Mitä et enää siedä videopeleissä?

[Jurppii]

Bloodborne? Ajosimulaattorit lataa ainakin itsellä vielä melko kauan vaikka SSD:ltä tulee

Ai että niitä aikoja, kun jollain Amiga500:lla jo pelkästään pelin käynnistyminen 5min jälkeen oli puoli voittoa

Pistin aiheesta joskus ohjelmistoalueella avauksen, että miksi latausruutuja edelleen joudutaan katselemaan. Asiasta löytyi myös artikkeleita netistä. Syy on ilmeisesti, että optimointi ei maksa vaivaa.

Amatöörinä voisin kuvitella, että peli voisi vaikka suspendata itsensä SSD:lle kun se suljetaan ja avautua hyvinkin nopeasti suoraan pelitilanteeseen. Tai ladata sellaisessa järjestyksessä, että toiminnallisuus käynnistyy mahdollisimman nopeasti (valikot jne). Tai miksei voisi katsella karttaa/inventaariota/hahmon statseja sillä välin kun quick travel lataa?

 

[draco76]

Amatöörinä voisin kuvitella, että peli voisi vaikka suspendata itsensä SSD:lle kun se suljetaan ja avautua hyvinkin nopeasti suoraan pelitilanteeseen. Tai ladata sellaisessa järjestyksessä, että toiminnallisuus käynnistyy mahdollisimman nopeasti (valikot jne). Tai miksei voisi katsella karttaa/inventaariota/hahmon statseja sillä välin kun quick travel lataa?

Monesti kartta latautuu nopeammin uudestaan, jos vaikka aloittaa kentän alusta. Kaikkein ärsyttävin on WMR;llä se, että VR jumii latauksen ajaksi. Muistaakseni oculuksella VR toimi ja voit pyöritellä päätäsi latauksen aikana, kun taas Reverbillä on pakko välillä ottaa silmikko päästä pois latauksen ajaksi. Olisi edes joku huone jota voisi katsella latauksen aikana jossa pään trackkaus toimisi. Ennen tuota ominaisuutta ei tosin edes tarvittu.

 

[petepeluri]

Bloodborne? Ajosimulaattorit lataa ainakin itsellä vielä melko kauan vaikka SSD:ltä tulee

Ai että niitä aikoja, kun jollain Amiga500:lla jo pelkästään pelin käynnistyminen 5min jälkeen oli puoli voittoa

Mikä on melko kauan, 5-10min? Tosin nykyään 15s tuntuu ikuisuudelta.

 

[arcane]

Huono framerate ja tökkiminen on täällä mainittu useasti. Tässä viikolla pelasin demoa, joka oli jostain syystä lukotettu 45 fps. Vaikka fps oli pääosin täysin tasainen, kuva näytti ruudultani tasaisesti nykivältä. Samaten nykyiset ruutuni tuntuvat olevan todella herkkiä kaikenlaiselle kuvan repeilylle. Kummatkin koen nykyaikana ihan raivostuttaviksi ongelmiksi ja harvemmin pystyn pelejä pelaamaan, jos näitä ongelmia pelissä esiintyy. Erityisesti kuvan repeily saa yleisesti aikaan joko fyysistä pahaa oloa tai silmien ärtymistä. Yleensä tyydyn lukottamaan frameraten 60 (jos mahdollista) ja kytkeä VSYNC tai fast syncin päälle välittämättä siitä, että pientä viivettä voidaan tuoda.

...mutta enpä muistä, että lapsuudessa kumpikaan olisi ollut ongelma. Uskallan kuitenkin väittää, että parempi sietokyky aiemmin ei olisi ainoa syy. Väittäisin, että nykyinen paneelitekniikka pahentaa sekä kuvan repeilyä että nykimistä, jos päivitystiheys ei osu sopivasti näytön virkistystaajuuteen. Esimerkiksi tuo pelaamani demo ei olisi ehkä tuntunut sulavammalta, mutta ei toisaalta tuntunut niin silmiinpistävän tökkivältä, jos se olisi pyörinyt 30fps, eli sentään ollut tasan puolet virkistystaajuudesta. Kuvaputkella koko piirtosykli on kovin erilainen, ja kun viivettä ei ole käytännössä lainkaan, tuo 45fps ei olisi ehkä ollut samalla tavalla huomattava ongelma vanhastaan, vaan tuntunut täysin sulavalta.

Samaten en rehellisesti muista ikinä kokeneeni kuvan repeilyä, ennen kuin joissakin Xbox 360 -peleissä törmäsin silmiinpistävään ongelmaan ensimmäistä kertaa. Ja tällöin käytössä oli jo modernit näytöt. Oliko koko ongelmaa edes olemassa kuvaputkilla?

 

[Jarppaboi]

Taistelussa tehtävien liikkeiden yliannostus.

En tiedä onko ikä tehnyt tehtävänsä, mutta otetaan esimerkiksi Spiderman mikä tuli tänään aloitettua Playstation Now -palvelun kautta. Erilaisia liikeyhdistelmiä tulee vastaan 10+ kappaletta jo ensimmäisen vartin aikana. "Paina X+Y ja sitten pohjassa O ja vielä kierrä tattia vastapäivään viisi kertaa". Näitä sitten pitäisi ketjuttaa lukuisa määrä jokaisessa taistelussa. Tuntuu, että näitä taistelubalettipelisarjoja alkaa olemaan valtavasti ja kaikki toistavat itseään. Eihän niitä tietenkään pakko ole pelata, mutta osassa on kiinnostava tarina/maailma/yms ja tahtoo itsellä läpipeluut pysähtyä puutumiseen. Varmaan täytyy laittaa vaan vaikeustaso helpoksi ja käyttää peruslyöntiä koko peli

 

[draco76]

Muistan aikoinaan GTA pelin PC:llä (en muista versiota), joka ei sinänsä nykinyt mutta ruudunpäivitys aaltoili. Se teki ajamisesta ärsyttävää. En tosin sietänyt sitä silloinkaan.

 

[WonderShare]

Pakko tarttua tähän. Pelasitko ikinä Amiga500:lla läpi Wing Commander pelejä... useasti... 5fps...

Oli ihan helvetin kova meno mutta en tiedä enää pelaisinko nuilla fps:llä.

8-bittisistä hyppäsin PC maailmaan, Amiga jäi välistä.

 

[pähk1nä]

Taistelussa tehtävien liikkeiden yliannostus.

En tiedä onko ikä tehnyt tehtävänsä, mutta otetaan esimerkiksi Spiderman mikä tuli tänään aloitettua Playstation Now -palvelun kautta. Erilaisia liikeyhdistelmiä tulee vastaan 10+ kappaletta jo ensimmäisen vartin aikana. "Paina X+Y ja sitten pohjassa O ja vielä kierrä tattia vastapäivään viisi kertaa". Näitä sitten pitäisi ketjuttaa lukuisa määrä jokaisessa taistelussa. Tuntuu, että näitä taistelubalettipelisarjoja alkaa olemaan valtavasti ja kaikki toistavat itseään. Eihän niitä tietenkään pakko ole pelata, mutta osassa on kiinnostava tarina/maailma/yms ja tahtoo itsellä läpipeluut pysähtyä puutumiseen. Varmaan täytyy laittaa vaan vaikeustaso helpoksi ja käyttää peruslyöntiä koko peli

OT: Muistaakseni tuon pääsi normaalilla läpi ilman kovinkaan kummoisia yhdistelmiä. En itsekään välitä näistä mortal kombat tyylisistä ylös, ylös, alas, kolmio, neliö + ympyrä, sivulle + kolmio kombinaatioista, mutta tuosta pelistä tuli helpohko platina-trophy napattua.

 

[Jokine]

En meinannut itse latausaikoja mainita kun menee jo historiantunniksi, mutta nykyään esim GTAV onlinen latausajat ärsyttää. Standardit ovat ihan jotain muuta nykyään kuin 10, 20 tai 30v sitten. Ennen osa pelin jännitystä oli et onko se peli nauhotettu oikein c-kasetille ja käynnistyykö se 10 min odottelun jälkeen. Oliko mankan volyymi liian kovalla ja siks ei käynnistynyt Ja lasketaanko latausajaksi niitä tunteja kun, kirja piti koneelle käsin kirjoittaa et saa banaania heittävän ASCII-apinan ruudulle

 

[oestrus taurus]

Yliluonnolliset/3-kertaisesti erikoissuojavarustetut pomovastukset, nämä ovat kulahtaneet jo aikoja sitten ja ovat nykyään todella suuri miinus jälleenpeluulle. Myös loppun pelaaminen tai muuten kiinnostavan pelin hankinta saattaa tyrehtyä, jos vaikuttaa että noita pomovastuksia tunkee joka toinen kenttä.

 

[perato]

Yliluonnolliset/3-kertaisesti erikoissuojavarustetut pomovastukset, nämä ovat kulahtaneet jo aikoja sitten ja ovat nykyään todella suuri miinus jälleenpeluulle. Myös loppun pelaaminen tai muuten kiinnostavan pelin hankinta saattaa tyrehtyä, jos vaikuttaa että noita pomovastuksia tunkee joka toinen kenttä.

