia riippuu lähes täysin siitä, millaisia yhteyksiä on kenelläkin käytössä. Itse kun olen niin onnellisessa asemassa, että käytössä on gigainen valokuitu, niin lataukset eivät todellakaan tuota huolta. Toki tilanne muuttuu heti, jos oma yhteys ei jostain syystä hetkellisesti toimi tai en ole kotona, kun jotain pitäisi latailla.

Uskaltaisin silti väittää, että keskimäärin latauksien kanssa ei tarvitse nykyään odotella niin kauan kuin esimerkiksi 10-20 vuotta sitten. Toki tähän vaikuttaa myös ihmisten elämäntilanteet ja pelaamiseen käytössä oleva aika. Jos aika on kovin rajallista, niin ei todellakaan halua käyttää sitä latausten odotteluun.

 

[perato]

Tämä on jännä asia, kun itselle olisi ehkä viimeisenä tullut mieleen valittaa tästä. Itseasiassa ei olisi tullut mieleen ollenkaan.

Vaikka pelien ja niiden päivitysten koot ovat nykyään suurempia kuin koskaan, niin itse joudun odottelemaan latauksia vähemmän kuin koskaan. Yleensä ei tarvitse odotella ollenkaan. Eli tämä asia riippuu lähes täysin siitä, millaisia yhteyksiä on kenelläkin käytössä. Itse kun olen niin onnellisessa asemassa, että käytössä on gigainen valokuitu, niin lataukset eivät todellakaan tuota huolta. Toki tilanne muuttuu heti, jos oma yhteys ei jostain syystä hetkellisesti toimi tai en ole kotona, kun jotain pitäisi latailla.

Uskaltaisin silti väittää, että keskimäärin latauksien kanssa ei tarvitse nykyään odotella niin kauan kuin esimerkiksi 10-20 vuotta sitten. Toki tähän vaikuttaa myös ihmisten elämäntilanteet ja pelaamiseen käytössä oleva aika. Jos aika on kovin rajallista, niin ei todellakaan halua käyttää sitä latausten odotteluun.

Toisaalta näitä latauksia ei hirveästi ollut esim. 15v sitten. Joku Enemy Territory joka ladattiin netistä oli jotain muutaman sata megaa ja nettiyhteydet oli jo silloin täällä päin jotain 1-10megaa. Eli suht vauhdikkaasti tuli. Noita gigan valokuituja kuitenkaan harvalla vieläkään on, ja nopeinta useimmalle on ottaa käyttöön se puhelimen ylinopea 4g. Mutta joo, ehkä ei itselläkään nyt asian suhteen ongelmaa.

Itelle pelit ei oo kyl mikään tosimaailmasta oleva irrallinen kupla, enkä toivo niiden sellaiseksi muuttuvankaan. Joskus ne voi olla sitäkin, mutta en kyl pistä pahaksi yhtään, että peleissä alettaisiin käsitellä ihan oikeita aiheita eikä aina väisteltäis kaikkia kipupisteitä, saatettais saada ihan oikeasti mielenkiintoisia juonia lisää. Ehkä sitä nuorempana sieti just näitä "pahikset hohottaa pahiksena tehden pahisasioita" juonia, nykyään ne tuntuu nii lastenkirjallisuudelta.

 

[BlackWolf]

Toisaalta näitä latauksia ei hirveästi ollut esim. 15v sitten. Joku Enemy Territory joka ladattiin netistä oli jotain muutaman gigan ja nettiyhteydet oli jo silloin täällä päin jotain 1-10megaa. Eli suht vauhdikkaasti tuli. Noita gigan valokuituja kuitenkaan harvalla vieläkään on, ja nopeinta useimmalle on ottaa käyttöön se puhelimen ylinopea 4g. Mutta joo, ehkä ei itselläkään nyt asian suhteen ongelmaa.

Itelle pelit ei oo kyl mikään tosimaailmasta oleva irrallinen kupla, enkä toivo niiden sellaiseksi muuttuvankaan. Joskus ne voi olla sitäkin, mutta en kyl pistä pahaksi yhtään, että peleissä alettaisiin käsitellä ihan oikeita aiheita eikä aina väisteltäis kaikkia kipupisteitä, saatettais saada ihan oikeasti mielenkiintoisia juonia lisää. Ehkä sitä nuorempana sieti just näitä "pahikset hohottaa pahiksena tehden pahisasioita" juonia, nykyään ne tuntuu nii lastenkirjallisuudelta.

Minulla on kohtuu hintava 4G yhteys ja en haluaisi maksaa montaa kymppiä kovasta nettiyhteydestä vielä päälle, niin kyllä juurikin noin menee, että lataukset 4G kautta ja normi netinkäyttö ilmaisella talonverkolla samaten pelit kun ei kaistaa käytä niin latenssitpysyy kurissa ja se matala nopeus ei haittaa normi käyttöä. Toinen mikä itsellä on ongelmana, on että ei vaan kovalevytila riitä. Isot SSD:t on edelleen varsin hinnakkaita. Alkaa pelit olemaan jo niin isoja kaikkine päivityksineen, että ei montaakaan peliä edes mahdu SSD:lle tai sitten saa jo käyttää pelkkään kovalevykapasiteettiin näytönohjaimen verran rahaa. Todella surkea suuntaus tämä nykyinen.

