Mitä et enää siedä videopeleissä?

[shakal]

Huonoa ajotuntumaa. Nimim esim kokeillut Nfs Heatia 2 minuuttia, vittu mitä paskaa ja de-asennus.

Ainoat viime vuosikymmenen ajopelit jotka ovat itselle tarjonneet hyvää ajotuntumaa, ovat:
Dirt Rally (kakkonen varovaisella suosituksella, ratti-ihmisille on ollut vähän niin ja näin)
Assetto Corsa (+paljon modeja)

Valitettavasti arcade myy, kun vissiin pääasiassa ohjaimella pelaillaan joka on itselle täysin myrkkyä.

 

[Raikku]

Eniten viime aikoina härinnyt pädillä ajeltavissa kuinka moni firma näyttää unohtavan ajotärinät kokonaan. Okei, jos törmää tms jotain tuntuu mutta normiajamisessa ei mitään ja meno on kuin leijumista ilman mitään feedbackiä. Tämä ei toki ratilla niin, mutta siis pädillä jotain pelejä ajeltaessa.

 

[vuorinen]

Jatkuvan automaattitallennuksen puute. MMO-peleihin tottuneena en vain enää pysty pelaamaan yksinpelejä, jos niissä kuoleman kohdatessa menettää jo tehtyjä juttuja kun pitää palata edelliseen tallennukseen.

 

[vetten äärelle istutettu]

Mitä et enää siedä videopeleissä, mutta lapsena/nuorena siedit ja se ei sinua haitannut?

Näyttää jotenki, että osa ohitti kokonaan tän jutun ja alkoi vaan kirjottaan asioita jotka ärsyttää peleissä.

Ohitin myös. En kylläkään keksi mitään mikä olisi peleissä ärsyttänyt ennen seitsemättä konsoligeniä joka pilasi pelaamisen. Onneksi myös se on aika pitkälti historiaa ja nykypelit kykenevät olemaan taas hyviä sensijaan että ne ainoastaan yrittäisivät olla jotain.

Retroilen paljon ja jos olen jostain pelistä pitänyt 20v sitten niin pidän siitä kyllä nykyäänkin että sinänsä mikään ei ole muuttunut. Nautin vanhoista peleistä enemmän kuin uusista ja sille on ihan selkeä syykin olemassa, mikä ei taas enää liity tämän ketjun topicciin. Aiempi postaukseni sitä kuitenkin hieman avaa.

 

[vetten äärelle istutettu]

Huonoa ajotuntumaa. Nimim esim kokeillut Nfs Heatia 2 minuuttia, vittu mitä paskaa ja de-asennus.

Olet ymmärtänyt tuon pelin ihan väärin.

Need For Speedeissä on tarkoitus pitää vauhdikasta hauskaa eikä jyystää jotain raskasta ja helvetin vakavaa simulaatiota. Hyviä pelejä kun niihin suhtautuu oikein.

 

[vetten äärelle istutettu]

Ainoat viime vuosikymmenen ajopelit jotka ovat itselle tarjonneet hyvää ajotuntumaa, ovat:
Dirt Rally (kakkonen varovaisella suosituksella, ratti-ihmisille on ollut vähän niin ja näin)
Assetto Corsa (+paljon modeja)

Valitettavasti arcade myy, kun vissiin pääasiassa ohjaimella pelaillaan joka on itselle täysin myrkkyä.

Valitettavasti? Hyvä että myykin, etenkin NFS koska se on hyvä pelisarja(pääasiassa, huonoja osia tuossakin). Nykyään muita hyviä arcadeajeluita ei oikein olekkaan koska se menee liian vakavaksi jos siinä vaiheessa jos siellä on ainoastaan jotain kilparatoja käytössä, oli ne sitten fiktiivisiä tai tosimaailman ratoja. Itsekin ajelin ainoastaan simuja joskus 2007-2012 ja olen ikionnellinen että pääsin tuosta kirouksesta irti loppukesästä 2019.

Arcadeajopelien parissa hitosti hauskempaa kuin simujen. Olen ajellut tässä viimeisen 8kk aikana varmaan kymmenen arcaderallia(esim. Flatout, useampi NFS, Burnout, Midtown Madness) koska nautin niistä suuresti, tulee ihan lapsuuden parhaat pelailut mieleen. Tälläkin hetkellä menossa vuoden 2005 Burnout Revenge PS2:lla ja leveä hymy naamalla saa pelata, koska se vaan on niin helvetin hauskaa.

Pelaamisen pitää olla hauskaa. Toki mieltymyksensä kullakin, mutta tässä omani

 

[shakal]

Valitettavasti? Hyvä että myykin, etenkin NFS koska se on hyvä pelisarja(pääasiassa, huonoja osia tuossakin). Nykyään muita hyviä arcadeajeluita ei oikein olekkaan. Itsekin ajelin ainoastaan simuja joskus 2007-2012 ja olen ikionnellinen että pääsin tuosta kirouksesta irti.

Arcadeajopelien parissa hitosti hauskempaa kuin simujen. Olen ajellut tässä viimeisen 8kk aikana varmaan kymmenen arcaderallia(esim. Flatout, useampi NFS, Burnout, Midtown Madness) koska nautin niistä suuresti, tulee ihan lapsuuden parhaat pelailut mieleen. Tälläkin hetkellä menossa vuoden 2005 Burnout Revenge ja leveä hymy naamalla saa pelata, koska se vaan on niin helvetin hauskaa.

Pelaamisen pitää olla hauskaa. Toki mieltymyksensä kullakin, mutta tässä omani

Toki, mutta vastapainona sinun mieltymyksellesi, täällä toisella vaakakupilla valikoima on onnettomaakin huonompi.