Kieltämättä ku alkaa miettimään, nii en enää odota pomovastustajia vaan ne on lähinnä haittoina. Varsinkin jos ne on just jotain monisuojattuja ja monivaiheisia. Odotan enemmän sitä, että pomovastustajan ohi pääsee pelaamaan sitä normaalia peliä tai että pomon voi jotenkin "ohittaa" pelin mekaniikoilla. Tästä Deus Ex:t(ja muut immersive simit) ollut mukavia kokemuksia. Ennen sitä lähinnä mietti jotenki, että se peli on sitä pomon voittamista varten, mutta nyt miettii, että vittu ku sekin on vielä jälellä. Harvoin etes mikään hieno lootti jaksaa innostaa pomon kohtaamiseen.

Skriptaus ärsytti nuorena, nyt se lähinnä ärsyttää jos se on juuri sen tyyppistä, että pomo kerää aina HP:t takaisin vaikka kuinka olisit juuri syöttänyt sille ydinpommin ja räjäyttänyt sen mahassa.

 

[Make]

En jaksa enää etsiä jotain piilotettuja juttuja kovin kauaa vaan jos en löydä niin katson netistä ohjeet. Toki en heti luovuta mutta jos 10-15min jälkeen en keksi missä esim. joku kerättävä asia on niin lunttaan netistä. Lisäksi jos jossain pelissä on paljon opeteltavaa, vaikkapa tappelupelissä hienot liikekombot tai strategiapeleissä kaikki mahdolliset mekaniikat, niin en jaksa niitä hirveästi opetella vaan pysyttelen aloittelijatason jutuissa.

 

[arcane]

Eihän pitkiä latausaikoja ole ollut vuosikymmeniin?

Crash Team Racing Nitro Fueled.

Kuten kyseisen topicissa totesin: Lataa menuun -> Lataa cup -> Lataa rata 1...4 -> Lataa Podium -> Lataa menu -> Lataa cup. Yksittäinen ei olisi kovin paha, mutta jokainen noista vie 30 sekuntia tai enemmän, niin erässä tapahtumassa ehti jatkuvasti käydä hakemassa vaikka pizzan uunista, vähän syödä, tai nopeati pissallakin jatkuvien lataustaukojen aikana.

Katsotaan sitten joskus, kun tulee PC:lle tai seuraavan sukupolven konsoleille.

Minusta näiden latausten ei tarvitse olla mitään kasettinauhurien puolen tunnin odotteluja ollakseen pitkiä. Nyt ne ovat yleensä sentään alle minuutin, mutta ainakin konsoleilla kaikenlaisia latausruutuja saa katsella vielä melkoisen paljon. Samaan kastiin menee kaikenlaiset skippaamattomat introt, joissa katsellaan kymmeniä sekunteja kaikenlaisia pelifirmojen logoja. Ihan ok ekalla kerralla, mutta toisinaan alkaa olemaan hermot melko kireällä, kun haluaisi vaan päästä peliin ja menee se pienen mainostauon verran aikaa päästä edes alkumenuun.

Näistä on kuitenkin hankala puhua, tarvitsiko näitä kestää nuorena. NES/SNES -tyylisillä kasettipelejä kun ei ladattu eikä tarvinnut odottaa käytännössä koskaan. Murhetta näistä tuli vasta cd-levyjen kanssa, mutta enpä toisaalta muista että olisivat silloinkaan olleet mitään minuutteja pitkiä tai jatkuvia. Jossain Halossa nyt oli puolisen minuuttia, ja Ninja Gaidenissa joutui odottamaan useita minuutteja... mutta toisaalta Halossa lataustauon näki tasan kenttien välissä, ja Ninja Gaiden ei ladannut kertaakaan enää alkulatauksen jälkeen.

 

[Partis]

Tuosta tulikin mieleen välivideot joita ei voi skipata.
Kaikista pahimipia silloin kun kuolet jossain pomossa ja ennen uutta yritystä pitää taas katsoa se sama pätkä uudestaan.
Aina ihmetellyt, että minkä helvetin takia sitä ennen matsia olevaa checkpointia ei ole laitettu sen videon jälkeen.

 

[Jurppii]

Tuosta tulikin mieleen välivideot joita ei voi skipata.
Kaikista pahimipia silloin kun kuolet jossain pomossa ja ennen uutta yritystä pitää taas katsoa se sama pätkä uudestaan.
Aina ihmetellyt, että minkä helvetin takia sitä ennen matsia olevaa checkpointia ei ole laitettu sen videon jälkeen.

Eka Witcher, Hellhound

 

[Admiral General Aladeen]

Tämä taitaa olla aika hyvä yhteenveto mikä itseä nyppii FPS peleissä:
If Quake was done today



Huom! tämä video jo melkein kymmenvuotias, eli pelit meni pieleen jo kauan aikaa sitten. Tuosta voisi tehdä uusintaversion jossa tappavantylsiä pakotettuja välianimaatioita jatkuvasti.

 

[perato]

Tämä taitaa olla aika hyvä yhteenveto mikä itseä nyppii FPS peleissä:
If Quake was done today



Huom! tämä video jo melkein kymmenvuotias, eli pelit meni pieleen jo kauan aikaa sitten. Tuosta voisi tehdä uusintaversion jossa tappavantylsiä pakotettuja välianimaatioita jatkuvasti.

Tässä toinen vastaava samoilta ajoilta kun lähes kaikki ammuskelupelit serious samista lähtien oli täynnä rynkkyjä punapistetähtäimellä.

Onneksi nyt hetken aikaa toisten kopiointivillitys on ollut moninpelien puolella (Battle Royale, survival crafting zombie multiplayer), niin yksinpelit on taas alkaneet erkaantua omanlaisikseen.

 

[Spotty]

Tuosta tulikin mieleen välivideot joita ei voi skipata.
Kaikista pahimipia silloin kun kuolet jossain pomossa ja ennen uutta yritystä pitää taas katsoa se sama pätkä uudestaan.
Aina ihmetellyt, että minkä helvetin takia sitä ennen matsia olevaa checkpointia ei ole laitettu sen videon jälkeen.

Tämä. Ehdottomasti tämä.

Ja täällä kun tuntuu moni myös valittelevan pelien poliittisuutta, niin kyseiset henkilöt sitten varmasti myös skippaavat Cyberpunk 2077 -pelin suoraan kättelyssä... Lähes kaikki hyvät yksinpelit ovat jollain tapaa poliittisia, jos osaa katsoa grafiikkoja pidemmälle.

 

[maaco]

Pitkät cutscenet, joita ei saa skipattua edes toisella pelikerralla. Nuo on todella tympeitä.

 

[Refloni]

Ja täällä kun tuntuu moni myös valittelevan pelien poliittisuutta, niin kyseiset henkilöt sitten varmasti myös skippaavat Cyberpunk 2077 -pelin suoraan kättelyssä... Lähes kaikki hyvät yksinpelit ovat jollain tapaa poliittisia, jos osaa katsoa grafiikkoja pidemmälle.

Eihän siinä ole mitään poliittista, jos tarinassa käsitellään hallintotapoja, valtataisteluita, ryhmittymien välisiä suhteita ja yhteiskunnallisia teemoja. Poliittinen peli on sellainen, jossa on naisia ja vähemmistöjä.

/s

 

[Refloni]

(tuplaviesti, milloin saadaan poistonappula?)

 

[Dualram]

Tuossa yksi pelifirma alkoi syytämään blm ja sjw juttuja, palautin pelin saman tien. Noi jutut ja politikointi peleihin liittyen saa näkemään punaista, mä pelaan viihteen vuoksi.

 

[Jokine]

Eihän siinä ole mitään poliittista, jos tarinassa käsitellään hallintotapoja, valtataisteluita, ryhmittymien välisiä suhteita ja yhteiskunnallisia teemoja. Poliittinen peli on sellainen, jossa on naisia ja vähemmistöjä.

/s

Nuorena sitä ei tosiaan tainnut tajuta et monesti oltiin aika syvälläkin poliittisen vaikuttamisen äärellä. Itse taisin mm. pelata Wolfensteinia (sitä id softwaren..) ennen, kuin koulussa kovin syvällisesti aiheesta kerrottiin. Peli loi jonkinlaisen näkemyksen sodan osapuolista.

Ennen siis ikärajoja ei tunnettu. Nykyään ärsyttää jos vanhemmat ei pidä lainkaan kiinni videopeleissä olevista ikärajoista.
Politiikan ja muun ymmärryksen pohdinta menee niin kauas offtopic et lopetan tähän

 

[akse]

Paljon hyviä jo tullut täällä. Yksi mikä uupuu, on latausajat. Joskus muinoin oli ihan ookoo odotella minuuttikaupalla että peli latautuu kasettiasemalta, ja sittenkin ehkä korruptoituneena ja koko homma uusiksi. Nykyään jos joutuu viittä sekuntia pidempään odottamaan niin kuppi meinaa mennä nurin.

Eikös tässäkin ollut vähän niin, että kasettiaikaan pelejä ladattiin tolkuttoman kauan ja sitte jossain 2000 luvun alkupuolella pelit latautui lähes instant ja nykyään taas latausruudut olleet suht pitkiä jo 10v+

1 erikoinen esimerkki on Diablo. Diablo2 pelin lataus kestää jokusen sekuntin (vanhallakin koneella). Jos vaihdat pelissä aluetta se on instant, ei latausruutua.