Mitä tulee tuohon kuplaan niin kai sen sitten näkee ihmiset asiat monilla tavoilla, mutta minulle muukalaisrodut avaruudessa on muukalaisia avaruudessa ei niitä koske meidän ongelmat, samaten joku fantasia örkkeineen on fantasiaa örkkeineen. Miksi niihin pitäisi alkaa sekoittamaan reaalimaailmaa? Siellä sorretaan jotain sen fantasia sääntöjen mukaan. Aivan kuten nykyaikana pitää ymmärtää menneisyys aikalaistensa tuotoksena, niin pitää ymmärtää fiktio fiktion luojan tuotoksena.

 

[Spotty]

Toisaalta näitä latauksia ei hirveästi ollut esim. 15v sitten. Joku Enemy Territory joka ladattiin netistä oli jotain muutaman sata megaa ja nettiyhteydet oli jo silloin täällä päin jotain 1-10megaa. Eli suht vauhdikkaasti tuli.

Tuskaiset muistot palaa mieleen kun 0,5 megan netillä latailin Enemy Territoryn custom kenttiä aina kun löytyi uusi mielenkiintoinen servu..

Mitä tulee tuohon kuplaan niin kai sen sitten näkee ihmiset asiat monilla tavoilla, mutta minulle muukalaisrodut avaruudessa on muukalaisia avaruudessa ei niitä koske meidän ongelmat, samaten joku fantasia örkkeineen on fantasiaa örkkeineen. Miksi niihin pitäisi alkaa sekoittamaan reaalimaailmaa? Siellä sorretaan jotain sen fantasia sääntöjen mukaan. Aivan kuten nykyaikana pitää ymmärtää menneisyys aikalaistensa tuotoksena, niin pitää ymmärtää fiktio fiktion luojan tuotoksena.

No tuo on kyllä myös totta, ja osittain olen samaa mieltä. Mutta mielestäni näissä avaruusmuukalaispeleissä yms. voi käsitellä aivan hyvin ajankohtaisia aiheita, ilman että se tuntuu poliittiselta. Mutta tämä sitten vaatii pelinkehittäjiltä jo aivotyötä mitä harvemmin taas näkee.. Kyllähän moni viime vuosikymmenen sotapelikin on (vaihtelevalla laadulla-) onnistuneesti käsitellyt sotaa ja sen poliittisuutta, ollen samalla erittäin viihdyttävä pelata.
En vain ymmärtänyt, kun joku täällä itki kun hänen ruudulleen ilmestyi, yhtä nappia painamalla katoava, viesti jossa kerrottiin (vapaaehtoisesti-) ostettavista valuuttapakeista ja niiden tuottojen menemisestä hyväntekeväisyyteen. Jos tällaista ei elämässään kestä ja kutsuu sitä "tuputtamiseksi", tai jos se jotenkin on muka politiikan tuontia peleihin, kannattaisi ehkä lopettaa kaikenlaisen viihteen kuluttaminen ettei pahoita mieltään.

 

[-Dist]

Minulla on kohtuu hintava 4G yhteys ja en haluaisi maksaa montaa kymppiä kovasta nettiyhteydestä vielä päälle, niin kyllä juurikin noin menee, että lataukset 4G kautta ja normi netinkäyttö ilmaisella talonverkolla samaten pelit kun ei kaistaa käytä niin latenssitpysyy kurissa ja se matala nopeus ei haittaa normi käyttöä. Toinen mikä itsellä on ongelmana, on että ei vaan kovalevytila riitä. Isot SSD:t on edelleen varsin hinnakkaita. Alkaa pelit olemaan jo niin isoja kaikkine päivityksineen, että ei montaakaan peliä edes mahdu SSD:lle tai sitten saa jo käyttää pelkkään kovalevykapasiteettiin näytönohjaimen verran rahaa. Todella surkea suuntaus tämä nykyinen.

1TB SSD on satasen luokkaa. Jos et ihan mopolla koneella pelaa niin ei kyllä voida puhua näytönohjaimen arvoisista kovalevyistä. Ja pitääkö kaikki pelit olla asennettuna samaan aikaan? Yhdellekin menee jo 10-15 suurempaa peliä ja tuskin kukaan pelaa niinkään montaa peliä samanaikaisesti. Suurin osa nykyajan "isoista" peleistä on 50GB luokkaa. Mitään peliä en ole vielä nähnyt joka veisi 100GB tai enemmän. Modit tiettyihin peleihin ja niiden tilavaatimukset sit asia erikseen.

 

[BlackWolf]

1TB SSD on satasen luokkaa. Jos et ihan mopolla koneella pelaa niin ei kyllä voida puhua näytönohjaimen arvoisista kovalevyistä. Ja pitääkö kaikki pelit olla asennettuna samaan aikaan? Yhdellekin menee jo 10-15 suurempaa peliä ja tuskin kukaan pelaa niinkään montaa peliä samanaikaisesti. Suurin osa nykyajan "isoista" peleistä on 50GB luokkaa. Mitään peliä en ole vielä nähnyt joka veisi 100GB tai enemmän. Modit tiettyihin peleihin ja niiden tilavaatimukset sit asia erikseen.