 

[vetten äärelle istutettu]

Toki, mutta vastapainona sinun mieltymyksellesi, täällä toisella vaakakupilla valikoima on onnettomaakin huonompi.

SImujen kirous myös se. Sehän riittää että siellä on assetto corsa ja ne pari muuta peliä, niissä ne muutamat oikeat radat mitkä on jokaisessa muussakin pelissä ja jokainen pyrkii jokseenkin realistiseen fysiikoiden mallinnukseen. Ne on sitä samaa aina, koska tottakai, jos simuun ja oikeisiin ratoihin pyritään niin mielikuvitukselle ei hirveästi ole tilaa.

Arcadepuolella tarjontaa enemmän, mutta niin on myös laatuheittelyä aivan mielettömästi. Suurin osa ajopelien tekijöistä ei tunnu tietävän mikä tekee ajopelistä hauskan. NFS-pelin tekijät tietävät. Yhtälö on yksinkertainen. Responsiivinen ja tarkka ohjaus mielikuvituksellisissa ympäristöissä kovassa vauhdissa joka tuntuu myös kovalta vauhdilta. Siinä se peruskaava, mitä ei nykyään ymmärretä.

Tottakai nykyään autopelienkin pitää yrittää olla roolipelejä siinä samalla joten jo se pelkästään aika pitkälti tuhoaa sen hauskuuden. Eli aiemmin mainitsemani "pelit jotka yrittävät olla kaikkia pelejä/miellyttää kaikkia".

 

[n0ppa]

Sitä, että peleihin tungetaa jonkunäkönen sisänen rankki systeemi casual modeihin(Blizzard,Activision,EA,ym), vie hauskuuden pois pelistä kun joka matsi on hirveetä vääntämistä, sen sijaa et olis hauskaa.
Kilpailullisessa pelimuodossa se on OK, mut perus casual meiningissä sulaa pää sen kanssa, ite tarpeeks aikoinaa pelan kilpailullisia pelejä niin ei enää jaksais.

Huono nettikoodi/hitreg ja se HITON yli ammuttu lag compensation... -.-

Myös sitä, että nykyään ei oikeen o Gaming community servuja mahollista pitää, cs 1.6/source ,bf 3/4 aikoina oli hauskaa pelaa meidänki porukalla kun oli omat servut ja tunsit 50+ ukkoa servuilta yleensä, toista se on nykyää.

 

[Shikanjyo]

Nyt on aika monella mennyt ohi aihe. Aiheenahan on siis että mitä et enää siedä, jota siedit nuorempana.

 

[edup]

Sitä, että peleihin tungetaa jonkunäkönen sisänen rankki systeemi casual modeihin(Blizzard,Activision,EA,ym), vie hauskuuden pois pelistä kun joka matsi on hirveetä vääntämistä, sen sijaa et olis hauskaa.
Kilpailullisessa pelimuodossa se on OK, mut perus casual meiningissä sulaa pää sen kanssa, ite tarpeeks aikoinaa pelan kilpailullisia pelejä niin ei enää jaksais.

Huono nettikoodi/hitreg ja se HITON yli ammuttu lag compensation... -.-

Tuota, niiden rankkien ideahan on se että kaikilla olisi hauskaa. Jos rankkausta ei olisi, niin ei olisi uusille (tai muuten vaan huonommille) pelaajille kovin hauskaa ottaa 100-0 turpaan jatkuvasti kokeneemmilta pelaajilta. Siitä voi sitten olla montaa mieltä että kannattaako tuollaista rankkausta näyttää pelaajille vai kannattaisiko sen vain antaa olla taustalla näkymättömissä.

 

[Kautium]

Nyt on aika monella mennyt ohi aihe. Aiheenahan on siis että mitä et enää siedä, jota siedit nuorempana.

Nuorena sitä yleensä sietää melkein mitä vaan, kun ei tiedä paremmasta, joten tuosta sanamuodosta nillittäminen on aika turhaa.

Tässä nyt kuitenkin aiempien lisäksi jotain pointteja, joita nuorempana oli helpompi katsoa läpi sormien:

- Huonot grafiikat (varauksella, sillä yksinkertainenkin peli voi olla mainio)
- Huono kenttäsuunnittelu
- Huonot äänet
- Huonot fysiikat
- Huono käyttöliittymä/kontrollit
- Ylipäätään huono pelisuunnittelu ja yleisvaikutelma rahastuksesta ja/tai tekijöiden laiskuudesta

 

[n0ppa]

Tuota, niiden rankkien ideahan on se että kaikilla olisi hauskaa. Jos rankkausta ei olisi, niin ei olisi uusille (tai muuten vaan huonommille) pelaajille kovin hauskaa ottaa 100-0 turpaan jatkuvasti kokeneemmilta pelaajilta. Siitä voi sitten olla montaa mieltä että kannattaako tuollaista rankkausta näyttää pelaajille vai kannattaisiko sen vain antaa olla taustalla näkymättömissä.

Kyl itellä oli ainaki nuorempana hauskaa pelata itteää reilusti parempia vastaa ja opetella niiltä, pikku hiljaa tulla paremmaks siinä samalla.. nykyää ei enää jaksais kun ikää alkaa olemaa, eikä reflexit ym enää parhaimillaa.. toki voishan ne laittaa rankit iän mukaa

 

[Gameri]

6. Konsolit. Ei, en vihaa konsoleita tai niillä pelaavia, vihaan sitä että konsolit määrittelevät pelimarkkinat ja niiden pelit. Tietokoneissa olisi älyttömästi reserviä tehdä vaikka millaisia pelejä, mutta eipä paljoa kannata koska markkinat on olemattomat ja sitä vuosia tehtyä tekelettä pitäisi varmaan myös myydä. Uusi konsolisukupolvi tulee, niin hetken peleissä käytetään enemmän koneiden resursseja, mutta se ilo loppuu vuoden-kahden jälkeen kun ne masiinat ovat raudaltaan taas museoikäistä. En tarkoita pelkkää graafista olemusta, todellakaan: Vaan itse peliä kokonaisuutena. Minun on hieman vaikea selittää tätä asiaa näemmä, mutta toivon oikean lukijan saavan jujun siitä mitä haen takaa..