Diablo 3 ei alussa ollut latausruutuja kun vaihteli aluetta, mutta etenkin mekaanisella asemalla peli jumitteli hetken uudella alueella.

Lisärissä sitten tuli joka alueelle latausruudut.

 

[Seppo77]

Politiikan tuonti pelimaailmoihin. Tarkoitus on peleillä päästä eroon tästä paskasta.

Itsellenikin todella tärkeä juttu. Jäi Life is Strange 2 kesken tuon takia ja en tule sarjan mahdollisiin jatko-osiin enää koskemaan.

 

[supa87]

Omasta mielestä sellaset pelit on ärsyttäviä jossa näkyy hirvee damage count ku hakkaat/ammut vihua. Ja vielä se että ne lukemat on aivan järkyttäviä 38747382637 dmg tyyliin.. ja kaikki sellanen jossa on hirveesti pikku namiskoja mitä pitäis painella.
E: Ja siis tämä on ollu sellanen asia mitä ei ole ikinä sietäny

 

[Jokine]

Eikös tässäkin ollut vähän niin, että kasettiaikaan pelejä ladattiin tolkuttoman kauan ja sitte jossain 2000 luvun alkupuolella pelit latautui lähes instant ja nykyään taas latausruudut olleet suht pitkiä jo 10v+

1 erikoinen esimerkki on Diablo. Diablo2 pelin lataus kestää jokusen sekuntin (vanhallakin koneella). Jos vaihdat pelissä aluetta se on instant, ei latausruutua.

Diablo 3 ei alussa ollut latausruutuja kun vaihteli aluetta, mutta etenkin mekaanisella asemalla peli jumitteli hetken uudella alueella.

Lisärissä sitten tuli joka alueelle latausruudut.

Aina ne latausajat on riippuneet myös käytettävästä alustasta ja pelistä. Esim. 70-luvulla jo päästiin konsoleissa ainakin lähes instant lataukseen Atari 2600:lla. Nintendon konsoleilla ollut alusta asti maltilliset latausajat. PC puolella on aina saanut odottaa pelien latausta jos haluaa.. mieltymysten mukaan

Itsellä on diabloista jäänyt D2 pelaamatta läpi, koska joku pomohämähäkki tms. tappoi hahmon aina ennen ku huone/alue lataantui.

D1 pelaamisen lopetin ku legit roinat jäi teleportin eteen pomohirviön valvomaksi. Siihen jäi monen muunkin tavarat kun yritti lähteä pelastamaan kavereiden loottia... kukaan ei kerenny aloittamaan pelaamista ennen ku hahmo oli jo tuhannen palasina.

Tuosta en pitänyt silloin, enkä kyllä pidä nykyäänkään. Tänäpäivänä vähän samanlaiseen tunnelmaan pääsee jossain moninpeleissä, kun samassa lobbyssä olleet ovat aloittaneet pelin ku itsellä vielä lataa..

 

[akse]

Itsellä on diabloista jäänyt D2 pelaamatta läpi, koska joku pomohämähäkki tms. tappoi hahmon aina ennen ku huone/alue lataantui.

Jep kuuluisa Duriel latausbugi. Korjattiin myöhemmin. Hardcore hahmolla pakko ylilevuttaa alue että kesti sen ekan iskun ja sitte palkkas sen mercenaryn kuolemaan siihe

Itse tulee pelattua aika paljon näitä vanhoja pelejä, joten ei tule mitään kovin huonoa sanottavaa mieleen niistä.

 

[Wasabrod]

Eka Witcher, Hellhound

Legendaarinen

 

[S3p]

Batman Arkham peleistä riddler trophyt ne oli ensimmäisessä pelissä ihan jees. Passas tunnelmaan hyvin ku lineaarisempi ja ratko samalla pikku riddlet, mutta myöhemmissä peleissä se meni jo yli

 

[Don Stupido]

Puhut varmasti siitä pottumaisesta pomotaistelusta, jota on haukuttu netissä laajemmaltikin. Ei siinä tarvi kuin pysyä huoneen keskellä, pitää silmällä mihin iso pommi tulee ja juosta heti huoneen vastakkaiseen päätyyn. Tämän jälkeen ammutaan pari headshottia ja toistetaan kuvio. Minusta vähän huonosti suunniteltu mähinä, mutta ei kovin vaikea kun tajuaa miten se toimii.

Quantum Break on niitä harvoja nykypelejä, jotka jaksoin paukuttaa läpi kahdesti - toisella kerralla kovempi vaikeustaso, eri valinnat ja loput saavutukset. Harvemmin tosiaan viitsii käyttää aikaa tuollaiseen, mutta QB on aika kova tuotos ja sen tarina aukesi täysin vasta uusintakierroksella.

Mitä vaikeustasoon ylipäätään tulee, otan lähes aina toiseksi vaikeimman, riippumatta tasojen määrästä. Tulee sitä kuuluisaa ylpeyden ja saavutuksen tunnetta eikä kuitenkaan tarvitse tapella peliä vastaan ihan hampaat irvessä. Lisäksi on tuo Peraton mainitsema juttu, eli jos peli erikseen sanoo että tällä tasolla tätä on tarkoitus pelata, niin uskon hyvällä.

(Ettei ihan offtopiciksi mene niin viestin asiasisältö olkoon tuo "nykyään ei jaksa pelata pelejä useampaan kertaan, vaikka ne olisi sellaiseksi tarkoitettu")

Spoileri

Joku aikakone siinä taisi olla, jonka kanssa oltiin säätämässä, kun sitten paikalla tuli ns. "pääpahis" jonkinlaisessa ihme aineettomassa muodossa tai jossain sekä niitä jotain sen timetrooppereita. Ja varmaan ärsyttävintä tuossa oli että tuo oli joku monivaiheinen mättö, jossa muistaakseni noita timetrooppereita piti hoidella useampi aalto ja sitten (kai) siinä sivussa ammuskella myös sitä pääpahista. Eikä tietenkään mitään välisave mahdollisuutta.

Kuinkas monta tämmöstä peliä oli kun olit nuori jossa tuputettiin jotain josta nyt et tykkää ja silloin olit "i'm fine with this".

Näyttää tulevan jatkuvasti esille tämä "tuputus" niin saisko näistä jotain esimerkkejä nykypäivänä muitakin kuin EA:n kaksi battlefieldiä ja sit niitä esimerkkejä sieltä nuoruudesta ja lapsuudesta myös, joita sieditte.

Niin siinä mielessä kyllä hyvä pointti, etten ainakaan muista nuoruudesta kovin pahaa "in your face" tuputusta, eikä ilmiö vieläkään ole mielestäni peleissä niin paha mitä se esim. jossain TV:n ja elokuvien puolella on. Mutta eiköhän sitä nuorempana tosiaan itselleni olisi riittänyt esim. Battlefield V:sen ostoon se että siinä oli hienot grafiikat ja kovaa sotimista. Ja tosiaan ainakin itseäni eniten tuossa ideologisessa tuputuksessa nykyään häiritsee miten se tehdään. Kun ennen noita asioita saatettiin kyllä käsitellä, mutta sen huomioiminen/siitä mielipiteen muodostaminen jäi katsojalla/pelaajalle, nyt noista ns. statementeistä halutaan tehdä sen verran iso tapaus, että varmasti kaikki nyt huomaa mitä tässä halutaan asiasta X sanoa.


EDIT: Ja lisätään vielä ketjun aiheeseen liittyen pelit, joissa ei ole mitään haastetta. Aikoinaan lapsena nimittäin pelasin mm. ensimmäistä omistamaani NHL:ää helpointa vaikeustasoa vastaan ja pieksin tekoälyä joku 10+ nolla, mutta todellakaan jaksaisi enää mitään tuollaista. Ja esim. Cities Skylines olikin pitkään aikalailla pelaamatta, kun perus pelin taloudellinen haastavuus oli varsin heikkoa tasoa.

Muutenkin nykyään kyllä tekoälyn heikkoudet huomaa paljon paremmin mitä lapsena/nuorena ja ne myös ärsyttävät enemmän. Joskus lapsena olin mm. ihan innoissani kun Warcraft 2:ssa pystyi muistaakseni antamaan yksiköilleen jotain yksinkertaisia käskyjä, kuten esim. partioi pisteiden A ja B välillä ja ajattelin että WOW! nämä pelin yksiköthän on jo melkein älykkäitä toimijoita kun pystyvät tommosiakin juttuja tekemään. Sitten varmaan joku yli 10 vuotta myöhemmin pääsin taas tuota Warcraft 2:sta kokeilemaan, ja täytyy sanoa ettei vaikutelma ollutkaan enää niin positiivinen, kun asioita katsoi vähän isompana kokonaisuutena, kun vain jonkun yksittäisen mahdollisen käskyn kautta.

