Open world on itellekkin vähän kirosana nykysin. Ubisoft on sellanen lafka et siitä on erittäin kiva puhua paskaa ja ihmetellä et kuinka mielikuvituksettomia teoksia ne saa puskettua ulos kun teemaks ollaan kuitenkin valittu sellasia juttuja et potentiaalia olis vaikka mihin. Loppupeleissä se on vaan samaa kamaa pikkasen eri pelimekaniikoilla, kartta on täynnä markkereita ja täysin merkityksetöntä sivutekemistä joka alkaa toistaa itteään nopeasti ennätysnopeasti, eikä siinä tarinassa tai päätehtävissäkään usein mitään kehuttavaa ole kun samaa ateriaa ollaan lämmitelty uusiks jo Assassin's Creed 2 ja Far Cry 3 ajoilta. Tähän on onneks jo nykyään ruvettu heräämään, eikä AC Valhalla tai Far Cry 6 saanut kovinkaan mairittelevia kehuja mistään suunnasta. Menihän siinä yli kymmenen vuotta, mut parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Ubisoft nyt ei kuitenkaan ainut lafka ole mikä tohon syyllistyy. Sonyn viimevuotinen yksinoikeuskaarti oli pitkälti Horizon Forbidden West ja God of War Ragnarök. Molempia yhdistää se, että kumpikaan ei todellakaan mitään pyörää keksinyt uudelleen, vaan oli kirjaimellisesti lisää sitä samaa mitä edellisosat tarjoili. Joillekkin tää on toki täysin fine, mutta mun mielestä tossa on tuloksena sellanen hajuton ja mauton jatko-osa jossa ei oo uskallettu ottaa yhtäkään riskiä mihinkään suuntaan, vaan sen sijaan tarjoillaan tuttua ja turvallista markkinatestattua höttöä joka on ihan sinänsä ok pelattavaa, mut itelle herää vaan vahvasti sellanen fiilis et pelasin tän saman pelin jo ekan osan yhteydessä. Molemmat noista on kuitenkin enempi vähempi open worldeja niin siinä löytyy sit taas yhtäläisyyksiä muihinkin saman "genren" peleihin joka vahvistaa tota tunnetta entisestään, helposti tulee sellanen olo et eiköhän tää oo jo nähty useempaankin otteeseen ja löytyy mielenkiintosempaakin pelattavaa. Samasta syystä odotukset tota Spider-Man 2 kohtaan laski aika huomattavasti kun eiköhän sekin omalla kohdalla pääse kokemaan saman kohtalon.
Ite jokseenkin uskon et tossa on suhtkoht vahva korrelaatio ton kehityksen kallistumisen ja pelien paisumisen välillä. Paisumisella tarkotan nyt siis just tota et pakotetaan se open world siihen mukaan ja lyödään se kartta niin täyteen tekemistä, ettei edes pysähdytä miettimään et pitäskö panostaa laatuun määrän sijasta. Lopputuloksena on sit usein itteensä toistavia aktiviteetteja ja sivutehtäviä pilvin pimein, jonne ehkä saadaan ripoteltua jotain mielekästäkin pienissä määrin, mut se sit jätetään täysin pelaajan vastuulle ettiä sieltä tuhannen fetch questin joukosta se mielekkäämpi tekeminen. Tossa ylempänä oli aika hyvä analogia liittyen tohon Dying Light 2:een, horisontaalisesti about atlantin kokonen lätäkkö, mut syvyyttä löytyy sen 2cm lukuunottamatta muutamaa poikkeusta. Koitin tuotakin pelata julkasun nurkilla, mutta aika nopeasti tuli todettua et niin, tämähän kompastuu just niihin samoihin asioihin mihin 99% länsimaalaisista open worldeista astuu. En tiedä onks se joku nykynen filosofia kehitykseen liittyen et kun kulut ja etenkin kehitysaika on räjähtänyt käsiin (verratkaa vaikka PS2/PS3 genin julkasutahtia nykyseen) niin siihen yhteen peliin oikeasti tarvii änkeä sitä sisältöä niin paljon et voidaan pullistella postauksilla et löytyy muuten sadoiks tunniks tekemistä.
Oishan se kyllä tästä kuvasta jo pitänyt arvata mitä tuleman pitää. En tiedä muista mut mulle lupaus siitä et 100% läpäsy vaatii 500h samaa peliä samoilla mekaniikoilla aiheuttaa sellasen reaktion et mä tiedän suorilta et A) en ole käyttämässä edes sataa tuntia siihen ja B) siellä on joku hessu vaan ripotellu kartalle asioita, eikä oo mitenkään realistista et koko 500h olis oikeasti mielekästä tekemistä.
