Parannuksille infrassa olisi kieltämättä monin paikoin tarvetta (selvästi joissakin kaupungeissa enemmän kuin toisissa), mutta edelleen pitää muistaa että rahakirstu ei ole pohjaton. Lisäksi on täysin epärealistista kuvitella että tilanne mitenkään dramaattisesti muuttuisi meikäläisissä olosuhteissa, vaikka fillari-infraa parannettaisiin kuinka paljon. Katetut ja lämmitetyt baanat olisivat ihania, mutta sellaiset ovat mahdollisia vain unissa.
Suurin osa pyöräilyn infrastruktuuriongelmista ei ole isoja ja kalliita juttuja korjata, vaan pikkujuttuja, joita ei ole korjattu, koska kaupungininsinööreinä on ihmisiä, jotka ei itse pyöräile ja näin ollen
1) He eivät tajua, mitkä on ne ongelmat
2) Heillä ei ole motivaatiota suunnitella liikennejärjestelyitä, jotka ovat pyöräilylle hyviä
3) Heillä ei ole myöskään motivaatiota kuunnella pyöräilijöitä ja oppia.
Suurimmalti osin kyse ei ole siis rahasta, vaan asenneongelmasta.
Muutamia esimerkkejä tällaisista hyvin "halvoista ongelmista"
1) Korkeat kanttikivet. Kanttikiven jättäminen pois tulee HALVEMMAKSI kuin sen laittaminen.
2) Turhat nappivalot.
Koko Itä-Tampere on täynnä valoja, joissa autoille vihreän palaessa samaan suuntaan menevälle kevyelle liikenteelle ei pala automaattisesti vihreää, vaan kevyen liikenteen vihreä syttyy VAIN jos nappia on erikseen painettu. (ja jos sattuu saapumaan risteykseen hetkellä, jolloin itselle "kuuluisi vihreä", se vihreä syttyy siihen vasta kun koko valosykli on kierretty läpi, eikä valoista voi milloinkaan päästä läpi pysähtymättä). Tässä logiikassa ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään järkeä, se ei käytännössä millään tavalla sujuvoita tai paranna autojen pääsyä risteyksestä, mutta se hidastaa huomattavasti kevyen liikenteen kulkua siitä.
Nappivalot on perusteltuja tilanteessa, jossa esim. ajoneuvoliikenteellä ei ole risteystä ollenkaan, ja pitää joskus harvoin päästää kevyt liikenne yli vilkasliikenteisestä tiestä.
3) Typerät väistämisvelvollisuudet. Jätetään kolmio pois joltain pikkukadulta, jolloin sieltä pikkukadulta saa änkeä ison kadun varressa menevällä pyörätiellä ajavan pyöräilijän eteen.
Tämä ei haittaa pelkästään pyöräilyä vaan lisää myös riskiä niiden autojen väliseen törmäilyyn, kun isolla kadulla ajava autokaan ei aina tajua, että sen pitää väistää pikkukadulta tulevaa autoa.
Hyvä esimerkki tästä on opiskelijankadun ja Parkanonkadun risteys Hervannassa.
4) Turha kevyen liikenteen väylä. Pienimmillä kaduilla(jossa autot joka tapauksessa ajavat hiljaa ja vain lyvin lyhyitä matkoja) pyöräily olisi järkevämpi laittaa ajoradalle, minne ajoneuvojen pitäisi kuulua. Kevyen liikenteen väylä pakottaa pyöräilijät KLVlle koiranulkoiluttajien ja poikkoilevien pikkulasten sekaan, ja laittaa pyöräioljät tulemaan risteyksiin suunnasta, mistä autoilijat eivät osaa heitä varoa.