Tätä nillitystä konsoleista en oikein ymmärrä. Mihin niitä rahkeita siellä pc-maailmassa olisi? Johan ne paukut nyt käytetään siihen fps:ään ja marginaaliseen silmänkarkki eroon. Ja jos 2080TI:llä on vaikeuksia selvitä kunnialla kun asetukset on tapissa tai lähellä sitä niin mikä graalin malja sieltä oikein tulisi jos peli tehtäisiin vaikkapa vain tämän hetken parhaalla prossulle, näyttikselle ja muisteille? Unohdetaan ne low end peasantit tässä kohdin vaikka varmaan jokainen ymmärtää, ettei kaikilla ole sitä high endiä niin pakkohan pelintekijöiden on suunnitella pelit skaalautuviksi useammalle kuin 0,005% pelaajista. PC komponentit kehittyvät myös hyvin hitaasti, vuosittainen 5% parannus prossuun, max 20% parannus näyttikseen parin vuoden välein ei ihan oikeasti kasvata mitään pesäeroa yhtään mihinkään. Vasta noin 5v syklillä saadaan jotain selkeämpää edistystä aikaiseksi. Konsolit on pelialan pelastus ja syy miksi ollaan näinkin hyvässä tilanteessa tänä päivänä, on edes jotain hyviä pelejä pelattavaksi.

Huonoja grafiikoita, animaatioita ja ääniä ei voi enää sietää. Tosin sietokyvyn rajat siirtyy sitä mukaan kun nämä asiat kehittyvät. Tämän hetken standardeilla ei pysty enää pelaamaan lainkaan suurinta osaa vaikapa 2010 luvun alkupään peleistä. Kymmenen vuoden päästä tämän päivän pelit on pelaamiskelvottomia.

 

[Jurppii]

Nyt on aika monella mennyt ohi aihe. Aiheenahan on siis että mitä et enää siedä, jota siedit nuorempana.

Nuorena siedin sitä, että pelit saattoivat olla hyvin vaikeita ja suurinta osaa ei kukaan päässyt läpi. Nykyisin rasittaa ihan loputtomasti jonkun bossin opettelu lukemattomien virheiden kautta. Ei vaan ehdi pelaamaan niin paljoa että hommassa olisi mieltä.

 

[Kautium]

Nuorena siedin sitä, että pelit saattoivat olla hyvin vaikeita ja suurinta osaa ei kukaan päässyt läpi. Nykyisin rasittaa ihan loputtomasti jonkun bossin opettelu lukemattomien virheiden kautta. Ei vaan ehdi pelaamaan niin paljoa että hommassa olisi mieltä.

Tosiaan, loppubossit unohdinkin aiemmista listoista. Joskus junnuna niiden voittaminen oli työn ja tuskan takana, mutta silti oli hienoa lopulta saada voitto. Nykyään loppubossit eivät ole aina välttämättä edes yhtä pahoja, mutta ne ärsyttävät sitäkin enemmän. Pelin ei tarvitse olla helppo, mutta keinotekoiset vaikeutukset kenttien lopussa ovat silti typeriä.

 

[Refloni]

Tämän hetken standardeilla ei pysty enää pelaamaan lainkaan suurinta osaa vaikapa 2010 luvun alkupään peleistä. Kymmenen vuoden päästä tämän päivän pelit on pelaamiskelvottomia.

Sääliksi käy.

 

[Jurppii]

Sääliksi käy.

Itsekin koen, että pelit kestävät aina vaan huonommin aikaa mutta hyvät pelit kyllä kestää. Toki tuo 3D:n alkuaika on aika pelikelvotonta nykyään mutta kun pelit tehdään pitkälle visuaalisuuden varaan, ei ne ole vanhoina enää kuin vanhentuneita. Kuka viitsii pelata jotain kolmen tai viiden episodin takaista änäriä tai codia? Sen sijaan hyvät pelit ovat kestäneet aikaa, vaikka nyt Morrowind tai Gothic-sarja.

 

[draco76]

Tämän hetken standardeilla ei pysty enää pelaamaan lainkaan suurinta osaa vaikapa 2010 luvun alkupään peleistä. Kymmenen vuoden päästä tämän päivän pelit on pelaamiskelvottomia.

Tuon huomaa kyllä kun ostaa jonkun menneiden aikojen huippupelin mitä ei silloin ollut aikaa pelata ja huomaa ajan menneen armottomasti ohi.

 

[vetten äärelle istutettu]

Itsekin koen, että pelit kestävät aina vaan huonommin aikaa mutta hyvät pelit kyllä kestää. Toki tuo 3D:n alkuaika on aika pelikelvotonta nykyään mutta kun pelit tehdään pitkälle visuaalisuuden varaan, ei ne ole vanhoina enää kuin vanhentuneita. Kuka viitsii pelata jotain kolmen tai viiden episodin takaista änäriä tai codia? Sen sijaan hyvät pelit ovat kestäneet aikaa, vaikka nyt Morrowind tai Gothic-sarja.

2006-2014 tehdyt pelit on pääasiaasa pelkkää paskaa. Paljon paremmin esim. PS2/Xbox/GC pelit kestäneet aikaa kuin ps3/x360 joissa mentiin tekniikka edellä, ja kun laitteet oli mitä oli niin ne näyttää huonolta, pyörii huonosti ja on huonoja. 6th genissä mentiin pelattavuus ja innovaatiot edellä aika pitkälti.

