Vähän omaa lista, tästä voisi kyllä kirjoittaa vaikka kuinka pitkän romaanin
-Täälläkin jo monesti esille tulleet open world pelit jotka ovat vain sitä karttamerkkien täyttämää viidakkoa. Iso osa miksi Zelda BOTW uppoaa itselle niin kovaa on juurikin se että peli antaa pelaajan löytää asiat itse ja tutustua näin siihen maailmaan. Huvittavin peli mikä tullut vastaan asian suhteen on AC Odyssey, tässähän voit valita että otatko markkerit vai haluatko itse löytää jutut. Kuitenkin kun pääset tarpeeksi lähelle kohdetta peli "pakottaa" kaivamaan sen taika kotkan takataskusta jolla sitten pitää zoomailla ja paikallistaa se yksi mätä omena sieltä omenapuista.
-Ylipäätään open world pelit, tai kuinka tänäpäivänä tosi monesta pelistä pitää väkisin vääntää se open world. Se järkevän kontentin tekeminen ei näytä olevan niin helppoa kehittäjille, eikä tilannetta ainakaan helpota että pelistä täytyy väkisin ilman mitään pätevää syytä saada taas yksi open world jonka maailma on täynnä markkereita ja tekemistä sadoiksi tunneiksi. Ihan rehellisesti itselle on nykyään tullut jo hieman ikävä niitä tiiviitä 10-15h pelejä jotka jopa jaksoi pelata läpi. Monen pelin mekaniikat eivät kuitenkaan enää kehity tai muutu miksikään tietyn pisteen jälkeen joten se samantahkoaminen alkaa kyllästyttää ja peli jää kesken. Nuo lyhyemmät pelit saivat vielä jätettyä sen pienen nälän että joko tämä tähän loppui, olisihan tätä voinut pelata vielä vähän enemmänkin. Jos tälläisen open world eepoksen jaksaa koluta läpi niin ei todellakaan tee mieli kyllä aloittaa alusta.
-Tutoriaali pop upit. Ei hyvää päivää kuinka näittenkin tekeminen on niin vaikeaa. Kiva että pelit kertoo kuinka mekaniikat toimii, KERRAN. Se että samasta jutusta pitää jokaikinen kerta muistuttaa ei ole enää niin kivaa, varsinkin kun ohje peittää puolet ruudusta. Ja jos menet ja otat tutoriaali popupit pois päältä, peli ei enää kerro sulle niistä uusistakaan mekaniikoista mitään etkä sitten välillä tiedä mitä pitää tehdä tai kuinka tietty asia toimii. Myös ne tutoriaalit jotka pakottavat laittamaan sen paidan päälle ja pitää pelaajaa tuttisuisena vauvana jolle pitää suurinpiirtein kertoa mihinkä päin sitä tattia/hiirtä pitää nyt liikuttaa jotta saat sen paidan laitettua ovat niin ärsyttäviä.
-Animaatiot, tai niihin tukeutuminen. Jälleen täälläkin mainittu RDR2 hyvänä esimerkkinä. Pelit ovat pelejä, niiden pelaamisen pitäisi olla kivaa. Toki hyvät animaatiot ovat tärkeitä, mutta jos peli tuntuu tahmealta tai yksinkertaisiimpaankin asiaan menee sekuntteja koska animaatiot on jossain vikaa. Pahimpia tälläiset animaatiot ovat silloin kun ne tulevat ja haittaavat jo pelin pelaamista. Gow Rägnarök nyt tulee ensimmäisenä mieleen, pelaat kirjaimellisesti jumalalla joka parantaa itsensä välivideoiden aikana, ottaa turpaan vaikka millä mitalla milloin keneltäkin mutta auta armias jos pelaaja ei odota lyöntianimaation loppuun ennenkuin koetat ottaa kilven esiin niin eipä onnistukkaan kun se olisi luonnotonta...
-Multiplayer puolella mentaliteetti että kaikkien pitää saada niitä onnistumisen tunteita jatkuvasti. Pelaamalla ja turpiin ottamalla ne kokeneetkin pelaajat ovat oppineet pelaamaan peliä, eivät minkään sääli mekaniikan avulla.
-Rikkinäiset pelit jotka selvästi olisivat vaatineet lisää kehitysaikaa muttakun pitää saada puskettua ne pihalle tiettynä päivänä. Vaikka ostat pelilevyjä tukevan konsolin ja pelit fyysisinä ajatellen että näitä pystyy sitten pelaamaan tulevaisuudessakin kun serverit sammutetaan tms, ei siitäkään ole mitään hyötyä kun se levyllä oleva versio pelistä on aivan rikki ja vaati jo julkaisupäivänään parinymmen gigan patchin toimiakseen.
-Monesti kuulee puhuttavan nykyisten pelien kovista tuotantokustannuksista ja sen takia ei uskalleta ottaa turhia riskejä. Tämä aiheuttaa ylipäätään sen että pelit ovat sitä samaa puoli valmiiksi pureskeltua tauhkaa mitkä eivät oikein tunnu miltään. Joka pelissä pitää olla se pakotettu hiippailukohtaus vaikka pelin mekaniikkoja ei ole rakennettu näitä varten, sitten pitää olla paljon sivutehtäviä jotka eivät istu peliin mitenkään, vähän ihmissuhde draamaa jne jne.