Minä sanoin ALKAA olemaan. En, että on. Siinä on melkoinen ero. Tällä hetkellä on teran verran pelejä koneella ja suurin osa aktiivisessa käytössä. En jaksaisi joka kerta kun tekee mieli pelata jotain alkaa lataamaan 50-100 gigaa uudestaan. Pelien tilan tarve on kasvanut aivan exponentiaalisesti viimeisinä vuosina ja päivityksien koko samaten. Tämä trendi jos jatkuu samanalaisena niin kohta ei teraselle mahdu kuin 2-3 peliä. Kovalevyjen hinta/kapasiteetti ei ole pysynyt yhtään kärryillä siinä miten on pelien tilan tarve kasvanut. Varsinkin kun kovalevyjen tekniikka on kehittynyt SSD tasolle ja sitä joissain peleissä jo käytännössä tarvitaan. HDD hinta/tila on sentään jotenkin edes pysynyt mukana pelien kehityksessä. Nyt ollaan jo NVMe ajassa ja kohta aletaan sitäkin vaatia ja hinnat karkaa siellä vielä kauemmaksi saadusta tilasta.

 

[Refloni]

Suurin osa nykyajan "isoista" peleistä on 50GB luokkaa. Mitään peliä en ole vielä nähnyt joka veisi 100GB tai enemmän.

Uusi Modern Warfare vie 200 gigaa. Poistin mokoman hirviön heti kun sain kampanjan paukuteltua läpi. (Peli tuli näytönohjaimen kylkiäisenä eikä moninpeli kiinnostanut.)

 

[MkH]

Itseään toistava copy-paste -sisältö, jolla on pyritty saamaan peliin lisää pituutta ja muu ylimääräinen grindaus. Varsinkin jos se on tehty pakolliseksi pelissä etenemiseksi, niin pelaaminen jää siihen. Nykyään ei vaan siedä turhaa ajan tuhlausta oikein missään muodossa, varsinkaan jos se ei tapahdu omasta valinnasta. Monesti vaan tulee se tunne, että sen sijaan että olisin maksanut laadukkaasta viihteestä, niin jonkun pitäisi maksaa minulle siitä, että teen pelissä asioita jotka käyvät työstä. Tästä syystä harvat open world -pelit jaksavat enää kiinnostaa. Witcher 3:ssa ja GTA V:ssä näitä elementtejä toki myös oli, mutta tarinavetoinen osuus ja tehtävät olivat niin monipuolisia sekä niin hyvin käsikirjoitettuja, että pelit pitivät otteessa loppuun asti. Toki pelien jokaisesta osa-alueesta näkyi se valtava määrä työntunteja, jotka niiden tekemiseen oli käytetty ja jälki oli sen mukaista. Fallout 4:n osalta taas kiinnostus lopahti jossain vaiheessa, kun sivutehtävät alkoivat vaatia craftausta ja kaikenlaista siihen liittyvää mutterien keräilyä. Kaipa ne olisi voinut - ja olisi kannattanutkin - skipata, mutta siinä vaiheessa kun tajusin sen ja aloin seuraamaan pääjuonta, oli pelin umpisurkean rytmityksen vuoksi hahmosta kehittynyt sen tason terminaattori, että kaikki haaste oli kadonnut ja kiinnostus loppui.

 

[Surfrider]

Teknologia kehittyy,näyttikset on tehokkaita ja prossut,ei tarvitse enään kellotella yhtään hertsejä että saisi pelit pyörimään.Näytöt on laajakuvaa,grafiikka on viimeisenpäälle .No entäs pelien sisältö,grafiikka on hienoa jipii. Kokua on kohta jokainen yli 100gb,kiitos grafiikan.No entäs tekoäly ? Jaa mikä

 

[IsoLuumu]

1TB SSD on satasen luokkaa. Jos et ihan mopolla koneella pelaa niin ei kyllä voida puhua näytönohjaimen arvoisista kovalevyistä. Ja pitääkö kaikki pelit olla asennettuna samaan aikaan? Yhdellekin menee jo 10-15 suurempaa peliä ja tuskin kukaan pelaa niinkään montaa peliä samanaikaisesti. Suurin osa nykyajan "isoista" peleistä on 50GB luokkaa. Mitään peliä en ole vielä nähnyt joka veisi 100GB tai enemmän. Modit tiettyihin peleihin ja niiden tilavaatimukset sit asia erikseen.

Vuoden 2015 Ark vie tilaa 100gigaa perusversiona. 1 (saattaa olla 2) ilmaista Dlc karttaa kun latasi niin pelikansio onkin 175gigaa. Ja kyseessä 5v vanha peli.

Kyllä pelit alkaa helposti olla nykyisin 100 gigaa kooltaan.

 

[Surfrider]

Katsoin juuri System Shock 2 pelin koon ,1.58 gt modeineen. Mikään nykypeli ei pääse samalle tasolle,ei tunnelmaltaan eikä kenttäsuunnittelultaan

 

[Refloni]

Katsoin juuri System Shock 2 pelin koon ,1.58 gt modeineen. Mikään nykypeli ei pääse samalle tasolle,ei tunnelmaltaan eikä kenttäsuunnittelultaan

Pääseepäs.