 

[Hyrava]

Yllättävän paljon sietää edelleen, tosin pelaamisen määrä on huomattavasti pienempi kuin silloin joskus 90-luvulla. Jotkut asiat kyllä nykyään ärsyttävät varsin suuresti:

1. Turhat videopätkät / animaatiot joita ei voi skipata. Aikanaan monessa pelissä oli aika suuri WOW-factor kun tuli "hienoa 16/256-väristä" videopätkää, nykyään suurin osa noista on ihan turhia ja järjettömän pitkiä.

2. Tallennuspisteiden sijainti. Ennen ei niin välittänyt noista, kunhan sai edes joskus seivattua, nykyään ärsyttää varsinkin se, että nuo ovat tyypillisesti juuri ennen jotain edellisessä kohdassa mainittua piiiiitkää videopätkää ja sitten joutuu katsomaan sen saman videon monta kertaa uusiksi. Toisin kuin joitakin, itseäni ei haittaa se, ettei voi ihan joka hetki tallentaa kunhan tuo väli ei ole mikään ihan järjettömän pitkä. Toki tuokin riippuu vahvasti pelistä.

3. Ruudun päivitysnopeus. Joskus aikanaan kuusnepa-aikoihin oli ihan ok että ruutu päivittyi ehkä kerran-kaksi sekunnissa kunhan peli oli muuten mielenkiintoinen. Nykyäänkään minua ei ihan hirveästi haittaa jos FPS ei ole mikään järjettömän suuri, kunhan pysytään jossain ehkäpä 25-30 päällä ettei ihan hirveästi nyi ja töki. Toki tämäkin riippu kovasti pelistä mutta itse kun en juurikaan pelaile esim FPS-pelejä niin tarvetta millekään yli 100 FPS ei ole.

4. Latausajat. Kuusnepalla kasetti- ja levykepelien lataamiseen kului aikaa ja isommissa peleissä leveleiden välillä ladattiin joskus pitkäänkin mutta yleensä latauksen lopuksi oli "Press button to continue" tms. Nykyään varsinkin mobiilipeleissä on todella raivostuttavia kymmenien sekuntien lataustaukoja ja action jatkuu heti kun lataus päättyy eli on vähän pakko katsoa ruutua ettei myöhästy tapahtumista. Samaa ongelmaa on kyllä jossakin PC-peleissäkin ja selkeästi osassa pelejä ei vaan ole mietitty asioita loppuun asti. Vaikka koneessa on 16 gigaa muistia niin peli käyttää 2 tai 4, hyvällä tuurilla 6 ja vapaata muistia olisi vaikka kuinka ja asioita voisi pitää muistissa mutta silti lataillaan samoja asioita koko ajan uudestaan ja uudestaan.

5. Kontrollien konfiguroinnin puute. Aikanaan vaan alistui siihen että ei ollut mitän mahdollisuutta vaihtaa toimintonäppäimiä mutta toisaalta kuusnepalla suurin osa actionista olikin joystickilla ja vain joku satunnainen toiminto oli näppikseltä. Nykyään raivostuttaa suuresti jos oletusasetukset eivät ole omasta mielestä millään tavalla järkevät eikä niitä pysty vaihtamaan. Itse olen vasenkätinen joten oikeakätiselle tehdyt defaultsit ei aina sovellu kovin kivasti mulle.

6. Turha grindaus ja ympäriämpäri juoksentelu. Tämä on jo aiemmin perusteltu sen verran hyvin, että...

Iloisena yllätyksenä tosin on tullut huomattua että jotkut windowsille tarkoitetut pelit toimivat jopa paljon paremmin linuxilla winen tai jonkun muun vastaavan läpi pelattuna. Joissakin peleissä windowsilla ei peli käytä kuin yhtä corea koska pelimoottori on joku kivikautinen mutta linuxilla jostain syystä on kaikki coret käytössä joten peli pyörii pirun paljon paremmin. My Summer Car on hyvä esimerkki, monet valittavat että se pyörii pirun hitaasti vaikka on ties kuinka hienoa prosessoria ja näytönohjainta, itselläni on joku nuhapumppu prossu ja halpis-nvidia ja fps ei laske juuri koskaan alle 60.

Varmaan jotain muitakin ärsyttävyyksiäkin on, mutta tuossapa ne mitä tällä hetkellä tuli mieleen.

 

[xarot]

Ei nyt tule oikeastaan pahempaa nillitystä mieleen vanhoista muisteloista kuin ettei jaksaisi sitä että kun kuolee niin se on alkuruutuun ja sitten vaan alusta uudestaan. Tekoälyn kusetukset kuten jossain vanhoissa NHL:issä sai takoa 50 kutia maalia kohti eikä mikään uppoa, vastustaja roiskaisee omasta päädystä niin uppoaa joka toinen kuti. Kuminauhatekoäly ajopeleissä (taitaa olla vieläkin) oli aina melkoista syöpää. Joissain peleissä myös aikamoista arvailua, mitä piti oikeasti tehdä eikä silloin päästy netistä katsomaan.

Käänteisesti myös pelit pyörivät nykyään todella paljon paremmin huonollakin raudalla, ennen wanhaan jotkut pelit kun eivät oikein pyörineet millään raudalla julkkarissa ja montakohan vuotta otti joissain peleissä että se SVGA-optio pyöri mitenkään järkevästi (Nascar Racing ). Pelit ovat tyhmentyneet aivan julmetusti ja kun pelaa monesti vanhoja pelejä niin huomaa että ohhoh, miten tämmöistä luovuutta on voinut olla jo vuonna kivi ja miekka peleissä kun nykypeleissä ei olisi sellaisesta toivoakaan. Itselle on oikeastaan merkityksetöntä miltä se peli näyttää kunhan se on toimivaa ja riittävän hyvää, tärkeämpää on se pelin tunnelma ja juoni jne. Ei ole siis mitään ongelmia ottaa jotain ysäripeliä DOSBoxiin ja alkaa pelaamaan sen jälkeen kun on pelannut vuoden 2020 peliä.

 

[vetten äärelle istutettu]

Pelit ovat tyhmentyneet aivan julmetusti ja kun pelaa monesti vanhoja pelejä niin huomaa että ohhoh, miten tämmöistä luovuutta on voinut olla jo vuonna kivi ja miekka peleissä kun nykypeleissä ei olisi sellaisesta toivoakaan.

Bisneksöityminen(onko tuo edes sana? ) tehnyt tehtävänsä.

Ennen pelit oli pelejä rakkaudella suoraan pelaajilta pelaajille. Nykyään ne on isojen "no mä oon vaan töissä täällä"-tiimien rahantekohengessä tehtyjä rainoja isolta osalta ja sen kyllä haistaa niistä välittömästi että peliltä puuttuu sielu kun se on tehty ainoastaan rahantekokoneistossa tuotteeksi. Kevyttä, hauskaa ja kepeää pelattavuutta ja mukanokkelaa dialogia, mutta komean ja vauhdikkaan kuoren alla ei ole mitään. Siinä on sulle AAA-pelit. Näennäisesti hyviä, mutta täysin hajuttomia ja mauttomia.

 

[perato]

Voi ei, rahaa tavoittelevat bisnesfirmat tekee vain rahaa tavoittelevia pelejä.

Nykyään ilmestyy niin paljon enemmän pelejä, että väittäisin sieltä löytyvän lukumääräisesti enemmän rakkaudella ja sydämellä tehtyjä pelejä kuin 30v sitten saati 20v sitten.

 

[vetten äärelle istutettu]

Voi ei, rahaa tavoittelevat bisnesfirmat tekee vain rahaa tavoittelevia pelejä.

Nykyään ilmestyy niin paljon enemmän pelejä, että väittäisin sieltä löytyvän lukumääräisesti enemmän rakkaudella ja sydämellä tehtyjä pelejä kuin 30v sitten saati 20v sitten.

En ole väittänytkään etteikö nykyään tehtäis rakkaudella tehtyjä pelejä. Ennen tehtiin ainoastaan sellaisia, nykyään myös psykologisten koukutuskaavojen määrittämiä rahantekokoneita siinä sivussa. Se oli pointtini


e: Enkä halua sanoa etteikö ennen olisi tehty pelejä puhtaasti rahan vuoksi. Silloin tuloksena oli yleensä surkeita lisenssipelejä, köyhän miehen ripoffeja muista huippupeleistä yms.

 

[pilsneri]

Fps-cap. Ei pysty edes 60fps pelaamaan, kun sekin on kauheaa diaa välillä.

 

[BlackWolf]

Mietin kirjoittaisiko jotain, koska käytännössä kaikki on jo sanottu ja aihealue on todella tiukaksi valittu joten keskustelua tuskin pääsee kauheasti syntymään. Aikanaan kun pelit oli paljon vaikeampia ja niitä oli huomattavasti vähemmän, niin sitä sitten suostui pelaamaan huonojakin pelejä tai niin vaikeita pelejä, että lopputuloksena olit aina jossain kohdassa jumissa. Tästä on nyt sentään päästy jo huomattavasti pidemmälle, eli pelit on nyt täynnä kädestä pitämistä ja se pelaaja on kuin talutusnuorassa. Koska pelit on muuttuneet niin julmetun kokoisiksi copy/paste alueiksi, että sieltä sen paikan etsiminen olisi kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, niin toki minä tämän ymmärrän, mutta jos se väli pisteen A ja B välissä ei sisällä yhtään mitään, niin minkä ihmeen takia se pitää edes olla olemassa? Mitä lisäsisältöä se pelaajalle silloin antaa, paitsi pakottaa hänet "pelaamaan" kymmeniä tunteja tyylillä missä on yksi näppäin tai joku tatti painettuna yhteen asentoon eli liikkumisnappi eteenpäin. Onko se sitten sitä pelaamista? Minusta ei ole.

