Hyvää olkiukkoilua pistät suoraan vastapalloon myös.
Kukaan, ei tasan yhtään kukaan, ylitä sitä reunan sulkuviivaa että pääsee ajamaan sinun läheltäsi kun päätät kerrankin ajaa siellä mihin pyörät ajoradalla kuuluu.
En tiedä että missä sä ajelet pyörällä, mutta pääasia tollasista varsinaisista pyöräilijöille mieluisista väylistä on jotain muita kun tollasia 1 tai 2 tai 3 numeroisia liikenteen pääväyliä, eikä niilläkään kaikilla ole sellasta piennarta reunaviivan oikealla puolella, että pelkästään sillä mahtuisi ajamaan. Ongelmanahan fillarilla ajellessa on se, että sen asfaltin reunan yli ei ole varaa sitä rengasta millään maantiepyörällä tiputtaa, josta seuraa käytännössä se, että ihan minimietäisyys siitä asfaltin reunasta, jota voi kätevästi ajella on joku 30cm, jolloin se pyöräilijä on monilla teillä jo osin ajoradalla. Se läheltä ajaminenkin on aika subjektiivista, koska itse koen esimerkiksi, että metri mun ja auton välillä on aika vähän jos auto painaa 80-100km/h ja itse ajelen 25-30km/h. Peruskeisseissä siis pyöräilijä on jo osin ajoradalla ja autoilijat voisivat ohittaa pyöräilijän reilulla välillä, joka tarkoittaa sitä, että autoilija käyttää vastaantulijan kaistaa.
Metri on oikeasti aika paljon tässä tapauksessa, siihen vielä se pyöräilijän leveys päälle. Normaaliolosuhteissa kyllä pitäisi alle puoli metriä riittää jo hyvinkin reiluun marginaaliin. Normaalikunnossa oleva pyöräilijä ajaa täysin ilman ongelmia vaikka 20cm päässä asfaltin reunasta. Jos pyoräilijä ajaa huomattavan paljon enemmän vasemmalla kuin mitä normaalisti kaikki muut, ei se välttämättä lisää ollenkaan sitä ohittavan auton etäisyyttä, vaan päinvastoin.
Joo, siis meinasinkin sitä, että pidän sen n. metrin etäisyyden siitä omasta rengaslinjasta, että on varaa ottaa vähän sivulle. Se on totta, että keskimäärin autoilijat saattavat ohittaa lähempää, mutta reunassakin ajaessa autoilijat ohittavat sen verran usein sen verran läheltä, että vaaratilanteita syntyy.
Itselläni ei ole ollut koskaan ongelmia polkea siinä 20 cm asfaltin reunasta. Siinähän on kivempi polkea muutenkin, kun autot menee kauempaa ohi. Yleensä siinä on vielä 30-100 cm tiivistettyä pohjustusta vierellä, eikä ole koskaan pelottanut siihen joutuminen vaarallisen autoilijan ahdistelemana. Polkupyörällä liikkuessa muutenkin tiedostaa jäävänsä kakkoseksi onnettomuuksissa. Tuskin kovin moni autoilija valitsee ajavansa vastaan tulevaa autoa päin vieressä olevan polkupyörän sijasta vaaratilanteen aikana.
Joo, no tuo on aika paikkakohtaista, pahin tilannehan, joka toisaalta on aika yleinen on sellanen, että se asfaltin reuna on senttejä korkeammalla kuin se hiekkapiennar, jolloin sellanen pieni koukkaus sivulle saattaa aiheuttaa sen, että painopiste jää sinne asfaltille ja pyörä koittaisi palautua sinne, mutta rengas putoaa asfaltilta eikä nouse takasin ylös ja siitä seuraakin sit kaatuminen -> välttelen sitä, että joutuisi koukkimaan sinne hiekalle.
Yleisesti:
Lopultahan nää on kuitenkin makuasioita ja laissa määrätään vaan turvallinen etäisyys reunasta ja ihmiset kokee sen eri tavalla. Tuota turvallisuutta kun ei laissa määritellä mitenkään, joten joku voisi kokea turvallisimmaksi ajaa keskellä ajorataa, jolloin autoilla olisi pakko olla vastaantulijoiden kaistalla tyhjää. Joillain teillä lisähaasteita aiheuttaa vielä kaiken päälle se tärinäraita, joka voi olla sen verran lähellä tota tien reunaa, ettei sen oikealla puolella mahdu oikein enää pientareella ajamaan. Eli aika monimutkainen soppa, mitä autoilija ei varmaan mielessään hirveästi käy läpi.
Selkeyden vuoksi vielä, että oma käsitykseni maantiepyöräilystä ja reunaetäisyyksien tarpeesta pohjaa enimmäkseen tuollaisen alla olevan kuvaesimerkin tiehen. Jos oon ajellut joskus jotain mökkimatkaa esimerkiksi vanhaa nelostietä tms, niin tie alkaa olla niin leveä, ettei siinä pientareen puolellakaan ajaminen ole mikään ongelma, mutta jos nyt katsotaan tollasta tyypillistä kuntonäkökulmasta tapahtuvaa maantiepyöräilyä, niin reitit on enemmän kuvan kaltaisia.