Prey on Steam

In Prey, you awaken aboard Talos I, a space station orbiting the moon in the year 2032. You are the key subject of an experiment meant to alter humanity forever – but things have gone terribly wrong. The space station has been overrun by hostile aliens and you are now being hunted.

store.steampowered.com

 

[Awelonian]

En vain ymmärtänyt, kun joku täällä itki kun hänen ruudulleen ilmestyi, yhtä nappia painamalla katoava, viesti jossa kerrottiin (vapaaehtoisesti-) ostettavista valuuttapakeista ja niiden tuottojen menemisestä hyväntekeväisyyteen. Jos tällaista ei elämässään kestä ja kutsuu sitä "tuputtamiseksi", tai jos se jotenkin on muka politiikan tuontia peleihin, kannattaisi ehkä lopettaa kaikenlaisen viihteen kuluttaminen ettei pahoita mieltään.

Hienoa, että sinua tämä ei haittaa. Itse en vaan kykene mitenkään näkemään, miten joukkomellakat ja poliittiset ongelmat nykyajan USA:ssa liittyvät minun moninpeliini, joka sijoittuu vuoteen 2558.

 

[Patruuna-Siska]

FarCry Primalia nyt pelanneena tuli heti tämä triidi mieleen. Ei vain jaksais enää yhtään uni/hallu ym. piripääjaksoja joissa lennellään ja ihmetellään henkimaailmassa. Aivan raivostuttavia kohtia.

 

[Jerry Wires]

Onhan noita muutamakin asia...

-Itse siedin ennen "early access" pelejä, jotenkin nykysin tuntuu et pelit pääsee tuohon jo sillä et voi potkasta naapurin mummoa, vaikka se olisi koko sisältö.

-Skyrimin julkaisun aikaan vielä siedin 60 fps lukkoa kun ei ollut kuin 60 Hz näyttö, mutta tämä 60 FPS ei edes ole paha ongelma jos mm. fysiikat ei vaan olisi sidottu siihen tai kuten esim. Mafia 3 (ainakin julkasun jälkeen, ekalla 60 fps patchilla) pelissä se 60 ruutua sekunnissa ei näytä yhtään vakaalta kun frametimet heittelee pirusti.

-Pelien pituus on mielestäni yleisesti lyhentynyt ja tällä en tarkoita mitään ~10€ indie pelejä vaan AAA pelejä, viimeisimmistä indie peleistä muuten voin suositella "Bastion" vaikka on lyhyt niin erittäin upea peli.

-Mutta pahin ongelma tuppaa itselle nykysin olemaan etten jaksa enää pelata pelejä läpi asti, erittäin harvan. Tähän kyllä ajattelin tehdä muutoksen nyt kun työttömänä olen, olisi varmaan 20 peliä mitä pitäisi tämän vuoden ja ens talven aikana pelata läpi. Luultavasti tämä ongelma johtuu siitä ettei kovin moni peli enää pysty antamaan mitään "uutta" koska nuorempana tuli pelattua varmaan miljoonaa peliä niin ei oikeen jaksa mielenkiinto riittää, aloitan nykysin monta peliä ja joku 2-10h jaksan ja sit vaihtuu.

PS: Olisihan noita muitakin ongelmia, mutta sanotaan näin et tos joku kuukaus sitten yritin pelaa GTA 3 ja muutamaa muuta vanhempaa peliä, voi kiesus on se aika kullannut muistot, miten hemmetis se GTA 3 oli niin kova aikoinaan kun edes ei voi ampua ja liikkua samaan aikaan. Eli en tosiaan myös toivo et pelit menisi taaksepäin...

Edit: Mainittakoon nyt viel yksi pahimmista ongelmista nykysin on tietyn tyylisissä peleissä (RPG, adventure) kädestä pitäminen, monessa nyky RPG:ssä esim. pitkä quest logi mikä kerto paikan mihin mennä/mitä tehdä on vaan korvattu nuolella, tämä ei haittaa jos kuitenkin on vielä kuitenkin logi olemassa että voi halutessaan lukea. Kun taas FPS peleis/putkijuoksuis niistä nuolista ei mitään haittaakaan ole, ei ainakaan jossain multiplayer FPS et kerrotaan mitä pitää tehdä jo lataus ruudussa vaikka ei koskaan olisi mappia pelannutkaan niin on mukava tietää hiukan edes, sekin on nykysin ihan jees et monessa fps pelissä tosiaan näytetään "hahmon" silmistä multiplayerissä aluksi koko mappi, ihan jees ominaisuus.

 

[Sire]

Kilpailullisuus. Ei kiinnosta enää yhtään olla servun ykkönen, nakuttaa high scoreja ja olla armottomin suorittaja. Hyi yäk. Liian monessa pelissä kilpailullisuus tuo esiin vain muiden ihmisten pahimmat puolet: itsekkyyttä, ilkeyttä, haistattelua, hyväksikäyttöä, välinpitämättömyyttä, häirintää, sabotaasia. Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, ettei enää ole sellaista samanmielistä kaveriporukkaa, minkä kanssa pelata samoja pelejä. Sitä vaan tulee tuupatuksi jollekin publalle jonkin ranking-mekaniikan toimesta, deal with it... or rather not. Silloin harvoin kun haluan (tai voin) pelata moninpeliä, teen mieluummin yhteistyötä muiden kanssa kuin kilpailen muita vastaan.