Tuosta päästään suoraan sitten täällä useampaankin kertaan mainittuun grindaamiseen. Kun grindataan sen grindaamisen ilosta, samaan aikaan ne viholliset levuttaa mukana ja koko jutussa ei ole edes vähää mieltä sieltä alusta. Kuhan vain "pelataan" sen takia, että no se nyt vaan on pakko olla pelissä ja sillä saadaan taas kerran pidennettyä sitä peliaikaa kun ei olla jaksettu tehdä mitään oikeaa sisältöä sinne. Vertaisin täysin tuohon isojen open worldien nappi pohjaan touhuun koska se grindauskin on täysin samaa aivotonta puurtamista. Nuorempana olisin varmasti jaksanut tätäkin paremmin, mutta ei kiitos enää.

Seuraavaksi voisi liittää tuohon grindaamiseen ahh niin ihanasti liitetyn "hahmon kehittämisen" joka perhanan pelissä pitää nykyään olla joku ihmeen avautuva kykypuu josta sitten valitaan miljoonista erilaisista vaihtoehdoista niitä pakollisia ja muka hienoja ja erikoisia kykyjä, koska se hahmo nyt vaan on niin helevatun käsi että se ei osaa ampua myrkkynuolia tai heittää jotain pommeja jos sillä ei ole avattu kykypuusta oikealta linjalta jotain juttua. Minä vielä ymmärrän, että halutaan pitää peliä mielenkiintoisena ja sitä BFG:tä ei anneta heti pelin alussa pelaajan kouraan, muttakyllä sen voi siihen tarinaan kirjoittaa muutenkin sisään kuin tuolla typerällä kykypuulla. Mutta eipä näitä silloin aikanaan edes miettinyt kun näitä alkoi peleihin ilmestymään, että joku päivä nämä on joku ihme pakko olla käytännössä joka pelissä ja suurimmassa osassa se on siellä täysin turhaan tai täynnä toinen toistaan turhempia kykyjä joita on väkisin väännetty, että olisi sisältöä.

Sisällöstä päästäänkin taas siihen, että miten joka peli pitää tunkea täyteen ihan ihme tauhkaa. Asioita ja tavaroita millä ei ole yhtään mitään merkitystä itse pelaamisen kannalta ja sille pelaamiselle. Mutta kun joka paikasta pitää tunkea aarrearkkuja eteen joista sitten löytyy täysin arvotonta roinaa. Nämä vielä ymmärsi aikanaan jossain Diabloissa yms. missä se on vähän koko pelin idea, mutta kun niitä alkaa olemaan joka pelissä niin alkaa oikeasti olemaan hermot kireellä sen kaiken roinan kanssa tai sen sadannen loottilaatikon mistä saat sen jonkun täysin merkityksettämän aseen tai merkityksettämän määrän rahaa. Taas sisältöä millä ei ole mitään merkitystä mutta pidempi peli hei.

Sitten voidaankin puhua juonista. Ei nuorempana juonet ihan samalla tavalla kiinnostaneet kuin tänä päivänä. Jossain vaiheessa sitten taas piti lukea ihan kaikki jutut mitä peleihin oli laitettu, mutta yleensä ne edes jollain tavalla liittyi siihen peliin. Nyt näitä perhanan kilometrin pituisia täysin turhia emailien lukemisia yms. on vähän joka pelissä ja ne on täysin päälleliimatun oloisia, ne eivät liity juoneen, ne eivät paljasta minkään hahamojen taustoja tai heidän syitään toimia miten toimivat. Ne on siellä vain koska no niiden nyt pitää olla siellä ja sitten niitä on aivan tuhottomia määriä. Aivan järkyttävää ajantuhlausta ja pelaajan kiusaamista. Muutoinkin tuntuu, että juoni on joko pakollinen paha tai sitten sitä ei ole edes vähää alusta. Eikä minulla ole mitään sellaista vanhankantaista lähestymistapaa kohtaan, että sinulle kerrotaan muutamalla sanalla, että kaikki on paskaa, sä oot sankari mene tappaan kaikki. Se on ihan riittävä lähestymistapa joihinkin peleihin. Mutta jos se peli ei ole aivot narikkaan räiskintä, niin voisiko nyt edes vähän yrittää sen juonen kanssa? Aikanaan antoi kyllä tässä hommassa paljon enemmän anteeksi, enää en. Mieluummin pelaan kävelysimulaattoria mihin on panostettu juoneen, kuin AAA peliä missä juoni on jonkun ala-astelaisen tekemä ja dialogit vaivaannuttaa enemmän kuin naapurin mummon ja vaarin seksin katseleminen ikkunasta, kun ne harrastaa sitä pihanurmikolla.

Viimeiseksi voisi laittaa huonon tehtäväsuunnittelun. Tämä toki sopisi tuonne grindauksen alle, koska saman copy/paste touhun tuotosta tämäkin on. Joka tehtävä aina samaa sapluunaa mene- nouda jotain- oho viholliset tuli- tappele, tai -mene ja tapa. Saattotehtävät on kanssa keskimäärin aivan hirveää roskaa. Mihin on kadonnut kaikki mielikuvitus pelintekijöiden osalta? Vai pitäisikö tehdä vähän vähemmän pitkiä pelejä, jolloin niihin sivutehtäviinkin voisi panostaa hieman enemmän? Ei näihin niin kiinnittänyt aikanaan edes huomiota, mutta nyt kun pelejä on paljon ja pelitunteja on takana aivan tuhottomasti erilaisten pelien parissa, niin kyllä se rima on noussut korkeammalle näiden osalta ja taas selvästi ne aidat on potkittu pelintekijöiden puolelta nurin näitä sortua peleihinsä laittamaan aina vain enemmän ja enemmän ja aina vain typerämpinä ja merkityksettömämpinä.

No olihan siinä jotain avautumista aiheesta. Kaikki noista on tainnut tulla mainituiksi, joten sinällään hirveästi ei ollut uutta annettavaa tähän keskusteluun, mutta avautuminen on aina mukavaa.

 

[perato]

Seuraavaksi voisi liittää tuohon grindaamiseen ahh niin ihanasti liitetyn "hahmon kehittämisen" joka perhanan pelissä pitää nykyään olla joku ihmeen avautuva kykypuu josta sitten valitaan miljoonista erilaisista vaihtoehdoista niitä pakollisia ja muka hienoja ja erikoisia kykyjä, koska se hahmo nyt vaan on niin helevatun käsi että se ei osaa ampua myrkkynuolia tai heittää jotain pommeja jos sillä ei ole avattu kykypuusta oikealta linjalta jotain juttua. Minä vielä ymmärrän, että halutaan pitää peliä mielenkiintoisena ja sitä BFG:tä ei anneta heti pelin alussa pelaajan kouraan, muttakyllä sen voi siihen tarinaan kirjoittaa muutenkin sisään kuin tuolla typerällä kykypuulla. Mutta eipä näitä silloin aikanaan edes miettinyt kun näitä alkoi peleihin ilmestymään, että joku päivä nämä on joku ihme pakko olla käytännössä joka pelissä ja suurimmassa osassa se on siellä täysin turhaan tai täynnä toinen toistaan turhempia kykyjä joita on väkisin väännetty, että olisi sisältöä.

Ymmärrän kyllä, ettei kaikki tykkää, itelle tää on taas ihan jees jos se on hyvin toteutettu. Melko monessa pelissä se on täysin tyhjänpäiväinen, saat kaikki kyvyt mitä pelillä on tarjolla eikä tarvitse juuri edes grindata, sen päälle ne kyvyt on joko +1%dmg tai sit just jotain osaat heittää asioita tason kykyjä.

Sisällöstä päästäänkin taas siihen, että miten joka peli pitää tunkea täyteen ihan ihme tauhkaa. Asioita ja tavaroita millä ei ole yhtään mitään merkitystä itse pelaamisen kannalta ja sille pelaamiselle. Mutta kun joka paikasta pitää tunkea aarrearkkuja eteen joista sitten löytyy täysin arvotonta roinaa. Nämä vielä ymmärsi aikanaan jossain Diabloissa yms. missä se on vähän koko pelin idea, mutta kun niitä alkaa olemaan joka pelissä niin alkaa oikeasti olemaan hermot kireellä sen kaiken roinan kanssa tai sen sadannen loottilaatikon mistä saat sen jonkun täysin merkityksettämän aseen tai merkityksettämän määrän rahaa. Taas sisältöä millä ei ole mitään merkitystä mutta pidempi peli hei.

