Hyvä teksti, mutta kerrotko miksi et ainakaan vaikuta antavan arvoa kokemukselle? Itseni mielestä koulutaustalla ei ole mitään merkitystä, vaan olen aina ihaillut kymmenien vuosien aikana kerääntynyttä ammattitaitoa, alalla kuin alalla. Olipa sitten kyse rekkakuskista, opettajasta tai poliisista, pitkä kokemus tuo sellaista varmuutta toimintaan, että vaikeakin tilanne näyttää helpolta.
Kyllä mä kokemukselle arvoa annan enkä pidä koulutustaustaa monilla aloilla lainkaan merkityksellisenä (ja joillain aloilla koulutususkovaiset ärsyttää), mutta ammattikuljettajien suhteessa liikenneturvallisuuteen kokonaisuutena se ajokokemus on aika pieni tekijä yksin.
Vaikka ajaisi 500tkm vuodessa, niin se kosketuspinta ja kohdalle osuvien poikkeustilanteiden määrä on järjettömän rajallinen suhteessa kaikkiin vaara/onnettomuustilanteisiin nyansseineen. Ne kokemukset heittää myös helposti jonkin verran vahvistusharhan puolelle pätevän tiedon sijaan tai ei välttämättä ole edes realistista havaintoa vaarallisuudesta/turvallisuudesta suhteessa omaan toimintaan. Eri asia on sitten turvallisuustietoiset kuskit, jotka aktiivisesti myös seuraavat tapahtumia, ottavat asioista selvää ja pyrkivät kehittymään myös asenteen osalta sekä tietävät ja pystyvät myöntämään omat virheensä ja oppivat niistä jatkuvasti. Eli tiivistettynä, on ammattikuskeja, ja sitten on "ammattikuskeja".
Oon ihan järjettömän paljon tekemisissä mm. ammattipätevyyden kertaukseen tulevien kuskien kanssa, ja todella monella on ihan liian kovat luulot osaamisestaan ja vaarallisen vääriä käsityksiä niin järkevistä ajotavoista kuin turvallisuudesta. Eipä sitä tarvitse mennä kuin viikonloppuiltana keskustaan niin näkee, ettei esim. moni taksikuski ihan sisäistä sen enempää turvallisuutta kuin sääntöjä. Sama pätee bussikuskeihin, joillain on vakavia ongelmia hahmottaa edes pysäkiltä lähtemistä oikein vaikka takana olis 30 vuotta ajamista. Suojatiesäännöistä "joustaminen" ja niistä tietämättömyys tai välinpitämättömyys sekä isomman oikeus ovat myös asioita, jotka toistuvat valitettavan usein. Ajetaan "vähän vaan" punaisia päin, kun ajoaika lähenee loppua, olis kiire purkamaan, satamaan pitäis päästä ajoissa, kahvihammasta kolottaa ja bensaakin kuluu kiihdytyksessä. Tosin, nää on kiitettävästi vähenemään päin tai sitten eivät kehtaa ääneen puhua, että ehkä ne koulutukset edes vähän auttaa. Ja jos ei muuta, niin vähänkin isompien firmojen päivittyvät käytös- ja ajotapaohjeet auttaa edes jotain ainakin kotimaisiin kuskeihin.
Vastaavasti taas yhdistelmäkuskien kokemus vaikkapa liukkaalla ja erilaisissa olosuhteissa ajamisesta on sellaista, mitä voi kyllä kirjoista lukea ja kursseilla kuulla mutta ei täysin oppia, eli kokemus on todella arvokasta. Samaten monella taksikuskilla on arvokasta kokemusta paikallistuntemuksesta ja joillain jopa asiakaspalvelusta. Se on vähän niinku mielenterveyden kokemusasiantuntija vs. psykiatri. Molemmilla on arvokasta osaamista, mut toisen ymmärrys mielenterveyden ongelmista on todennäköisesti aika paljon laaja-alaisempi. Eli en pidä kokemusta arvottomana, sillä ei aina vaan ole sitä merkitystä mitä sillä haetaan.
@kolistelija tuossa hyvin tarkensikin mitä haki omalla kokemuksen esiintuonnilla. Tarkennetussa muodossa se auttaa ymmärtämään kirjoittajan lähtökohtaa paljon paremmin, etenkin kun oma tausta aiheuttaa vääristymän täysin päinvastaiseen suuntaan. Eli, oma kokemus: ajomääriä tuodaan esiin kun yritetään luoda itselle auktoriteettiä esim. sääntöjen suhteen, vaikka niillä ei ole toistensa kanssa juuri tekemistä; mä olen peruuttanut enemmän ku sä ajanut eteenpäin -tyyppisesti, perus "älä opeta isääs nussimaan".
Näitä samoja ilmiötä on muuten autourheilussakin, etenkin vaikka rallissa ja maantiesiirtymissä. Osaaminen ja kokemus kilvanajosta on hemmetin kovaa tasoa, mutta maanteiden säännöt ja yleinen turvallisuus voi olla vähän hukassa. Eli aina mahtuu mukaan joku, jonka pitää kaasutella vähän kovempaa kun "on sentään rallikuski". Vaikka hyvin tietävät, että reaaliaikainen nopeusseuranta on käytössä ja rangaistus seuraa perässä aika ripeästi.