Osittain edelliseen liittyen: muut pelaajat. Haluan nauttia peleistä omalla tavallani, omaan tahtiini. Ilman velvoitteita olla online siihen ja siihen aikaan, jotta pelataan ainakin siihen ja siihen asti. Ihan viime aikoinakin on tullut pelattua cooppina, mutta jotenkin on alkanut ärsyttää erilaiset pelityylit. Toinen skippaa kaikki dialogit mitä voi, jättää puolet loottilootista tutkimatta ja itse joutuu hankkimaan molemmille kaikki upgradet. Toki pelikaveri saattaa olla ihan yhtä ärsyyntynyt minun toimistani: taas sen pitää lukea/kuunnella läpi kaikki nuo tarinan ja pelaamisen kannalta turhat jorinat ja penkoa ikuisuus noita laatikoita, mistä ei kuitenkaan löydy kuin ammuksia mitä on jo muutenkin maksimit Nykyään pelaan mieluiten yksinpelejä, joiden maailmat tarinoineen ja pelattavuuksineen imaisevat minut pois reaalimailman grindauksesta.

...grindaus. Olen tainnut saada yliannostuksen. Paras koskaan pelaamani peli on aika grindausvoittoinen ja olin välillä koukussakin. Eikä grindiä joskus ennen muinoin edes osannut nähdä grindinä, sitä vaan huuli pyöreänä yritti ymmärtää pelimaailman mysteerejä. Olen yrittänyt löytää jonkin uuden pelin, mikä kutkuttaisi samoja hermoja ja toisi takaisin sen innostuneisuuden, löytämisen riemun ja saavutusten hehkun mitä joskus pelien parissa parhaimmillaan koin. Tämä on oikeastaan pahin näistä kaikista. Sopivan uuden pelin sattuessa kohdalle tulee sellainen lämmin olo, kuin olisi kotiinsa saapunut oltuaan vuosia mailla vierahilla. Mutta aika nopeasti pelatessa huomaa, että jokin on pielessä ja suu täynnä oksennusta. Ei pysty. Mutta silti on se kova kaipuu siihen johonkin mystiseen, mikä tuskin koskaan palaa...

Pakotetut introt. Volat tapissa alkaa joku RÄTÄTÄ PUMM -> pelin logo -> SKRIIK SKRÄÄÄH tingle pop -> julkaisijan logo -> Tumputi tump pamppadam -> sponsorien logot 1, 2 ja 3 -> rrruuuRRRURUR -> built with Edgy Gigapixel Engine, AI Hypermotionizer® and Meaningless Procedural Quests™ -> ehkä vielä jotain muuta kakkaa. Kaikki tuo joka ikinen kerta kun pelin erehtyy käynnistämään. Anteeksi. Halusin vain pelata.

Modaaminen. Joskus tätä tuli harrasteltua aika aktiivisestikin. Tein modeja itsekin, väsäsin uusia kenttiä ym. Nykyään ei kiinnosta pätkääkään debugata jotain miljoonasta kalikasta kokoon liimattua sillisalaattia.

 

[perato]

Osittain edelliseen liittyen: muut pelaajat. Haluan nauttia peleistä omalla tavallani, omaan tahtiini. Ilman velvoitteita olla online siihen ja siihen aikaan, jotta pelataan ainakin siihen ja siihen asti. Ihan viime aikoinakin on tullut pelattua cooppina, mutta jotenkin on alkanut ärsyttää erilaiset pelityylit. Toinen skippaa kaikki dialogit mitä voi, jättää puolet loottilootista tutkimatta ja itse joutuu hankkimaan molemmille kaikki upgradet. Toki pelikaveri saattaa olla ihan yhtä ärsyyntynyt minun toimistani: taas sen pitää lukea/kuunnella läpi kaikki nuo tarinan ja pelaamisen kannalta turhat jorinat ja penkoa ikuisuus noita laatikoita, mistä ei kuitenkaan löydy kuin ammuksia mitä on jo muutenkin maksimit Nykyään pelaan mieluiten yksinpelejä, joiden maailmat tarinoineen ja pelattavuuksineen imaisevat minut pois reaalimailman grindauksesta.

Kieltämättä tämä on yks syy miksi ei ole vaivautunut hirveästi keräilemään mitään pelikavereita vaikka se nykyään olis niin paljon helpompaa. Sohva-cooppina on vähän mielekkäämpää ku voi aina kysyä, että "katotaanko/luetaanko" ja sit toinen vaikka vaan "lepuuttaa käsiä" sen hetken ku toinen jaksaa lukea. Myös @arcane n mainitsema ongelma, että cooppeja ei malteta pelata samaan tahtiin on kyl vähän keljua muiden pelaajien kannalta.

Pakotetut introt. Volat tapissa alkaa joku RÄTÄTÄ PUMM -> pelin logo -> SKRIIK SKRÄÄÄH tingle pop -> julkaisijan logo -> Tumputi tump pamppadam -> sponsorien logot 1, 2 ja 3 -> rrruuuRRRURUR -> built with Edgy Gigapixel Engine, AI Hypermotionizer® and Meaningless Procedural Quests™ -> ehkä vielä jotain muuta kakkaa. Kaikki tuo joka ikinen kerta kun pelin erehtyy käynnistämään. Anteeksi. Halusin vain pelata.