Ihteä on kyl välillä hämmentänyt joidenkin pelien "turha loot". Siis se jonka nimi on suunnilleen "myy tämä". Eli kun avaat arkun saat sieltä kolme kolikkoa ja sit suklaapatukan käärepaperin jonka voi myydä hintaan yksi kolikko. Sit on inventory erikseen tälle turhalle tavaralle joka myydään pois aina vendorilla ja siitä saadaan kolikoita. Ei siis edes mitään crafting optionia jossa vois miettiä käyttääkö, tuhoaako vai myykö vaan ihan turhaa tavaraa vaan. Far Cry on kyl kunnostautunut tällä saralla, viimiset kolme peliä hämmästellyt, että mitä vittua mää kerään näitä.

Ja itseasiassa Diablossakin lopulta vähän hämmensi, että mikä virka näillä maahan tippuvilla esineillä on, jos niillä ei ole mitään arvoa. Siis ensimmäisen kahden actin jälkeen kaikki sininen ja harmaa lootti jäi maahan kakkos Diablossa ja lopulta melkeen kaikki keltainenkin. Kolmosessa niille annettiin sit kuitenkin arvo edes craftaustarvikkeina, mutta siinäkin pohti, että no periaatteessahan ne vihut vois vaan pudottaa niitä tarvikkeita, ilman että pitää mennä aina kaupunkiin tuhoamaan kaikki.

Jossain vaiheessa sitten taas piti lukea ihan kaikki jutut mitä peleihin oli laitettu, mutta yleensä ne edes jollain tavalla liittyi siihen peliin. Nyt näitä perhanan kilometrin pituisia täysin turhia emailien lukemisia yms. on vähän joka pelissä ja ne on täysin päälleliimatun oloisia, ne eivät liity juoneen, ne eivät paljasta minkään hahamojen taustoja tai heidän syitään toimia miten toimivat. Ne on siellä vain koska no niiden nyt pitää olla siellä ja sitten niitä on aivan tuhottomia määriä. Aivan järkyttävää ajantuhlausta ja pelaajan kiusaamista.

Tästä aiemminkin kirjoitin, mutta palatakseni:
Nyt Preytä uudelleen pelatessa huomaa, että itellä entistä vähemmän jaksaa tuo lukeminen kiinnostaa peleissä. Toki Preyssa viestit on onneksi lähinnä 2-3 riviä pitkiä ja melko monella niillä on itseasiassa jokin tarkoitus(vähän kuin vihjeinä peliin, miten joku ase tai väline saattaa toimia tai vaikka mistä saattaisi löytyä jotain kiinnostavaa). Melko monessa pelissä nää on lähinnä just jotain pelintekijöiden vitsejä varten ja just "koska ne on pakko olla siellä".

Mutta joo ehkä ylipäätään on alkanut yhä enemmän ärsyttämään peleissä asiat, jotka on pelissä jostain syystä ilman mitään näkyvää syytä. Turhankin usein tulee kysyttyä peliä pelatessa, että "mitä tämä palvelee" ja tuloksena on usein, että "ei mitään" tai "pelin kestoa" tai "mainoslauseita". Voidaan sanoa, että on sata sivutehtävää, miljoona erilaista asetta, paljon kerättävää...

 

[BlackWolf]

Ymmärrän kyllä, ettei kaikki tykkää, itelle tää on taas ihan jees jos se on hyvin toteutettu. Melko monessa pelissä se on täysin tyhjänpäiväinen, saat kaikki kyvyt mitä pelillä on tarjolla eikä tarvitse juuri edes grindata, sen päälle ne kyvyt on joko +1%dmg tai sit just jotain osaat heittää asioita tason kykyjä.

Tottakai asiat voi tehdä myös hyvin. Enemmän tässä viittaan nyt siihen, että kun ne asiat tehdään huonosti vain sen takia, että sille hahmolle nyt on ollut pakko laittaa se kykypuu että voi sanoa sen olevan RPG tms. Aikanaan se meni kuitenkin niin, että ne parhaat aseet nyt ei ollut siellä ekassa mapissa, tai se hahmo saattoi oppia matkalla uuden kyvyn. Nyt on ollut pakko tunkea kykypuu mitä sitten availlaan ja käytännössä kuitenkin se kyky aukeaa about siihen aikaan kuin se pelissä alkaa olemaan tarpeellinen tai ihan yhtä tarpeeton kuin ilman sitä kykyä. Tosi moni puzzlepeli tekee nää hyvin ja niitä uusia juttuja tulee aina määrätyin väliajoin kun ehtii edellisen käyttöön tottua ja se silti vaikuttaa loogiselta. Ei se vaatisi kuin mielikuvitusta kirjoittaa se miten se hahmo saa uuden kyvyn tai jonkun uuden välineen ja silloin se tuntuisi monesti paljon luonnollisemmalta kuin päälleliimattu kykypuusysteemi.

Ihteä on kyl välillä hämmentänyt joidenkin pelien "turha loot". Siis se jonka nimi on suunnilleen "myy tämä". Eli kun avaat arkun saat sieltä kolme kolikkoa ja sit suklaapatukan käärepaperin jonka voi myydä hintaan yksi kolikko. Sit on inventory erikseen tälle turhalle tavaralle joka myydään pois aina vendorilla ja siitä saadaan kolikoita. Ei siis edes mitään crafting optionia jossa vois miettiä käyttääkö, tuhoaako vai myykö vaan ihan turhaa tavaraa vaan. Far Cry on kyl kunnostautunut tällä saralla, viimiset kolme peliä hämmästellyt, että mitä vittua mää kerään näitä.

Ja itseasiassa Diablossakin lopulta vähän hämmensi, että mikä virka näillä maahan tippuvilla esineillä on, jos niillä ei ole mitään arvoa. Siis ensimmäisen kahden actin jälkeen kaikki sininen ja harmaa lootti jäi maahan kakkos Diablossa ja lopulta melkeen kaikki keltainenkin. Kolmosessa niille annettiin sit kuitenkin arvo edes craftaustarvikkeina, mutta siinäkin pohti, että no periaatteessahan ne vihut vois vaan pudottaa niitä tarvikkeita, ilman että pitää mennä aina kaupunkiin tuhoamaan kaikki.

Kyllä juurikin tuo on se mikä ihmetyttää. Craftaus jutuissa nyt edes jollain tavalla tuon ymmärtää, mutta kun pitää tunkea käytännössä joka peliin tätä tauhkaa niin se rupeaa oikeasti ärsyttämään. Toki Diablossakin nopeasti se lootin määrä muuttuu täysin turhaksi, mutta toisaalta se lootti tulee kuitenkin ns. automaattisesti siinä pelaamisen sivussa, se ei ole jonkun Assassins Creedien tapaan sitä, että niitä laatikoita oikein haetaan tai sen paikan idea on löytää se laatikko missä on sitten joku täysin turha roina. Diablossa kuitenkin tietää jo etukäteen mistä oikeastaan ne parhaat tavarat tulee joten se loppu tulee siinä juoksemisen ja mobien mätkinnän ohessa ja nopeasti sitä oppii vaan hylkäämään kaiken turhan.

Tästä aiemminkin kirjoitin, mutta palatakseni:
Nyt Preytä uudelleen pelatessa huomaa, että itellä entistä vähemmän jaksaa tuo lukeminen kiinnostaa peleissä. Toki Preyssa viestit on onneksi lähinnä 2-3 riviä pitkiä ja melko monella niillä on itseasiassa jokin tarkoitus(vähän kuin vihjeinä peliin, miten joku ase tai väline saattaa toimia tai vaikka mistä saattaisi löytyä jotain kiinnostavaa). Melko monessa pelissä nää on lähinnä just jotain pelintekijöiden vitsejä varten ja just "koska ne on pakko olla siellä".

Mutta joo ehkä ylipäätään on alkanut yhä enemmän ärsyttämään peleissä asiat, jotka on pelissä jostain syystä ilman mitään näkyvää syytä. Turhankin usein tulee kysyttyä peliä pelatessa, että "mitä tämä palvelee" ja tuloksena on usein, että "ei mitään" tai "pelin kestoa" tai "mainoslauseita". Voidaan sanoa, että on sata sivutehtävää, miljoona erilaista asetta, paljon kerättävää...

Minä muistan kun Quantum Breakissa yritin lukea niitä maileja niin se oli kyllä oikein älynväläysten huippu, että ne oli siellä koneiden ruudulla käänteisessä aikajärjestyksessä. Eli siis uusin ylimpänä ihmisten käymässä viestiketjussa. Juman kekka, että meinasi mennä kasetti kun piti ensin rullata alas jotta pääsi keskustelun alkuun ja sitten sieltä lukea vierittämällä ylöspäin. Muuallakin olen tähän järjen riemuvoittoon törmännyt missä uusin viesti viestiketjussa on ruudulla ekana ja siinä sitten ihmettelet, että mihin nyt tämäkään liittyy kunnes tajuat, että niin joo nämä ei olekkaan kronologisessa järjestyksessä. Tauhkaa tauhkan vuoksi. Juuri tuo mistä mainitset on juuri se mikä on alkanut itseäni ärsyttämään aina vain enemmän ja enemmän. Kun se ei enää palvele mitään, niin ei siinä ole myöskään mitään järkeä. Joskus paineltiin Doomissa seiniä ja etsittiin salahuoneita, koska niillä oli joku merkitys. Nyt avaat tuhannetta arkkua tai neljännettä sataa jotain kirjettä ja niiden sisältö on lähinnä muistuttanut rakenteeltaan ja laadultaan sitä mitä tulee ulos koiran peräaukosta.