Poikkeuksia toki, kuten Dishonored vaikkapa joka on vuosikymmenen upeimpia teoksia. Mutta ei tuotakaan konsolilla olisi voinut nauttia. +Demons Souls. Pakkohan tuokin on mainita. Mutta sekin pyöri surkeasti, siitä huolimatta se oli sukupolvensa merkkiteoksia.

 

[Spotty]

Kankeat kontrollit. Ennen ei haitannut vaikka pelihahmo/auto vastasi ohjaimeen vähintäänkin kyseenalaisesti, mutta nyt (kiitos teknologian) hiemankaan ärsyttävät kontrollit ovat no-go.


/offtopic
Ja eivätköhän ne pelit ole lähes joka aikakaudella yhtä tasaista paskaa/kultaa, plus ne muutamat genren & aikakauden määritelleet helmet joukkoon. Kymmenen vuoden päästä kun katsotaan niin ollaan myös "No kaikki 2014-2020 tehdyt pelit oli paskaa, paitsi X ja X".
Ainakin itseltäni löytyy jokaiselta vuosikymmeneltä ainakin jokin peli, jota voi pelata visuaalisesta ilmeestä huolimatta. Loput sitten ovat painuneet unholaan. Mutta samaa mieltä olen viime vuoden peleistä, muutama hyvä ja loppujen nimiä en sitten muistakkaan.

 

[vetten äärelle istutettu]

Kankeat kontrollit. Ennen ei haitannut vaikka pelihahmo/auto vastasi ohjaimeen vähintäänkin kyseenalaisesti, mutta nyt (kiitos teknologian) hiemankaan ärsyttävät kontrollit ovat no-go.


/offtopic
Ja eivätköhän ne pelit ole lähes joka aikakaudella yhtä tasaista paskaa/kultaa, plus ne muutamat genren & aikakauden määritelleet helmet joukkoon. Kymmenen vuoden päästä kun katsotaan niin ollaan myös "No kaikki 2014-2020 tehdyt pelit oli paskaa, paitsi X ja X".
Ainakin itseltäni löytyy jokaiselta vuosikymmeneltä ainakin jokin peli, jota voi pelata visuaalisesta ilmeestä huolimatta. Loput sitten ovat painuneet unholaan. Mutta samaa mieltä olen viime vuoden peleistä, muutama hyvä ja loppujen nimiä en sitten muistakkaan.

Imo en voisi määritellä mitään muuta aikakautta paskaksi kuin tuon 7th genin joten ei pidä paikkaansa

6th gen edelleen timangia, vaikka siellä taas on sitä kakkaakin tietysti seassa. 7th gen on kasa kakkaa, missä seassa on pari timangia. Siinä on ero.

 

[Jurppii]

Imo en voisi määritellä mitään muuta aikakautta paskaksi kuin tuon 7th genin joten ei pidä paikkaansa

6th gen edelleen timangia, vaikka siellä taas on sitä kakkaakin tietysti seassa. 7th gen on kasa kakkaa, missä seassa on pari timangia. Siinä on ero.

Mikä gen sisältää mitäkin?

 

[vetten äärelle istutettu]

Mikä gen sisältää mitäkin?

6th gen (2000-2005) on PS2/Xbox/Gamecube, 7th(2005-2013)on ps3/xbox360/wii esimerkiksi. Pelit sitten sen mukaan millon ne on julkaistu. Esim Halo 2 on 6th gen peli ja Halo 3 on 7th gen peli.

 

[Jurppii]

6th gen (2000-2005) on PS2/Xbox/Gamecube, 7th(2005-2013)on ps3/xbox360/wii esimerkiksi. Pelit sitten sen mukaan millon ne on julkaistu. Esim Halo 2 on 6th gen peli ja Halo 3 on 7th gen peli.

No sitten oon kyllä ihan päinvastaista mieltä. PS2 oli se väliinputoaja, jonka kaudelta en oikeastaan pelannut kuin muutaman remaken sekä FFXII. PC oli valovuoden edellä tuolla kaudella

PS3 on ehkä eniten tunteja saanut pelikone mulla. Nelonen ei ikinä päässyt lähellekään.

 

[vetten äärelle istutettu]

No sitten oon kyllä ihan päinvastaista mieltä. PS2 oli se väliinputoaja, jonka kaudelta en oikeastaan pelannut kuin muutaman remaken sekä FFXII. PC oli valovuoden edellä tuolla kaudella

PS3 on ehkä eniten tunteja saanut pelikone mulla. Nelonen ei ikinä päässyt lähellekään.

Sama kohtalo oli täälläkin, että konsoleilla vaam ne muutamat hitit ja muu pc:llä. tuolloin. Pohjaankin mielipiteeni nykyhetkeen kun olen hamstrannut vanhoja tuttuja ja tuntemattomia pelejä sadoittain viimevuosien aikana.

PS2:lla hyviä pelejä runsaasti ja ne pelit toimii ok(psl gta:t) kun taas ps3:lla hyviä pelejä ei meinaa olla ollenkaan ja ne vähäsetkin toimii niin huonosti että mielummin pelaa pc:llä jos vain mahdollista.

 

[Jurppii]

Sama kohtalo oli täälläkin, että konsoleilla vaam ne muutamat hitit ja muu pc:llä. tuolloin. Pohjaankin mielipiteeni nykyhetkeen kun olen hamstrannut vanhoja tuttuja ja tuntemattomia pelejä sadoittain viimevuosien aikana.