Tää on jotenki jännä kun itellä nämä ei koskaan oikeen pääse ihon alle. Steamissa usein suosituimpina ohjeina et miten noista pääsee eroon ja itelle se jo usein on liian suuri vaiva suhteessa saatuun hyötyyn. Harvoin sitä kuitenkaan peliä käynnistää lopulta. Ehkä enemmän just tuollon nuorempana ku testaili kaikkia modeja ja oli enemmän näitä pelejä joita piti käynnistää uudelleen kun oli vähän säätänyt grafiikka-asetuksia. Silloin korpesi kyl katella sitä samaa.

 

[BatteringRam]

Listamaiset dialogivaihtoehdot ja puhuvat päät. Kiinnostus Obsidianin Outer Worldsiin kuoli välittömästi kun joutui ensimmäiseen kylänpahaseen kuuntelemaan montakymmentä minuuttia turhanpäiväistä mukanokkelaa dialogia kehnosti animoiduilta yläkropilta samalla kun pitää yrittää päätellä mikä keskusteluvaihtoehto edistää keskustelua ja mikä ei. Ongelmaa vain pahentaa oma mielenhäiriö joka pakottaa kuuntelemaan kaikki haarat keskusteluissa... Pelit jotka merkkaavat keskustelua edistävät vaihtoehdot, esim. Mass Effecteissä rullan oikeanpuoleiset vaihtoehdot tai AC: Odysseyssä keltaisella värjätyt vaihtoehdot, poistavat sentään tän turhan arpomisen ja voi keskittyä vaan olennaiseen. Toki tollaiset ratkaisut eivät sovi kaikkiin peleihin.

Toinen ongelmani on sitten tämä puhuva pää -syndrooma joka on yleistä Bethesdan RPGeissä ja niiden klooneissa (kuten Outer Worlds). Kyllästymiseni näihin alkoi sen jälkeen kun ensimmäinen Mass Effect näytti kuinka keskusteluista voi tehdä mukaansatempaavampia vaihtelevilla kamerakulmilla ja motion capturella, kun taas Falloutit sun muut jatkoivat perinteisellä "valitse repliikkisi laatikosta ja ihaile kun puhuva pää vastaa". Surkuhupaisin oli Fallout 4 joka apinoi Biowaren keskustelurullan mutta jätti silti puhuvat päät ennalleen.

Elikkä lyhyesti siis laiskasti tehdyt dialogikohtaukset. Epäselvät keskustelupuut ja kehno hahmoanimointi.

 

[Raxama]

Länsimaalainen open world-pelisuunnittelu, eli toisinsanoen Ubisoftin pelit.

Asiasta oon paasannu varmaan useemmassakin ketjussa, mutta tää taitaa viimein olla sellanen minne se kuuluu. Kyse ei niinkään ole asiasta mitä lapsena ois sietäny, koska kuten tuolla ekallakin sivulla jo mainittiin, niin lapsenahan sitä pelas vaikka mitä jonninjoutavaa ribalia ihan mielellään. Syynä varmaan se, että niitä pelejä saatiin se about kaks kappaletta vuodessa, ja piti selvitä niillä mitä oli tarjolla ja lainailla kavereilta. Kyllähän siinä tuli paljon siihenkin aikaan huonoja pelejä pelattua, mutta ei nyt ainakaan tuu mitään sellaista mieleen mitä vois sanoa oikeasti ihan täysin luokattomaksi tekeleeksi.

Mut joo, moni varmaan jo huomannu sen että Ubisoftilla on tietty kaava joka toistuu pelistä ja pelisarjasta riippumatta vähän liiankin räikeästi. Pelialue on iso ja se kartta on sit täynnä kaikennäköstä ikonia, mikä tarjoaa sit kaikennäköstä sivuräpeltämistä. Osa on ihan ok, osa aika luokatonta. Pointtina se, ettei ykskään noista itelle ainakaan herätä sellasia tunteita et tätä oli kiva tehdä, ja haluaisin tehdä tätä lisääkin. Tuntuu vähän sellaselta pakkopullalta joka on suoritettava, mikäli haluaa saada parempia tavaroita käyttöönsä. Lisäongelmana on se, että kun kerran oot jo kaikkea kokeillu ja katot karttaa uudestaan, niin samaa asiaa olis tarjolla vielä aika monen ikonin edestä.

Noh, eihän tossa toki vielä mitään. Sivutekeminen olis just sitä, eli ei mitenkään pakollista. Kunnes ykskaks alkaa vähän suunnittelupöydällä laiskotuttamaan ja se ei ookkaan enään niin valinnaista. Pelasin tossa joku reilu vuos sitten AC Originsia ihan testimielessä, oisko se vihdoin päässyt eroon tästä kirouksesta. No ei ollu, siinä se ei nimittäin ollut enää niinkään valinnaista vaan suorastaan pakollista, sillä main questit on lukotettu tietyn levelvaatimuksen taakse, joten oot yhtäkkiä pakotettu tekemään tätä sivutauhkaa. Sanomattakin selvää et peli lähti nopeasti poistoon ja Ubisoftin loputkin pelit mustalle listalle hamaan tulevaisuuteen asti.