 

[perato]

Nyt on ollut pakko tunkea kykypuu mitä sitten availlaan ja käytännössä kuitenkin se kyky aukeaa about siihen aikaan kuin se pelissä alkaa olemaan tarpeellinen tai ihan yhtä tarpeeton kuin ilman sitä kykyä.

Tätä kyl hämmästellyt myös joissain peleissä. Kykyä et saa aiemmin auki etkä voi sillä mitään tehdäkkään vaikka saisit, sit sen voi aukauista about siinä vaiheessa kun se tulee tarpeelliseksi. Ja ylipäätään se, että kokemuspisteet karttuu tappamalla rajallisia vihollisia, eli lähes kaikki pelaajat saa samat kokemustasot täysin samalla hetkellä ja samat skillit täysin samalla hetkellä. Viimeisimpänä hirvityksenä Figment niminen peli, jossa kokemusta sai vihuista, vihut ei spawnannu ja peli eteni raiteilla, joten kaikkinensa kaikki eteni täysin samalla raiteilla, mutta silti pelissä oli kokemuspisteet joilla ostettiin tasan yhtä skilliä = lisää healthia.

Nuorempana ei niinkään tämmösiä asioita tullut pohdittua, johtui ylipäätään toki siitä, että kokemusta oli paljon vähemmän peleistä ja standardit pienemmät, mutta ehkä myös siitä, että jossain vaiheessa pelejä alkoi tutkailemaan pala kerrallaan eikä niinkään välttämättä kokonaisuutena. Lähinnä siis pohtimaan, että mikä toimii ja mikä ei. Tällainen ajattelu yleistyi itsellä joskus tuossa 2010 jälkeen kun yhä useampi peli alkoi juurikin toistamaan tiettyjä elementtejä muista peleistä ja ne tuntui usein varsin päälleliimatuilta.

 

[Dargol]

Ei vastaa ihan otsikon kuvausta, mutta seuraava asia raivostuttaa: Aloin pelaamaan Wolfenstein: The New Colossusta ja annoin olla ehdotetun ultra presetin päällä grafiikka-asetuksista. Sitten klikkailin mielenkiinnosta muutamaa asetusta ja huomasin, että siellähän on vielä über-vaihtoehto ultran jälkeen. Kävin sitten kaikki asetukset läpi ja laitoin kaikki käsin täysille. Katsoin lopulta presettejä ja siellähän oli vielä "Mein leben!" - taso ultran jälkeen - no, laitoin sen ja kävin vielä tarkistamassa kaiken. Ainakin yksi asetus oli tämän seurauksena tippunut toisiksi suurimmalle.

 

[arcane]

Vähän erilainen postaus: En voi enää sietää pelin musiikittomuutta, peliin kuulumattoman musiikin kuuntelua pelin aikana tai lisenssimusiikkia pelissä.

Lapsena elin CD-ROMin varhaista aikaa. Pelin soundtrack oli yleensä ääniraitana cd-levyllä. Kolmella veljeksellä oli käytössä 2-3 tietokonetta, joten peli asennetiin ja yleensä yhdeltä cd-levyltä kaikille, ja sitten pelattiin ilman levyä (joka toimi joko suoraan tai no-cd crackin avustamana). Samalla muistoistani ennen uutta vuosituhatta puuttuu useimmiten pelien musiikit. John Romeron mukaan juuri kukaan ei kuullut Quaken soundtrackia, koska peli asennettiin ja cd heitettiin sitten syrjään. Sama koski minulla monia muitakin. Esimerkiksi Half-Lifen olen pelaillut täysin musiikittomana, ja peli tuntui suorastaan hämmentävältä joskus ~2010, kun sen pelailin ensi kertaa musiikeilla.

Samaten lapsuudessa tuntui useimmilla kavereilla olevan tapana soitella radiota tai lempimusiikkiaan, jos heillä oli pelaamassa. Pelien oma musiikki joko kytkettiin mutelle tai sitä ei ollutkaan juuri edellämainitusta syystä. Tämä tuntui toistuivan erityisesti sellaisissa piireissä, jossa kuunneltiin Iron Maidenia, Metallicaa tai raskaampaa metallia. Ehkä se sitten oli jollain tapaa coolia esittää omaa radikaalimpaa musiikkimakuaan kavereille.

Ja se kolmas, eli musiikin muuttuminen lisenssimusiikiksi. Minua aikanaan häiritsi se, jos elokuvissa kuulin samoja vapaiden kirjastojen ääniclippejä, joita olin tottunut kuulemaan peleissä. Nyt se on kääntynyt toisinpäin, eli en pidä lainkaan siitä, jos kuulen pelin aikana lisensoitua musiikkia, jota voin kuulla radiosta tai päivittäin muutenkin. Se jotenkin ottaa minut ulos pelistä. Erityisesti häiritsee, kun tähän lisensoituun musiikkiin yleensä kuuluu myös laulu, joka kuuluu taustalla myös silloin, kun pelihahmot puhuvat... mutta suurin ongelma on kuitenkin se, että kun musiikki on alunperin tehty jotain muuta kohdetta varten, se ei heijastele juuri sitä tilannetta tai tunnetta, joka pelissä on meneillään. Samoin pelimusiikki on mielestäni erilaista siinä, että siihen ei yleensä sovi samalla tavoin tyypillinen populäärimusiikin säe -> kertosäe -> säe -> kertosäe -> välisoitto -> kertosäe -rakenne. Poikkeuksen muodostaa lähinnä Vice City, jossa 80-luvun tunnelmaa on hyvin lisätty aikakaudelle tyypillisellä musiikilla.

...mutta nykyisellään musiikki on ehkä pelissä se tärkein elementti, jolla minut imaistaan sisään kokemukseen. Jos se on huonoa, se yleensä tekee myös pelistä heti paljon kehnomman. Musiikki ja toisinaan sen puute on todella tärkeä elementti tunnelman luomisessa. Sillä on jotenkin suuri vaikutus siihen, miten eri tilanteet koen peleissä - väärin käytettynä tietysti saattaa pilata joitain hetkiä. Mutta ei sitä sovi missään nimessä ottaa pois tai korvata jollain ihan peliin kuulumattomalla musiikilla.

 

[vetten äärelle istutettu]

Vähän erilainen postaus: En voi enää sietää pelin musiikittomuutta, peliin kuulumattoman musiikin kuuntelua pelin aikana tai lisenssimusiikkia pelissä.

Lapsena elin CD-ROMin varhaista aikaa. Pelin soundtrack oli yleensä ääniraitana cd-levyllä. Kolmella veljeksellä oli käytössä 2-3 tietokonetta, joten peli asennetiin ja yleensä yhdeltä cd-levyltä kaikille, ja sitten pelattiin ilman levyä (joka toimi joko suoraan tai no-cd crackin avustamana). Samalla muistoistani ennen uutta vuosituhatta puuttuu useimmiten pelien musiikit. John Romeron mukaan juuri kukaan ei kuullut Quaken soundtrackia, koska peli asennettiin ja cd heitettiin sitten syrjään. Sama koski minulla monia muitakin. Esimerkiksi Half-Lifen olen pelaillut täysin musiikittomana, ja peli tuntui suorastaan hämmentävältä joskus ~2010, kun sen pelailin ensi kertaa musiikeilla.

Samaten lapsuudessa tuntui useimmilla kavereilla olevan tapana soitella radiota tai lempimusiikkiaan, jos heillä oli pelaamassa. Pelien oma musiikki joko kytkettiin mutelle tai sitä ei ollutkaan juuri edellämainitusta syystä. Tämä tuntui toistuivan erityisesti sellaisissa piireissä, jossa kuunneltiin Iron Maidenia, Metallicaa tai raskaampaa metallia. Ehkä se sitten oli jollain tapaa coolia esittää omaa radikaalimpaa musiikkimakuaan kavereille.

Ja se kolmas, eli musiikin muuttuminen lisenssimusiikiksi. Minua aikanaan häiritsi se, jos elokuvissa kuulin samoja vapaiden kirjastojen ääniclippejä, joita olin tottunut kuulemaan peleissä. Nyt se on kääntynyt toisinpäin, eli en pidä lainkaan siitä, jos kuulen pelin aikana lisensoitua musiikkia, jota voin kuulla radiosta tai päivittäin muutenkin. Se jotenkin ottaa minut ulos pelistä. Erityisesti häiritsee, kun tähän lisensoituun musiikkiin yleensä kuuluu myös laulu, joka kuuluu taustalla myös silloin, kun pelihahmot puhuvat... mutta suurin ongelma on kuitenkin se, että kun musiikki on alunperin tehty jotain muuta kohdetta varten, se ei heijastele juuri sitä tilannetta tai tunnetta, joka pelissä on meneillään. Samoin pelimusiikki on mielestäni erilaista siinä, että siihen ei yleensä sovi samalla tavoin tyypillinen populäärimusiikin säe -> kertosäe -> säe -> kertosäe -> välisoitto -> kertosäe -rakenne. Poikkeuksen muodostaa lähinnä Vice City, jossa 80-luvun tunnelmaa on hyvin lisätty aikakaudelle tyypillisellä musiikilla.