PS2:lla hyviä pelejä runsaasti ja ne pelit toimii ok(psl gta:t) kun taas ps3:lla hyviä pelejä ei meinaa olla ollenkaan ja ne vähäsetkin toimii niin huonosti että mielummin pelaa pc:llä jos vain mahdollista.

Mielestäni PS3 suorastaan määritteli sittemmin väljähtäneen genren eli vapaamuotoiset kaupunkirellestykset. Näihin upposi tunteja loputtomasti. GTA:t, Infamousit, Prototypet, Assassin's Creedit, Saint's Rowt, Saboteur, jne. Ensimmäinen sukupolvi, jossa 3D ei ollut pääsääntöisesti nopean ikääntymisen tae vaan oikeasti toimiva juttu.

 

[draco76]

PS3 on ehkä eniten tunteja saanut pelikone mulla. Nelonen ei ikinä päässyt lähellekään.

Minulla toisin päin, PS3 oli bluraysoittimensa ansiosta raskaassa käytössä, mutta pelien osalta PC-pelit veivät voiton. SingStar oli kylläkin perheessä raskaassa käytössä. PS4:lla on tullut jo pelattu FPS-pelejäkin, ennen ne oli tiukasti tietokoneella. Nyt taas olen siirtynyt enemmän PC-pelaamisen suuntaan VR:n takia.

 

[latee77]

Räjähtävät punaiset tynnyrit Ehkä vuosikymmenien suosituin tapa putsata muutama vihu kerralla jostain pesäkkeestä. Kestohitti. Jotain muuta välillä. Sen jälkeen käytävä jonka päässä ammuksia ja uusi ase, vähän energiaa ja kappas, isompi mayhem tai jopa loppari tulossa.

 

[perato]

Tuon huomaa kyllä kun ostaa jonkun menneiden aikojen huippupelin mitä ei silloin ollut aikaa pelata ja huomaa ajan menneen armottomasti ohi.

Tää on kyl jännä efekti. Ihtellä tulee lähes aina ostettua pelit useampi vuosi julkasun jälkeen, ja osa julkasuista saattaa olla wishlistillä monta vuotta jossa ne pikkuhiljaa valuu jonnekkin "ei kiinnosta enää" kategoriaan vaikka varsinaisesti mikään ei itse pelissä ole muuttunut. Joskus kun sitten saa jostain bundlesta sen pelin, nii huomaa kuinka peli ei enää oikeastaa paljoa herätä intohimoja, sama on nähty monta kertaa paremmin tehtynä tai muuten vaan muistuttaa jostain männävuosien villityksestä kuten craftauksesta tai tukikohdan rakentelusta pelissä jossa sellaista ei pitäisi olla.

 

[arcane]

Vastapelaajat...

Ehkä syy on laajennettuna se, että aikaisemmin pelasii usein pienessä kaveriporukassaan, nuoremmassa seurassa ja yhteisöpalvelimilla, joilla taso ei loppujen lopuksi ole kovin korkea ja hauskanpito ja yhteisöllisyys olivat ehkä tärkeämmässä roolissa kuin se peli tai voittaminen. Nykyään on kaikenlaiset matchmakingit, jotka tekevät pelaamisesta "helppoa ja sujuvaa", mikä useimmiten tarkoittaa että pelaat kasvottomien ja äänettömien ihmisten kanssa, joista jokainen on kauhea try-hard, semipro, huijaaja, täysi ääliö, ilonpilaaja tai teabaggailija. Eikä ole niitä serverin admineita, jotka potkisivat urpot ulos. Mikrofonillisilta kuulee pääasiassa haukkumista, lällättelyä tai saarnaa siitä kuinka pelaat väärin, ihan sama olitko samassa vai eri tiimissä. Nuorempana nämäkin kestin, vaikka silloinkaan en kovin uskaltanut lähteä höpisemään tuntemattomien kanssa. Nykyään ei enää jaksa kuin lähinnä tuttujen kanssa jotain yhteistyötä.

 

[perato]

Vastapelaajat...

Ehkä syy on laajennettuna se, että aikaisemmin pelasii usein pienessä kaveriporukassaan, nuoremmassa seurassa ja yhteisöpalvelimilla, joilla taso ei loppujen lopuksi ole kovin korkea ja hauskanpito ja yhteisöllisyys olivat ehkä tärkeämmässä roolissa kuin se peli tai voittaminen. Nykyään on kaikenlaiset matchmakingit, jotka tekevät pelaamisesta "helppoa ja sujuvaa", mikä useimmiten tarkoittaa että pelaat kasvottomien ja äänettömien ihmisten kanssa, joista jokainen on kauhea try-hard, semipro, huijaaja, täysi ääliö, ilonpilaaja tai teabaggailija. Eikä ole niitä serverin admineita, jotka potkisivat urpot ulos. Mikrofonillisilta kuulee pääasiassa haukkumista, lällättelyä tai saarnaa siitä kuinka pelaat väärin, ihan sama olitko samassa vai eri tiimissä. Nuorempana nämäkin kestin, vaikka silloinkaan en kovin uskaltanut lähteä höpisemään tuntemattomien kanssa. Nykyään ei enää jaksa kuin lähinnä tuttujen kanssa jotain yhteistyötä.

Tämä on kyl yks syy miksi jäänyt monet ammuskelupelit pois kun ei niissä ole tarjolla useinkaan servereitä vaan jotain match makingia. Jossain Dotassa ei olis paljon järkeä ilman match makingia, mutta varsinki jossain Team Fort2:ssa oli aikanaan vähän kuin "suolana" se, että pelas samoilla servuilla samojen tyyppien kanssa ja oppi tuntemaan ja tietämään miten ne jotkut pelaa vaikkei niihin varsinaisesti tutustunut sen paremmin.