Toki, tähän samaan suunnittelumokaan syyllistyy myös muutkin pelit. Tuoreimpana esimerkkinä tulee mieleen Rage 2. Muuten ihan kiva pumpum, mutta sitä riivaa kanssa tää klassinen "päätarinan tehtävät lukotettu sivutauhkan taakse". Nopeeks pelailuks jäi sekin, suorastaan oksettavaa meininkiä tollanen että mennään sieltä mistä aita on matalin ihan vaan sen takia et saadaan sille jo valmiiks aika kädenlämpöselle teokselle lisää pituutta.

 

[KoneenKokoaja]

Yksi mikä itseäni ottaa päähän RPG peleissä pelit, joita ei voi pausettaa kesken dialogin hetkeksi ja jatkaa sitä samaa diologia heti kun palaa takas koneelle jos juuri sen tärkeän dialogin aikana sattuu tulemaan tärkeä puhelu johon on pakko vastata esim. duunista tai joku muut juttu tyyliä postipaketti ovelle joka on pakko käydä ottamassa vastaan heti. Jos pausetusta kesken dialogin ei ole joudut ohittamaan sen kohdan tarinasta tietämättä mitä siinä sanottiin tai pelaamaan viimeisimmästä tallenteesta uudelleen siihen samaan kohtaan jos haluat saada selville mitä dialogissa sanottiin.

 

[patteli]

Yksi mikä itseäni ottaa päähän RPG peleissä pelit, joita ei voi pausettaa kesken dialogin hetkeksi ja jatkaa sitä samaa diologia heti kun palaa takas koneelle jos juuri sen tärkeän dialogin aikana sattuu tulemaan tärkeä puhelu johon on pakko vastata esim. duunista tai joku muut juttu tyyliä postipaketti ovelle joka on pakko käydä ottamassa vastaan heti. Jos pausetusta kesken dialogin ei ole joudut ohittamaan sen kohdan tarinasta tietämättä mitä siinä sanottiin tai pelaamaan viimeisimmästä tallenteesta uudelleen siihen samaan kohtaan jos haluat saada selville mitä dialogissa sanottiin.

TÄmä on kans pelintekijöiltä semmonen välinpitämättömän kusipäinen ja ammattitaidoton ratkaisu mitä ei voi perustella millään järkevällä selityksellä.

Ja sitten vielä se, jos tyyliin Startin painaminen testiksi, että meneekö pauselle niin skippaa varottamatta koko paskan pois on vielä alhasempaa ripulia mistä pitäs kyllä antaa potku munille ja polvella naamaan sille joka tämän päätöksen pelin kehityksessä on tehnyt.

 

[Sadness]

TÄmä on kans pelintekijöiltä semmonen välinpitämättömän kusipäinen ja ammattitaidoton ratkaisu mitä ei voi perustella millään järkevällä selityksellä.

Ja sitten vielä se, jos tyyliin Startin painaminen testiksi, että meneekö pauselle niin skippaa varottamatta koko paskan pois on vielä alhasempaa ripulia mistä pitäs kyllä antaa potku munille ja polvella naamaan sille joka tämän päätöksen pelin kehityksessä on tehnyt.

Witcher 3 keskustelua seuraa ja sitten alkaa kusihätä tulemaan, vittu perkeleitä tulee suusta kun pitää odottaa että tulee kesksuteluvaihtoehto eteen niin saa käydä vessassa.

Toi on yksi minkä toivoisi olevan nykypeleissä itsestäänselvyys.

 

[DädiFinn]

Avoimet maailmat, tai muutoin useamman kymmenen tunnin mittaiset pelit. Ei vaan enää jaksa syventyä monimutkaisiin pelimekaniikkoihin, tarinaan, maailmaan jne. Mieluummin pelaan moninpeliräiskintöjä tai jotai lyhyitä yksinpelejä.

 

[dala1ama]

Yksi mikä itseäni ottaa päähän RPG peleissä pelit, joita ei voi pausettaa kesken dialogin hetkeksi ja jatkaa sitä samaa diologia heti kun palaa takas koneelle jos juuri sen tärkeän dialogin aikana sattuu tulemaan tärkeä puhelu johon on pakko vastata esim. duunista tai joku muut juttu tyyliä postipaketti ovelle joka on pakko käydä ottamassa vastaan heti. Jos pausetusta kesken dialogin ei ole joudut ohittamaan sen kohdan tarinasta tietämättä mitä siinä sanottiin tai pelaamaan viimeisimmästä tallenteesta uudelleen siihen samaan kohtaan jos haluat saada selville mitä dialogissa sanottiin.

Jos on full screen päällä niin Alt-tabaamalla työpöydälle peli menee pauselle.

 

[perato]

Jos on full screen päällä niin Alt-tabaamalla työpöydälle peli menee pauselle.

Ihan kuin se toimis joka pelissä.

 

[dala1ama]

Ihan kuin se toimis joka pelissä.

Aijaa, en tiennyt tätä. Itselläni ei ole vielä tullut vastaan peliä joka jatkaa renderöintiä kun on full screen päällä. Esimerkiksi aiemmin mainitussa Witcher 3:ssa jossa on tuo ärsyttävä ominaisuus että ei voi pausettaa kesken dialogin, niin käytän alt-tabia pausen korvikkeena.