...mutta nykyisellään musiikki on ehkä pelissä se tärkein elementti, jolla minut imaistaan sisään kokemukseen. Jos se on huonoa, se yleensä tekee myös pelistä heti paljon kehnomman. Musiikki ja toisinaan sen puute on todella tärkeä elementti tunnelman luomisessa. Sillä on jotenkin suuri vaikutus siihen, miten eri tilanteet koen peleissä - väärin käytettynä tietysti saattaa pilata joitain hetkiä. Mutta ei sitä sovi missään nimessä ottaa pois tai korvata jollain ihan peliin kuulumattomalla musiikilla.

Musiikki on kyllä yksi pelien pääelementeistä ja sen on oltava kyllä kunnossa siinä missä visuaalien ja pelin yleinen äänimaailmakin ja sen surkeutta ei voi antaa anteeksi, keskinkertaisuuden kylläkin.

 

[perato]

Vähän erilainen postaus: En voi enää sietää pelin musiikittomuutta, peliin kuulumattoman musiikin kuuntelua pelin aikana tai lisenssimusiikkia pelissä.
. Esimerkiksi Half-Lifen olen pelaillut täysin musiikittomana, ja peli tuntui suorastaan hämmentävältä joskus ~2010, kun sen pelailin ensi kertaa musiikeilla.

oonkohan itekkään koskaan kuullut niitä musiikkeja...

Nyt se on kääntynyt toisinpäin, eli en pidä lainkaan siitä, jos kuulen pelin aikana lisensoitua musiikkia, jota voin kuulla radiosta tai päivittäin muutenkin. Se jotenkin ottaa minut ulos pelistä. Erityisesti häiritsee, kun tähän lisensoituun musiikkiin yleensä kuuluu myös laulu, joka kuuluu taustalla myös silloin, kun pelihahmot puhuvat... mutta suurin ongelma on kuitenkin se, että kun musiikki on alunperin tehty jotain muuta kohdetta varten, se ei heijastele juuri sitä tilannetta tai tunnetta, joka pelissä on meneillään.

Ne muutamat pelit jotka tulee mieleen on kyl omasta mielestä onnistuneet ihan hyvin. Pääasiassa nuo on olleet juurikin näitä, että soi jossain radiossa se musiikki, mutta esim. vaikka Life is Strangen soundtrackki sopi ku nokka naamaan, enkä oo kyl pistänyt pahitteeksi esim. Remedyn musiikin käyttämistä.

...mutta nykyisellään musiikki on ehkä pelissä se tärkein elementti, jolla minut imaistaan sisään kokemukseen. Jos se on huonoa, se yleensä tekee myös pelistä heti paljon kehnomman. Musiikki ja toisinaan sen puute on todella tärkeä elementti tunnelman luomisessa. Sillä on jotenkin suuri vaikutus siihen, miten eri tilanteet koen peleissä - väärin käytettynä tietysti saattaa pilata joitain hetkiä. Mutta ei sitä sovi missään nimessä ottaa pois tai korvata jollain ihan peliin kuulumattomalla musiikilla.

Nojoo ehkä pääasiassa joo, mutta itellä ainakin Borderlands 2, Diablo 3, Civilizationit, Cities skylines, Hearts of Iron 4 ja Rome2 saavat välillä muuta musiikkia taustalle kun alkaa kyllästyttään ne soundtrackit mitä niillä on tarjolla. Pelitunnit ku alkaa mennä yli 100h nii vähempiki kyllästyttää. Tosin joskus tulee kyl valittua jotain teemaan sopivaa. HoI4 saa esim. taustalleen jotain 1940-luvun musiikkia.

 

[arcane]

oonkohan itekkään koskaan kuullut niitä musiikkeja...

Todennäköisesti olet ainakin kappaleet kuullut, koska muistelisin että melkein koko soundtrack uudelleenkäytetään Half-life 2:ssa.

 

[perato]

Todennäköisesti olet ainakin kappaleet kuullut, koska muistelisin että melkein koko soundtrack uudelleenkäytetään Half-life 2:ssa.

Nojoo ehkäpä. Kuuleminen ja kuunteleminen tietty aina vähän eri asia, huomaa sitä soundtrack keskustelua selatessa, että monetkin pelit siellä esiintyy ja sit ite miettii vaan, että "nii oliko siinä joku musiikkikin?" ja sit ku laittaa soimaan nii ei kuulosta yhtään tutulta.

 

[Karppi]

Cover-shootteri kohtaukset on alkanut ärsyttämään 3 persoonan seikkailupeleissä, vaikkapa Unchartedeissa ne on ollut aina melkoista pakkopullaa.
The Last of Us 2 oli hyvä kun jos rupesi se kyykkiminen kyllästyttämään niin pystyi joko hyökkäämään melee aseella kimppuun tai juoksemaan karkuun, tätä näkisin kyllä tämän tyylisissä peleissä tästä lähtien enemmän, sen verran hyvin toimi tuossa pelissä.

 

[arcane]

Ne muutamat pelit jotka tulee mieleen on kyl omasta mielestä onnistuneet ihan hyvin. Pääasiassa nuo on olleet juurikin näitä, että soi jossain radiossa se musiikki, mutta esim. vaikka Life is Strangen soundtrackki sopi ku nokka naamaan, enkä oo kyl pistänyt pahitteeksi esim. Remedyn musiikin käyttämistä.

Ehkä tämä lisenssimusiikki on pääasiassa urheilu- ja autopelien ongelma. Myös extreme-urheilun. Skeitti- ja lumilautapeleissä on käytännössä aina jotain lisenssimusiikkia. Amped musiikit olivat aikanaan sikäli hyvä poikkeus, että musiikkia oli lähes toistasataa kappaletta ja suurin osa oli niin pieniltä indie-bändeiltä, ettei niiden musiikkia silloin (eikä toisinaan nykyäänkään) löydy laillisesti tai laittomasti oikeastaan mistään. Erityisesti harmittaa silti autopelit, joihin 90-luvulla tehtiin vielä lähes poikkeuksetta jokaiseen oma soundtrackinsa - josta monet sattuvat olemaan henkilökohtaisia lemppareitani, vaikka autopelejä pelaan eri genreistä varmaan vähiten.

Kuvaamasi radiotilanteet häiritsevät melko vähän, jos peli sijoittuu tiettyyn aikakauteen ja sitä halutaan tuoda esiin musiikilla... Mutta yleisesti suhtaudun tähän kovin varauksin, erityisesti pelimäisemmissä peleissä, jotka eivät mene walking simulator -tarinakategoriaan. Esimerkiksi tuo Alan Waken soundtrackin koen nopeasti vanhenevaksi. Falloutissa mielestäni vanhan ajan musiikki on sopinut hyvin alkuintroon (Fallout - Inkspots, Fallout 2 - Louis Armstrong, Fallout 3 - Inkspots, kaikki loistavia valintoja), mutta Bethesdan tyyli iskeä mukaan se 40-50 -luvun radiokanava oli sitten taas aivan kauhea... varsinkin kun se peitti huomattavasti sopivamman Inon Zurin ja Mark Morganin soundtrackin (pois lukien taistelumusiikit, jotka ovat Bethesdan peleissä kauttaaltaan turhat).

...vielä vähemmän suosiota käyttää lisenssimusiikkia ymmärrän sikäli, kun pelinkehittäjien kannalta musiikin lisensoiminen ei ole ihan yksinkertaista. Esimerkiksi tämän artikkelin yksittäiset supersuositun artistin kappaleet voivat maksaa 100 000$ - 200 000$ ja yleensä nuo eivät koske uusintajulkaisuja tai pahimmillaan ovat vain tietyksi ajaksi lisensoituja, jolloin tulee sellaisia Alan Waken tyylisiä tapauksia, kun peli katoaa määrittämättömäksi ajaksi kaikista kauppapalveluista.

Lisenssimusiikki on kuitenkin noista listaamistani ongelmista se vähiten häiritsevin. Ehkä ongelmani niidenkin osalta on pitkälti se, että ne valitsevat pääasiassa poppia, (punk-)rockia tai hiphopia, joista yhdestäkään genrestä en erityisemmin pidä enkä niitä peleihin erityisesti liitä.

---

Ja ihan erikseen on sitten pelisarjat kuten Rock Band, Dance Dance Revolution ja Pump It Up. Rytmipelit lähes poikkeuksetta kaipaavat nimenomaan semisuosittujen artistien lisenssimusiikit. Niissäkin ne voi luonnollisesti valita todella huonosti, mutta aika oudolta kuulostaisi jokin tanssipeli, jossa olisi vain kyseistä peliä varten tehtyä pelimäistä musiikkia.

 

[namlepo]

Tappaminen. Esim last of us 2 ei voi ajatellakkaan pelaavansa. Aseista vois lentää kukkia ja sitten ihmiset menis maahan vaikka kyykkyyn ja kukaan ei kuolisi. Ja sitten vois halia aina toisia, kun siltä tuntuu.