 

[Alfredson]

Nykyään tuntuu ettei siedä juuri mitään Mutta päälimmäisenä tulee mieleen ylipitkät diipadaapa dialogit, olen nykyään todella allerginen vain seuraamaan jotain höpöhöpö keskustelua. Muutenkin juonipelit aiheuttaa nykyään ihottumaa. Inhoan myös nykyään pelejä missä äksöni on tauotonta, napin pitäminen pohjassa aiheuttaa hyvin nopeasti inflaation ammuskelun mielekkyyteen...

 

[Jurppii]

Nykyään tuntuu ettei siedä juuri mitään Mutta päälimmäisenä tulee mieleen ylipitkät diipadaapa dialogit, olen nykyään todella allerginen vain seuraamaan jotain höpöhöpö keskustelua. Muutenkin juonipelit aiheuttaa nykyään ihottumaa. Inhoan myös nykyään pelejä missä äksöni on tauotonta, napin pitäminen pohjassa aiheuttaa hyvin nopeasti inflaation ammuskelun mielekkyyteen...

Ihmiset on erilaisia. Nuorempana tuli skipattua kaiken maailman tekstiseinät ja dialogit ja sitten ei tajunnut puoliakaan pelin tapahtumista. Nykyisin ei todellakaan jaksa mitään perusräimettä tai grindausta ilman, että sitä kantaa eteenpäin joku tarina, jonka kokee kiinnostavaksi ja mielekkääksi. Tavoitteen pitäisi olla nykypelissä muutakin kuin kasvavat numerot eri kentissä.

Tähän voisi yhdistää tuon aiemman kasvaneen ärsytyksen siitä miten pelin juoni ja varsinainen game play eivät sovi yhteen. Cutscenet joissa sankarit ovat heikkoja kun pelillisesti meno on over the top final fantasya tai sitten vaikeat tehtävät, joita yrittää uudestaan ja uudestaan ja kun lopulta onnistuu, tuleekin cutscene, jossa juonen kuljetuksellisesti juuri saavutettu voitto muuttuukin häviöksi (mutta silti se oli game over jos sama tapahtui pelissä).

 

[mxb]

Tämä on hyvä aihe. Lähes kaikki, jota ei enää siedä, on jo ylempänä sanottu. Mutta yksi asia, mikä näin äkkiseltään tulee vielä mieleen, on kaikki se, joka estää pelaamasta peliä niin kuin itse haluan. Oli se sitten rajattu tallennusmahdollisuus, turhalta tuntuva grindaaminen, että pääsee eteenpäin, tehtävät, jotka pitää tehdä tietyllä tavalla, että pääsee hyväksytysti läpi tai se että kaikille alueille ei pääse ennen kuin tarinan mukana on menty sinne jne. Eli kaikenlainen pakottaminen tiettyyn pelitapaan ja rajoittaminen, jossa ei (omasta mielestä) ole järkeä.

Se, että miksi nämä nykyään on sellaisia asioita, joita ei enää siedä niin hyvin kuin pentuna, johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että aikaa pelaamiseen ei ole niin paljoa kuin ennen. Haluan nauttia täysillä siitä ajasta, jonka voin pelata - en käyttää sitä turhanpäiväiseen grindaamiseen tai vastaavaan, jotta pääsen etenemään pelissä/tekemään sitä mitä haluaisin tehdä.

 

[Sepander]

Identiteettipolitiikan tuputus ja yleensäkin se, että jotain asioita lisätään/jätetään lisäämättä peliin, koska poliittinen korrektius tai sosiaallinen paine. Harva julkaisija ja kehittäjä uskaltaa luoda täysin vapaasti, ettei vaan loukkaa jonkun lumihiutaleen tunteita.

Miettikääpä esim. Rainbow Six: Rogue Spear -tyyppistä peliä nykypäivänä. Mikä meteli siitäkin nousisi.

 

[perato]

Identiteettipolitiikan tuputus ja yleensäkin se, että jotain asioita lisätään/jätetään lisäämättä peliin, koska poliittinen korrektius tai sosiaallinen paine. Harva julkaisija ja kehittäjä uskaltaa luoda täysin vapaasti, ettei vaan loukkaa jonkun lumihiutaleen tunteita.

Kuinkas monta tämmöstä peliä oli kun olit nuori jossa tuputettiin jotain josta nyt et tykkää ja silloin olit "i'm fine with this".

Näyttää tulevan jatkuvasti esille tämä "tuputus" niin saisko näistä jotain esimerkkejä nykypäivänä muitakin kuin EA:n kaksi battlefieldiä ja sit niitä esimerkkejä sieltä nuoruudesta ja lapsuudesta myös, joita sieditte.

 

[Jokine]

Hyviä vastauksia ja moneen samaistunkin!

Moninpeleissä itsellä ylittyy huijareiden sietokyky nykyään huomattavasti enemmän. Osaltaan tästä menee kiitos mm. Killstreakeille ja hahmojen ja varusteiden progressiolle. Kauan sitten aimbottisankari saattoi saada ainoastaan tarkemman tähtäyksen nokupyssyynsä. Nykyään aimbotilla saavutetaan koko kentän tuhovia killstreakeja ja hahmon kyvyt tappiin alta aikayksikön, joka lisää huijareiden ärsyttävyyttä. Okei.. kyllähän niitä poweruppeja on ollut aina, mut nykyään ovat ihan eri mittakaavassa.

Offtopiccina mahtavaa seurata millä itsevarmuudella jotkut osaavat määritellä nuoruutta. Itse kun olin mielestäni nuorempi eilen, mutta sitäkin nuorempi vuosi sitten.. pelailut aloitin kuitenkin yli 30v sitten Ihan kivasti mielestäni tässä on toistaiseksi tulkittu kysymysasettelua.