 

[Zeratul]

Avoimet maailmat, tai muutoin useamman kymmenen tunnin mittaiset pelit. Ei vaan enää jaksa syventyä monimutkaisiin pelimekaniikkoihin, tarinaan, maailmaan jne. Mieluummin pelaan moninpeliräiskintöjä tai jotai lyhyitä yksinpelejä.

Vaikka olenkin osittain kanssasi samaa mieltä, niin pääosin ajattelen juuri päinvastoin. Minun on hyvin vaikea innostua mistään peleistä, jotka ovat avoimen maailman sijaan lyhytkestoisia putkijuoksuja. Tämä juontaa juurensa siihen, että minun on yleisestikin hyvin vaikea aloittaa pelaamaan mitään uutta peliä, koska en "jaksa" opetella uutta. Jos sitten aloitan uuden pelin ja olen valmis opettelemaan sen kyseisen pelin salat, niin haluan hyötyä siitä opettelusta mahdollisimman pitkään. Ylipäätään pelaan vain pelejä, joista olen todella syvällisesti kiinnostunut ja haluan näin ollen nauttia niistä peleistä mahdollisimman pitkään. Nykymaailmassa tämä on mahdollista, kun pelitarjontaa on hirvittävän paljon joka lähtöön.

Liika monimutkaisuus toki on minullekin hyvin negatiivinen asia. Peli saa olla syvällinen ja pinnan alla oikealla tavalla monimutkainen, mutta se monimutkaisuus ei saa lyödä silmille - etenkään pelin alkuvaiheessa. "Helppo oppia, vaikea hallita" on se mitä peleiltä yleensä toivon.

Olen huomannut, että vuosien vieriessä pelien tarinat ovat alkaneet kiinnostamaan selvästi enemmän. Heikko tarina voi olla iso kompastuskivi, vaikka pelattavuus olisi priimaa. The Last of Us 2 oli tästä hyvä esimerkki. Tarina jaksoi kyllä kantaa loppuun, kun halusi nähdä mihin ja miten se etenee, mutta kokonaisuutena tarina ei todellakaan ollut riittävän hyvä.

 

[DädiFinn]

Vaikka olenkin osittain kanssasi samaa mieltä, niin pääosin ajattelen juuri päinvastoin. Minun on hyvin vaikea innostua mistään peleistä, jotka ovat avoimen maailman sijaan lyhytkestoisia putkijuoksuja. Tämä juontaa juurensa siihen, että minun on yleisestikin hyvin vaikea aloittaa pelaamaan mitään uutta peliä, koska en "jaksa" opetella uutta. Jos sitten aloitan uuden pelin ja olen valmis opettelemaan sen kyseisen pelin salat, niin haluan hyötyä siitä opettelusta mahdollisimman pitkään. Ylipäätään pelaan vain pelejä, joista olen todella syvällisesti kiinnostunut ja haluan näin ollen nauttia niistä peleistä mahdollisimman pitkään. Nykymaailmassa tämä on mahdollista, kun pelitarjontaa on hirvittävän paljon joka lähtöön.

Liika monimutkaisuus toki on minullekin hyvin negatiivinen asia. Peli saa olla syvällinen ja pinnan alla oikealla tavalla monimutkainen, mutta se monimutkaisuus ei saa lyödä silmille - etenkään pelin alkuvaiheessa. "Helppo oppia, vaikea hallita" on se mitä peleiltä yleensä toivon.

Noniinno FPS, tasoloikat ym. on hyvin samankaltaisia pelattavuudeltaan. Aika nopeasti ne pienet eroavaisuudet oppii.

 

[Zeratul]

Noniinno FPS, tasoloikat ym. on hyvin samankaltaisia pelattavuudeltaan. Aika nopeasti ne pienet eroavaisuudet oppii.

Totta, mutta en olekaan lähtökohtaisesti kovin kiinnostunut peleistä, joissa ei ole mitään erityistä opeteltavaa tai syvällisyyttä. Nykyään pelitarjontaa on niin paljon, että ei tarvitse tyytyä yksinkertaisiin ja lyhyisiin putkijuoksuihin.

 

[Lare]

Grindaaminen ei jaksa innostaa enää yhtään. Tuohon lasken tehtävät, jotka ovat luokkaa "etsi ja kerää 10 esinettä" tai muut vastaavat itseään toistavat tehtävät. Pahinta oli, jos grindaaminen on pakotettua, jotta pelissä pääsee eteenpäin. Far Cry 4:ssa metsästäminen ja tornien valtaaminen alkoi puuduttamaan aika äkkiä, mutta oli käytännössä pakko, jos halusi edetä kunnolla tarinassa. Mafia 3 oli järkyttävä pettymys, kun sen päätarinakin oli luokkaa "tapa nämä ihmiset" ja kun sen tehtävän teki, niin tuli taas uusi lista tapettavista henkilöistä.

Bethesdan peleissä ärsytti jatkuvat lataustauot. Esimerkiksi Fallout 4:ssa ja Skyrimissä kaikkiin pieniin mökkeihinkin piti olla lataustauko, kun mentiin sisälle. Söi aika hyvin avoimen maailman immersiota. Tällä hetkellä pelaan Preytä ja tässä myös on turhan paljon viljelty lataustaukoja. Viimeistään uusien konsoleiden luulisi vievän tuon ongelman mennessään.