Toki joo, ei se open world automaattisesti tarkoita et se peli on huono. Toi mainittu BOTW on ihan ok esimerkki siitä et kartassa voi olla lääniä, mut hyvä ois jättää pelaajan löydettäväks aika iso osa ihan ilmankin niitä markkereita. Noissa Ubisoftin yms länkkäreiden tekeleissä kun kuitenkin uupuu ihan kokonaan se löytämisen ilo. Juurikaan mihinkään siistiin et törmää vahingossa, vaan todennäkösesti se on merkattu karttaan ja peli korkeella mahollisuudella pitää huolen siitä et mitään ei mene ohi. Yks viime vuoden lemppareista itelle oli Elden Ring joka on aika paljon inspistä ottanu just tosta Zeldasta. Kartassa ei näy mitään muuta merkkejä kun Gracet (aka bonfiret jos soulsit tuttuja) ja pelaajan asettamat markkerit. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin tunnistamaan tiettyjä "merkkejä" kartasta ja niistä pystyy päättelemään missä esim. luolastot ja kartan palaset löytyy, mut siinäpä oikeastaan se. Elden Ring ei myöskään ihan hirveesti opasta pelaajaa löytämään mitään, vaan siinä ollaan tyydytty siihen ratkasuun et tutkimalla löytää jos löytää, jos ei löydä niin sit ei löydä. Siinä tuli useempaan otteeseen just sitä löytämisen iloa kun kävikin tsekkaamassa nurkassa jonkun arkun joka veikin kokonaan uudelle alueelle, mitä ei vaan yksinkertaisesti saa siitä et avaa sen pelinsisäsen kartan, lyö merkin valmiiks asetetun kuvakkeen päälle ja seuraa minimappiin piirrettyä reittiä sinne.
Sit yks mikä rassaa open worldien lisäks on trendien jahtaaminen. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa noi männävuosien Battle Royalet. Siellä oli EA ja Ubisoft paskasine näppeineen heti suht jälkijunassa änkemässä apajille kun tajuttiin et tässähän on rahaa kiinni. Nykypäivänä esimerkkinä on varmaan se kun Capcom ryhdistäyty ja alko tekemään hyviä pelejä RE2 Remaken, RE7 ja RE8 myötä ja herätti ton suht kuolleen Survival Horror genren takas eloon, vaikka Evil Within 1 ja 2 oli sitä happikoneessa jo pari vuotta aikasemminkin pitänyt jos miettii AAA-puolta eikä indieitä (etenkin 2 on näistä hyvä). Nyt sit parin kk sisällä on tullu/tulossa Callisto Protocol joka on sellanen definitely not-Dead Space joka kuitenkin omasta mielestä lässähti aika pahastikkin naamalleen combattinsa ja level designin puolesta, vaikka tälläkin olis potentiaalia ollu vaikkapa mihin. Samalla EA julkasee tällä viikolla ekan Dead Spacen remaken joka oikeasti näyttää toistaseks myös todella hyvältä, et sen suhteen ei valittamista ole. Capcomilta tulee maaliskuussa RE4 Remake ja Konamikin heräs henkiin kuolleista kun kuuli et on rahaa jaossa ja julkisti Silent Hill 2 Remaken tossa viime vuoden puolella. Ei mulla sinänsä valitettavaa asiaan ole jos kaikki pelit on oikeasti hyviä remakeja, mut on tässä selkeästi tollasta trendinjahtausta taas ilmassa. Noi on toki myös sellasia projekteja et niillä vähän kartotetaan et onko kiinnostusta täysin uusille peleille, vaikkakin Silent Hillistä julkistettiin samalla rykäyksellä ööh, ainakin kaks täysin uutta peliä. Tuntuu ehkä vähän hölmöltä genren fanina valittaa asiasta, nyt kun vihdoin monen vuoden jälkeen saadaan edes jotain, mutta jotenkin toivois vähän erilaista suuntaa kun pelkästään noita remakeja.
Mut eniten ehkä tosiaan harmittaa AAA-studioiden haluttomuus ottaa yhtään minkäänlaisia riskejä tai kokeilla mitään pikkasen oudompaa. Toki syyt on selvillä ja indiepuolella on sit vähän erikoisempaa kamaa tarjolla, mut ei se sitä harmitusta poista et kaikki isomman kaliiberin julkasut on aika tasapaksua valmiiks pureskeltua massaa.