 

[Apinamakina]

Omalla kohdallani räiskintä on sellainen mistä en enää pidä, enkä voi sietää. Jäänyt moni peli pelaamatta juuri sen takia kun ovat ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä. Mm. Bioshock Infiniten lopetin kesken heti kun räiskintäosuus alkoi siinä alussa, totesin vaan että kauniin pelin menivät pilaamaan räiskinnällä. Myönnän että Wolfensteinit ja uudet Doomit kyllä kiinnostaisi pelata. Mutta esim. jotkut Halot tai Gears of Warit ei kiinnosta pätkän vertaa. Uncharteditkin meinasi jäädä kesken niiden ampumakohtausten takia.

Toinen on sitten liiallinen kädestä pitely ja neuvominen, ainakin Zeldat syyllistyi tähän hieman liikaa. Melkeinpä jopa näytettiin miten jotkut puzzlet ratkaistaan, eikä siinä jäänyt pelaajalle paljoakaan miettimistä. Ja tosiaan korostetaan kaikki interaktiivinen sälä pelissä, juuri kuten Noija kirjoitti kolmannessa kommentissa.

Kolmas on avoimen maailman peleissä kaikki turha lisätäyte, tapa 10 rottaa, tuo mulle esine x paikasta Z ja turhan krääsän kerääminen. Semmoisiin ei jaksa enää edes tuhlata aikaansa.

 

[Nathorr]

Täytyy sanoa, että nirsoksi sitä on tullut. Genreistä ei tahdo kiinnostaa kuin vahvasti tarinavetoiset 3rd person -pelit, joko takaa kuvatut tai isometriset, sekä sitten noin ajatuksen tasolla tarinavetoiset, mutta riittävän yksinkertaiset RTS-pelit. Jälkimmäinen pitää käytännössä sisällään vain StarCraft- ja C&C-sarjat. Pitäisi ehkä tuota WC3:n remakea jossain välissä kokeilla. Välillä jotkut muidenkin vanhojen pelien remaket sitten innostaa, esimerkiksi Crash Bandicoot. Lisäksi odotan innolla Tony Hawkin remakea. Vaikka PC:llä pelailenkin, niin ohjaintuki pitäisi löytyä. FPS-peleistä ei tahdo jaksaa kuin CSGO:ta. Pitää olla melkonen mestariteos, että enää viitsii muuta.

Ei kiinnosta asioiden keräily tai se, että pitäisi painaa jotenkin kovasti duunia jonkun saavutuksen eteen. Peli hyvällä tarinalla ja pelattavuudella ja plussaa on, jos olisi jonkinlaista optimointiakin harrastettu. 60 FPS:ssä jos pysytään, niin se riittää. Haluan rentoutua ja kokea hyvän tarinan, mutta kuitenkin sen verran on kiva osallistua mukaan tarinan kulkuun, vaikka sitten edes näennäisesti, että mielummin pelaan kuin katson Netflixiä.

Ehkä tässä alkaa vanhaksi tulla, kun pelien suhteen ei jaksa oikein enää mistään uudesta ja mullistavasta innostua. Tuntuu tietävän aika tarkkaan, että mitä ainakin tällä hetkellä haluaa. Mieli toki tulee varmaan vuosien kuluessa vaihtumaan vielä monesti.

Steamissa mulla on läpipelattuja yksinpelejä 93, backlogilla 25 ja wishilistillä vielä toiset 25 lisää. Eli vaikka genre onkin vahvasti rajattu, niin kyllä sitä pelattavaa vielä on ihan reilusti. Menee vahvasti aalloissa nämä peli-innostukset, yleensä nousee loppusyksystä ja laantuu taas kevään korvilla. Yksinpelejä tulee läpi pelattua sen 5-15 vuodessa.

 

[Spotty]

Avoimen maailman pelit, niitä ei vaan nykyisin jaksa. Pelaamiseen käytettävää aikaa vähemmän, joten kiinnostaisi vain seurata sitä pelin juonta ilman, että puolet ajasta kuluu quest markerille matkustamiseen ja grindaamiseen.

Identiteettipolitiikan tuputus ja yleensäkin se, että jotain asioita lisätään/jätetään lisäämättä peliin, koska poliittinen korrektius tai sosiaallinen paine. Harva julkaisija ja kehittäjä uskaltaa luoda täysin vapaasti, ettei vaan loukkaa jonkun lumihiutaleen tunteita.

Miettikääpä esim. Rainbow Six: Rogue Spear -tyyppistä peliä nykypäivänä. Mikä meteli siitäkin nousisi.

Sinulta varmasti löytyy useita esimerkkejä tästä? Eikös tuon Rogue Spearin kaltaisia pelejä ole yhäkin maailma täynnä.

Ja ettei nyt vaan olisi niin, että "identiteettipolitiikan tuputus" sopii silloin, kunhan se on sinun maailmankuvasi jota tuputetaan muille? Mutta auta armias, jos jossain pelissä satutaankin kertomaan asioita toisesta näkökulmasta.. Kammottavaa kerrassaan!

 

[smicke]

Puolijumala tai ei, Kratokselle aikaisemmissa peleissä naiset olivat vain objekteja seksuaalisen mielihyvän tyydyttämiseksi.

Tämä on Kreikkalaisen mytologian jumalille ihan normaalia toimintaa.

 

[draco76]

Tämä on Kreikkalaisen mytologian jumalille ihan normaalia toimintaa.

