Suhteellisuus keskustelusta katoaa siinä vaiheessa, kun sanotaan, että "sääntöjä rikkoo 99% autoilijoista vs 1% pyöräilijöistä".
Pyöräilen itsekin ja tunnistan kyllä nuo ongelmat siitä, että autoilla ajetaan suojatien/pyörätienjatkeen päälle odottelemaan vuoroaan, eikä välttämättä katsota ollenkaan oikealle kun väistetään vain vasemmalta tulevia ajoradalla liikkuvia ajoneuvoja. Iso osa autoilijoista ei tunnu seuraavan mitään liikennemerkkejä tai katumaalauksia, esim. "älä pysähdy tähän" tyyppiset ristikkomaalaukset. Ajetaan risteykset tukkoon jne. Olet kyllä lukenut myös "mikä ärsyttää kanssa-autoilijoissa" keskusteluakin niin lienee selvää, että myös muiden autoilijoiden mielestä toisissa autoilijoissa on vikaa.
Suurin ero autoilijoiden ja pyöräilijöiden välillä on mun mielestä se, että autoilijat ja pyöräilijät rikkovat sääntöjä vailla parempaa ymmärrystä, mutta käytännössä vain pyöräilijät alkavat myös tietoisesti tai välinpitämättömyyttään venyttämään sääntöjä omaksi edukseen niin, että se häiritsee muuta liikennettä. Ja onhan se kynnys siihen paljon pienempi, kun ei siitä käytännössä tule rangaistuksia. Pari kertaa vuodessa poliisi ratsaa Helsingin keskustassa jalkakäytävällä pyöräilijöitä ja antaa 20e sakkoa tai nuhtelun.
Ihan sama millä tuolla liikenteessä ajaa ja mitä ajoneuvoja tulee vastaan, niin aika moni on siellä ihan pihalla. Kaikkein ärsyttävin on kuitenkin juuri se ihmisryhmä, joka ajelee muista välittämättä, oli se sitten motarin vasemmalla kaistalla jumittava autoilija, koska "kenenkään muun ei tarvitse tätä kovempaa ajaa" tai hyväkuntoisen kevlin vieressä ajoradalla muuta liikennettä hitaammin polkeva pyöräilijä, koska "kevlillä en voi ajaa niin kovaa kun haluan".
Itseasiassa pidän sitä pienempänä pahana, jos fillaristi itsenäisesti kykenee tekemään arvion että "hei, tässä kelvillä on vaarallista ajaa 30km/h, ajanpa tossa 30km/h rajotuksen ajoradalla mielummin, vaikka se tarkoittaisi, että ylämäessä ajan 20" kuin, että ajetaan tahattomasti ja huolimattomuuttaan liikennesääntöjä rikkoen.
Fillaristin tapauksessa se tahaton tai tietämättömyyttään tehty rikkominen tarkoittaa usein sitä, että ajetaan ajoradalle olettaen, että auton pitää väistää, tällöin fillaristi itse on vaarassa loukkaantua ja autoilijan kannalta se tarkoittaa sitä, että vedetään kolmion, stop-merkin takaa tai muuten väistämisvelvollisesta suunnasta siihen fillaristin eteen tai päälle tai kääntyessä tehdään sama, jolloin vaarassa on se fillaristi vaikka se liikennesääntöjä rikkovan osapuoli vaihtuu toisin päin.
Itse sen mitä fillaroin pyrin tekemään turvallisesti ja jos se jossain pihakaduilla yms tarkoittaa sitä, että ajan puoli kilsaa jonkun auton perässä, mutten joudu stressaamaan, että tullaanko jostain pihasta pensaiden takaa auton keulalla mun eteen tai kylkeen, niin siinä voittaa kyllä keskimäärin kaikki. En oikein keksi, missä skenaariossa fillaristin pahimmillaan kuolemaan johtava onnettomuus olisi parempi kuin se, että joku autoilija joutuu vähän hidastamaan, kun ei tuo mikään niin laajamittainen ongelma ole, että se oikeasti edes autoilijoita haittaisi. En itse edes muista koska olisin joutunut pk-seudulla fillarin perässä ajelemaan autolla vaikka ajelen päivittäin autoa.
Joku voi heittää tähän vastauksena sen kortin, että kelvillä ajetaan tilannenopeus huomioiden ja hyväksyn senkin, mutta itse pistän mielummin sen hidasteluvastuun sille osapuolelle, joille se kuuluu eli autoille. Jos autoilijat tekee kelvistä vaarallisen ajaa sitä rajoituksen sallimaa nopeutta, niin silloin nopean liikenteen ilmiselvä paikka on ajoradalla, sanoo nykyinen lainsäädäntö mitä tahansa. Tämä ei ole mikään lakikysymys vaan järkikysymys. Jos mä saan joskus sakot siitä, että ajan fillarilla ajoradalla, niin se on mulle ihan fine, vältynpähän onnettomuuksilta. Yksi kerta auton yliajamaksi joutumista riitti itselleni.