Totta, esimerkiksi Zeuksen naisseikkailuista saisi vaikka mitä. Jos lähdetään muihin kuin kreikkalaisiin, niin Loki on jo oma lukunsa. Häntä voisi sanoa jo vapaamieliseksi sukupuolenvaihtajaksi, mies joka on synnyttänyt.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

15-30fps tuollaisilla lukemilla pyöri microprose F1GP aikoinaan 386 nuhapumpulla. Enää ei pystyisi pelaamaan moista.

Pakko tarttua tähän. Pelasitko ikinä Amiga500:lla läpi Wing Commander pelejä... useasti... 5fps...

Oli ihan helvetin kova meno mutta en tiedä enää pelaisinko nuilla fps:llä.

 

[draco76]

Pakko tarttua tähän. Pelasitko ikinä Amiga500:lla läpi Wing Commander pelejä... useasti... 5fps...

Oli ihan helvetin kova meno mutta en tiedä enää pelaisinko nuilla fps:llä.

Muistelen että muuta First person shooter -pelikin nyki varsin lahjakkaasti. Nykyään siedän tuota X-Planessa, vaikka kyseessä VR. Kyseessä kuitenkin siviilisimu ja fps pysyy yli 20:sse, niin laskeutumiset yms. sujuu. Kaupungissa sivulle katsoessa huomaa kyllä että ruudunpäivitys ei ole sulavaa, varsinkin Helsingin tuomiokirkko tuntuu raskaalta. Otan hitauden kuitenkin sen hintana että maisemat eivät näytä tyhjältä. Kyseessä lähinnä vaihtoehtojen puute, vielä ei ole parempaa tarjolla jos haluaa kotiseuduilla lennellä.

 

[Partis]

Pakko tarttua tähän. Pelasitko ikinä Amiga500:lla läpi Wing Commander pelejä... useasti... 5fps...

Oli ihan helvetin kova meno mutta en tiedä enää pelaisinko nuilla fps:llä.

Itse pelasin amiga 500:lla ekan wing commanderin kahdesti läpi. Sitten koitin joskus snes versiota emulaattorilla enkä mä sitä pelata osannut kun oli niin nopea

 

[petepeluri]

- pitkät latausajat, okei, nää oli ehkä enemmän sitä aikaa kun SSD:t eivät olleet yleisiä, korkeintaan joku pieni levy käyttikselle ja pelit olivat edelleen HDD-levyllä.
- bugit. Fallouteissa sai melkeinpä 5min välein vetää quicksavea kun ei koskaan tiennyt milloin peli kaatuu.
- poliittiset aiheet. Tuo oli yksi syy miksi esim. Life is Strange 2 oli paljon heikompi esitys kuin aiemmat osat.
- rahastus remastereilla vaikka peli ei olisi edes kovin montaa vuotta vanha. Täysin eri asia jos on remake/remaster jostain oikeasti vanhasta pelistä (mm. Duck Tales remaster on aivan loistava peli).
- mikromaksut ja DLC:t, itsestäänselvyys.
- nykyaikana vähän voi voi, mutta tilanvienti. Tavallaan ymmärrän että pelit eivät enää mahdu siihen 10 gigaan mitä joskus vuosia sitten, mutta 100 gigaa on oikeasti paljon.
- VR-puolelta se, että peli tukee vain tiettyjä VR-settejä.


Dirt Rally 2.0 ja Assetto Corsa tällä hetkellä ehdottomasti omat suosikit, ratilla ja VR:llä ajelu on immersiivistä.

Eihän pitkiä latausaikoja ole ollut vuosikymmeniin?

 

[draco76]

Eihän pitkiä latausaikoja ole ollut vuosikymmeniin?

Kyllä on, ei ehkä yhtä pitkiä kuin kasettiaikaan mutta ärsyttävän pitkiä. En ole ottanut aikaa, mutta suurin taitaa olla X-Planessa OrbX maisemilla vaikka laitoin kaikki SSD-levylle.

 

[Jurppii]

Juonen mer

Pakko tarttua tähän. Pelasitko ikinä Amiga500:lla läpi Wing Commander pelejä... useasti... 5fps...

Oli ihan helvetin kova meno mutta en tiedä enää pelaisinko nuilla fps:llä.

Nykivä ruutu menee kyllä vahvasti tähän ketjun kategoriaan mutta en edes muistanut, että Wing Commanderit olisi Amigalla julkaistu. Käsittämättömia diaesityksiä kyllä jaksoikin:

F/A-18 Interceptor

F/A-18 Interceptor is an Amiga flight simulation game released in 1988 by Electronic Arts.

www.lemonamiga.com

Hunter

Hunter is an Amiga arcade 3d adventure game released in 1991 by Activision.

www.lemonamiga.com

Carrier Command

Carrier Command is an Amiga flight simulation game released in 1988 by Rainbird.

www.lemonamiga.com

Formula One Grand Prix

Formula One Grand Prix is an Amiga formula one sports game released in 1991 by MicroProse Software.

www.lemonamiga.com

Frontier: Elite II

Frontier: Elite II is an Amiga space simulation game released in 1993 by Gametek.

www.lemonamiga.com

Tää on just se kun piti pakottaa 3D:tä aikansa edellä ja ne pelit ei sitten kestäneet aikaa ollenkaan. Toki silloin nuo oli ihan huippua.

Yksi aika itsestäänselvyys: C64 multiload kasetilta. Pelattiin jotain peliä niin, ettei saanut voittaa ekaa bossia koska sitten olisi pitänyt ladata taas.

 

[zaneislandd]

Eihän pitkiä latausaikoja ole ollut vuosikymmeniin?

Bloodborne? Ajosimulaattorit lataa ainakin itsellä vielä melko kauan vaikka SSD:ltä tulee

Ai että niitä aikoja, kun jollain Amiga500:lla jo pelkästään pelin käynnistyminen 5min jälkeen oli puoli voittoa